UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu viides jaosto)
5 päivänä heinäkuuta 2023 (*)
Polkumyynti – Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö – Asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohta – Asetuksen 2016/1036 5 artiklan 3 ja 9 kohta – Lakisääteinen määräaika – Näytön riittävyys – Puutteista ilmoittava prosessi – Lakisääteisen määräajan jälkeen toimitetut tiedot
Asiassa T‑126/21,
AO Nevinnomysskiy Azot, kotipaikka Nevinnomyssk (Venäjä),
AO Novomoskovskaya Aktsionernaya Kompania NAK ”Azot”, kotipaikka Novomoskovsk (Venäjä),
edustajinaan asianajajat P. Vander Schueren ja T. Martin-Brieu,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Luengo ja P. Němečková,
vastaajana,
jota tukee
Fertilizers Europe, edustajinaan asianajajat B. O’Connor ja M. Hommé,
väliintulijana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit U. Öberg (esittelevä tuomari), R. Mastroianni, M. Brkan ja I. Gâlea,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 30.11.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajat AO Nevinnomysskiy Azot ja AO Novomoskovskaya Aktsionernaya Kompania NAK ”Azot” vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 15.12.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/2100 (EUVL 2020, L 425, s. 21; jäljempänä riidanalainen asetus).
Asian tausta
2 Kantajat ovat Venäjälle sijoittautuneita ammoniumnitraatin tuottajia ja viejiä.
3 Euroopan unionin neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tuotaessa Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraattia, joka kuului yhdistetyn nimikkeistön koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa 16.8.1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2022/95 (EYVL 1995, L 198, s. 1)
4 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn ensimmäisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen ensimmäisen välivaiheen tarkastelun jälkeen lopullinen polkumyyntitulli pidettiin voimassa Venäjältä suuntautuvassa viennissä lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa 15.4.2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 658/2002 (EYVL 2002, L 102, s. 1).
5 Asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen toisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja toisen osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto piti toimenpiteet voimassa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa asetuksen N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen 8.7.2008 annetulla asetuksella (EY) N:o 661/2008 (EUVL 2008, L 185, s. 1).
6 Kolmannen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen Euroopan komissio piti toimenpiteet voimassa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 23.9.2014 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 999/2014 (EUVL 2014, L 280, s. 19).
7 Välivaiheen tarkastelun jälkeen komissio antoi 14.11.2018 polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus) 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1722 lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 999/2014 muuttamisesta asetuksen 2016/1036 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen (EUVL 2018, L 287, s. 3).
8 Kantajiin sovellettiin siis edelleen koko Venäjän alueella voimassa ollutta polkumyyntitullia, jonka määrä oli 28,78–32,71 euroa tonnilta tuotelajin mukaan.
9 Väliintulija Fertilizers Europe, joka on Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys, pyysi 21.6.2019 Euroopan komissiota toteuttamaan perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaan perustuvan, kyseisten tullien voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (jäljempänä alkuperäinen tarkastelupyyntö). Tämä pyyntö esitettiin sen jälkeen, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä oli julkaistu ilmoitus tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL 2019, C 53, s. 3), ja näihin toimenpiteisiin kuului edellä tämän tuomion 8 kohdassa mainittu tulli.
10 Alkuperäisessä tarkastelupyynnössä väitettiin vientihintojen ja laskennallisen normaaliarvon välisen vertailun perusteella, että olemassa oli näyttöä polkumyynnin jatkumisesta toimenpiteiden voimassaolon päättyessä. Väliintulija vetosi tältä osin siihen, että Venäjän markkinoilla vallitsi erityinen tilanne, joka johtui hintojen rajoittamista koskevasta yhtenäistetystä sopimuksesta ja Venäjän hallituksen strategiasta asettaa maakaasun – ammoniumnitraatin tärkeimmän tuotantopanoksen – hinnat keinotekoisen alhaisiksi.
11 Väliintulija toimitti komission pyynnöstä 20.8.2019 lisätietoja (jäljempänä lisätiedot), jotka sisällytettiin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön konsolidoituun versioon (jäljempänä konsolidoitu tarkastelupyyntö). Konsolidoituun tarkastelupyyntöön näin liitetyissä lisätiedoissa käytettiin Venäjän tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin perustuvaa normaaliarvoa.
12 Komissio julkaisi 23.9.2019 ilmoituksen Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta (EUVL 2019, C 318, s. 6; jäljempänä vireillepanoilmoitus) ja katsoi, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi ja tutkimuksen aloittamiseksi oli olemassa riittävästi näyttöä.
13 Tutkimuksen perusteella komissio totesi, että polkumyynnin ja vahingon toistuminen oli todennäköistä, jos Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraattia koskevien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo päättyy. Komissio päätti siis riidanalaisen asetuksen antamalla jatkaa näitä toimenpiteitä viidellä vuodella.
Asianosaisten vaatimukset
14 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio, jota väliintulija tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Lisänäytön tutkittavaksi ottaminen
16 Asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen jälkeen kantajat esittivät 30.11.2022 pidetyssä istunnossa lisätodisteena Chem-courier-nimisen tieto- ja tutkimustoimiston laatiman taulukon, johon oli koottu Acron Novgorodin tuotantolaitoksen ammoniumnitraatin keskimääräiset kuukausihinnat vuonna 2018 (jäljempänä liite G.1).
17 Komissio ja väliintulija väittivät istunnossa, että tämä näyttö on jätettävä tutkimatta. Niiden mukaan näyttö oli esitetty liian myöhään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivätkä kantajat olleet perustelleet tämän uuden todisteen esittämisen viivästymistä.
18 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että sen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa määrättyä prekluusiosääntöä ei sovelleta vastanäytön esittämiseen ja näytön täydentämiseen vastapuolen esittämän vastanäytön vuoksi. Tämä määräys koskee nimittäin uuden näytön hankkimista, ja sitä on tulkittava mainitun työjärjestyksen 92 artiklan 7 kohdan kanssa, jossa määrätään nimenomaisesti, että vastanäytön esittäminen ja aiemmin esitetyn näytön täydentäminen on sallittua (ks. vastaavasti tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:T:1998:608, 71 ja 72 kohta).
19 Käsiteltävässä asiassa liitteeseen G.1 sisältyvää taulukkoa, johon on koottu Acron Novgorodin tuotantolaitoksen ammoniumnitraatin kuukausittaiset keskihinnat vuonna 2018, ei voida jättää tutkimatta sillä perusteella, että se olisi esitetty istunnossa vastoin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohtaa.
20 Tämän todisteen tarkoituksena on vastata komission väitteisiin, jotka sisältyvät komission unionin yleisen tuomioistuimen 25.7.2022 prosessinjohtotoimena esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamien vastausten 30 ja 32 kohtaan.
21 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi nimittäin 25.7.2022 prosessinjohtotoimena komissiota ilmoittamaan syyt, joiden vuoksi väliintulijan oli perusteltua ottaa konsolidoidussa tarkastelupyynnössä esitettyjen polkumyyntimarginaalilaskelmien yhteydessä huomioon eri lähtöpaikkoja ja määränpäitä ja siten erilaisia kuljetuskustannuksiin liittyviä oikaisuja, eli Novomoskovsk Eurochemin tuotantolaitos silloin, kun se vertasi keskenään Venäjän tosiasiallisia kotimarkkinahintoja sekä Viroon, muualle Euroopan unioniin ja Brasiliaan suuntautuvan viennin hintoja, ja Acron Novgorodin tuotantolaitos silloin, kun se vertasi keskenään laskennallista normaaliarvoa sekä Viroon, muualle Euroopan unioniin ja Brasiliaan suuntautuvan viennin hintoja.
