UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
19 päivänä toukokuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Siirtotyöläiset – Sosiaaliturva – Sovellettava lainsäädäntö – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohta – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 11 artiklan 5 kohta – 13 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta – Kotiaseman käsite – Lentohenkilökunta – Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella työskentelevät työntekijät – Liittymäperusteet
Asiassa C-33/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) on esittänyt 21.12.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.1.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Istituto nazionale per l’assicurazione contro gli infortuni sul lavoro (INAIL) ja
Istituto nazionale della previdenza sociale (INPS)
vastaan
Ryanair DAC,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Passer sekä tuomarit F. Biltgen (esittelevä tuomari) ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Istituto nazionale per l’assicurazione contro gli infortuni sul lavoro (INAIL), edustajinaan L. Frasconà ja G. Catalano, avvocati,
– Istituto nazionale della previdenza sociale (INPS), edustajinaan A. Sgroi, L. Maritato, E. De Rose ja C. D’Aloisio, avvocati,
– Ryanair DAC, edustajinaan S. Piras, avvocato, E. Vahida, avocat, S. Rating, abogado ja Rechtsanwalt, I.-G. Metaxas-Maranghidis, dikigoros, ja S. Bargellini, avvocata,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Rocchitta, avvocato dello Stato,
– Irlanti, asiamiehinään M. Browne, avustajanaan E. Egan McGrath, Barrister-at-law, J. Quaney ja T. Joyce,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja D. Recchia,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004 (EUVL 2004, L 100, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asioissa, joissa vastakkain ovat yhtäältä Istituto nazionale per l’assicurazione contro gli infortuni sul lavoro (INAIL) (työtapaturmia käsittelevä kansallinen vakuutuslaitos, Italia) ja Instituto nazionale della previdenza sociale (INPS) (kansallinen sosiaaliturvalaitos, Italia) ja toisaalta Irlantiin sijoittautunut Ryanair DAC ja joissa on kyse siitä, että Ryanair on kieltäytynyt ottamasta näiltä laitoksilta vakuutusta tämän yhtiön liikkuvalle henkilöstölle, joka työskentelee Orio al Serion lentokentällä (Bergamo, Italia).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 1408/71
3 Asetus N:o 1408/71 on kumottu ja korvattu 1.5.2010 alkaen. Koska pääasioiden oikeudenkäynneissä on kyse siitä, että sosiaaliturvamaksuja ei ole maksettu kesäkuusta 2006 helmikuuhun 2010 ja vakuutusmaksuja ei ole maksettu tammikuusta 2008 tammikuuhun 2013, ne kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan. Tässä asetuksessa oli II osasto, jonka otsikko oli ”Sovellettava lainsäädäntö” ja johon sisältyi sen 13–17 artikla.
4 Tämän asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko oli ”Yleiset säännöt”, säädettiin seuraavaa:
”1. Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.
2. Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:
a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella ja vaikka hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella;
– –”.
5 Kyseisen asetuksen 14 artiklan, jonka otsikko oli ”Palkatussa työssä olevia muita henkilöitä kuin merimiehiä koskevat erityissäännöt”, sanamuoto oli seuraava:
”Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:
– –
2) Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan seuraavalla tavalla määrättyä lainsäädäntöä:
a) Matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse ja jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen seuraavin rajoituksin:
i) jos kysymyksessä olevalla yrityksellä on sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto muun jäsenvaltion alueella kuin sen, missä sillä on kotipaikka, tällaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa oleva henkilö on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto sijaitsee; tai
ii) jos henkilö pääasiallisesti työskentelee sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka yrityksen, jonka palveluksessa hän on, kotipaikka ei ole tällä alueella eikä sillä ole siellä sivutoimipaikkaa eikä pysyvää edustustoa”.
6 Saman asetuksen 17 artiklan, jonka otsikko oli ”Poikkeukset 13–16 artiklaan”, sanamuoto oli seuraava:
”Kaksi tai useampi jäsenvaltio, näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät toimielimet voivat yhteisellä sopimuksella määrätä poikkeuksista 13–16 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöryhmien tai tiettyjen henkilöiden eduksi.”
7 Asetuksen N:o 1408/71 IV osastossa, jonka otsikko oli ”Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta”, oli sen 80 artikla, jonka otsikko oli ”Kokoonpano ja toiminta”, ja jonka 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”[Euroopan] komission yhteyteen perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta, jäljempänä 'hallintotoimikunta', jossa on jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tarvittaessa asiaa tuntevien neuvonantajien avustamina. Komission edustaja osallistuu hallintotoimikunnan kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa.”
