Esittely

Johdanto

Kokoonpano

Toimivalta

Oikeudenkäyntimenettely

Unionin tuomioistuin Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä

Johdanto

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1.12.2009 Euroopan unionista tuli oikeushenkilö, jolle siirtyi aiemmin Euroopan yhteisölle kuulunut toimivalta. Yhteisön oikeudesta tuli näin unionin oikeus. Se sisältää myös kaikki aiemmat määräykset, jotka oli annettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla, sellaisena kuin se oli ennen Lissabonin sopimusta. Lissabonin sopimuksen myötä yhteisöjen tuomioistuimen nimi muuttui unionin tuomioistuimeksi.

Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) jatkaa olemassaoloaan Euroopan unionin rinnalla. Koska unionin tuomioistuimen toimivalta Euratomiin ja Euroopan unioniin nähden on pääpiirteissään sama, kaikki viittaukset Euroopan unioniin oikeuteen kattavat tässä selkeyden vuoksi myös Euratomin oikeuden.

 

Kokoonpano

vignette-cjce  

Unionin tuomioistuimessa on 27 tuomaria ja 11 julkisasiamiestä. Heidät nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella. Ennen nimitystä kuullaan komiteaa, joka antaa lausunnon ehdokkaiden soveltuvuudesta tehtäviin. Tuomarien ja julkisasiamiesten toimikausi on kuusi vuotta, ja se voidaan uusia. Heidät valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka täyttävät kotimaassaan korkeimpien tuomarinvirkojen kelpoisuusvaatimukset tai ovat tunnetusti päteviä lainoppineita.


Tuomarit valitsevat keskuudestaan presidentin ja varapresidentin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hänet voidaan valita uudelleen. Presidentti johtaa unionin tuomioistuimen toimintaa sekä toimii puheenjohtajana suurimpien ratkaisukokoonpanojen istunnoissa ja neuvotteluissa. Varapresidentti avustaa unionin tuomioistuimen presidenttiä tämän tehtävien hoitamisessa ja toimii presidentin sijaisena tämän ollessa estynyt.

Julkisasiamiehet avustavat tuomioistuinta sen työssä. Täysin puolueettomina ja riippumattomina he esittävät ratkaisuehdotukseksi kutsutun oikeudellisen lausuntonsa asioissa, jotka on saatettu heidän käsiteltävikseen.

Kirjaaja on toimielimen pääsihteeri, joka huolehtii unionin tuomioistuimen presidentin alaisuudessa toimielimen hallintopalveluista.

Unionin tuomioistuin toimii erilaisissa kokoonpanoissa käsiteltävän asian mukaan: täysistunnossa, 15 tuomarista koostuvassa suuressa jaostossa tai viiden tai kolmen tuomarin jaostoissa.

Täysistunnon käsiteltäväksi saatetaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä määrätyt erityistapaukset (esimerkiksi kun on erotettava Euroopan oikeusasiamies tai Euroopan komission jäsen, joka ei noudata velvollisuuksiaan) sekä asiat, joita se pitää poikkeuksellisen merkittävinä.

Suuri jaosto kokoontuu, jos oikeudenkäynnissä asianosaisena oleva jäsenvaltio tai unionin toimielin sitä pyytää tai jos on kyse erityisen monimutkaisesta tai tärkeästä asiasta.

Muut asiat käsitellään viiden tai kolmen tuomarin jaostoissa. Viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat valitaan kolmeksi vuodeksi ja kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajat vuodeksi kerrallaan.

 

Toimivalta

Unionin tuomioistuimella on tehtävänsä hoitamiseksi tarkoin määritelty toimivalta ennakkoratkaisumenettelyssä ja erilaisten kanteiden käsittelyssä.

Kannetyypit

  • Ennakkoratkaisumenettely

Unionin tuomioistuimella on tiiviit yhteistyösuhteet jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, jotka ovat unionin oikeuden tavallisia tuomioistuimia. Kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää ja ovat tietyissä tapauksissa velvollisia pyytämään unionin tuomioistuimelta unionin oikeuden tulkintaa esimerkiksi tarkistaakseen sen, onko kansallinen lainsäädäntö unionin oikeuden mukainen. Näin taataan unionin oikeuden tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen sekä vältetään erilaiset tulkinnat. Ennakkoratkaisupyyntö voi liittyä myös unionin oikeustoimen pätevyyden valvontaan.

