UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2012 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑15/11,
Sina Bank, kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan asianajajat B. Mettetal ja C. Wucher-North,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja G. Marhic,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Erlbacher ja M. Konstantinidis,
väliintulijana,
jossa on kyse yhtäältä vaatimuksesta kumota Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1) liite VIII, siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, ja toisaalta vaatimuksesta todeta, ettei kantajaan sovelleta Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81), siltä osin kuin se koskee kantajaa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.6.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet
1 Käsiteltävä asia liittyy sellaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).
Kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet
2 Kantaja Sina Bank on iranilainen pankki, joka on rekisteröity osakeyhtiöksi.
3 Kantaja merkittiin 26.7.2010 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon mainitun päätöksen 20 artiklassa tarkoitetuista yhteisöistä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen.
4 Tämän seurauksena kantaja merkittiin myös Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1) liitteessä V olevaan luetteloon samaisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen. Viimeksi mainittu merkitseminen tuli voimaan päivänä, jolloin asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 27.7.2010. Merkitsemisen seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
5 Kantajan merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 423/2004 liitteessä V oleviin luetteloihin perustui seuraaviin seikkoihin:
”Bank Sina on hyvin sidoksissa Daftariin ([islamistivallankumouksen] johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä). Se osallistuu siten hallituksen strategisten etujen rahoitukseen.”
6 Euroopan unionin neuvosto ilmoitti kantajalle 29.7.2010 päivätyllä kirjeellä yhtäältä siitä, että se oli merkitty päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 423/2004 liitteessä V oleviin luetteloihin, ja toisaalta siitä, että tämän merkitsemisen perusteet ilmenivät mainittujen liitteiden merkityksellisistä osista, joista kopio oli kirjeen liitteenä. Samassa kirjeessä mainittiin myös kantajalla 15.9.2010 asti käytettävissään olevasta mahdollisuudesta esittää neuvostolle pyyntö – ja sitä tukevat asiakirjat – tarkastella uudelleen sen päätöstä merkitä kantaja edellä mainittuihin luetteloihin.
7 Kantaja ilmoitti neuvostolle 8.9.2010 päivätyllä kirjeellä, että tiedot, joihin sen merkitseminen näihin luetteloihin oli perustunut, olivat joko puutteellisia tai vanhentuneita. Se pyysi myös, että neuvosto tarkastelee uudelleen kantajan merkitsemistä näihin luetteloihin käyttäen perusteena kantajan kirjeen liitteenä olevia ajantasaistettuja tietoja sen toimintatavoista ja näiden tietojen tueksi esitettyjä asiakirjoja.
8 Tarkasteltuaan uudelleen kantajan tilannetta neuvosto piti edellä 5 kohdassa mainittujen perusteiden nojalla voimassa kantajan merkitsemisen päätöksen 2010/413 liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81), olevaan luetteloon päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista yhteisöistä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen. Viimeksi mainittu merkitseminen tuli voimaan päätöksen 2010/644 antamispäivänä 25.10.2010.
9 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1) pidettiin edellä 5 kohdassa mainittujen perusteiden nojalla voimassa myös kantajan merkitsemisen asetuksen N:o 961/2010 VIII liitteessä olevaan luetteloon samaisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista oikeushenkilöistä, yhteisöistä ja elimistä. Tämä merkitseminen tuli voimaan 27.10.2010, kun asetus N:o 961/2010 julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Mainitun asetuksen vaikutuksesta kantajan varat ja taloudelliset resurssit pysyivät jäädytettyinä.
10 Neuvosto ilmoitti kantajalle 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä, jonka kantaja vastaanotti 5.12.2010, että tarkasteltuaan uudelleen kantajan merkitsemistä päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII oleviin luetteloihin ja otettuaan huomioon kantajan 8.9.2010 päivätyssä kirjeessä esittämät huomautukset neuvosto katsoi, että kantajaan oli edelleen sovellettava päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 961/2010 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä ja että näin ollen sen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII oleviin luetteloihin (jäljempänä riidanalaiset luettelot) oli pidettävä voimassa. Neuvosto toimitti kantajalle kirjeensä liitteenä kopion kyseessä olevista säädöksistä.
11 Neuvosto ilmoitti kantajalle 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä, että perusteet sille, että kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidettiin voimassa, olivat seuraavat:
”Neuvosto katsoo, ettei asiakirjoista ole ilmennyt uusia seikkoja, joiden perusteella neuvoston olisi muutettava kantaansa. Tämän seurauksena neuvosto katsoo, että – – päätöksessä 2010/413 – – esitetyt syyt ovat edelleen päteviä.”
12 Kantaja ilmoitti neuvostolle saantitodistuksin lähetetyllä 6.12.2010 päivätyllä kirjatulla kirjeellä, ettei se ollut saanut vastausta 8.9.2010 päivättyyn kirjeeseensä. Se pyysi lisäksi neuvostolta kiireellisesti, että se antaa kantajan tutustua itseään koskevaan asiakirja-aineistoon ja esittää sille asiakirjat, jotka on esitetty sen tueksi, että kantaja merkitään riidanalaisiin luetteloihin ja että tämä merkintä pidetään voimassa. Kantaja toisti tämän ilmoituksen ja nämä pyynnöt saantitodistuksin lähetetyssä 20.12.2010 päivätyssä kirjatussa kirjeessään.
13 Vastauksena kantajan 6. ja 20.12.2010 päivättyihin kirjeisiin neuvosto toimitti sille 22.12.2010 päivätyllä kirjeellä kopion 28.10.2010 päivätystä kirjeestään, jonka se oli lähettänyt vastauksena kantajan 8.9.2010 päivättyyn kirjeeseen.
