Asiat T-30/01–T-32/01 ja T-86/02–T-88/02

Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuki – Jäsenvaltion alueellisen yksikön myöntämät veroedut – Verovapautukset – Päätökset, joilla tukijärjestelmät todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perimään maksetut tuet takaisin – Luokittelu uudeksi tueksi tai olemassa olevaksi tueksi – Toimintatuet – Luottamuksensuojan periaate – Oikeusvarmuuden periaate – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta – Lausunnon antamisen raukeaminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen – Tutkittavaksi ottamisen arvioiminen uudelleen sitä koskevan aiemmin annetun määräyksen jälkeen

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Henkilöt, joiden etua asia koskee – Etujärjestö, jonka tarkoituksena on jäsentensä puolustaminen – Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen asioissa, joissa esiintyy näihin jäseniin vaikuttavia periaatteellisia kysymyksiä

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

3.      Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Luokittelu olemassa olevaksi tueksi – Arviointiperusteet –Toimenpide, joka ei käyttöönottohetkellään ollut tukea

(EY 87 ja EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohta)

4.      Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Luokittelu olemassa olevaksi tueksi – Arviointiperusteet – Yhteismarkkinoiden kehitys

(EY 87 ja EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohta)

5.      Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Luokittelu olemassa olevaksi tueksi – Arviointiperusteet – Komission hyväksymä yleinen tukijärjestelmä

(EY 87, EY 88 ja EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan ii alakohta)

6.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

(EY 87 ja EY 88 artikla; komission tiedonanto 98/C 74/06)

7.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Komission harkintavalta

(EY 87 artiklan 3 kohta)

8.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuki, johon voidaan soveltaa EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta – Toimintatuki ei kuulu sen soveltamisalaan

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)

9.      Kumoamiskanne – Kumoamisperusteet – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

(EY 230 artikla)

10.    Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltaminen komission aloittamissa hallintomenettelyissä – Tukihankkeiden tutkinta – Ulottuvuus

(EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohta)

11.    Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Ennen asetuksen N:o 659/1999 antamista suoritettu tutkintamenettely – Erityisten määräaikojen alaisuuteen kuulumattomuus – Raja – Oikeusvarmuuden asettamien vaatimusten noudattaminen – Velvollisuus saattaa kantelun vuoksi aloitettu alustava tutkinta päätökseen kohtuullisessa ajassa

(EY 88 artikla; neuvoston asetus N:o 659/1999)

12.    Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – EY 88 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Luottamuksensuoja – Edellytykset ja rajoitukset

(EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen kohta)

13.    Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – EY 88 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Luottamuksensuoja – Edellytykset ja rajoitukset – Poikkeukselliset olosuhteet

(EY 88 artikla; komission tiedonanto 83/C 318/03)

14.    Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Rajat

(EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

15.    Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Niiden, joita asia koskee, oikeus tulla kuulluiksi

(EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohta)

16.    Valtiontuki – Komission päätös aloittaa valtion toimenpidettä koskeva virallinen tutkintamenettely – Vaikutukset

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1.      Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aiemmin antamallaan määräyksellä hyväksynyt tietyn henkilön asianosaisen vaatimuksia tukevaksi väliintulijaksi, ei estä sitä, että sen väliintulon hyväksyttävyys tutkitaan uudelleen.

(ks. 95 kohta)

2.      Etujärjestöjen, joiden tarkoituksena on puolustaa jäseniään asioissa, joissa on kyse niiden jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä, väliintulo-oikeuden laajalla tulkinnalla pyritään helpottamaan asiakokonaisuuksien arviointia ja samalla välttämään lukuisat yksittäiset väliintulot, jotka saattaisivat vaarantaa oikeudenkäynnin tehokkuuden ja asianmukaisen sujumisen.

Eri alojen ammatillisten järjestöjen keskusliitto, jonka tehtävänä on erityisesti sellaisten yritysten intressien edustaminen ja ajaminen, joista jotkin ovat tosiasiallisesti saaneet kyseisten verojärjestelmien nojalla myönnettyjä tukia, ja joka on lisäksi osallistunut riidanalaisten lopullisten päätösten tekemiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn, on osoittanut, että sillä on väliintulointressi asiassa, jossa on nostettu kumoamiskanne sellaisista komission päätöksistä, joilla tietyt verovapautusjärjestelmät on katsottu sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja joissa tällä perusteella maksettu tuki on määrätty palautettavaksi.

