UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
14 päivänä syyskuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi (EU) 2015/2302 – 5 artikla – Matkapaketit ja yhdistetyt matkajärjestelyt – Matkapakettisopimuksen peruuttaminen – Väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet – Covid-19-pandemia – Peruuttamisoikeus – Vaatimus suoritettujen maksujen palauttamisesta kokonaisuudessaan – Matkanjärjestäjän tiedonantovelvollisuus – 12 artikla – Kansallisessa oikeudessa vahvistettujen käsittelyperiaatteen ja dispositiivisen periaatteen soveltaminen – Tehokas kuluttajansuoja – Kansallisen tuomioistuimen viran puolesta suorittama tutkinta – Edellytykset
Asiassa C‑83/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagena (Cartagenan alioikeus nro 5, Espanja) on esittänyt 11.1.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.2.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
RTG
vastaan
Tuk Tuk Travel SL,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. L. Arastey Sahún, F. Biltgen, N. Wahl ja J. Passer,
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.1.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Espanjan hallitus, asiamiehenään I. Herranz Elizalde,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään L. Halajová, M. Smolek ja J. Vláčil,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Euroopan parlamentti, asiamiehinään P. López-Carceller ja M. Menegatti,
– Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Sáez Moreno ja L. Vétillard,
– Euroopan komissio, asiamiehinään I. Rubene ja N. Ruiz García,
kuultuaan julkisasiamiehen 23.3.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 (EUVL 2015, L 326, s. 1) 5 artiklan pätevyyttä SEUT 114 ja SEUT 169 artiklan kannalta sekä kahden viimeksi mainitun artiklan ja kyseisen direktiivin 15 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat matkustaja RTG ja matkanjärjestäjä Tuk Tuk Travel SL ja jossa on kyse määrästä, jonka kyseinen matkustaja on maksanut matkapakettisopimuksen tekemisen seurauksena ja jonka palauttamista osittain hän vaatii kyseiseltä matkanjärjestäjältä sen jälkeen, kun hän oli peruuttanut kyseisen matkasopimuksen sen vuoksi, että koronavirus oli levinnyt kohdemaissa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2015/2302 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”[SEUT] 26 artiklan 2 kohdan ja [SEUT] 49 artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus. Matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin liittyvistä sopimuksista johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta tällä alalla saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä.”
4 Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa kuluttajansuojan korkea ja mahdollisimman yhtenäinen taso lähentämällä jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia, jotka koskevat matkustajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä matkapaketteja ja yhdistettyjä matkajärjestelyjä koskevia sopimuksia.”
5 Mainitun direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin matkustaja sitoutuu matkapakettisopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen, matkanjärjestäjä, ja myös matkanvälittäjä, jos matkapaketti myydään matkanvälittäjän kautta, toimittaa matkustajalle vakiomuotoiset tiedot liitteessä I olevassa A tai B osassa esitetyllä asiaankuuluvalla tietolomakkeella ja, jos tätä voidaan soveltaa matkapakettiin, seuraavat tiedot:
a) matkapalvelujen pääominaisuudet:
– –
g) tiedot siitä, että matkustaja voi purkaa sopimuksen milloin tahansa ennen matkapaketin alkamista maksamalla 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti kohtuullisen peruutusmaksun tai, soveltuvissa tapauksissa, matkanjärjestäjän edellyttämät vakiomääräiset peruutusmaksut;
– –
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja näkyvästi. Jos tällaiset tiedot annetaan kirjallisesti, niiden on oltava helposti luettavassa muodossa.”
6 Saman direktiivin 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Matkapakettisopimuksen purkaminen ja peruuttamisoikeus ennen matkapaketin alkamista”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkustaja voi purkaa matkapakettisopimuksen koska tahansa ennen matkapaketin alkamista. Jos matkustaja purkaa matkapakettisopimuksen tämän kohdan nojalla, matkustajaa voidaan vaatia maksamaan asianmukainen ja perusteltu peruutusmaksu matkanjärjestäjälle. Matkapakettisopimuksessa voidaan asettaa kohtuulliset vakiomääräiset peruutusmaksut, jotka perustuvat sopimuksen purkamisajankohtaan ennen matkapaketin alkamista ja odotettuihin kustannussäästöihin sekä matkapalvelujen vaihtoehtoisesta käytöstä saatuihin tuloihin. Jos vakiomääräisiä peruutusmaksuja ei ole määritelty, peruutusmaksun määrä vastaa matkapaketin hintaa, josta on vähennetty kustannussäästöt ja matkapalvelun vaihtoehtoisesta käytöstä saadut tulot. Matkanjärjestäjän on matkustajan pyynnöstä esitettävä perustelut peruutusmaksujen määrälle.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, matkustajalla on oikeus purkaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista peruutusmaksua maksamatta, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen. Tämän kohdan nojalla tapahtuvassa matkapakettisopimuksen purkamisessa matkustajalla on oikeus siihen, että hänelle palautetaan kaikki matkapaketista suoritetut maksut, mutta hänellä ei ole oikeutta lisäkorvaukseen.