14 Kantaja ilmoitti neuvostolle saantitodistuksin lähetetyllä 28.12.2010 päivätyllä kirjatulla kirjeellä ensinnäkin, että neuvoston 22.12.2010 päivätty kirje oli niin epätäsmällinen, ettei kantaja sen perusteella voinut saada selvyyttä sitä vastaan esitetyistä väitteistä, toiseksi, että se kiisti ehdottomasti kaiken osallistumisensa ydinaseiden levittämiseen tai sen rahoitukseen, ja kolmanneksi, että neuvoston oli edelleen esitettävä perustelut sille, että kantaja merkittiin riidanalaisiin luetteloihin tai että tämä merkintä pidettiin voimassa, ja täsmennettävä kantajaa vastaan esitetyt väitteet. Kantaja ehdotti lisäksi tapaamista Brysselissä (Belgia) sen asiaa hoitavan virkamiehen kanssa, jotta se voisi tutustua itseään koskevaan asiakirja-aineistoon.
15 Tutkittuaan uudelleen kantajan tilanteen neuvosto piti voimassa sen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin joko 1.12.2011 lähtien, jolloin päätöksen 2010/413 muuttamisesta annettiin päätös 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), tai 2.12.2011 lähtien, jolloin asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
16 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.2.2012 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti kanteen, jossa se vaati pääpiirteissään, että päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 antamisen yhteydessä suoritetun kantajan tilanteen uudelleentutkinnan päätteeksi tehty ratkaisu pitää voimassa kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin kumotaan. Tämä kanne kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T‑67/12.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
17 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1.2011 jättämällään kannekirjelmällä.
18 Euroopan komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.4.2011 jättämällään asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulon 9.6.2011 antamallaan määräyksellä.
19 Neuvosto jätti vastineensa 11.4.2011.
20 Kantaja jätti vastauksensa 8.6.2011.
21 Komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2011 jättämällään kirjeellä, että se yhtyi neuvoston vastineeseen, tuki sitä täysimääräisesti ja jättäisi prosessiekonomisista syistä väliintulokirjelmän esittämättä.
22 Neuvosto jätti vastauksensa 29.7.2011.
23 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja pyysi työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia ja muita osapuolia vastaamaan eräisiin kysymyksiin. Kantaja ja neuvosto vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa. Komissio ilmoitti ainoastaan, ettei se osallistu istuntoon.
24 Kantajan ja neuvoston lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 26.6.2012 pidetyssä istunnossa.
25 Kantaja vaatii pääpiirteissään, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa kantajaa koskevilta osin asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII ja 28.10.2010 päivätyn kirjeen, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt
– toteaa, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Neuvosto vaatii komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää tutkimatta vaatimuksen kumota 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, ja vaatimuksen siitä, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa
– hylkää kanteen muilta osin perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimus kumota asetuksen N:o 961/2010 liite VIII siltä osin kuin se koskee kantajaa
27 Esitetyt vaatimukset on ymmärrettävä niin, että kumoamisvaatimuksen kohteena on se, että neuvosto on asetuksen N: 961/2010 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti merkinnyt kantajan samaisen asetuksen liitteessä VIII olevaan luetteloon, jotta kantajaan sovellettaisiin asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä.
Tutkittavaksi ottaminen
28 Neuvosto vaatii komission tukemana, että asiassa jätetään tutkimatta vaatimus kumota 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, ja vaatimus siitä, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
Oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että vaatimus kumota 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, on jätettävä tutkimatta
29 Neuvosto väittää komission tukemana, ettei 28.10.2010 päivätty kirje ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, koska siitä ei aiheudu kantajalle mitään oikeudellisia vaikutuksia, jotka olisivat erillisiä niistä toimista, joilla neuvosto on mitään muuttamatta pitänyt voimassa kantajan merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin. Neuvoston mukaan tällä kirjeellä on pelkästään ilmoitettu riidanalaisten toimien toteuttamisesta ja niiden sisällöstä.
30 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok., s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta ja asia T‑81/97, Regione Toscana v. komissio, tuomio 16.7.1998, Kok., s. II‑2889, 21 kohta). Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu, että luonteeltaan puhtaasti informatiivisella toimella ei voida vaikuttaa sen vastaanottajan etuihin eikä muuttaa sen oikeudellista asemaa siihen nähden, mikä se oli ennen kyseisen toimen vastaanottamista (ks. vastaavasti asia C‑457/06 P, Suomi v. komissio, määräys 4.10.2007, 36 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
31 Kuten neuvosto komission tukemana on asianmukaisesti huomauttanut, esillä olevassa asiassa on katsottava, että 28.10.2010 päivätty kirje on ainoastaan toimi, jolla neuvosto on ilmoittanut kantajalle yhtäältä, että asian uudelleen tarkastelun jälkeen sen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidetään voimassa, ja toisaalta esittänyt sille päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti perusteet tämän merkitsemisen voimassa pitämiseksi. Kyse on näin ollen puhtaasti informatiivisesta toimesta, joka ei itsessään voi olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena.
32 Tämän suhteen on kuitenkin otettava huomioon, että vaatimusta kumota 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, on tulkittava kannekirjelmän ja sen asiayhteyden valossa, jossa kyseinen vaatimus on esitetty.
33 Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin neuvosto on tosin väittänyt, että esillä olevaa kannetta, joka muodollisesti kohdistuu ilmoitusluontoiseen kirjeeseen, ei voida tulkita siten, että se tosiasiassa kohdistuisi siihen, että kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidettiin voimassa uudelleen tarkastelun jälkeen.
34 Neuvosto ei kuitenkaan ole huomioinut sitä, että kannekirjelmästä ilmenee, että kanteella vaaditaan käytännössä kumottavaksi sitä, että kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidettiin voimassa uudelleen tarkastelun jälkeen, mikä on sen suhteen toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden perustana.