22 Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen viidenteen kirjalliseen kysymykseen komissio totesi, ettei ollut kohtuullista odottaa väliintulijan voivan hankkia tietoja yhden ja saman tuotantolaitoksen osalta sekä kustannuksista että hinnoista Venäjällä, niin että molemmissa menetelmissä olisi voitu käyttää samaa lähtöpaikkaa. Huomautettuaan, että Acron Novgorodin tuotantolaitos oli suhteessa lähempänä Viron rajaa kuin Novomoskovsk Eurochemin tuotantolaitos, joten sen kuljetuskustannukset olivat pienemmät, komissio lisäsi erityisesti, että oikaisut oli tehty sellaisten todisteiden perusteella, jotka olivat olleet kohtuudella väliintulijan saatavilla.
23 Komission näin ilmaisema kanta ei ilmene vireillepanoilmoituksesta, riidanalaisesta asetuksesta, vastineesta eikä vastaajan vastauskirjelmästä, joten kantajat ovat saaneet siitä tiedon vasta niistä vastauksista, jotka komissio antoi unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämiin kirjallisiin kysymyksiin.
24 Liitteen G.1 esittämällä kantajat pyrkivät kumoamaan komission väitteet ja osoittamaan, että on virheellistä väittää, ettei väliintulija pystynyt hankkimaan tietoja yhden ja saman tuotantolaitoksen kustannuksista ja hinnoista Venäjällä, Acron Novgorod mukaan lukien. Ne väittävät, että Chem-courier, jota komissio ja väliintulija pitävät riippumattomana asiantuntijalähteenä, laatii tällaisia hintaluetteloita kullekin ammoniumnitraatin tuotantolaitokselle, ja ne ovat esittäneet tämän perusteella taulukon Acron Novgorodin tuotantolaitoksen ammoniumnitraatin kuukausittaisista keskihinnoista vuonna 2018.
25 Siten kantajien istunnossa esittämää liitettä G.1 on pidettävä vastanäyttönä, eikä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa määrättyä prekluusiosääntöä sovelleta, joten se voidaan ottaa tutkittavaksi.
Asiakysymys
26 Kantajat esittävät kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 5 kohdan sekä saman asetuksen 5 artiklan 3 kohdan rikkomista siten, että komissio toimi virheellisesti panemalla toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn vireille, vaikkei tähän ollut riittävää näyttöä.
27 Ensinnäkin kantajien mukaan komission olisi pitänyt arvioida toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon tueksi esitetyn näytön riittävyyttä ottamalla huomioon ainoastaan alkuperäinen tarkastelupyyntö eikä lisätodisteita, jotka muuttivat kyseisen pyynnön keskeistä sisältöä. Komission olisi pitänyt myös tutkia väliintulijan alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esittämän näytön täsmällisyys ja riittävyys. Toiseksi kantajat väittävät, ettei alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältynyt riittävästi todisteita polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden voimassaolon päättyessä. Kolmanneksi ne väittävät, että komissio on joka tapauksessa katsonut virheellisesti, että konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisältyi riittävästi todisteita tästä todennäköisyydestä.
28 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia aluksi kantajien väitteet, jotka koskevat alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittävyyttä käyttäen oikeudellisia arviointiperusteita, joita sovelletaan unionin tuottajien perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella tekemiin tai niiden puolesta tehtyihin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin.
Alustavat huomautukset unionin yleisen tuomioistuimen harjoittamasta valvonnasta ja perusasetuksen tulkintaa koskevista periaatteista
29 Yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset ja poliittiset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia, joten tätä laajaa harkintavaltaa koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että arvioinnin perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta, joka koskee todisteita, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, ei merkitse tosiseikkojen uutta arviointia, jolla korvataan näiden toimielinten tekemä arviointi. Tällä valvonnalla ei loukata kyseisten toimielinten laajaa harkintavaltaa kauppapolitiikan alalla, vaan siinä rajoitutaan toteamaan, tukevatko nämä todisteet toimielinten tekemiä päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 14.12.2017, EBMA v. Giant (Kiina), C‑61/16 P, EU:C:2017:968, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Sen sijaan oikeudellisissa kysymyksissä unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa, johon kuuluu objektiivisten seikkojen perusteella tehtävä oikeussääntöjen tulkinta sekä sen tarkistaminen, täyttyvätkö tällaisen säännöksen soveltamisedellytykset (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, 42/84, EU:C:1985:327, 34 kohta ja tuomio 9.11.2022, Kambodža ja CRF v. komissio, T‑246/19, EU:T:2022:694, 45 kohta).
32 Tältä osin unionin tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus unionin johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että viimeksi mainittuja on mahdollisuuksien mukaan tulkittava näiden sopimusten mukaisesti (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön Maailman kauppajärjestön (WTO) yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin säädöksessä nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin, unionin tuomioistuinten on valvottava unionin säädöksen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden (tuomio 23.11.1999, Portugali v. neuvosto, C‑149/96, EU:C:1999:574, 49 kohta; tuomio 9.1.2003, Petrotub ja Republica v. neuvosto, C‑76/00 P, EU:C:2003:4, 54 kohta ja tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C‑351/04, EU:C:2007:547, 30 kohta), mikä edellyttää WTO:n riitojenratkaisuelimen kyseisen sopimuksen eri määräyksistä esittämän tulkinnan huomioon ottamista (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.4.2022, Yieh United Steel v. komissio, C‑79/20 P, EU:C:2022:305, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Perusasetuksen johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että perusasetuksen tarkoituksena on muun muassa saattaa mahdollisimman pitkälti osaksi unionin oikeutta tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen 6 artiklan soveltamista koskevan sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) säännöt, joihin kuuluvat erityisesti polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisaikaa ja tarkastelua koskevat säännöt, jotta varmistetaan mainittujen sääntöjen asianmukainen ja avoin soveltaminen. Perusasetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa lisätään, että tullitariffeja ja kauppaa koskevassa vuoden 1994 yleissopimuksessa (GATT) vahvistettujen oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon säilyttämiseksi on erittäin tärkeää, että unioni ottaa huomioon, miten sen pääasialliset kauppakumppanit tulkitsevat niitä.
35 Tarkemmin sanottuna perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdalla unionilla on siis ollut tarkoitus panna täytäntöön polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleeseen sisältyvät erityiset velvoitteet (ks. tuomio 24.9.2008, Reliance Industries v. neuvosto ja komissio, T‑45/06, EU:T:2008:398, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Perusasetuksen 5 artiklalla saatetaan puolestaan osaksi unionin oikeutta polkumyynnin vastaisen sopimuksen 5 artiklan 1–9 kappale ja 6 artiklan 1 kappaleen 3 kohta, joiden valossa sitä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava ottaen samalla huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen niistä tekemä tulkinta (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2017, Viraj Profiles v. neuvosto, T‑67/14, ei julkaistu, EU:T:2017:481, 90 kohta ja tuomio 15.12.2016, Gul Ahmed Textile Mills v. neuvosto, T‑199/04 RENV, ei julkaistu, EU:T:2016:740, 90 kohta).
37 Näiden periaatteiden pohjalta on tutkittava perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella, onko komissio pannut tarkastelun vireille niiden oikeudellisten arviointiperusteiden mukaisesti, joita sovelletaan unionin tuottajien tekemiin tai niiden puolesta tehtyihin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin.
Alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittävyys ottaen huomioon toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin sovellettavat oikeudelliset arviointiperusteet
38 Kantajien mukaan perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdassa, luettuna yhdessä saman kohdan toisen alakohdan kanssa, säädetään, että todisteiden riittävyyttä sen osoittamiseen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen, on arvioitava tarkastelupyyntöön, joka on tehty ”viimeistään kolme kuukautta ennen [sen] viisivuotisjakson loppua”, jonka päätyttyä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyy (jäljempänä lakisääteinen määräaika), sisältyvien todisteiden perusteella.
39 Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön konsolidoitu versio, joka jätettiin lakisääteisen määräajan päätyttyä ja viisivuotisjakson loppua edeltäneiden kolmen kuukauden aikana, ei ole pätevä peruste, sillä yhdessäkään perusasetuksen säännöksessä ei anneta mahdollisuutta esittää uusia todisteita lakisääteisen määräajan päätyttyä sen puutteen paikkaamiseksi tai korjaamiseksi, ettei kyseisessä määräajassa tehdyn tarkastelupyynnön tekemishetkellä ole esitetty riittäviä todisteita.