– –”
7 Direktiivin 2015/2302 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Direktiivin pakottavuus”, säädetään seuraavaa:
”1. Pakettimatkan matkanjärjestäjän tai yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista helpottavan elinkeinonharjoittajan ilmoitus siitä, että se toimii yksinomaan matkapalvelun tarjoajana, edustajana tai jossakin muussa ominaisuudessa, tai siitä, että matkapaketti tai yhdistetty matkajärjestely ei ole matkapaketti tai yhdistetty matkajärjestely, ei vapauta kyseistä matkanjärjestäjää tai elinkeinonharjoittajaa tässä direktiivissä sille asetetuista velvoitteista.
2. Matkustaja ei voi luopua hänelle niiden kansallisten toimenpiteiden perusteella kuuluvista oikeuksista, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
3. Sopimusjärjestely tai matkustajan ilmoitus, jolla välittömästi tai välillisesti luovutaan matkustajille tämän direktiivin nojalla kuuluvista oikeuksista tai rajoitetaan niitä tai pyritään kiertämään tämän direktiivin soveltaminen, ei sido matkustajaa.”
8 Kyseisen direktiivin 24 artiklassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot.”
9 Mainitun direktiivin liitteessä I olevassa A osassa, jonka otsikko on ”Vakiomuotoinen tietolomake, joka koskee matkapakettisopimuksia silloin, kun hyperlinkkien käyttö on mahdollista”, esitetään kyseisen lomakkeen sisältö kehystettynä ja mainitaan, että matkustaja saa hyperlinkin välityksellä seuraavat tiedot:
”Direktiivin (EU) 2015/2302 mukaiset tärkeimmät oikeudet
– –
– Matkustajat voivat ennen matkapaketin alkamista purkaa sopimuksen peruutusmaksua suorittamatta poikkeuksellisissa olosuhteissa, esimerkiksi jos matkakohteessa on vakavia turvallisuusongelmia, jotka todennäköisesti vaikuttavat matkapakettiin.
– –”
10 Direktiivin 2015/2302 liitteessä I olevan B osassa, jonka otsikko on ”Vakiomuotoinen tietolomake, joka koskee matkapakettisopimuksia muissa kuin A osan piiriin kuuluvissa tilanteissa”, esitetään kyseisen lomakkeen sisältö kehystettynä ja mainitaan samat kyseisessä direktiivissä annetut keskeiset oikeudet kuin direktiivin liitteessä I olevassa A osassa.
Espanjan oikeus
Kuninkaan asetus 1/2007
11 Kuluttajien ja käyttäjien suojelusta annetun yleisen lain ja muiden täydentävien lakien konsolidoidun toisinnon, joka hyväksyttiin 16.11.2007 annetulla kuninkaan asetuksella 1/2007 (BOE nro 287, 30.11.2007, s. 49181), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 153 ja 160 §:llä sekä sen liitteessä II olevilla A ja B osalla saatetaan direktiivin 2015/2302 5 ja 12 artikla sekä sen liitteessä I olevat A ja B osat osaksi Espanjan oikeutta.
Siviiliprosessilaki
12 Siviiliprosessista 7.1.2000 annetun lain 1/2000 (Ley 1/2000 de Enjuiciamiento Civil) (BOE nro 7, 8.1.2000, s. 575), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä siviiliprosessilaki), 216 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Siviilituomioistuimet ratkaisevat niiden käsiteltäväksi saatetut asiat asianosaisten esittämien tosiseikkojen, todisteiden ja vaatimusten perusteella, ellei lailla joissakin yksittäisissä tapauksissa toisin säädetä.”
13 Siviiliprosessilain 218 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:
”Tuomioistuinratkaisujen on oltava selviä ja täsmällisiä, ja niissä on vastattava oikeudenkäynnin aikana asianmukaisesti esitettyihin asianosaisten vaatimuksiin ja väitteisiin. Ratkaisuihin on sisällytettävä vaaditut toteamukset ratkaisemalla asia vastaajan hyväksi tai häntä vastaan, ja niillä on ratkaistava kaikki asiassa riidanalaiset kysymykset, joista on ollut tilaisuus lausua.
