Kanne 9.4.2013 – Telefónica v. komissio

(Asia T-216/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Telefónica, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Folguera Crespo, P. Vidal Martínez ja E. Peinado Iríbar)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 23.1.2013 annetun komission päätöksen 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa tai toissijaisesti

kumoamaan osittain riidanalaisen päätöksen 2 artiklan ja alentamaan määrätyn sakon määrää ja

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä menettelyssä riitautettu päätös on sama kuin asiassa T-208/13, Portugal Telecom vastaan komissio.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää tästä, että riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka koskee tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, ja loukataan syyttömyysolettaman periaatetta, todistustaakkaa koskevaa periaatetta sekä in dubio pro reo -periaatetta kauppasopimuksen yhdeksännen lausekkeen sisällön osalta. Kantaja väittää tästä seikasta erityisesti, että kyseinen lauseke liittyi kauppaan eikä sitä voida tarkastella eikä soveltaa sen eikä vaikean neuvottelumenettelyn, jota luonnehti Portugalin hallituksen jatkuva asiaan puuttuminen, ulkopuolella.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan rikkomiseen

Kun on kyse asiayhteydestä, jossa lausekkeesta sovittiin, osapuolten käyttäytymisestä sekä lausekkeen tarkoituksesta, kantaja vetoaa tosiseikkojen ilmeiseen arviointivirheeseen sekä todisteiden kokonaisarviointia koskevan periaatteen loukkaamiseen.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu todistustaakkaa, hyvää hallintotapaa, puolustautumisoikeuksia ja syyttömyysolettamaa koskevien periaatteiden loukkaamiseen, kun on kyse Portugalin hallituksen neuvotteluihin puuttumista koskevista todisteista sekä kyseessä olevan lausekkeen muotoilusta ja säilyttämisestä.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää tästä, että komissio perusteli puutteellisesti ja arvioi virheellisesti sitä, voitiinko lausekkeella rajoittaa kilpailua, mikä on välttämätön edellytys SEUT 101 artiklan rikkomiselle ainakin, jos on kyse tarkoitukseen perustuvasta rikkomisesta.

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää tästä, että lauseke ei myöskään ole SEUT 101 artiklan vastainen seuraukseen perustuva kilpailun rajoitus.

Kantaja väittää toissijaisesti myös, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta sekä laiminlöi perusteluvelvollisuutta ja teki ilmeisen virheen, kun se jätti hyväksymättä lieventävät seikat ja kun se arvioi niitä riittämättömästi.