Unionin tuomioistuin antaa tuomion tai perustellun määräyksen, ei pelkästään lausuntoa. Tulkintaratkaisu sitoo kansallista tuomioistuinta sen ratkaistessa vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen tuomio sitoo myös muita kansallisia tuomioistuimia, jotka käsittelevät samaa ongelmaa.

Ennakkoratkaisumenettelyn avulla jokainen Euroopan unionin kansalainen voi hakea selvennystä häntä koskeviin unionin oikeuden sääntöihin. Ennakkoratkaisua voi pyytää ainoastaan kansallinen tuomioistuin, mutta kaikki asianosaiset eli jäsenvaltiot, kansallisen oikeudenkäynnin osapuolet ja komissio voivat osallistua oikeudenkäyntiin unionin tuomioistuimessa. Monet unionin oikeuden pääperiaatteista perustuvat ennakkoratkaisupyyntöihin, joita esittävät muun muassa pääasiaa ensimmäisenä asteena käsittelevät kansalliset tuomioistuimet.

  • Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä unionin tuomioistuin tutkii, onko jäsenvaltio täyttänyt sille unionin oikeuden mukaan kuuluvat velvoitteensa. Ennen asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi komissio käynnistää alustavan menettelyn, jonka aikana jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus vastata sitä vastaan esitettyihin väitteisiin. Jos jäsenvaltio menettelyn päätteeksi jatkaa velvoitteidensa laiminlyöntiä, unionin tuomioistuimessa voidaan nostaa kanne unionin oikeuden rikkomisesta.

Kanteen voi nostaa komissio (joka käytännössä useimmiten on kantajana) tai toinen jäsenvaltio. Jos unionin tuomioistuin toteaa jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönnin, jäsenvaltion on viipymättä korjattava tilanne. Jos unionin tuomioistuin toteaa komission saatettua uudelleen asian sen käsiteltäväksi, ettei jäsenvaltio ole noudattanut unionin tuomioistuimen tuomiota, se voi velvoittaa valtion maksamaan kiinteämääräisen sakon ja/tai uhkasakon. Jos komissiolle ei ilmoiteta direktiivin täytäntöönpanotoimista, unionin tuomioistuin voi komission ehdotuksesta määrätä taloudellisia seuraamuksia jo jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa ensimmäisessä tuomiossa.

  • Kumoamiskanne

Tällä kanteella kantaja vaatii toimielimen, muun elimen tai laitoksen toimen - esimerkiksi asetuksen, direktiivin tai päätöksen - kumoamista. Unionin tuomioistuin käsittelee jäsenvaltioiden Euroopan parlamenttia ja/tai neuvostoa vastaan nostamat kanteet (lukuun ottamatta neuvoston valtiontukia, polkumyyntiä ja täytäntöönpanovaltaa koskevia toimia) sekä kanteet, jotka unionin toimielin on nostanut toista toimielintä vastaan. Unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään ensimmäisenä asteena kaikki muut tämäntyyppiset kanteet ja erityisesti yksityisten nostamat kanteet.

  • Laiminlyöntikanne

Laiminlyöntikanteen perusteella voidaan tutkia, onko lainmukaista, että jokin unionin toimielimistä, muista elimistä tai laitoksista ei ole ryhtynyt tiettyihin toimenpiteisiin. Kanne voidaan nostaa vasta sen jälkeen, kun on vaadittu ryhtymistä toimenpiteisiin. Kun lainvastaisuus on todettu, laiminlyönti on lopetettava ja asianmukaiset toimenpiteet toteutettava. Laiminlyöntikanteeseen liittyvä toimivalta on jaettu unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä samoin perustein kuin kumoamiskanteissa.

