Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS

27 päivänä maaliskuuta 2024 (*)

Muutoksenhaku – Väliaikainen oikeussuoja – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Asetus (EU) 2022/2065 – Digitaalisten palvelujen sisämarkkinat – Verkkomainonnan täydentävä läpinäkyvyys – Päätös erittäin suuren verkkoalustan nimeämisestä – Kumoamiskanne

Asiassa C‑639/23 P(R),

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toiseen kohtaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 24.10.2023,

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati, A. de Gregorio Merino ja P.-J. Loewenthal,

valittajana,

jota tukevat

Euroopan parlamentti, asiamiehinään M. Menegatti, E. Ni Chaoimh ja L. Taïeb, ja

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään N. Brzezinski, M. Moore ja E. Sitbon,

väliintulijoina muutoksenhakuasteessa,

ja jossa muuna osapuolena on

Amazon Services Europe Sàrl, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan A. Conrad ja M. Frank, Rechtsanwälte, I. Ioannidis, dikigoros, ja R. Spanó, avocat,

kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI

kuultuaan julkiasiamies M. Szpunaria

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Euroopan komissio vaatii valituksellaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 27.9.2023 antaman määräyksen Amazon Services Europe v. komissio (T‑367/23 R, EU:T:2023:589; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti yhtäältä määräsi, että 25.4.2023 annetun komission päätöksen C(2023) 2746 final, jossa Amazon Store nimetään erittäin suureksi verkkoalustaksi (jäljempänä riidanalainen päätös) digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta 19.10.2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös) (EUVL 2022, L 277, s. 1) 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti, täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin kyseisen päätöksen nojalla Amazon Services Europe Sàrl (jäljempänä Amazon) on velvollinen asettamaan julkisesti saataville kyseisen asetuksen 39 artiklassa edellytetyn rekisterin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Amazonin velvollisuutta koota tällainen rekisteri, ja toisaalta hylkäsi Amazonin tekemän välitoimihakemuksen muilta osin.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Direktiivi 2000/31/EY

2        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL 2000, L 178, s. 1) 6 artiklan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Muiden yhteisön oikeudessa asetettujen tietojen antamista koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisessa viestinnässä, joka muodostaa osittain tai kokonaan tietoyhteiskunnan palvelun, noudatetaan ainakin seuraavia edellytyksiä:

– –

b)      luonnollisen tai oikeushenkilön, jonka lukuun kaupallinen viestintä toteutetaan, on oltava selvästi tunnistettavissa”.

 Direktiivi 2005/29/EY

3        Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22) 5 artiklan 1, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.

2.      Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli:

a)      se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen;

ja

b)      se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden. – –

5.      Liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla tätä direktiiviä.”

4        Kyseisen direktiivin liitteen I mukaan niihin kaupallisiin menettelyihin, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina, kuuluvat harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt. Kyseisessä liitteessä olevan 11 kohdan mukaan harhaanjohtavaksi kaupalliseksi menettelyksi katsotaan ”tiedotusvälineiden toimituksellisen sisällön käyttäminen tuotteen myynnin edistämiseen siten, että elinkeinonharjoittaja on maksanut myynninedistämisen mutta ei ilmoita sitä selvästi sisällössä tai kuluttajalle selkeästi tunnistettavin kuvin tai äänin (puffi)”.

 Asetus (EU) 2016/679

5        Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 15 artiklan 1 kohdan b ja h alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitelläänkö häntä koskevia henkilötietoja, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada tutustua henkilötietoihin sekä saada seuraavat tiedot:

– –

b)      kyseessä olevat henkilötietoryhmät;

– –

h)      jäljempänä 22 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetun automaattisen päätöksenteon, mukaan lukien profiloinnin olemassaolo, sekä ainakin näissä tapauksissa merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle.”

 Asetus (EU) 2019/1150

6        Oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 (EUVL 2019, L 186, s. 57) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on esitettävä ehdoissaan keskeiset muuttujat, jotka määrittävät järjestyksen, sekä syyt näiden keskeisten muuttujien suhteelliseen merkitykseen verrattuna muihin muuttujiin.”

