YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

12 päivänä syyskuuta 2002 (1)

Polkumyynti - Menettelyn päättäminen - Yhdenvertaisen kohtelun periaate - Yhdessä menettelyssä tehtävän alkuperäisen tutkimuksen ja toisessa menettelyssä tehtävän tarkasteluun liittyvän tutkimuksen samanaikaisuus - Asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 2 kohta - Polkumyynnin vastaiset menettelyt päättävä asetus - Taannehtiva vaikutus

Asiassa T-89/00,

Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH, kotipaikka Nürnberg (Saksa), edustajinaan asianajajat K. Adamantopoulos, J. J. Gutiérrez Gisbert ja J. Branton, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään S. Marquardt, avustajanaan asianajaja G. M. Berrisch,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja S. Meany, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tiettyjen Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien suurten alumiinielektrolyyttikondensaattoreiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä 24 päivänä tammikuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 173/2000 3 artiklan toisen kohdan (EYVL L 22, s. 1),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit V. Tiili, J. Pirrung, P. Mengozzi ja A. W. H. Meij,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.2.2002 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

    

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.

    Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä perusasetus), sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään polkumyynnin vastaisista menettelyistä. Perusasetuksen 23 artiklan toisen kohdan mukaan perusasetuksen antamisella ei kuitenkaan rajoitettu aikaisemmin sovelletun asetuksen eli polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3283/94 (EYVL L 349, s. 1) nojalla jo aloitettujen polkumyynnin vastaisten menettelyjen jatkamista.

2.

    Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaisia tulleja voidaan määrätä, jos tutkimus on pantu vireille 5 artiklan mukaisesti, jos asiasta on annettu ilmoitus ja asianomaisille osapuolille on annettu riittävät mahdollisuudet antaa tietoja ja tehdä havaintoja 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jos polkumyynti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on väliaikaisesti vahvistettu ja jos yhteisön etu vaatii toimia tällaisen vahingon estämiseksi. Väliaikaiset tullit on otettava käyttöön aikaisintaan 60 päivää ja viimeistään yhdeksän kuukautta menettelyn aloittamisesta.”

3.

    Saman artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön kuudeksi kuukaudeksi ja niiden voimassaoloaikaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella tai ne voidaan ottaa käyttöön yhdeksäksi kuukaudeksi. Niiden voimassaoloaikaa voidaan kuitenkin pidentää tai ne voidaan ottaa käyttöön yhdeksäksi kuukaudeksi ainoastaan, jos sellaiset viejät, jotka edustavat huomattavaa prosentuaalista osuutta kyseisistä liiketoimista, sitä pyytävät tai jos kyseiset viejät eivät esitä vastalausetta komission ilmoittaessa aikomuksestaan.”

4.

    Perusasetuksen 9 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”4. Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 21 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullinen toimintaehdotus esitetään neuvostolle viimeistään kuukautta ennen kyseisten tullien voimassaolon päättymistä. Polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja määrän on oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

5. Sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, josta on todettu, että se tapahtuu polkumyynnillä ja että siitä aiheutuu vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön polkumyyntitulli, jonka määrä on tapauskohtaisesti asianmukainen, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty. - - ”

5.

    Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2. Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä valituksesta, ja toimenpide on voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteen päättyessä. - - ”

Kanteen perustana olevat tosiseikat

6.

    Kantaja Europe Chemi-Con (Deutschland) GmbH on Nippon Chemi-Con Inc.:n (jäljempänä NCC), kotipaikka Tokio (Japani), kokonaan omistama tytäryhtiö. NCC valmistaa tiettyjä suuria alumiinielektrolyyttikondensaattoreita (jäljempänä elektrolyyttikondensaattorit). Kantajalla on Euroopan yhteisössä yksinoikeus NCC:n valmistamien elektrolyyttikondensaattoreiden jälleenmyyntiin ja maahantuontiin.

7.

    Neuvosto määräsi 30.11.1992 antamallaan asetuksella N:o 3482/92 (EYVL L 353, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattorien tuonnissa yhteisöön sekä väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta. Lisäksi neuvosto antoi 13.6.1994 asetuksen N:o 1384/94 (EYVL L 152, s. 1) lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattorien tuonnissa.

8.

    Sen jälkeen kun ilmoitus tiettyjen Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon tulevasta päättymisestä oli julkaistu 3.6.1997 (EYVL C 168, s. 4), Federation for Appropriate Remedial Anti-Dumping -järjestö teki perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla tarkastelua koskevan pyynnön.

9.