  • Muutoksenhaku

Unionin tuomioistuin käsittelee valituksia, joissa haetaan muutosta unionin yleisen tuomioistuimen antamiin tuomioihin ja määräyksiin oikeuskysymyksissä. Jos valitus tutkitaan ja hyväksytään, unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen. Jos asiassa on mahdollista antaa ratkaisu, unionin tuomioistuin voi tehdä sen. Muussa tapauksessa unionin tuomioistuimen on siirrettävä asia unionin yleiseen tuomioistuimeen, jota sen valituksesta antama ratkaisu sitoo.

 

Oikeudenkäyntimenettely

Asian luonteesta riippumatta oikeudenkäynnissä on aina kirjallinen käsittely ja tarvittaessa julkinen suullinen käsittely. Ennakkoratkaisupyyntöihin perustuva oikeudenkäyntimenettely eroaa kuitenkin oikeudenkäyntimenettelyistä suoriin kanteisiin ja valituksiin perustuvissa asioissa.

Asian vireilletulo ja kirjallinen menettely

  • Ennakkoratkaisumenettely

Kansallinen tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä unionin oikeusnormin tulkinnasta tai pätevyydestä, yleensä kansallisten oikeudenkäyntisäännösten mukaan tehdyn tuomioistuimen päätöksen muodossa. Ennakkoratkaisupyyntö käännetään tuomioistuimen käännöspalvelussa kaikille unionin kielille, minkä jälkeen kirjaamo antaa sen tiedoksi pääasian asianosaisten lisäksi jäsenvaltioille ja toimielimille. Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan tiedonanto, jossa mainitaan muun muassa asianosaiset ja ennakkoratkaisukysymysten sisältö. Asianosaisilla, jäsenvaltioilla ja unionin toimielimillä on kaksi kuukautta aikaa toimittaa kirjalliset huomautuksensa unionin tuomioistuimelle.

  • Suorat kanteet ja valitukset

Asia tulee vireille unionin tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla kanteella. Kirjaaja julkaisee tiedonannon kanteesta ja kantajan vaatimuksista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kanne annetaan tiedoksi muille osapuolille, joilla on kaksi kuukautta aikaa toimittaa tuomioistuimelle vastine tai vastaus. Kantaja ja vastaaja voivat tarvittaessa toimittaa omat vastauskirjelmänsä. Näiden asiakirjojen toimittamiselle asetettuja määräaikoja on noudatettava.

Sekä ennakkoratkaisumenettelyssä että suorissa kanteissa unionin tuomioistuimen presidentti nimittää asian seuraamisesta vastaavan esittelevän tuomarin ja ensimmäinen julkisasiamies vastaavan julkisasiamiehen.

Valmistelutoimet

Kaikissa menettelyissä asianosaiset voivat kirjallisen käsittelyn päätyttyä ilmoittaa kolmen viikon kuluessa, haluavatko he suullisen käsittelyn järjestämistä, ja jos haluavat, niin mistä syystä. Unionin tuomioistuin päättää esittelevän tuomarin ehdotuksen perusteella ja julkisasiamiestä kuultuaan, onko tarpeen ryhtyä erityisiin asian selvittämistoimiin, sekä missä ratkaisukokoonpanossa asiaa käsitellään ja tarvitaanko suullista istuntoa. Presidentti määrää suullisen istunnon päivämäärän.

Julkinen istunto ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Jos istunto on päätetty pitää, asia käsitellään ratkaisukokoonpanossa julkisessa istunnossa, jossa läsnä on myös julkisasiamies. Tuomarit ja julkisasiamies voivat esittää asianosaisille tarpeellisina pitämiään kysymyksiä. Muutaman viikon kuluttua julkisasiamies antaa ratkaisuehdotuksensa unionin tuomioistuimelle istunnossa, joka on samoin julkinen. Hän selvittää ennen kaikkea asian oikeuskysymykset yksityiskohtaisesti ja esittää unionin tuomioistuimelle itsenäisesti ratkaisuehdotuksensa. Suullinen käsittely päättyy tähän. Jos unionin tuomioistuimen mielestä asiassa ei tule esiin uutta oikeuskysymystä, se voi myös julkisasiamiestä kuultuaan päättää, että asia ratkaistaan ilman ratkaisuehdotusta