35 Kantaja itse toteaa kannekirjelmänsä 64 kohdassa, että 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä ”neuvosto [ilmoitti kantajalle] – – päätöksestä [2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644], ja asetuksesta N:o 961/2010 sekä siitä, että [kantajaan] oli edelleen sovellettava säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä”.
36 Neuvosto ei myöskään ole ottanut huomioon sitä, että päätöksen 2010/413 24 artiklan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan puitteissa toimiessaan se merkitsi riidanalaisiin luetteloihin henkilön tai yhteisön, jonka suhteen se halusi sovellettavan näissä säännöksissä säädettyjä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistoimenpiteitä, ja ilmoitti tämän jälkeen tästä merkitsemisestä ja sen perusteista kyseessä olevalle henkilölle tai yhteisölle.
37 Edellä esitetyn perusteella vaatimusta kumota 28.10.2010 päivätty kirje, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, on esillä olevassa asiassa tulkittava siten, että se ei kohdistu kirjeeseen itseensä sellaisenaan vaan siihen, että kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidettiin voimassa uudelleen tarkastelun jälkeen, jotta siihen sovellettaisiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä, ja tämän merkitsemisen voimassa pitämisen perusteisiin, jotka ilmoitettiin kantajalle 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä.
38 SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen ja kuudennen kohdan mukaisesti kantajalla on asiavaltuus näiden merkitsemisten kumoamisen vaatimiseksi.
39 Tämän johdosta on hylättävä perusteettomana neuvoston komission tukemana esittämä oikeudenkäyntiväite 28.10.2010 päivättyä kirjettä, joka ”sisältää päätöksen”, jonka neuvosto oli kantajan suhteen tehnyt, koskevasta kumoamisvaatimuksesta, jota on esillä olevassa asiassa tulkittava siten, että sillä vaaditaan kumottavaksi sitä, että kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin pidettiin voimassa uudelleen tarkastelun jälkeen.
Oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan vaatimus siitä, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, on jätettävä tutkimatta, ja kysymys niiden vaatimusten tutkittavaksi ottamisesta, jotka koskevat asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan soveltamatta jättämistä kantajan suhteen
40 Neuvosto väittää komission tukemana, että vaatimus siitä, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, osin kuin se koskee kantajaa, eikä päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, on jätettävä tutkimatta, koska siihen ei liity vaatimusta kumota sellainen yksittäinen toimi, jolla neuvosto on päättänyt pitää voimassa kantajan merkitsemisen päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644. SEUT 277 artikla, jonka nojalla asianosainen voi riitauttaa soveltamisalaltaan yleisen säädöksen lainmukaisuuden ja vaatia, ettei säädöstä sovelleta sen suhteen, on luonteeltaan toissijainen, ja siihen on vedottava sellaisen kumoamiskanteen tueksi, joka kohdistuu kantajaa erikseen koskevaan toimeen, joka on toteutettu niiden soveltamisalaltaan yleisten säädösten perusteella, joiden lainmukaisuuden se esillä olevassa asiassa riitauttaa.
41 Aluksi on muistutettava, että työjärjestyksen 113 artiklan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, ja oikeuskäytännön mukaan ehdottomiin prosessinedellytyksiin kuuluu unionin tuomioistuinten toimivalta ratkaista kanne (yhdistetyt asiat 154/78, 205/78, 206/78, 226/78 à 228/78, 263/78, 264/78, 31/79, 39/79, 83/79 ja 85/79, Valsabbia ym. v. komissio, tuomio 18.3.1980, Kok., s. 907, 7 kohta ja asia T‑174/95, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok., s. II‑2289, 80 kohta) ja kanteen tutkittavaksi ottamiseen liittyvät kysymykset (asia 6/60, Humblet v. Belgian valtio, tuomio 16.12.1960, Kok., s. 1125 ja 1147). Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta ei siis rajoitu asianosaisten esittämiin prosessiväitteisiin (asia T‑387/00, Comitato organizzatore del convegno internazionale v. komissio, määräys 10.7.2002, Kok., s. II‑3031, 36 kohta). Unionin tuomioistuimet eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti voi perustaa ratkaisuaan oikeudelliseen perusteeseen tai prosessiväitteeseen, vaikka ne kuuluisivatkin oikeusjärjestyksen perusteisiin, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa tästä (ks. vastaavasti asia C‑89/08 P, tuomio 2.12.2009, Kok., s. I‑11245, 50–59 kohta ja asia C‑197/09 RX II, uudelleenkäsittely M v. Euroopan lääkevirasto, tuomio 17.12.2009, Kok., s. I‑12033, 57 kohta).
42 Vaikka kannekirjelmässä ei ole täsmennetty niiden vaatimusten perustaa, joita neuvoston komission tukemana esittämä prosessiväite koskee, nämä vaatimukset voivat sanamuotonsa valossa perustua ainoastaan SEUT 277 artiklaan, jonka mukaan ”asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen – – antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta”. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kantaja ja neuvosto ovat lisäksi vahvistaneet, että nämä vaatimukset vastasivat asiasisällöltään lainvastaisuusväitteitä, jotka esitettiin tukemaan vaatimusta kumota kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin tai tämän merkitsemisen voimassa pitäminen uudelleen tarkastelun jälkeen.
