Tiedonanto virallisessa lehdessä
Lichtwer Pharma AG:n 29.1.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne
(Asia T-32/04)
Oikeudenkäyntikieli
määrätään työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan mukaisesti
- kieli, jolla kanne on laadittu: Saksa
Lichtwer Pharma AG, Berliini, on nostanut 29.1.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat asianajajat H. P. Kunz-Hallstein ja R. Kunz-Hallstein.
Muuna osapuolena valituslautakunnassa oli Laboratoire L. Lafon S.A., Maisons-Alfort (Ranska).
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 13.11.2003 tekemän päätöksen 2 kohdan, siis kumoaa päätöksen siltä osin, kuin kantaja velvoitetaan korvaamaan sekä väitemenettelyn että valitusmenettelyn maksut ja kulut,
velvoittaa vastaajana olevan viraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:
Kantaja on hakenut sanamerkin LYCO-A rekisteröintiä luokkien 5, 29 ja 30 tavaroille (hakemus nro 1 217 355). Laboratoire L. Lafon S.A., ranskalaisen luokassa 5 rekisteröidyn tavaramerkin LYOC haltija, teki väitteen kantajan merkin rekisteröintiä vastaan. Laboratoire L. Lafon S.A. teki myös kaksi muuta väitettä tavaramerkkien LYCO PROTECT ja LYCO Q10 perusteella.
Väiteosasto hylkäsi 30.10.2002 tekemällään päätöksellä tavaramerkin LYOC perusteella tehdyn väitteen, koska sekaannusvaaraa ei ollut. Samana päivänä hyväksyttiin tavaramerkin LYCO Q10 perusteella tehty väite.
Laboratoire L. Lafon S.A. ilmoitti joulukuussa 2002 vastaajalle, että se aikoo jättää valituksen väitemenettelyssä tehdystä tavaramerkkiä LYOC koskevasta päätöksestä. Tavaramerkkiä LYCO Q10 koskevaa päätöstä vastaan ei tehty valitusta.
Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta katsoo, että valitusmenettely on turha, koska tavaramerkkihakemus on lopullisesti hylätty. Edelleen se velvoittaa kantajan korvaamaan sekä edeltäneen väitemenettelyn että vastaavan valitusmenettelyn kulut.
Kantaja esittää kanteensa tueksi, että ilmoitus tarkoituksesta tehdä valitus oli ainoastaan ilmaisu aikomuksesta. Edelleen valituslautakunnan olisi tullut hylätä valitus perusteettomana asetuksen (EY) N:o 26898/95
1 49 säännön 1 kohdan mukaisesti ja velvoittaa valittaja korvaamaan menettelyn kulut.
Kantaja esittää edelleen, että väitteen hyväksyminen ei voi johtaa tavaramerkin hylkäämiseen ex tunc, vaan ainoastaan ex nunc, ja että päätöksen perustelu osoittaa, että valituslautakunta on ratkaisussaan arvioinut virheellisesti asetuksen N:o 40/94
2 81 artiklan 1 kohtaa. Näin ollen päätöksessä on rikottu aineellista oikeutta. Tämän lisäksi vastaajan olisi pitänyt asetuksen (EY) N:o 2868/95 21 ja 51 säännön mukaisesti korvata asianosaisille puolet väitemaksuista ja valitusmaksut kokonaisuudessaan.