Tuomiot

Tuomarit neuvottelevat keskenään esittelevän tuomarin laatiman tuomioluonnoksen perusteella. Jokainen kokoonpanon tuomareista voi ehdottaa tekstiin muutoksia. Unionin tuomioistuimen ratkaisut tehdään enemmistöpäätöksellä, eikä mahdollisia eriäviä mielipiteitä esitetä. Tuomion allekirjoittavat ainoastaan tuomarit, jotka ovat osallistuneet suulliseen päätösneuvotteluun, jonka kuluessa asia on ratkaistu, tämän kuitenkaan rajoittamatta sen säännön soveltamista, jonka mukaan ratkaisukokoonpanon virkaikäjärjestyksessä viimeisenä oleva tuomari ei allekirjoita tuomiota, jos kyseisessä kokoonpanossa on parillinen määrä tuomareita. Tuomio julistetaan julkisessa istunnossa. Tuomiot ja julkisasiamiesten ratkaisuehdotukset ovat saatavana sähköisesti niiden julistamispäivästä lähtien näillä kotisivuilla. Suurin osa julkaistaan myöhemmin myös oikeustapauskokoelmassa.

Erityiset oikeudenkäyntimenettelyt

  • Yksinkertaistettu oikeudenkäyntimenettely

Unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä tiettyjen edellytysten täyttyessä: jos ennakkoratkaisukysymys on samanlainen kuin kysymys, johon tuomioistuin on jo antanut ratkaisun, jos annettavasta vastauksesta ei ole vähäisintäkään perusteltua epäilystä tai jos vastaus on johdettavissa oikeuskäytännöstä. Perustellussa määräyksessä viitataan kysymyksestä aiemmin annettuun tuomioon tai asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön.

  • Nopeutettu oikeudenkäyntimenettely

Nopeutetun menettelyn avulla unionin tuomioistuin voi ratkaista erityisen kiireelliset asiat nopeasti lyhentämällä määräajat minimiin ja myöntämällä asialle ehdottoman etusijan. Kantajan tai vastaajan hakemuksesta unionin tuomioistuimen presidentti päättää esittelevän tuomarin ehdotuksen pohjalta sekä julkisasiamiestä ja muita asianosaisia kuultuaan, voidaanko asia käsitellä nopeutetussa menettelyssä erityisen kiireellisyyden perusteella. Nopeutettua menettelyä voidaan käyttää myös ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä, jolloin hakemuksen tekee ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin. Sen on hakemuksessaan perusteltava, miksi ennakkoratkaisukysymykseen vastaaminen on erityisen kiireellistä.

  • Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely

Kiireellisellä ennakkoratkaisumenettelyllä unionin tuomioistuin voi ratkaista merkittävästi lyhennetyssä ajassa erityisen arkaluontoiset kysymykset, jotka liittyvät vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alaan (poliisiyhteistyö, siviili- ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö, viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät asiat). Kiireellisessä menettelyssä asia osoitetaan erikseen nimettyyn viiden tuomarin kokoonpanoon ja kirjallinen vaihe käydään pääosin sähköisesti. Kirjallisen vaiheen kesto on tiukasti rajattu, samoin kuin se, ketkä osallistujista ovat oikeutettuja kirjallisiin huomautuksiin. Valtaosa osallistujista esittää huomautuksensa menettelyn suullisessa vaiheessa, joka on pakollinen.

  • Välitoimimenettely

Välitoimimenettelyssä vaaditaan toimielimen tekemän, kanteen kohteena olevan toimen täytäntöönpanon lykkäämistä tai muuta toimenpidettä, joka on tarpeen, jotta asianosaiselle ei aiheutuisi vakavaa ja kohtuutonta haittaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittely unionin tuomioistuimessa on maksutonta. Asianosaisten on kuitenkin käytettävä edustajanaan asianajajaa, jolla on kelpoisuus esiintyä jäsenvaltion tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuin ei vastaa näistä kuluista. Jos asianosainen ei kykene maksamaan kaikkia oikeudenkäyntikuluja tai osaa niistä, hän voi hakea oikeusapua. Hakemuksen voi tehdä myös ilman asianajajaa, ja siihen on liitettävä selvitykset, jotka osoittavat asianosaisen oikeusavun tarpeen.