 Asetus 2022/2065

7        Asetuksen 2022/2065 johdanto-osan 75, 76, 95 ja 155 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(75)      Koska erittäin suurilla verkkoalustoilla on erityisesti niiden palvelun vastaanottajien lukumääränä ilmaistun kattavuuden vuoksi suuri merkitys helpotettaessa julkista keskustelua, taloudellisia liiketoimia sekä tietojen, mielipiteiden ja ajatusten levittämistä yleisölle ja vaikutettaessa siihen, miten vastaanottajat saavat ja välittävät tietoa verkossa, kyseisten alustojen tarjoajille on tarpeen asettaa erityisvelvoitteita kaikkiin verkkoalustoihin sovellettavien velvoitteiden lisäksi. – –

(76)      Erittäin suuret verkkoalustat ja erittäin suuret verkossa toimivat hakukoneet voivat aiheuttaa yhteiskunnallisia riskejä, jotka eroavat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan pienempien alustojen aiheuttamista riskeistä. Tällaisten erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien olisi sen vuoksi noudatettava tiukimpia mahdollisia huolellisuusvelvoitteita, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden yhteiskunnalliseen vaikutukseen. – –

– –

(95)      Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden käyttämät mainontajärjestelmät aiheuttavat erityisiä riskejä ja edellyttävät enemmän julkista ja viranomaisvalvontaa, kun otetaan huomioon niiden laajuus ja kyky ottaa kohteeksi ja tavoittaa palvelun vastaanottajia sen perusteella, miten nämä käyttäytyvät verkkoalustan tai hakukoneen verkkorajapinnassa ja sen ulkopuolella. – –

– –

(155)      Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja varmistaa turvallista, ennustettavaa ja luotettavaa verkkoympäristöä, jossa suojellaan asianmukaisesti [Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja)] vahvistettuja perusoikeuksia, koska jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa tarvittavaa yhdenmukaistamista ja yhteistyötä, vaan ne voidaan niiden alueellisen ja henkilöllisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin [Euroopan] unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä – –”

8        Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Verkkoalustojen tarjoajien, jotka esittävät verkkorajapinnoillaan mainoksia, on varmistettava, että kunkin yksittäiselle vastaanottajalle esitettävän mainoksen osalta palvelun vastaanottajat voivat tunnistaa selkeästi, ytimekkäästi, yksiselitteisesti ja reaaliaikaisesti seuraavaa:

– –

b)      luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka puolesta mainos esitetään;

c)      luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on maksanut mainoksen, jos kyseessä on eri kuin b alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö;

d)      suoraan ja helposti mainoksesta merkitykselliset tiedot tärkeimmistä parametreista, joilla määritetään vastaanottaja, jolle mainos esitetään, ja tapauksen mukaan siitä, miten näitä parametreja voi muuttaa.”

9        Kyseisen asetuksen 33 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tätä jaksoa sovelletaan sellaisiin verkkoalustoihin ja verkossa toimiviin hakukoneisiin, joiden unionissa olevien palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittainen keskimäärä on vähintään 45 miljoonaa – –

– –

4.      Komissio tekee sijoittautumisjäsenvaltiota kuultuaan tai otettuaan huomioon sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamat tiedot päätöksen sellaisen verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen nimeämisestä erittäin suureksi verkkoalustaksi tai erittäin suureksi verkossa toimivaksi hakukoneeksi tätä asetusta sovellettaessa, jonka palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittainen keskimäärä on vähintään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määrä. – –”

10      Asetuksen 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien, jotka käyttävät suosittelujärjestelmiä, on tarjottava kullekin suosittelujärjestelmälleen vähintään yksi vaihtoehto, joka ei perustu profilointiin – –”

11      Asetuksen N:o 2022/2065 39 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien, jotka esittävät verkkorajapinnoillaan mainoksia, on koottava ja asetettava julkisesti saataville verkkorajapintansa erityisessä osiossa sellaisen luotettavan välineen avulla, jolla voidaan tehdä hakuja ja moneen kriteeriin perustuvia kyselyjä, ja sovellusrajapintojen kautta rekisteri, joka sisältää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot koko sen ajan, jolloin niillä esitetään mainosta, ja yhden vuoden ajan sen jälkeen, kun mainos viimeksi esitettiin niiden verkkorajapinnoilla. Niiden on varmistettava, että rekisteri ei sisällä sellaisten palvelun vastaanottajien henkilötietoja, joille mainos esitettiin tai olisi voitu esittää, ja toteutettava kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja täydellisiä.