Tuomioistuin ei saa poiketa riidan kohteesta lausumalla muista kuin niistä tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista, joihin asianosaiset ovat halunneet vedota, ja se tekee ratkaisunsa asiassa sovellettavien säännösten mukaisesti, vaikka asianosaiset eivät olisi viitanneet tai vedonneet säännöksiin asianmukaisesti.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14 RTG osti 10.10.2019 Tuk Tuk Travelilta Madridista (Espanja) 8.3.2020 alkavan ja sinne 24.3.2020 päättyvän kahden hengen pakettimatkan Vietnamiin ja Kamputseaan.
15 Matkapakettisopimuksen tekemisen jälkeen pääasian kantaja maksoi 2 402 euron etumaksun matkan 5 208 euron suuruisesta kokonaishinnasta. Kyseiseen sopimukseen sovellettavissa yleisissä sopimusehdoissa ilmoitettiin muun muassa mahdollisuudesta ”peruuttaa sopimus ennen matkan alkamista maksamalla peruutusmaksu”. Yleisissä sopimusehdoissa ei mainittu mahdollisuudesta peruuttaa matkapakettisopimus sellaisten matkakohteessa tai sen lähialueilla vallitsevien väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, jotka vaikuttaisivat merkittävästi kyseisen sopimuksen täyttämiseen.
16 Pääasian kantaja ilmoitti 12.2.2020 päivätyllä sähköpostiviestillä pääasian vastaajalle päätöksestään peruuttaa kyseinen matkapakettisopimus sillä perusteella, että koronavirus leviää Aasiassa, ja vaati tätä palauttamaan kaikki määrät, joihin hänellä oli oikeus.
17 Pääasian vastaaja vastasi hänelle 14.2.2020, että jos matka peruutetaan, hänelle palautetaan peruuttamiskulujen vähentämisen jälkeen 81 euroa. Pääasian kantaja toisti samana päivänä peruuttamispäätöksensä ja kyseenalaisti peruuttamiskulujen määrän.
18 Pääasian vastaaja ilmoitti 4.3.2020 pääasian kantajalle palauttavansa tälle 302 euron määrän, koska lentoyhtiö, joka vastasi kyseisen lennon suorittamisesta, myönsi matkustajilleen oikeuden maksuttomaan peruuttamiseen.
19 Kyseisen tiedon saatuaan pääasian kantaja, jota ei edustanut asianajaja, nosti pääasian vastaajaa vastaan kanteen Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagenassa (Cartagenan alioikeus nro 5, Espanja) eli ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Hän väitti kannekirjelmässä, että hän oli tehnyt päätöksen kyseisen matkapakettisopimuksen peruuttamisesta lähes kuukautta ennen matkan alkamispäivää ja että päätös oli johtunut ylivoimaisesta esteestä eli koronaviruksen leviämisestä Aasiassa. Hän vaati, että pääasian vastaaja velvoitetaan palauttamaan hänelle 1 500 euron suuruinen lisämäärä. Hän katsoi nimittäin, että loput 601 euroa vastaavat pääasian vastaajalle aiheutuneita hallintokuluja.
20 Pääasian vastaaja vastusti kyseistä vaatimusta ja väitti, että sekä kyseisen matkapakettisopimuksen peruuttamispäivänä että matkan alkamispäivänä kohdemaihin oli vielä ollut mahdollista matkustaa tavanomaisesti. Lisäksi se väitti, että pääasian kantaja oli hyväksynyt kyseisen sopimuksen yleiset sopimusehdot, joiden mukaan hallintokulut olivat peruuttamistapauksessa 15 prosenttia kyseessä olevan matkan kokonaishinnasta ja peruuttamiskuluina oli pidettävä kunkin sen käyttämän palvelun suorittajan perimiä kuluja.
21 Koska pääasian asianosaiset eivät olleet pyytäneet suullista käsittelyä, asia siirrettiin päätösharkintaan 22.6.2021.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kehotti kuitenkin 15.9.2021 antamallaan määräyksellä pääasian asianosaisia esittämään kymmenen päivän kuluessa huomautuksensa eräistä kysymyksistä, jotka koskivat lähinnä unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 2015/2302 noudattamista.
