UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
27 päivänä helmikuuta 2014 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin TEEN VOGUE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen sanamerkki VOGUE – Tutkittavaksi ottaminen – Vaatimusten muotoilu – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Tavaroiden samanlaisuus tai samankaltaisuus – Merkkien samankaltaisuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Rekisteröinnin osittainen epääminen
Asiassa T‑509/12,
Advance Magazine Publishers, Inc., kotipaikka New York, New York (Yhdysvallat), edustajanaan C. Aikens, barrister,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään V. Melgar,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Nanso Group Oy, kotipaikka Nokia (Suomi), edustajanaan asianajaja M. Tuominen,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 17.9.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 147/2011-4), joka liittyy Nanso Group Oy:n ja Advance Magazine Publishers, Inc:n väliseen väitemenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.11.2012 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.2013 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.2.2013 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.5.2013 jätetyn kantajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanon muutoksen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Advance Magazine Publishers Inc. teki 31.10.2003 yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattuna yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki TEEN VOGUE.
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä on haettu, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 25 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Vaatteet; jalkineet; päähineet; osat ja tarvikkeet kaikille edellä mainituille tavaroille”.
4 Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 25.12.2006 ilmestyneessä yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 52/2006.
5 Väliintulija Nanso Group Oy teki 23.3.2007 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla väitteen rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan edellä 3 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta.
6 Väite perustui seuraaviin aikaisempiin tavaramerkkeihin:
– ruotsalainen sanamerkki VOGUE, joka on rekisteröity 24.1.1969 numerolla 126124 luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten ja joka vastaa seuraavaa kuvausta: ”Vaatteet, mukaan lukien saappaat, kengät ja tohvelit”;
– ruotsalainen kuviomerkki, joka on rekisteröity 27.8.1934 numerolla luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten ja joka on esitetty seuraavassa:
– suomalaista sanamerkkiä VOGUE koskeva rekisteröintihakemus, joka on jätetty 5.10.1998 viitteellä T 199803628 luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten;
– rekisteröity aputoiminimi VO Gue.
7 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) mainittuun perusteeseen.
8 Kantaja esitti 7.4.2008 väitemenettelyn yhteydessä vaatimuksen siitä, että väliintulija esittää näyttöä väitteen tueksi esitettyjen aikaisempien tavaramerkkien asetuksen N:o 40/94 2 ja 3 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 2 ja 3 kohta) tarkoitetusta tosiasiallisesta käytöstä, minkä johdosta väiteosasto pyysi väliintulijaa esittämään kyseisen näytön.
9 Väliintulija toimitti 9.10.2008 erilaisia asiakirjoja osoittaakseen aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallisen käytön.
10 Väiteosasto hyväksyi väitteen 16.11.2010 ja epäsi rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin rekisteröinnin kaikkien kyseessä olevien tavaroiden osalta.
11 Kantaja valitti 14.1.2011 SMHV:ssa väiteosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
12 SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi valituksen 17.9.2012 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja velvoitti kantajan maksamaan väliintulijalle 1 200 euroa väitemenettelystä ja valituksesta aiheutuneista kuluista. Valituslautakunta katsoi, että väiteosasto oli perustellusti hyväksynyt väitteen, koska sekaannusvaaraa ei voitu sulkea pois, sillä rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattamat tavarat eli vaatteet, jalkineet ja päähineet sekä aikaisemmalla ruotsalaisella sanamerkillä VOGUE – jonka käytön valituslautakunta katsoi tulleen riittävästi osoitetuksi, mutta ainoastaan trikootuotteiden osalta – suojatut tavarat olivat samoja tai samankaltaisia ja kyseiset merkit olivat keskimääräisen samankaltaisia.
