UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
10 päivänä marraskuuta 2010
Asia T-260/09 P
Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
vastaan
Manuel Simões Dos Santos
Muutoksenhaku – Vastavalitus – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2003 ylennyskierros – Ansiopisteiden nollaaminen ja uudelleen laskeminen – Unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpano – Oikeusvoima – Oikeudellinen perusta – Taannehtivuuskielto – Perusteltu luottamus – Aineellinen vahinko – Ylennysmahdollisuuden menettäminen – Henkinen kärsimys
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-27/08, Simões Dos Santos vastaan SMHV, 5.5.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I‑A‑1‑113 ja II‑A‑1‑613) kumoamista. Simões Dos Santosin vastavalitus.
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-27/08, Simões Dos Santos vastaan SMHV, 5.5.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I‑A‑1‑113 ja II‑A‑1‑613) tuomiolauselman 2 ja 5 kohta kumotaan. Päävalitus ja vastavalitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöön ottaminen – Vanhan järjestelmän yhteydessä saavutettujen ansiopisteiden peruuttaminen – Taannehtivuuskiellon, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaaminen
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
2. Virkamiehet – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöön ottaminen – Vanhan järjestelmän yhteydessä saavutettujen ansiopisteiden peruuttaminen – Nimenomaisen, täsmällisen ja yksiselitteisen oikeusperustan tarve
(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)
3. Virkamiehet – Ylennys – Uuden ylennysjärjestelmän käyttöön ottaminen – Vanhan järjestelmän yhteydessä saavutettujen ansiopisteiden peruuttaminen – Virkamies, jolla on korkean virkaikänsä vuoksi paljon ansiopisteitä
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
4. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin
(EY 233 artiklan ensimmäinen kohta)
5. Virkamiehet – Valitus – Täysi toimivalta – Vastaajana olevan toimielimen velvoittaminen viran puolesta maksamaan vahingonkorvausta, kun vahinko on aiheutunut virkavirheestä
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
6. Virkamiehet – Valitus – Täysi toimivalta – Soveltamisala – Rajat – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
7. Virkamiehet – Valitus – Täysi toimivalta – Mahdollisuuden menetyksestä aiheutuneen aineellisen vahingon korvaaminen – Arvioiminen – Arviointiperusteet
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
1. Taannehtivuuskiellon, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden soveltamisalaa ei saa laajentaa sellaiseksi, että yleisesti estetään uuden säännön soveltaminen aikaisemman oikeussäännön soveltamisen aikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin. Aineellisia tai aineellisoikeudellisia sääntöjä on sitä vastoin tulkittava siten, että ne koskevat ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tilanteita vain siltä osin kun niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus. Samalla tavoin nämä periaatteet ovat esteenä sille, että unionin toimen soveltaminen alkaa ennen sen julkaisupäivää, sellaisia poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa tavoitellut päämäärät sitä edellyttävät ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisesti. Lisäksi jotta niiden oikeussuojakeinojen tehokasta vaikutusta ei tehdä tyhjäksi, joiden avulla unionin tuomioistuimissa voidaan vedota siihen, että riidanalainen toimi on taannehtivuuskiellon, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen, yleisesti sovellettavan toimen taannehtivan vaikutuksen tavoite ei voi olla tällaisen toimen taannehtiva vaikutus sellaisenaan, koska taannehtivuus voi olla vain toimen seuraus, eikä se voi olla pelkästään myöhemmän toimen laatijan tahto korjata taannehtivasti jokin puute alkuperäisessä toimessa.
Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi sillä virkamiesten arviointi- ja ylennysjärjestelmän täytäntöönpanemisessa ja muuttamisessa olevaa harkintavaltaa käyttäen laillisesti päättää, ettei se ota huomioon vanhan virkamiesten arviointi- ja ylennysjärjestelmän yhteydessä myönnettyjä ansiopisteitä lainkaan eikä kenenkään osalta; se ei kuitenkaan voi vedota tämän järjestelmän uudistuksen tavoitteisiin, jotka ovat kyseisen järjestelmän niiden puutteiden korjaaminen, jotka ovat seurausta siitä, että liiallisia ansiopisteitä myönnetään huomattavan korkean virkaiän perusteella eikä asianomaisen virkamiehen tosiasiallisten ansioiden perusteella, kun se on jättänyt selittämättä, miksi vanhan järjestelmän yhteydessä saavutettuja ansiopisteitä ei ollut mahdollista muuntaa välittömästi uuteen arviointi- ja ylennysjärjestelmään kuuluviksi ansiopisteiksi sen sijaan, että ne peruutettiin taannehtivasti, vaarantamatta näin ollen kyseisten tavoitteiden toteutumista. Tällaisessa tapauksessa vanhan arviointi- ja ylennysjärjestelmän heikkouksien korjaaminen ei sellaisenaan ole riittävä tavoite, joka olisi omiaan oikeuttamaan saavutettujen ansiopisteiden peruuttamispäätöksen taannehtivan soveltamisen.