23 Pääasian kantaja ei esittänyt huomautuksia tältä osin. Pääasian vastaaja toisti kantansa, jonka mukaan tehdyn matkapakettisopimuksen peruuttamispäivänä ei ollut mitään syytä olla tekemättä kyseistä matkaa. Pääasian kantaja ei sen mukaan myöskään ole koskaan vedonnut oikeuksiaan koskevaan tiedonantovelvollisuuden noudattamatta jättämiseen tai muunlaiseen laiminlyöntiin.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ennakkoratkaisupyynnössään yhtäältä direktiivin 2015/2302 5 artiklan pätevyyttä SEUT 169 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 114 artiklan kanssa, kannalta siltä osin kuin kyseisessä 5 artiklassa ei säädetä matkanjärjestäjän velvollisuudesta ilmoittaa kuluttajalle tämän mahdollisuudesta peruuttaa tekemänsä matkapakettisopimus väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden ilmetessä ja saada kaikki suorittamansa maksut takaisin. Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian kantaja ei siis ollut tietoinen siitä, että hänellä oli oikeus saada kyseiset maksut kokonaisuudessaan takaisin tällaisten olosuhteiden ilmetessä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, eikö tällainen asianomaiselta kuluttajalta puuttuva tieto vaikeuta hänen oikeuksiensa ja etujensa puolustamista varsinkin silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – häntä ei edusta asianajaja, ja eikö tällainen tiedonpuute vaaranna direktiivillä 2015/2302 tavoitellun kuluttajansuojan korkeaa tasoa koskevan tavoitteen saavuttamisen.
25 Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko se viran puolesta määrätä kaikkien suoritettujen maksujen palauttamisesta unionin oikeuden nojalla kuluttajalle väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden, jotka vaikuttavat merkittävästi kyseisen matkapakettisopimuksen täyttämiseen, ilmetessä. Tällaisella mahdollisuudella voidaan sen mukaan taata edellisessä kohdassa tarkoitettu tavoite. Tällainen mahdollisuus loukkaisi kuitenkin Espanjan prosessioikeuden perusperiaatteita eli siviiliprosessilain 218 §:n 1 momentissa vahvistettuja tuomioistuinratkaisuja koskevia käsittelyperiaatetta ja dispositiivista periaatetta.
26 Tässä tilanteessa Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagena on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko SEUT 169 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa sekä SEUT 114 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä annetun direktiivin 2015/2302 5 artiklalle, koska tämä artikla ei sisällä niiden tietojen joukossa, joiden antaminen matkustajille on pakollista ennen sopimuksen tekemistä, direktiivin 12 artiklassa heille tunnustettua oikeutta peruuttaa sopimus ennen matkapaketin alkamista ja saada täysimääräisesti maksu palautetuksi, jos väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi matkan toteuttamiseen?
2) Ovatko SEUT 114 ja SEUT 169 artikla sekä direktiivin 2015/2302 15 artikla esteenä [siviiliprosessilain] 216 §:ssä ja 218 §:n 1 momentissa vahvistettujen käsittelyperiaatteen ja dispositiivisen periaatteen soveltamiselle, jos nämä prosessuaaliset periaatteet voisivat estää kantajana olevan kuluttajan täysimääräisen suojelun?”
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
27 Tšekin hallitus väittää lähinnä, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi, koska pyydetty tulkinta ei ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi. Se väittää erityisesti, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset ovat perusteettomia, koska ne huolet koronaviruksen leviämisestä Aasiassa, joihin pääasian kantaja vetosi peruuttaakseen matkapakettisopimuksen lähes kuukausi ennen lähtöpäivää, eivät olleet matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevia väistämättömiä ja poikkeuksellisia olosuhteita, jotka vaikuttivat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen, kuten direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa edellytetään.
28 Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä (tuomio 27.4.2023, Legea, C‑686/21, EU:C:2023:357, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuimella on siten ainoastaan toimivalta lausua Euroopan unionin oikeuden tekstin tulkinnasta tai pätevyydestä sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin on sille esittänyt (tuomio 27.4.2023, AxFina Hungary, C‑705/21, EU:C:2023:352, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. vastaavasti tuomio 16.12.1981, Foglia, 244/80, EU:C:1981:302, 15 kohta ja tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Nyt käsiteltävässä asiassa kysymys siitä, voidaanko tosiseikkoja, joihin pääasian kantaja vetoaa perusteluna kyseessä olevan matkapakettisopimuksen peruuttamiselle, pitää direktiivissä 2015/2302 tarkoitettuina ”väistämättöminä ja poikkeuksellisina olosuhteina”, kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen itsenäisen arvioinnin piiriin. Lisäksi on mainittava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole katsonut tarpeelliseksi esittää ennakkoratkaisukysymystä direktiivissä tarkoitetun väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen ulottuvuudesta voidakseen ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian.