8 Tämän asetuksen VI osastossa, jonka otsikko oli ”Erinäisiä säännöksiä”, oli sen 84 a artikla, jonka otsikko oli ”Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden väliset suhteet”, ja jonka 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos tämän asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, jotka voisivat vaarantaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön oikeudet, toimivaltaisen valtion laitoksen tai kyseisen henkilön asuinvaltion laitoksen on otettava yhteyttä laitokseen tai laitoksiin asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa. Jos asiaa ei pystytä ratkaisemaan kohtuullisessa ajassa, kyseiset viranomaiset voivat kääntyä hallintotoimikunnan puoleen.”
Asetus N:o 883/2004
9 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) kumottiin ja korvattiin asetus N:o 1408/71 1.5.2010 alkaen, jolloin sitä alettiin soveltaa. Ennen tätä ajankohtaa asetusta N:o 883/2004 oli muutettu 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 988/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 43) (jäljempänä asetus N:o 883/2004 sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009). Sitä on muutettu myös 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012 (EUVL 2012, L 149, s. 4) (jäljempänä asetus N:o 883/2004 sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012), joka tuli voimaan 28.6.2012. Asetuksen N:o 883/2004 molempia versiota sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan siltä osin kuin kyse kieltäytymisestä maksaa vakuutusmaksuja 25.1.2008 – 25.1.2013.
10 Asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, johdanto-osan 18 b perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 [EUVL 1991, L 373, s 4)] liitteessä III ohjaamomiehistön ja matkustamomiehistön jäsenten 'kotiaseman' käsite määritellään lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämäksi paikaksi, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan. Jotta helpotettaisiin tämän asetuksen II osaston soveltamista ohjaamomiehistön ja matkustamomiehistön jäseniin, on perusteltua käyttää 'kotiaseman' käsitettä perusteena ohjaamomiehistön ja matkustamomiehistön jäseniin sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi. Ohjaamomiehistön ja matkustamomiehistön jäseniin sovellettavan lainsäädännön olisi kuitenkin pysyttävä vakaana eikä kotiasema-periaate saisi johtaa sovellettavan lainsäädännön usein tapahtuvaan vaihtumiseen alan työjärjestelyjen tai kausiluonteisten vaatimusten vuoksi.”
11 Asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden II osasto, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen” sisältää sen 11–16 artiklan. Siinä toistetaan asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännökset.
12 Asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, 11 artiklaan sisältyy neljä kohtaa, joista ensimmäisessä ja kolmannessa säädetään seuraavaa:
”1. Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.
– –
3. Jollei 12–16 artiklasta muuta johdu:
a) henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;
– –”
13 Asetuksella N:o 465/2012 tähän 11 artiklaan lisättiin 5 kohta, jossa säädetään seuraavaa: ”Toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liitteessä III määritelty kotiasema sijaitsee.”
14 Asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 13 artiklan, jonka otsikko on ”Työskentely kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään olennaisin osin, että palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö on asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön alainen, jos hän harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan tässä jäsenvaltiossa. Tämän 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa puolestaan säädetään, että jos tämä henkilö ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinjäsenvaltiossaan, hän on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa yrityksen tai työnantajan kotipaikka tai liiketoimintapaikka sijaitsee.
15 Asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 16 artiklan 1 kohdassa toistetaan samoin sanamuodoin asetuksen N:o 1408/71 17 artiklan sanamuoto.
16 Tämän asetuksen molempien versioiden 71 artikla ja 76 artiklan 6 kohta vastaavat olennaisin osin asetuksen N:o 1408/71 80 artiklaa ja 84 a artiklan 3 kohtaa.
17 Kyseisen asetuksen molempien versioiden 87 artiklan 8 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Jos henkilöön sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti jonkin muun kuin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 II osaston nojalla, häneen sovelletaan edelleen tätä lainsäädäntöä niin kauan kuin aikaisempi tilanne säilyy muuttumattomana ja joka tapauksessa enintään 10 vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, ellei henkilö pyydä tämän asetuksen nojalla sovellettavan lainsäädännön soveltamista. Pyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan tämän asetuksen nojalla, jotta asianomaiseen henkilöön sovelletaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä alkaen. Jos pyyntö esitetään tämän määräajan päätyttyä, asianomaiseen sovelletaan kyseistä lainsäädäntöä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.”
Asetus (ETY) N:o 574/72
18 Asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97 (EUVL 1997, L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (EUVL 2005, L 117, s. 1), oli 12 a artikla, jonka otsikko oli ”Sellaisten henkilöiden osalta sovellettavat säännöt, joita tarkoitetaan asetuksen [N:o 1408/71] 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 14 a artiklan 2–4 kohdassa ja 14 c artiklassa ja jotka normaalisti tekevät työtä tai harjoittavat itsenäisesti ammattia kahden tai useamman jäsenvaltion alueella”, 1 a kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos asetuksen [N:o 1408/71] 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti henkilö, joka on matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen kansainvälistä liikennettä harjoittavassa yrityksessä, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hänet työllistävän yrityksen sääntömääräinen kotipaikka tai liiketoimipaikka tai sivuliike tai kiinteä toimipaikka sijaitsee tai jonka alueella hän asuu ja pääasiallisesti työskentelee, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava asianomaiselle henkilölle todistus siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen.”