40 Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa koskevaa päätöstä ei siis voida perustella uusilla argumenteilla tai todisteilla, joita ei ole ollut olemassa silloin, kun tarkastelupyyntö tehtiin lakisääteisessä määräajassa. Viisivuotisjakson loppua edeltävien kolmen kuukauden aikana voidaan pyytää tai toimittaa ainoastaan selvennyksiä ja täsmennyksiä, joiden avulla voidaan ymmärtää tai korjata kyseisessä määräajassa esitettyjä todisteita tai vahvistaa niiden riittävyys.
41 Kantajien mukaan toisistaan on erotettava tältä osin alkuperäisen tutkimuksen aloittaminen, josta säädetään erityisesti perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdassa ja johon ei sovelleta määräaikaa, jonka kuluessa riittävästi todisteita sisältävä valitus on jätettävä, sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella, mikä edellyttää, että riittävästi todisteita sisältävä tarkastelupyyntö toimitetaan lakisääteisessä määräajassa. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 9 kohdan soveltaminen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelumenettelyihin estetään sitä paitsi saman asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa.
42 Kantajat lisäävät, että perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan nojalla kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohtaa sovelletaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin, joten komissiolla on velvollisuus tutkia alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden täsmällisyys ja riittävyys.
43 Kantajat väittävät kuitenkin niin ikään, että WTO:n päätöskäytännöstä ilmenee, ettei komissio voi vedota polkumyynnin vastaisen sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa vahvistettuun alkuperäisen tutkimuksen vireillepanoperusteeseen ottaakseen huomioon lakisääteisen määräajan jälkeen toimitetut lisätiedot, koska kyseistä määräystä ei sovelleta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun.
44 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan tällaisen tulkinnan vahvistaa kantajien mukaan Euroopan oikeusasiamiehen 17.3.2016 tekemä päätös tutkinnan päättämisestä kantelussa 577/2014/MDC, joka koski komission kieltäytymistä antamasta asetuksen N:o 1225/2009 mukaisesti Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä tutustuttavaksi (jäljempänä kantelua 577/2014/MDC koskeva oikeusasiamiehen päätös).
45 Nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan alkuperäinen tarkastelupyyntö on esitetty lakisääteisessä määräajassa ja ainoat kyseisessä pyynnössä esitetyt todisteet polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden voimassaolon päättyessä koskivat laskennalliseen normaaliarvoon perustuvia polkumyyntimarginaalilaskelmia.
46 Konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisältyneissä lisätiedoissa, jotka toimitettiin 20.8.2019 eli lähes kaksi kuukautta lakisääteisen määräajan päättymisen jälkeen, esitettiin sitä vastoin Venäjän tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin perustuva polkumyyntimarginaali. Kyseessä ovat siis uudet todisteet, joista säädetään toisissa oikeussäännöissä ja jotka perustuvat toiseen laskentamenetelmään, joka on muuttanut alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneiden todisteiden keskeistä sisältöä, joten komissio ei voinut ottaa niitä huomioon.
47 Alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittämättömyys ilmenee lisäksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta, jossa todetaan olennaisin osin, etteivät todisteet olisi olleet ilman väliintulijan lakisääteisen määräajan jälkeen toimittamia selvennyksiä riittäviä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon perustelemiseksi.
48 Komissio teki siis kantajien mukaan oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen, kun se totesi, kuten etenkin riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleesta ilmenee, ettei sillä ollut merkitystä, että alkuperäistä tarkastelupyyntöä oli täydennetty arvioiduilla normaaliarvoilla, jotka perustuivat Venäjän tosiasiallisia kotimarkkinahintoja koskeviin saatavilla olleisiin tietoihin, ja kun se päätti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta lakisääteisen määräajan jälkeen esitettyjä uusia todisteita sisältävän ”konsolidoidun tarkastelupyynnön perusteella”. Komissio rikkoi näin ollen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa, kun se päätti aloittaa kyseisen tarkastelumenettelyn, vaikkei polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä ollut riittävästi todisteita.
49 Komissio väittää, ettei yhdessäkään perusasetuksen säännöksessä rajoiteta arviointia, jonka komissio tekee lakisääteisessä määräajassa tehtyyn tarkastelupyyntöön sisältyvistä tiedoista. Todisteiden riittävyyttä koskevan edellytyksen on täytyttävä vasta, kun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta tehdään päätös. Edellytyksenä ei ole myöskään polkumyynnin jatkumisen edeltävä toteen näyttäminen.
50 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetty menettely on komission mukaan dynaaminen prosessi. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä merkitsevää viisivuotisjakson loppua edeltävien kolmen kuukauden aikana toimitetulla tarkastelupyynnön konsolidoidulla versiolla voidaan tarvittaessa täydentää tai selventää lakisääteisessä määräajassa tehtyä tarkastelupyyntöä niin, että unionin tuottajat esittävät omasta aloitteestaan tai komission kanssa käytyjen keskustelujen perusteella lisätietoja ja selvennyksiä. Tällaisella konsolidoidulla versiolla ei voida korvata lakisääteisessä määräajassa jätettyä tarkastelupyyntöä eikä muuttaa tämän tarkastelupyynnön sisältöä, eikä sitä pidetä myöskään uutena pyyntönä.
51 Tältä osin on todettava, että perusasetuksen 5 artiklan 3 ja 9 kohtaa, joissa säädetään polkumyyntiä koskevan alkuperäisen tutkimusmenettelyn aloittamisesta, sovelletaan kyseisen asetuksen 11 artiklan 5 kohdan nojalla toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen vireillepanoon, ja niissä vahvistetaan tulkinta, jonka mukaan komission on silloin, kun se tekee päätöksen tällaisen tarkastelun vireillepanosta, perusteltava se, että olemassa on riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti vahingollisen polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen, ja silloin se voi koota tätä varten lisätietoja.
52 Jos tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden tutkiminen perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla on sen sijaan näytön riittävyyden varmistamiskeino, sovellettavana oikeudellisena arviointiperusteena on käytettävä – kun ratkaistavana on tarkastelua koskevan tutkimuksen aloittamisen tarkoituksenmukaisuus – yksinomaan todisteiden riittävyyttä mainitun tarkastelun vireillepanon ajankohtana eikä näytön riittävyyttä ja täsmällisyyttä.
53 Komission mukaan tästä poikkeava tulkinta rajoittaisi komission mahdollisuutta tutkia näytön riittävyys, mikä vahvistetaan kantajien mainitsemassa kantelua 577/2014/MDC koskevassa oikeusasiamiehen päätöksessä.
54 Komissio lisää kirjallisissa huomautuksissaan, että alkuperäisiin tutkimuksiin sovellettavien säännösten ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin sovellettavien säännösten, samoin kuin määräaikojen, väliset erot eivät merkitse sitä, ettei kyseisten tarkastelujen yhteydessä alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esitettyjen todisteiden riittämättömyyttä voitaisi korjata komission myöhempien pyyntöjen avulla.
55 Käsiteltävässä asiassa alkuperäistä tarkastelupyyntöä ei ole tutkittu erikseen vaan yhdessä konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisältyneiden viisivuotisjakson loppua edeltävien kolmen kuukauden aikana toimitettujen lisätietojen kanssa.
56 Komission mukaan konsolidoidussa tarkastelupyynnössä esitetyt Venäjän tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin perustuvat polkumyyntimarginaalilaskelmat vahvistivat ja täydensivät alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esitettyjä keskeisiä todisteita, jotka koskivat laskennallisen normaaliarvon ja vientihintojen vertailua, eivätkä ne muuttaneet alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneiden väitteiden asiasisältöä.
57 Kantajat tulkitsevat lisäksi virheellisesti riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaletta, jossa todetaan selvästi, että tarkastelu pantiin vireille sekä alkuperäisen tarkastelupyynnön että lisätietojen perusteella, eikä siinä käsitellä sitä kysymystä, olivatko alkuperäisessä tarkastelupyynnössä toimitetut tiedot riittäviä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi.
