UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
21 päivänä huhtikuuta 2016 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla – 5 artiklan 3 alakohta – Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsite – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta – Kappaleen valmistamista koskeva oikeus – Poikkeukset ja rajoitukset – Kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön – Sopiva hyvitys – Maksamatta jättäminen – Tilanteen kuuluminen mahdollisesti asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan
Asiassa C-572/14,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 18.11.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.12.2014, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Austro-Mechana Gesellschaft zur Wahrnehmung mechanisch-musikalischer Urheberrechte GmbH
vastaan
Amazon EU Sàrl,
Amazon Services Europe Sàrl,
Amazon.de GmbH,
Amazon Logistik GmbH ja
Amazon Media Sàrl,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Arabadjiev, C. G. Fernlund, S. Rodin ja E. Regan,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Malacek,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.11.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Austro-Mechana Gesellschaft zur Wahrnehmung mechanisch-musikalischer Urheberrechte GmbH, edustajinaan Rechtsanwalt A. Feitsch ja Rechtsanwalt M. Walter,
– Amazon EU Sàrl, Amazon Services Europe Sàrl, Amazon.de GmbH, Amazon Logistik GmbH ja Amazon Media Sàrl, edustajinaan Rechtsanwalt U. Börger ja Rechtsanwältin M. Kianfar,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Segoin ja D. Colas,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Euroopan komissio, asiamiehinään T. Scharf ja M. Wilderspin,
kuultuaan julkisasiamiehen 17.2.2016 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdan ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Austro-Mechana Gesellschaft zur Wahrnehmung mechanisch-musikalischer Urheberrechte GmbH (jäljempänä Austro-Mechana) sekä toisaalta Amazon EU Sàrl, Amazon Services Europe Sàrl, Amazon.de GmbH, Amazon Logistik GmbH ja Amazon Media Sàrl (jäljempänä yhdessä Amazon) ja jossa on kyse Itävallan tuomioistuinten toimivallasta tutkia kanne, joka koskee tallennusvälineiden markkinoille saattamisen johdosta Itävallan lainsäädännön mukaisesti maksettavan korvauksen suorittamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 44/2001
3 Asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan, joka sisältyy asetuksen II luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
4 Tämän asetuksen 5 artiklan, joka kuuluu asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, 1 ja 3 alakohdan sanamuoto on seuraava:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
– –
– –
3) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.
Direktiivi 2001/29
5 Direktiivin 2001/29 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:
a) tekijöillä teostensa osalta;
b) esittäjillä esitystensä tallenteiden osalta;
c) äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;
d) elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden osalta; ja
e) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.”
6 Kyseisen direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen seuraavissa tapauksissa:
– –
b) kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen, jonka osalta otetaan huomioon 6 artiklassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden soveltaminen kyseiseen teokseen tai aineistoon taikka niiden soveltamatta jättäminen;
– –”
Itävallan oikeus
7 Itävallan 9.4.1936 annetun tekijänoikeuslain (Urheberrechtsgesetz; BGBl. nro 111/1936), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä UrhG), 42 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Kuka tahansa voi valmistaa teoksesta yksittäisiä kappaleita paperille tai vastaavalle välineelle henkilökohtaista käyttöään varten.
2. Kuka tahansa voi valmistaa yksittäisiä kappaleita teoksesta muille kuin 1 momentissa mainituille välineille henkilökohtaiseen käyttöön tutkimustarkoituksissa, jos tämä on perusteltua muilla kuin kaupallisilla päämäärillä. – –
– –”
8 UrhG:n 42b §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jos teoksesta, joka on lähetetty yleisradion kautta, asetettu saataville julkisesti tai tallennettu kaupallisessa tarkoituksessa valmistetulle kuvan- tai äänentallennusvälineelle, on sen luonteen vuoksi odotettava, että siitä valmistetaan kappaleita henkilökohtaiseen tai yksityiseen käyttöön 42 §:n 2–7 momentin nojalla tallentamalla se kuvan- tai äänentallennusvälineelle, tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen (tyhjiin kasetteihin perustuva korvaus), kun tallennusvälineet saatetaan markkinoille Itävallassa kaupallisessa tarkoituksessa vastikkeellisesti; tallennusvälineinä pidetään tyhjiä kuvan- tai äänentallennusvälineitä, jotka soveltuvat tällaiseen kappaleen valmistamiseen, tai muita tähän käyttöön tarkoitettuja kuvan- tai äänentallennusvälineitä.