Asetus (EY) N:o 987/2009
19 Asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1) kumottiin ja korvattiin 1.5.2010 alkaen asetus N:o 574/72, sellaisena kuin se oli muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005.
20 Asetuksen N:o 987/2009 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa osoitetaan henkilön tilanne perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten, ja todisteet, joiden perusteella nämä asiakirjat on annettu, on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden laitoksissa niin kauan kuin jäsenvaltio, jossa nämä asiakirjat tai todisteet on annettu, ei peruuta niitä tai julista niitä mitättömiksi.
2. Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai siinä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista. Asiakirjan antaneen laitoksen on harkittava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava se.
3. Jos 2 kohdan nojalla on syytä epäillä asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta, asiakirjan tai todisteen pätevyyttä tai niissä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen on tarkistettava, mikäli mahdollista, toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kyseiset tiedot tai asiakirjat.
4. Jos kyseiset laitokset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.”
21 Tämän asetuksen 14 artiklan 8 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Sovellettaessa asetuksen [N:o 883/2004] 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa ’huomattava osa palkkatyötä tekevän ja itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnasta’ jossakin jäsenvaltiossa tarkoittaa, että määrällisesti huomattava osa palkkatyötä tekevän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kaikesta toiminnasta tapahtuu siellä, vaikka kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.
Määritettäessä, harjoitetaanko huomattavaa osaa toiminnasta tietyssä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon seuraavat viitteelliset perusteet:
a) palkkatyön osalta: työaika ja/tai palkka; sekä
b) itsenäisen ammatinharjoittamisen osalta: liikevaihto, työaika, suoritettujen palvelujen lukumäärä ja/tai tulo.
Jos edellä mainituista perusteista täyttyy kokonaisarvioinnissa 25:tä prosenttia pienempi osuus, se on osoituksena siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa.”
Asetus (EY) N:o 44/2001
22 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) II luvun 5 jaksossa, joka koostuu kyseisen asetuksen 18–21 artiklasta, vahvistetaan toimivaltasäännöt yksittäisiä työsopimuksia koskevissa riita-asioissa.
23 Kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, jollei 4 artiklasta ja 5 artiklan 5 kohdasta muuta johdu.”
24 Tämän asetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Työnantajaa vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne
1) sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä tämän kotipaikka on, tai
2) toisessa jäsenvaltiossa
a) sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työntekijä tavallisesti työskentelee, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä hän viimeksi työskenteli, tai
b) jos työntekijä ei tavallisesti työskentele tai ei työskennellyt yhdessä ja samassa valtiossa, sen paikkakunnan tuomioistuimissa, missä työntekijän palvelukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai sijaitsi.”
Italian oikeus
25 Sosiaaliturvan parantamisesta ja lainsäädännön yhteensovittamisesta annetun kuninkaan asetuksen nro 1827, sellaisena kuin se on muutettuna 6.4.1936 annetulla lailla nro 1155 (Regio Decrecto legge, n. 1827 convertito con modificazioni dalla L. 6 aprile 1936, nro 1155 – Perfezionamento e coordinamento legislativo della previdenza sociale; Gazzetta Ufficiale del Regno d’Italia nro 147, 26.6.1936), 37 §:ssä säädetään, että työkyvyttömyys- ja eläkevakuutus, tuberkuloosivakuutus ja työttömyysvakuutus ovat, jollei mainitussa asetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, pakolliset kumpaakin sukupuolta oleville ja minkä tahansa kansalaisuuden omaaville henkilöille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta mutta eivät 65 vuotta ja jotka ovat palkkatyössä.
26 Työtapaturmien ja ammattitautien varalta otettavaa pakollista vakuutusta koskevien säännösten koonnoksesta 30.6.1965 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 1124 (Decreto del Presidente della Repubblica, nro 1124 – Testo unico delle disposizioni per l’assicurazione obbligatoria contro gli infortuni sul lavoro e le malattie professionali; GURI nro 257, 13.10.1965), 4 §:ssä säädetään, että kyseisen vakuutuksen piiriin kuuluvat henkilöt, jotka pysyvästi tai tilapäisesti tekevät toisen palveluksessa ja tämän johdon alaisena vastikkeellista ruumiillista työtä vastikkeen muodosta riippumatta, tai henkilöt, jotka täyttävät nämä edellytykset osallistumatta konkreettisesti työhön ja jotka valvovat muiden työtä.