Kielijärjestelyt

Kanneasioissa oikeudenkäyntikieli eli menettelyssä käytettävä kieli on lähtökohtaisesti sama kuin kannekirjelmän kieli (joka voi olla mikä tahansa Euroopan unionin 24 virallisesta kielestä). Valitusasioissa oikeudenkäyntikielenä on sen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tai määräyksen, johon muutosta haetaan, oikeudenkäyntikieli. Ennakkoratkaisumenettelyssä oikeudenkäyntikielenä käytetään kieltä, jota ennakkoratkaisupyynnön tehnyt kansallinen tuomioistuin on käyttänyt. Suullisen käsittelyn keskustelut simultaanitulkataan tarpeen mukaan unionin virallisille kielille. Tuomareiden päätösneuvottelu käydään ilman tulkkausta yhdellä yhteisellä kielellä, joka perinteisesti on ranska.

Menettelyn eteneminen

Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

Kanteet ja valitukset

 

Ennakkoratkaisupyynnöt

Kirjallinen vaihe

Kannekirjelmä

Kirjaamon tiedoksianto kanteesta vastaajalle

Kanteen tiedoksianto Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja)

[Välitoimet]

[Väliintulo]

Vastine

[Oikeudenkäyntiväite]

[Kantajan ja vastaajan vastauskirjelmä]

[Oikeusapupyyntö]

Esittelevän tuomarin ja julkisasiamiehen nimittäminen

Kansallisen tuomioistuimen päätös pyytää ennakkoratkaisua

Kääntäminen muille Euroopan unionin virallisille kielille

Ennakkoratkaisukysymysten tiedoksianto Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja)

Tiedoksianto asianosaisille, jäsenvaltioille, unionin toimielimille, ETA-valtioille ja Eftan valvontaviranomaiselle

Asianosaisten, valtioiden ja toimielinten kirjalliset huomautukset

Esittelevän tuomarin alustava kertomus

Tuomareiden ja julkisasiamiesten yleiskokous

Asian siirtäminen ratkaisukokoonpanolle

[Asian selvittämistoimet]

Suullinen vaihe

[Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus]

Tuomareiden päätösneuvottelu

Tuomio

(Oikeudenkäyntimenettelyn valinnaiset vaihteet on merkitty hakasulkuihin)
Julkiset asiakirjat on merkitty lihavoituna

 

Unionin tuomioistuin Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä

Yhteisen Euroopan rakentamiseksi tietyt valtiot - tällä hetkellä 27 - ovat laatineet keskenään Euroopan yhteisöjen ja sittemmin Euroopan unionin perussopimukset. Niissä määrätään toimielimistä, jotka antavat oikeussääntöjä tietyillä aloilla.

Euroopan unionin tuomioistuin on Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) tuomiovaltaa käyttävä toimielin. Se muodostuu kahdesta osasta: unionin tuomioistuimesta ja unionin yleisestä tuomioistuimesta. Niiden ensisijainen tehtävä on tutkia unionin toimien lainmukaisuus ja taata, että unionin oikeutta tulkitaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on luotu kansallisille hallintoviranomaisille ja tuomioistuimille velvollisuus soveltaa niiden toimivallan rajoissa täysimääräisesti unionin oikeutta ja turvata kansalaisille siihen perustuvat oikeudet (unionin oikeuden välitön sovellettavuus). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että unionin oikeuden vastaisia kansallisen oikeuden säännöksiä ei sovelleta, riippumatta siitä, onko ne säädetty ennen unionin normia vai sen jälkeen (unionin oikeuden ensisijaisuus kansalliseen oikeuteen nähden).