58 Komissio ei siis tehnyt virhettä, kun se tukeutui konsolidoituun tarkastelupyyntöön päättäessään toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta ja katsoi, että sillä oli tältä osin riittävästi näyttöä.
59 Väliintulija viittaa olennaisin osin komission väitteisiin.
60 Käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava kantajien väitteet, jotka koskevat ensinnäkin lakisääteisessä määräajassa tehdyn toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön sisältöön sovellettavien oikeudellisten arviointiperusteiden rikkomista ja toiseksi alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittävyyttä ja lisätietojen luonnetta.
– Tarkastelupyynnön sisältöön sovellettavat oikeudelliset arviointiperusteet
61 Perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti polkumyyntitullia sovelletaan vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.
62 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Päättymässä olevia toimenpiteitä koskeva tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai unionin tuottajien tekemän tai niiden puolesta tehdyn pyynnön perusteella, ja toimenpide on voimassa kyseisen tarkastelun tuloksia odotettaessa.
63 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään muun muassa, että päättymässä olevia toimenpiteitä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Kyseisen kohdan neljännen alakohdan mukaan unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön toisen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua.
64 Kuten edellä tämän tuomion 31 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin valvoo kokonaisvaltaisesti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toiseen ja neljänteen alakohtaan sisältyvistä säännöksistä annettavaa tulkintaa sekä niiden soveltamisedellytysten täyttymisen tarkistamista.
65 Ensinnäkin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ilmenee, että tarkastelupyyntöön, joka unionin tuottajien on tehtävä tai joka on tehtävä niiden puolesta viimeistään kolme kuukautta ennen sen viisivuotisjakson loppua, jonka päättyessä polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo päättyy, on jo sisällyttävä riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.
66 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa, jossa vahvistetaan lakisääteinen määräaika, jonka kuluessa unionin tuottajien on tehtävä tai niiden puolesta on tehtävä tarkastelupyyntö, viitataan nimenomaisesti toiseen alakohtaan, jossa täsmennetään tarkastelun suorittamista koskevan pyynnön sisältöä koskevat edellytykset.
67 Koska perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan sanamuodosta ilmenee, että tarkastelupyynnön, jonka unionin tuottajat tekevät tai joka on tehty niiden puolesta viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua, on oltava toisen alakohdan mukainen, siinä on siis oltava viimeistään tuolloin tarkastelun vireillepanon perustelemiseksi riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.
68 Myös oikeusasiamies on asettunut tällaiselle kannalle tulkitessaan perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toista ja neljättä alakohtaa kantelua 577/2014/MDC koskevassa päätöksessään, jossa oli kyseessä asianomaisen osapuolen oikeus tutustua lakisääteisessä määräajassa tehdyn tarkastelupyynnön alkuperäiseen versioon, kuten kantajat perustellusti huomauttavat. Oikeusasiamies totesi kyseisessä päätöksessä perustellusti, että se, että lakisääteisessä määräajassa esitetään pyyntö, joka sisältää riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen, muodostaa kaksi kumulatiivista edellytystä, joiden täyttyessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu voidaan suorittaa. Lakisääteisessä määräajassa tehtyyn tarkastelupyyntöön tutustuminen antaa siten asianomaisille osapuolille mahdollisuuden tarkistaa, täyttyivätkö kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset tuossa menettelyn vaiheessa.
69 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan tavoitetta varmistaa, että komissiolle lakisääteisessä määräajassa toimitetut todisteet riittävät osoittamaan polkumyynnin ja vahingon todennäköisen jatkumisen tai toistumisen toimenpiteiden voimassaolon päättyessä, ei voida saavuttaa, jos kyseisiä säännöksiä tulkitaan siten, että unionin tuottajilla on lakisääteisen määräajan päättymisen jälkeen kolme kuukautta lisää aikaa kyseisen edellytyksen täyttämiseen.
70 Polkumyyntitoimenpiteiden päättymistä merkitsevän viisivuotisjakson loppua edeltävän kolmen kuukauden määräajan käyttöön ottaminen auttaa siten varmistamaan oikeusvarmuuden niin, että markkinatoimijat saavat tietää ajoissa, voivatko polkumyyntitoimenpiteet pysyä voimassa, minkä komissio vahvisti istunnossa, ja sen ansiosta komissiolla on käytettävissään riittävä määräaika, jotta se voi arvioida unionin tuottajien lakisääteisessä määräajassa tekemiin tai niiden puolesta tehtyihin tarkastelupyyntöihin sisältyvät todisteet ja varmistua näiden todisteiden riittävyydestä ja merkityksellisyydestä, jotta vältetään polkumyyntitoimenpiteiden perusteeton voimassa pitäminen laissa säädetyn ajan jälkeen.
71 Toiseksi, kuten osapuolet myöntävät, unionin tuottajilla on mahdollisuus toimittaa lakisääteisen määräajan jälkeen viisivuotisjakson loppua edeltävän kolmen kuukauden määräajan kuluessa lisätietoja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla. On myös katsottava, kuten osapuolet myöntävät, etteivät tällaiset todisteet voi olla uusia perusteluja eivätkä ne voi korvata lakisääteisessä määräajassa tehtyä tarkastelupyyntöä tai paikata tällaiseen tarkastelupyyntöön sisältyneiden todisteiden riittämättömyyttä. On näet niin, että vaikka komissio väittää vastauskirjelmässään, että alkuperäisiin tutkimuksiin sovellettavien säännösten ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun sovellettavien säännösten väliset erot eivät merkitse sitä, ettei kyseisten tarkastelujen yhteydessä alkuperäisessä pyynnössä esitettyjen todisteiden riittämättömyyttä voitaisi korjata komission myöhempien pyyntöjen avulla, se perui kuitenkin tämän väitteensä istunnossa.
72 Kuten edellä tämän tuomion 70 kohdasta ilmenee, kolmen kuukauden määräaika, joka edeltää polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä, antaa komissiolle mahdollisuuden arvioida lakisääteisessä määräajassa tehtyyn tarkastelupyyntöön sisältyvät todisteet ja tutkia näiden todisteiden riittävyyden ja merkityksellisyyden, ennen kuin se päättää, onko tarkastelu pantava vireille. Tätä varten se voi vastaanottaa tai pyytää lisäselvennyksiä viisivuotisjakson loppua edeltävien kolmen kuukauden aikana, mistä syntyy tarkastelupyynnön konsolidoitu versio.
73 Vaikka komissio voi ottaa huomioon unionin tuottajan näin toimittamat lisätiedot perustellakseen tarkastelun vireillepanon unionin tuottajien tekemän tai niiden puolesta tehdyn tarkastelupyynnön perusteella, kyseiset tuottajat voivat ainoastaan täydentää lakisääteisessä määräajassa toimitettuja riittäviä todisteita tai vahvistaa tällaiset todisteet. Kyseisiä todisteita ei voida sitä vastoin pitää uusina perusteluina tai todisteina, eivätkä ne voi paikata tarkastelupyyntöön sisältyneiden todisteiden riittämättömyyttä, sillä näytön riittävyys on arvioitava lakisääteisessä määräajassa toimitettuihin todisteisiin nähden.
74 Kuten komissio on myöntänyt istunnossa, komissio ei voi korjata viran puolesta unionin tuottajien lakisääteisessä määräajassa toimittamien todisteiden riittämättömyyttä toteuttamalla asianomaisten tuottajien suhteen puutteista ilmoittavan prosessin viisivuotisjakson loppua edeltävien kolmen kuukauden aikana.
75 Ratkaiseva kysymys koskee siis sekä tietoja, joita komissio käyttää aloittaessaan tarkastelua koskevan tutkimuksen unionin tuottajien tekemän tai niiden puolesta tehdyn pyynnön perusteella, että ajankohtaa, jona komissio vastaanottaa nämä tiedot, samoin kuin sitä, missä määrin lakisääteisessä määräajassa vastaanotetut tiedot voidaan katsoa riittäviksi todisteiksi, joiden mukaan toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.
