JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
GIOVANNI PITRUZZELLA
11 päivänä kesäkuuta 2019 (1)
Yhdistetyt asiat C‑349/18–C‑351/18
Nationale Maatschappij der Belgische Spoorwegen (NMBS)
vastaan
Mbutuku Kanyeba (C‑349/18)
Larissa Nijs (C‑350/18)
Jean-Louis Anita Dedroog (C‑351/18)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Vredegerecht te Antwerpen (Antwerpenin rauhantuomari, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Rautatieliikenne – Matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – Asetus (EY) N:o 1371/2007 – 9 artiklan 4 kohta – Ilman matkalippua oleva matkustaja – Sääntöjenvastaisuuden korjaamatta jättäminen – Oikeussuhteen luonne – Kohtuuttomat ehdot kuluttajien kanssa tehdyissä sopimuksissa – Direktiivi 93/13/ETY – 2 ja 3 artikla sekä 6 artiklan 1 kohta – Soveltamisala – Yleiset kuljetusehdot – Liputtomiin matkustajiin sovellettava lisämaksu
1. Onko yksityishenkilöä, joka päättää matkustaa junalla ostamatta lippua eikä korjaa sääntöjenvastaisuutta tarkastustenkaan jälkeen, sitova oikeussuhde unionin oikeuden mukaan sopimus? Entä voidaanko tällaiseen oikeussuhteeseen soveltaa kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä sillä seurauksella, että tuomioistuin voi katsoa, etteivät lisämaksuun, jota liikennöitsijä vaatii lipun ostamatta jättämisen vuoksi, sovellettavat ehdot sido kuluttaja-matkustajaa?
2. Nämä ovat keskeisimmät kysymykset nyt tarkasteltavan asian taustalla. Asia liittyy ennakkoratkaisupyyntöön, jonka Vredegerecht te Antwerpen (Antwerpenin rauhantuomari, Belgia) on esittänyt sellaisen pääasian yhteydessä, jossa belgialainen rautatieliikennöitsijä vaatii matkustajaa, jonka todetaan olevan vailla lippua, maksamaan yleisten kuljetusehtojen mukaisen määrän siinä tapauksessa, että liputon matkustaja on kieltäytynyt maksamasta lipun hintaa ja sääntöjenvastaisuuden korjaamatta jättämisestä seuraavia lisämaksuja.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
3. Direktiivin 93/13/ETY(2) johdanto-osan 12. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kansallisten lainsäädäntöjen nykytilassa voidaan suunnitella kuitenkin ainoastaan osittaista yhdenmukaistamista; tämä direktiivi kattaa erityisesti ainoastaan ne sopimusehdot, joista ei ole neuvoteltu erikseen; on tarpeen jättää jäsenvaltioille mahdollisuus perustamissopimusta asianmukaisesti noudattaen varmistaa kuluttajalle suojelun korkeampi taso tämän direktiivin säännöksiä tiukemmilla kansallisilla säännöksillä.”
4. Direktiivin 93/13 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.
2. Tämän direktiivin säännökset eivät koske pakollisia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja eikä kansainvälisten sopimusten, joissa jäsenvaltiot ja yhteisö ovat osallisina, määräyksiä tai periaatteita, varsinkaan liikenteen alalla.”
5. Saman direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.
2. Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.
Ehdon tai yksittäisen ehdon tietyistä osista erikseen neuvotteleminen ei sulje pois tämän artiklan soveltamista sopimuksen muihin osiin, jos sopimuksen yleinen arviointi osoittaa, että kyseessä on kaikesta huolimatta ennakolta muotoiltu vakiosopimus.
Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että vakioehdosta on neuvoteltu erikseen, todistustaakka tästä seikasta on hänellä.
3. Liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina.”
6. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”
7. Direktiivin 93/13 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla perustamissopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason.”
8. Asetuksen (EY) N:o 1371/2007(3) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, kuljetussopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen sekä siihen liittyvään tiedottamiseen ja lippujen toimittamiseen sovelletaan liitteessä I olevien II ja III osan määräyksiä.”
9. Asetuksen N:o 1371/2007 9 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rautatieyritysten on tarjottava mahdollisuutta lippujen saantiin kulloisellekin matkalle junasta, ellei mahdollisuutta ole rajoitettu tai evätty turvallisuussyistä tai petosten torjumiseksi tai siksi, että paikanvaraus on pakollinen tai ymmärrettävistä kaupallisista syistä johtuen.”
10. Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä I (ote yhtenäisistä oikeussäännöksistä, jotka koskevat sopimusta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta) olevan II osan 6 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Kuljetussopimuksella kuljettaja sitoutuu kuljettamaan matkustajan sekä tarvittaessa matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikkaan sekä luovuttamaan matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikassa.
