I. Oikeuskäytäntöviittausten tausta
Neuvoston aloitteesta on luotu eurooppalainen oikeuskäytäntötunnus (ECLI eli European Case Law Identifier).[1] Tunnuksen tarkoituksena on mahdollistaa yksiselitteiset viittaukset sekä kansalliseen että unionin oikeuskäytäntöön ja määritellä vähimmäismäärä yhdenmukaista metadataa oikeuskäytännön tarpeisiin. ECLI-tunnus helpottaa siten oikeuskäytäntöön tutustumista ja siihen viittaamista Euroopan unionissa.
ECLI sisältää ECLI-etuliitteen lisäksi seuraavat neljä pakollista osaa:
Euroopan unionin tuomioistuin noudatti neuvoston suositusta ECLI-tunnuksen käyttöönotosta ja osoitti ECLI-tunnuksen kaikille unionin tuomioistuinten vuoden 1954 jälkeen antamille ratkaisuille ja julkisasiamiesten ratkaisuehdotuksille ja kannanotoille.
Esimerkiksi 12.7.2005 annetun unionin tuomioistuimen tuomion C-403/03, Schempp, ECLI-tunnus on EU:C:2005:446.[2]
Tunnus jakautuu seuraaviin osiin:
II. Viittaukset oikeuskäytäntöön
Euroopan unionin tuomioistuimen käyttöön ottaman viittaustavan tarkoituksena on yhdistää ECLI-tunnus ratkaisun tavanomaiseen kutsumanimeen ja asian rekisterinumeroon. ECLI-tunnus otettiin käyttöön unionin tuomioistuimissa vaiheittain alkuvuodesta 2014 lähtien ja vuoden 2016 kuluessa sen käyttötapa yhtenäistettiin unionin tuomioistuinten välillä.
Tällä tavalla viittaamistapa
Oikeuskäytäntöviittaus muodostuu seuraavista osista:
[1] Neuvoston 29.4.2011 päivätyt päätelmät European Case Law Identifier -tunnuksen (ECLI) ja vähimmäismääräisen oikeuskäytäntöön liittyvän yhdenmukaisen metadatan käyttöönottoon kehottamisesta (EUVL 2011, C 127, s. 1). Lisätietoja.
[2] Jotta viittausta ei tarpeettomasti pidennettäisi, viitattaessa unionin tuomioistuimen, unionin yleisen tuomioistuimen ja virkamiestuomioistuimen oikeuskäytäntöön ei käytetä ECLI-etuliitettä.