76 Komissio katsoi siis virheellisesti, että viisivuotisjakson loppua välittömästi edeltävät kolme kuukautta sisältyivät määräaikaan, jonka kuluessa riittävästi todisteita sisältävä tarkastelupyyntö voitiin toimittaa, ja että todisteiden riittävyyttä koskevan edellytyksen oli tarpeen täyttyä vasta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta päätettäessä.
77 Tällainen päinvastainen tulkinta veisi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdalta merkityksen, koska siinä säädetty oikeudellinen velvoite jäisi vaille kohdetta ja olisi vastoin tarkastelumenettelyn tarkoitusta, joka on edellyttää, että unionin tuottajien viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua tekemän tai niiden puolesta tehdyn pyynnön on täytettävä kyseisen kohdan toisessa alakohdassa säädetty näyttövaatimus, jonka mukaan pyynnön on sisällettävä riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden voimassaolo päättyessä.
78 Komission viittaus perusasetuksen 11 artiklan 5 kohtaan ei voi kyseenalaistaa tätä päätelmää.
79 Perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään nimittäin, että kyseisen asetuksen asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat tutkimusmenettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta määräaikoja koskevia säännöksiä, sovelletaan muiden muassa saman artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritettavaan tarkasteluun.
80 Vaikka kyseisessä artiklassa ei viitata nimenomaisesti nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiin säännöksiin, on jo todettu, että perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan mukaan tarkastelumenettelyihin ei sovelleta kaikkia säännöksiä, jotka koskevat alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä sovellettavia menettelyjä ja tutkimuksen suorittamista. Perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdassa asetetaan kyseisten säännösten tarkastelumenettelyihin soveltamisen edellytykseksi se, että ne ovat asianmukaisia (tuomio 11.9.2018, Foshan Lihua Ceramic v. komissio, T‑654/16, EU:T:2018:525, 37 kohta).
81 Tarkastelumenettely poikkeaa siis alkuperäisestä tutkimusmenettelystä, josta säädetään perusasetuksen muissa säännöksissä. Tämän perusteella unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tiettyjä alkuperäistä tutkimusta koskevista säännöksistä ei voida soveltaa tarkastelumenettelyyn, kun otetaan huomioon perusasetuksella käyttöönotetun järjestelmän yleinen rakenne ja tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:T:2010:68, 77 kohta).
82 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa yhtäältä, että perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jos vaikuttaa siltä, että menettelyn aloittamiseksi on riittävästi todisteita, komission on aloitettava menettely valituksen jättämistä seuraavien 45 päivän aikana ja ilmoitettava menettelyn aloittamisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ellei todisteita ole riittävästi, valittajalle on 45 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle ilmoitettava asiasta. Komissio toimittaa jäsenvaltioille valituksen tarkastelua koskevia tietoja tavallisesti 21 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle.
83 Perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdan aloittavaa ilmaisua ”jos – – vaikuttaa siltä, että menettelyn aloittamiseksi on riittävästi todisteita”, ei voida tulkita irrallaan tämän säännöksen muista osista, joiden sanamuodosta käy selvästi ilmi, että tarkoituksena on täsmentää määräajat, joiden kuluessa komission on aloitettava alkuperäinen tutkimusmenettely valituksen jättämispäivästä lukien, ilmoitettava valittajalle tutkimuksen aloittamatta jättämisestä ja toimitettava jäsenvaltioille valituksen tarkastelua koskevat tiedot.
84 Perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta ilmenee nimenomaisesti, ettei kyseisen asetuksen muita säännöksiä, jotka koskevat määräaikoja, sovelleta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin.
85 Koska perusasetuksen 5 artiklan 9 kohta on säännös, joka koskee alkuperäisiin polkumyyntitutkimuksiin liittyviä määräaikoja, sitä ei näin ollen voida soveltaa perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelumenettelyihin, kuten kantajat perustellusti esittävät.
86 Toisaalta perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä”.
87 Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että perusasetuksen 5 artiklan 3 kohta koskee ainoastaan sitä, että komissio tutkii valitukseen sisältyvien todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko alkuperäisen tutkimuksen aloittamiseksi olemassa riittävästi todisteita, eikä sitä voida käyttää perusteena puutteista ilmoittavan prosessin aloittamiselle viran puolesta, jos unionin tuottajien lakisääteisen määräajan kuluessa tekemiin tai niiden puolesta tehtyihin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin liittyvät todisteet eivät riitä osoittamaan, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.
88 Kuten komissio perustellusti huomauttaa, unionin tuomioistuimella on tosin ollut tilaisuus todeta, että tutkimuksen aloittamisen edellytyksenä ovat aina riittävät todisteet polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta vahingosta, olipa kyse polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta tai polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevan asetuksen uudelleentarkastelusta (tuomio 7.12.1993, Rima Eletrometalurgia v. neuvosto, C‑216/91, EU:C:1993:912, 16 kohta).
89 Tämä oikeuskäytäntö perustuu kuitenkin polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11.7.1988 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2423/88 (EYVL 1988, L 209, s. 1), jossa tarkastelun vireillepanoa koskevassa säännöksessä viitattiin nimenomaisesti alkuperäisen tutkimuksen aloittamista koskevaan artiklaan.
90 Asetuksen N:o 2423/88 14 artiklan 2 kohdassa, joka koskee yksinomaan tarkastelumenettelyä, viitattiin nimittäin tutkimusta koskevan säännöstön osalta kyseisen asetuksen 7 artiklaan, jota sovellettiin alkuperäisessä menettelyssä. Yhteisön lainsäätäjä oli ilmaissut tällä nimenomaisella viittauksella, että ”alkuperäisen” tutkimuksen ja ”uudelleentarkastelun osalta” oli noudatettava samoja sääntöjä (julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus komissio v. NTN ja Koyo Seiko, C‑245/95 P, EU:C:1997:400, 81 kohta).
91 Asetus N:o 2423/88 korvattiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1994 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3283/94 (EYVL 1994, L 349, s. 1), jolla kyseisten säännösten sanamuotoa muutettiin, minkä jälkeen ne ovat pysyneet sellaisinaan, ilman tällaista nimenomaista viittausta, perusasetuksen 5 ja 11 artiklan nykymuotoon asti.
92 Perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa ei viitata miltään osin siihen, että siinä vahvistettuja näyttövaatimuksia sovellettaisiin muihin menettelyihin kuin alkuperäisten polkumyyntitutkimusten aloittamiseen tai että siinä määriteltyjä vaatimuksia voitaisiin soveltaa myös unionin tuottajien tekemän tai niiden puolesta tehdyn tarkastelupyynnön perusteella suoritettaviin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelututkimuksiin.
93 Komissio tulkitsee virheellisesti myös WTO:n elinten kertomuksia, joissa tulkitaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 5 artiklan 3 kappaletta, jonka sanamuoto on sama kuin perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdan sanamuoto, väittäessään niistä ilmenevän, että todisteiden riittävyyttä on arvioitava silloin, kun komissio lausuu toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelututkimuksen aloittamisen tarkoituksenmukaisuudesta, ja että komissio voi ottaa tässä huomioon asetetun lakisääteisen määräajan jälkeen toimitetut lisätiedot.
94 WTO:n paneelin 18.1.2021 antamaan kertomukseen ”Pakistan – Anti-Dumping Measures on Biaxially Oriented Polypropylene Film from the United Arab Emirates” (WT/DS 538/R, 7.30 kohta) sisältyneessä arvioinnissa oli kyse tulkinnasta, joka on annettava polkumyynnin vastaisen sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleelle, joka koskee alkuperäisen polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa valituksen perusteella. WTO:n paneelin 14.8.2003 antamaan kertomukseen ”US – Corrosion-Resistant Steel Sunset Review” (WT/DS 244/R, 7.27–7.39 ja 7.45 kohta) sisältyneessä arvioinnissa oli kyse polkumyynnin vastaisen sopimuksen 5 artiklan 6 kappaleessa ja 11 artiklan 2 kappaleessa vahvistetuista näyttövaatimuksista, jotka koskevat alkuperäisen polkumyyntitutkimuksen aloittamista viranomaisten aloitteesta ilman kotimaisen tuotannonalan esittämää tai sen puolesta esitettyä kirjallista pyyntöä sekä polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelua viranomaisten aloitteesta tai jonkin asianomaisen osapuolen pyynnöstä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kuitenkaan kyse näistä seikoista, joten komission ja väliintulijan näistä esittämät väitteet ovat tehottomia.
