UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
28 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Kasvinjalostajanoikeudet – Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntäminen lajikkeelle SK20 – Valituksen tutkimatta jättäminen valituslautakunnassa – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 2100/94 81 artiklan 1 kohta
Asiassa T‑556/22,
House Foods Group, Inc., kotipaikka Osaka (Japani), edustajanaan asianajaja G. Würtenberger,
kantajana,
vastaan
Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), asiamiehinään M. García-Moncó Fuente ja O. Lamberti,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Schalin sekä tuomarit I. Nõmm ja G. Steinfatt (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies A. Juhász-Tóth,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 13.9.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja House Foods Group, Inc. vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) valituslautakunnan 1.7.2022 tekemän päätöksen (asia A 018/2021) (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asian tausta
2 Kantaja teki 18.9.2017 yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1) nojalla CPVO:lle yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskevan hakemuksen.
3 Kasvilajike, jolle yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia haettiin, on Allium cepa ‑lajiin kuuluva SK20-sipulilajike.
4 Kantaja mainitsi kyseiseen yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskevaan hakemukseen liitetyssä teknisessä kyselylomakkeessa vastauksena kysymykseen 07.02 ”Onko 5 ja 6 jaksossa annettujen tietojen lisäksi lisäominaispiirteitä, jotka auttavat erottamaan lajikkeen?”, että ehdokaslajikkeessa on ”vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa”.
5 CPVO antoi Naktuinbouwin (kasvintuotannon tarkastuslaitos, Alankomaat; jäljempänä tutkintavirasto) tehtäväksi suorittaa asetuksen N:o 2100/94 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tekninen tutkimus.
6 Tutkintavirasto laati 14.9.2020 lopullisen tutkimuskertomuksen, jossa todettiin, että lajike täytti erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevat kriteerit (jäljempänä DUS-kriteerit), ja siihen oli liitetty ehdotus ehdokaslajikkeen kuvauksesta. CPVO toimitti loppukertomuksen kantajalle 21.10.2020 ja pyysi sitä esittämään huomautuksensa asetuksen N:o 2100/94 57 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
7 Kantaja jätti 21.12.2020 CPVO:lle hakemuksen, jossa se pyysi, että teknisen kyselylomakkeen 07.02 kohdassa kuvattu vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa sisällytettäisiin ominaispiirteiden kuvaukseen, koska kyseinen kuvaus määrittää lajikkeen suojan laajuuden ja koska tämä vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa on ehdokaslajikkeen poikkeuksellinen ominaisuus, jolla on suuri viljelyarvo erityisesti ehdokaslajikkeen käytön kannalta.
8 CPVO ilmoitti 4.2.2021 kantajalle, että sen hakemusta ei voitu hyväksyä sisäisen keskustelun päätteeksi, koska lajikkeen kuvaukseen piti sisältyä sovellettavan teknisen protokollan mukaisia ominaispiirteitä tai joissakin tapauksissa lisäominaispiirteitä, mutta vain silloin, kun niitä oli käytetty teknisen tutkimuksen aikana arvioitaessa ehdokaslajikkeen erottuvuutta yleisesti tunnetuista lajikkeista, mistä ei ollut kyse käsiteltävässä asiassa.
9 Kantaja vastasi CPVO:lle 9.2.2021 ja korosti erityisesti kasvinjalostustoimiensa kaupallista arvoa ja viittasi teknisen kyselylomakkeen 07.02 kohdassa ilmoitettuun lisäominaispiirteeseen. Se selitti, että sen tulkinnan mukaan tällainen maininta velvoitti CPVO:n ottamaan huomioon mainitun ominaispiirteen, ja kysyi näin ollen, oliko kyseinen ominaispiirre otettu huomioon ennen teknisen tutkimuksen aloittamista, ja jos ei ollut, mistä syistä kyseistä ominaispiirrettä ei ollut tutkittu.