– –
3. Korvauksen ovat velvollisia maksamaan seuraavat henkilöt:
1) tyhjiin kasetteihin ja laitteisiin perustuvan korvauksen osalta se, joka saattaa Itävallassa tai ulkomailla sijaitsevasta paikasta käsin ensimmäisenä markkinoille kaupallisessa tarkoituksessa ja vastikkeellisesti tallennusvälineet tai kappaleen valmistamiseen käytettävän laitteen; – –
– –
5. Ainoastaan yhteisvalvontajärjestöt voivat vedota 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun korvausoikeuteen.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
9 Austro-Mechana on tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö, jonka tehtävänä on muun muassa UrhG:n 42b §:n 1 momentissa tarkoitetun ”kohtuullisen korvauksen” periminen.
10 Amazon, jonka kotipaikka sijaitsee Luxemburgissa ja Saksassa, kuuluu kansainväliseen konserniin, joka myy internetissä tuotteita, joihin kuuluvat tässä säännöksessä tarkoitetut tallennusvälineet. Austro-Mechanan mukaan Amazon saattaa Itävallassa ensimmäisenä markkinoille tällaisia tallennusvälineitä, minkä johdosta sen on maksettava kyseinen korvaus.
11 Asianosaisten välinen oikeusriita koskee sitä, ovatko Itävallan tuomioistuimet asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla kansainvälisesti toimivaltaisia tutkimaan Austro-Mechanan kanteen, jossa Amazonia vaaditaan suorittamaan mainittu korvaus.
12 Alimman oikeusasteen tuomioistuin jätti Austro-Mechanan nostaman kanteen tutkimatta kansainvälisen toimivallan puuttumisen vuoksi.
13 Austro-Mechanan nostaman kanteen tutkimatta jättäminen vahvistettiin muutoksenhaussa sillä perusteella, ettei Austro-Mechanan ja Amazonin välinen oikeusriita kuulu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan.
14 Austro-Mechana teki Oberster Gerichtshofille (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, Itävalta) Revision-valituksen, jossa se vaatii tätä soveltamaan kyseistä säännöstä.
15 Oberster Gerichtshof (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – direktiivin [2001/29] 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ’sopivan hyvityksen’ maksamista koskeva vaatimus, joka Itävallan oikeuden mukaan kohdistetaan yrityksiin, jotka saattavat markkinoille tallennusvälineitä ensimmäisinä Itävallassa kaupallisessa tarkoituksessa vastikkeellisesti, – – asetuksen [N:o 44/2001] 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu vaatimus ’sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa’?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että kanne, jossa vaaditaan suoritettavaksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen korvaus, joka on maksettava kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta, kuuluu kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuihin ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin”.
