Asia T‑474/12

Giorgio Giorgis

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto
(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Kolmiulotteinen yhteisön tavaramerkki – Kahden pakatun maljan muoto – Ehdoton hylkäämisperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Käytön seurauksena saavutetun erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 kohta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 25.9.2014

1.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen rekisteröinti – Erottamiskyvyn arviointi – Arviointiperusteet – Se, miten kohdeyleisö mieltää merkin – Yleisön tarkkaavaisuuden taso

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen rekisteröinti – Tavaran pakkauksen muodosta muodostuva kolmiulotteinen merkki – Kahden pakatun maljan muoto

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen rekisteröinti – Tavaran pakkauksen muodosta muodostuva kolmiulotteinen merkki – Erottamiskyky – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen rekisteröinti – Useista tekijöistä muodostuva merkki – Toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuus tutkia tavaramerkin jokainen osatekijä – Tarve ottaa huomioon kokonaisvaikutelma, joka yhdistelmästä syntyy kohdeyleisölle

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – 7 artiklan vastainen rekisteröinti – Riidanalaisen tavaramerkin yksilöinti – Rekisteröintihakemuksessa oleva tavaramerkin kuva

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artikla ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen rekisteröinti – Poikkeus – Erottamiskyvyn saavuttaminen käytön perusteella – Kolmiulotteinen tavaramerkki – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky merkitsee sitä, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetut tavarat tietyn yrityksen tavaroiksi ja erottamaan näin nämä tavarat muiden yritysten tavaroista. Erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille sen rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka muodostuu näiden tavaroiden tai palvelujen tavanomaisesti valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista, mieltää tavaramerkin.

Siltä osin kuin tässä yhteydessä on kyse päivittäistavaroihin kuuluvista elintarvikkeista, joiden kohdeyleisöön kuuluvat kaikki kuluttajat, se seikka, että keskivertokuluttaja valitsee kyseiset tuotteet maun ja omien mieltymystensä perusteella, ei ole omiaan tekemään kuluttajan tarkkaavaisuuden tasosta korkeaa. Sellaisten päivittäistavaroiden osalta, joita myydään yleisesti supermarketeissa, jotka eivät ole kalliita ja joiden ostamista ei edellä pitkä harkinta, ei voida katsoa, että kuluttaja niitä ostaessaan osoittaisi korkeaa tarkkaavaisuuden tasoa.

(ks. 12, 13, 16 ja 17 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 18, 23, 29, 30, 34, 38, 40 ja 47 kohta)

3.      Itse tavaran ulkoasusta muodostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä koskevat arviointiperusteet eivät eroa muihin tavaramerkkiryhmiin sovellettavista arviointiperusteista. Näitä arviointiperusteita sovellettaessa kohdeyleisö ei kuitenkaan välttämättä miellä asiaa samalla tavalla silloin, kun on kyse itse tavaran ulkoasusta muodostuvasta kolmiulotteisesta tavaramerkistä, kuin silloin, kun on kyse sanamerkistä tai kuviomerkistä, joka muodostuu merkistä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkonäköön. Keskivertokuluttajat eivät nimittäin ole tottuneet olettamaan tavaroiden tai niiden pakkauksen muodon perusteella graafisen tai sanallisen osatekijän puuttuessa, että tavaroilla on tietty alkuperä, joten tällaisen kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa kuin sana‑ tai kuviomerkin erottamiskykyä.

Näin ollen vain sellaisella tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi yleisestä käytännöstä tai toimialalla vallitsevista tavoista ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Kun kyse on erityisesti kolmiulotteisista tavaramerkeistä, jotka muodostuvat sellaisten tuotteiden pakkauksesta, jotka elinkeinotoiminnassa myydään pakattuna itse tavaran luonteesta johtuvista syistä, näiden tavaroiden tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan on pystyttävä tavaramerkin perusteella erottamaan kyseinen tavara muiden yritysten tavaroista niin, että hänen ei tarvitse enempää pohtia asiaa eikä verrata tavaramerkkiä muihin merkkeihin eikä olla erityisen huolellinen tässä suhteessa.

(ks. 19–21 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 22 kohta)

5.      Kun sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan päätöksessä oleva riidanalaisen tavaramerkin kuvaus vastaa kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemukseen sisältyvää kuvaa, se seikka, että kantaja esittää riidanalaisesta tavaramerkistä oman kuvauksensa, joka ei sisälly rekisteröintihakemukseen eikä rekisteröintitodistukseen, ei riitä siihen, että valituslautakunnan voitaisiin katsoa tehneen virheen.

(ks. 36 kohta)

6.      Kolmiulotteinen tavaramerkki voi toki tapauskohtaisesti saavuttaa erottamiskyvyn käytön perusteella, vaikka sitä käytetään yhdessä sanamerkin tai kuviomerkin kanssa. Näin on silloin, kun tavaramerkki muodostuu tavaran tai sen pakkauksen muodosta ja kun nämä on säännönmukaisesti varustettu sillä sanamerkillä, jolla niitä myydään. Tavaramerkki voi tulla tällä tavoin erottamiskykyiseksi muun muassa sellaisen tavanomaisen menettelyn jälkeen, jossa se tehdään tunnetuksi kohdeyleisön keskuudessa.

Sen, että tavara tunnistetaan kohderyhmässään tietystä yrityksestä peräisin olevaksi, on kuitenkin johduttava tavaramerkin käyttämisestä tavaramerkkinä. Ilmaisun ”tavaramerkin käyttö tavaramerkkinä” on näin ollen käsitettävä viittaavan ainoastaan tavaramerkin käyttöön, jonka perusteella tavaran tai palvelun kohderyhmässä tavaran tai palvelun tiedetään olevan peräisin tietystä yrityksestä. Siten mikä tahansa tavaramerkin käyttö ei välttämättä ole käyttöä tavaramerkkinä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että riidanalaisen tavaramerkin haltija esittäisi konkreettiset todisteet väitteelle, jonka mukaan kyseessä olevien tavaroiden pakkauksen muoto oli jäänyt erityisesti kohdeyleisön mieleen kyseisen tavaran kaupallisen alkuperän osoittajana, olisi mahdollista nähdä esitetyissä todisteissa alustavia viitteitä siitä, että kyseessä olevien tavaroiden pakkauksen kolmiulotteisen muodon, josta riidanalainen tavaramerkki koostuu, erikoisuuden perusteella tavara voitiin erottaa muilta valmistajilta peräisin olevista tavaroista.

(ks. 55–57 kohta)