30 Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
31 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2015/2302 5 artikla pätevä SEUT 169 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan sekä SEUT 114 artiklan 3 kohdan kannalta, koska kyseisessä 5 artiklassa ei velvoiteta matkanjärjestäjää ilmoittamaan matkustajalle tälle kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta oikeudesta peruuttaa matkapakettisopimus ilman peruutusmaksua ja saada matkapaketista maksetut maksut täysimääräisesti takaisin väistämättömissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen.
32 Espanjan hallitus ja Euroopan komissio katsovat, ettei kysymystä voida ottaa tutkittavaksi. Komission mukaan kysymys on hypoteettinen, koska direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohdassa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa matkustajalle tälle kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta.
33 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 25.7.2018, AY (Pidätysmääräys – Todistaja), C‑268/17, EU:C:2018:602, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään unionin tuomioistuimelta direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohdan ulottuvuutta. Kyseisen säännöksen ulottuvuuden tulkinta on nimittäin ennakkoedellytys sen pätevyyden arvioimiselle. Tulkinta ei edellytä luonteeltaan hypoteettisen ongelman arviointia, joten komissio on väärässä väittäessään, että kysymys on jätettävä tutkimatta.
35 Direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohdan ulottuvuuden tulkinnasta on tämän jälkeen mainittava, että kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin matkustaja sitoutuu matkapakettisopimukseen, matkanjärjestäjä toimittaa matkustajalle erityisesti vakiomuotoiset tiedot kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa A tai B osassa esitetyllä asiaankuuluvalla tietolomakkeella.
36 Mainitun direktiivin liitteessä I olevissa A ja B osassa esitetyissä vakiotietolomakkeissa toistetaan joko hyperlinkin avulla tai sen puuttuessa nimenomaisesti olennaiset oikeudet, joista matkustajille on ilmoitettava. Näihin oikeuksiin kuuluu kyseisessä liitteessä I olevien A osan ja B osan seitsemännen luetelmakohdan mukaan matkustajien oikeus ”ennen matkapaketin alkamista purkaa sopimu[s] peruutusmaksua suorittamatta poikkeuksellisissa olosuhteissa, esimerkiksi jos matkakohteessa on vakavia turvallisuusongelmia, jotka todennäköisesti vaikuttavat matkapakettiin”. Kyseisessä seitsemännessä luetelmakohdassa esitellään ja kuvataan siten matkustajille saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa annetun peruuttamisoikeuden sisältöä.
37 Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut, direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohdassa ei siten jätetä matkustajalle ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen ulkopuolelle tietoja, jotka liittyvät matkustajalle kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa annettuun oikeuteen peruuttaa matkasopimuksensa ennen pakettimatkan alkamista peruutusmaksua maksamatta väistämättömissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen.
38 Kun otetaan huomioon direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohdan ulottuvuus, kyseisen artiklan pätevyyttä koskevaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. Koska mainitussa artiklassa velvoitetaan ilmoittamaan matkustajalle tälle kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta, kysymys mainitun direktiivin 5 artiklan pätevyydestä SEUT 169 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan sekä SEUT 114 artiklan 3 kohdan kannalta siksi, että kyseisessä 5 artiklassa ei velvoitettaisi ilmoittamaan kuluttajalle tästä peruuttamisoikeudesta, ei nouse esille.
39 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2015/2302 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan matkanjärjestäjä ilmoittamaan matkustajalle tälle direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta. Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan pätevyyttä SEUT 169 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan, luettuina yhdessä SEUT 114 artiklan 3 kohdan kanssa, kannalta ei siten voida kyseenalaistaa sillä perusteella, ettei siinä säädettäisi, että matkustajalle on ilmoitettava hänelle saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta.
Toinen kysymys
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 114 ja SEUT 169 artiklaa sekä direktiivin 2015/2302 15 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä siviiliprosessilain säännöksissä vahvistettujen käsittelyperiaatteen ja dispositiivisen periaatteen soveltamiselle silloin, kun viimeksi mainittujen säännösten soveltaminen voi estää kantajana toimivan kuluttajan tehokkaan suojaamisen.
41 Espanjan hallituksen mukaan kysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että yhtäältä ensimmäisen kysymyksen tutkimatta jättäminen johtaa väistämättä toisen kysymyksen tutkimatta jättämiseen ja että toisaalta direktiivin 2015/2302 15 artiklalla ei ole mitään yhteyttä pääasiaan. Tämä väite on hylättävä, koska edellä 33 ja 34 kohdassa ilmaistuista syistä ensimmäistä kysymystä ei ole jätettävä tutkimatta ja koska toisen kysymyksen asiayhteydestä ilmenee selvästi, että viittaus kyseisen direktiivin 15 artiklaan on kirjoitusvirhe ja että sillä on ymmärrettävä tarkoitettavan mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohtaa.