    Komissio myös päätti omasta aloitteestaan panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla samoja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan välivaiheen tarkastelun selvittääkseen kyseisen tuotteen teknistä kehittymistä ja markkinatilannetta koskevien muuttuneiden olosuhteiden vaikutusta polkumyyntiin ja vahinkoon.

10.

    Tämän vuoksi komissio ilmoitti 3.12.1997 tiettyjen Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan tarkastelun aloittamisesta (EYVL 1997, C 365, s. 5). Tiettyjen Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia koskevia polkumyyntitulleja kannettiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla tarkasteluun liittyvän tutkimuksen aikana.

11.

    Komissio päätti myös aloittaa tiettyjen Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan tarkastelun perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla (EYVL 1998, C 107, s. 4).

12.

    Erillinen menettely, joka koski tiettyjä Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevia elektrolyyttikondensaattoreita, aloitettiin 27.11.1997 perusasetuksen 5 artiklan nojalla (EYVL 1997, C 363, s. 2). Komissio määräsi 27.8.1998 annetulla komission asetuksella N:o 1845/98 (EYVL L 240, s. 4) väliaikaisen polkumyyntitullin näiden Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnille. Tämän jälkeen komissio antoi neuvostolle ehdotuksen lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden määräämisestä tälle tuonnille. Neuvosto ei hyväksynyt ehdotusta perusasetuksen 6 artiklan 9 kohdassa säädetyssä määräajassa. Tämän johdosta Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa ei otettu käyttöön lopullisia toimenpiteitä ja 29.8.1998 voimaan tulleet väliaikaiset toimenpiteet raukesivat 28.2.1999. Näin ollen väliaikaisia polkumyyntitulleja ei koskaan kannettu lopullisesti tämän tuonnin osalta.

13.

    Komissio lähetti kantajalle 21.5.1999 perusasetuksen 20 artiklassa tarkoitetun kirjallisen ilmoituksen, jossa esitettiin keskeiset tosiseikat ja huomiot, joiden perustella komissio aikoi ehdottaa tiettyjen Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan tarkastelun päättämistä sen seurauksena, että tiettyjen Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnille ei ollut määrätty lopullisia polkumyyntitulleja.

14.

    Kantaja ja komissio kävivät asiassa kirjeenvaihtoa 31.5. ja 2.11.1999 välisenä aikana, ja asiassa pidettiin kuulemistilaisuus 15.6.1999. Koko tämän menettelyn ajan kantaja korosti, että tarkastelu ja näin ollen myös polkumyynnin vastainen menettely olisi päätettävä taannehtivasti 4.12.1997 lukien, eli siitä päivämäärästä lukien, jolloin tiettyjen Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnissa sovellettujen, vuonna 1992 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi.

15.

    Neuvosto päätti tiettyjen Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä 24 päivänä tammikuuta 2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 173/2000 (EYVL L 22, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus), että koska toimenpiteisiin ei ollut ryhdytty Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaan kuningaskuntaa vastaan, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden määrääminen tiettyjen Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnille on syrjivää. Riidanalaisessa asetuksessa säädetään muun muassa seuraavaa:

”1 artikla

Päätetään tiettyjen Japanista peräisin olevien [elektrolyyttikondensaattoreiden] tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

2 artikla

Päätetään tiettyjen Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien [elektrolyyttikondensaattoreiden] tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 28 päivästä helmikuuta 1999.”

16.

    Neuvosto on perustellut polkumyynnin vastaisten menettelyjen päättämistä riidanalaisessa asetuksessa etenkin johdanto-osan seuraavissa perustelukappaleissa:

”132) Kuten edellä johdanto-osan 6 kappaleessa on mainittu, marraskuussa 1997 aloitettiin perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevia elektrolyyttikondensaattoreita koskeva eri menettely. Komission tutkimuksessa todettiin selkeästi merkittävän polkumyynnin olemassaolo ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuva merkittävä vahinko. Ei käynyt ilmi pakottavia syitä, joiden perusteella uudet lopulliset toimenpiteet olisivat yhteisön edun vastaisia. Komissio ehdottikin neuvostolle lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnissa. Neuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta perusasetuksessa asetetussa määräajassa. Tämän vuoksi Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta tulevassa tuonnissa ei otettu käyttöön lopullisia toimenpiteitä ja elokuussa 1998 voimaan tulleet väliaikaiset toimenpiteet raukesivat 28 päivänä helmikuuta 1999.

133) Yhdysvaltoja ja Thaimaata koskeva uusi tutkimus ja molemmat nyt suoritettavat tarkastelut toteutettiin suurelta osin samanaikaisesti. Kuten edellä on esitetty, kyseisissä tarkasteluissa on tehty saman tarkasteltavana olevan tuotteen osalta oikeastaan samat päätelmät kuin Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaata koskevassa uudessa menettelyssä. Päätelmissä esitetään Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista tulevassa viennissä käyttöönotettujen lopullisten toimenpiteiden muuttamista.

Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa kuitenkin säädetään, että sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, josta on todettu, että se tapahtuu polkumyynnillä ja että siitä aiheutuu vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön polkumyyntitulli.

134) Tämän vuoksi katsotaan, että koska Amerikan yhdysvaltoihin ja Thaimaahan ei sovelleta toimenpiteitä, tähän tutkimukseen perustuvalla toimenpiteiden käyttöönotolla Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevassa tuonnissa syrjittäisiin viimeksi mainittuja kolmea maata.

135) Edellä esitetyn perusteella on johdonmukaisen lähestymistavan turvaamiseksi ja perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyn syrjimättömyyden periaatteen noudattamiseksi tarpeen päättää Japanista, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia koskevat menettelyt ilman polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa.

136) Eräs japanilainen vientiä harjoittava tuottaja vaati, että Japania koskeva menettely olisi päätettävä taannehtivasti nyt suoritettavan tarkastelun vireillepanoajankohdasta eli 3 päivästä joulukuuta 1997 alkaen, koska Japania koskevan tarkastelun ollessa vielä kesken kyseisestä maasta peräisin olevaan tuontiin sovellettiin toimenpiteitä ja näin ollen sitä syrjittiin verrattuna Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevaan tuontiin, josta tulleja ei kannettu.

137) Kuten edellä johdanto-osan 132 kappaleessa on todettu, joulukuun 1997 ja 28 päivän helmikuuta 1999 välisenä aikana oli Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin osalta vireillä tutkimus, kuten myös Japanista peräisin olevan tuonnin osalta. Se seikka, että tuona ajanjaksona oli voimassa toimenpiteitä ainoastaan Japanin, mutta ei Amerikan yhdysvaltojen ja Thaimaan osalta, johtui yksinkertaisesti siitä, että Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaata koskeva menettely oli alkuperäisenä tutkimuksena eri vaiheessa kuin tilanne Japanin osalta, mitä koskevat voimassa olleet toimenpiteet oli otettu käyttöön asetuksella (ETY) N:o 3482/92. Näin ollen syrjintää ei tapahtunut, koska menettelyt olivat eri vaiheissa.

138) Johdanto-osan 132-135 kappaleessa esitettyjen huomioiden perusteella hyväksytään kuitenkin se, että 28 päivästä helmikuuta 1999 alkaen Japanista peräisin olevaa tuontia olisi kohdeltava samoin kuin Amerikan yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia. Sama pätee Korean tasavaltaan ja Taiwaniin. Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaata koskeva tutkimus oli saatettava päätökseen 28 päivään helmikuuta 1999 mennessä joko toimenpiteiden käyttöönotolla tai menettelyn päättämisellä. Tässä tutkimuksessa on tehty samankaltaiset päätelmät kuin Yhdysvaltoja ja Thaimaata koskevassa tutkimuksessa ja näin ollen samaa kohtelua on sovellettava tähän menettelyyn.”

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

17.

    Kantaja nosti nyt esillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.4.2000 toimittamallaan kannekirjelmällä.

18.

    Komissio toimitti 6.9.2000 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 17.11.2000 antamallaan määräyksellä.

19.

    Väliintulijan ilmoitettua, ettei se esitä väliintulokirjelmää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

20.

    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 7.2.2002 pidetyssä istunnossa.

21.

    Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan siltä osin kuin siinä ei todeta asetuksen taannehtivan vaikutuksen alkavan 4.12.1997 lukien

-    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.

    Kantaja vaatii vastauskirjelmässään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    ottaa kanteen tutkittavaksi

-    kumoaa riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan.

23.

    Neuvosto, komission tukemana, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta

-    toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten lausumat ja niiden perustelut

24.

    Neuvosto väittää, että kantajan todellisena tavoitteena on pakottaa neuvosto ryhtymään toimenpiteisiin eli myöntämään taannehtiva vaikutus 4.12.1997 lukien. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät kuitenkaan voi määrätä yhteisöjen toimielimiä toimimaan tietyllä tavalla. Siitä, että kantajan ensimmäinen vaatimus on jätettävä tutkimatta, seuraa automaattisesti se, että kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska kantaja on eri mieltä ainoastaan siitä, mistä päivämäärästä lukien asetuksella pitäisi olla taannehtiva vaikutus.

25.