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymys
27 Tarkastuksen tehtyään INSP totesi, että Bergamossa sijaitsevalla Orio al Serion lentokentällä työskentelevät 219 Ryanairin työntekijää tekivät työtä Italian alueella ja että heidät oli Italian oikeuden ja asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan mukaisesti vakuutettava kesäkuun 2006 ja helmikuun 2010 välisenä aikana INPSissä.
28 INAIL katsoi myös, että Italian oikeuden mukaan kyseiset työntekijät piti vakuuttaa muuhun kuin lentotyöhön liittyvien riskien varalta 25.1.2008–25.1.2013 välisenä aikana INAILissa, sillä he toimivat tämän laitoksen mukaan Orio al Serion lentokentällä olevalla Ryanairin kotiasemalla.
29 INPS ja INAIL vaativat siksi Ryanairia maksamaan näitä ajanjaksoja (jäljempänä kyseessä olevat ajanjaksot) koskevat sosiaaliturva- ja vakuutusmaksut, mutta Ryanair riitautti vaatimukset Italian tuomioistuimissa.
30 Tribunale di Bergamo (Bergamon alioikeus, Italia) ja Corte d’appello di Brescia (Brescian muutoksenhakutuomioistuin, Italia) hylkäsivät INPSin ja INAILin vaatimukset perusteettomina ja katsoivat, että Ryanairin palkansaajiin oli näinä ajanjaksoina sovellettava Irlannin lainsäädäntöä.
31 Nämä tuomioistuimet hyväksyivät Ryanairin myöhässä esittämät Irlannin toimivaltaisen laitoksen antamat E101-todistukset, joissa todistettiin, että niissä tarkoitettuihin työntekijöihin sovellettiin Irlannin sosiaaliturvalainsäädäntöä.
32 Muutoksenhakutuomioistuin vahvisti, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan E101-todistukset sitovat kansallisia tuomioistuimia, ja päätteli tästä, että Ryanairin työntekijät, jotka Ryanairin toimittamat E101-todistukset kattoivat, olivat kyseessä olevina ajanjaksoina Irlannin sosiaaliturvalainsäädännön alaisia. Nämä todistukset tutkittuaan kyseinen tuomioistuin kuitenkin totesi, ettei todistuksia ollut numeroitu eikä luokiteltu ymmärrettävästi tai järjestelmällisesti, että todistuksia oli 321, joten niihin todennäköisesti sisältyi kaksoiskappaleita, ja että todistukset eivät kattaneet jokaista 219:stä Orio al Serion lentokentällä työskentelevästä työntekijästä koko kyseessä olevan ajanjakson aikana. Se päätteli tästä, että niihin työntekijöihin, joiden osalta E101-todistusta ei ollut esitetty, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö oli määritettävä asetuksen N:o 1408/71 nojalla.
33 Mainittu tuomioistuin totesi tässä yhteydessä, että Orio al Serion lentokentällä työskentelevät 219 Ryanairin työntekijää oli palkattu sellaisen irlantilaisen työsopimuksen perusteella, jota käytännössä hallinnoitiin Irlannista annettujen ohjeiden mukaisesti, että he työskentelivät päivittäin 45 minuuttia Italian alueella ja että he olivat jäljellä olevan osan työajasta Irlannissa rekisteröidyissä lentokoneissa. Kyseinen tuomioistuin katsoi, ettei Ryanairilla ollut sivutoimipaikkaa tai pysyvää edustustoa Italian alueella, ja se päätteli tästä, ettei Italian sosiaaliturvalainsäädäntöä voitu asetuksen N:o 1408/71 nojalla soveltaa.
34 Ajanjaksoa, jona tätä asetusta oli sovellettu, seuranneesta ajanjaksosta muutoksenhakutuomioistuin katsoi, että sillä ei ollut käytettävissään tarvittavia tosiseikkoja, jotta se voisi soveltaa asetuksessa N:o 883/2004 ja asetuksessa N:o 987/2009 säädettyjä perusteita, ja että asetuksessa N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, säädettyä ”kotiasemaa” koskevaa uutta liittymäperustetta ei missään tapauksessa voitu soveltaa ratione temporis. Se päätteli tästä, että Ryanairin 219 työntekijään, joita E101-todistukset eivät kattaneet, sovellettiin kyseessä olevana ajanjaksona Irlannin sosiaaliturvalainsäädäntöä.