42 Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja se, että direktiivi 2015/2302 on annettu SEUT 114 artiklan nojalla SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kuluttajansuojan korkeaa tasoa koskevan tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi, toinen kysymys on muotoiltava uudelleen siten, että sillä pyritään selvittämään lähinnä, onko kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisten kansallisen prosessioikeuden säännösten soveltamiselle, joissa vahvistetaan käsittelyperiaate ja dispositiivinen periaate, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin ei voi viran puolesta määrätä maksujen palauttamisesta täysimääräisesti kyseiselle matkustajalle siinä tapauksessa, että matkapakettisopimuksen peruuttaminen täyttää 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja että asianomainen matkustaja esittää kyseiselle tuomioistuimelle täysimääräistä palautusta vastaavaa määrää pienemmän palauttamisvaatimuksen.
43 Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, että matkustajalla on oikeus peruuttaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista peruutusmaksua maksamatta ja saada täysi korvaus matkapaketista suorittamistaan maksuista, jos matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevat väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen tai jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen.
44 Unionin oikeudessa ei kuitenkaan yhdenmukaisteta tällaisen peruuttamisoikeuden tutkimiseen sovellettavia menettelysääntöjä. Direktiivin 2015/2302 24 artiklassa säädetään ainoastaan, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kyseisen direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot. Tästä seuraa, että ne yksityiskohtaiset menettelysäännöt, joilla on tarkoitus turvata yksityisten mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohtaan perustuvat oikeudet, kuuluvat jäsenvaltioiden kansallisen oikeusjärjestyksen alaan jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2022, Unicaja Banco, C‑869/19, EU:C:2022:397, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Unionin oikeudessa ei siten lähtökohtaisesti edellytetä, että kansalliset tuomioistuimet ottavat viran puolesta huomioon unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevan perusteen, jos tuomioistuimen olisi tällaisen perusteen tutkimiseksi ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde. Tämä kansallisen tuomioistuimen toimivallan rajoitus perustuu periaatteeseen, jonka mukaan aloitteen tekeminen oikeudenkäynnissä on asianosaisten tehtävä. Niinpä tuomioistuin voi toimia viran puolesta vain poikkeuksellisissa tilanteissa yleisen edun sitä edellyttäessä (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2009, Martín Martín, C‑227/08, EU:C:2009:792, 19 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kansallisten tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta tiettyjen unionin oikeuden kuluttajansuojasäännösten noudattaminen, jos tehokasta kuluttajansuojaa koskevaa tavoitetta ei voitaisi saavuttaa ilman tällaista tutkintaa (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2020, OPR-Finance, C‑679/18, EU:C:2020:167, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että tiettyjen oikeuksien, joita kuluttajalla on unionin oikeuden perusteella, tehokas suojaaminen on yleisen edun mukaista, mikä edellyttää kansallisen tuomioistuimen puuttumista asiaan viran puolesta.
47 Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia asia viran puolesta on siten tunnustettu muun muassa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta 20.12.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/577/ETY (EYVL 1985, L 372, s. 31) (tuomio 17.12.2009, Martín Martín, C‑227/08, EU:C:2009:792, 29 kohta), kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) (tuomio 17.5.2022, Ibercaja Banco, C‑600/19, EU:C:2022:394, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66) (tuomio 5.3.2020, OPR-Finance, C‑679/18, EU:C:2020:167, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) säännösten osalta.
48 Nyt käsiteltävässä asiassa on näin ollen arvioitava, onko kansallisen tuomioistuimen voitava ottaa direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan rikkominen viran puolesta huomioon kyseiseen säännökseen perustuvan kuluttajan peruuttamisoikeuden tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi.
49 Tältä osin on aluksi mainittava, että tällaisella peruuttamisoikeudella pyritään osaltaan kyseisen direktiivin tavoitteeseen, joka on – kuten mainitun direktiivin 1 artiklasta, luettuna kyseisen direktiivin johdanto-osan viidennen perustelukappaleen valossa, ilmenee – sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistäminen ja kuluttajansuojan korkean ja mahdollisimman yhtenäisen tason saavuttaminen, kun kuluttajat tekevät matkapaketteja koskevia sopimuksia. Direktiivillä 2015/2302 taataan matkustajalle oikeus, jota hän ei välttämättä olisi voinut neuvotella matkanjärjestäjän kanssa, koska hän on matkanjärjestäjään nähden heikompi osapuoli siltä osin kuin kyse on matkapaketin ehtoja koskevasta neuvotteluasemasta. Peruuttamisoikeudella samoin kuin samassa kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa kuluttajan hyväksi säädetyllä oikeudella saada suoritetut maksut takaisin peruuttamisen jälkeen vastataan tähän kuluttajansuojaa koskevaan tavoitteeseen (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2023, UFC – Que choisir ja CLCV, C‑407/21, EU:C:2023:449, 33 kohta).