17 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on päättäessään ottaa käyttöön kansallisessa oikeudessaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa kappaleenvalmistusoikeudesta säädetyn yksityiseen käyttöön tarkoitettuja kopioita koskevan poikkeuksen (jota kutsutaan yksityistä kopiointia koskevaksi poikkeukseksi) erityisesti säädettävä mainitun säännöksen mukaisesti sopivan hyvityksen suorittamisesta kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille (ks. tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C-463/12, EU:C:2015:144, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Koska mainitun direktiivin säännöksissä ei tarkemmin täsmennetä sopivaa hyvitystä koskevan järjestelmän eri osatekijöitä, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niitä rajatessaan. Jäsenvaltioiden on muun muassa määritettävä tahot, joiden on maksettava kyseistä hyvitystä, sekä vahvistettava kyseisen hyvityksen muoto, maksutavat ja taso (ks. tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C-463/12, EU:C:2015:144, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Järjestelmän, johon sopiva hyvitys perustuu, sekä sopivan hyvityksen käsite ja taso ovat sidoksissa kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille niiden suojattujen teosten ilman lupaa toteutetusta yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon. Tässä yhteydessä mainitun hyvityksen tavoitteena on maksaa korvaus näille oikeudenhaltijoille ja sitä on pidettävä niille aiheutuneen vahingon vastikkeena (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, Padawan, C-467/08, EU:C:2010:620, 40 kohta; tuomio 16.6.2011, Stichting de Thuiskopie, C-462/09, EU:C:2011:397, 24 kohta; tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 47 kohta; tuomio 10.4.2014, ACI Adam ym., C-435/12, EU:C:2014:254, 50 kohta ja tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C-463/12, EU:C:2015:144, 21 kohta).
20 Unionin tuomioistuin on myös todennut, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetetaan jäsenvaltiolle, joka ottaa kansallisessa oikeudessaan käyttöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, velvollisuus saavuttaa tietty tulos siinä mielessä, että kyseisen valtion on alueellisen toimivaltansa mukaisesti varmistettava sopivan hyvityksen tosiasiallinen periminen kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille mainitun valtion alueella asuvien loppukäyttäjien suorittamasta suojattujen teosten kappaleiden valmistamisesta aiheutuneen vahingon korvaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2011, Stichting de Thuiskopie, C-462/09, EU:C:2011:397, 34–36, 39 ja 41 kohta ja tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 32 ja 57–59 kohta).
21 Vaikka unionin tuomioistuin on tulkinnut tätä säännöstä siten, että henkilön, joka on aiheuttanut vahinkoa kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijalle, eli henkilön, joka on ottanut yksityiseen käyttöönsä kopion suojatusta teoksesta pyytämättä kyseiseltä oikeudenhaltijalta etukäteen lupaa, on pääsääntöisesti korvattava tämä vahinko rahoittamalla tälle oikeudenhaltijalle maksettava hyvitys (ks. tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 23 kohta ja tuomio 10.4.2014, ACI Adam ym., C-435/12, EU:C:2014:254, 51 kohta), se on kuitenkin myöntänyt, että kun otetaan huomioon ne käytännön vaikeudet, joita liittyy yksityisten käyttäjien yksilöintiin samoin kuin heidän velvoittamiseensa korvaamaan kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille aiheuttamansa vahinko, jäsenvaltiot voivat vahvistaa sopivan hyvityksen rahoittamiseksi ”yksityistä kopiointia koskevan maksun”, jota ei peritä kyseisiltä yksityishenkilöiltä vaan niiltä, joilla on hallinnassaan digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitettuja koneita, laitteita ja välineitä ja jotka antavat tällä perusteella oikeudellisesti tai tosiasiallisesti näitä kappaleen valmistamiseen tarkoitettuja koneita, laitteita ja välineitä yksityishenkilöiden käyttöön tai suorittavat heille kappaleenvalmistamispalvelun. Tällaisessa järjestelmässä henkilöiden, joilla on näitä koneita, laitteita ja välineitä hallinnassaan, on suoritettava yksityistä kopiointia koskeva maksu (ks. mm. tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 24 kohta ja tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C‑463/12, EU:C:2015:144, 23 kohta).
22 Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tästä, että koska kyseisessä järjestelmässä mahdollistetaan se, että maksuvelvolliset voivat vyöryttää yksityistä kopiointia koskevan maksun määrän mainittujen koneiden, laitteiden ja välineiden käyttöön antamisesta tai suorittamastaan kappaleenvalmistamispalvelusta perimäänsä hintaan, maksusta aiheutuvasta kustannuksesta vastaa lopullisesti yksityinen käyttäjä, joka maksaa tämän hinnan, ja tätä on pidettävä yhteensopivana kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien etujen kesken vallitsevan ”oikeudenmukaisen tasapainon” kanssa (ks. tuomio 16.6.2011, Stichting de Thuiskopie, C-462/09, EU:C:2011:397, 28 kohta ja tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 25 kohta).