43 Päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, koskevasta lainvastaisuusväitteestä on täsmennettävä, että kantaja vaatii tällä väitteellä pääpiirteissään, että sen merkitsemistä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, ei sovelleta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella on häntä suoraan ja erikseen koskevan toimen kumoamiseksi oikeus riitauttaa sellaisten aiemmin annettujen toimielinten säädösten pätevyys, jotka muodostavat riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan, jos kyseisellä asianosaisella ei ole ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kannetta näistä säädöksistä, joiden seuraukset hän näin joutuu kantamaan ilman, että hänellä olisi ollut tilaisuutta vaatia niiden kumoamista (ks. asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979, Kok., s. 777, 39 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että lainvastaisuusväite voidaan esittää vain, jos muita oikeussuojakeinoja ei ole käytettävissä (ks. vastaavasti asia C‑188/92, TWD Textilwerke Daggendorf, tuomio 9.3.1994, Kok., s. I‑833, 17 kohta; asia C‑239/99, Nachi Europe, tuomio 15.2.2001, Kok., s. I‑1197, 37 kohta ja asia C‑441/05, Roquette Frères, tuomio 8.3.2007, Kok., s. I‑1993, 40 kohta; ks. vastaavasti myös asia T‑120/99, Kik v. SMHV (Kik), tuomio 12.7.2001, Kok., s. II‑2235, 26 kohta). Esillä olevassa asiassa kantajalla on SEUT 275 artiklan toisen kohdan nojalla oikeus vaatia suoraan kumottavaksi toimea, josta se on esittänyt lainvastaisuusväitteen. Täten kantajan väite siitä, että kyseinen toimi on lainvastainen, on jätettävä tutkimatta.
44 Tämän johdosta vaatimukset sen toteamiseksi, ettei kantajaan sovelleta päätöksen 2010/413 liitettä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, siltä osin kuin se koskee kantajaa, on jätettävä tutkimatta ilman, että neuvoston komission tukemana esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä on tarpeen lausua. Tällä ei ole vaikutusta asiakysymyksen tutkimiseen niistä kantajan pätevästi esittämistä väitteistä, joilla vaaditaan kumottavaksi sitä, että kantajan merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, pidettiin voimassa uudelleen tarkastelun jälkeen (ks. edellä 37–39 kohta).
45 Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa koskevista lainvastaisuusväitteistä on todettava, että näissä säädöksissä säädetään ”henkilöiden ja yhteisöiden – –, joiden luettelo on” päätöksen 2010/413 ”liitteessä II” tai asetuksen N:o 961/2010 ”liitteessä VIII”, varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. Säännökset ovat siis suhteessa kantajaan, jota ei nimetä näissä säännöksissä, SEUT 277 artiklassa tarkoitettuja soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä. Niitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin, ja niillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöihin ja yhteisöihin (ks. vastaavasti analogisesti asia 307/81, Alusuisse Italia v. neuvosto, tuomio 6.10.1982, Kok., s. 3463, 9 kohta). Kantajalla ei ole oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kannetta näistä säännöksistä, jotka kuitenkin ovat yhtenä oikeudellisena perustana kantajan merkitsemiselle riidanalaisiin luetteloihin tai tämän merkitsemisen voimassa pitämiselle uudelleen tarkastelun jälkeen. Nämä merkitsemiset on tehty päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden soveltamiseksi. Tämän johdosta kyse on toimista, joiden soveltamatta jättämistä kantaja voi vaatia SEUT 277 artiklan nojalla.
46 Kun arvioidaan kantajan mahdollisuutta vedota yksittäisestä toimesta nostamansa kanteen tueksi kyseisen toimen perustana olevan yleisluontoisen päätöksen sääntöjenvastaisuuteen, on kuitenkin selvitettävä, vetoaako kantaja tätä yleisluontoista päätöstä vastaan johonkin SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuista kumoamisperusteista (ks. vastaavasti asia 9/56, Meroni v. korkea viranomainen, tuomio 13.6.1958, Kok., s. 9). Kantaja ei ole kannekirjelmässään täsmentänyt, millä SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa mainituilla kanneperusteilla tai väitteillä erityisesti tuettiin sen lainvastaisuusväitteitä, jotka kohdistuivat päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaan. Kantaja ei myöskään ole kyennyt vastaamaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin, joissa sitä pyydettiin täsmentämään ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästään kannekirjelmästä ne kanneperusteet tai väitteet, joilla erityisesti tuettiin näitä lainvastaisuusväitteitä.
47 Tämän seurauksena edellä esitettyjen lainvastaisuusväitteiden ei voida katsoa vastaavan työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitettyä vaatimusta siitä, että kannekirjelmässä on oltava yhteenveto kanteen tueksi esitetyistä oikeudellisista perusteista ja väitteistä.
48 Koska tämä viran puolesta tutkittu edellytys ei täyty, kantajan esittämät päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa koskevat lainvastaisuusväitteet on täten jätettävä tutkimatta.
49 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on otettava tutkittavaksi vain siltä osin kuin sillä vaaditaan kumottavaksi kantajan merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin tai tämän merkitsemisen voimassa pitäminen uudelleen tarkastelun jälkeen (jäljempänä riidanalaiset toimet). Kanne on muilta osin jätettävä tutkimatta.
Asiakysymys
50 Kantaja vetoaa kanteessaan riidanalaisten toimien kumoamiseksi neljään kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä, joka johtuu siitä, että neuvosto on merkinnyt kantajan riidanalaiseen luetteloon tai pitänyt tämän merkitsemisen voimassa, vaikkei kantaja täytä tällaisen merkitsemisen edellyttämiä olennaisia edellytyksiä. Toinen kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista sillä perusteella, että kantajaa on kohdeltu eri tavalla kuin muita iranilaisia pankkeja, joita ei ole merkitty riidanalaisiin luetteloihin, Daftaria (islamistivallankumouksen johtajan toimisto; jäljempänä Daftar ja Daftarin toimisto) ja Iranin islamilaisen tasavallan Mostaz’afanin säätiötä (jäljempänä säätiö) ja samalla tavoin kuin riidanalaisiin luetteloihin merkittyjä muita iranilaisia pankkeja. Kolmas kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien periaatteen, tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja perusteluvelvollisuuden loukkaamista siitä syystä, ettei kantajalle ole ilmoitettu niitä täsmällisiä perusteita eikä todisteita ja asiakirjoja, jotka olisivat oikeuttaneet sen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin tai tämän merkitsemisen voimassapitämisen. Neljäs kanneperuste koskee omaisuudensuojan ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, joka aiheutuu siitä, että kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä on joka tapauksessa loukattu tarpeettomasti ja suhteettomassa määrin sen omistusoikeutta.