50 Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa, peruuttamisoikeudella on merkittävä asema direktiivin 2015/2302 systematiikassa, koska se luokitellaan kyseisen direktiivin liitteessä I olevissa A ja B osassa yhdeksi matkustajan ”tärkeimmistä oikeuksista” ja koska matkanjärjestäjällä on mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus ilmoittaa matkustajalle mainitusta peruuttamisoikeudesta.
51 Direktiivin 2015/2302 23 artiklassa vahvistetaan direktiivin pakottava luonne. Tästä seuraa, että kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan matkustaja ei voi luopua hänelle kyseisen direktiivin nojalla kuuluvista oikeuksista ja että sopimusehtoon tai matkustajan ilmoitukseen, jolla välittömästi tai välillisesti luovutaan kyseisistä oikeuksista, ei voida vedota matkustajaa vastaan.
52 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että matkustajille direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa annetun peruuttamisoikeuden tehokas suojaaminen edellyttää, että kansallinen tuomioistuin voi ottaa kyseisen säännöksen rikkomisen huomioon viran puolesta.
53 Sille, että kansallinen tuomioistuin tutkii viran puolesta direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun peruuttamisoikeuden, on kuitenkin asetettu tiettyjä edellytyksiä.
54 Ensinnäkin jonkin matkapakettisopimuksen osapuolen on täytynyt nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa, ja kyseisen sopimuksen on oltava oikeudenkäynnin kohde (ks. direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien kohtuuttomien ehtojen viran puolesta tutkimisen osalta 11.3.2020 annettu tuomio Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Toiseksi direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun peruuttamisoikeuden on liityttävä oikeusriidan kohteeseen, sellaisena kuin asianosaiset ovat sen määritelleet esittämiensä vaatimusten ja perusteiden valossa (ks. direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien kohtuuttomien ehtojen viran puolesta tutkimisen osalta 11.3.2020 annettu tuomio Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 34 kohta).
56 Kolmanneksi kansallisella tuomioistuimella on oltava tiedossaan kaikki ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, voiko kyseinen matkustaja vedota peruuttamisoikeuteen (ks. direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien kohtuuttomien ehtojen viran puolesta tutkimisen osalta 11.3.2020 annettu tuomio Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Neljänneksi on oltava niin, että kyseinen matkustaja ei ole nimenomaisesti ilmoittanut kansalliselle tuomioistuimelle vastustavansa direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan soveltamista.
58 Tilanteessa, jossa matkustaja ei vetoa kyseisen säännöksen soveltamiseen, vaikka sen soveltamisedellytykset näyttävät täyttyvän, ei voida sulkea pois sitä, että matkustaja ei ole tietoinen mainitussa säännöksessä säädetyn peruuttamisoikeuden olemassaolosta. Tämä riittää siihen, että kansallinen tuomioistuin voi ottaa kyseisen säännöksen huomioon viran puolesta.
59 Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta arvioinnista muuta johdu, kyseiset edellytykset vaikuttavat täyttyvän nyt käsiteltävässä asiassa. Pääasian kantaja on nimittäin nostanut kyseisessä tuomioistuimessa kanteen, joka koskee hänen pääasian vastaajan kanssa tekemänsä matkapakettisopimuksen peruuttamista. Direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu peruuttamisoikeus näyttää liittyvän mainitun tuomioistuimen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteeseen, koska oikeusriita koskee kantajan suorittamien maksujen palauttamista sen jälkeen, kun hän oli päättänyt peruuttaa mainitun sopimuksen koronaviruksen leviämisen vuoksi. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella näyttää lisäksi olevan käytettävissään kaikki tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat sen arvioimiseksi, voiko matkustaja vedota peruuttamisoikeuteen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi kyseisessä itsenäisessä arvioinnissaan ottaa huomioon 8.6.2023 annetun tuomion UFC – Que choisir ja CLCV (C‑407/21, EU:C:2023:449) 41–51 kohdan, joissa unionin tuomioistuin totesi yleisesti, että kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite ”väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet” voi kattaa maailmanlaajuisen terveyskriisin puhkeamisen. Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa pääasian kantaja ei myöskään näytä nimenomaisesti sulkeneen pois peruuttamista direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdan perusteella. Päinvastoin ei voida sulkea pois sitä, että hän ei ollut tietoinen peruuttamisoikeuden olemassaolosta, koska matkanjärjestäjä oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa hänelle mainitusta oikeudesta, joka hänellä on kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin se on saatettu osaksi Espanjan oikeutta, nojalla.