Lisäksi tällaisella päätöksellä loukataan asianomaisen virkamiehen perusteltua luottamusta, kun virkamies saattoi perustellusti odottaa, että oikeusperustan puuttumisen vuoksi pisteiden peruuttamispäätöksen kumonneen tuomion mukaisesti hänen vanhan järjestelmän yhteydessä saavuttamiaan ansiopisteitä ei kumota taannehtivasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta muuttaa kyseistä pistemäärää välittömin vaikutuksin ja tulevaisuudessa.
(ks. 48, 52, 54, 60, 62 ja 63 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 99/78, Gillet v. komissio, tuomio 25.3.1979 (Kok., s. 101, 8 kohta); asia C-368/89, Crispoltoni, tuomio 11.7.1991 (Kok., s. I‑3695); asia C‑334/07 P, komissio v. Freistaat Sachsen, 11.12.2008 (Kok., s. I‑9465, 43 ja 44 kohta) ja asia C‑256/07, Mitsui & Co. Deutschland, 19.3.2009 (Kok., s. I‑1951, 2 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑435/04, Simões Dos Santos v. SMHV, 14.2.2007, Kok. H., s. I‑A‑2‑61 ja II‑A‑2‑427, 100 kohta ja asia T‑380/06, Vischim v. komissio, 7.10.2009, Kok., s. II-3911, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Virkamiesten uuden arviointi- ja ylennysjärjestelmän toteuttamisesta annetuissa unionin toimielimen tai viraston sisäisissä säännöissä, joiden mukaan vanhan arviointi- ja ylennysjärjestelmän yhteydessä saavutetut ansiopisteet peruutetaan, on oltava erityinen sääntö, joka muodostaa oikeudellisen perustan kyseisen järjestelmän uudistamisen tavoitteen saavuttamiseksi, toisin sanoen niissä on säädettävä nimenomaisesti ja riittävän selkeästi ja täsmällisesti kyseisen toimielimen tai viraston virkamiesten vanhan järjestelmän aikana saavuttamien ansiopisteiden poistamisesta.
Tällaisen oikeusperustan puuttuminen on lainvastaisuus, jota ei voida korjata myöhemmällä toimella, jota sovelletaan taannehtivasti.
Tällainen puute ei nimittäin ole pelkkä muotovirhe, joka voidaan korjata taannehtivasti tulkintatoimen avulla, vaan se on vakava ja peruuttamaton lainvastaisuus, joka on laillisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen vastainen. Lisäksi jos asia olisi toisin, niiden muutoksenhakukeinojen tehokasta vaikutusta, joiden yhteydessä toimet voidaan kumota tai todeta lainvastaisiksi puutteellisen oikeudellisen perustan vuoksi, ei enää voitaisi taata, koska asianomainen toimielin tai virasto voisi taannehtivasti sivuuttaa tällaisen kumoamisen tai lainvastaisuuden toteamisen vaikutukset ja täten luoda menneisyyteen oikeudellisen tilanteen aivan kuin tätä vakavaa ja peruuttamatonta lainvastaisuutta ei koskaan olisi tapahtunut; toimielimelle tai virastolle sallittaisiin täten sellaisen oikeudenkäynnin kohteen muuttaminen taannehtivasti, jonka päätteeksi toimi on kumottu tai todettu lainvastaiseksi. Tämä pitää paikkansa etenkin kun yleisten säännösten, joiden on tarkoitus olla kumotun toimen oikeudellinen perusta, lainmukaisuutta ei sellaisenaan ole asetettu kyseenalaiseksi kyseistä toimea koskevan muutoksenhaun yhteydessä ja siis unionin yleisen tuomioistuimen päätöksessä.
Lisäksi vaikka oikeusperustan puuttuminen olisi vain muotovirhe, tällaisen virheen vuoksi annetussa kumoamistuomiossa todetaan lainvastaisuus kumotun toimen voimaantulopäivästä alkaen, mikä ei vaikuta mahdollisuuteen aloittaa tällaisen toimen korvaamiseen tähtäävä menettely uudelleen juuri siitä vaiheesta, jossa lainvastaisuus tapahtui, eikä aikaisempien valmistelevien toimenpiteiden mahdolliseen pätevyyteen. Näistä periaatteista ei kuitenkaan seuraa, että tämä virhe voidaan korjata taannehtivasti myöhemmällä toimella, joka annetaan muotovirheen vuoksi kumotun toimen korvaamiseksi.