Toimielimessä noudatettavan periaatteen mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi korvausvastuu unionin oikeuden rikkomisesta. Tämä vahvistaa ratkaisevasti yksityishenkilöille unionin normeilla luotujen oikeuksien suojaa. Toisaalta tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita huolellisuuteen niiden pannessa täytäntöön unionin normeja. Jos jäsenvaltio rikkoo unionin oikeutta, sille voi syntyä korvausvelvollisuus, joka saattaa tietyissä tapauksissa aiheuttaa vakavia seurauksia julkiselle taloudelle. Unionin oikeuteen perustuvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen käsitellään unionin tuomioistuimessa, joka voi määrätä jäsenvaltiolle uhkasakon ja/tai kertakorvauksena maksettavan summan, jos annettua tuomiota ei panna täytäntöön. Unionin tuomioistuin voi määrätä komission ehdotuksesta jäsenvaltiolle rahallisia seuraamuksia jo ensimmäisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion yhteydessä siinä tapauksessa, ettei komissiolle ilmoiteta direktiivin täytäntöönpanotoimista.

Unionin tuomioistuin tekee lisäksi yhteistyötä unionin oikeutta soveltavien kansallisten tuomioistuinten kanssa. Ne voivat - ja joskus niiden täytyy - esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle, joka antaa ratkaisun unionin oikeussäännön tulkinnasta tai lainmukaisuudesta.

Oikeuskäytännön kehitys osoittaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on osaltaan luonut kansalaisia koskettavaa normistoa, joka takaa heille unionin lainsäädännön kautta arkielämän eri aloihin liittyvät oikeudet.

Oikeuskäytännön vakiinnuttamat perusperiaatteet

Unionin tuomioistuin on luonut oikeuskäytännössään vuoden 1963 Van Gend & Loos -tapauksesta lähtien periaatteen, jonka mukaan unionin oikeudella on välitön oikeusvaikutus jäsenvaltioissa. Periaatteen ansiosta kansalaiset voivat nykyisin vedota suoraan unionin oikeussääntöihin kansallisissa tuomioistuimissa.

Saksasta Alankomaihin tavaroita tuoneen kuljetusliike Van Gend & Loosin piti maksaa tullit, joita se piti ETY:n perustamissopimukseen sisältyvän määräyksen vastaisina. Siinä kielletään jäsenvaltioita korottamasta tulleja keskinäisessä kaupassaan. Esiin nousi kysymys siitä, oliko kansallinen lainsäädäntö ristiriidassa ETY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa. Unionin tuomioistuin ratkaisi hollantilaisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen vahvistamalla välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen. Näin se takasi unionin oikeuden perusteella suoraan kuljetusliikkeen oikeuksien toteutumisen kansallisessa tuomioistuimessa.

Vuonna 1964 annettu ratkaisu Costa vastaan ENEL -tapauksessa puolestaan vakiinnutti unionin oikeuden ensisijaisuuden kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Italialainen tuomioistuin oli esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, oliko Italian laki sähköenergian tuotanto- ja jakelualan kansallistamisesta yhdenmukainen tiettyjen ETY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa. Unionin tuomioistuin loi unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen, joka perustui unionin oikeusjärjestyksen erityislaatuun sekä ajatukseen siitä, että sitä on sovellettava yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Vuonna 1991 annetussa Francovich ym. -tuomiossa unionin tuomioistuin kehitti toisen peruskäsitteen eli jäsenvaltion vastuun unionin oikeuden rikkomisesta tapauksissa, joissa jäsenvaltio on osallinen yksityisille aiheutuneiden vahinkojen syntyyn. Niinpä unionin kansalaiset ovat voineet vuodesta 1991 lähtien nostaa vahingonkorvauskanteen unionin oikeussääntöä rikkovaa jäsenvaltiota vastaan.

Kaksi Italian kansalaista, joiden piti saada korvauksia konkurssiin menneiltä työnantajiltaan, nosti kanteet Italian valtiota vastaan. Kanteiden mukaan se oli jättänyt panematta täytäntöön unionin säännökset, jotka suojelevat palkattuja työntekijöitä työnantajan ajautuessa maksukyvyttömäksi. Unionin tuomioistuin vastasi italialaisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen, että direktiivin tarkoituksena oli taata yksityisille oikeudet, jotka nyt jäivät toteutumatta siksi, että valtio oli laiminlyönyt direktiivin täytäntöönpanon. Näin unionin tuomioistuin avasi kansalaisille mahdollisuuden nostaa vahingonkorvauskanteen valtiota vastaan.