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää väitteen siltä osin kuin se koskee päähineitä sekä kenkiä, saappaita, sandaaleita, paitoja, paitapuseroita, leninkejä, hameita, takkeja, villapaitoja, pukuja, liivejä, housuja, shortseja, uimapukuja, päällystakkeja, kravatteja, hartiahuiveja, huiveja, henkseleitä ja vöitä
– velvoittaa väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 SMHV ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
15 On täsmennettävä, että kantajan nostaman kanteen, jolla vaaditaan väitteen hylkäämistä tiettyjen tavaroiden osalta, tavoitteena on tosiasiassa se, että unionin yleinen tuomioistuin tekee päätöksen, joka valituslautakunnan olisi kantajan mukaan pitänyt tehdä valituslautakunnalle tehdyn valituksen yhteydessä. Asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan toisesta virkkeestä nimittäin ilmenee, että valituslautakunta voi siinä riitautetun päätöksen kumottuaan käyttää kyseisen päätöksen tehneen SMHV:n elimen toimivaltaa eli tässä tapauksessa tehdä päätöksen väitteestä ja hylätä sen. Tämä toimenpide kuuluu näin ollen niihin toimenpiteisiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin voi suorittaa asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen muuttamista koskevan toimivaltansa puitteissa (ks. vastaavasti asia T-334/01, MFE Marienfelde v. SMHV – Vétoquinol (HIPOVITON), tuomio 8.7.2004, Kok., s. II-2787, 19 kohta; asia T-363/04, Koipe v. SMHV – Aceites del Sur (La Española), tuomio 12.9.2007, Kok., s. II-3355, 29 ja 30 kohta ja asia T-599/10, Eurocool Logistik v. SMHV – Lenger (EUROCOOL), tuomio 6.9.2013, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
16 Koska kyseinen kanne sisältää kuitenkin – lukuun ottamatta vaatimusta väliintulijan velvoittamisesta oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen – vain yhden vaatimuksen, on katsottava, että kantaja ei vaadi vaatimuksellaan vain riidanalaisen päätöksen muuttamista vaan väistämättä myös sen kumoamista (ks. vastaavasti asia T-666/11, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), tuomio 7.11.2013, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), mikä sitä paitsi voidaan päätellä kantajan esittämästä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen perustuvasta ainoasta kanneperusteesta.
17 Näin määritetty kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.
Alustavat huomautukset
18 On todettava, että kuten riidanalaisesta päätöksestä käy ilmi, valituslautakunta on väiteosaston tavoin perustanut tavaramerkin rekisteröintiä luokkaan 25 kuuluvia vaatteita, jalkineita ja päähineitä varten koskevan hakemuksen hylkäämisen siihen, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ja aikaisemman ruotsalaisen sanamerkin VOGUE välillä on sekaannusvaara, ja muita aikaisempia tavaramerkkejä ei ole hyväksytty kyseisen hylkäämisen perusteeksi.