51 Hyvää oikeudenkäyttöä, prosessiekonomiaa ja tarkoituksenmukaisuutta koskevista syistä ensimmäiseksi on syytä tutkia kolmas kanneperuste. Kantaja on tämän kanneperusteen yhteydessä esittänyt kolme väitettä, joista ensimmäinen koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, toinen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja kolmas perusteluvelvollisuuden loukkaamista siitä syystä, että neuvosto on toteuttanut riidanalaiset toimet ilmoittamatta kantajalle niitä täsmällisiä perusteita sekä todisteita ja asiakirjoja, jotka olisivat oikeuttaneet sen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin tai tämän merkitsemisen voimassapitämisen.
52 Edellä 51 kohdassa mainituista syistä kolmannen kanneperusteen tutkiminen on syytä aloittaa perusteluvelvollisuuden loukkaamista koskevasta kolmannesta väitteestä.
53 Tässä kolmannessa väitteessään kantaja väittää, että neuvosto on riidanalaiset toimet toteuttaessaan rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä, joiden mukaan sen on ilmoitettava asianosaiselle perusteet sen merkitsemiselle riidanalaisiin luetteloihin ja annettava sille mahdollisuus esittää huomautuksensa, kuten asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdassa nimenomaisesti todetaan. Riidanalaisten toimien tueksi esitetyt perusteet ovat kantajan mukaan liian suppeita, ylimalkaisia, epätäsmällisiä tai kierteleviä, jotta niitä voitaisiin pitää perusteluina. Neuvosto ei ole täsmentänyt, kuinka kantaja liittyy Daftarin toimistoon tai kuinka se on edistänyt ydinaseiden levittämistä tai kuinka se liittyy edes ”hallituksen strategisiin etuihin”. Neuvosto ei ole täsmentänyt, mistä väitetty tuki (taloudellisten palvelujen tarjoaminen, mukaan luettuna remburssien tarjoaminen ja tilien ylläpito) tai tästä tuesta väitetysti saatu hyöty muodostui. Kantajan mukaan neuvoston yrityksiä korjata perustelujen puuttumista nyt käsiteltävänä olevan oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa ei voida ottaa huomioon, koska muuten loukattaisiin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja unionin tuomioistuimissa käytävien menettelyjen asianosaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
54 Neuvosto kiistää komission tukemana kantajan argumentit ja vaatii kolmannen kanneperusteen kolmannen väitteen hylkäämistä perusteettomana.
55 Aluksi on muistutettava, että varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä on huomattavia seurauksia asianomaisille yhteisöille, koska se voi rajoittaa niiden perusoikeuksien käyttöä (asia C‑548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, Kok., s. I‑11381, 49 kohta).
56 Tehokkaan oikeussuojan periaate merkitsee, että unionin viranomainen, joka antaa toimen, jossa kohdistetaan johonkin henkilöön tai yhteisöön rajoittavia toimenpiteitä, on velvollinen ilmoittamaan tämän toimen perusteet mahdollisuuksien mukaan joko sinä ajankohtana, jona toimi annetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista tämän jälkeen, jotta nämä henkilöt tai yhteisöt voivat käyttää kanneoikeuttaan (ks. edellä 55 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toimen perustelut on joka tapauksessa esitettävä toimen kohteena olevalle henkilölle ennen kuin hän nostaa kanteen tästä toimesta. Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä ei voida korjata sillä, että asianomainen henkilö saa tiedon toimen perusteista unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäynnin aikana (ks. vastaavasti asia T‑390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, Kok., s. II‑3967, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden noudattamiseksi päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan neuvosto esittämään ne yksilökohtaiset erityiset syyt, jotka oikeuttavat päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettavat varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistoimenpiteet, ja antamaan ne tiedoksi asianomaisille henkilöille, yhteisöille ja elimille (ks. vastaavasti analogisesti edellä 55 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännöstä ilmenee, että neuvoston on täytettävä sille päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdassa asetettu velvoite erikseen suoritettavalla tiedoksiannolla (ks. vastaavasti analogisesti edellä 55 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, 52 kohta).
58 Esillä olevassa asiassa neuvosto on ilmoittanut kantajalle 28.10.2010 päivätyllä kirjeellään, että toimet perustuivat siihen, että ”neuvosto katsoi, ettei asiakirjoista ole ilmennyt uusia seikkoja, joiden perusteella neuvoston olisi muutettava kantaansa [kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä] ja että tämän seurauksena – – päätöksessä 2010/413 – – esitetyt syyt ovat edelleen päteviä”.
59 Tässä kirjeessä ei esitetä yksilökohtaisia erityisiä syitä, jotka oikeuttavat kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen. Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen ulottuvuuden (ks. edellä 56 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Esillä olevassa asiassa on näin ollen otettava huomioon yhtäältä se, että kopio päätöksestä 2010/413 oli 28.10.2010 päivätyn kirjeen liitteenä, ja toisaalta se, että kun kantaja vastaanotti mainitun kirjeen, päätös 2010/413 oli jo julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sillä se julkaistiin 27.7.2010. Näin ollen kantajalla oli mahdollisuus saada tieto päätöksessä 2010/413 esitetyistä perusteista, jotka oikeuttivat päättämään sen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä ja jotka on jo esitetty edellä 5 kohdassa.
61 Neuvosto on lisäksi vastineessaan myöntänyt, ettei sillä ollut ”muita kantajaa koskevia tietoja kuin ne, jotka neuvosto esittää perusteina kantajan merkitsemiseksi [riidanalaisiin luetteloihin]”. Kantajalle ei näin ollen ole annettu tiedoksi mitään muita lisäperusteita ennen nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamista.