10 CPVO ilmoitti 7.4.2021 kantajalle, että lisäominaispiirteeseen, joka koski ”vähäistä määrää kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa”, liittyvää tutkimusta ei ollut otettu huomioon ja että tutkimuksen tulos oli vahvistettu vakio-ominaispiirteiden perusteella. CPVO:n mukaan sen oli sovellettava teknistä protokollaansa, ja koska siinä ei ollut kantajan pyytämää ominaispiirrettä, tutkintavirastolla ei ollut syytä ottaa sitä huomioon DUS-perusteita koskevissa tavanomaisissa tutkimuksissa. CPVO totesi, että se ei tutki hakijoiden esittämiä ominaispiirteitä, jos tällainen tutkimus ei ole tarpeen hakemuksen ratkaisemiseksi. Tämä lisätieto sisältyy sen mukaan kuitenkin SK20-lajiketta koskevaan asiakirja-aineistoon ja CPVO toimittaa tekniset kyselylomakkeet Euroopan patenttivirastolle, joten jos kolmas osapuoli jättää patenttihakemuksen kyseisen ominaispiirteen osalta, asiakirja-aineistoissa on merkintä tekniikan tasosta.
11 CPVO myönsi 3.5.2021 tekemällään päätöksellä kasvinjalostajanoikeudet ehdokaslajikkeelle (jäljempänä kasvinjalostajanoikeuksien myöntämispäätös). Tämän päätöksen liitteenä oli tutkintaviraston laatima virallinen lajikkeen kuvaus.
12 Kantaja valitti 1.7.2021 kasvinjalostajanoikeuksien myöntämispäätöksestä ja vaati, että virallisessa lajikkeen kuvauksessa mainitaan vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa, tai toissijaisesti, että tehdään uusi tekninen tutkimus ehdokaslajikkeen arvioimiseksi tämän ominaispiirteen perusteella.
13 CPVO:n oikaisukomitea päätti 16.9.2021 olla oikaisematta kasvinjalostajanoikeuksien myöntämispäätöstä sillä perusteella, että kantajan valitus oli jätettävä tutkimatta yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen N:o 2100/94 soveltamiseksi menettelyssä yhteisön kasvilajikevirastossa 17.9.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 874/2009 (EUVL 2009, L 251, s. 3) 49 artiklan 1 kohdan nojalla. Koska kasvinjalostajanoikeuksien myöntämispäätöstä ei oikaistu, valitus toimitettiin CPVO:n valituslautakunnalle.
14 CPVO:n valituslautakunta jätti riidanalaisella päätöksellä valituksen tutkimatta asetuksen N:o 874/2009 49 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan kanssa, nojalla. Valituslautakunta katsoi, ettei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta, koska sen valitus ei mitenkään mahdollistanut riidanalaisen päätöksen kumoamista, sillä kantaja ei riitauttanut päätöstä myöntää yhteisön kasvinjalostajanoikeudet SK20-lajikkeelle. Lisäksi valituslautakunta totesi lähinnä, että CPVO:n puheenjohtajalla ei ollut velvollisuutta noudattaa asetuksen N:o 874/2009 23 artiklassa säädettyä menettelyä, jossa hänellä on oikeus lisätä lajiketta koskevia lisäominaispiirteitä ja niiden ilmaisuja, koska ehdokaslajikkeen erotettavuus oli jo todettu merkityksellisessä teknisessä protokollassa mainittujen ominaispiirteiden perusteella ja koska suojan saamiseksi riittää, että lajike erottuu selvästi ainakin yhden ominaispiirteen perusteella. Näin ollen erotettavuuden toteamiseksi ei ollut tarpeen ottaa huomioon kantajan vetoamaa lisäominaispiirrettä.
Asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa CPVO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 CPVO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Kantaja esittää pääasiallisesti kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan rikkomista ja toinen saman asetuksen 76 artiklan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan rikkomista
18 Kuten kantaja vahvisti istunnossa, se katsoo pääasiallisesti, että sillä on oikeussuojan tarve, koska CPVO on myöntänyt sille haettua suojaa suppeamman suojan, kun se ei ole sisällyttänyt lajikkeen viralliseen kuvaukseen vähäistä määrää kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa, joten sen valitus olisi pitänyt ottaa tutkittavaksi.