Unionin tuomioistuin kansalaisten elämässä

Suurella osalla unionin tuomioistuimen antamista kaikkiaan tuhansista tuomioista - erityisesti ennakkoratkaisuna annetuista - on näkyvä vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Seuraavassa mainitaan muutamia esimerkkejä unionin oikeuden tärkeimmiltä aloilta.

  • Tavaroiden vapaa liikkuvuus

Vuonna 1979 annetusta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta käsitelleestä Cassis de Dijon -tuomiosta lähtien kauppiaat ovat voineet tuoda maahan minkä tahansa tuotteen, joka on peräisin toisesta unionin jäsenvaltiosta. Ehtona on, että tuote on laillisesti valmistettu ja saatettu markkinoille ja että mikään pakottava - kuten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvä - syy ei estä tuontia maahan, jossa tuote kulutetaan.

  • Henkilöiden vapaa liikkuvuus

Henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla on annettu useita tärkeitä tuomioita.

Kraus-tapauksessa vuonna 1993 unionin tuomioistuin vahvisti, että sellaisen unionin kansalaisen tilanteeseen, jolla on toisessa jäsenvaltiossa suoritettu ammattiin pääsemistä tai taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamista helpottava akateeminen jatkotutkinto, sovelletaan unionin oikeutta myös silloin, kun kyse on kansalaisen suhteista lähtövaltioonsa. Jos jäsenvaltio siis voi vaatia hallinnollista lupaa tutkintonimikkeen käyttöön alueellaan, lupamenettelyn tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että tutkintonimike on myönnetty sääntöjen mukaan.

Tämän alan tuomioista tunnetuimpia on Bosman-tapaus vuodelta 1995. Siinä unionin tuomioistuin otti kantaa belgialaisen tuomioistuimen esittämään pyyntöön jalkapalloliittojen määräysten yhteensopivuudesta työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kanssa. Unionin tuomioistuimen mukaan ammattiurheilu on taloudellista toimintaa eikä sen harjoittamista voida rajoittaa määräyksillä, jotka sääntelevät pelaajasiirtoja tai muiden jäsenvaltioiden kansalaisia olevien pelaajien lukumäärää. Jälkimmäinen näkemys on myöhemmillä tuomioilla laajennettu koskemaan ammattiurheilijoita, jotka ovat kotoisin unionin kanssa assosiaatiosopimuksen (Deutscher Handballbund -tapaus vuodelta 2003) tai kumppanuussopimuksen (Simutenkov-tapaus vuodelta 2005) solmineista kolmansista maista.

  • Palvelujen tarjoamisen vapaus

Palvelujen tarjoamisen vapauteen otettiin kantaa vuonna 1989 annetussa tuomiossa, joka koski brittituristin vakavaa pahoinpitelyä Pariisin metrossa. Unionin tuomioistuin vastasi ranskalaisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, että kyseisellä henkilöllä oli turistina oikeus käyttää palveluja maansa ulkopuolella ja häntä koski unionin oikeuteen sisältyvä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate. Näin ollen hänellä oli oikeus samansuuruiseen vahingonkorvaukseen kuin Ranskan kansalaisilla (Cowan-tapaus).

Unionin tuomioistuin on antanut tällä alalla tuomiot myös luxemburgilaisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnöistä. Ensinnäkin kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan vakuutetulta evätään korvaus hammashoitokuluista siksi, että hoito on annettu toisessa jäsenvaltiossa, loukkaa perusteettomasti palvelujen tarjoamisen vapautta (Kohll-tapaus vuodelta 1998). Toiseksi kieltäytyminen korvaamasta ulkomailla ostettujen silmälasien kuluja rajoittaa perusteettomasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta (Decker-tapaus vuodelta 1998).

  • Yhdenvertainen kohtelu ja sosiaaliset oikeudet

Lentoemäntä nosti kanteen työnantajaansa vastaan palkkasyrjinnästä. Kanne koski palkkaa, jota hän sai verrattuna samaa työtä tekeviin miespuolisiin kollegoihinsa. Unionin tuomioistuin vastasi vuonna 1976 belgialaisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että perustamissopimuksen määräyksellä, jonka mukaan miehille ja naisille on maksettava samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on välitön oikeusvaikutus (Defrenne-tapaus).