62 Siltä osin kuin neuvosto väittää unionin yleisessä tuomioistuimessa, että riidanalaisten toimien perustana ovat seikat, joita kantaja on esittänyt kanteensa tueksi ja joista ilmenee, että Daftar käytti säätiön välityksellä välillistä määräysvaltaa kantajassa, on muistutettava, että edellä 56 mainitun oikeuskäytännön mukaan näitä lisäperusteluja ei voida ottaa huomioon riidanalaisen toimen mahdollisesti puutteellisten perustelujen korjaamiseksi, koska ne on esitetty kantajalle nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamisen jälkeen.
63 Näin ollen perusteluvelvollisuuden rikkomiseen perustuvaan väitteeseen on vastattava ainoastaan edellä 5 kohdassa esitettyjen perusteiden valossa.
64 Tämän suhteen on muistutettava, että jotta perusteluvelvollisuus täyttäisi sillä olevan tehtävän eli takaa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden noudattamisen, perusteluissa on yhtäältä esitettävä asianomaiselle riittävät tiedot, jotta se voi puolustaa oikeuksiaan ja arvioida, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta mahdollistettava se, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimen laillisuuden (edellä 56 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 80 kohta). Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (edellä 56 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 82 kohta).
65 Tästä seuraa, että riidanalaisten toimien perusteluja on arvioitava erityisesti suhteessa säännöksiin, joiden perusteella ne toteutettiin, eli päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaan, joita puolestaan on tulkittava siten, että huomioon otetaan niiden sanamuoto, asiayhteys, jossa ne on annettu, ja sen lainsäädännön tarkoitus, jonka osa ne ovat (ks. asia C‑380/09 P, Melli Bank v. neuvosto, tuomio 13.3.2012, 38 kohta).
66 Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa velvoitetaan neuvosto jäädyttämään sellaisten luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten varat ja taloudelliset resurssit, ”joista on todettu”, että ne joko ”osallistuvat tai ovat suoraan yhteydessä [ydinaseiden levittämiseen] tai tukevat sitä” tai ”ovat [viimeksi mainittujen] omistuksessa tai määräysvallassa, myös silloin, kun tällainen omistus tai määräysvalta perustuu laittomiin keinoihin, tai toimivat niiden puolesta tai johdolla”, ja neuvoston on arvioitava tapauskohtaisesti, täyttyykö jompikumpi näistä edellytyksistä kunkin kyseessä olevan henkilön, yhteisön tai elimen osalta (ks. vastaavasti analogisesti edellä 65 kohdassa mainittu asia Melli Bank v. neuvosto, tuomion 39 ja 40 kohta).
67 Tämän johdosta yksilökohtaiset erityiset syyt, jotka neuvoston on päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan nojalla esitettävä (ks. edellä 55 kohta), ovat syitä, jotka koskevat kyseisen henkilön, yhteisön tai elimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin, eli tilanteen mukaan osallistumista tai suoraa yhteyttä ydinaseiden levittämiseen tai sen tukemista, tai kun kyse on yhteisöistä, jotka ovat viimeksi mainittujen omistuksessa, määräysvallassa tai toimivat niiden puolesta tai johdolla, syitä, joiden perusteella neuvosto katsoi, että omistusta, määräysvaltaa tai toisen puolesta tai johdolla toimimista koskeva edellytys täyttyi (ks. vastaavasti analogisesti edellä 65 kohdassa mainittu asia Melli Bank v. neuvosto, tuomion 43 kohta).
68 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että täyttääkseen asianmukaisesti velvollisuutensa perustella toimi, jolla asetetaan rajoittavia toimenpiteitä, neuvoston on ilmoitettava ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on toteuttanut nämä toimenpiteet (ks. vastaavasti edellä 56 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että tällaisen toimen perusteluissa on lähtökohtaisesti mainittava sekä rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen oikeudelliset edellytykset että ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällaisia toimenpiteitä (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T‑228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II‑4665, 146 kohta; asia T‑49/07, Fahas v. neuvosto, tuomio 7.12.2010, Kok., s. II‑5555, 53 kohta ja asia T‑86/11, Bamba v, neuvosto, tuomio 8.6.2011, Kok., s. II‑2749, 47 kohta).
69 Näin ollen neuvoston varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä toteuttamaa toimenpidettä voidaan pitää riittävästi perusteltuna vain, jos neuvosto on maininnut ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden johdosta se on päätynyt katsomaan, että asianomainen henkilö, yhteisö tai elin on osallistunut ydinaseiden levittämiseen, on ollut siihen suoraan yhteydessä tai on tukenut sitä tai että tämä henkilö, yhteisö tai elin on ydinaseiden levittämiseen osallistuneen, siihen suoraan yhteydessä olevan tai sitä tukevan henkilön, yhteisön tai elimen omistuksessa tai määräysvallassa tai toimii sen puolesta tai johdolla.
70 Kantajalle ennen nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamista 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä ilmoitetuista perusteista ilmenee, että riidanalaiset toimet perustuivat ”päätöksessä 2010/413 esitettyihin syihin” eli seuraaviin perusteisiin: ”[Kantaja] on hyvin sidoksissa Daftariin (korkeimman hengellisen johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä). Se osallistuu siten hallituksen strategisten etujen rahoitukseen.” Neuvosto on istunnossa täsmentänyt, että sen tarkoituksena oli perustaa riidanalaiset toimet kaksiosaisille perusteille, jotka koskivat yhtäältä sitä, että kantaja oli tosiasiallisesti Iranin hallituksen määräysvallassa, ja toisaalta sitä, että tällaisesta määräysvallasta voitiin lähes varmasti päätellä, että kantaja rahoitti ydinaseiden levittämistä. Tästä seuraa, että neuvoston tarkoituksena on ollut perustaa riidanalaiset toimet perusteille, joiden mukaan kantaja yhtäältä osallistuu ydinaseiden levittämiseen, on siihen suoraan yhteydessä tai tukee sitä ja toisaalta on tähän toimintaan osallistuvan, suoraan yhteydessä olevan tai sitä tukevan henkilön tai yhteisön määräysvallassa, ja tällaiseksi henkilöksi on kantajalle ilmoitetuissa perusteissa yksilöity Daftar. Kantaja on ymmärtänyt nämä kaksiosaiset perusteet aivan oikein, ja se kiistää yhtäältä sen, että se olisi sellaisten henkilöiden, yhteisöjen tai elinten – kuten esimerkiksi Iranin viranomaiset – määräysvallassa, jotka ovat osallistuneet ydinaseiden levittämiseen, ovat siihen suoraan yhteydessä tai tukevat sitä, ja toisaalta sen, että se olisi itse osallistunut tai että se olisi suoraan yhteydessä ydinaseiden levittämiseen taikka että se olisi tukenut sitä.