2. Kuljetussopimuksen todisteena on yksi tai useampi matkustajalle kirjoitettu matkalippu. Matkalipun puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan kuljetussopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena, ottaen kuitenkin huomioon 9 artiklan mukaiset seuraukset.
3. Matkalippu on, kunnes toisin osoitetaan, todiste kuljetussopimuksen solmimisesta ja sen sisällöstä.”
11. Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä I olevan II osan 9 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava voimassa oleva matkalippu, jonka hänen on esitettävä lippuja tarkastettaessa. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä
a) että matkustajan, joka ei esitä voimassa olevaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu;
b) että matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua tai lisämaksua, voidaan poistaa junasta;
c) palautetaanko lisämaksu ja millä ehdoin.”
B Belgian oikeus
12. Taloudellisia oikeuksia koskevan lakikirjan (Wetboek van Economisch Recht)(4) I.8.39° §:ssä käsite ”yritys” määritellään seuraavasti:
”yritys: luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa jatkuvasti taloudellista toimintaa, tällaisten henkilöiden yhteenliittymät mukaan luettuina”.
13. Taloudellisia oikeuksia koskevan lakikirjan VI.83.24° §:ssä säädetään seuraavaa:
”Yrityksen ja kuluttajan välisissä sopimuksissa ovat aina kohtuuttomia sopimuslausekkeet tai ehdot tai niiden yhdistelmät, joilla pyritään
– –
24° määrittämään kuluttajan velvollisuuksien laiminlyönnistä tai viivästyksestä niiden suorittamisessa hänen maksettavakseen tulevan korvauksen ja korkojen määrä niin, että se ylittää selvästi tosiasiallisen vahingon, joka yritykselle todennäköisesti aiheutuu.”
14. Taloudellisia oikeuksia koskevan lakikirjan VI.84 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kaikki kohtuuttomat ehdot ovat kiellettyjä ja pätemättömiä. Sopimus jää osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla edelleen olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja. Kuluttaja ei voi luopua hänelle tämän jakson nojalla tulevista oikeuksista.”
15. Nationale Maatschappij van de Belgische Spoorwegenin (Belgian valtiollinen rautatieyhtiö, jäljempänä NMBS) yleisten ja erityisten kuljetusehtojen (Algemene en bijzondere vervoersvoorwaarden van de Nationale Maatschappij van de Belgische Spoorwegen) 2 artiklan, jonka otsikko on ”Yleisten ja erityisten kuljetusehtojen hyväksyminen matkustajan osalta”, sanamuoto on seuraava:
”Käyttämällä NMBS:n kuljetuspalveluja matkustaja myöntää tutustuneensa tähän asiakirjaan sekä erityisiin ehtoihin (jotka ovat saatavilla verkkosivustollamme snbc.be) ja sitoutuu noudattamaan niitä varauksitta. NMBS voi tehdä tähän asiakirjaan muutoksia milloin tahansa perustellusta syystä, kuten julkisen palvelun tehtäviin liittyvien velvoitteiden vuoksi, viranomaisten tekemien päätösten noudattamiseksi taikka infrastruktuuriin, verkostoon tai resursseihin liittyvien operatiivisten vaatimusten vuoksi. NMBS sitoutuu tiedottamaan matkustajille kaikista yleisiin kuljetusehtoihin tehdyistä muutoksista NMBS:n tiedotuskanavissa (erityisesti verkkosivustolla snbc.be) sekä Moniteur Belge ‑lehdessä. Näihin muutoksiin voidaan vedota matkustajaan nähden niiden julkaisemisesta lähtien.”
16. Yleisten ja erityisten kuljetusehtojen 4 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Sellaisten sääntöjenvastaisuuksien toteaminen, jotka liittyvät matkalippua koskevien velvollisuuksien noudattamatta jättämiseen ja joiden osalta sovelletaan mahdollisesti liitteessä 1 – Ehtojenvastaisuudet ja asiaton käyttäytyminen – tarkoitettuja toimenpiteitä, ei missään tapauksessa saa aikaan kuljetussopimusta. Näin ollen matkustajalla ei ole oikeutta vaatia niistä minkäänlaista korvausta tai hyvitystä.”
17. Yleisten ja erityisten kuljetusehtojen 5.4 artiklassa, jonka otsikko on ”Matkalipun osto boordtarief-hintaan (junasta ostettavan lipun hinta)”, määrätään seuraavaa:
”§ 1. Muissa kuin liitteen 1 (”Ehtojenvastaisuudet ja asiaton käyttäytyminen”) 1 kohdassa mainituissa tapauksissa, joissa ehtojenvastaisuus todetaan välittömästi, tarkastaja ehdottaa matkustajalle matkalipun ostamista junassa boordtarief-hintaan myytävästä tuotevalikoimasta seuraavissa tapauksissa:
a) matkustaja ei mistä tahansa syystä pysty esittämään tarkastajalle matkalippua;
– –
§ 3. Boordtarief-hinta muodostuu lipun hinnasta ja lisämaksusta, joka määritetään erityisissä kuljetusehdoissa. Se on osa matkalipun hintaa.”