23 Tällaisesta järjestelmästä on kyse Itävallan tasavallan, joka on päättänyt panna direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen täytäntöön, käyttöön ottamassa järjestelmässä, jota unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus tarkastella 11.7.2013 antamassaan tuomiossa Amazon.com International Sales ym. (C-521/11, EU:C:2013:515).
24 UrhG:n 42b §:llä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sopivan hyvityksen rahoittamiseksi käyttöön otetussa järjestelmässä yksityistä kopiointia koskevan maksun suorittamisesta vastaavat henkilöt, jotka kaupallisessa tarkoituksessa ja vastikkeellisesti saattavat valtion alueella tai ulkomailla sijaitsevasta paikasta käsin markkinoille kappaleiden valmistamiseen soveltuvia tallennusvälineitä (ks. tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 26 kohta).
25 Kuten tämän tuomion 22 kohdassa on todettu, tällainen järjestelmä mahdollistaa lähtökohtaisesti sen, että maksuvelvollinen voi vyöryttää mainitun maksun määrän kyseisten välineiden myyntihintaan, joten kyseisen hinnan maksava yksityinen käyttäjä vastaa viime kädessä maksusta ”oikeudenmukaisen tasapainon” vaatimuksen mukaisesti, jos oletetaan, että mainittu käyttäjä on välineiden lopullinen vastaanottaja (ks. tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C-521/11, EU:C:2013:515, 27 kohta).
26 UrhG:n 42b §:n 5 momentin mukaan on lisäksi niin, ettei mainitun maksun velkojana ole kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltija vaan tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö eli käsiteltävässä asiassa Austro-Mechana.
27 Siitä, ovatko Itävallan tuomioistuimet toimivaltaisia tutkimaan Austro-Mechanan kanteen, jossa vaaditaan UrhG:n 42b §:ssä säädetyn korvauksen suorittamista, on muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksossa on poikkeuksena kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta perusperiaatteesta, jonka mukaan toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, säädetty eräistä erityisistä toimivaltaperusteista, joiden joukossa on mainitun asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltaperuste (ks. tuomio 16.5.2013, Melzer, C-228/11, EU:C:2013:305, 23 kohta; tuomio 3.10.2013, Pinckney, C-170/12, EU:C:2013:635, 24 kohta; tuomio 5.6.2014, Coty Germany, C-360/12, EU:C:2014:1318, 44 kohta ja tuomio 22.1.2015, Hejduk, C-441/13, EU:C:2015:28, 17 kohta).
28 Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään siis, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko sattui tai saattaa sattua.
29 Tässä säännöksessä säädettyä erityistä toimivaltaa koskevaa sääntöä on tulkittava itsenäisesti ja suppeasti (ks. tuomio 28.1.2015, Kolassa, C‑375/13, EU:C:2015:37, 43 kohta ja tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 37 kohta).
30 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltaa koskeva sääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuimen, jossa vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi toimivalta on hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella perusteltua antaa näille tuomioistuimille (ks. tuomio 16.5.2013, Melzer, C-228/11, EU:C:2013:305, 26 kohta; tuomio 3.10.2013, Pinckney, C-170/12, EU:C:2013:635, 27 kohta; tuomio 5.6.2014, Coty Germany, C-360/12, EU:C:2014:1318, 47 kohta; tuomio 22.1.2015, Hejduk, C-441/13, EU:C:2015:28, 19 kohta ja tuomio 28.1.2015, Kolassa, C-375/13, EU:C:2015:37, 46 kohta).