71 Ensinnäkin on todettava, että kantajalle ilmoitetut perusteet, joissa viitataan siihen, että se on ydinaseiden levittämiseen osallistuvan, suoraan yhteydessä olevan tai sitä tukevan henkilön, yhteisön tai elimen määräysvallassa, eivät ole riittävän täsmällisiä ja konkreettisia, jotta kantajalle ja unionin yleiselle tuomioistuimelle selviäisi niistä syyt, joiden johdosta neuvosto on katsonut, että tämä edellytys täyttyi esillä olevassa asiassa.
72 Neuvoston mukaan ”[kantaja] on hyvin sidoksissa Daftariin (korkeimman hengellisen johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä)”. Johonkin ”sidoksissa olemisen” käsite on kuitenkin itsessään ylimalkainen ja epätäsmällinen. Se ei liity ilmeisen selvällä ja välittömällä tavalla päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn käsitteeseen ”määräysvalta”. Neuvosto ei ole maininnut mitään täsmällistä ja konkreettista seikkaa, joka osoittaisi mahdollisesti, että Daftarin toimisto käyttää määräysvaltaa kantajassa.
73 Esillä olevassa asiassa käytetty ilmaus siitä, että kantaja on ”sidoksissa Daftariin (korkeimman hengellisen johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä)”, on entistäkin ylimalkaisempi ja epätäsmällisempi siitä syystä, ettei tätä toimistoa ole itseään yksilöity ydinaseiden levittämiseen osallistuvaksi, suoraan yhteydessä olevaksi tai sitä tukevaksi henkilöksi, yhteisöksi tai elimeksi. Kuten kantaja on paikkansa pitävästi huomauttanut, Daftarin toimistoa ei mainita riidanalaisissa luetteloissa, kun taas muita Iranissa poliittista valtaa käyttäviä yhteisöjä ja muita hallituksen elimiä on merkitty näihin luetteloihin sillä perusteella, että ne ovat henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka ovat osallistuneet ydinaseiden levittämiseen, ovat olleet siihen suoraan yhteydessä tai tukeneet sitä. Neuvosto ei ole myöskään täsmentänyt niitä konkreettisia keinoja, joiden avulla Daftarin toimisto olisi itse tai mahdollisesti jäsentensä välityksellä voinut käyttää määräysvaltaa kantajassa, jotta tämä toimisi sen etujen mukaisesti ja erityisesti jotta kantaja tukisi rahoituksellisesti ydinaseiden levittämistä.
74 Sikäli kuin kantaja myöntää kirjelmissään, että sen osaomistajana on ollut ja on edelleen säätiö, jota puolestaan johtaa Daftar, ja sikäli kuin neuvosto väittää nyt vireillä olevassa menettelyssä, että se on nojautunut näihin seikkoihin perustellakseen riidanalaisia toimia, on todettava, että nämä ovat uusia perusteita, koska neuvosto ei ole antanut kantajalle ennen nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamista tiedoksi perusteita, jotka koskevat kantajalla Daftariin säätiön välityksellä olevia sidoksia, vaan ainoastaan perusteet, jotka koskevat kantajan sidoksia Daftarin toimistoon. Neuvosto ei ole koskaan maininnut Daftarin, säätiön ja kantajan välisiä sidoksia ennen nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamista, eikä neuvosto ehkä ollut niistä edes tietoinen ennen tuota hetkeä. Vaikka oletettaisiin, että nämä sidokset riittävät perustelemaan kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen, ne ovat silti uusia perusteita, joihin on vedottu liian myöhään ja joita unionin yleinen tuomioistuin ei edellä 56 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tästä syystä voi ottaa huomioon.
75 Koska neuvosto ei ole esittänyt mitään muita erityisiä ja konkreettisia seikkoja, riidanalaisten toimien hyväksyttävyyttä – siltä osin kuin ne perustuvat päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kantajan ja Iranin hallituksen välisiin sidoksiin – ei näin ollen voida ratkaista nojautuen ainoastaan neuvoston tosiasiallisesti esittämiin perusteisiin eli siihen, että ”[kantaja] on hyvin sidoksissa Daftariin (korkeimman hengellisen johtajan toimisto, jonka hallintoon kuuluu noin 500 henkeä)”.
76 Tämäntyyppisiä kantajalle ilmoitettuja perusteita ei voida pitää sellaisina, että niillä olisi esitetty riittävät perustelut riidanalaisista toimista.
77 Toiseksi kantajalle ilmoitetuista perusteista, jotka koskevat sen osallistumista tai suoraa yhteyttä ydinaseiden levittämiseen tai sen tukemista, on todettava, etteivät ne ole riittävän täsmällisiä ja konkreettisia, jotta kantajalle ja unionin yleiselle tuomioistuimelle selviäisi niistä syyt, joiden johdosta neuvosto on katsonut, että jompikumpi niistä lakisääteisistä edellytyksistä, joilla osoitettiin, että henkilö, yhteisö tai elin osallistui välittömästi ydinaseiden levittämiseen, täyttyi esillä olevassa asiassa.
