VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

14 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-67/05 RENV

Christos Michail

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Christos Michail vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan hänestä ajanjaksolle 1.4–31.12.2003 laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen, ja kumoamaan 15.4.2005 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemänsä valitus.

Ratkaisu: Kantajasta ajanjaksolle 1.4–31.12.2003 laadittu urakehitystä koskeva kertomus kumotaan. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 1 000 euron suuruisen korvauksen. Komissio velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskevan kertomuksen laatiminen – Virkamies, joka ei viitekauden aikana toiminut yhdessäkään sellaisessa tehtävässä, jota voitaisiin arvioida

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskevan kertomuksen laatiminen – Virkamies, joka ei viitekauden aikana toiminut yhdessäkään sellaisessa tehtävässä, jota voitaisiin arvioida

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely, jonka kulku on erilainen sen mukaan, onko asiassa virkamiehelle vastaista toimea vai ei

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Laadittaessa urakehitystä koskevaa kertomusta arvioijat voivat myöntää ansiopisteet asianomaisen virkamiehen aikaisempien urakehitystä koskevien kertomusten perusteella silloin, kun yksinomaan hallinnosta johtuvan poikkeuksellisen tilanteen vuoksi arvioijat eivät voi myöntää arvosanaa, koska sellaisia työsuorituksia ei ole, jotka voisivat olla arvioinnin kohteena. Koska arvioijien on kuitenkin tehtävä asianomaisen virkamiehen etujen mukainen päätös, he voivat huolenpitovelvollisuutensa mukaisesti kohtuudella katsoa, että jos virkamiehelle olisi annettu viitejakson aikana työtehtäviä, hän olisi suorittanut ne vähintäänkin yhtä pätevästi ja tehokkaasti ja samanlaista käytöstä yksikössä osoittaen kuin sen jakson aikana, joka oli kyseessä edellisissä urakehitystä koskevissa kertomuksissa.

(ks. 56 kohta)

2.      Koska virkamies ei viitejakson aikana suorittanut työtehtäviä, joita olisi mahdollista arvioida, kysymys siitä, kuka on toimivaltainen henkilö laatimaan urakehitystä koskevan kertomuksen, on merkityksetön. Tällaisessa tilanteessa hallinto voi pätevästi päättää antaa kyseisen kertomuksen laatimisen asianmukaisimmaksi katsomansa henkilön hoidettavaksi.

(ks. 62 kohta)

3.      Hallinto on velvollinen perustelemaan arviointikertomukset riittävästi ja yksityiskohtaisesti, ja tarjoamaan asianomaiselle mahdollisuuden esittää huomautuksensa näistä perusteluista. Lähtökohtaisesti tällaiset perusteet merkitään arviointikertomukseen sitä varten käytettävän lomakkeen otsikon ”Yleiset arvioinnit” alle. Niissä selvennetään samassa lomakkeessa olevaa analyyttistä arviointitaulokkoa kolmessa osassa, jotka koskevat pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä yksikössä. Analyyttisten arvioiden yhteyteen merkittävien luonteeltaan yleisten huomautusten tulee tarjota arvioinnin kohteena olevalle virkamiehelle mahdollisuus arvioida asiasta täysin tietoisena, ovatko analyyttiset arviot perusteltuja, ja mahdollistaa tarvittaessa unionin tuomioistuimille tuomioistuinvalvonnan harjoittaminen. Tätä varten on tärkeää, että nämä arviot ja niiden perusteluiksi tarkoitetut huomautukset ovat keskenään johdonmukaiset.

(ks. 80 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/03, Piro v. komissio, 10.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑121 ja II‑547, 41 kohta); asia T‑50/04, Micha v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑339 ja II‑1499, 61 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, 13.12.2005, Cwik v. komissio (Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1865, 80 kohta)

4.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa käyttöön otetussa oikeussuojajärjestelmässä vahingonkorvauskanne, joka on itsenäinen oikeussuojakeino kumoamiskanteeseen nähden, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos sitä on edeltänyt henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on erilainen sen mukaan, onko korvattavaksi vaadittava vahinko aiheutunut 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta virkamiehelle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon toiminnasta, joka ei ole luonteeltaan päätöksentekoa. Ensin mainitussa tapauksessa asianomaisen tehtävänä on saattaa kyseistä toimea koskeva hallinnollinen valitus määräajassa nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa sitä vastoin hallinnollinen menettely on aloitettava esittämällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus, jolla pyritään saamaan vahingonkorvausta. Vasta tämän hakemuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen on virkamiehelle vastainen päätös, josta voidaan tehdä hallinnollinen valitus, ja vahingonkorvauskanne virkamiestuomioistuimessa voidaan nostaa vasta sen jälkeen kun tämän hallinnollisen valituksen nimenomaista tai implisiittistä hylkäämistä koskeva päätös on tehty.

(ks. 112 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑30/08, Nanopoulos v. komissio, 11.5.2010 (83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)