18. Erityisten kuljetusehtojen liitteessä 1 olevassa 2.1.2 kohdassa, jonka otsikko on ”Keskitason sääntöjenvastaisuuden toteaminen”, todetaan seuraavaa:
”Keskitason sääntöjenvastaisuus todetaan, jos jossakin yleisten kuljetusehtojen 5.4 artiklassa mainituista tilanteista oleva matkustaja kieltäytyy ostamasta matkalippua boordtarief-hintaan.”
19. Erityisten kuljetusehtojen liitteessä 1 olevassa 4 kohdassa määrätään seuraavasti matkalippua koskevan sääntöjenvastaisuuden vuoksi maksettavan lisämaksun määrästä:
”Kiinteämääräinen summa (sis. alv 6 %)
– Todettu matkalipun sääntöjenvastaisuus.
Kun maksu suoritetaan 14 kalenteripäivän kuluessa (toteamispäivä mukaan luettuna): 75,00 euroa.
Kun maksua ei ole suoritettu 14 kalenteripäivän kuluessa (toteamispäivä mukaan luettuna): 225,00 euroa.”
II Pääasian tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet sekä ennakkoratkaisukysymykset
20. Asian taustalla on kolme Antwerpenin rauhantuomarin käsiteltävänä olevaa asiaa, joista jokaisesta on esitetty unionin tuomioistuimelle samanlaiset ennakkoratkaisukysymykset.
21. Vuonna 2015 Belgian valtiollinen rautatieyhtiö NMBS totesi neljä kertaa Mbutuku Kanyeban rikkoneen kuljetusehtoja matkustamalla junalla lipun hintaa maksamatta. Missään näistä neljästä tapauksesta Kanyeba ei käyttänyt NMBS:n hänelle tarjoamaa mahdollisuutta ”korjata sääntöjenvastaisuus” ostamalla lippu junasta maksamalla 7,50 euron lisämaksun tai vaihtoehtoisesti maksamalla 14 päivän kuluessa rikkomuksen toteamisesta 75 euroa tai neljäntoista päivän kuluessa sen toteamisesta 225 euroa.
22. Vuosina 2013 ja 2015 Larissa Nijsin oli todettu toimineen vastaavalla tavalla viisi kertaa ja vuosina 2014 ja 2015 Jean-Louis Anita Dedroogin yksitoista kertaa.
23. NMBS tarjosi kummallekin heistä mahdollisuutta korjata sääntöjenvastaisuus 21 kohdassa esitetyin ehdoin. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta.
24. Näin ollen NMBS vaati tuomioistuimessa, että Kanyeba velvoitetaan maksamaan 880,20 euroa, Nijs 1 103,90 euroa ja Dedroog 2 394,00 euroa. Pääasiassa kantaja katsoo, että sen ja vastaajina olevien kolmen matkustajan välinen suhde on luonteeltaan hallinnollinen eikä sopimussuhde, koska vastaajat eivät olleet ostaneet matkalippua.
25. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olevansa velvollinen viran puolesta tarkastelemaan kohtuuttomia ehtoja koskevien sääntöjen soveltamista aina, kun palvelu on tarjottu kuluttajalle, kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa. Sen vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yhtäältä, mikä NMBS:n ja kuluttajien välisen oikeussuhteen luonne on, ja toisaalta, voidaanko sopimuksen katsoa syntyneen, vaikka kuluttajat matkustivat ostamatta matkalippua.
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa erityisesti, ettei NMBS:n yleisten kuljetusehtojen oikeudellinen perusta ole selvä. Yhden näkemyksen mukaan osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia määrittävät yleiset ehdot ovat pelkkiä sopimusehtoja. Toisen näkemyksen mukaan ne sen sijaan ovat hallinto-oikeudellisia määräyksiä.
27. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa Belgiassa käynnissä olevaan opilliseen väittelyyn NMBS:n ja matkustajien välisen suhteen oikeudellisesta luonteesta. Joidenkin mielestä suhde on luonteeltaan sopimussuhde – silloinkin, kun matkustaja ei osta matkalippua –, koska jo se, että matkustaja tulee alueelle, jolla edellytetään voimassa olevaa matkalippua, merkitsee vakiosopimustyyppisen kuljetussopimuksen hyväksymistä. Toiset taas katsovat, että suhteen katsotaan perustuvan sopimukseen ainoastaan silloin, kun matkustaja ostaa matkalipun: muulloin suhteen on katsottava olevan normatiivinen.