    Neuvosto esittää, että kantaja on muuttanut vaatimuksiaan vastauskirjelmässään jättämällä pois seuraavan maininnan: ” - - siltä osin kuin siinä ei todeta asetuksen taannehtivan vaikutuksen alkavan 4.12.1997 lukien”. Neuvosto katsoo, että tämä vaatimusten muutos on jätettävä tutkimatta ja että näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa kumoamisvaatimuksen huomioon vain siinä muodossa kuin se on esitetty kannekirjelmässä.

26.

    Neuvosto korostaa, että vaikka tällaisten muutettujen vaatimusten tutkiminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa olisi periaatteessa mahdollista, kannetta ei silti voitaisi tutkia. Jos riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toinen kohta kumottaisiin, asetus olisi voimassa sitä päivää seuraavasta päivästä, jolloin asetus on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tällaisesta ratkaisusta ei kuitenkaan olisi kantajalle mitään hyötyä.

27.

    Neuvosto katsoo toissijaisesti, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan kumoamista, koska tämä säännös koskee Koreasta ja Taiwanista tulevaa tuontia. Koska kantaja on maksanut polkumyyntitulleja ainoastaan Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuonnista, riidanalainen asetus ei koske kantajaa erikseen Koreasta ja Taiwanista tulevan tuonnin osalta.

28.

    Kantaja korostaa, että sen ainoana tavoitteena on se, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toinen kohta kumotaan. Kantaja katsoo kannekirjelmänsä ja vaatimustensa sanamuodon olevan selvä. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa kyseessä olevan säännöksen, neuvoston on tehtävä tästä johtopäätöksensä ja ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin. Kanteessa itsessään ei vaadita, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi neuvostolle positiivisen velvoitteen toimia jollakin tietyllä tavalla.

29.

    Kantaja korostaa, että kysymys siitä, onko taannehtivaa vaikutusta sovellettava Koreaan ja Taiwaniin tai muiden japanilaisten valmistajien valmistamien elektrolyyttikondensaattoreiden vientiin samalla tavoin kuin kantaja on vaatinut sitä sovellettavaksi omalta osaltaan, on täysin vailla merkitystä, koska tuo kysymys ei vaikuta kantajalla olevaan, riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan kumoamista koskevaan suoraan ja erilliseen intressiin.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

30.

    Ensinnäkin on todettava, että sekä kannekirjelmän sanamuodosta että kantajan vaatimuksista käy selvästi ilmi, että kantaja vaatii riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan kumoamista siltä osin kuin tämä säännös koskee kantajaa eli sääntelee Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia.

31.

    Näin ollen ei ole tarpeen tutkia neuvoston väitteitä siitä, että riidanalainen asetus ei koske kantajaa erikseen Koreasta ja Taiwanista tulevan tuonnin osalta. Ei ole myöskään tarpeen tutkia väitettä siitä, että kantaja olisi muuttanut vaatimuksiaan vastauskirjelmässään.

32.

    Aluksi on huomautettava, että silloin kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa toimielimen toimen, kyseisellä toimielimellä on EY 233 artiklaan perustuva velvollisuus toteuttaa tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Toimielimen on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi. Juuri perusteluissa yksilöidään nimenomainen toimen kohta, joka on vahvistettu lainvastaiseksi, ja juuri niistä käyvät tarkasti ilmi ne tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, jotka asianomaisen toimielimen on otettava huomioon, kun se korvaa kumotun toimen toisella toimella (ks. asia T-206/99, Métropole télévision v. komissio, tuomio 21.3.2001, Kok. 2001, s. II-1057, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33.

    Tämän oikeuskäytännön valossa ei nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ole hyväksyttävä neuvoston väitettä, jonka mukaan kannekirjelmässä tavoitellaan sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaisi neuvoston toimimaan tietyllä tavalla. Sekä kannekirjelmän sanamuodosta että kantajan vaatimuksista käy nimittäin selvästi ilmi, että kantaja vaatii riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan kumoamista.

34.

    Lisäksi on huomattava sen väitteen osalta, että riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toisen kohdan kumoamisesta ei olisi kantajalle mitään hyötyä, että vaikka riidanalaista asetusta on sovellettava taannehtivasti 28.2.1999 lukien, kantajalla on intressi siihen, että taannehtiva vaikutus alkaisi aikaisemmasta päivämäärästä. On nimittäin kiistatonta, että riidanalaisessa asetuksessa hylätään implisiittisesti kantajan pyyntö siitä, että asetusta sovellettaisiin aikaisemmasta päivämäärästä lukien.

35.