35 INPS ja INAIL tekivät kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia).
36 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tunnustaa Ryanairin esittämien E101-todistusten sitovuuden, se katsoo silti, että koska muutoksenhakutuomioistuin on tosiseikkoja koskevan arviointinsa, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei voi kyseenalaistaa, perusteella katsonut, että Ryanairin esittämät E101-todistukset eivät tosiasiassa kattaneet jokaista Orio al Serion lentokentällä työskentelevästä 219:stä Ryanairin työntekijästä koko kyseessä olevien ajanjaksojen aikana, pääasioiden ratkaiseminen edellytti sen määrittämistä, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä asetuksen N:o 1408/71 mukaan on sovellettava.
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, onko tämä lainsäädäntö määritettävä asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan vai 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella.
38 Se toteaa tältä osin, että 14.9.2017 antamassaan tuomiossa Nogueira ym. (C‑168/16 ja C‑169/16, EU:C:2017:688) ja 2.4.2020 antamassaan tuomiossa CRPNPAC ja Vueling Airlines (C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 54–59 kohta) unionin tuomioistuin antoi hyödyllisiä ohjeita sen arvioimiseksi, oliko käsiteltävässä tapauksessa sovellettava asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa.
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä vastoin epävarma siitä, miten tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa mainittua käsitettä ”henkilö, joka työskentelee pääasiallisesti sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu”, on tulkittava silloin, kun kyse on lentohenkilökunnasta. Se pohtii erityisesti, onko tätä käsitettä tulkittava analogisesti sen tulkinnan kanssa, jonka unionin tuomioistuin on antanut asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa olevasta käsitteestä ”paikkakun[ta], missä työntekijä tavallisesti työskentelee”, erityisesti 14.9.2017 annetussa tuomiossa Nogueira ym. (C-168/16 ja C-169/16, EU:C:2017:688, 57 kohta), joka koski työntekijöitä, jotka oli palkattu lentoyhtiön lentohenkilökunnaksi tai asetettu sen käyttöön, ja jossa unionin tuomioistuin katsoi, että tätä käsitettä oli tulkittava laajasti (ks. analogisesti tuomio 12.9.2013, Schlecker, C-64/12, EU:C:2013:551, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) siltä osin kuin se viittaa paikkaa, jossa tai josta käsin työntekijä tosiasiallisesti täyttää olennaisen osan velvollisuuksistaan työnantajaansa kohtaan.
40 Tässä tilanteessa Corte suprema di cassazione päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko [asetuksen N:o 1408/71] 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaan sisältyvää käsitettä 'henkilö[, joka] pääasiallisesti työskentelee sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu' tulkita analogisesti sen käsitteen kanssa, joka (siltä osin kuin kyse on oikeudellisesta yhteistyöstä siviilioikeuden alalla, tuomioistuimen toimivallasta ja toimivallasta työsopimusta koskevissa asioissa) [asetuksen N:o 44/2001] 19 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määritellään 'paikkakunna[ksi], missä työntekijä tavallisesti työskentelee', niin ikään ilmailualan ja liikkuvien työntekijöiden yhteydessä (asetus N:o 3922/91) Euroopan unionin tuomioistuimen [14.9.2017 antamassa tuomiossa Nogueira ym. (C-168/16 ja C-169/16, EU:C:2017:688)] esitetyllä tavalla?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen
41 Ryanair ja Irlanti väittävät, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta. Niiden mukaan Ryanairin esittämät E101-todistukset sitovat unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisia tuomioistuimia, joten muutoksenhakutuomioistuimena asiaa käsitelleellä tuomioistuimella tai ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asetuksen N:o 1408/71 nojalla sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota sovelletaan 219:ään Orio al Serion lentokentällä työskentelevään Ryanairin työntekijään.
42 Tästä on huomautettava, että SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 12.10.2016, Ranks ja Vasiļevičs, C-166/15, EU:C:2016:762, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 12.11.2016, Ranks ja Vasiļevičs, C-166/15, EU:C:2016:762, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että muutoksenhakutuomioistuin on nimenomaisesti muistuttanut unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan E101-todistukset sitovat kansallisia tuomioistuimia, ennen kuin se tutki Ryanairin sille esittämät E101-todistukset ja päätteli, ettei ollut osoitettu, että todistukset kattoivat jokaisen Orio al Serion lentokentällä työskentelevästä 219:stä Ryanairin työntekijästä koko kyseessä olevien ajanjaksojen ajan. Tämä tuomioistuin katsoi näin ollen, että oli tarpeen määrittää, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä asetuksen N:o 1408/71 nojalla sovelletaan kyseisistä työntekijöistä niihin, joiden osalta E101-todistusta ei ole esitetty.
45 Pääasioissa on näin ollen kyse siitä, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä on kyseessä olevina ajanjaksoina sovellettava Orio al Serion lentokentällä työskenteleviin Ryanairin työntekijöihin, joita Ryanairin esittämät E101-todistukset eivät kata (jäljempänä asianomaiset työntekijät).