(ks. 97–104 kohta)

3.      Perustamissopimuksessa on otettu käyttöön eri menettelyt sen mukaan, onko tuki voimassa olevaa tukea vai uutta tukea. Uudet tuet on ilmoitettava ennalta komissiolle EY 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eikä niitä saa toteuttaa, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös, kun taas voimassa olevat tuet voidaan EY 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti panna sääntöjen mukaisesti täytäntöön niin kauan kuin komissio ei ole todennut niitä yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Voimassa olevien tukien yhteensoveltumattomuutta koskevalla mahdollisella päätöksellä on oikeusvaikutuksia vain tulevaisuudessa.

EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa todetaan, että voimassa olevia tukia ovat tuet, ”joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä”.

Perustamissopimuksella ja asetuksella N:o 659/1999 näin käyttöön otetussa valtiontuen valvonnassa ei voida hyväksyä, että komissio päättäessään, onko jokin toimenpide olemassa oleva tuki, voisi tehdä implisiittisen päätöksen siitä, että tietty toimenpide, jota ei ollut ilmoitettu, ei sen käyttöönottohetkellä ollut valtiontukea.

Pelkällä toimielimen toimettomuudella ei näet voi olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttaisivat yksityisen oikeussubjektin etuihin, ellei tällaisesta säädetä nimenomaisesti yhteisön oikeussäännössä. Yhteisön oikeuden mukaan toimielimen toimettomuus vastaa tietyissä erityistapauksissa päätöstä, jos kyseistä toimielintä on kehotettu tekemään ratkaisu eikä se määrittele kantaansa tietyn määräajan kuluessa. Jos tällaisia nimenomaisia säännöksiä, joissa säädettäisiin määräajasta, jonka päätyttyä implisiittisen päätöksen on katsottava syntyneen, ja joissa määriteltäisiin tämän päätöksen sisältö, ei ole olemassa, toimielimen toimettomuutta ei voida rinnastaa päätökseen, koska muussa tapauksessa vaarannettaisiin perustamissopimuksella käyttöön otettu oikeussuojajärjestelmä.

Valtiontuen alalla sovellettavissa säännöissä ei määrätä, että komission vaikeneminen merkitsisi hiljaista päätöstä siitä, ettei kyse ole tuesta, etenkään silloin kun kyseisiä toimenpiteitä ei ole sille ilmoitettu. Komissiolla, jolla on yksinomainen toimivalta todeta tuen mahdollinen soveltumattomuus yhteismarkkinoille, on valtion toimenpidettä koskevan alustavan tutkintavaiheen päätteeksi velvollisuus tehdä asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettu päätös, jossa todetaan joko, ettei tukea ole olemassa tai että se on yhteensoveltuva taikka että EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen on tarpeen. Tällainen päätös ei näin ollen voi olla hiljainen eikä perustua siihen, että komissio on vaiennut tietyn ajan.

Pelkästään siitä, että komissio ei suhteellisen pitkän ajan kuluttuakaan ole aloittanut tiettyä valtion toimenpidettä koskevaa muodollista tutkintamenettelyä, ei voi yksinään seurata, että tälle toimenpiteelle olisi annettava voimassa olevan tuen objektiivinen luonne, mikäli kyseessä on tuki. Tältä osin mahdollisesti vallinneen epävarmuuden voidaan korkeintaan katsoa synnyttäneen edunsaajille perustellun luottamuksen, joka estää aiemmin maksetun tuen takaisinperinnän.

(ks. 133, 134 ja 148–153 kohta)

4.      EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa olevalla käsitteellä ”yhteismarkkinoiden kehitys” voidaan ymmärtää tarkoitettavan taloudellisten ja oikeudellisten olosuhteiden muutosta kyseisen toimenpiteen kohteena olevalla alalla. Tällainen muutos voi olla seurausta alun perin kilpailulta suljettujen markkinoiden avaamisesta. Tämä käsite ei sitä vastoin koske tilannetta, jossa komissio muuttaa arviointiaan pelkästään perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen tiukemman soveltamisen perusteella. Tässä suhteessa tietyn valtion toimenpiteen luonne uutena tai voimassa olevana tukena ei voi riippua komission subjektiivisesti tekemästä arvioinnista, ja että se on määritettävä komission kaikesta aiemmasta hallintokäytännöstä riippumatta.

