VUONNA 1998 ANNETUT TUOMIOT KOHLL JA DECKER

· le 11.7.2019 à 10:52
Couleur Chapitre Maximum Green
Image Chapitre
Contenu

Tuomio Kohll: Toisessa jäsenvaltiossa saatava suunniteltu muu kuin sairaalahoito ei edellytä ennakkolupaa

Vuonna 1994 Kohll, joka oli Luxemburgin kansalainen, halusi saada alaikäiselle tyttärelleen hoitoa Saksaan sijoittautuneelta oikojahammaslääkäriltä ja pyysi ennakkolupaa Luxemburgin sairauskassalta. Tämä eväsi pyynnön sillä perusteella, että hoitotoimenpiteet eivät olleet kiireellisiä ja että ne voitiin suorittaa Luxemburgissa. Kohll vetosi palvelujen tarjoamisen vapauteen (eikä asetukseen N:o 1408/71) ja katsoi, että hänellä oli oikeus saada tyttärelleen hoitoa Saksassa ilman ennakkolupaa ja pyytää kulujen korvausta sairauskassaltaan vakuutusvaltion (Luxemburg) eikä hoitovaltion (Saksa) korvaustaksojen mukaisesti.

Unionin tuomioistuin katsoi, että terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa hoitoa oli pidettävä palveluna. Näissä olosuhteissa se, että suunnitellun muun kuin sairaalahoidon korvaaminen potilaan asuinvaltion korvaustaksojen mukaan edellyttää ennakkolupaa, merkitsee palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta, koska tällainen ennakkolupa vaikuttaa kielteisesti sosiaaliturvajärjestelmässä vakuutettujen haluun käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden terveydenhuollon tarjoajien palveluja. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että tällaista sääntelyä ei voitu perustella sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen vaaralla eikä kansanterveyteen liittyvin syin (tuomio 28.4.1998, Kohll, C-158/96).

Tuomio Decker: Reseptillä saatavien lääkkeiden tai lääkinnällisten tuotteiden ostaminen toisessa jäsenvaltiossa ei edellytä ennakkolupaa

Jäsenvaltioon sijoittautunut lääkäri voi määrätä potilaalle lääkkeitä tai lääkinnällisiä laitteita, ja potilas voi halutessaan ostaa ne toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta apteekista ( joko käymällä siellä itse tai ostamalla ne postimyynnistä). Asia oli näin Deckerin tapauksessa; hän osti vuonna 1992 Belgiassa silmälasit Luxemburgiin sijoittautuneen silmälääkärin antamalla reseptillä. Luxemburgin sairauskassa kieltäytyi korvaamasta silmälaseja, koska ne oli ostettu ulkomailta ilman tähän myönnettyä ennakkolupaa.

Unionin tuomioistuin katsoi, että toisesta jäsenvaltiosta ilman ennakkolupaa ostettujen lääkinnällisten tuotteiden korvaamisesta kieltäytyminen rajoittaa perusteettomasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska ennakkolupaa koskeva vaatimus ei ole perusteltu kansanterveydellisistä syistä toisista jäsenvaltioista ostettujen lääkinnällisten tuotteiden laadun takaamiseksi. Kyseisen tuomion antamisesta lähtien potilaat voivat ostaa ilman ennakkolupaa lääkkeensä ja lääkinnälliset tuotteensa toisesta jäsenvaltiosta ja hakea korvausta omasta sairauskassastaan asuinvaltionsa korvaustaksojen mukaan (tuomio 28.4.1998, Decker, C-120/95).

 

Document