78 Neuvoston mukaan kantaja ”osallistuu – – hallituksen strategisten etujen rahoitukseen”. Kantaja tosin huomauttaa, että tässä perusteessa viitataan ainoastaan kantajan väitettyyn osallistumiseen ”hallituksen strategisten etujen rahoitukseen” eikä ydinaseiden levittämiseen, mutta kuten neuvosto toteaa, on kuitenkin katsottava, että viimeksi mainittu toiminta kuuluu väistämättä käsitteen ”hallituksen strategiset edut” piiriin. Näin ollen tätä perustetta voidaan tulkita siten, että neuvosto moitti tosiasiallisesti kantajaa siitä, että se osallistui ydinaseiden levittämisen rahoitukseen.
79 Siltä osin kuin neuvoston tarkoituksena on ollut päätellä siitä, että kantaja on ”hyvin sidoksissa Daftarin – – johtajan toimistoon”, että se ”osallistuu” ydinaseiden levittämisen ”rahoitukseen”, on huomautettava, että edellä 73–76 kohdassa esitetyistä syistä riidanalaisia toimia ei ole perusteltu oikeudellisesti riittävästi, koska kyseessä olevia sidoksia ei ole yksilöity eikä konkretisoitu sillä tavoin riittävästi, että kantaja ja unionin yleinen tuomioistuin voisivat arvioida toimien hyväksyttävyyttä tältä osin.
80 Vaikka oletettaisiin, että neuvoston tarkoituksena on ollut osoittaa kantajan osallistuminen ydinaseiden levittämisen rahoitukseen, se ei missään tapauksessa ole esittänyt mitään täsmällistä ja konkreettista seikkaa, joka liittyisi esimerkiksi rahoituksen luonteeseen, määrään tai kohteeseen ja jolla osoitettaisiin, että kantaja on rahoittanut tällaista toimintaa.
81 Näin ollen myöskään tämäntyyppisiä kantajalle ilmoitettuja perusteita ei voida pitää sellaisina, että niillä olisi esitetty riidanalaisista toimista riittävät perustelut.
82 Tämän seurauksena on katsottava, ettei neuvosto ole perustellut riidanalaisia toimia oikeudellisesti riittävästi ja että se on näin ollen loukannut sille päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan nojalla kuuluvaa velvollisuutta ilmoittaa toimen perusteet ja tämän lisäksi myös sillä yleisesti olevaa velvollisuutta perustella toteuttamansa toimet.
83 Edellä esitetyn johdosta kolmannen kanneperusteen kolmas väite, joka koskee perusteluvelvollisuuden loukkaamista, on hyväksyttävä, ja riidanalaiset toimet on tällä perusteella kumottava, eikä kolmannen kanneperusteen ensimmäisestä ja toisesta väitteestä tai ensimmäisestä, toisesta ja neljännestä kanneperusteesta ole tarpeen lausua.
84 Asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kantajaa koskevien osien kumoamisen ajallisista vaikutuksista on muistutettava, että tämä kumoaminen tarkoittaa sitä, että kantajan merkitseminen mainitussa liitteessä olevaan luetteloon kumotaan. Tämä merkintä on luonteeltaan samanlainen kuin asetus N:o 961/2010, joka on soveltamisalaltaan yleinen säädös ja jonka 41 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että kyseinen asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja että sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia, sellaisina kuin niistä määrätään SEUT 288 artiklassa.
85 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan nojalla on niin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus tai edes vain yksi asetuksen säännös, tulevat voimaan vasta tämän perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun muutoksenhakuajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä. Neuvostolla on näin ollen tämän tuomion tiedoksiantamisesta lähtien käytettävissään kaksi kuukautta lisättynä pitkien etäisyyksien vuoksi myönnettävällä kymmenen päivän määräajan pidennyksellä korjatakseen tässä tuomiossa todetun virheellisyyden toteuttamalla tarvittaessa uusi rajoittava toimenpide kantajan suhteen.
86 Vaara siitä, että asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII kantajalle säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden tehokkuudelle aiheutuisi vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, ei vaikuta nyt käsiteltävässä asiassa – kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden merkittävä vaikutus kantajan oikeuksiin ja vapauksiin – riittävän suurelta, jotta voitaisiin oikeuttaa kyseisen asetuksen kantajaan kohdistuvien vaikutusten ennallaan pitäminen kauemmin kuin unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään (ks. analogisesti asia T‑316/11, Kadio Morokro v. neuvosto, tuomio 16.9.2011, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
87 SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.
88 Nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII ja päätöksen 2010/413 liitteen II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välinen ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näillä kahdella toimella kohdistetaan kantajaan samanlaisia toimenpiteitä.
89 Päätöksen 2010/413 liitteen II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kumoaminen tulee voimaan (ks. analogisesti edellä 86 kohdassa mainittu asia Kadio Morokro v. neuvosto, tuomion 39 kohta)
Oikeudenkäyntikulut
90 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi.
91 Koska kanne on hyväksytty ainoastaan osittain (ks. edellä 49 kohta) ja jotta asian olosuhteita arvioitaisiin oikeudenmukaisesti, neuvoston on korvattava kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista ja vastattava kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kantaja vastaa yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja sen on korvattava yksi kolmasosa neuvoston oikeudenkäyntikuluista.
92 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liite II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP, ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 liite VIII kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Sina Bankia.
2) Päätöksen 2010/413 liitteen II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, vaikutukset pidetään voimassa Sina Bankin osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII kumoaminen tulee voimaan.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Neuvosto velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Sina Bankin oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.
5) Sina Bank vastaa yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa neuvoston oikeudenkäyntikuluista.
6) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 11.12.2012.
Allekirjoitukset