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitettua ”yhteismarkkinoiden kehitystä” ei voi olla pelkästään se, että valtiontukialan politiikan todetaan kehittyneen, koska itse valtiontuen objektiivista käsitettä, sellaisena kuin se ilmenee EY 87 artiklasta, ei ole muutettu.

(ks. 173–175 ja 186 kohta)

5.      EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan ii alakohdassa, jossa säädetään, että voimassa olevalla tuella tarkoitetaan ”hyväksyttyjä tukia eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka komissio tai neuvosto on hyväksynyt”, tarkoitetaan tukitoimenpiteitä, joiden yhteensoveltuvuuden komissio jo on todennut tekemällään päätöksellä, joka on välttämättä nimenomainen. Komission on nimittäin tehtävä kyseisten toimenpiteiden yhteensoveltuvuutta koskeva päätös EY 87 artiklassa asetetut edellytykset huomioiden, ja sen on EY 253 artiklassa vaadituin tavoin perusteltava tällainen päätös.

Lisäksi silloin, kun väitetään, että toimenpiteet on toteutettu aikaisemmin hyväksytyn järjestelmän mukaisesti, komission on ennen EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamista määritettävä, sovelletaanko näihin toimenpiteisiin kyseistä järjestelmää vai ei, ja jos sovelletaan, täyttävätkö ne sen hyväksymispäätöksessä asetetut edellytykset. Komissio voi siis ainoastaan tätä kysymystä koskevan kielteisen päätelmän tapauksessa katsoa, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat uusia tukia. Myöntävän päätelmän tapauksessa komission on sitä vastoin kohdeltava näitä toimenpiteitä voimassa olevina tukina EY 88 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti. Jotta voitaisiin määrittää, ovatko yksittäiset toimenpiteet kyseisen järjestelmän hyväksymispäätöksessä asetettujen edellytysten mukaisia, sen on välttämättä oltava nimenomainen.

(ks. 194–197 kohta)

6.      Komission hyväksymät valtiontukien valvontaa koskevat sääntelyt ja tiedonannot sitovat sitä edellytyksellä, ettei niillä poiketa perustamissopimuksen määräyksistä.

Koska alueellisia valtiontukia koskevissa vuoden 1998 suuntaviivoissa määrätään, että komission on arvioitava aluetukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille näiden suuntaviivojen perusteella niiden hyväksymisestä alkaen mutta että tämä ei koske tukihankkeita, jotka on ilmoitettu komissiolle ennen näiden suuntaviivojen tiedoksiantamista jäsenvaltioille ja joista komissio ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, sillä, että komissio soveltaa kyseisiä suuntaviivoja päätöksissä, joissa todetaan sellaisten yleisten tukijärjestelmien lainvastaisuus ja yhteismarkkinoille soveltumattomuus, jotka on otettu käyttöön niitä ilmoittamatta ennen tätä hyväksymistä, ei loukata oikeusvarmuuden periaatetta.

Joka tapauksessa on muistutettava, että vaikka voitaisiinkin olettaa, että kyseisten suuntaviivojen soveltamisesta voisi aiheutua sääntöjenvastaisuus, se aiheuttaisi kyseisten päätösten sääntöjenvastaisuuden ja näin ollen niiden kumoamisen vain, jos sanottu virhe on voinut vaikuttaa kumottavien päätösten sisältöön. Jos nimittäin osoittautuu, että ilman sanottua sääntöjenvastaisuutta komissio olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen, koska kysymyksessä oleva virhe ei missään tapauksessa ollut voinut vaikuttaa riidanalaisten päätösten sisältöön, viimeksi mainittuja ei ole syytä kumota.

(ks. 214–220 kohta)

7.      Komissiolla on EY 87 artiklan 3 kohtaa soveltaessaan laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää koko yhteisöä silmällä pitäen tehtävää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten monitahoista arviointia. Tämän harkintavallan käyttämistä koskeva tuomioistuimen suorittama valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että asiassa ei ole tehty oikeudellista virhettä, että tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

(ks. 223 kohta)

8.      Toimintatuilla pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan. Verojärjestelmät, joissa säädetään yhtiöverosta tehtävistä osittaisista vapautuksista, ovat luonteeltaan toimintatukea eivätkä investointi- tai työllisyystukea siitä huolimatta, että näihin järjestelmiin pääsyn edellytyksenä on velvollisuus tehdä vähimmäisinvestointi ja velvollisuus luoda vähimmäismäärä työpaikkoja, sillä kyseiset verovapautukset lasketaan tuensaajayritysten toteuttaman voiton perusteella eikä suhteessa investointien tai luotujen työpaikkojen määrään.