19 Niinpä tätä kannetta on käsiteltävä ainoastaan aikaisempaan ruotsalaiseen sanamerkkiin VOGUE nähden.
Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen
20 Kantaja väittää ainoassa kanneperusteessaan, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ja aikaisemman ruotsalaisen sanamerkin VOGUE välinen sekaannusvaara koskee ainoastaan trikootuotteita eikä muita tavaroita. Kantaja katsoo, että valituslautakunta on tehnyt virheen vertaillessaan yhtäältä rekisteröitäväksi haetusta tavaramerkistä ja toisaalta aikaisemmasta ruotsalaisesta sanamerkistä VOGUE saatavaa kokonaisvaikutelmaa, kun se ei ole ottanut riittävällä tavalla huomioon osatekijää ”teen”, vaikka kyse on rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin alussa olevasta sanaosasta ja vaikka tavaramerkin ensimmäinen osa on erittäin merkityksellinen tästä tavaramerkistä saatavan kokonaisvaikutelman kannalta. Kantajan mukaan rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on tämän osatekijän vuoksi ulkoasultaan huomattavan erilainen kuin aikaisempi ruotsalainen sanamerkki VOGUE, ja se eroaa siitä lausuntavaltaan yhdellä ylimääräisellä tavulla. Ei voida väittää, että osatekijä ”vogue” yksin hallitsisi rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä etenkin, koska kummallakaan kyseisistä tavaramerkeistä ei ole ruotsin kielessä merkitystä, joten niiden ei voida katsoa olevan merkityssisällöiltään samankaltaisia. Koska aikaisemmalla ruotsalaisella sanamerkillä VOGUE on valituslautakunnankin mukaan tavanomainen erottamiskyky, ei osatekijän ”vogue” tavanomaista suuremmasta erottamiskyvystä seuraa kantajan mukaan suurempaa sekaannusvaaraa. Kyseessä olevien tavaroiden vertailusta kantaja katsoo, että valituslautakunta ei ole ottanut huomioon kaikkia niiden keskinäisiä suhteita koskevia merkityksellisiä seikkoja. Kantaja väittää, että trikootuotteet eroavat päähineistä erilaisten käyttötarkoitustensa ja niiden koostumukseen käytettävien erilaisten kankaiden ja materiaalien vuoksi. Myös myyntipisteet tai tavaratalojen osastot, joissa näitä tavaroita myydään, ovat kantajan mukaan erilaiset. Kyseiset tavarat eivät myöskään ole toisiaan täydentäviä, koska toiset eivät ole tärkeitä tai välttämättömiä toisten käyttämiseksi, eivätkä ne ole keskenään kilpailevia, sillä toisilla ei voi korvata toisia. Trikootuotteiden ja kenkien välisestä vertailusta kantaja myöntää, että nämä tavarat ovat samanlaiset siltä osin kuin ensin mainitut käsittävät sukat ja muut jalkaan vedettävät alusvaatteet, mutta huomauttaa, että tämä ei koske kenkiä, saappaita eikä sandaaleja. Lisäksi käytetyt materiaalit eli ensimmäisessä tapauksessa neuloskankaat ja toisessa tapauksessa nahka tai tekonahka eroavat toisistaan ja tässäkään tapauksessa kyseiset tavarat eivät ole keskenään kilpailevia. Silloinkin kun näitä tavaroita myydään samassa kaupassa, ne ovat esillä eri osastoilla. Nämä tavarat eivät kantajan mukaan ole keskenään kilpailevia sen enempää kuin trikootuotteet muunlaisiin luokkaan 25 kuuluviin vaatteisiin nähden.
21 SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
22 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara. Sekaannusvaara sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
23 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on merkeistä ja kyseessä olevista tavaroista tai palveluista, ottaen huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä esillä olevan asian kannalta, ja etenkin kyseisten merkkien samankaltaisuuden ja merkkien kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden välinen keskinäinen riippuvuus (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok., s. II-2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara edellyttää yhtä aikaa, että kyseiset tavaramerkit ovat samoja tai samankaltaisia ja että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia. Edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (ks. asia T-316/07, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), tuomio 22.1.2009, Kok., s. II-43, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi hyväksyttävä valituslautakunnan arvio, jota kantaja ei edes ole riitauttanut ja jonka mukaan kohdeyleisö, johon nähden sekaannusvaaraa on arvioitava, on Ruotsin suuri yleisö.
Tavaroiden vertailu
26 On todettava, että valituslautakunta on katsonut asianmukaisesti riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että aikaisemmalla ruotsalaisella sanamerkillä VOGUE, jonka tosiasiallinen käyttö oli osoitettu trikootuotteiden osalta, suojaamat tavarat olivat vaatteita ja ne olivat siis samoja kuin rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattamat ”vaatteet”.
27 Valituslautakunta on katsonut lisäksi, että trikootuotteet, jalkineet ja päähineet olivat samankaltaisia, minkä kantaja kiistää.