19 CPVO kiistää kantajan väitteet.
20 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa, että valitus oli jätettävä tutkimatta asetuksen N:o 874/2009 49 artiklan 1 kohdan perusteella, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan kanssa. Valituslautakunnan mukaan oikeussuojan tarvetta ei ole, jos valitus ei mitenkään mahdollista riidanalaisen päätöksen kumoamista. Näin on sen mukaan nyt esillä olevassa asiassa, koska kantaja ei riitauta kasvinjalostajanoikeuksien myöntämispäätöstä vaan ainoastaan lajikkeen kuvauksen osan, joka koskee ominaispiirteiden luetteloa.
21 Asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla annetuissa säännöksissä ei säädetä menettelystä, CPVO soveltaa jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyä menettelysäännöstöä.
22 On selvää, ettei asetuksen N:o 2100/94 tai asetuksen N:o 874/2009 missään säännöksessä säännellä kysymystä siitä, voidaanko kanne jättää tutkimatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi. Näin ollen valituslautakunta on perustellusti viitannut asetuksen N:o 2100/94 81 artiklan 1 kohtaan, jossa viitataan jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyyn menettelysäännöstöön.
23 Kuten asianosaiset ovat istunnossa myöntäneet, oikeussuojan tarvetta koskeva edellytys on jäsenvaltioissa yleisesti hyväksytty menettelysäännös.
24 Oikeussuojan tarve on nimittäin olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Kantajan oikeussuojan tarve edellyttää sitä, että riidanalaisen toimen kumoamisella saattaa sinällään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanteen lopputuloksesta voisi näin ollen olla hyötyä sen nostaneelle asianosaiselle (ks. tuomio 12.11.2015, HSH Investment Holdings Coinvest-C ja HSH Investment Holdings FSO v. komissio, T‑499/12, EU:T:2015:840, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Näin ollen käsiteltävässä asiassa on tutkittava, voiko kasvinjalostajanoikeuksien myöntämistä koskevan päätöksen liitteenä olevan suojatun lajikkeen kuvauksen muuttamisesta olla hyötyä kantajalle. Tämä edellyttää sen selvittämistä, määrittävätkö suojattua lajiketta koskevan virallisen kuvauksen sisältämät ominaispiirteet sille annetun suojan laajuuden, kuten kantaja väittää.
26 Asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien kohteena voivat olla kaikkien kasvitieteellisten sukujen ja lajien lajikkeet, mukaan lukien erityisesti hybridit.
27 Asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 2 kohdan mukaan ”lajikkeella” tarkoitetaan yhteen ainoaan alimpaan tunnettuun kasvitieteelliseen taksoniin kuuluvaa kasviryhmää, joka, riippumatta siitä täyttääkö se täysin kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen edellytykset, voidaan määritellä tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen avulla, voidaan erottaa kaikista muista kasviryhmistä vähintään yhden tällaisen ominaispiirteen perusteella ja voidaan katsoa kokonaisuudeksi sillä perusteella, että sitä voidaan lisätä ilman että se muuttuu.
28 Asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 3 kohdan mukaan kasviryhmä muodostuu kokonaisista kasveista tai, jos kasvinosista voidaan tuottaa kokonaisia kasveja, kasvin osista, joita molempia nimitetään ”lajike-osiksi”.
29 Lisäksi asetuksen N:o 2100/94 6 artiklan mukaan kasvilajikkeiden suojaaminen yhteisön tasolla myönnetään lajikkeille, jotka ovat erotettavia, yhtenäisiä, pysyviä ja uusia.
30 Asetuksen N:o 2100/94 7 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että lajike katsotaan erotettavaksi, jos se erottuu selvästi tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella kaikista muista lajikkeista, jotka tunnetaan yleisesti hakemuksen jättöpäivänä.
31 Lisäksi asetuksen N:o 2100/94 8 artiklassa säädetään, että lajike katsotaan yhtenäiseksi, jos se, lukuun ottamatta mahdollisia sitä lisättäessä syntyviä muunnoksia, on riittävän yhtenäinen niiltä ominaispiirteiltään, joiden avulla tutkitaan erotettavuutta, ja muilta lajikkeen kuvauksessa käytetyiltä ominaispiirteiltään.
