Asia T‑320/10

(julkaistu otteina)

Fürstlich Castell’sches Domänenamt Albrecht Fürst zu Castell-Castell

vastaan

sisämarkknoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki CASTEL – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta – Tutkittavaksi ottaminen – Ehdoton hylkäysperuste, johon ei ole vedottu valituslautakunnassa – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 13.9.2013

Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Ehdottomia hylkäysperusteita koskeva mitättömyysmenettely – Tutkimuksen rajaaminen seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/20097 artiklan 1 kohta, 52 ja 55 artikla sekä 76 artiklan 1 kohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tutkijoiden ja valituksen yhteydessä valituslautakuntien on tutkittava asiasisältö viran puolesta määrittäessään sitä, koskeeko tavaramerkkiä, jonka rekisteröintiä on haettu, jokin saman asetuksen 7 artiklassa mainituista rekisteröinnin hylkäysperusteista. Tästä seuraa, että viraston toimivaltaiset elimet voivat perustaa päätöksensä seikkoihin, joihin hakija ei ole vedonnut. Viraston on selvitettävä viran puolesta sellaiset asiaan liittyvät tosiseikat, jotka voivat johtaa ehdottoman hylkäysperusteen soveltamiseen.

Viraston ei kuitenkaan ole pakko mitättömyysmenettelyssä selvittää viran puolesta uudelleen tutkijan jo selvittämiä asiaan liittyviä tosiseikkoja, jotka voivat johtaa ehdottomien hylkäysperusteiden soveltamiseen. Asetuksen N:o 207/2009 52 ja 55 artiklasta ilmenee, että yhteisön tavaramerkkiä on pidettävä pätevänä siihen saakka, kunnes virasto on julistanut sen mitättömyysmenettelyssä mitättömäksi. Yhteisön tavaramerkkiä koskee siis pätevyysolettama, joka on looginen seuraus viraston rekisteröintihakemuksen tutkinnan yhteydessä suorittamasta tarkastuksesta.

Tämän pätevyysolettaman vuoksi asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdassa mainittu viraston velvollisuus tutkia viran puolesta sellaiset asiaan liittyvät tosiseikat, jotka voivat johtaa ehdottoman hylkäysperusteen soveltamiseen, koskee ainoastaan viraston tutkijoiden ja valituksen yhteydessä valituslautakuntien suorittamaa tutkintaa kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä koskevassa menettelyssä. Koska mitättömyysmenettelyssä rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin oletetaan olevan pätevä, mitättömyysvaatimuksen esittäjän on virastossa vedottava konkreettisiin seikkoihin, joiden se katsoo vaikuttavan kyseisen tavaramerkin pätevyyteen.

(ks. 26–28 kohta)