(ks. 56, 57, 59, 71 ja 72 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 15.10.2002 (Kok., s. I‑8375, 72–75 kohta); asia C‑417/06 P, Italia v. komissio, 29.11.2007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 51–53 kohta ja
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Simões Dos Santos v. SMHV, 139–146 kohta
3. Virkamiesten uuden arviointi- ja ylennysjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevien unionin toimielimen tai viraston sisäisten sääntöjen puitteissa tehty päätös, jonka vaikutukset ovat taannehtivat ja jolla peruutetaan vanhan järjestelmän yhteydessä saavutetut ansiopisteet, ei ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen sellaisen virkamiehen kannalta, jolla yksin oli korkean virkaikänsä johdosta erityisen suuri määrä ansiopisteitä ja joka yksin oli toistuvasti nostanut kanteita tämän pistemäärän turvaamiseksi.
Näin ollen sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ei voi perustellusti väittää, että tällaisen virkamiehen tilanne oli samankaltainen tai sama kuin muiden kyseisen viraston virkamiesten tilanne, ja että tämä voi johtaa erilaiseen kohteluun näiden viimeksi mainittujen vahingoksi.
(ks. 61 kohta)
4. Kumotun toimen toteuttaneen toimielimen on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi. Juuri perusteluissa yksilöidään nimenomainen toimen kohta, joka on vahvistettu lainvastaiseksi, ja juuri niistä käyvät tarkasti ilmi ne tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, jotka asianomaisen toimielimen on otettava huomioon, kun se korvaa kumotun toimen toisella toimella.
Lisäksi EY 233 artiklassa asianomainen toimielin velvoitetaan huolehtimaan siitä, ettei toimea, jolla kumottu toimi korvataan, rasita kumoamistuomiossa todettu lainvastaisuus. Näitä periaatteita sovelletaan sitä suuremmalla syyllä kun kumoamistuomio on oikeusvoimainen.
Kumoamiskanteen tarkoitus ja EY 233 artiklan ensimmäisen kohdan tehokas vaikutus asetettaisiin vahvasti kyseenalaisiksi tai jopa kierrettäisiin, jos toimen toteuttaneelle toimielimelle sallittaisiin kyseisen toimen oikeudellisen perustan muuttaminen taannehtivin vaikutuksin sellaisen tuloksen saavuttamiseksi, joka vastaa sitä, jonka unionin tuomioistuimet ovat todenneet lainvastaiseksi, sen sijaan että se toteuttaisi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimet ja korjaisi syntyneen lainvastaisuuden.
(ks. 70 ja 72 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, 26.4.1988 (Kok., s. 2181, 27 kohta); asia C‑310/97 P, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., 14.9.1999 (Kok., s. I‑5363, 54 ja 56 kohta); asia C‑8/99 P, Gómez de Enterría y Sanchez v. parlamentti, 13.7.2000 (Kok., s. I‑6031, 20 kohta) ja em. asia Italia v. komissio, 50 kohta
5. Unionin tuomioistuimilla on henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukaisesti taloudellisluonteisissa riita-asioissa täysi harkintavalta, jonka puitteissa se voi tarpeen vaatiessa velvoittaa viran puolesta vastaajana olevan toimielimen tai viraston maksamaan korvausta vahingosta, joka on aiheutunut sen virheestä, ja tällaisessa tapauksessa arvioida aiheutuneen vahingon kohtuuden mukaan kaikki asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen. Tämä täysi harkintavalta merkitsee nimittäin, että unionin tuomioistuinten tehtäväksi annetaan kokonaisvaltaisen ratkaisun antaminen niiden käsiteltäväksi saatettuihin riita-asioihin, ja se mahdollistaa, että unionin tuomioistuimet, vaikkei sitä olisi määräysten mukaisesti vaadittukaan, voivat paitsi antaa kumoamistuomion, mutta myös tarvittaessa velvoittaa viran puolesta vastaajana olevan toimielimen tai viraston korvaamaan sen virkavirheestä aiheutuneen henkisen kärsimyksen.
Nämä periaatteet huomioon ottaen ei voida väittää, että virkamiehen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätöksestä nostaman kumoamiskanteen yhteydessä virkamiestuomioistuin on lausunut kanteen ulkopuolelta myöntäessään asianosaiselle, joka ei ole tätä nimenomaisesti vaatinut, korvauksen henkisestä kärsimyksestä, joka tälle asianosaiselle on aiheutunut viraston virkavirheen takia.
(ks. 83–85 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑197/09 RX‑II, uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, 17.12.2009 (Kok., s. I‑12033, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C‑583/08 P, Gogos v. komissio, 20.5.2010, Kok., s. I-4469, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 232 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
6. Unionin tuomioistuimille toimielinten ja niiden henkilöstön välisissä taloudellisluonteisissa riita-asioissa annetun täyden harkintavallan ei voida katsoa antavan kyseisille tuomioistuimille toimivaltaa olla tällaisessa riita-asiassa noudattamatta kontradiktoriseen periaatteeseen liittyviä menettelysääntöjä. Tämä periaate, jonka noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat ja jota niiden on itse noudatettava, kuuluu puolustautumisoikeuksiin ja sitä sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa toimielimen tai viraston päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin.