2.      Rekisterissä on oltava vähintään kaikki seuraavat tiedot:

a)      mainoksen sisältö, mukaan lukien tuotteen, palvelun tai tuotemerkin nimi ja mainoksen kohde;

b)      luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka puolesta mainos esitetään;

c)      luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on maksanut mainoksen, jos kyseessä on eri kuin b alakohdassa tarkoitettu henkilö;

d)      ajanjakso, jonka ajan mainos esitettiin;

e)      oliko mainos tarkoitettu esitettäväksi nimenomaisesti yhdelle tai useammalle tietylle palvelun vastaanottajien ryhmälle, ja jos oli, tärkeimmät tähän tarkoitukseen käytetyt parametrit, mukaan lukien tapauksen mukaan tärkeimmät parametrit, joilla yksi tai useampi tällaisista ryhmistä jätettiin mainoksen ulkopuolelle;

f)      erittäin suurilla verkkoalustoilla julkaistu – – kaupallinen viestintä;

g)      saavutettujen palvelun vastaanottajien kokonaismäärä ja tarvittaessa yhteismäärät eriteltynä kunkin jäsenvaltion osalta mainoksen nimenomaisena kohteena olleen vastaanottajien ryhmän tai ryhmien osalta.”

12      Asetuksen 92 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan 33 artiklan 4 kohdan nojalla nimettyjen erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajiin neljän kuukauden kuluttua – – tiedoksiannosta palvelun tarjoajalle, jos kyseinen päivämäärä on aiempi kuin 17 päivä helmikuuta 2024.”

13      Mainitun asetuksen 93 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan 17 päivästä helmikuuta 2024.

– – 33 artiklan 3–6 kohtaa – – sovelletaan kuitenkin 16 päivästä marraskuuta 2022.”

 Asian tausta

14      Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 2–6 kohdassa. Se voidaan tässä menettelyssä tiivistää seuraavasti.

15      Amazon kuuluu Amazon-konserniin, joka on monikansallinen yrityskonserni. Sen liiketoimintaan kuuluvat verkossa tapahtuva vähittäismyynti ja muita palveluja, kuten pilvipalvelut ja digitaalinen suoratoisto. Se tarjoaa kolmansille myyjille markkinapaikkapalveluja, joiden avulla ne voivat tarjota myyntiin tuotteita Amazon Storen välityksellä. Se myös tukee kolmansia myyjiä muun muassa tarjoamalla niille välineitä, joilla niitä autetaan hallinnoimaan ja kehittämään toimintaansa erityisesti Amazon Storessa.

16      Riidanalaisella päätöksellä komissio nimesi Amazon Storen asetuksen 2022/2065 33 artiklan 4 kohdan nojalla erittäin suureksi verkkoalustaksi.

 Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys

17      Amazon nosti 5.7.2023 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen vaatiakseen riidanalaisen päätöksen kumoamista.

18      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla Amazon teki välitoimihakemuksen, jossa se muun muassa vaati kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä siihen saakka, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisun pääasiassa, siltä osin kuin siinä asetetaan Amazonille yhtäältä velvollisuus tarjota käyttäjille kunkin suosittelujärjestelmän osalta asetuksen 2022/2065 38 artiklan mukaisesti vaihtoehto, joka ei perustu profilointiin, ja toisaalta velvollisuus koota ja asettaa julkisesti saataville kyseisen asetuksen 39 artiklassa edellytetty rekisteri.

19      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 28.7.2023 antamallaan määräyksellä Amazon Services Europe v. komissio (T‑367/23 R), että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään siihen päivään asti, kun annetaan määräys, jolla unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pantu välitoimimenettely saatetaan päätökseen.

20      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi valituksenalaisella määräyksellä yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin tässä päätöksessä Amazon velvoitetaan asettamaan julkisesti saataville asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetty rekisteri, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Amazonin velvollisuutta koota tällainen rekisteri, ja toisaalta hylkäsi Amazonin tekemän välitoimihakemuksen muilta osin.

21      Ensinnäkin kyseisen määräyksen 26–69 kohdassa tarkastellusta kiireellisyysedellytyksestä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi määräyksen 55 kohdassa, ettei Amazon ollut osoittanut sellaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaoloa, joka johtuisi Amazon Storen saattamisesta asetuksen 2022/2065 38 artiklan mukaiseksi. Sitä vastoin kyseisen määräyksen 65–69 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi, että oli osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Amazon Storen saattaminen kyseisen asetuksen 39 artiklan mukaiseksi todennäköisesti aiheuttaa Amazonille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

22      Fumus boni juris ‑edellytyksestä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi saman määräyksen 79 kohdassa, että Amazonin riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi esittämältä kolmannelta kanneperusteelta, joka koskee mainitun asetuksen 39 artiklan lainvastaisuutta, ei ensi näkemältä puutu vakavasti otettavaa perustelua, joten siihen on kohdistettava sellainen perusteellinen tutkinta, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa.

23      Lopuksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 83 kohdassa, että intressin välitoimihakemuksen hylkäämiseen on jäätävä toissijaiseksi Amazonin puolustamaan intressiin nähden.

 Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

24      Unionin tuomioistuimen varapresidentin 13.12.2023 antamalla määräyksellä komissio v. Amazon Services Europe (C‑639/23 P(R), EU:C:2023:1006) Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto hyväksyttiin tässä asiassa väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.

25      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen määräyksen

–        ratkaisee asian itse lopullisesti hylkäämällä välitoimihakemuksen ja hakemuksen muista väliaikaisista toimenpiteistä

–        toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

–        vieläkin toissijaisemmin muuttaa valituksenalaista määräystä siten, että Amazonin velvollisuutta asettaa asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetty rekisteri julkisesti saataville lykätään vain kyseisen asetuksen 39 artiklan 2 kohdan d ja g alakohdassa lueteltujen tietojen osalta, ja

–        velvoittaa Amazonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26      Amazon vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen

–        velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhausta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja

–        siinä tapauksessa, että valitus hyväksytään, myöntää sille 28 päivän määräajan noudattaa velvollisuutta asettaa julkisesti saataville kyseisen asetuksen 39 artiklassa edellytetty rekisteri.

27      Parlamentti ja neuvosto vaativat unionin tuomioistuinta hyväksymään komission vaatimukset.

 Valituksen tarkastelu

28      Komissio esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta, joissa on pääasiallisesti kyse ensinnäkin oikeudellisesta virheestä ja fumus boni juris ‑edellytyksen ilmeisen virheellisestä soveltamisesta, toiseksi menettelyvirheistä sekä oikeudellisesta virheestä ja kiireellisyysedellytyksen ilmeisen virheellisestä soveltamisesta, kolmanneksi oikeudellisesta virheestä ja intressivertailua koskevan edellytyksen ilmeisen virheellisestä soveltamisesta ja neljänneksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta.

29      Aluksi on tutkittava toisen valitusperusteen toinen osa.

 Lausumat

30      Toisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti loukkasi kontradiktorista periaatetta ja siten myös rikkoi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 ja 90 artiklaa sekä audi alteram partem ‑periaatetta katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 24 kohdassa, että hänellä oli käytettävissään ”kaikki tarvittavat tiedot” välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi, vaikka hän ei ollut lausunut komission esittämästä prosessinjohtotoimea koskeneesta pyynnöstä.

31      Se muistuttaa tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti toteutti 28.7.2023 prosessinjohtotoimen, jonka jälkeen Amazon esitti pitkän kirjelmän tukeakseen väitettään, jonka mukaan tiedot, jotka sen on asetuksen 2022/2065 39 artiklan nojalla ilmaistava, ovat luottamuksellisia. Se toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti sitä vastoin kieltäytyi hyväksymästä komission myöhempää prosessinjohtotoimea koskenutta pyyntöä, jonka se esitti voidakseen vastata Amazonin kyseisessä kirjelmässä esittämiin uusiin argumentteihin.

32      Komission mukaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on kuitenkin velvollinen noudattamaan menettelyn kontradiktorisuutta ja audi alteram partem ‑periaatetta arvioidessaan prosessinjohtotoimen toteuttamisen tarpeellisuutta. Näin ollen komissiolla olisi pitänyt olla mahdollisuus vastata Amazonin edellisessä kohdassa mainitussa kirjelmässä esittämiin argumentteihin, varsinkin kun riidanalainen täytäntöönpanon lykkäämisen myöntäminen perustuu nyt käsiteltävässä asiassa yksinomaan väitteeseen, jonka mukaan asetuksen 2022/2065 39 artiklan noudattaminen velvoittaisi Amazonin asettamaan julkisesti saataville luottamuksellisia tietoja; tämä väite esitettiin ainoastaan kyseisessä kirjelmässä. Komission mukaan valituksenalaisen määräyksen 76–78 kohdassa esitetyt näkökohdat kyseessä olevien tietojen luottamuksellisuudesta perustuvat sitä paitsi suurelta osin kyseisiin argumentteihin.

33      Välitoimimenettelyn kiireellisyys ei oikeuta puolustautumisoikeuden epäämistä komissiolta, ja komissio olisi sitä paitsi voinut esittää huomautuksensa hyvin lyhyessä määräajassa.

34      Amazon katsoo, ettei unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ollut velvollinen hyväksymään komission esittämää prosessinjohtotoimea koskenutta pyyntöä. Kontradiktorinen periaate nimittäin estää ainoastaan sen, että unionin tuomioistuimet perustaisivat päätöksensä sellaisiin tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin asianosaiset tai jokin niistä ei ole voinut ottaa kantaa. Koska Amazonia kehotettiin kommentoimaan tiettyjä oikeudellisia seikkoja, kyseistä periaatetta ei loukattu. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei ole minkään periaatteen nojalla velvollinen sallimaan kunkin asianosaisen esittää saman määrän kirjelmiä jostakin oikeuskysymyksestä.