46 Ennakkoratkaisupyyntö voidaan siksi ottaa tutkittavaksi.
Ennakkoratkaisukysymys
47 Aluksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa olevan käsitteen ”henkilö, joka työskentelee pääasiallisesti sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu” tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen ratkaistessa käsiteltävänään olevan asian, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksessään.
48 Unionin tuomioistuimen on tässä yhteydessä poimittava kaikista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde (tuomio 8.7.2021, Staatsanwaltschaft Köln ja Bundesamt für Güterverkehr, C-937/19, EU:C:2021:555, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasioissa on kyse sen sosiaaliturvalainsäädännön määrittämisestä, jota asianomaisiin työntekijöihin on kyseessä olevina ajanjaksoina sovellettava. Vaikka asetus N:o 1408/71 on tosiasiallisesti ollut voimassa koko INPSin ja Ryanairin välisen oikeusriidan kannalta merkityksellisen ajanjakson eli kesäkuusta 2006 helmikuuhun 2010, näin ei kuitenkaan ole INAILin ja Ryanairin välisen oikeusriidan kannalta merkityksellisen ajanjakson, 25.1.2008– 25.1.2013, osalta. Asetus N:o 1408/71 on näet kumottu ja korvattu 1.5.2010 alkaen asetuksella N:o 883/2004. Tämän vuoksi nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseksi on tarpeen tukeutua sekä asetukseen N:o 1408/71, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, että asetuksen N:o 883/2004 molempiin versioihin.
50 Esitetty kysymys on näin ollen ymmärrettävä siten, että sillä pyritään pääasiassa määrittämään, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä on asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden asiaa koskevien säännösten mukaisesti sovellettava jäsenvaltioon sijoittautuneen lentoyhtiön lentohenkilökuntaan, jota E101-todistukset eivät kata, joka työskentelee 45 minuuttia päivässä miehistölle tarkoitetussa, nimellä ”crew room” kutsutussa tilassa, joka tällä lentoyhtiöllä on sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa lentohenkilökunta asuu, ja joka on jäljellä olevan osan työajasta kyseisen lentoyhtiön lentokoneissa.
51 Ensinnäkin on todettava, että asetuksen N:o 1408/71 osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko pääasioissa sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritettävä tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan vai sen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella.
52 On muistutettava, että poikkeuksen asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetystä periaatteesta, jonka mukaan matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse ja jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen, muodostavissa säännöksissä säädetään toisensa pois sulkevista erillisistä säännöistä. Tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa on sovellettava ainoastaan, jos asiassa merkityksellistä sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ole mahdollista määrittää kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan nojalla.
53 Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan henkilö, joka kuuluu kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavan lentoyhtiön lentohenkilökuntaan ja joka on sellaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa, joka tällä yhtiöllä on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sillä on kotipaikka, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.
54 Tämän säännöksen soveltaminen edellyttää siis kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä eli yhtäältä sitä, että asianomaisella lentoyhtiöllä on sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sillä on kotipaikka, ja toisaalta sitä, että kyseessä oleva henkilö työskentelee tällaisen yksikön palveluksessa (tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 55 kohta).
55 Ensimmäisestä edellytyksestä unionin tuomioistuin on todennut, että sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston käsitteitä ei ole määritelty asetuksessa N:o 1408/71, jossa ei myöskään viitata tämän osalta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, minkä vuoksi niitä on tulkittava itsenäisesti. Muissa unionin oikeussäännöissä olevien näiden kanssa identtisten tai samankaltaisten käsitteiden tapaan ne on ymmärrettävä siten, että niillä tarkoitetaan tietyntyyppistä toissijaista toimipaikkaa, joka osoittaa tosiasiallisen liiketoiminnan harjoittamisen olevan luonteeltaan pysyvää ja jatkuvaa, jolla on tätä varten organisoidut aineelliset voimavarat ja henkilöstö sekä tietynasteinen autonomia suhteessa päätoimipaikkaan (tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 56 kohta).
56 Toisesta edellytyksestä unionin tuomioistuin on korostanut, että lentoyhtiön lentohenkilökunnan työsuhteilla on merkityksellinen liittymäkohta paikkaan, josta käsin kyseinen henkilöstö pääasiallisesti täyttää velvoitteensa työnantajaansa kohtaan. Tällainen paikka on se, josta käsin kyseinen henkilöstö työskentelee kuljetustehtävissään, paikka, johon se palaa näistä tehtävistä, paikka, jossa se saa tehtäviään koskevaa ohjeistusta ja organisoi työnsä, sekä paikka, jossa työvälineet sijaitsevat, ja joka voi olla sama kuin henkilöstön kotiasema (tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 57 kohta). Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että paikkaa, jossa lentohenkilökunta työskenteli, voitiin pitää asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna sivutoimipaikkana tai pysyvänä edustustona, koska tämä paikka vastasi paikkaa, josta käsin henkilökunta täytti olennaiset velvoitteensa työnantajaansa kohtaan (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 57 kohta).