95 Lisäksi WTO:n paneelin 24.7.2020 antamassa kertomuksessa ”EU – Cost Adjustment Methodologies II (Russia)” (WT/DS 494/R, 7.332 ja 7.333 kohta) todettiin nimenomaisesti, että koska polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ei viitata lainkaan kyseisen sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleeseen, on tämän ymmärrettävä tarkoittavan, että voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoperuste poikkeaa alkuperäisen tutkimuksen aloittamista koskevasta perusteesta ja että kyseisen sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa vahvistettua perustetta ei sovelleta voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun.
96 Komissio on tosin huomauttanut tehneensä WTO:n paneelin laatiman kertomuksen WT/DS 494/R osalta valituksen 28.8.2020, minkä jälkeen Venäjän federaatio teki valituksen 2.9.2020. Koska WTO:n valituselin ei pysty tutkimaan näitä valituksia tällä hetkellä, sillä valituselimen paikat ovat edelleen täyttämättä, komissio toi esille istunnossa, ettei kyseisellä kertomuksella ole arvoa ennakkotapauksena eikä kyseiseen riitaan saada lähitulevaisuudessa oikeudellista ratkaisua.
97 Väliintulija väitti istunnossa tältä osin, ettei unionin tuomioistuinten ollut toivottavaa soveltaa sellaisenaan otetta WTO:n elimen tekemästä päätöksestä ja esittää tätä unionin oikeuden tulkintana, erityisesti koska oikeussäännöillä on toisenlainen sanamuoto ja tarkoitus.
98 Jollei WTO:n valituselin ole antanut polkumyynnin vastaisen sopimuksen määräyksistä tulkintaa, jota unionin tuomioistuimet voisivat tarvittaessa käyttää osviittana tulkitessaan säännöksiä, joilla on sama sanamuoto unionin oikeudessa, WTO:n paneelin tekemän päätöksen arvo silloin, kun kyseisestä päätöksestä on tehty valitus ”tyhjälle” WTO:n valituselimelle, voi joka tapauksessa perustua ainoastaan siihen todistusvoimaan, joka on kyseisen määräysten tulkinnan taustalla esitetyllä WTO:n riitojenratkaisuelimen päättelyllä.
99 Toisin kuin komissio väittää, ei ole mahdollista käynnistää ”dynaaminen prosessia”, jossa unionin tuottajilta pyydetään tarvittavia uusia selvennyksiä sen vaatimuksen täyttämiseksi, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanohetkellä todisteiden on oltava riittävät.
100 Polkumyynnin vastaisen sopimuksen merkityksellisiä määräyksiä vastaavia unionin oikeuden säännöksiä eli perusasetuksen 5 artiklan 3 ja 9 kohtaa ei näet sovelleta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin, jotka suoritetaan kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella unionin tuottajien tekemän tai niiden puolesta tehdyn tarkastelupyynnön perusteella. Kyseisellä asetuksella käyttöönotetun järjestelmän yleinen rakenne ja tavoitteet estävät komissiota tukeutumasta asetuksen 11 artiklan 5 kohtaan paikatakseen velvollisuutta varmistaa, että lakisääteisessä määräajassa jätettyyn tarkastelupyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.
101 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tarkastelumenettelyn ja alkuperäisen tutkimusmenettelyn objektiivinen ero on siinä, että tarkastelumenettelyn kohteena olevassa tuonnissa on jo otettu käyttöön lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä, joiden osalta on esitetty lähtökohtaisesti riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä kyseisten toimenpiteiden päättyessä. Sen sijaan kun tuontiin kohdistuu alkuperäinen tutkimus, kyseisen tutkimuksen tarkoitus on nimenomaan minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määritteleminen (tuomio 27.1.2005, Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, C‑422/02 P, EU:C:2005:56, 50 kohta ja tuomio 28.4.2015, CHEMK ja KF v. neuvosto, T‑169/12, EU:T:2015:231, 60 kohta).
102 Näin ollen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelututkimuksessa, joka perustuu unionin tuottajien tekemään tai niiden puolesta tehtyyn tarkastelupyyntöön, voimassa olevan polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä, jos lakisääteisessä määräajassa esitetyt todisteet eivät riitä osoittamaan, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Jos kyseiset todisteet ovat sitä vastoin riittäviä ja komissio panee tarkastelun vireille, polkumyyntitullit pysyvät voimassa ilman eri toimenpiteitä tutkimuksen keston ajan.
103 Edellä esitetyn perusteella perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu edellytys, joka koskee unionin tuottajien tekemään tai niiden puolesta tehtyyn tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittävyyttä, täyttyy, jos nämä todisteet toimitetaan kyseisen kohdan neljännen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua.
104 Komissio teki näin ollen oikeudellisen virheen todetessaan riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa, ettei sillä ollut merkitystä, että alkuperäistä tarkastelupyyntöä oli täydennetty lisätiedoilla, ja että tarkastelun vireillepano voitiin perustella konsolidoidulla tarkastelupyynnöllä.
– Alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esitettyjen todisteiden riittävyys ja lisätietojen luonne
105 Edellä esitetystä arvioinnista ilmenee, että komission oli osoitettava käsiteltävässä asiassa, että 21.6.2019 tehtyyn alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvät todisteet olivat riittävät. Sillä oli tätä varten käytettävissään kolmen kuukauden määräaika, joka päättyi 25.9.2019, jolloin polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon oli määrä päättyä. Lisätiedoista, jotka väliintulija esitti 20.8.2019 lakisääteisen määräajan päättymisen jälkeen, on todettava, että komissio saattoi ottaa ne huomioon vain siltä osin kuin ne täydensivät alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneitä riittäviä todisteita tai vahvistivat nämä todisteet eivätkä olleet uusia todisteita tai uusia väitteitä.
106 Tältä osin on todettava, ettei alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden, joita käytettiin perustana väitteille polkumyynnin jatkumisesta toimenpiteiden voimassaolon päättyessä, perustumista laskennalliseen normaaliarvoon ole riitautettu, vaan väliintulija on vedonnut Venäjän erityiseen markkinatilanteeseen, joka johtuu hintojen rajoittamista koskevasta yhtenäistetystä sopimuksesta ja Venäjän hallituksen strategiasta vahvistaa maakaasun – ammoniumnitraatin tärkeimmän tuotantopanoksen – hinnat keinotekoisen alhaisiksi.
107 Myöskään sitä ei ole riitautettu, että konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisältyneissä lisätiedoissa esitetyt todisteet koskivat Venäjän tosiasiallisten kotimarkkinahintojen perusteella määritettyä normaaliarvoa.
108 Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esitettyjen polkumyyntimarginaalin laskemiseen liittyvien todisteiden ja lisätiedoissa esitettyjen todisteiden välillä on merkittäviä sisällöllisiä eroja.
109 Alkuperäisen tarkastelupyynnön osalta väliintulija on käyttänyt nimittäin laskennallista normaaliarvoa. Se on vedonnut Venäjän erityiseen markkinatilanteeseen, joka johtuu hintojen sääntelystä Venäjän kotimaan markkinoilla, joten luotettavia tietoja tavanomaisessa kaupankäynnissä käytetyistä hinnoista Venäjän kotimaan markkinoilla ei ollut. Väliintulija on esittänyt tämän väitteen tueksi 18.7.2017 julkaistun luettelon maataloustuottajien käyttöön tarkoitettujen kivennäislannoitteiden ilmoitetuista enimmäishinnoista neljän kuukauden aikana vuonna 2017.