(ks. 226–229 kohta)

9.      Koska jäsenvaltion puolustautumisoikeuksien loukkaaminen merkitsee subjektiivisten oikeuksien loukkaamista, vain asianomainen jäsenvaltio voi vedota siihen sellaisesta komission päätöksestä nostettua kumoamiskannetta käsiteltäessä, jossa tukitoimet on todettu lainvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja joka on osoitettu kyseiselle jäsenvaltiolle.

(ks. 238 ja 239 kohta)

10.    Komission suorittamassa tukihankkeiden tutkintamenettelyssä puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaate edellyttää, että asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan tilaisuus esittää tehokkaasti näkemyksensä sellaisista niiden kolmansien osapuolten, joita asia koskee, perustamissopimuksen EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittämistä huomautuksista, jotka komissio aikoo ottaa päätöksensä perustaksi, ja että jos jäsenvaltiolle ei ole varattu tilaisuutta esittää näkemystään näistä huomautuksista, komissio ei voi käyttää niitä päätöksessään kyseistä jäsenvaltiota vastaan. Tällaisesta loukkaamisesta voi kuitenkin seurata päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta.

Tällainen sääntöjenvastaisuus ei ole se, että komissio ei ole ottanut huomioon jäsenvaltion huomautuksia, joissa vastattiin sellaisen kolmannen osapuolen, jota asia koski, esittämään, perusteettomasti myönnettyjen tukien takaisinperintää koskevaan vaatimukseen, koska kyseinen päätös ei perustu kyseisissä huomautuksissa esitettyyn vaatimukseen ja koska tukien takaisinperintää koskeva määräys on looginen, välttämätön ja yksinomainen seuraus siitä, että komissio oli ensin osoittanut kyseisten tukien sääntöjenvastaisuuden ja yhteismarkkinoille soveltumattomuuden.

(ks. 241–244 kohta)

11.    Vaikka komission toimintaan EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 antamiseen saakka ei sovellettu erityisiä tukitoimien tutkintaa koskevia määräaikoja, sen oli kuitenkin vältettävä viivyttämästä loputtomasti toimivaltuuksiensa käyttöä oikeusvarmuuden perusvaatimuksen noudattamiseksi.

Sikäli kuin komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sen on perustamissopimukseen sisältyviin, valtiontukea koskeviin perustavanlaatuisiin määräyksiin perustuvan menettelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kantelu, jossa on ilmiannettu yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki. Tästä seuraa, ettei komissio voi pitkittää määräämättömäksi ajaksi kantelun kohteena olevien valtion toimenpiteiden alustavaa tutkintaa. Kantelun tutkinnan keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti asiayhteys, menettelyvaiheet, joita komission on noudatettava, sekä asian vaikeusaste.

Sen ajankohdan, jona komissio sai tiedon kyseisistä tukijärjestelmistä, ja sen ajankohdan, jona se aloitti EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn niitä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, välillä kulunut kuuden ja puolen vuoden pituinen aika ei ole kyseisten järjestelmien asiayhteyteen nähden sellainen kohtuuton aika, josta aiheutuisi, että alustavassa tutkintamenettelyssä olisi loukattu oikeusvarmuuden ja hyvän hallintotavan periaatteita, koska yhtäältä kyseisten toimenpiteiden vuoksi oli tarpeen perusteellisesti tutkia kansallista lainsäädäntöä ja niistä aiheutui huomattavan paljon sekä kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmää että muissa jäsenvaltioissa voimassa olevia, verotuksellisen itsemääräämisvallan alaisia järjestelmiä koskevaa keräys- ja tarkastelutyötä ja koska toisaalta käsittelyn kesto johtui suurelta osin kansallisista viranomaisista, jotka jättivät kyseiset järjestelmät ilmoittamatta ja jotka tämän lisäksi kieltäytyivät toimittamasta hyödyllisiä tietoja komissiolle, ja koska komissio tänä aikana valtiontuen alalla käytettävänään olevan harkintavallan puitteissa saattoi katsoa, että sen piti käsitellä nopeammin sellaisia toimenpiteitä koskevat muut asiat, jotka tosin olivat erilaisia mutta jotka olivat samojen viranomaisten toteuttamia ja joista aiheutui samantyyppisiä oikeudellisia ongelmia.