32 Asetuksen N:o 2100/94 9 artiklan mukaan lajike katsotaan pysyväksi, jos se ominaispiirteiltään, joiden avulla tutkitaan erotettavuutta, ja muilta lajikkeen kuvauksessa käytetyiltä ominaispiirteiltään pysyy muuttumattomana perättäisten lisäysten jälkeen tai, jos lisäyskierto poikkeaa tavanomaisesta, kunkin kierron jälkeen.
33 Ensinnäkin on niin, että kuten asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä luetelmakohdasta ilmenee, ”lajikkeella” tarkoitetaan kasviryhmää, joka voidaan muun muassa määritellä sen genotyypin kaikkien ominaispiirteiden kuvauksen avulla.
34 Toiseksi asetuksen N:o 2100/94 6–9 artiklasta ilmenee, että lajikkeen genotyypin ominaispiirteiden kuvauksen avulla voidaan ratkaista, täyttääkö lajike DUS-kriteerit ja voidaanko se siten suojata.
35 Lisäksi asetuksen N:o 2100/94 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan, että ”kasvinjalostajanoikeuksien myöntäminen yhteisön tasolla edellyttää lajikkeisiin liittyvien merkittävien ominaispiirteiden arviointia” ja että ”näiden ominaispiirteiden ei kuitenkaan välttämättä tarvitse liittyä niiden taloudelliseen merkittävyyteen”.
36 Edellä esitetystä seuraa näin ollen, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntäminen hakemuksen kohteena olevalle lajikkeelle ei edellytä kaikkien niiden ominaispiirteiden tyhjentävää arviointia, jotka voivat johtua tämän lajikkeen genotyypistä, vaan on arvioitava ainoastaan ne ominaispiirteet, joilla on erityistä merkitystä lajikkeen suojakelpoisuuden ja erotettavuuden kannalta. Asetuksen N:o 2100/94 55 artiklassa säädetyllä teknisellä tutkimuksella pyritään siten ainoastaan määrittämään, onko ehdokaslajike riittävän erotettava, yhtenäinen ja pysyvä verrattuna muihin yleisesti tunnettuihin lajikkeisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole arvioida kaikkia niitä ominaispiirteitä, jotka voivat johtua ehdokaslajikkeen genotyypistä, eikä kyseisten ominaispiirteiden hyödyllisyyttä tai kaupallista arvoa, koska suojan myöntäminen uudelle lajikkeelle ei mitenkään edellytä sellaisten ominaispiirteiden olemassaoloa, joilla on kaupallista arvoa.
37 Tutkintaviraston laatiman lajikkeen virallisen kuvauksen, joka on vain yhteenveto teknisen tutkimuksen aikana esitetyistä huomautuksista, tarkoituksena ei siis myöskään ole kuvata ehdokaslajikkeen genotyypistä johtuvia kaikkia ominaispiirteitä, jotka ovat sille ominaisia, kuten kantajan väittämä vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa, vaan ainoastaan tiettyjä erityisiä ominaispiirteitä, jotka riittävät osoittamaan lajikkeen erotettavuuden.
38 Asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, riittää, että lajike erottuu selvästi ainakin yhden sen genotyypistä johtuvan ominaispiirteen perusteella, jotta se voi saada suojan. Näin ollen on niin, että vaikka ehdokaslajikkeella olisi tiettyjä ominaispiirteitä, jotka ovat samanlaisia kuin yleisesti tunnetulla lajikkeella, riittää, että se erottuu selvästi yhden tai useamman muun ominaispiirteen perusteella, jotta se voidaan suojata. Näin ollen siinäkään tapauksessa, että kantajan vaatima lisäominaispiirre olisi sisällytetty tekniseen tutkimukseen ja että se sisältyisi lajikkeen SK20 viralliseen kuvaukseen, tällä ei olisi ollut mitään vaikutusta kyseiselle lajikkeelle annettuun suojaan, koska uusi lajike, jossa on sama vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa, voitaisiin kuitenkin suojata, jos sillä on yksi tai useampi muu ominaispiirre, joka erottaa sen selvästi kantajan lajikkeesta.
