Kun pohdittiin sitä, tulisiko EHTY:n toimielinten kotipaikaksi Liègen vai Brysselin kaupunki, Luxemburgin kaupunki valittiin lopulta vuonna 1952 väliaikaisesti toimielinten kotipaikaksi. Tuomioistuimen osalta tästä valinnasta tuli lopullinen vuonna 1992 pidetyssä Edinburghin huippukokouksessa, jossa toimielinten kotipaikat vahvistettiin lopullisesti.

Luxemburgin hallitus antoi vuonna 1952 tuomioistuimen käyttöön Villa Vaubanin, joka sijaitsee keskellä Luxemburgin kaupunginpuistoa, sekä kaksi muuta rakennusta 57 jäsenestä koostuvan henkilökunnan käyttöön.

Vila Vauban 1952–1959

Vuonna 1959 Luxemburgin hallitus antoi tuomioistuimen käyttöön Côte d'Eichissa sijaitsevan Luxemburgin hiippakunnan omistaman rakennuksen, joka oli tarpeeksi suuri tuomioistuimen kaikkien yksiköiden sijoittamiseksi sinne.

Côte d'Eich 1959–1972

Kaikkien yhteisöjen toimielinten henkilöstömäärän kasvu, etenkin vuodelle 1973 suunniteltua Euroopan yhteisöjen ensimmäistä laajentumista silmällä pitäen, johti siihen, että Luxemburg aloitti rakentamisen Kirchbergin tasangolla, jotta kaikki toimielimet voisivat sijaita samassa paikassa. Tuomioistuimen pysyvät rakennukset onkin rakennettu juuri tälle tasangolle.

Vuonna 1972 tuomioistuin ja sen 223 jäsenestä koostuva henkilökunta muuttivat oikeuspalatsiin, jonka Luxemburgin valtio oli rakentanut Kirchbergin tasangolle nimenomaan tuomioistuinta varten.

Kyseinen palatsi, jonka olivat suunnitelleet belgialaiset arkkitehdit Jamagne ja Vander Elst sekä luxemburgilainen arkkitehti Conzemius, vihittiin käyttöön 9.1.1973, ja tuomioistuimen jäsenet ja henkilökunta saivat näin asianmukaiset työskentelytilat.

Oikeuspalatsi vuonna 1973

Toimielimen henkilöstömäärän kasvu vuodesta 1979 lähtien johti siihen, etteivät nämä tilat enää riittäneet. Tästä syystä jouduttiin vuokramaan toimistotiloja muiden yhteisöjen toimielinten rakennuksista. Tuomioistuimen tilantarve kasvoi kuitenkin entisestään Kreikan (1981), Espanjan ja Portugalin (1986) sekä Itävallan, Suomen ja Ruotsin (1995) liittyessä yhteisöihin sekä perustettaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (1989). Henkilöstömäärä kasvoi jatkuvasti, ja se oli noussut vuonna 1988 olleista 626 henkilöstä 837 henkilöön vuonna 1994.

Tästä syystä oikeuspalatsin kolme lisärakennusta, jotka ovat suunnitelleet luxemburgilaiset arkkitehdit Fritsch, Herr ja Huyberechts sekä italialainen arkkitehti Paczowski, rakennettiin vuosina 1985–1994. Nämä ovat Erasmus-rakennus (vihitty käyttöön 5.10.1988), Thomas More -rakennus (vihitty käyttöön 12.2.1993) ja viimeisenä Themis-rakennus (vihitty käyttöön 15.9.1994).

Asbestin löytyminen oikeuspalatsista johti palatsin tyhjentämiseen vuonna 1999. Tuomioistuin joutui jälleen vuokraamaan muita rakennuksia henkilökuntansa käyttöön, ja henkilökuntaa sijoitettiin muun muassa T-rakennukseksi kutsuttuun elementtirakennukseen, joka oli kieliyksiköiden käytössä (vuodesta 1999 vuoteen 2019).