(ks. 259–277 kohta)

12.    Tuen sääntöjenmukaisuutta koskevaan perusteltuun luottamukseen voidaan vedota ainoastaan, jos kyseinen tuki on myönnetty EY 88 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Alueellisen viranomaisen ja huolellisen taloudellisen toimijan on nimittäin yleensä kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu. Koska EY 88 artiklassa ei lisäksi tehdä eroa tukijärjestelmien ja yksittäisten tukien välillä, näitä periaatteita sovelletaan, kun kyse on tukijärjestelmistä.

Kuitenkaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ilmoittamatta jättämisen vuoksi sääntöjenvastaisen tuen saajat voivat vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden vallitessa ne olivat voineet luottaa tuen sääntöjenmukaisuuteen, vastustaakseen tuen takaisinmaksua.

(ks. 278–282 kohta)

13.    Sääntöjenvastaisesti myönnettyä tukea koskevan erityisen ilmoituksen, jolla sääntöjenvastaisesti – koska komissio ei ole tehnyt sääntöjenvastaisesti myönnetystä tuesta vuonna 1983 annetussa tiedonannossa tarkoitettua lopullista päätöstä yhteensoveltuvuudesta – myönnetyn tuen saajia olisi varoitettu sen ennenaikaisuudesta, julkaisematta jättämistä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei voida pitää sellaisena poikkeuksellisena olosuhteena, johon perusteltu luottamus ilmoittamatta myönnettyjen tukien sääntöjenmukaisuuteen voisi perustua.

Toisenlaisella tulkinnalla tälle tiedonannolle annettaisiin ulottuvuus, joka olisi ristiriidassa EY 88 artiklan 3 kohdan kanssa.

Vaikka komissio voi antaa itselleen harkintavaltansa käyttämistä koskevia toimintaohjeita suuntaviivojen kaltaisten toimien muodossa, se voi menetellä näin vain siltä osin kuin nämä toimet sisältävät ohjeellisia sääntöjä kyseisen toimielimen toimintaa varten eivätkä ole perustamissopimuksen määräysten vastaisia.

Sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien ennenaikaisuus johtuu EY 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn ilmoittamisvelvollisuuden tehokkaasta vaikutuksesta, eikä se riipu siitä, onko kyseisessä tiedonannossa edellytetty ilmoitus julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä vai ei. Sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisinperintä ei saa käydä mahdottomaksi vain sen vuoksi, ettei tällaista ilmoitusta ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sillä muussa tapauksessa perustamissopimuksessa määrätty valtiontukien valvontajärjestelmä vaarantuisi.

(ks. 305–308 kohta)

14.    Vaikka luottamuksensuojan periaate onkin yksi yhteisön perusperiaatteista, taloudelliset toimijat eivät kuitenkaan voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa. Tätä periaatetta selvästikin sovelletaan kilpailupolitiikan alalla, jolle on ominaista komission laaja harkintavalta. Näin on silloin, kun on selvitettävä, täyttyvätkö ne poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloon liittyvät edellytykset, jotka sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisinperinnästä luopumiselle on asetettu. Näin ollen alaa koskevista muista asioista tehdyillä päätöksillä on vain ohjaava luonne eikä perusteltu luottamus voi perustua niihin, koska kullakin asialla on omat ominaispiirteensä.

(ks. 310–312 kohta)

15.    EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ne osapuolet, joita asia koskee, eivät voi itse vaatia valtiontukien valvontamenettelyssä, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava tuet myöntänyttä jäsenvaltiota.

(ks. 332 kohta)

16.    EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksellä ei sinänsä ole mitään peruuttamattomia vaikutuksia tässä päätöksessä tarkoitettujen toimien laillisuuteen. Näiden toimien sääntöjenvastaisuus vahvistetaan nimittäin vasta lopullisessa päätöksessä, jossa nämä toimet lopullisesti määritellään tueksi.

(ks. 349 kohta)