110 Väliintulija on siis määrittänyt normaaliarvon Venäjällä aiheutuvien ammoniumnitraatin tuotantokustannusten perusteella ja arvioinut sen tosiasialliseksi kustannukseksi ennen kaasunhinnan oikaisua 104,88 Yhdysvaltain dollaria (USD) tonnilta eli 6 387,19 Venäjän ruplaa (RUB) tonnilta. Koska kaasunhinta on keinotekoisen alhainen Venäjällä, väliintulija otti huomioon Waidhausiin Saksaan toimitetun kaasun hinnat. Näitä kustannuksia oikaistiin vielä 6 euroa tonnilta tekevien kuljetuskustannusten ja myynti-, hallinto- ja muiden yleiskustannusten sekä 8 prosentin keskimääräisen voittomarginaalin ja Yhdysvaltain 29 prosentin voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Kun kaasun kustannuksia sekä myynti-, hallinto- ja muita yleiskustannuksia ja voittomarginaaleja koskevat oikaisut oli tehty, väliintulijan huomioon ottama laskennallinen normaaliarvo oli Viron ja muun unionin osalta 191 euroa tonnilta, kun sovellettiin 8 prosentin voittomarginaalia, ja 247 euroa tonnilta, kun sovellettiin 29 prosentin voittomarginaalia.
111 Polkumyyntimarginaalit laskettiin vertailemalla laskennallisia normaaliarvoja Viroon, muualle unioniin ja Brasiliaan suuntautuvan viennin hintoihin ottaen huomioon keskimääräiset vientihinnat, jotka olivat Viron osalta 139 euroa tonnilta, muun unionin osalta 152 euroa tonnilta ja Brasilian osalta 142 tai 143 euroa tonnilta. Unionin osalta, Viroa lukuun ottamatta, väliintulija päätyi polkumyyntimarginaaliin, joka oli 39 euroa tonnilta, kun sovellettiin 8 prosentin voittomarginaalia, ja 95 euroa tonnilta, kun sovellettiin 29 prosentin voittomarginaalia. Viron osalta vastaavat tulokset olivat 52 euroa tonnilta ja 108 euroa tonnilta.
112 Lisätiedoissa väliintulija tukeutui sitä vastoin normaaliarvoon, joka perustui Venäjän tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin. Se otti huomioon luettelon kalenterivuoden 2018 myyntihinnoista sekä riippumattoman asiantuntijan Chem-courierin ilmoittaman vuotuisen keskimääräisen myyntihinnan. Se käytti ammoniumnitraatin kotimarkkinahintaa Venäjällä, joka oli 142 euroa tonnilta eli 10 501 ruplaa tonnilta ja jota oikaistiin kuljetuskustannusten, jotka olivat 25 euroa tonnilta, huomioon ottamiseksi.
113 Polkumyyntimarginaali laskettiin siis vertaamalla Venäjän tosiasiallisia kotimarkkinahintoja unioniin suuntautuvan viennin hintoihin ottaen huomioon keskimääräinen vientihinta, joka oli 133 euroa tonnilta. Väliintulija päätyi näin polkumyyntimarginaaliin, joka oli 9 euroa tonnilta.
114 Lisätietoihin sisältyneet todisteet perustuivat siis polkumyyntimarginaalin määrittämisessä käytettyyn toisenlaiseen laskentamenetelmään ja toisiin taustatietoihin kuin alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneet tiedot.
115 Näillä todisteilla on lisäksi toisistaan poikkeava oikeudellinen perusta, ja ne liittyvät erilaisiin olosuhteisiin.
116 Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuotteen normaaliarvon määrittäminen on yksi niistä olennaisista vaiheista, joiden avulla mahdollisen polkumyynnin olemassaolo on voitava todeta (tuomio 1.10.2014, neuvosto v. Alumina, C‑393/13 P, EU:C:2014:2245, 20 kohta; ks. myös tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
117 Tämän normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin. Kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa täsmennetään, että jos viejä ei tuota tai myy samankaltaista tuotetta viejämaassa, normaaliarvo määritetään muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella (tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 77 kohta; ks. myös tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
118 Tätä yleistä periaatetta sovelletaan ensisijaisesti normaaliarvoa määritettäessä. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo todennut, että sekä perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta että sen systematiikasta käy ilmi, että normaaliarvon määrittämisessä on lähtökohtaisesti ensisijaisesti käytettävä tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa (ks. tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
119 Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn yleisen periaatteen soveltamisesta voidaan poiketa ainoastaan, mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisestä markkinatilanteesta johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, ja tuotteen normaaliarvo lasketaan joko alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä kustannuksia sekä voittoa eli laskennallisena normaaliarvona tai edustavan vientihinnan perusteella. Nämä poikkeukset todellisiin hintoihin perustuvasta normaaliarvon määrittämistä koskevasta menetelmästä on esitetty tyhjentävästi (ks. tuomio 1.10.2014, neuvosto v. Alumina, C‑393/13 P, EU:C:2014:2245, 20 ja 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
120 Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa ja 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa otetaan siis käyttöön hierarkia siinä mainittujen normaaliarvon määrittämismenetelmien välillä. Tästä seuraa, että näitä menetelmiä koskevat tilanteet eivät vastaa toisiaan (tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 81 kohta).
121 Käsiteltävässä asiassa alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneet todisteet, jotka koskevat laskennallista normaaliarvoa, perustuvat perusasetuksen 2 artiklan 3 kohtaan, jossa täsmennetään normaaliarvon määrittämismenetelmästä poikkeamisen perusteet ja toissijaiset menetelmät tämän arvon laskemiseksi. Nämä todellisiin hintoihin perustuvan normaaliarvon määrittämismenetelmää koskevat poikkeukset ovat tyhjentäviä. Ne koskevat sitä paitsi erityistilannetta, koska väliintulija katsoi, etteivät polkumyyntimarginaalilaskelmat voineet perustua Venäjällä tosiasiallisesti käytettyihin myyntihintoihin.
122 Lisätiedoissa esitetyt todisteet perustuivat sitä vastoin normaaliarvoon, joka vastaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua periaatetta.
123 Koska normaaliarvon ja laskennallisen normaaliarvon käsitteistä säädetään eri oikeussäännöissä ja ne perustuvat erilaisiin kaupallisiin menetelmiin, ei voida väittää, että alkuperäisessä tarkastelupyynnössä esitetystä merkittävästi poikkeavan ja eri oikeussääntöön sekä periaatteeseen perustuvan normaaliarvon toisenlaisen laskentamenetelmän käyttöä lisätiedoissa voitaisiin pitää tietoina, joilla pyritään täydentämään alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneitä todisteita tai vahvistamaan ne.
124 Toisin kuin komissio väitti istunnossa, myöskään lisätiedoissa toimitetun Venäjän tosiasiallisia kotimarkkinahintoja koskevan luettelon ei voida katsoa täydentävän alkuperäisessä tarkastelupyynnössä mainittuja hintoja. Alkuperäiseen tarkastelupyyntöön ei nimittäin sisältynyt luetteloa Venäjän kotimarkkinoilla vuoden 2017 neljän ensimmäisen kuukauden aikana tosiasiallisesti käytetyistä hinnoista, vaan siihen sisältyi 18.4.2017 julkaistu luettelo Venäjän maataloustuottajien käyttöön tarkoitettujen kivennäislannoitteiden ilmoitetuista enimmäishinnoista. Tämän enimmäishintojen luettelon tarkoituksena ei ollut myöskään tosiasiallisiin hintoihin perustuvan normaaliarvon vahvistaminen, vaan se esitettiin perustaksi väliintulijan väitteille, jotka koskivat erityistä markkinatilannetta, joka johtui Venäjän hallituksen strategiasta asettaa keinotekoisen alhaiset hinnat.