28 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevien tavaroiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseisten tavaroiden jakelukanavat (ks. asia T-443/05, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), tuomio 11.7.2007, Kok., s. II-2579, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Perustellakseen päätelmänsä yhtäältä trikootuotteiden ja toisaalta jalkineiden ja päähineiden välisestä samankaltaisuudesta valituslautakunta on todennut, että tavaroilla on pääsääntöisesti yhteinen ”luonne ja käyttötarkoitus, joka on ihmiskehon osien peittäminen ja suojaaminen”. Valituslautakunta on lisäksi ottanut esille näiden tavaroiden jakelukanavien samankaltaisuuksia, sen, että niihin vaikuttaa muoti, ja sen, että kohdeyleisöllä on tapana valita ne toisiinsa sopiviksi, mikä osoittaa niiden olevan toisiaan täydentäviä (riidanalaisen päätöksen 27 kohta).
30 Aluksi on korostettava trikootuotteiden ja päähineiden välisestä samankaltaisuudesta, että vaikka kaikkia kyseisiä eri tavaroita ei ole tarkoitettu samalle yleisölle, niiden yhteisenä tarkoituksena on kuitenkin ihmisten pukeminen muodikkaasti. Niinpä kohdeyleisön mielestä kyseiset tavarat kuuluvat samaan tavararyhmään eli muodikkaisiin vaatekappaleisiin. Koska useat muotialan yritykset myyvät erityylisiä vaatekappaleita samalla tavaramerkillä, ei ole suljettu pois, että kohdeyleisö mieltää kyseiset eri tavarat samasta yrityksestä peräisin oleviksi (ks. vastaavasti yhtäältä naisten päällysvaatteista ja alusvaatteista ja toisaalta erityisesti pojille ja nuorisolle suunnatuista päähineistä asia T-323/10, Chabou v. SMHV – Chalou (CHABOU), tuomio 16.11.2011, 34 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
31 Edellä esitetyn perusteella kyseessä olevien tavaroiden samankaltainen käyttötarkoitus ja se, että ne kuuluvat samaan tavararyhmään, vahvistavat todennäköisyyttä siihen, että niitä myydään samojen jakelukanavien kautta ja että ne ovat myynnissä samoissa kaupoissa. Jos kantajan väite, jonka mukaan näitä tavaroita ei välttämättä myydä samoissa kaupoissa tai tavaratalojen samoilla osastoilla, pitää paikkansa, niitä myyvät kuitenkin tekstiilialan tukkukauppiaat ja niitä myydään vaatekaupoissa ja muodikkaita vaatekappaleita myyvissä tavarataloissa. Rajoittamatta jäljempänä 48 ja 49 kohdassa tehtyä sekaannusvaaran arviointia on todettava, että myös nämä seikat vahvistavat kohdeyleisön keskuudessa käsitystä siitä, että kyseessä olevat tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä (em. asia CHABOU, tuomion 37 kohta).
32 Tämän jälkeen on todettava ensinnäkin trikootuotteiden ja jalkineiden välisestä samankaltaisuudesta, että sääret ja jalat peittävät trikootuotteet, erityisesti pitkät sukat, sukat ja sukkahousut, sekä kengät ovat keskenään selvästi täydentäviä, koska tällaisten trikootuotteiden keskivertokuluttaja yhdistää tavallisesti näiden tavaroiden valinnan niiden kenkien valintaan, joita voidaan käyttää asianomaisten vaatteiden kanssa. Niinpä valituslautakunta on perustellusti korostanut riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa kohdeyleisön tahtoa valita nämä tavarat toisiinsa sopiviksi. Vaatteiden – yleisesti – ja kenkien välistä samankaltaisuutta koskevasta oikeuskäytännöstä käy myös ilmi, että näiden tavaroiden käyttötarkoitusten riittävän läheinen yhteys, joka ilmenee muun muassa siitä, että tavarat kuuluvat samaan luokkaan, ja se, että on olemassa todellinen mahdollisuus, että samat tahot voivat tuottaa niitä tai että niitä voidaan myydä yhdessä, antaa aiheen tehdä sellainen johtopäätös, että kohdeyleisö voi mielessään yhdistää nämä tuotteet (asia T-115/02, AVEX v. SMHV – Ahlers (a), tuomio 13.7.2004, Kok., s. II‑2907, 26 kohta). Tämän kohdan alussa esitettyjen syiden vuoksi tämä päätelmä koskee vielä suuremmalla syyllä trikootuotteita.
