Asia T-37/08

Robert Walton

vastaan

Euroopan komissio

Budjetin toimeenpano – Perintä – Saamisten kuittaaminen – Taannehtiva vaikutus – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, jolla komissio velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta korkoineen – Selvä, rahassa määritelty ja erääntynyt saaminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Komission asetuksen N:o 1605/2002 perusteella tekemä päätös kuittauksesta velkojen ja saamisten välillä tuomioistuinasian ulkopuolella kuuluu kannekelpoisiin toimiin

(EY 230 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 73 artikla; komission asetus N:o 2342/2002)

2.      Komissio – Toimivalta – Yhteisön budjetin toimeenpano – Päätös perimisestä kuittaamalla – Oikeudenkäyntimenettely

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 71 ja 73 artikla; komission asetuksen N:o 2342/2002 78 artiklan 2 kohta sekä 79 ja 83 artikla)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon antamat täsmälliset vakuuttelut

4.      Komissio – Toimivalta – Yhteisön budjetin toimeenpano – Päätös perimisestä kuittaamalla

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 73 artikla; komission asetuksen N:o 2342/2002 83 artikla)

1.      Toimi, jolla komissio suorittaa kuittauksen tuomioistuinasian ulkopuolella sellaisten velkojen ja saamisten välillä, jotka johtuvat saman henkilön eri oikeussuhteista, on EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. Unionin yleisen tuomioistuimen on tällaisen kanteen yhteydessä tutkittava kuittauspäätöksen laillisuus niiden vaikutusten perusteella, jotka on sillä, ettei kantajalle tosiasiallisesti makseta riidanalaisia määriä.

(ks. 25 kohta)

2.      Komissio ei syyllisty menettelyn väärinkäyttöön eikä välty saamisten kuittauksen laillisuutta koskevalta tuomioistuinvalvonnalta, kun se ei esitä tätä kuittausta puolustuksenaan oikeudenkäynnissä, jonka seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut tuomion, jossa vahvistetaan komission velka kantajalle, ja kun se tyytyy suorittamaan kyseisen kuittauksen tämän tuomion antamisen jälkeen. Sen paremmin Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 71 artiklan ja 73 artiklan 1 kohdassa säädetty menettely, joka koskee saamisen perimistä kuittaamalla koskevan päätöksen tekemistä, eivätkä asetuksella N:o 2342/2002 annettujen soveltamissääntöjen 78 artiklan 2 kohta ja 79 artikla näet edellytä, että komissio vetoaa ensin tuomioistuimessa aikomukseensa suorittaa saamisten kuittaaminen.

(ks. 31–38 kohta)

3.      Mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille yhteisön toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei lähtökohtaisesti voida vedota, jollei hallinto ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutteluja.

(ks. 40 kohta)

4.      Komission päätöksestä suorittaa kantajan saamisen perintä kuittaamalla on todettava, että kantajan saaminen, joka koostuu vahingonkorvauksesta, joka komissio on unionin tuomioistuinten tuomiolla velvoitettu asianosaiselle maksamaan, määritellään rahassa vasta sillä hetkellä, kun sen täsmällinen määrä on tiedossa, mikä tapahtuu mahdollisesti tuomion julistamispäivänä. Vaikka pitääkin paikkansa, ettei kyseisen tuomion tuomiolauselmassa vahvisteta kantajan saamisen määrää yhteisöltä kyseisenä ajankohtana, koska siinä määrätään, että saamisesta on maksettava korkoa korvauksen tosiasialliseen maksamiseen saakka, kantajan saamisesta yhteisöltä tulee tällaisessa tilanteessa selvä, rahassa määritelty ja erääntynyt tuomion julistamispäivänä.

Huolimatta siitä, ettei näin ole nimenomaisesti säädetty, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetussa asetuksessa N:o 1605/2002 säädetyllä kuittauksella on taannehtiva vaikutus niin, että kyseiset saamiset lakkaavat siitä hetkestä lähtien, jolloin edellytykset kuittauksen suorittamiselle täyttyvät. Varainhoitoasetuksen 73 artiklassa ja varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 83 artiklassa luodun järjestelmän mukaan silloin, kun velallinen ei tee suoritusta vapaaehtoisesti, tilinpitäjä nimittäin toteuttaa perinnän kuittaamalla siitä ensin velalliselle ilmoitettuaan. Sillä, että kuittauksen taannehtiva vaikutus ulottuu tilinpitäjän velvollisuuden konkretisoitumisajankohtaan, estetään – samalla tavalla kuin valtaosassa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiä tunnustetuissa kuittausjärjestelmissä – se, että velallinen joutuisi vastaamaan mahdollisista haitallisista seurauksista eli muun muassa viivästyskorosta, joka kertyy sen ajankohdan, jolloin edellytykset kuittaukselle täyttyvät, ja sen ajankohdan, jolloin kuittaus tosiasiallisesti suoritetaan, välillä. Komissio rikkoo täten varainhoitoasetuksen 73 artiklaa, kun se toteuttaa kuittauksen siten, että se tulee voimaan myöhempänä ajankohtana kuin ajankohta, jolloin kantajan saamisesta on tullut selvä, rahassa määritelty ja erääntynyt.

(ks. 61, 62 ja 64–68 kohta)