Tämä periaate merkitsee yleisesti oikeudenkäynnin asianosaisten oikeutta siihen, että ne voivat ottaa kantaa tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin tuomioistuimet perustavat päätöksensä, ja keskustella tuomioistuimelle esitetyistä todisteista ja huomautuksista sekä oikeudellisista perusteista, jotka tuomioistuin on ottanut huomioon omasta aloitteestaan ja joihin se aikoo perustaa ratkaisunsa. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisilla on nimittäin oltava tilaisuus esittää kontradiktorisesti näkemyksensä sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia. Unionin tuomioistuimet eivät näin ollen voi lähtökohtaisesti perustaa ratkaisuaan oikeudelliseen perusteeseen, joka on otettu huomioon viran puolesta, vaikka kyseessä olisikin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa kyseisestä perusteesta.
Tältä osin kun virkamiestuomioistuin arvioi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) virkamiehelle aiheutuneen henkisen kärsimyksen olemassaoloa ja laajuutta ja sitä, onko se korvattavissa, mutta ei ole ennalta tarjonnut virastolle mahdollisuutta tuoda tehokkaasti esille sen näkemystä asiasta, se on loukannut kontradiktorista periaatetta ja viraston puolustautumisoikeuksia.
(ks. 86, 87, 91 ja 92 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑89/08 P, komissio v. Irlanti ym., 2.12.2009, Kok., s. I-11245, 50–57 kohta ja em. uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, 40–42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 58 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑491/08 P, Bui Van v. komissio, 12.5.2010, 88 kohta
7. Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennettävien virkamiesten valinnassa. Tästä seuraa, että myös silloin, kun on osoitettu, että kyseinen viranomainen on syyllistynyt virkamiehen vahingoksi lainvastaisuuksiin ylennysmenettelyn aikana, nämä seikat yksinään eivät voi riittää – sillä uhalla, että sen laaja harkintavalta ylennysasioissa kielletään – sen päätelmän tekemiseen, että tällaisten lainvastaisuuksien puuttuessa virkamies olisi todella ylennetty ja että näin ollen väitetty aineellinen vahinko olisi varma ja todellinen. Henkilöstösäännöissä ei nimittäin myönnetä minkäänlaista oikeutta tulla ylennetyksi edes virkamiehille, jotka täyttävät kaikki edellytykset tullakseen ylennetyiksi. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimet eivät voi määritellä riittävän tarkasti asianomaisen henkilön uralla etenemisen mahdollisuuksia ilman, että se korvaa omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen suorittaman arvioinnin, todetakseen, että asianomaiselle henkilölle on aiheutunut tästä taloudellista vahinkoa. Koska subjektiivista oikeutta tulla ylennetyksi ei ole, henkinen kärsimys, johon valittaja on vedonnut, ei siis voi muodostua sen palkan lisän menettämisestä, joka hänelle olisi maksettu siinä tapauksessa, että hänet olisi ylennetty.
Kuten oikeuskäytännössä on katsottu, todellinen ja varma ja näin ollen korvattavissa oleva aineellinen vahinko voi kuitenkin johtua myös menetetystä mahdollisuudesta kuten mahdollisuudesta tulla ylennetyksi. Koska asiassa on esitetty useita riittävän täsmällisiä ja uskottavia seikkoja, joita tukevat yksityiskohtaiset laskutoimitukset, sen osoittamiseksi, että nimittävän viranomaisen laajasta harkintavallasta riippumatta valittajana olevalla virkamiehellä oli konkreettinen ja tosiasiallinen mahdollisuus tulla ylennetyksi, jos vanhasta arviointi- ja ylennysjärjestelmästä peräisin olevat ansiopisteet olisi muunnettu uuden järjestelmän mukaisiksi ansiopisteiksi, virkamiestuomioistuin ei voi laillisesti todeta, ettei tulojen menetyksestä muodostuva aineellinen vahinko voi perustua edes tosiasialliselle mahdollisuudelle saada ylennys. Päinvastoin tällainen mahdollinen menetys on merkityksellinen tekijä arvioitaessa menetetystä mahdollisuudesta aiheutuneesta vahingosta myönnettävän korvauksen määrää.
(ks. 102–106 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008 (Kok., s. I‑833, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat ja 67 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑166/04, C v. komissio, 31.1.2007, Kok. H., s. I A 2 9 ja II A 2 49, 65 ja 66 kohta