Asia T-304/08
Smurfit Kappa Group plc
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuet – Aaltopahvipakkaukset – Tuki paperitehtaan rakentamiseen – Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat – Päätös, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeushenkilön asianajajilleen antaman valtuutuksen sääntöjenmukaisuus – Päätöksen tekeminen alustavan tutkintavaiheen päätteeksi – Asiavaltuus – Niiden, joita asia koskee, menettelylliset oikeudet – Vakavat vaikeudet, jotka ovat perusteena muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiselle – Komission harkintavallan käyttö – EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohta – EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 4 artikla – Työjärjestyksen 44 artiklan 5 ja 6 kohta
Tuomion tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Oikeushenkilö – Selvitys siitä, että pätevä edustaja on sääntöjenmukaisesti antanut asianajajalle valtuutuksen – Täydentäminen kanteen nostamisen jälkeen on sallittua
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohta ja 6 kohta)
2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta todetaan, että valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen osapuolten, joita asia koskee, nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Osallistuminen valtiontuen tutkinnan alustavaan vaiheeseen – Seikka, joka ei riitä päätöksen perusteltavuuden riitauttamiseen
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 4 artikla)
3. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta todetaan, että valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen osapuolten, joita asia koskee, nostama kanne – Kanteen kohteen yksilöinti – Kanne, jonka tarkoituksena on turvata osapuolten, joita asia koskee, menettelylliset oikeudet – Kanneperusteet, joihin voidaan vedota – Kanneperusteet, jotka koskevat komission käytössä olevien tietojen ja seikkojen arviointia – Tutkittavaksi ottaminen
(EY 88 artiklan 2 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Arviointivaikeudet – Komission velvollisuus aloittaa kontradiktorinen menettely – Käsite – Vakavat vaikeudet – Objektiivisuus – Seikat, jotka voivat osoittaa mainitunlaisten vaikeuksien olemassaolon
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohta)
5. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Aluekehitystuet – Arviointiperusteet – Kyseisen toimenpiteen etujen ja haittojen vertailu – Alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen ulottuvuus
(EY 87 artiklan 3 kohta ja EY 88 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 54/08 68 kohta)
6. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Komission harkintavalta – Komissio on antanut suuntaviivat, joilla se on luonut puitteet sen tutkimiselle, ovatko tuet yhteismarkkinoille soveltuvia – Seuraukset – Komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa
(EY 87 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 54/08)
1. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja 6 kohdan määräyksistä ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan on kehotettava yksityisoikeudellista oikeushenkilöä täydentämään kannettaan, jos siinä ei ole täytetty kantajalla olevaa velvollisuutta esittää selvitys siitä, että kantajan asianajajille annetun valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus ja että vain siinä tapauksessa, että kantaja ei noudata kirjaajan kehotusta kantajalle asetetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin voi jättää kanteen tutkimatta.
Kantajayhtiön, jonka yhtiöjärjestyksessä määrätään, että päätös oikeudenkäynnissä edustamisesta ja asianajajille yhtiön nimissä annettavasta valtuutuksesta kuuluu hallituksen kollegiaaliseen toimivaltaan ja että mainittu toimivalta voidaan antaa yhdelle tai useammalle hallituksen jäsenelle, ja joka esittää mainitun kehotuksen jälkeen hallituksensa päätöksen, jolla mainittu yhtiö saattaa vaatimusten mukaiseksi päätöksensä antaa sen hallituksensa jäsenen, joka on antanut asianajajille valtuutuksen, tehtäväksi nostaa kanne, on katsottava noudattavan kyseistä kehotusta.
(ks. 30, 36 ja 37 kohta)
2. Kanne, jolla vaaditaan sellaisen EY 88 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyn komission päätöksen, jolla on todettu, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille, kumoamista, ja jonka on nostanut EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, on otettava tutkittavaksi, jos kyseinen kantaja pyrkii kanteen nostamisella turvaamaan viimeksi mainittuun määräykseen perustuvat menettelylliset oikeutensa. Mainitussa määräyksessä tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee, on pidettävä yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, eli erityisesti tämän tuensaajan kanssa kilpailevia yrityksiä.
Jos kantaja sitä vastoin kyseenalaistaa sen, onko tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille arviointia koskeva päätös sellaisenaan perusteltu, pelkästään se seikka, että kantajaa voidaan pitää osapuolena, jota asia koskee, ei riitä siihen, että kanne otettaisiin tutkittavaksi. Tällöin on osoitettava, että kantaja on sellaisessa tosiasiallisessa tilanteessa, jonka perusteella se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.
Näin on erityisesti silloin, kun kyseessä olevan päätöksen kohteena oleva tuki vaikuttaa huomattavasti kantajan asemaan markkinoilla. Pelkästään se seikka, että toimi on omiaan vaikuttamaan vallitseviin kilpailuolosuhteisiin asianomaisilla markkinoilla ja että kyseessä oleva yritys kilpaili toimesta hyötyneen yrityksen kanssa, ei riitä.
Yrityksen osallistuminen asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa säädettyyn valtiontukien alustavan tutkinnan vaiheeseen, joka liittyy EY 88 artiklan soveltamiseen, ei myöskään voi vahvistaa sitä, että mainitun menettelyn päätteeksi tehty päätös koskee sitä erikseen vain tuesta ilmoittaneen kantelijan ominaisuudessa.
(ks. 46–49 ja 56 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50–52 ja 68 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 62 ja 76–81 kohta)
5. Komission arvioidessa valtiontukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätyn poikkeuksen suhteen, sen on otettava huomioon yhteisön etu eikä se voi olla arvioimatta kyseisten toimien vaikutuksia koko Euroopan talousalueen relevanttien markkinoiden kannalta. Sen lisäksi, että komissiolla on tällaisessa tilanteessa velvollisuus tarkistaa, että näillä toimenpiteillä tosiasiallisesti edistetään kyseisten alueiden taloudellista kehitystä, sen on myöskin arvioitava näiden tukien vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja muun muassa arvioitava niitä alakohtaisia seurauksia, joita nämä tuet saattavat aiheuttaa yhteisössä.
Tältä osin komission on käytettävä sillä EY 87 artiklan 3 kohdan mukaan olevaa laajaa harkintavaltaa vaikeuksissa olevalle alueelle myönnetyn valtiontuen soveltuvuuden arvioinnissa sen arvioimiseksi, ovatko aluekehityksestä odotettavissa olevat hyödyt suurempia kuin kilpailun vääristymät ja tuetun hankkeen vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä merkitsee sitä, että komission on aina tarkistettava sen lisäksi, että se tarkistaa, pysyvätkö tuetusta hankkeesta kilpailun vääristyminä aiheutuvat haitat ennallaan, myös sen, ovatko hyödyt aluekehitykselle suurempia kuin kyseiset haitat, niin vähäisiä kuin ne ovatkin.
Se, että komission vuosille 2007–2013 hyväksymien alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 68 kohdassa asetetaan velvollisuus, jonka mukaan EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely on aloitettava silloin, kun suuntaviivoissa ilmoitetut kynnysarvot ylittyvät, ei vapauta komissiota kyseisestä arvioinnista, sillä siitä, että mainitun menettelyn aloittaminen on pakollista silloin, kun tietyt kynnysarvot ylittyvät, ei voi päätellä, että se olisi pois suljettua silloin, kun kynnysarvoja ei saavuteta. Se, ettei kynnysarvoja ole saavutettu, ei siis sellaisenaan yksin voi olla perustelu päätökselle olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä.
(ks. 82, 88, 91 ja 94 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 83 ja 84 kohta)