    Näin ollen kantajalla on intressi siihen, että riidanalainen asetus kumottaisiin niiltä osin kuin neuvosto ei ole hyväksynyt kantajan pyyntöä asetuksen taannehtivasta soveltamisesta 4.12.1997 lukien. Se seikka, että riidanalainen asetus on kantajalle edullinen, ei mitenkään vähennä kantajan intressiä saada riidanalainen asetus kumottua siltä osin kuin se on kantajalle vastainen eli saada kumotuksi säännös, joka koskee tulleja koskevan muutoksen voimaantulemista kantajan osalta (ks. asia T-7/99, Medici Grimm v. neuvosto, tuomio 29.6.2000, Kok. 2000, s. II-2671, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36.

    Näin ollen kanne otetaan tutkittavaksi.

Pääasia

37.

    Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kumoamisperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan sen päivämäärän vahvistamisessa, josta lukien menettelyn päättämisellä on taannehtiva vaikutus, on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe. Toinen kanneperuste koskee perustelujen puutteellisuutta.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

Asianosaisten lausumat ja niiden perustelut

38.

    Kantaja katsoo, että riidanalaisessa asetuksessa ei oteta huomioon kaikkia kantajan kärsimän syrjinnän vaikutuksia. Kantaja huomauttaa, että sen päivämäärän, jolloin Amerikan yhdysvaltojen ja Thaimaan kuningaskunnan vastaiset väliaikaiset toimenpiteet raukesivat, eli 28.2.1999 valitseminen taannehtivan vaikutuksen alkamisajankohdaksi ei ole poistanut syrjiviä vaikutuksia. Kantaja korostaa, että syrjintä on kestänyt 4.12.1997 ja 28.2.1999 välisen ajan. Tämän ajanjakson aikana Japanista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden tuontiin kohdistui polkumyyntitulleja, mutta Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin oleviin elektrolyyttikondensaattoreihin ei kohdistunut tällaisia tulleja. Kantaja korostaa, että syrjintä alkoi päivämäärästä, jolloin Japania vastaan asetettujen lopullisten tullien kantaminen olisi normaalisti lopetettu eli 4.12.1997. Tämä tilanne aiheutti syrjinnän, koska toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa meneteltiin eri tavalla.

39.

    Kantaja huomauttaa tältä osin, että tutkimukset, jotka koskivat samaa ajanjaksoa, tehtiin samanaikaisesti eri maista peräisin olevien elektrolyyttikondensaattoreiden osalta ja niissä tehtiin polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun osalta samankaltaiset päätelmät. Päivämäärän 28.2.1999 valitsemisella riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen alkamispäiväksi Japanista, Koreasta ja Taiwanista tulevan tuonnin osalta oli kuitenkin syrjiviä vaikutuksia. Kantaja korostaa, että kyseisistä maista tulevaan tuontiin kohdistui polkumyyntitulleja 4.12.1997 ja 28.2.1999 välisen ajan, kun taas mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty Yhdysvalloista ja Thaimaasta tulevaa tuontia vastaan.

40.

    Kantaja korostaa, että 23.12.1998 asti komissio käsitteli kaikista kyseessä olevista maista peräisin olevaa elektrolyyttikondensaattoreiden tuontia yhteisöön yhden ainoan vahinkoa ja yhteisön etua koskevan arvioinnin puitteissa. Komissio päätti vasta 23.12.1998 eli yli vuosi kyseessä olevien kahden menettelyn aloittamisen jälkeen käsitellä näitä tuonteja erikseen. Myös tämän erottamisen jälkeen komission ”tarkastelussa” tehty arviointi vahingosta ja yhteisön edusta pysyi täysin samanlaisena. Kantaja huomauttaa, että Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaan kuningaskuntaa koskevan menettelyn päättäminen oli ainoa syy siihen, että Japanin, Korean ja Taiwanin tuontia koskeva menettely päätettiin. Kantajan mukaan komissio päätti siis Japania, Korean tasavaltaa ja Taiwania koskevan menettelyn välttääkseen näihin maihin kohdistuvan syrjinnän, vaikka komissio oli todennut sekä polkumyynnin että vahingon olemassaolon kyseisten maiden tuonnin osalta.

41.

    Kantajan mukaan ainoa ero näiden kahden menettelyn välillä on menettelyjen aloittamisen oikeudellisena perustana ollut perusasetuksen säännös. Sitä paitsi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 134 perustelukappaleesta käy selvästi ilmi, että ainoa peruste, jonka neuvosto itse esitti sille, että asetukselle annettiin taannehtiva vaikutus, oli pyrkimys välttää syrjintä Japania, Korean tasavaltaa ja Taiwania kohtaan.

42.