33 Lopuksi on huomautettava laajemmin yhtäältä trikootuotteiden ja toisaalta kokonaisuutena tarkisteltavien päähineiden ja jalkineiden välisestä samankaltaisuudesta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luokkaan 25 kuuluvilla vaatteilla, jalkineilla ja päähineillä on yhteinen käyttötarkoitus, koska ne on valmistettu ihmiskehon peittämistä, verhoamista, suojaamista ja koristamista varten (ks. vastaavasti asia T-96/06, Tsakiris-Mallas v. SMHV – Late Editions (exé), tuomio 10.9.2008, 30 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-364/08, 2nine v. SMHV – Pacific Sunwear of California (nollie), tuomio 24.3.2010, 33 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
34 Huolimatta siitä, että näiden tavaroiden koostumukseen sisältyy erilaisia tekstiilejä ja materiaaleja ja että niitä myydään joskus erilaisissa myyntipisteissä, valituslautakunta on täten katsonut perustellusti, että ne ovat asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltaisia.
35 Kyseessä olevat tavarat ovat siis osittain samanlaiset ja osittain samankaltaiset.
Merkkien vertailu
36 Kyseiset merkit ovat sanamerkkejä, joista aikaisempi ruotsalainen sanamerkki koostuu yhdestä ainoasta sanasta ”vogue”, kun taas rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki koostuu sanoista ”teen” ja ”vogue”.
37 On huomautettava, että sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseessä olevien merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten kyseisten tavaroiden ja palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys mainitun vaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen yksityiskohtia (ks. asia C-334/05 P, SMHV v. Shaker, tuomio 12.6.2007, Kok., s. I-4529, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on todennut, että kyseiset merkit ovat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan keskimääräisen samankaltaisia, ja sulkenut pois merkityssisältöjen samankaltaisuuden sillä perusteella, että millään näistä termeistä ei ollut merkitystä ruotsin kielessä.
– Ulkoasujen vertailu
39 Ensinnäkin on todettava, kuten valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksen 29 kohdassa, että vaikka on totta, että rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä on kaksi sanaa toisin kuin aikaisemmassa ruotsalaisessa sanamerkissä, jossa on vain yksi sana, aikaisempi ruotsalainen sanamerkki kuitenkin sisältyy täysin rekisteröitäväksi haettuun tavaramerkkiin. Kyseisissä merkeissä esiintyvä sana ”vogue” on aikaisemmassa ruotsalaisessa sanamerkissä ainoa sana, jonka kohdeyleisö voi lukea, ja rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä viimeinen sana, jonka kohdeyleisö lukee. Lisäksi sanassa ”teen” on neljä kirjainta kun taas sanassa ”vogue” on viisi kirjainta. Edellä esitetystä seuraa, että rekisteröidyksi haetun tavaramerkin osalta ei ulkoasujen vertailussa osatekijä ”teen” ole osatekijää ”vogue” merkityksellisempi.