T-rakennus

Tuomioistuin ja Luxemburgin viranomaiset käynnistivät oikeuspalatsin asbestinpoistotöiden kanssa samanaikaisesti kunnianhimoisen rakennusprojektin niiden tarpeiden täyttämiseksi, jotka johtuivat vuodelle 2004 suunnitellusta Euroopan unionin mittavasta laajentumisesta.

Tämä uusi projekti osui samaan aikaan unionin omiin rakennuksiin liittyvän politiikan muutoksen kanssa. Tuohon saakka vastaanottava valtio – tuomioistuimen tapauksessa Luxemburgin viranomaiset – oli antanut rakennukset toimielinten käyttöön. Tuomioistuimen odotettiin muiden toimielinten tavoin hankkivan kaikki käyttämänsä tilat omistukseensa. Tuomioistuin on tästä syystä sitoutunut hankkimaan rakennukset omistukseensa vuokra-ostojärjestelyin.

Luxemburgin viranomaisten pyynnöstä ranskalainen arkkitehti Dominique Perrault suunnitteli laajennushankkeen, jonka keskiössä olivat uudistettu oikeuspalatsi ja yleisölle avoin tila, jossa tänä päivänä sijaitsevat istuntosalit. Palatsin ympärille rakennettiin suorakulmainen Anneau-rakennus, joka on varattu unionin tuomioistuimen jäsenten kabinettien käyttöön. Uuteen rakennussuunnitelmaan kuuluivat myös kaksi tornia, joissa sijaitsevat toimielimen yksiköt, ja rakennukset toisiinsa yhdistävä Galleria-käytävä.

Kyseisen hankkeen rakennustyöt aloitettiin vuoden 2003 lopussa. Kymmenen uutta valtiota liittyi Euroopan unioniin 1.5.2004. Näiden kymmenen uuden jäsenvaltion henkilöstön saapuminen edellytti logistisia uudelleenjärjestelyjä: oli jälleen vuokrattava tilapäisesti kompleksin ulkopuolinen rakennus ja laajennettava T-rakennusta (T2-rakennus) uusien jäsenvaltioiden juristilingvistien sijoittamiseksi sinne.

Oikeuspalatsin peruskorjaus sekä Anneau-rakennuksen, Gallerian ja kahden tornin rakentaminen saatiin päätökseen vuoden 2008 lopussa, ja rakennukset vihittiin käyttöön 4.12.2008. Rakennuskompleksin pinta-ala kasvoi noin 85 000 neliömetristä lähes 200 000 neliömetriin, ja istuntosalien lukumäärä kasvoi 5:stä 11:een sekä toimistojen lukumäärä 1 000:sta 2 200:aan.

Näiden rakennusten käyttöönotto mahdollisti sen, että tuomioistuin saattoi peruskorjata Erasmus-, Thomas More- ja Themis-rakennukset ennen niiden käyttöönottoa uudelleen vuodesta 2013 lähtien.

Euroopan unionin laajentuminen tällä välin Romaniaan ja Bulgariaan (2007) sekä Kroatiaan (2013) johti tuomioistuimen lainkäyttötoiminnan kasvuun tuomioistuimen jäsenten ja henkilöstön määrän kasvun lisäksi (unionin tuomioistuin sai kolme julkisasiamiestä lisää ja unionin yleisen tuomioistuimen jäsenten määrä kaksinkertaistui vaiheittain vuodesta 2016 alkaen).

Vastauksena tähän kasvuun kolmannen tornin rakennustyöt aloitettiin keväällä 2016.

Rocca-torni, jossa on 29 kerrosta ja joka on 118 metriä korkea, on Luxemburgin korkein rakennus.

Rocca-tornin vihkiminen käyttöön syyskuussa 2019 mahdollisti sen, että tuomioistuimen kaikki yksiköt voitiin jälleen koota samaan rakennuskompleksiin.