Onko uudistuksen aika tullut ?

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin juhlii 20-vuotisjuhlavuottaan

   

Marc Jaeger

Marc Jaeger, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti

 
corner-tpi

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin juhlii 25.9.2009 Luxemburgissa järjestettävän symposiumin yhteydessä sen perustamisesta - tai tarkemmin ottaen niitä 20 vuotta jotka ovat kuluneet siitä, kun sen ensimmäiset jäsenet vannoivat virkavalansa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Hädin tuskin täysi-iän saavutettuaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kuitenkin jo ryhdyttävä luomaan suuntaviivoja uudistukselle, joka sen työmäärän jatkuvan kasvun vuoksi on tullut välttämättömäksi.

Neuvosto teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamista koskevan päätöksen lokakuussa 1988. Tällöin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamiselle asetettiin kolme tavoitetta: Tavoitteena oli perustaa yhteisöjen Euroopan tuomioistuinjärjestelmään elin käsittelemään kanteita, jotka edellyttävät monitahoisten tosiseikkojen perusteellista tutkimista. Lisäksi tavoitteena oli tehostaa kansalaisten oikeussuojaa luomalla kaksiasteinen tuomioistuinjärjestelmä sekä mahdollistaa se, että yhteisöjen tuomioistuin voi keskittyä keskeiseen tehtäväänsä eli sen varmistamiseen, että yhteisön oikeutta tulkintaan yhtenäisellä tavalla. Täten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtäväksi tuli ennen kaikkea kilpailuoikeudellisten asioiden käsitteleminen; näissä asioissa kyse on sen ehkäisemisestä, että yritykset omaksuvat kuluttajan kannalta haitallisia menettelyjä.

Vuosien saatossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa on asteittain laajennettu, ja nykyään se käsittelee muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ensimmäisenä oikeusasteena melkeinpä kaikki yksityisten, yritysten ja jäsenvaltioiden Euroopan unionin toimielinten ja elinten tekemistä päätöksistä nostamat kanteet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimii ensimmäisenä oikeusasteena, sillä sen ratkaisuihin voi oikeudellisten tulkintakysymysten osalta hakea muutosta yhteisöjen tuomioistuimessa, ja sen keskeisenä tehtävänä on varmistaa eri oikeudenaloilla se, että unionin päätöksentekoelimet (erityisesti komissio) noudattavat lakia. Kyse on ensinnäkin kilpailuoikeudesta, jossa tarkoituksena on estää yrityksiä omaksumasta kuluttajan kannalta haitallisia menettelyjä, ja jonka alalla annetuilla tietyillä viimeaikaisilla ratkaisuilla - muun muassa tietotekniikan, levyteollisuuden ja ilmailun alaa koskevilla - on ollut huomattavaa merkitystä. On kuitenkin muistettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat komission päätösten laillisuusvalvonta myös siltä osin kuin ne koskevat jäsenvaltioiden yrityksille myöntämien tukien yhteensopivuutta perustamissopimusten kanssa, yhteisön tavaramerkkien rekisteröintiä, kaupan suojatoimenpiteitä, kansalaisten oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin, terroristijärjestöihin kuuluvien henkilöiden varojen jäädyttämistä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia toimenpiteitä ja kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen kieltämistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis nykyään avaintoimija yritysten talouden alalla sekä myös monilla turvallisuutta, perusoikeuksia, ympäristöä ja terveyttä koskevilla aloilla.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yksityinen voisi kääntyä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puoleen riitauttaakseen minkä tahansa unionin toimen, jota ei ole osoitettu sille tai jota se ei voi erityisesti moittia. Erityisesti soveltamisalaltaan yleiset toimet (kuten direktiivit) eivät lähtökohtaisesti voi olla suoran kanteen kohteena vaan niiden lainmukaisuus voidaan saattaa tutkittavaksi niiden kansallista soveltamista koskevalla kanteella. Yhteisön oikeudessa ei siis tunneta yleisen edun nimissä nostettavaa kannetta (actio popularis) vaan jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, kantajien on näytettävä, että toimi vaikuttaa suoraan ja erikseen niiden oikeuksiin. Unionin kansalaisen silmissä tämä vaatimus saattaa vaikuttaa oikeussuojan saatavuutta rajoittavalta (on kuitenkin otettava huomioon Lissabonin sopimus, jolla - mikäli se tulee voimaan - huomattavasti parannetaan oikeussuojan saatavuutta väljentämällä kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä). Kyse on kuitenkin järjestelmästä, joka tunnetaan monissa oikeusjärjestyksissä ja jolla pyritään varmistamaan se, että tuomioistuin ottaa käsiteltäväkseen ainoastaan sellaisia asioita, joissa kantajilla on todellisuuteen perustuva ja konkreettinen intressi; tässä perustamissopimuksilla luodussa yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmässä kansallinen tuomioistuin toimii välittäjänä yhteisön oikeuden soveltamisessa ja sen laillisuusvalvonnassa.