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa vielä, että Grondwettelijk (perustuslakituomioistuin, Belgia) ja Hof van cassatie (kassaatiotuomioistuin, Belgia) ovat täsmentäneet, että ”kohtuuttomien ehtojen teoriaa” sovelletaan Belgian oikeudessa myös normatiivisiin oikeussuhteisiin.
29. Edellä kuvatussa tilanteessa Antwerpenin rauhantuomari lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 1371/2007] 9 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 93/13 2 artiklan a alakohdan ja 3 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kuljetusyhtiön ja matkustajan välille syntyy aina sopimukseen perustuva oikeussuhde, jopa silloin, kun matkustaja käyttää kuljettajan palveluja ilman, että on ostanut matkalippua?
2) Mikäli edellä esitettyyn kysymykseen on vastattava kieltävästi, koskeeko kohtuuttomien ehtojen doktriinin mukainen suoja myös matkustajaa, joka käyttää julkista liikennettä ilman, että on ostanut matkalippua, ja joka on tämän toimintansa vuoksi kuljettajan yleisten ehtojen, jotka katsotaan yleisesti sitoviksi niiden normatiivisen luonteen tai valtion virallisessa julkaisussa kuulutuksen perusteella, nojalla velvollinen maksamaan matkalipun hinnan lisäksi tulevan lisämaksun?
3) Onko [direktiivin 93/13] 6 artikla, jossa säädetään, että ’jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja’, kaikissa tapauksissa esteenä sille, että tuomioistuin kohtuullistaa kohtuuttomaksi todettua ehtoa tai soveltaa sen sijaan yleistä lainsäädäntöä?
4) Mikäli edelliseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, mitkä ovat ne olosuhteet, joissa kansallinen tuomioistuin voi kohtuullistaa kohtuuttomaksi todettua ehtoa tai korvata sen soveltamalla yleistä lainsäädäntöä?
5) Mikäli edellä esitettyihin kysymyksiin ei voida vastata in abstracto, esiin tulee kysymys siitä, onko tapauksessa, jossa kansallinen rautatieyhtiö sanktioi siviilioikeudellisesti ilman matkaan oikeuttavaa lippua matkustavaa henkilöä tämän jäätyä kiinni matkalipun hinnan lisäksi tulevalla lisämaksulla ja jossa tuomioistuin katsoo, että veloitettu lisämaksu on direktiivin 93/13 2 artiklan a alakohdan, luettuna yhdessä 3 artiklan kanssa, mukaisesti kohtuuton, direktiivin 93/13 6 artikla esteenä sille, että tuomioistuin toteaa ehdon pätemättömäksi ja soveltaa yleistä vahingonkorvauslainsäädäntöä kansalliselle rautatieyhtiölle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi.”
III Oikeudellinen arviointi
30. Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti keskityn tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastelemaan toista ennakkoratkaisukysymystä, jota kuitenkin kysymysten läheisen yhteyden huomioon ottaen käsittelen yhdessä ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kanssa. Ennakkoratkaisukysymyksiä 3–5 tarkastellaan yhdessä; niiden osalta esitän ainoastaan lyhyitä huomioita unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.
1. Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys
a) Alustavia huomioita
31. Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, voidaanko rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetusta asetuksesta N:o 1371/2007 ja kohtuuttomia ehtoja koskevasta direktiivistä 93/13 katsoa seuraavan, että kuljetusyhtiön ja matkustajan välille syntyy aina sopimussuhde, silloinkin, kun matkustaja käyttää liikennöitsijän palvelua ostamatta lippua. Jos vastaus on kieltävä, voidaanko tällaiseen tilanteeseen joka tapauksessa soveltaa direktiiviin 93/13 sisältyvää kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä siten, että tuomioistuin voi todeta kohtuuttomaksi ja siten kuluttajaa sitomattomaksi mahdollisen ehdon, jolla voimassa olevaa lippua vailla oleva matkustaja velvoitetaan maksamaan lisämaksu?
32. Voidakseni esittää jäljempänä huomioni minun on ensin todettava kaksi asiaa.
33. Ensinnäkään asetuksessa N:o 1371/2007 ja direktiivissä 93/13 ei mainita mitään junaan nousevan kuluttajan ja kuljetusyrityksen välisen suhteen oikeudellisesta luonteesta.
34. Asetuksen N:o 1371/2007 4 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, kuljetussopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen sekä siihen liittyvään tiedottamiseen ja lippujen toimittamiseen sovelletaan liitteessä I olevien II ja III osan määräyksiä.”
35. Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä I olevan II osan 6 artiklan 2 kohdassa todetaan ainoastaan seuraavaa: ”Kuljetussopimuksen todisteena on yksi tai useampi matkustajalle kirjoitettu matkalippu. Matkalipun puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon – –”.
36. Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä I olevan II osan 9 artiklassa tarkennetaan seuraavaa: ”1. Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava voimassa oleva matkalippu, jo[ka] hänen on esitettävä lippuja tarkastettaessa. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä, a) että matkustajan, joka ei esitä voimassa olevaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu; b) että matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua tai lisämaksua, voidaan poistaa junasta – –.”
37. Kuten unionin tuomioistuin on jo selvästi todennut, kyseisissä säännöksissä edellytetään ainoastaan ennalta tehdyn kuljetussopimuksen olemassaoloa.(5)
38. Direktiivissä 93/13 ei mitenkään viitata sopimuksen käsitteeseen eikä sopimuksen syntyhetkeen vaan oletetaan lähtökohtaisesti, että sopimussuhde on olemassa, jotta kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä voidaan soveltaa.(6)
39. Näin ollen missään ennakkoratkaisuja pyytäneen tuomioistuimen mainitsemassa unionin oikeuden säädöksessä ei määritellä sitä, milloin oikeussuhde voidaan katsoa kuljetussopimukseksi, saati sitä, milloin kuljetussopimuksen voidaan katsoa syntyneen.
40. Jäsenvaltioilla on siis täysi harkintavalta määrittää itse edellä kuvatuissa tilanteissa syntyvän oikeussuhteen luonne.(7)
41. Näin ollen unionin oikeus ei ole esteenä sellaisten kansallisten säännösten olemassaololle, joiden mukaan henkilö, joka matkustaa junalla ilman voimassa olevaa matkalippua eikä korjaa sääntöjenvastaisuutta tarkastusten jälkeen, ei ole sopimussuhteessa rautatieyhtiöön.(8)
42. Katson siis, ettei asetuksen N:o 1371/2007 9 artiklan 4 kohtaa ja direktiivin 93/13 2 artiklan a alakohtaa ja 3 artiklaa voida tulkita siten, että kuljetusyhtiön ja matkustajan välille syntyisi aina sopimussuhde.
43. On näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävä kansallisen oikeuden perusteella ratkaista, onko sopimussuhde olemassa.
44. Toinen mainitsemistani aluksi todettavista asioista on se, että asiassa kuvattu käyttäytyminen on sosiaalisesti paheksuttavaa tavalla, joka eri oikeusjärjestyksissä saatetaan katsoa oikeudellisesti joko pelkäksi sopimusoikeudelliseksi laiminlyönniksi, hallinto-oikeudelliseksi rikkomukseksi tai jopa rikokseksi(9) sen mukaan, millaisia julkisoikeudellisiakin intressejä matkustajien kuljettamiseen liittyy.
45. Tapauksessa on nimittäin oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella kyse tilanteesta, jossa matkustaja nousee junaan tietoisesti ilman lippua ja vailla minkäänlaista halua täyttää velvoitettaan maksaa käyttämästään palvelusta edes siinä yhteydessä, kun palvelun harjoittaja tarjoaa hänelle tähän erilaisia mahdollisuuksia palvelun käytön aikana tai sen jälkeen.
b) Kohtuuttomia ehtoja koskevan sääntelyn soveltaminen liputtoman matkustajan tapaukseen
46. Edellä mainittujen seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta, voidaanko direktiivin 93/13 kohtuuttomien ehtojen sääntelyä soveltaa myös sellaisessa tapauksessa, että matkustaja nousee junaan ilman lippua ja että rautatieyhtiö sen jälkeen, kun kyseinen matkustaja on kieltäytynyt useaan kertaan korjaamasta sääntöjenvastaisuutta rautatieyhtiön yleisten kuljetusehtojen mukaisesti, vaatii häneltä oikeusteitse lipun hinnan ja lisämaksun maksamista
47. Lisämaksun oikeudellinen perusta siinä tapauksessa, ettei matkustajalla ole voimassa olevaa matkalippua (eikä hän korjaa sääntöjenvastaisuutta toistuvista ja vaaditulta rahamäärältään yhä suuremmista kehotuksista huolimatta), ovat rautatieyhtiön yleiset kuljetusehdot.
48. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseisiä yleisiä ehtoja sovelletaan kaikkiin matkustajiin niiden normatiivisen luonteen vuoksi tai sen vuoksi, että niistä on tiedotettu virallisessa julkaisussa.
49. Periaatteessa ei voida sulkea pois, että kyse on kuitenkin sopimukseen perustuvasta suhteesta.(10)
50. Kuten edellä on todettu, on kansallisen tuomioistuimen tehtävä ratkaista kansallisen oikeuden perusteella, onko liikennöitsijän ja liputtoman matkustajan välillä oikeussuhde vai ei.
