Asia C‑121/12 P
Bernhard Rintisch
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Muutoksenhaku – Yhteisön tavaramerkki – Asetus (EY) N:o 40/94 – 74 artiklan 2 kohta – Asetus (EY) N:o 2868/95 – 50 säännön 1 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta – Aikaisemman tavaramerkin haltijan tekemä väite – Tavaramerkin olemassaolo – Todisteiden, jotka on esitetty väitteen tueksi tätä varten asetetun määräajan päättymisen jälkeen, huomiotta jättäminen – Valituslautakunnan harkintavalta – Päinvastainen säännös – Olosuhteet, jotka estävät uusien tai täydentävien todisteiden huomioon ottamisen
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.10.2013
1. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Viraston väiteosaston päätöksestä tehty valitus – Valituslautakunnan suorittaman tutkinnan ulottuvuus – Tosiseikat ja todisteet, joita ei ole esitetty väitteen tueksi tätä varten asetetussa määräajassa – Huomioon ottaminen – Valituslautakunnan harkintavalta – Säännöstä, jossa säädetään toisin, ei ole
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 20 säännön 1 kohta ja 50 säännön 1 kohta)
2. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Viraston väiteosaston päätöksestä tehty valitus – Valituslautakunnan suorittaman tutkinnan ulottuvuus – Tosiseikat ja todisteet, joita ei ole esitetty väitteen tueksi tätä varten asetetussa määräajassa – Huomioon ottaminen – Valituslautakunnan harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 19 säännön 2 kohdan a alakohdan ii alakohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Ei ole esitetty selvästi sitä, miltä osin unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä arvostellaan, eikä oikeudellisia perusteita ja perusteluita valituksen tueksi – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)
1. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan mukaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi jättää huomioimatta tosiseikat, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteet, joita ne eivät ole esittäneet ajoissa. Tämän säännöksen sanamuodosta seuraa, että pääsäännön mukaan – ja ellei erikseen ole toisin säädetty – asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 40/94 säännösten nojalla, eikä SMHV:tä ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään. Tässä säännöksessä tarkennetaan, että SMHV ”voi” tällaisessa tapauksessa päättää olla ottamatta huomioon tällaisia todisteita, ja annetaan näin virastolle laaja harkintavalta päättää perustellen tältä osin päätöksensä, onko ne otettava huomioon vai ei.
Vaikka asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 50 säännön ensimmäisessä alakohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan valitusmenettelyssä sovelletaan soveltuvin osin säännöksiä, jotka koskevat menettelyä valituksenalaisen päätöksen tehneellä osastolla, saman säännöksen kolmas alakohta on erityissääntö, jolla poiketaan tästä periaatteesta. Tämä erityissääntö koskee nimenomaisesti väiteosaston päätöksestä tehtyyn valitukseen sovellettavaa menettelyä, ja siinä täsmennetään säännöstö, jonka mukaisesti valituslautakunnassa tutkitaan sellaiset tosiseikat ja todisteet, jotka on esitetty ensimmäisessä asteessa asetettujen määräaikojen päätyttyä. Asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 1 kohdan kolmatta alakohtaa on näin ollen sovellettava juuri tähän väiteosaston päätöksestä tehtyä valitusta koskevan menettelyn osaan sen sijaan, että sovellettaisiin väiteosaston menettelyyn liittyviä säännöksiä, joihin kuuluu asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 1 kohta.
Asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan on niin, että kun valitus kohdistuu väiteosaston tekemään päätökseen, valituslautakunta rajaa valituksen tutkimisen niihin tosiseikkoihin ja todisteisiin, jotka on esitetty väiteosaston asettamassa määräajassa, ellei valituslautakunta katso, että olisi otettava huomioon uusia tai täydentäviä tosiseikkoja ja todisteita asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asetuksessa N:o 2868/95 siis säädetään nimenomaisesti, että valituslautakunnalla on väiteosaston päätöksestä tehtyä valitusta käsitellessään asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 1 kohdan kolmannesta alakohdasta ja asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdasta johtuva harkintavalta sen päättämiseksi, onko uudet tai täydentävät tosiseikat ja todisteet, joita ei ole esitetty väiteosaston asettamassa määräajassa, otettava huomioon vai ei.
(ks. 22–24, 29, 30, 32 ja 33 kohta)
2. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi jättää huomioimatta tosiseikat, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteet, joita ne eivät ole esittäneet ajoissa. Tämän säännöksen sanamuodosta seuraa, että pääsäännön mukaan – ja ellei erikseen ole toisin säädetty – asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 40/94 säännösten nojalla, eikä virastoa ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään. Tässä säännöksessä tarkennetaan, että SMHV ”voi” tällaisessa tapauksessa päättää olla ottamatta huomioon tällaisia todisteita, ja annetaan näin virastolle laaja harkintavalta päättää perustellen tältä osin päätöksensä, onko ne otettava huomioon vai ei.
Myöhään esitettyjen tosiseikkojen tai todisteiden huomioon ottaminen on perusteltua erityisesti silloin, kun viraston on ratkaistava asia väitemenettelyssä ja kun se katsoo, että yhtäältä liian myöhään esitetyillä seikoilla on ensi arviolta mahdollisesti todellista merkitystä sen käsiteltävänä olevasta väitteestä annettavan ratkaisun kannalta ja että toisaalta menettelyvaihe, jossa tällainen liian myöhäinen esittäminen tapahtuu, ja tähän liittyvät olosuhteet eivät ole esteenä niiden huomioon ottamiselle.
Kun väite perustuu kansalliseen rekisteröityyn tavaramerkkiin, todisteet, jotka on esitettävä tämän tavaramerkin olemassaolosta ja pätevyydestä sekä suojan laajuudesta, on lueteltu täsmällisesti ja tyhjentävästi asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 19 säännön 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa. Jokaisen kantajan voidaan siis olettaa tienneen jo ennen väitteensä tekemistä tarkalleen, mitkä asiakirjat sen pitää esittää väitteensä tueksi. Näin ollen valituslautakunnan on tällaisessa tilanteessa käytettävä harkintavaltaansa rajoittavasti, ja se voi hyväksyä tällaisten todisteiden myöhässä esittämisen vain, mikäli asiaan liittyvät olosuhteet oikeuttavat valittajan viiveen sille kuuluvassa asian selvittämisessä.
Valituslautakunnalla ei myöskään ole asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan mukaista harkintavaltaa käyttäessään velvollisuutta tutkia edellä mainittua kolmea edellytystä, kun yksi näistä edellytyksistä riittää osoittamaan sen, että valituslautakunta ei voi ottaa huomioon kyseessä olevia myöhässä esitettyjä todisteita.
(ks. 22–24, 39, 40 ja 45 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50 kohta)