Asia T-262/09

Safariland LLC

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin FIRST DEFENSE AEROSOL PEPPER PROJECTOR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohta – SMHV:n valituslautakunnan päätöksen kumoamistuomion täytäntöönpano SMHV:n toimesta – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta, 65 artiklan 6 kohta sekä 75 ja 76 artikla

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Sellaisen tuomion täytäntöönpano, jolla kumotaan valituslautakunnan päätös – Uusi päätös

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Tavaramerkin haltijan suostumuksen puuttuminen, kun asiamies tai edustaja on hakenut tavaramerkin rekisteröintiä omiin nimiinsä – Asiamies tai edustaja – Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Tavaramerkin haltijan suostumuksen puuttuminen, kun asiamies tai edustaja on hakenut tavaramerkin rekisteröintiä omiin nimiinsä – Sopimussuhteen päättyminen ennen tavaramerkkihakemuksen jättämistä – Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohdan sovellettavuus – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Sellaisen tuomion täytäntöönpano, jolla kumotaan valituslautakunnan päätös – Valituksen tutkiminen uudelleen – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta ja 75 artikla)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklalla – Valituslautakunnan implisiittiset perustelut – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

1.      Noudattaakseen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohtaan perustuvaa velvollisuuttaan toteuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion, jolla kumotaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) jonkin valituslautakunnan päätös, täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) on varmistettava, että valitus johtaa siihen, että valituslautakunta tekee uuden päätöksen. Se voi tässä yhteydessä palauttaa asian valituslautakuntaan, joka on tehnyt riidanalaisen päätöksen.

(ks. 42 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos rekisteröintiä hakee tavaramerkin haltijan asiamies tai edustaja omiin nimiinsä ilman haltijan suostumusta, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohdassa käytetyistä ilmaisuista ”asiamies” ja ”edustaja” on todettava, että kuten väitemenettelyä sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit) koskevissa ohjeissa on todettu, kyseisiä ilmaisuja on tulkittava tilanteissa, joissa tavaramerkin haltijan asiamiehet ovat tehneet hakemuksen ilman tavaramerkin haltijan suostumusta, laajasti siten, että ne kattavat kaikenlaiset suhteet, jotka perustuvat sopimukseen, jonka mukaan yksi osapuolista edustaa toisen osapuolen etuja, riippumatta siitä, miten tavaramerkin haltijan tai päämiehen ja yhteisön tavaramerkin hakijan välinen sopimussuhde määritellään. Näiden ohjeiden mukaisesti asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohdan mukaan on riittävää, että osapuolten välillä on olemassa kaupallista yhteistyötä koskeva sopimus, joka on omiaan saamaan aikaan luottamussuhteen siten, että hakijalle asetetaan nimenomaisesti tai implisiittisesti yleinen velvoite toimia luottamuksellisesti ja lojaalisti tavaramerkin haltijan intresseihin nähden. Osapuolten välillä on kuitenkin oltava olemassa sopimus. Jos hakija toimii täysin itsenäisesti, eikä sen ja tavaramerkin haltijan välillä ole solmittu minkäänlaista suhdetta, sitä ei voida pitää kyseisen asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna asiamiehenä. Näin ollen pelkkää ostajaa tai haltijan asiakasta ei voida pitää saman asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna asiamiehenä tai edustajana, koska kyseisillä henkilöillä ei ole mitään erityistä velvoitetta toimia luottamuksellisesti tavaramerkin haltijaan nähden.

(ks. 60 ja 64 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos rekisteröintiä hakee tavaramerkin haltijan asiamies tai edustaja omiin nimiinsä ilman haltijan suostumusta, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan.

Sopimussuhteen päättymisestä silloin, kun tavaramerkkiä koskeva hakemus tehdään, on todettava, ettei ole välttämätöntä, että osapuolten välinen sopimus on yhä voimassa, kun tavaramerkkiä koskeva hakemus tehdään, ja että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 3 kohtaa sovelletaan myös sopimuksiin, joiden voimassaolo on päättynyt ennen päivää, jona yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on tehty, sillä ehdolla, että kuluneen ajan perusteella voidaan perustellusti olettaa, että luottamusta ja luottamuksellisuutta koskeva velvoite oli yhä olemassa, kun yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus tehtiin. Tällaisella kyseisen 8 artiklan 3 kohdan laajalla tulkinnalla pyritään suojelemaan tavaramerkkien haltijoita jopa sopimussuhteen, johon luottamusta koskeva velvoite perustui, päättymisen jälkeen.

(ks. 60 ja 65 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetussa asetuksessa N:o 207/2009 ja asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 2868/95 ei ole säädetty mistään erityisestä valituslautakunnissa käytävästä menettelystä tilanteessa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut päätöksen ja palauttanut asian valituslautakuntiin, ja että näin ollen ei ole olemassa velvollisuutta kuulla kyseisiä osapuolia uudelleen. Tällainen velvollisuus voisi perustua ainoastaan puolustautumisoikeuksien noudattamista koskevaan yhteisön oikeuden yleiseen periaatteeseen, joka on vahvistettu asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisessa virkkeessä.

Kyseisen 75 artiklan toisessa virkkeessä ei lainkaan edellytetä, että sen jälkeen, kun käsittely on aloitettu uudelleen sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumottua valituslautakuntien päätöksen, kantajaa on kehotettava uudelleen esittämään huomautuksensa oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista, joihin se oli jo saanut ottaa vapaasti kantaa aiemmin käydyssä kirjallisessa menettelyssä, sillä valituslautakunta on ottanut tältä osin asiakirja-aineiston uudelleen käsiteltäväksi sellaisenaan.

(ks. 83 ja 84 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset on perusteltava. Tällä velvollisuudella on sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklassa vahvistetulla velvollisuudella, ja sen tavoitteena on antaa asianomaisille tieto toteutetun toimenpiteen perusteluista, jotta ne voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta.

Tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on päätöksen sanamuodon lisäksi otettava huomioon myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Valituslautakuntia ei kuitenkaan voida vaatia esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 90–92 kohta)