    Kantaja ei kyseenalaista sitä, että polkumyyntitulleja kannetaan tarkasteluun liittyvän tutkimuksen aikana. Kantaja kuitenkin korostaa, että velvollisuus poistaa syrjivät vaikutukset on ylemmäntasoinen oikeusperiaate, jolla on oltava etusija tällaisten tullien kantamiseen nähden. Kantaja lisää, että nyt kyseessä olevassa asiassa vallitsevissa erityisissä olosuhteissa ylemmäntasoisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että taannehtiva vaikutus on myönnettävä 4.12.1997 lukien.

43.

    Kantaja katsoo, että neuvoston perustelut ovat ristiriitaisia. Yhtäältä riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 132 perustelukappaleen mukaan menettelyn päättäminen Japania, Korean tasavaltaa ja Taiwania vastaan seurasi suoraan Amerikan yhdysvaltoja ja Thaimaan kuningaskuntaa vastaan käydyn menettelyn päättämisestä. Toisaalta neuvosto on 137 perustelukappaleessa todennut, että menettelyt olivat eri vaiheissa. Kantaja kiistää sen, että tarkasteluun liittyvän tutkimuksen jonain tiettynä hetkenä (esimerkiksi 28.2.1999, kuten neuvosto väittää) alun perin vuonna 1992 käyttöön otetun polkumyyntitullin määrääminen olisi lakannut olemasta syrjimätöntä ja siitä olisi tullut syrjivää. Kantaja katsoo, että joko kyse oli syrjinnästä koko tarkasteluajanjakson ajan tai sitten syrjintää ei lainkaan tapahtunut.

44.

    Lopuksi kantaja viittaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista ja Singaporesta peräisin olevien kuulalaakerien tuonnissa annetun asetuksen (ETY) N:o 2089/84 muuttamisesta 13 päivänä syyskuuta 1993 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2553/93 (EYVL L 235, s. 3), jolle annettiin taannehtiva vaikutus tarkastelumenettelyn aloittamispäivästä lukien, jotta vältettiin minkäänlaisen syrjinnän aiheutuminen kyseessä olevien maiden viejien kesken.

45.

    Neuvosto korostaa ensinnäkin, että yhteisön lainsäätäjällä on yhteisen kauppapolitiikan alalla laaja harkintavalta.

46.

    Neuvosto toteaa myös, että riidanalainen asetus ei ole syrjivä kantajaa kohtaan. Neuvosto selittää, että nyt kyseessä olevassa asiassa on ollut kyse kolmentyyppisistä menettelyistä.

47.

    Neuvosto väittää, että kuulalaakereita koskeva asia tukee sen kantaa eivätkä tuo asia ja nyt kyseessä oleva tapaus vastaa toisiaan. Kuulalaakereita koskevassa asiassa taannehtiva vaikutus annettiin täysin eri syistä kuin nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

48.

    Ensinnäkin on todettava, että kantaja vetoaa pikemminkin oikeudelliseen virheeseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisessa riidanalaisessa asetuksessa kuin siihen, että neuvosto olisi tehnyt tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen, kun se on kantajan mielestä virheellisesti katsonut, että syrjintä alkoi vasta 28.2.1999 eikä 4.12.1997. Kantaja nimittäin katsoo, että neuvoston olisi pitänyt asettaa yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on yksi yhteisön oikeuden perusperiaate ja joka mainitaan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa, etusijalle syrjintään johtaneen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan soveltamiseen nähden.

49.

    On todettava, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kyse ainoastaan ajanjaksosta 4.12.1997-28.2.1999.

50.

    Näin ollen on tutkittava, loukataanko riidanalaisella asetuksella yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ajanjaksoa 4.12.1997-28.2.1999 koskevalta osin.

51.

    Perusasetuksessa mainitaan nimenomaan yhdenvertaisen kohtelun periaate. Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että ”sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, josta on todettu, että se tapahtuu polkumyynnillä ja että siitä aiheutuu vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön polkumyyntitulli, jonka määrä on tapauskohtaisesti asianmukainen, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty”.

52.

    Tältä osin on huomattava, että jotta toimielimen voitaisiin katsoa syyllistyneen syrjintään, tuon toimielimen on täytynyt kohdella toisiinsa rinnastettavia tapauksia eri tavalla, minkä vuoksi tietyt toimijat ovat joutuneet epäedulliseen asemaan muihin verrattuna ilman, että tällainen eriarvoinen kohtelu olisi perusteltua sellaisten objektiivisten erojen vuoksi, jotka ovat merkitykseltään vähäistä suurempia (ks. mm. asia C-390/98, Banks, tuomio 20.9.2001, Kok. 2001, s. I-6117, 35 kohta).