31 On nimittäin niin, että sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa sen paikkakunnan tuomioistuimella, jossa vahinko sattui tai saattaa sattua, on yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi (ks. tuomio 25.10.2012, Folien Fischer ja Fofitec, C-133/11, EU:C:2012:664, 38 kohta; tuomio 16.5.2013, Melzer, C-228/11, EU:C:2013:305, 27 kohta; tuomio 18.7.2013, ÖFAB, C-147/12, EU:C:2013:490, 50 kohta ja tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 40 kohta).
32 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian” käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset kanteet, joissa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista ja jotka eivät asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla liity ”sopimusta koskevaan asiaan” (ks. tuomio 27.9.1988, Kalfelis, 189/87, EU:C:1988:459, 17 ja 18 kohta; tuomio 13.3.2014, Brogsitter, C-548/12, EU:C:2014:148, 20 kohta ja tuomio 28.1.2015, Kolassa, C-375/13, EU:C:2015:37, 44 kohta).
33 On siis ensimmäiseksi tutkittava, liittyykö Austro-Mechanan kanne, jossa vaaditaan UrhG:n 42b §:ssä säädetyn korvauksen suorittamista, tässä säännöksessä tarkoitettuun ”sopimusta koskevaan asiaan”.
34 Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, ettei asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan soveltamisedellytyksenä ole sopimuksen tekeminen (ks. tuomio 28.1.2015, Kolassa, C-375/13, EU:C:2015:37, 38 kohta).
35 Vaikka asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa ei edellytetäkään sopimuksen tekemistä, velvoitteen tunnistaminen on kuitenkin välttämätöntä tämän säännöksen soveltamiseksi, koska tuomioistuimen toimivalta vahvistetaan kyseisen säännöksen nojalla sen paikkakunnan mukaan, jossa kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä. Mainitussa säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”sopimusta koskeva asia” ei voida siten katsoa tarkoittavan sellaista tilannetta, jossa osapuoli ei ole vapaaehtoisesti sitoutunut velvoitteeseen toiseen osapuoleen nähden (ks. tuomio 14.3.2013, Česká spořitelna, C-419/11, EU:C:2013:165, 46 kohta).
36 Jotta mainitun 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädettyä, sopimusta koskevaan asiaan sovellettavaa erityistä toimivaltasääntöä voitaisiin soveltaa, on täten määritettävä se oikeudellinen velvoite, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen osapuoleen ja johon kanne perustuu (ks. tuomio 14.3.2013, Česká spořitelna, C-419/11, EU:C:2013:165, 47 kohta ja tuomio 28.1.2015, Kolassa, C-375/13, EU:C:2015:37, 39 kohta).
37 Amazon ei ole pääasiassa antanut vapaaehtoisesti suostumustaan velvoitteeseen maksaa Austro-Mechanalle korvaus, josta säädetään UrhG:n 42b §:ssä, jolla on tarkoitus panna täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta. Kyseinen velvoite asetettiin sille Itävallan oikeuden nojalla siitä syystä, että se saattaa kaupallisessa tarkoituksessa ja vastikkeellisesti markkinoille tallennusvälineitä, jotka soveltuvat kappaleiden valmistamiseen suojatuista teoksista ja aineistoista.
38 Tästä seuraa, että Austro-Mechanan kanne, jossa vaaditaan mainitun korvauksen suorittamista, ei liity asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun ”sopimusta koskevaan asiaan”.
39 Toiseksi on ratkaistava, vaaditaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kanteessa vastaajan vastuun toteuttamista tämän tuomion 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.
40 Tällainen tilanne on kyseessä, kun asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu ”vahinko” voidaan lukea vastaajan syyksi.
41 Sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu voi syntyä nimittäin vain, jos vahingon ja vahingon aiheuttaneen tapahtuman välillä todetaan olevan syy-yhteys (ks. tuomio 30.11.1976, Bier, 21/76, EU:C:1976:166, 16 kohta ja tuomio 5.2.2004, DFDS Torline, C-18/02, EU:C:2004:74, 32 kohta).