40 Toiseksi siitä oikeuskäytännöstä, johon kantaja vetoaa ja jonka mukaan merkin alku on erityisen tärkeä sen antamassa kokonaisvaikutelmassa (asia T-112/03, L’Oréal v. SMHV – Revlon (FLEXI AIR), tuomio 16.3.2005, Kok., s. II-949, 64 ja 65 kohta ja asia T-357/07, Focus Magazin Verlag v. SMHV – Editorial Planeta (FOCUS Radio), tuomio 16.12.2008, 36 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), on huomautettava, ettei tämä näkökohta sovellu kaikkiin tapauksiin, eikä sillä voida missään tapauksessa horjuttaa periaatetta, jonka mukaan tavaramerkkien samankaltaisuuden tutkimisessa on otettava huomioon tavaramerkkien synnyttämä kokonaisvaikutelma, koska keskivertokuluttaja mieltää tavallisesti tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan sen eri yksityiskohtia (ks. asia T-158/05, Trek Bicycle v. SMHV – Audi (ALLTREK), tuomio 16.5.2007, 70 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näin ollen huolimatta siitä, että rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä on ensimmäinen osatekijä, joka erottaa kyseisen tavaramerkin aikaisemmasta tavaramerkistä, nämä voivat kuitenkin olla ulkoasultaan tietyllä tavalla samankaltaisia, koska niillä on yhteinen osatekijä (asia T-286/02, Oriental Kitchen v. SMHV – Mou Dybfrost (KIAP MOU), tuomio 25.11.2003, Kok., s. II-4953, 39–44 kohta; asia T-32/03, Leder & Schuh v. SMHV – Schuhpark Fascies (JELLO Schuhpark), tuomio 8.3.2005, 38–47 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-466/08, Lancôme v. SMHV – Focus Magazin Verlag (ACNO FOCUS), tuomio 14.4.2011, Kok., s. II‑1831, 56–63 kohta).
41 Näin ollen valituslautakunta on katsonut perustellusti, että merkit ovat ulkoasultaan keskimääräisen samankaltaiset, koska näille merkeille on yhteistä osatekijä ”vogue”.
– Lausuntatapojen vertailu
42 Valituslautakunta on todennut lisäksi, että riidanalaiset merkit ovat lausuntatavoiltaan keskimääräisen samankaltaiset, koska niille yhteinen osatekijä ”vogue” äännetään molemmissa tapauksissa samalla tavalla.
43 Aluksi on todettava, että kuten kantaja on korostanut, osatekijän ”teen” esiintyminen rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä auttaa varmasti erottamaan kyseiset merkit lausuntatavoiltaan toisistaan. Ei kuitenkaan voida väittää, että osatekijä ”teen” – huomioon ottaen sen lyhyys – olisi tärkeämpi kuin kahdelle merkille yhteinen osatekijä ”vogue”. Näin ollen voidaan katsoa, että nämä kaksi merkkiä ovat kokonaisuutena tarkasteltuina lausuntatavaltaan tietyssä määrin samankaltaisia (ks. vastaavasti asia T-90/06, Tomorrow Focus v. SMHV – Information Builders (Tomorrow Focus), tuomio 11.12.2008, 34 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja em. asia ACNO FOCUS, tuomion 64 kohta). Kantaja väittää siis virheellisesti, että valituslautakunta on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että kyseiset merkit ovat lausuntavaltaan keskimääräisen samankaltaiset.
– Merkityssisältöjen vertailu
44 Valituslautakunta on huomauttanut riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa, että kummallakaan kahdesta osatekijästä (teen ja vogue) ei ole merkitystä ruotsin kielessä, eikä tätä ole kiistetty. Valituslautakunnan on kuitenkin pitänyt myös tutkia se, pystyykö Ruotsin laajalti englantia puhuva suuri yleisö erottamaan nämä kaksi osatekijää toisistaan, mutta valituslautakunta ei ole tehnyt tätä. SMHV:n vastauskirjelmässään esittämät tätä kysymystä koskevat arviot eivät voi korvata valituslautakunnan puuttuvaa arviointia Ruotsin suuren yleisön englannin kielen taidosta. Niinpä on tarkasteltava sitä, voiko tämä valituslautakunnan puutteellinen tutkinta, joka ei merkitse perustelujen puuttumista, koska valituslautakunta on ilmoittanut selvästi syyt, joiden vuoksi se katsoi olevan mahdotonta vertailla merkkien merkityssisältöjä, vaan kohdeyleisön kykyjä koskevaa osittaista arviointivirhettä, vaikuttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.
