Kanne 11.5.2021 – Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(asia C-303/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: W. Roels ja A. Spina)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

On todettava, että Italian tasavalta on jättänyt noudattamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 ja 63 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se sulkee sellaiset Euroopan unionin kansalaiset, jotka eivät ole Italian kansalaisia ja jotka eivät aio asettua asumaan Italiaan, pois alennetun verokannan järjestelmästä, joka koskee heidän ensiasuntonsa, joka ei ole ylellisyysasunto, hankkimista Italian alueelta

Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asumiskäyttöön tarkoitetun kiinteistön hankintaan Italiasta (ns. ensiasunto) sovelletaan rekisteröintiveron alennettua verokantaa tietyillä edellytyksillä, kuten sillä, että kiinteistö sijaitsee sen kunnan alueella, jossa verovelvollinen asuu tai johon hän aikoo perustaa asuinpaikkansa 18 kuukauden kuluessa kiinteistön hankinnasta. Veronalennusta sovellettaessa tällaista edellytystä sovelletaan erotuksetta niin Italian kansalaisiin kuin muidenkin jäsenvaltioiden kansalaisiin. Tämän kanteen kohteena olevien säännösten perusteella kyseisen edellytyksen täyttyminen on kuitenkin tarpeeton vain niiden Italian kansalaisten osalta, jotka ovat työsyiden vuoksi muuttaneet ulkomaille.

Komissio katsoo, että koska kanteen kohteena olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään veronalennuksen soveltamiseksi, että verovelvollisilla oleva Italian kansalaisuus on ratkaiseva tekijä Italian kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välisen erottelun taustalla, se merkitsee SEUT 18 artiklassa kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää.

Komissio väittää lisäksi, että koska se, että muu kuin maassa asuva henkilö hankkii kiinteistön jäsenvaltion alueelta, on kiinteistösijoitus, joka kuuluu jäsenvaltioiden välisten pääomanliikkeiden kategoriaan, kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty yhden jäsenvaltion kansalaisten suotuisampi kohtelu merkitsee SEUT 63 artiklan 1 kohdassa kiellettyä pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, jota ei voida objektiivisesti perustella SEUT 65 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla.

____________