42 Käsiteltävässä asiassa Austro-Mechana vaatii kanteessaan korvausta vahingosta, joka aiheutui siitä, ettei Amazon ole maksanut UrhG:n 42b §:ssä säädettyä korvausta.
43 Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ”sopivan hyvityksen” tarkoituksena on tämän tuomion 19 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan korvata tekijöille niiden suojatuista teoksista ilman niiden lupaa otettu yksityiskopio, joten sitä on pidettävä vastikkeena siitä vahingosta, joka tekijöille aiheutuu tällaisesta ilman niiden lupaa otetusta kopiosta.
44 Täten sitä, ettei Austro-Mechana ole perinyt UrhG:n 42b §:ssä säädettyä korvausta, on pidettävä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna vahinkona.
45 Sillä, ettei tätä ”sopivaa hyvitystä” ole sen rahoittamista koskevassa Itävallan järjestelmässä maksettava kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille, joille aiheutuneen vahingon sen on tarkoitus korvata, vaan tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestölle, ei ole merkitystä tältä osin.
46 Kuten tämän tuomion 26 kohdassa on todettu, UrhG:n 42b §:n 5 momentin mukaan nimittäin ainoastaan tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestöt voivat vedota mainitussa 42b §:ssä tarkoitettuun korvausoikeuteen. Näin ollen ainoastaan Austro-Mechana, joka on tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö Itävallassa, voi vedota tähän oikeuteen mainitussa järjestelmässä.
47 Kun otetaan huomioon muun muassa tämän tuomion 21 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, se, ettei Amazon ole yksityiseen käyttöönsä kappaleita suojatuista teoksista valmistanut loppukäyttäjä, ei ole myöskään esteenä sille, että Itävallan oikeudessa säädetyssä järjestelmässä UrhG:n 42b §:n 1 momentissa säädetyn korvauksen maksuvelvollisuus asetetaan silti Amazonille.
48 Lisäksi on niin, että vaikka on totta, kuten Amazon väittää, ettei tallennusvälineiden markkinoille saattaminen sinänsä ole lainvastainen toimi ja että koska Itävallan tasavalta on päättänyt panna täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, kappaleiden valmistaminen tällaisilla välineillä yksityiseen käyttöön on Itävallan oikeudessa sallittu toimi, on kuitenkin niin, että tämän säännöksen mukaan Itävallan oikeudessa asetetaan näiden yksityisten kopioiden valmistamisen edellytykseksi se, että oikeudenhaltijat saavat ”sopivan hyvityksen” eli käsiteltävässä asiassa UrhG:n 42b §:n 1 momentissa säädetyn korvauksen.
49 Austro-Mechana ei arvostele kanteessaan Amazonia siitä, että se saattaa tallennusvälineitä markkinoille Itävallan alueella, vaan siitä, ettei se ole noudattanut UrhG:n mukaista velvollisuuttaan maksaa mainittu korvaus.
50 Austro-Mechana vaatii täten kanteessaan vastaajan vastuun toteuttamista, koska tämä kanne perustuu siihen, että Amazon on rikkonut UrhG:n säännöksiä, joissa sille on asetettu tämä velvollisuus, ja koska tätä rikkomista on pidettävä Austro-Mechanalle vahinkoa aiheuttavana lainvastaisena toimena.
51 Tällainen kanne kuuluu näin ollen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan.
52 Tästä seuraa, että jos pääasiassa kyseessä oleva vahinko sattui tai saattaa sattua Itävallassa, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkittava, kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan Austro-Mechanan kanteen.
53 Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jossa vaaditaan suoritettavaksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen korvaus, joka on maksettava kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty ”sopivaa hyvitystä” koskeva järjestelmä, kuuluu kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuihin ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin”.
Oikeudenkäyntikulut
54 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jossa vaaditaan suoritettavaksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen korvaus, joka on maksettava kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla pannaan täytäntöön tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty ”sopivaa hyvitystä” koskeva järjestelmä, kuuluu kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuihin ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin”.
Allekirjoitukset