57 Unionin tuomioistuin perusti siten kantansa oikeuskäytäntöön, joka koskee asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuihin yksittäisiin työsopimuksiin sovellettavan lain määrittämistä, ja erityisesti 14.9.2017 annettuun tuomioon Nogueira ym. (C-168/16 ja C-169/16, EU:C:2017:688). Sen paikan yksilöimiseksi, josta käsin lentohenkilökunta täyttää olennaiset velvoitteensa työnantajaansa kohtaan, on tässä yhteydessä käytettävä sellaista indisioiden kokonaisuutta, jossa otetaan huomioon kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat ja jonka perusteella voidaan erityisesti osoittaa, missä jäsenvaltiossa sijaitsee paikka, josta käsin työntekijä suorittaa kuljetustehtävänsä, paikka, johon hän palaa näistä tehtävistä, paikka, jossa hän saa tehtäviään koskevaa ohjeistusta ja organisoi työnsä, sekä paikka, jossa työvälineet sijaitsevat (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 60–63 kohta).
58 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi seuraavaa: Ryanairilla oli kyseessä olevina ajanjaksoina Orio al Serion lentokentällä miehistölle tarkoitettu tila, jota käytettiin sen henkilökunnan työvuorojen hallinnointiin ja organisointiin. Tässä tilassa oli tietokoneita, puhelimia, telekopiolaitteita ja hyllyjä henkilökuntaa ja lentoja koskevien asiakirjojen säilyttämistä varten. Ryanairin koko henkilöstö käytti tilaa jokaista työvuoroa edeltäviin ja sitä seuraaviin toimintoihin (check in ja check out eli työpaikalle sisään- ja uloskirjautumiseen, operatiivisiin informaatiotilaisuuksiin ja loppukeskusteluihin) sekä yhteydenpitoon Dublinissa, Irlannissa, sijaitsevan Ryanairin pääkonttorin henkilöstön kanssa. Henkilöstön, joka tilapäisesti ei ollut käytettävissä lennoille, oli tehtävä työnsä tässä tilassa. Lentokentällä läsnä olevan ja siellä käytettävissä olevan henkilöstön yhteyshenkilö, joka koordinoi miehistöjä, valvoi tässä samassa tilassa olevasta työpisteestään käsin lentokentällä työskentelevää henkilöstöä ja kutsui tarvittaessa paikalle kotonaan valmiustilassa olevaa henkilöstöä. Ryanairin henkilöstö ei voinut asua yli tunnin matkan päässä tästä tilasta.
59 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että Orio al Serion lentokentällä oleva Ryanairin miehistölle tarkoitettu tila on asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto, jossa asianomaiset työntekijät työskentelivät kyseessä olevina ajanjaksoina, joten asianomaiset työntekijät olivat tämän säännöksen mukaisesti Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia sinä osana näistä ajanjaksoista, jona tämä asetus oli voimassa.
60 Näin ollen on todettava, että asiassa merkityksellinen sosiaaliturvalainsäädäntö voidaan määrittää asetuksen N:o 408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan perusteella ja että mainitun asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ei siten ole sovellettava.
61 Toiseksi asetuksen N:o 883/2004 osalta on korostettava, että tämä asetus, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2019, ei sisältänyt erityisiä lainvalintasääntöjä lentohenkilökunnan osalta, toisin kuin asetus N:o 1408/71.
62 Asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sitä vastoin vahvistetaan periaate, jonka mukaan palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö on asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön alainen, jos hän harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan tässä jäsenvaltiossa.
63 Asetuksen N:o 987/2009 14 artiklan 8 kohdassa tarkennetaan, että sovellettaessa molempia versioita asetuksen N:o 883/2004 13 artiklan 1 ja 2 kohdasta ”huomattava osa” palkkatyötä tekevän ja itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnasta jossakin jäsenvaltiossa tarkoittaa, että määrällisesti huomattava osa palkkatyötä tekevän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kaikesta toiminnasta tapahtuu siellä, vaikka kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta. Määritettäessä, harjoitetaanko huomattavaa osaa toiminnasta tietyssä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon palkkatyön osalta: työaika ja/tai palkka. Jos näistä perusteista täyttyy 25:tä prosenttia pienempi osuus, se on osoituksena siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa.