51. Vaikka onkin totta, että – koska edellä mainituissa unionin oikeuden oikeuslähteissä ei ole täsmällisiä viittauksia sopimuksen syntyhetkeen – on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä kansallisen oikeuden perusteella luokitella edellä kuvattu oikeudellinen tilanne, on niin ikään totta (kuten komissio oikeudenkäyntiasiakirjoihin liitetyissä kirjallisissa huomautuksissaan(11) toteaa), että jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä sen edellytyksenä, että suhteen voidaan katsoa perustuvan sopimukseen, on yleisesti molemminpuolinen tahdonilmaus.
52. Edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa tällaisen molemminpuolisen tahdonilmauksen olemassaoloa voidaan perustellusti epäillä. Matkustaja ei nimittäin pelkästään päätä olla ostamatta yleisölle tarjottavaa lippua vaan kieltäytyy ilmaisemasta tahtoaan ostaa lippu silloinkin, kun hänelle toistamiseen tarjotaan sopimusta junassa.
53. Näin ollen voidaan epäillä, voiko edellä kuvatun kaltaisessa oikeudenvastaisessa toiminnassa olla kyse sellaisesta molemminpuolisesta tahdonilmauksesta, joka voisi saada aikaan sopimuksen. Matkustaja ei nimittäin ilmaise suostumustaan yhteen sopimuksen olennaiseen osatekijään, nimittäin palvelun hintaan ja sen maksamiseen.
54. Jos päädytään katsomaan, että kuljetusyrityksen ja lipun hinnan maksamisesta kieltäytyneen kuluttajan välinen suhde on luonteeltaan sopimussuhde, olisi periaatteessa sovellettava kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä. Direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisen direktiivin säännökset eivät kuitenkaan koske pakottavia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja.
55. Jos kyseisessä kansallisessa oikeudessa yleiset kuljetusehdot luokitellaan normatiivisiksi, olisi sovellettava edellä mainittua 1 artiklan 2 kohtaa, jolloin kohtuuttomia ehtoja koskeva sääntelyä ei sovelleta.
56. Jos sen sijaan yleiset kuljetusehdot (joihin sisältyy ehto, jonka mukaan lipun ostamatta jättämisestä seuraa velvollisuus maksaa lisämaksu) on katsottava luonteeltaan sopimukseksi, ei direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohtaa voida soveltaa ja ehtoa voitaisiin arvioida kohtuuttomia ehtoja koskevan sääntelyn mukaisesti.
57. Belgian oikeuden osalta komissio on kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan korostanut, ettei Belgian kuningaskunta ole saattanut direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöään ja se on käyttänyt saman direktiivin 8 artiklassa säädettyä oikeuttaan.(12)
58. Jos tämä on Belgian oikeusjärjestyksessä todellisuudessa vallitseva tilanne ja jos katsotaan, ettei direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohta ole jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä suoraan sovellettavaa oikeutta, kansallisen tuomioistuimen on joka tapauksessa arvioitava ehdon mahdollista kohtuuttomuutta.
59. Jos sen sijaan kyseessä olevassa kansallisessa oikeusjärjestyksessä kuljetusyrityksen ja lipun maksamisesta kieltäytyneen kuluttajan välisen suhteen ei katsota perustuvan sopimukseen, tilanne jää unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle.
60. Direktiivin 93/13 1 artiklan 1 kohdassa direktiivin soveltamisalan nimittäin todetaan selvästi rajoittuvan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyihin sopimuksiin.
61. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin unionin tuomioistuimelle esittämässään ennakkoratkaisupyynnössä (joka on kyseisessä kohdassa hiukan epäselvä), että Belgiassa perustuslakituomioistuimen ja kassaatiotuomioistuimen oikeuskäytännössä ”kohtuuttomien ehtojen teoria” on ulotettu koskemaan myös ”normatiivista oikeussuhdetta”.(13)
62. Jos kohtuuttomien ehtojen vastainen suoja on Belgian oikeudessa ulotettu kaikkiin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin suhteisiin, myös luonteeltaan normatiivisiin suhteisiin – seikka, jonka selvittäminen on yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävä –, olisi lauseketta, jonka mukaan lipun hinnan maksamisesta kieltäytynyt kuluttaja velvoitetaan maksamaan lisämaksu, arvioitava kohtuuttomia ehtoja koskevan sääntelyn perusteella.