53.

    Nyt kyseessä olevassa asiassa asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Japanista peräisin olevaan tuontiin kohdistuva tarkastelu ja Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskeva alkuperäinen tutkimus perustuivat perusasetuksen eri säännöksiin, jotka johtivat polkumyyntitullien kantamisen suhteen erilaisiin lopputuloksiin.

54.

    Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä oli käynnissä alkuperäinen tutkimus, ja se perustui sen vuoksi perusasetuksen 5 artiklaan. Silloin kun tällainen menettely päätetään tuossa vaiheessa ilman polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottamista, mitään lopullista tullia ei kanneta eikä väliaikaisia tulleja kanneta lopullisesti.

55.

    Tältä osin on huomattava, ettei missään EY:n perustamissopimuksen määräyksessä velvoiteta neuvostoa antamaan komission ehdotuksesta asetusta, jolla määrätään lopullinen polkumyyntitulli. Koska perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ”yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta”, seuraa tästä äänestysmenettelyä koskevasta viittauksesta epäsuorasti mutta väistämättä, että neuvosto ei hyväksy komission ehdotusta, mikäli vain vähemmistö jäsenvaltioista on katsonut, että lopullisen polkumyyntitullin soveltamisen edellytykset täyttyvät. Lisäksi on huomattava, että perusasetuksen 1 artiklan mukaan polkumyyntitullia ”voidaan” soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.

56.

    Japanista peräisin olevaa tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely perustui perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaan. Tässä säännöksessä säädetään, että polkumyynnin vastaisen toimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöönottamisen jälkeen ja että jos sellaisesta toimenpiteestä, jonka voimassaolo on päättymässä, tehdään tarkastelu, toimenpide pysyy voimassa tarkastelun päättymiseen asti.

57.

    Näin ollen vaikka tutkimukset tehtiin samanaikaisesti eri maista peräisin olevien samankaltaisten tuotteiden ja saman tutkimusajanjakson osalta ja vaikka niissä tehtiin polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun osalta samankaltaiset päätelmät, Japanista tulevan tuonnin ja Yhdysvalloista ja Thaimaasta tulevan tuonnin erilaisella kohtelulla polkumyyntitullien kantamisen suhteen on normatiivinen perusta perusasetuksessa, eikä sillä näin ollen voida katsoa loukatun yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (ks. vastaavasti asia C-323/88, Sermes, tuomio 11.7.1990, Kok. 1990, s. I-3027, 45-48 kohta).

58.

    Lisäksi neuvostolla ei ole velvollisuutta olla soveltamatta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa samaisen asetuksen 9 artiklan 5 kohdan perusteella. Viimeksi mainittu säännös koskee ainoastaan polkumyyntitullien määräämistä. Nyt esillä olevassa tapauksessa kuitenkin ne polkumyyntitullit, jotka kantajan oli maksettava ajanjakson 4.12.1997-28.2.1999 aikana, määrättiin asetuksella N:o 3482/92 ja niiden kantamista jatkettiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla, joka on erityissäännös. Näin ollen kantajan täytyi jatkaa polkumyyntitullien maksamista perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla Yhdysvalloista ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskevan alkuperäisen tutkimuksen aloittamisesta riippumatta.

59.

    Tätä johtopäätöstä ei voi kumota väite, jonka mukaan nyt kyseessä oleva tilanne on verrattavissa kantajan mainitseman asetuksen N:o 2553/93 antamiseen johtaneeseen tilanteeseen (ks. edellä 44 kohta). Olosuhteet, jotka johtivat tuon asetuksen antamiseen, olivat erilaiset kuin nyt kyseessä olevan tapauksen olosuhteet. Tuon asetuksen osalta taannehtiva vaikutus myönnettiin siitä päivämäärästä lukien, jolloin tuli voimaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista ja Singaporesta peräisin olevien kuulalaakerien tuonnissa annetun asetuksen (ETY) N:o 2089/84 muuttamisesta 17 päivänä syyskuuta 1990 annettu neuvosto asetus (ETY) N:o 2685/90 (EYVL L 256, s. 1). Asetuksella N:o 2685/90 muutettiin tarkastelun jälkeen lopullista polkumyyntitullia, joka oli otettu käyttöön asetuksella N:o 2089/84 (EYVL L 193, s. 1). Japanista ja Singaporesta peräisin olevien kuulalaakereiden tuontiin kohdistettiin aluksi lopulliset polkumyyntitullit viimeksi mainitulla asetuksella ja niiden osalta tehtiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen tarkastelu. Näitä tuonteja koskevat menettelyt perustuivat näin ollen perusasetuksen samoihin säännöksiin. Lisäksi, kuten komissio asetuksen N:o 2553/93 johdanto-osan 29 perustelukappaleeseen tukeutuen perustellusti toteaa, polkumyynnistä ja yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta ei ollut tehty lopullisia päätelmiä. Edelleen, kuten samaisen asetuksen 30 ja 31 perustelukappaleessa vahvistetaan, pääsyynä taannehtivan vaikutuksen myöntämiselle oli se, että tarkasteluun liittyvän tutkimuksen epätavallinen kesto oli vaikuttanut kyseessä oleviin tuottajiin. Lisäksi polkumyynnin vastaista menettelyä ei päätetty taannehtivasti sellaisten toimenpiteiden, joiden voimassaolo oli päättymässä, tarkasteluun liittyvän tutkimuksen aloittamispäivästä lukien, vaan vasta sen asetuksen voimaantulosta lukien, jolla muutettiin polkumyyntitulleja vastaavanlaisessa, Japanista peräisin olevien kuulalaakereiden tuontia koskevassa asiassa.