64 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly asianomaisten työntekijöiden palkkaa koskevia tietoja. Heidän työajastaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asianomaiset työntekijät asuivat kyseessä olevina ajanjaksoina Italiassa, työskentelivät tämän jäsenvaltion alueella Orio al Serion lentokentällä olevassa miehistölle tarkoitetussa tilassa päivittäin 45 minuuttia ja olivat jäljellä olevan osan työajastaan Ryanairin lentokoneissa. Näin ollen ja jollei asianomaisten työntekijöiden päivittäisen kokonaistyöajan määrittämisestä muuta johdu, ei näytä siltä, että näiden työntekijöiden työajasta vähintään 25 prosenttia oli suoritettu heidän asuinjäsenvaltiossaan.
65 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin selvittää edellä mainittujen perusteiden pohjalta, ovatko asianomaiset työntekijät harjoittaneet kyseessä olevina ajanjaksoina huomattavaa osaa toiminnastaan jäsenvaltiossa, jossa he asuvat, eli Italiassa. Jos näin on, heidän katsotaan asetuksen (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, mukaisesti kuuluvan Italian sosiaaliturvalainsäädännön piiriin 1.5.2010 eli kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.
66 Jos näin ei ole, on sovellettava asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa – jossa säädetään, että jos palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinjäsenvaltiossaan, hän on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa yrityksen tai työnantajan kotipaikka tai liiketoimintapaikka sijaitsee –, joten asianomaiset työntekijät olivat 1.5.2010 alkaen lähtökohtaisesti Irlannin sosiaaliturvalainsäädännön alaisia.
67 On kuitenkin huomattava, että asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 87 artiklan 8 kohdassa säädetään tällaisen tilanteen osalta, että jos kyseisen asetuksen soveltaminen johtaa sellaisen sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseen, joka ei vastaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan asetuksen N:o 1408/71 II osaston nojalla asianomaiseen työntekijään, sovelletaan edelleen sitä lainsäädäntöä, jota häneen sovellettiin asetuksen N:o 1408/71 nojalla, jollei hän pyydä, että häneen sovellettaisiin tämän asetuksen N:o 883/2004 mukaista lainsäädäntöä.
68 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ei käy ilmi, että asianomaiset työntekijät olisivat esittäneet tällaisia pyyntöjä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava. Jos pyyntöjä ei ole esitetty, asianomaisten työntekijöiden on asetuksen N:o 883/2004 87 artiklan 8 kohdan mukaisesti katsottava olevan Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia myös 1.5.2010 jälkeen.
69 Kolmanneksi on todettava, että asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, 11 artiklan 5 kohtaan sisältyy uusi lainvalintasääntö, jonka mukaan toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa asetuksen N:o 3922/91 liitteessä III määritelty kotiasema sijaitsee.
70 Mainitun liitteen mukaan kotiaseman käsite määritellään lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämäksi paikaksi, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.
71 Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät tiedot Orio al Serion lentokentällä olevasta Ryanairin miehistölle tarkoitetusta tilasta ja erityisesti se, että asianomaiset työntekijät aloittavat ja lopettavat siellä työpäivänsä ja että heidän oli asuttava alle tunnin matkan päässä sieltä, tällaista tilaa on pidettävä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, tarkoitettuna ”kotiasemana”. Asianomaiset työntekijät olivat siten 28.6.2012–23.1.2013 asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, mukaisesti Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia.
72 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että sosiaaliturvalainsäädäntö, jota kyseessä olevina ajanjaksoina oli sovellettava Orio al Serion lentokentällä työskenteleviin niihin Ryanairin työntekijöihin, joita Ryanairin esittämät E101-todistukset eivät kattaneet, on Italian lainsäädäntö, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu.
73 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa, asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 13 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 87 artiklan 8 kohtaa sekä asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, 11 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautuneen lentoyhtiön lentohenkilökuntaan, jota E101-todistukset eivät kata, joka työskentelee 45 minuuttia päivässä miehistölle tarkoitetussa, nimellä ”crew room” kutsutussa tilassa, joka tällä lentoyhtiöllä on sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa tämä lentohenkilökunta asuu, ja joka on jäljellä olevan osan työajasta kyseisen lentoyhtiön lentokoneissa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntö.
Oikeudenkäyntikulut
74 Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004, 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 988/2009 ja sen jälkeen 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012, 13 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 87 artiklan 8 kohtaa ja asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 465/2012, 11 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautuneen lentoyhtiön lentohenkilökuntaan, jota E101-todistukset eivät kata, joka työskentelee 45 minuuttia päivässä miehistölle tarkoitetussa, nimellä ”crew room” kutsutussa tilassa, joka tällä lentoyhtiöllä on sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa tämä lentohenkilökunta asuu, ja joka on jäljellä olevan osan työajasta kyseisen lentoyhtiön lentokoneissa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntö.
Allekirjoitukset