63. Joka tapauksessa edellä mainittujen, kuluttajan käyttäytymisen sosiaalista paheksuttavuutta koskevien subjektiivisten seikkojen lisäksi on kuitenkin pidettävä mielessä, että kyseessä on todella erikoinen tilanne, jossa risteävät osin yksityiset ja osin julkiset edut: henkilökuljetuspalveluiden harjoittaminen; lisämaksun ”sanktioluonne” siinä tapauksessa, että matkustaja kieltäytyy toistuvasti maksamasta lippua, minkä tarkoituksena on samanaikaisesti yhtäältä vähentää matkustajien halukkuutta toimia epätoivotulla tavalla ja toisaalta korvata elinkeinonharjoittajalle saatavan perinnästä aiheutuneita hallinnollisia kuluja; sellaisen henkilön käyttäytyminen, joka tietoisesti kieltäytyy maksamasta hintaa käyttämästään palvelusta laiminlyömällä velvollisuutensa hankkia ennakkoon asianmukainen matkalippu ja kieltäytymällä sitten korjaamasta laiminlyöntiään maksamalla hinnan junassa.
64. Voidakseen konkreettisesti arvioida ehdon kohtuuttomuutta kansallisen tuomioistuimen tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon edellä mainittu asiayhteys selvittääkseen, aiheuttaako mainittu ehto direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun huomattavan epätasapainon osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille.
65. Tältä osin vaikuttaa perustellulta epäillä, että oikeuksien ja velvollisuuksien välillä olisi huomattavaa epätasapainoa, jota kohtuuttomuuden toteaminen edellyttää, kun yksittäiset ehdot, jotka kyllä tuottavat etua laatijalleen, perustuvat yrityksen oikeutettuihin organisatorisiin ja hallinnollisiin tarpeisiin eikä yritys ilman niitä voisi tehokkaasti ja kannattavasti harjoittaa toimintaansa.
2. Kolmas, neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys
66. Kolmannella, neljännellä ja viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee, kuinka laaja on kansallisen tuomioistuimen velvollisuus todeta kohtuuttomana pitämänsä lauseke pätemättömäksi ja onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se estää kansallista tuomioistuinta kohtuullistamasta kohtuuttomana pitämäänsä ehtoa, jonka mukaan vailla matkalippua olevan matkustajan on maksettava lisämaksu, ja siten, että se estää tuomioistuinta korvaamasta kyseistä ehtoa yleisellä vahingonkorvausvastuuta koskevalla sääntelyllä niin, että yritys saisi korvauksen kärsimästään vahingosta.
67. Kuten alussa mainitsin, katson aiheelliseksi käsitellä näitä kysymyksiä yhdessä ja rajoitun palauttamaan mieleen asiaa koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
68. Ensinnäkin katson tarpeelliseksi tarkastella sitä, voidaanko nämä kysymykset ottaa tutkittaviksi.
69. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei nimittäin käy ilmi sitä, millä perusteilla kansallinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi esittää nämä kysymykset, eikä sitä, millaiseen kansalliseen sääntelykehykseen kysymykset liittyvät.
70. Ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat vaatimukset sisältyvät unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklaan, ja kansallinen tuomioistuin on SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuinten välisen yhteistyön mukaisesti velvollinen tuntemaan ne ja noudattamaan niitä tarkasti.(14)
71. Vaikka nimittäin onkin selvää, että kolmas, neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys koskevat direktiivin 93/13 6 artiklan tulkintaa, yhtä selvää ei ennakkoratkaisupyynnön perusteella ole se, mitkä määräykset ovat kohtuuttomuusarvioinnin kohteena, eikä siinä myöskään täsmennetä, mitä yleisesti sovellettavan oikeuden säännöksiä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää mahdollisena käyttää kohtuuttomaksi todetun ehdon asemesta.
72. Joka tapauksessa on riittävää palauttaa mieliin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan kyseinen artikla on esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jossa sallitaan kansallisen tuomioistuimen täydentää kyseistä sopimusta muuttamalla ehdon sisältöä silloin, kun kansallinen tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa olevan kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi.(15)
73. Kuten mainitussa oikeuskäytännössä todetaan, tällainen tuomioistuimen toimenpide olisi omiaan haittaamaan direktiivin pitkän aikavälin tavoitteen toteutumista, joka on ehkäistä sitä, että elinkeinonharjoittajat käyttävät tällaisia ehtoja.(16)
74. Kyseisen 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto on sitä paitsi selvä siltä osin, että siinä täsmennetään, että kohtuuttomaksi katsottu ehto on jätettävä pois sopimuksesta niin, ettei se sido kuluttajaa millään tavalla. Näin ollen vaikuttaa ilmeiseltä, että tuomioistuimen toimenpide, jolla se kohtuullistaisi tai lieventäisi kohtuuttoman ehdon vaikutuksia, olisi selkeästi ristiriidassa ennen kaikkea kyseisen säännöksen sanamuodon ja myös sen tarkoituksen kanssa.