Tämä tehtävänjako on erityisen tärkeää jo senkin vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen henkilöstömäärä on rajoitettu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on 27 tuomaria ja sen asianmukaisesta toiminnasta vastaa kaikkiaan alle 300 toimihenkilöä ja virkamiestä. Henkilöstömäärä on suhteutettava paitsi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kuuluvaan velvollisuuteen, jonka mukaan sen on kyettävä käsittelemään kanteita kaikilla unionin 23 virallisella kielellä, myös sen käsiteltäväksi tulevien asioiden ominaispiirteisiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsittelemät asiat ovat tyypillisesti asioita, joihin liittyy erityisen laaja asiakirja-aineisto, jotka ovat taloudellisesti tai teknisesti monitahoisia, edellyttävät perusteellista tosiseikkojen tutkimista ja jotka saattavat vaikuttaa ratkaisevalla tavalla kokonaiseen alaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin joutuu ennen kaikkea vastaamaan jatkuvasti niihin haasteisiin, joita ennennäkemättömään vireille tulleiden asioiden määrän kasvuun johtaneet tekijät luovat; näihin tekijöihin kuuluvat muun muassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan hiljattainen laajentaminen koskemaan jäsenvaltioiden nostamia kanteita, yhteisön tavaramerkkejä koskevien asioiden määrän voimakas kasvu ja yleisemmin etenkin unionin laajentuminen ja yhteisön lainsäädäntötoiminnan lisääntyminen. Luvut puhuvat puolestaan: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireille tulleiden asioiden määrä on oli 238 vuonna 1998, vuonna 2003 466 ja vuonna 2008 kaikkiaan 629, mikä vastaa yli 160 prosentin kasvua 10 vuodessa.

Käsiteltävien asioiden ruuhkautumisen hillitsemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin tuomioistuimen toiminnan tehostamiseksi: on perustettu kolme uutta jaostoa, tehostettu istuntojen järjestämistä, kevennetty menettelyä yhteisön tavaramerkkejä koskevissa asioissa, panostettu entistä tiiviimpään ilmaisuun tuomioissa, ajanmukaistettu tilastointityökaluja ja tietoteknisiä apuvälineitä jne. Vuonna 2008 ratkaistujen asioiden määrän todettiinkin kasvaneen merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan ole pysäyttänyt vireillä olevien asioiden määrän hidasta mutta vääjäämätöntä kasvua ja sen myötä käsittelyaikojen - jotka kertovat suoraan tuomioistuinjärjestelmän todellisesta terveydentilasta - pidentymistä. Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa kohtuullisessa ajassa on perusoikeus, joka kuuluu itse oikeuden käsitteeseen. Yhteisöjen tuomioistuin joutui 16.7.2009 antamassaan tuomiossa toteamaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ylitti sen ratkaistavana olleessa asiassa kohtuullisen käsittelyajan, jota oikeussubjekteilla on oikeus tuomioistuinkäsittelyltä odottaa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on siis vastattava todelliseen haasteeseen: sen on kehityttävä sekä sopeuduttava sen toiminnalle asetettuihin uusiin vaatimuksiin. Tämä on välttämätöntä, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi edelleen katsoa täyttävänsä kaikilta osin sille uskotun tehtävän. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on kaksi vaihtoehtoa. Se voi ensinnäkin päättää laatia tuomionsa aivan eri tavalla kuin tähän saakka tiivistämällä ne mahdollisimman pelkistettyyn muotoon siten, että sen päättelyn eri vaiheet eivät käy tuomiosta ilmi eikä siinä vastata yksityiskohtaisesti kaikkiin esitettyihin väitteisiin. Mielestäni tällä saavutettaisiin enemmän haittaa kuin hyötyä. Niillä monitahoisilla ja monin tavoin haastavilla aloilla, joita sen käsittelemät asiat koskevat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen legitimiteetti on perustunut siihen, että sen tuomiot ovat ymmärrettäviä, läpinäkyviä ja perusteltuja. Taustalla on ajatus siitä, että tuomioistuinratkaisujen tulee paitsi sisältää ratkaisu tuomioistuimen ratkaistava olevaan asiaan myös mahdollistaa se, että sekä yksityiset toimijat että toimielimet ymmärtävät ja hyväksyvät oikeudellisen ympäristön, jonka tuomioistuin oikeudellista tulkinta- ja soveltamistehtävää täyttäessään luo, ja niillä on mahdollisuus sopeutua tähän ympäristöön.

On siis valittava toinen vaihtoehto eli uudistettava tuomioistuinjärjestelmää. Perustamissopimuksissa on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen osalta säädetty kaksi keinoa, joilla voidaan vastata välittömään tarpeeseen saattaa tuomioistuimen toiminta tehokkuudeltaan kestävälle pohjalle: voidaan lisätä tuomareiden ja tuomareiden ja tuomareiden kanssa yhteistyötä tekevän henkilöstön lukumäärää tai perustaa uusi tietyllä alalla toimivaltainen erityistuomioistuin, jolle toimivalta ensimmäisenä oikeusasteena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta siirretään (kuten vuonna 2005 henkilöstöasioiden osalta tehtiin). Tällainen toimivallan siirto voisi tulla kyseeseen immateriaalioikeuden (erityisesti yhteisön tavaramerkkiä koskevien asioiden) alalla.

Riippumatta siitä, mikä vaihtoehto valitaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kohtalo ei ole sen omissa käsissä. Sen tulevaisuudesta päättävät unionin poliittiset elimet eli neuvosto ja - mikäli Lissabonin sopimus tulee voimaan - Euroopan parlamentti. Neuvosto ja Euroopan parlamentti kiinnittävät erityistä huomiota oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne ottaisi huomioon tätä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välittämää viestiä ja ymmärtäisi perustaa päätöstään oikeussubjektien etuun.