60 Jos edellä 54–57 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu peruuttamisoikeus.
61 Tutkiminen edellyttää, että kyseinen tuomioistuin yhtäältä ilmoittaa kansallisissa menettelysäännöksissä tältä osin säädetyissä muodoissa pääasian kantajalle hänen peruuttamisoikeudestaan, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa, ja toisaalta antaa kyseiselle kantajalle mahdollisuuden vedota peruuttamisoikeuteen vireillä olevassa oikeudenkäynnissä ja – jos kantaja vetoaa siihen – kehottaa pääasian vastaajaa esittämään siitä näkemyksensä kontradiktorisesti (ks. direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien kohtuuttomien ehtojen viran puolesta tutkimisen osalta 11.3.2020 annettu tuomio Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Viran puolesta tutkiminen ei siis edellytä, että kansallinen tuomioistuin peruuttaa kyseessä olevan matkapakettisopimuksen viran puolesta ilman kuluja ja antaa kantajalle oikeuden saada matkapaketista suoritetut maksut täysimääräisesti takaisin. Tällainen vaatimus ei nimittäin ole tarpeen direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun peruuttamisoikeuden tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi, ja se on ristiriidassa sen kanssa, että kantaja on riippumaton käyttäessään peruuttamisoikeuttaan.
63 Tarkemmin sanottuna kansallinen tuomioistuin ei voi olla velvollinen peruuttamaan matkapakettisopimusta viran puolesta kyseisen säännöksen nojalla, jos matkustaja sen jälkeen, kun kyseinen tuomioistuin on ilmoittanut hänelle kyseisestä mahdollisuudesta, päättää vapaaehtoisesti ja tietoisesti olla peruuttamatta sopimustaan mainitun säännöksen nojalla. Direktiivissä 2015/2302 ei nimittäin mennä niin pitkälle, että siinä pakotettaisiin matkustajat käyttämään kyseisessä direktiivissä säädettyyn suojajärjestelmään perustuvia oikeuksiaan (ks. direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien kohtuuttomien ehtojen viran puolesta tutkimisen osalta 3.10.2019 annettu tuomio Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaisten kansallisen prosessioikeuden säännösten soveltamiselle, joissa vahvistetaan käsittelyperiaate ja dispositiivinen periaate ja joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin ei voi – jos matkapakettisopimuksen peruuttaminen täyttää kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset ja jos matkustaja esittää kansallisissa tuomioistuimissa täysimääräistä palauttamista pienemmän korvausvaatimuksen – myöntää matkustajalle viran puolesta tämän suorittamien maksujen palauttamista täysimääräisesti, kunhan kyseisissä säännöksissä ei suljeta pois sitä, että mainittu tuomioistuin voi viran puolesta ilmoittaa matkustajalle tämän oikeudesta täysimääräiseen palauttamiseen, ja kunhan niissä mahdollistetaan se, että matkustaja voi vedota tällaiseen oikeuteen kyseisessä tuomioistuimessa.
Oikeudenkäyntikulut
65 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 5 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
siinä velvoitetaan matkanjärjestäjä ilmoittamaan matkustajalle tälle direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta. Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan pätevyyttä SEUT 169 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan, luettuina yhdessä SEUT 114 artiklan 3 kohdan kanssa, kannalta ei siten voida kyseenalaistaa sillä perusteella, ettei siinä säädettäisi, että matkustajalle on ilmoitettava hänelle saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvasta peruuttamisoikeudesta.
2) Direktiivin 2015/2302 12 artiklan 2 kohtaa
on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä sellaisten kansallisen prosessioikeuden säännösten soveltamiselle, joissa vahvistetaan käsittelyperiaate ja dispositiivinen periaate ja joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin ei voi – jos matkapakettisopimuksen peruuttaminen täyttää kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset ja jos matkustaja esittää kansallisissa tuomioistuimissa täysimääräistä palauttamista pienemmän korvausvaatimuksen – myöntää matkustajalle viran puolesta tämän suorittamien maksujen palauttamista täysimääräisesti, kunhan kyseisissä säännöksissä ei suljeta pois sitä, että mainittu tuomioistuin voi viran puolesta ilmoittaa matkustajalle tämän oikeudesta täysimääräiseen palauttamiseen, ja kunhan niissä mahdollistetaan se, että matkustaja voi vedota tällaiseen oikeuteen kyseisessä tuomioistuimessa.
Allekirjoitukset