75. Mitä sen sijaan tulee kansallisen tuomioistuimen mahdollisuuteen korvata kohtuuton ehto, on muistettava, että ainoa asiaa koskeva poikkeus perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asiassa Kásler,(17) jonka mukaan tuomioistuimen toimenpidettä voidaan pitää oikeutettuna ainoastaan kahden ehdon täyttyessä: ensimmäinen ehto on, että kohtuuttomaksi katsotun ehdon soveltamatta jättäminen merkitsisi kansallisen oikeuden mukaan koko sopimuksen toteamista pätemättömäksi, ja toinen, että kyseisen sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta olisi kuluttajalle erityisen haitallisia(18) ja negatiivisia seurauksia.
76. Edellä mainittujen ehtojen lisäksi oikeuskäytännössä on täsmennetty myös, että sopimuksen täydentäminen on mahdollista yksinomaan luonteeltaan dispositiivisilla lausekkeilla, toisin sanoen korvaamalla kohtuuton ehto ehdolla, jolla toistetaan lainsäädännön säännös, ilman minkäänlaista tilaa tuomioistuimen tulkinnalle tai ”luovuudelle”.
77. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa, joka on aivan erityinen jo useita kertoja mainitun kuluttajan oikeudenvastaisen toiminnan vuoksi, on ilmeistä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kolmannen, neljännen ja viidennen ennakkoratkaisukysymyksensä, koska se on oikeudellisessa tilanteessa, jossa yhtäältä ylimpien tuomioistuinten tulkinta kansallisista säännöksistä vaikuttaa laajentavan kohtuuttomia ehtoja koskevan sääntelyn sovellettavuuden myös muihin kuin sopimukseen perustuviin tilanteisiin mutta toisaalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei salli ehdon kohtuullistamista kuluttajan kannalta suotuisammaksi.
78. Toisin sanoen kansallinen tuomioistuin, täysin tietoisena kuluttajan toiminnan oikeudenvastaisuudesta, epäilee kuitenkin, että yleisissä ehdoissa matkalipun ostamatta jättämisestä määrätty lisämaksu on liian korkea.
79. Rajoittamatta edellä esitettyjä huomioita, jotka velvoittavat kansallisen tuomioistuimen arvioimaan pääasiassa voimassa olevan kansallisen oikeuden perusteella edellä kuvatun unionin oikeuden tulkintakehyksen mukaisesti, katson, että unionin tuomioistuin voisi arvioida mahdollisuutta laajentaa tuomioistuimen toimivaltaa rajoitetusti ja suppeasti siten, että sen olisi mahdollista puuttua tällaisiin ehtoihin muuttamalla niitä sellaisissa kansallisissa sääntely-yhteyksissä, joissa kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä voitaisiin hypoteettisesti soveltaa myös kuvatun kaltaisiin tilanteisiin.
IV Ratkaisuehdotus
80. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Vredegerecht te Antwerpenin ennakkoratkaisupyyntöön toisen kysymyksen osalta seuraavasti:
Direktiivissä 93/13/ETY ei säädetä sopimuksen syntymisen edellytyksistä, ja siihen sisältyvää kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä sovelletaan pääsääntöisesti yksinomaan sopimukseen perustuviin oikeussuhteisiin, joiden määritteleminen kansallisen oikeuden perusteella on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Tapauksessa, jossa matkustaja käyttää kuljetuspalvelua ostamatta lippua ja jossa hänet tämän toiminnan seurauksena velvoitetaan maksamaan lipun hinnan lisäksi lisämaksu, kansallisen tuomioistuimen on kansallisen oikeuden perusteella määritettävä, onko kyseessä sopimukseen perustuva vai muunlainen suhde, ja arvioitava, voidaanko kohtuuttomia ehtoja koskevaa sääntelyä soveltaa mihin tahansa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen suhteeseen – myös sellaiseen, joka ei ole luonteeltaan sopimussuhde. Lisäksi sen yleisiin kuljetusehtoihin sisältyvän ehdon, jonka mukaan matkustaja, joka laiminlyö lipun ostamisen ennakkoon ja sääntöjenvastaisuuden korjaamisen jälkikäteen, velvoitetaan maksamaan lipun hinnan lisäksi lisämaksu, kohtuuttomuuden arvioinnissa on direktiivin 93/13 3 artiklan mukaisesti varmistettava, onko osapuolten asemassa huomattavaa epätasapainoa, kun otetaan huomioon myös se, että tällaisessa tapauksessa toisiinsa limittyvät yksityisoikeudelliset ja julkisoikeudelliset edut, ja pidetään mielessä kaikki kyseisen yksittäistapauksen olosuhteet, erityisesti kuluttajan oikeudenvastainen toiminta.