Asia T-258/09

i-content Ltd Zweigniederlassung Deutschland

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin BETWIN rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Kuvailevuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – EY 49 artikla

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Hylkäysperusteiden tutkinta erikseen kunkin rekisteröintihakemuksessa nimetyn tavaran tai palvelun osalta – Rekisteröinnin hylkäämistä koskevan perusteluvelvollisuuden laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohta ja 75 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Laillisuus – Unionin tuomioistuinten suorittama tutkinta – Arviointiperusteet – Soveltaminen perusteeseen, jonka mukaan viraston päätöskäytännössa loukataan syrjintäkiellon periaatetta

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artikla ja 76 artiklan 1 kohta)

1.      Sanamerkki BETWIN on kuvaileva yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla englanninkielisen yleisön näkökulmasta seuraavien palvelujen osalta: ”tapahtumien, pelien, arvontojen, kisojen, tanssiaisten, arpajaisten ja kilpailujen suunnittelu ja kehittäminen; pelien, arvontojen, kisojen, tanssiaisten, arpajaisten ja kaikenlaisten kilpailujen tuotanto, järjestäminen ja toteuttaminen; pelisalit; kasinotoiminnan harjoittaminen; urheilu-, peli-, vedonlyönti ja arvontatoimintaan liittyvät palvelut, myös internetissä; urheilu-, peli-, vedonlyönti ja arvontavälineiden toimittaminen, myös internetissä; pelisalien harjoittaminen; interaktiivisten tietokonepelien toimittaminen; kasinojen, onnenpelien, korttipelien, vedonlyönnin, urheiluvedonlyönnin ja taitopelien toteuttaminen ja järjestäminen; peliautomaatit; kasino- ja pelisalitoiminnan harjoittaminen; kaikenlaisten vedonlyönti- ja arvontakeskusten harjoittaminen”, jotka kuuluvat Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 41, ja seuraavien palvelujen osalta: ”tapahtumien, pelien, arvontojen, kilpailujen, tanssiaisten, arpajaisten ja kilpailujen suunnittelu ja kehittäminen liiketoiminnassa, mainonnan järjestäminen”, jotka kuuluvat mainitun sopimuksen luokkaan 35.

Koska englanninkielisten sanojen ”bet” (lyödä vetoa, veto) ja ”win” (voittaa, voitto) yhdistelmä herättää ajatuksia mahdollisuudesta ”lyödä vetoa ja voittaa”, kohdeyleisö ymmärtää sen välittömästi. Näiden kahden sanan merkitykset liittyvät lisäksi läheisesti toisiinsa: vedonlyönnillä tähdätään rahan voittamiseen, ja rahan voittaminen edellyttää aina vedonlyöntiä. Yhdistetyn ilmauksen ”betwin” merkitys on aivan yhtä ilmeinen, vaikka ”and” -sana on jätetty pois. Riippumatta siitä, onko sanayhdistelmä ymmärrettävä kahden substantiivin, kahden perusmuodossa olevan verbin vai kahden käskymuodossa olevan verbin yhdistelmänä, kyseessä ei ole epätavallinen eikä mielivaltainen yhdistelmä, jonka merkitys poikkeaisi sen osien summan merkityksestä. Ilmaukset ”bet” ja ”win” antavat yhdessä selkeän kuvan kyseessä olevien palvelujen tarkoituksesta ja siitä, miten niitä on käytettävä, ja ovat siten palveluja kuvailevia.

(ks. 26, 32–35 ja 40 kohta)

2.      Ehdottomien hylkäysperusteiden tutkimisen on koskettava kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joille tavaramerkin rekisteröintiä on haettu, ja päätöksen, jolla sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) epää tavaramerkin rekisteröinnin, on lähtökohtaisesti oltava perusteltu kunkin mainitun tavaran tai palvelun osalta. Virasto voi silloin, kun rekisteröinti evätään tiettyyn luokkaan tai ryhmään kuuluvien tavaroiden tai palvelujen osalta samalla perusteella, esittää yhteiset perustelut kaikkien niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita asia koskee. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan saa rajoittaa sitä olennaista vaatimusta, että kaikki päätökset, joilla estetään unionin oikeudessa myönnetyn oikeuden käyttäminen, voidaan saattaa tuomioistuimen valvontaan tämän oikeuden tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi, ja tämän valvonnan on näin ollen ulotuttava tämän päätöksen perusteluiden lainmukaisuuden tutkimiseen.