45 Nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen suuren yleisön englannin kieltä osaavan osan keskuudessa sana ”vogue” ymmärrettäisiin muotia koskevana terminä kun taas sana teen kuvaisi selvästi nuorisoa. Sitä paitsi sana ”teenager” on ruotsiksi samalla tavoin rakennettu sana eli ”tonåring”. Tästä on pääteltävä että ilmaisu ”teen vogue” miellettäisiin pelkäksi vogue -sanan muunnelmaksi, koska käsite ”mikä on muotia nuorison keskuudessa” on luonnollisesti johdettu käsitteestä ”mikä on muotia”. Tämä merkityssisältöjen ilmiselvä samankaltaisuus voi näin ollen vain vahvistaa valituslautakunnan päätelmää ensinnäkin kyseisten merkkien samankaltaisuudesta ja toiseksi sekaannusvaarasta. Niinpä tällä kohdeyleisön kykyjä koskevalla erehdyksellä ei ole merkitystä riidanalaisen päätöksen laillisuuden kannalta, kun otetaan huomioon se, että valituslautakunnan päätelmä siitä, että merkityssisältöjen vertailulla ei ole merkitystä merkkien samankaltaisuuden arvioinnissa, pitää englantia osaamattoman kohdeyleisön osalta paikkansa (ks. asia T-569/11, Gitana v. SMHV – Teddy (GITANA), tuomio 16.9.2013, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
– Merkkien vertailua koskeva johtopäätös
46 Valituslautakunta on siis oikeutetusti katsonut, että kyseisillä merkeillä on kohdeyleisön kannalta ulkoasua ja lausuntatapaa koskevia samankaltaisuuksia. Sitä vastoin väite siitä, että aikaisemman ruotsalaisen sanamerkin ja rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin välillä ei voitu havaita merkityssisältöjä koskevia eroja, koska kyseiset merkit muodostavilla osatekijöillä ei ole merkitystä ruotsin kielessä, pitää paikkansa ainoastaan englannin kieltä osaamattoman kohdeyleisön osalta. On kuitenkin niin, että englannin kieltä puhuvan kohdeyleisön huomioon ottaminen olisi väistämättä johtanut kyseisten merkkien merkityssisältöjen samankaltaisuuden toteamiseen.
47 Näin ollen kantaja ei voi perustellusti väittää, että kyseiset merkit on katsottu virheellisesti samankaltaisiksi. Kaksi tavaramerkkiä ovat näet vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan samankaltaisia, kun ne ovat kohdeyleisön näkökulmasta ainakin osittain yhtäläisiä ulkoasuun, lausuntatapaan ja merkityssisältöön liittyvien seikkojen osalta (ks. vastaavasti asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok., s. II‑4335, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Sekaannusvaaran arviointi
48 Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok., s. I-5507, 17 kohta ja yhdistetyt asiat T-81/03, T-82/03 ja T-103/03, Mast-Jägermeister v. SMHV – Licorera Zacapaneca (VENADO kehyksessä ym.), tuomio 14.12.2006, Kok., s. II‑5409, 74 kohta).
49 Kun otetaan huomioon kyseisten merkkien ulkoasujen ja lausuntatapojen samankaltaisuudet sekä se, että yhtäältä aikaisemman ruotsalaisen sanamerkin VOGUE ja toisaalta rekisteröitäväksi haetun sanamerkin kattamat tavarat ovat osittain samanlaiset ja osittain samankaltaiset, ei valituslautakunta ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että tavaramerkkien välillä oli olemassa sekaannusvaara, ja pysyttäessään näin väiteosaston päätöksen evätä haetun tavaramerkin rekisteröinti luokkaan 25 kuuluville tavaroille, jotka vastaavat kuvausta ”Vaatteet; jalkineet; päähineet; osat ja tarvikkeet kaikille edellä mainituille tavaroille”.
50 Kantajan sekä kumoamisvaatimuksensa että muuttamisvaatimuksensa tueksi esittämä ainoa kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista, on perusteeton, joten kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
51 Unionin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
52 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Advance Magazine Publishers, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä helmikuuta 2014.
Allekirjoitukset