60.

    Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

Riittämättömiä perusteluja koskeva toinen kanneperuste

Asianosaisten lausumat ja niiden perustelut

61.

    Kantaja katsoo, että neuvosto ei esitä riidanalaisessa asetuksessa riittäviä perusteluja sille, miksi 28.2.1999 on valittu päivämääräksi, jolloin syrjinnän on katsottu alkaneen.

62.

    Kantaja korostaa, että se täysin muodollinen perustelu, että syrjintää ei tapahtunut, koska menettelyt olivat eri vaiheissa, on riittämätön. Neuvosto ei esitä mitään perustelua, joka selittäisi sen, miksi menettelyt lakkasivat olemasta erilaisia 28.2.1999 jälkeen. Kantajan mukaan neuvosto on riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 134 perustelukappaleessa kiistänyt kyseessä olevien kahden menettelyn välillä olevan mitään eroa liittämällä menettelyt toisiinsa ja myöntämällä taannehtivan vaikutuksen syrjinnän estämiseksi. Tästä syystä asetuksen perustelut ovat ristiriitaisia, käsittämättömiä ja riittämättömiä.

63.

    Kantaja katsoo lopuksi, että neuvosto ei ole lainkaan vastannut kantajan väitteeseen, jonka mukaan taannehtivaa vaikutusta olisi sovellettava 4.12.1997 lukien.

64.

    Neuvosto huomauttaa, että se on riidanalaisen asetuksen 136 ja 137 johdantokappaleessa antanut selityksen taannehtivan vaikutuksen alkamispäivämäärän valinnalle.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

65.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa, joka on EY 230 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys, edellytettyjä perusteluja on mukautettava kyseisen toimenpiteen luonteen mukaan ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. erityisesti asia T-82/00, BIC ym. v. neuvosto, tuomio 5.4.2001, Kok. 2001, s. II-1241, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66.

    Etenkään ei voida edellyttää, että asetusten, jotka ovat yleisesti sovellettavia toimielinten toimenpiteitä, perusteluissa täsmennetään ne erilaiset - toisinaan lukuisat ja monimutkaiset - tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat niiden kohteena. Jos näin ollen kyseisestä toimenpiteestä ilmenee toimielimen tavoittelema päämäärä olennaisilta osiltaan, ei voida edellyttää, että perusteluissa täsmennetään jokainen tekninen erityisratkaisu, joka toimenpiteessä on tehty (ks. asia T-171/97, Swedish Match Philippines v. neuvosto, tuomio 20.10.1999, Kok. 1999, s. II-3241, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67.

    Neuvosto on perustellut riidanalaisen asetuksen 132-135 perustelukappaleessa sitä, miksi 28.2.1999 on valittu päivämääräksi, jolloin syrjinnän on katsottu alkaneen, ja 136-138 perustelukappaleessa neuvosto on vastannut edellä 38 kohdassa kuvattuihin kantajan väitteisiin. Edellä mainitussa oikeuskäytännössä vahvistettuja, perusteluja koskevia vaatimuksia on näin ollen noudatettu nyt esillä olevassa asiassa.

68.

    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisen asetuksen perustelut ovat sen sisältö ja antamisyhteys huomioon ottaen olleet riittäviä.

69.

    Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä ja kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

70.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, koska tämä on sitä vaatinut.

71.

    Komissio, joka on asiassa väliintulijana, vastaa työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Kanne hylätään.

2)    Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

3)     Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

VilarasTiili Pirrung             Mengozzi                        Meij

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä syyskuuta 2002.

H. Jung

M. Vilaras

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.