Valituslautakunnan mahdollisuus antaa yhteiset perustelut jonkin tavara- tai palvelusarjan osalta voi ulottua ainoastaan sellaisiin tavaroihin tai palveluihin, joiden välillä on riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kyseiset tavarat tai palvelut muodostavat riittävän yhtenäisen ryhmän siten, että yhtäältä kaikista kyseisen päätöksen perusteluina olevista tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevista toteamuksista ilmenee riittävän selkeästi valituslautakunnan päättely kunkin tähän ryhmään kuuluvan tavaran ja palvelun osalta ja että toisaalta kyseiset toteamukset soveltuvat erotuksetta kuhunkin näistä tavaroista ja palveluista. Yksinomaan se seikka, että kyseiset tavarat tai palvelut kuuluvat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen samaan luokkaan, ei ole riittävää sen toteamiseksi, että kyse on riittävästä yhtenäisyydestä, koska mainittuihin luokkiin kuuluu usein keskenään hyvin erilaisia tavaroita tai palveluja, joiden välillä ei välttämättä ole riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä.

(ks. 42–45 kohta)

3.      Merkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevat päätökset, jotka sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien on tehtävä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 nojalla, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Tämän vuoksi valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan tämän asetuksen nojalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, eikä niiden aiemman päätöksentekokäytännön pohjalta.

Unionin tuomioistuimissa esitetyn kanneperusteen, jonka mukaan virasto loukkasi syrjintäkiellon periaatetta, kun se epäsi kyseisen merkin rekisteröinnin, vaikka se on aikaisemmin hyväksynyt vastaavan merkin rekisteröinnin, osalta on näin ollen olemassa kaksi mahdollista tilannetta.

Jos valituslautakunta on aiemmassa asiassa tunnustanut merkin rekisteröitävyyden yhteisön tavaramerkkinä ja soveltanut oikein asetuksen N:o 207/2009 asiaa koskevia säännöksiä ja myöhemmän, aiempaa asiaa vastaavan asian yhteydessä tehnyt vastakkaisen päätöksen, unionin tuomioistuinten on kumottava viimeksi mainittu päätös sillä perusteella, että asetuksen N:o 207/2009 asiaa koskevia säännöksiä ei ole noudatettu. Tässä ensimmäisessä tilanteessa syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste olisi niin muodoin tehoton. Sitä vastoin jos valituslautakunta on aiemmassa asiassa hyväksynyt merkin rekisteröimiskelpoisuuden yhteisön tavaramerkiksi ja tällöin tehnyt oikeudellisen virheen ja myöhemmän, aiempaa asiaa vastaavan asian yhteydessä tehnyt vastakkaisen päätöksen, ensiksi tehtyyn päätökseen ei voitaisi tehokkaasti vedota viimeksi tehdyn päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi. Yhdenvertaisuusperiaatteeseen voidaan nimittäin vedota ainoastaan hallinnon lainalaisuusperiaatteen noudattamisen asettamissa rajoissa, ja sen mukaan kukaan ei voi vedota toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen. Siten tässä toisessa tilanteessa syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on niin ikään tehoton.

Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan viraston tutkijoiden ja valituksen yhteydessä valituslautakuntien on tutkittava asiasisältö viran puolesta, kun ne määrittävät sitä, koskeeko rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä jokin saman asetuksen 7 artiklassa mainituista rekisteröintihakemuksen hylkäysperusteista. Sidottu harkinta ja hallinnon laillisuusperiaate huomioon ottaen mainitussa tutkinnassa on keskityttävä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan soveltamisedellytyksiin, eikä niiden perusteella voida katsoa, että viraston toimielimet olisivat sidottuja aikaisempiin tavaramerkkien rekisteröintiä koskeviin päätöksiin.

(ks. 77–79 ja 81 kohta)