Yhdistetyt asiat C-349/18–C-351/18
Nationale Maatschappij der Belgische Spoorwegen (NMBS)
vastaan
Mbutuku Kanyeba ym.
(vredegerecht te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.11.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Rautatieliikenne – Matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – Asetus (EY) N:o 1371/2007 – 3 artiklan 8 alakohta – Kuljetussopimus – Käsite – Matkustaja, joka nousee junaan ilman lippua – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13/ETY – 1 artiklan 2 kohta ja 6 artiklan 1 kohta – Rautatieyrityksen yleiset kuljetusehdot – Pakottavat lait tai asetukset – Sopimussakko – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta
1. Liikenne – Rautatiekuljetukset – Asetus N:o 1371/2007 – Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – Kuljetussopimus – Käsite – Matkustajan, joka nousee liputta junaan, johon on vapaa pääsy, suorittaman matkan kuuluminen asetuksen N:o 1371/2007 soveltamisalaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1371/2007 3 artiklan 8 alakohta)
(ks. 36, 37 ja 48–53 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kohtuuttoman ehdon sisällön oikaiseminen kansallisen tuomioistuimen toimesta – Sopimussakkolausekkeessa kuluttajalle määrätyn seuraamuksen määrän muuttaminen ei ole sallittua – Kansallinen tuomioistuin ei voi sopimusoikeuden nojalla korvata mainittua lauseketta kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä – Poikkeus
(Neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta)
(ks. 67–74 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
Tiivistelmä
Matkustaja, joka nousee junaan, johon on vapaa pääsy, matkustaakseen siinä ilman, että on ostanut lippua, on tehnyt ”kuljetussopimuksen”
Unionin tuomioistuin tutki 7.11.2019 antamassaan tuomiossa Kanyeba ym. (C-349/18–C-351/18) yhtäältä rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen N:o 1371/2007(1) 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun kuljetussopimuksen käsitteen tulkintaa ja toisaalta kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa, jos se toteaa sopimusehdon olevan kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13(2) tarkoitetulla tavalla kohtuuton.
Tämä tuomio annettiin kolmessa asiassa, joissa vastakkain olivat Nationale Maatschappij der Belgische Spoorwegen (NMBS), joka on Belgian valtiollinen rautatieyhtiö, ja toisaalta kolme matkustajaa, ja joissa oli kyse lisämaksuista, joita viimeksi mainituilta vaadittiin heidän matkustettuaan junassa ilman matkalippua. Mainittujen matkustajien kieltäydyttyä korjaamasta sääntöjenvastaisuutta maksamalla heti matkan hinnan korotettuna lisämaksuilla tai myöhemmin kiinteän maksun, NMBS haastoi heidät oikeuteen ja vaati heidän velvoittamistaan maksamaan sille sen kuljetusehtojen kyseisistä rikkomisista seuraavat määrät. NMBS väitti tässä yhteydessä, että sen ja mainittujen matkustajien väliset suhteet eivät ole luonteeltaan sopimussuhteita vaan kyseessä ovat hallinnolliset suhteet, koska matkustajat eivät olleet ostaneet matkalippua. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin, tiedustelee unionin tuomioistuimelta yhtäältä sitä, mikä kuljetusyhtiön ja tämän yhtiön palveluja ilman matkalippua käyttävän matkustajan välisen oikeussuhteen luonne on, ja toisaalta sitä, miten laaja suoja kohtuuttomia ehtoja koskevalla säännöstöllä myönnetään tällaiselle matkustajalle.
Unionin tuomioistuin täsmensi aluksi asetuksen N:o 1371/2007(3) 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun kuljetussopimuksen käsitettä. Se huomautti ensin mainitun säännöksen sanamuodon perusteella, että tällaisesta sopimuksesta seuraa pääasiallisesti rautatieyrityksen velvollisuus tarjota matkustajalle yksi tai useampi kuljetuspalvelu ja matkustajan velvollisuus maksaa hinta, jollei kuljetuspalvelua tarjota maksutta. Tästä seuraa, että yhtäältä sekä rautatieyritys, joka on antanut vapaan pääsyn junaansa, että toisaalta matkustaja, joka on noussut junaan matkustaakseen siinä, antavat yhtäpitävän tahdonilmauksensa olla sopimussuhteessa siten, että kuljetussopimuksen olemassaolon osoittamiseksi tarvittavat edellytykset lähtökohtaisesti täyttyvät. Unionin tuomioistuin tutki sitten mainitun säännöksen asiayhteyden ja totesi, että mainitun sanamuodon ja asiayhteyden perusteella on katsottava, että kuljetussopimuksen käsite on riippumaton siitä, onko matkustajalla lippu, ja että se näin ollen kattaa tilanteen, jossa matkustaja nousee junaan, johon on vapaa pääsy, matkustaakseen siinä ilman, että on ostanut lippua. Lopuksi unionin tuomioistuin korosti, että olisi asetuksella N:o 1371/2007 tavoitellun, rautatiematkustajien suojelua koskevan päämäärän vastaista katsoa, että pelkästään sillä perusteella, että tällaisella matkustajalla ei ole lippua junaan noustessaan, hän ei ole sopimussuhteessa rautatieyritykseen, joka on antanut vapaan pääsyn juniinsa, koska tällaisessa asiayhteydessä tämä matkustaja voisi hänestä riippumattomien seikkojen vuoksi jäädä vaille niitä oikeuksia, jotka mainitussa asetuksessa on liitetty kuljetussopimuksen tekemiseen. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että koska asetuksesta N:o 1371/2007 puuttuvat tätä koskevat säännökset, mainitun asetuksen 3 artiklan 8 alakohtaan sisältyvän kuljetussopimuksen käsitteen tällaisella tulkinnalla ei ole vaikutusta kuljetussopimuksen pätevyyteen tai niihin seurauksiin, joita aiheutuu siitä, että jokin sopimuspuolista jättää noudattamatta sopimusvelvoitteitaan, sillä näitä seikkoja säännellään sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti.
Unionin tuomioistuin muistutti tämän jälkeen, että direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan mukaan tämän direktiivin säännökset eivät koske pakottavia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja ja että on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä selvittää, jääkö kyseinen ehto siten direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin tukeutui kuitenkin olettamaan, että mainittu sopimusehto kuuluu direktiivin soveltamisalaan, ja tutki kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa(4) tilanteessa, jossa se toteaa sopimuslausekkeen olevan direktiivissä 93/13 tarkoitetulla tavalla kohtuuton. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän sopimussakkolausekkeen osalta unionin tuomioistuin katsoi siten yhtäältä, että mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohta on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin, joka toteaa tällaisen sopimussakkolausekkeen kohtuuttomaksi, muuttaa tässä lausekkeessa kuluttajalle määrätyn seuraamuksen määrää. Toisaalta unionin tuomioistuin katsoi, että tämä säännös on esteenä myös sille, että kansallinen tuomioistuin korvaa mainitun lausekkeen sopimusoikeutensa periaatteiden mukaisesti kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä, paitsi jos kyseinen sopimus ei voi olla olemassa, mikäli kohtuuton ehto poistetaan, ja jos kuluttajalle aiheutuisi koko sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta erityisen haitallisia seurauksia.