125 Siten se, että konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisällytettiin väitettyihin Venäjän kotimarkkinahintoihin perustuvat polkumyyntimarginaalilaskelmat, ei ole pelkkä alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneiden, laskennalliseen normaaliarvoon perustuvien todisteiden selvennys. Kyse on uusista todisteista, jotka ovat muuttaneet merkittävästi alkuperäisessä tarkastelupyynnössä vahvistettujen polkumyyntimarginaalien määrittämistä ja alkuperäisen tarkastelupyynnön keskeistä sisältöä. Koska ne toimitettiin lakisääteisen määräajan päättymisen jälkeen, komissio ei voinut vedota niihin päättääkseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta väliintulijan tekemän tarkastelupyynnön johdosta.
126 Komissio on siis tehnyt oikeudellisen virheen ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 20, 23, 25, 26 ja 29 perustelukappaleesta ilmenee, että se saattoi tukeutua konsolidoituun tarkastelupyyntöön, johon kuuluivat lisätietoihin sisältyneet todisteet, todetakseen todisteiden olevan riittävät toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon perustelemiseksi.
127 Komissio väitti ensimmäisen kerran istunnossa, että vireillepanoilmoituksen 1 ja 4.1 kohdasta sekä riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee, että pelkkä alkuperäinen tarkastelupyyntö sisälsi riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen. Komissio lisäsi, että se olisi voinut panna toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille pelkästään alkuperäisen tarkastelupyynnön perusteella.
128 Vireillepanoilmoituksesta tai riidanalaisesta asetuksesta ei kuitenkaan ilmene millään tavalla, että komissio olisi katsonut alkuperäisen tarkastelupyynnön sisältäneen riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.
129 Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan näet nimenomaisesti, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantiin vireille konsolidoidun tarkastelupyynnön perusteella, ja siinä täsmennetään komission katsoneen, että alkuperäinen tarkastelupyyntö – ”varustettuna [väliintulijan] alkuperäistä pyyntöä täydentävillä selvennyksillä puutteista ilmoittavan prosessin seurauksena – sisälsi riittävästi näyttöä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano oli perusteltua”.
130 Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen sanamuoto muissa kieliversioissa kuin ranskankielisessä versiossa, esimerkiksi englanninkielisessä versiossa, jossa käytetään ilmaisua ”subject to the clarifications provided by the applicants following the deficiency process to supplement its initial request”, tai saksankielisessä versiossa, jonka mukaan ”nach Anforderung noch fehlender Informationen”, vahvistaa komission pyytäneen lisätietoja alkuperäisestä tarkastelupyynnöstä puuttuvien tai puutteellisten tietojen korjaamiseksi.
131 Lisäksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että tarkastelu pantiin vireille [konsolidoidun tarkastelupyynnön] perusteella” ja että ”tämä voidaan vahvistaa vireillepanoilmoituksen 4.1 kohdasta, jossa viitataan selvästi konsolidoidusta tarkastelupyynnöstä peräisiin olevaan näyttöön”. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 29 perustelukappaleessa vahvistetaan samoin, että ”tämän tarkastelun vireillepano ei perustu pelkästään [21.6.2019] esitetyssä alkuperäisessä tarkastelupyynnössä saatuihin tietoihin vaan myös täydentävään lisänäyttöön, jota [väliintulija] toimitti ennen vireillepanoa ja joka sisältyy konsolidoituun tarkastelupyyntöön”.
132 Lisäksi komissio on ilmoittanut toistuvasti vastineessaan ja vastaajan vastauksessa todenneensa, että konsolidoidun tarkastelupyynnön perusteella olemassa oli riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon todennäköisyydestä ja että alkuperäistä tarkastelupyyntöä ei ollut sellaisenaan tutkittu erikseen, vaan yhdessä komission käytettävissä olleiden mahdollisten muiden todisteiden kanssa, mukaan lukien väliintulijan esittämät lisäselvennykset, joten ”riidanalaisessa asetuksessa ei [käsitelty] kysymystä siitä, olivatko alkuperäisessä tarkastelupyynnössä toimitetut tiedot riittäviä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi”.
133 Komissio vahvisti istunnossa, että tarkastelu pantiin tosiasiallisesti vireille konsolidoidun tarkastelupyynnön perusteella. Se lisäsi, että muissa tutkimuksissa tarkastelu oli pantu vireille lakisääteisessä määräajassa tehdyn pyynnön ja laskennallisen normaaliarvon perusteella.
134 Vireillepanoilmoituksen 1 kohdassa mainitaan sekä alkuperäinen tarkastelupyyntö että konsolidoitu tarkastelupyyntö, ja komissio on täsmentänyt, että viimeksi mainittu oli tarkoitettu ”avoimeksi versioksi pyynnöstä”. Vireillepanoilmoituksen 4.1 kohdassa mainitaan, että väliintulija toimitti riittävän näytön siitä, että ”kotimarkkinahinnoista Venäjällä – – tavanomaisessa kaupankäynnissä ei ole luotettavia tietoja”, joten väliintulija määritti laskennallisen normaaliarvon. Riittävä näyttö, johon viitataan, liittyy siis alkuperäisen tarkastelupyynnön laskennallisen normaaliarvon käytön perusteltavuuteen, mutta se ei merkitse millään muotoa, että kyseinen tarkastelupyyntö sisältäisi riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
135 Näistä toteamuksista seuraa näin ollen nimenomaisesti, ettei riidanalaista asetusta voida tulkita siten, että siinä osoitettaisiin alkuperäisen tarkastelupyynnön sisältäneen riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen. Riidanalaisesta asetuksesta ilmenee sitä vastoin, että ilman väliintulijan 20.8.2019 toimittamiin lisätietoihin sisältyviä selvennyksiä komissio ei olisi välttämättä pannut toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua vireille.
136 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, ettei komission väliintulijalle esittämää pyyntöä saada Venäjän tosiasialliset kotimarkkinahinnat koko vuoden 2018 osalta voida ymmärtää siten, että sillä pyrittiin täydentämään alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneitä todisteita, jotka perustuivat yksinomaan laskennallisen normaaliarvon avulla tehtyihin polkumyyntimarginaalilaskelmiin, vaan sillä pyrittiin paikkaamaan tietojen puutetta.
137 Kuten edellä esitetyistä arvioinneista ilmenee, komission tehtävänä ei ole pyytää unionin tuottajia, jotka ovat tehneet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön lakisääteisessä määräajassa, paikkaamaan pyyntöön sisältyvien todisteiden mahdollista riittämättömyyttä.
138 Komissiolla on nimittäin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävästi kolme kuukautta aikaa varmistua näiden todisteiden riittävyydestä, ja se voi hankkia tätä varten lisätietoja voimatta kuitenkaan paikata tai korjata sitä puutetta, ettei lakisääteisessä määräajassa tehdyssä pyynnössä esitetä riittäviä todisteita, tai korvata kyseisestä pyynnöstä puuttuvia tai muutoin puutteellisia tietoja uusilla tiedoilla.
139 Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole joka tapauksessa korvata komission arviointia, sellaisena kuin se ilmenee vireillepanoilmoituksesta ja riidanalaisesta asetuksesta, omalla arvioinnillaan alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneiden todisteiden riittävyydestä.
140 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi näet korvata perusteluita, joihin tutkimusmenettelyssä ja riidanalaisessa asetuksessa on vedottu, sellaisilla muilla perusteluilla, joihin vedotaan ensimmäisen kerran kyseissä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2015, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio, C‑398/13 P, EU:C:2015:535, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaisia perusteita, joihin on vedottu ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa, ovat komission arvioinnit siitä, että alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyi riittävästi todisteita polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden voimassaolon päättyessä, niin että komissio saattoi päättää pelkästään tällä perusteella panna vireille toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun.
141 Siten kantajien väitteet, jotka koskevat perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan rikkomista, on hyväksyttävä.
142 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen asetus on kumottava, eikä muita kantajien esittämiä väitteitä ole tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
143 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.
144 Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 15.12.2020 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/2100 kumotaan.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan AO Nevinnomysskiy Azotin ja AO Novomoskovskaya Aktsionernaya Kompania NAK ”Azotin” oikeudenkäyntikulut.
3) Fertilizers Europe vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Spielmann | Öberg | Mastroianni |
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä heinäkuuta 2023.
Allekirjoitukset