Unionin tuomioistuin on myös tulkinnut säännöksiä miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta ja näin edistänyt naisten suojelemista äitiydestä johtuvilta irtisanomisilta. Eräs nainen irtisanottiin, koska hän ei pystynyt jatkamaan työtään raskauden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Unionin tuomioistuin totesi vuonna 1998 irtisanomisen unionin oikeuden vastaiseksi. Raskaana olevan naispuolisen työntekijän irtisanominen odotukseen liittyvän sairauden aiheuttamien poissaolojen takia on sukupuoleen perustuvaa kiellettyä syrjintää (Brown-tapaus).

Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi on välttämätöntä, että työntekijöillä on palkallinen vuosiloma. Brittiläinen ammattijärjestö BECTU riitautti vuonna 1999 Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön, jonka mukaan lyhytaikaisten työsopimusten perusteella työskentelevillä ei ole tätä oikeutta. Riitautuksen perusteena oli se, että käytäntö oli ristiriidassa työajan järjestämisestä annetun direktiivin kanssa. Unionin tuomioistuimen ratkaisun mukaan oikeus palkalliseen vuosilomaan on sosiaalinen oikeus, joka on myönnetty unionin oikeudella kaikille työntekijöille ja jota ei voi evätä keneltäkään (BECTU-tapaus vuodelta 2001).

  • Perusoikeudet

Unionin tuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään, että perusoikeuksien kunnioittaminen on olennainen osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista se valvoo. Näin se on parantanut merkittävästi näiden oikeuksien suojelua. Se tukeutuu tässä jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin sopimuksiin (erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimukseen), joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien unionin tuomioistuin on voinut soveltaa ja tulkita 7.12.2000 päivättyä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jolle tunnustetaan Lissabonin sopimuksessa sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille.

Pohjois-Irlannin poliisivoimissa alettiin kantaa asetta useiden poliiseja vastaan suunnattujen terrori-iskujen jälkeen. Yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden vuoksi naisille ei kuitenkaan myönnetty aseenkantolupaa toimivaltaisen ministeriön myöntämän, lainkäyttöviranomaisten toimivallan ulkopuolelle jäävän todistuksen perusteella. Seurauksena Pohjois-Irlannin poliisivoimissa ei tarjottu enää yhtään kokopäiväistä työsopimusta naiselle. Unionin tuomioistuin totesi vastauksena brittiläisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntöön, että kansallisen viranomaisen antaman todistuksen sulkeminen kaiken tuomioistuimen valvontavallan ulkopuolelle on vastoin periaatetta, jonka mukaan jokaisella, joka kokee kärsineensä sukupuoleen perustuvaa syrjintää, on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (Johnston-tapaus vuodelta 1986).

  • Euroopan unionin kansalaisuus

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan Euroopan unionin kansalaisuus on jokaisella, jolla on jonkin unionin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kansalaisuuteen sisältyy oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella. Näin ollen oikeus oleskeluun on myös jäsenvaltion alaikäisellä kansalaisella, joka kuuluu sairausvakuutuksen piiriin ja jolla on riittävästi tuloja tai varoja. Unionin tuomioistuimen mukaan unionin oikeudessa ei edellytetä alaikäiseltä itseltään riittävästi tuloja tai varoja, ja jos samaan aikaan kieltäydyttäisiin myöntämästä oleskeluoikeutta lapsen äidille, joka on unionin ulkopuolisen valtion kansalainen, riistettäisiin lapselta tällaisen oleskeluoikeuden tehokas vaikutus (Zhu ja Chen -tapaus vuodelta 2004).

Samassa tuomiossa unionin tuomioistuin täsmensi, että vaikka jäsenvaltion kansalaisuuden varjolla olisi tosiasiassa tarkoitus hankkia unionin oikeuteen perustuva oleskeluoikeus kolmannen maan kansalaiselle, jäsenvaltio ei voi rajoittaa jonkin toisen jäsenvaltion kansalaisuuden myöntämisestä aiheutuvia vaikutuksia.