39 Lisäksi on niin, että kantajan vaatimasta lisäominaispiirteen sisällyttämisestä kuvaukseen ei voi olla tälle mitään hyötyä, koska yhteisön kasvinjalostajanoikeus koskee itse lajiketta (ks. asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 1 kohta), jolla tarkoitetaan kasviryhmää (ks. asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 2 kohta), joka muodostuu kokonaisista kasveista tai, jos kasvinosista voidaan tuottaa kokonaisia kasveja, kasvinosista, joita molempia nimitetään ”lajike-osiksi” (ks. asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 3 kohta). Asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan yhteisön kasvinjalostajanoikeudet nimittäin antavat omistajalleen oikeuden toteuttaa tietyt toimet mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen suojatun lajikkeen lajikeosien ja korjatun aineiston osalta. Tästä seuraa, että suoja koskee itse kasviaineistoa, sellaisena kuin se on määritelty kaikkien sen genotyypin ominaispiirteiden perusteella, riippumatta siitä, mainitaanko kaikki ominaispiirteet lajikkeen virallisessa kuvauksessa vai ei.
40 Näin ollen kantajan vaatima ominaispiirteen lisääminen kuvaukseen ei millään tavoin muuttaisi kantajalle SK20-lajikkeelle myönnetyn suojan laajuutta. Näin ollen valituslautakunta katsoi perustellusti, ettei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta.
41 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) ratkaisuilla, joihin kantaja vetoaa ja joissa kantajan mukaan tunnustetaan, että suojatun lajikkeen suojan laajuus perustuu sen virallisessa kuvauksessa oleviin ominaispiirteisiin. Yhteisön kasvinjalostajanoikeusjärjestelmä muodostaa nimittäin säännöskokonaisuudesta koostuvan itsenäisen järjestelmän, jolla pyritään omiin tavoitteisiin ja jota sovelletaan kansallisista järjestelmistä riippumatta, ja CPVO:n valituslautakunnan päätösten laillisuutta voidaan valvoa vain asetuksen N:o 2100/94 ja asetuksen N:o 874/2009 perusteella, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet (ks. analogisesti tuomio 6.6.2018, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, C‑32/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:396, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen jäsenvaltiossa annettu ratkaisu ei sido unionin tuomioistuimia siinäkään tapauksessa, että tällainen päätös on tehty yhdenmukaistetun kansallisen lainsäädännön nojalla (ks. analogisesti tuomio 27.2.2002, Streamserve v. SMHV (STREAMSERVE), T‑106/00, EU:T:2002:43, 47 kohta).
42 Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2100/94 76 artiklan rikkomista
43 Kantaja väittää toisen kanneperusteen yhteydessä lähinnä, että CPVO:lla oli asetuksen N:o 2100/94 76 artiklan nojalla velvollisuus ottaa huomioon ja tutkia kokonaisuudessaan kantajan hakemus, joka koski merkittävän lisäominaispiirteen sisällyttämistä tekniseen tutkimukseen ja lajikkeen viralliseen kuvaukseen.
44 CPVO kiistää tämän väitteen.
45 Koska yhtäältä edellä 21–42 kohdasta ilmenee, että valituslautakunta jätti perustellusti kantajan valituksen tutkimatta ja toisaalta valituslautakunta totesi vain ylimääräisenä huomautuksena, että valitus oli perusteeton lähinnä sillä perusteella, että CPVO:n puheenjohtajalla ei ollut käsiteltävässä asiassa mitään velvollisuutta noudattaa asetuksen N:o 874/2009 23 artiklassa säädettyä menettelyä, jossa hänellä on oikeus lisätä lajiketta koskevia lisäominaispiirteitä ja niiden ilmaisuja, toinen kanneperuste on tehoton.
46 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
47 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
48 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut CPVO:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) House Foods Group, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä helmikuuta 2024.
Allekirjoitukset