35      Amazonin mielestä on joka tapauksessa niin, ettei komissio osoita, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti olisi päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen, jos hän olisi tarjonnut komissiolle mahdollisuuden vastata Amazonille.

 Arviointi

36      Välitoimihakemuksen on sellaisenaan mahdollistettava se, että vastaaja kykenee valmistelemaan huomautuksensa ja välitoimista päättävä tuomari antamaan ratkaisun hakemuksesta tarvittaessa ilman täydentäviä tietoja, sillä hakemuksen perustana olevien olennaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen on ilmettävä itse hakemuksen sanamuodosta (määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), EU:C:2012:507, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Kun otetaan huomioon välitoimimenettelylle luonteenomainen nopeus, välitoimia hakevalta asianosaiselta voidaan lisäksi perustellusti edellyttää, että se esittää, paitsi poikkeustapauksissa, jo hakemuksensa jättämisvaiheessa kaikki sitä tukevat saatavilla olevat todisteet, jotta välitoimista päättävä tuomari voi niiden pohjalta arvioida mainitun hakemuksen perusteltavuutta (määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), EU:C:2012:507, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentillä on kuitenkin välitoimista päättävänä tuomarina unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 3 kohdan nojalla toimivalta tarvittaessa määrätä prosessinjohtotoimista ja asian selvittämistoimista.

39      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentillä on tältä osin oltava laaja harkintavalta, kun hän arvioi, ovatko tällaiset toimenpiteet asianmukaisia (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 1.12.2021, Inivos ja Inivos v. komissio, C‑471/21 P(R), EU:C:2021:984, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Hänellä näin olevaa harkintavaltaa on kuitenkin käytettävä tietyissä rajoissa, ja välitoimista päättävän tuomarin on muun muassa noudatettava kontradiktorista periaatetta. Tätä periaatetta sovelletaan nimittäin kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa unionin toimielimen päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin, ja erityisesti unionin tuomioistuimissa käytäviin menettelyihin (ks. vastaavasti määräys 22.11.2018, Hércules Club de Fútbol v. komissio, C‑334/18 P(R), EU:C:2018:952, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Tältä osin on todettava, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi tosiaan määrätä välitoimista jo ennen kuin toinen asianosainen on esittänyt huomautuksensa, kyseistä määräystä ei voida ymmärtää siten, että siinä sallittaisiin yleisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ratkaisee asian kontradiktorista periaatetta noudattamatta. Kyseisessä määräyksessä nimittäin määrätään ainoastaan poikkeusmenettelystä, jonka avulla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi määrätä kyseisistä toimenpiteistä varotoimena odotettaessa ratkaisua, joka on annettava välitoimihakemuksesta kyseisen työjärjestyksen 157 artiklan 1 kohdassa edellytetyn kontradiktorisen menettelyn päätteeksi (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 28.9.2023, neuvosto v. Mazepin, C‑564/23 P(R), EU:C:2023:727, 60 ja 61 kohta).

42      Kontradiktorinen periaate tarkoittaa muun muassa sitä, että oikeudenkäynnin kullakin asianosaisella on oikeudellisesta asemastaan riippumatta oikeus tutustua asiakirjoihin ja huomautuksiin, jotka vastapuoli on toimittanut tuomioistuimelle, ja keskustella niistä. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisten on nimittäin saatava tieto sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia, ja niillä on oltava tilaisuus keskustella näistä kontradiktorisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 54 kohta; tuomio 4.12.2019, H v. neuvosto, C‑413/18 P, EU:C:2019:1044, 103 ja 104 kohta ja tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 58 ja 59 kohta).

43      Unionin tuomioistuin on päätellyt näistä vaatimuksista välitoimimenettelyyn kuulumattomissa asioissa muun muassa, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin voi vapaasti päättää esittää asianosaiselle kysymyksen työjärjestyksensä asettamissa rajoissa, sen on annettava muille asianosaisille mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen kysymykseen annettuun vastaukseen ainakin silloin, kun kysymys sisältää kyseessä olevan asian ratkaisemisen kannalta ratkaisevia seikkoja (ks. vastaavasti tuomio 4.12.2019, H v. neuvosto, C‑413/18 P, EU:C:2019:1044, 105–116 kohta ja tuomio 10.9.2020, Romania v. komissio, C‑498/19 P, EU:C:2020:686, 75 ja 76 kohta).

44      Tätä sääntöä sovelletaan myös silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen presidentti esittää asianosaiselle kysymyksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

45      Yhtäältä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että välitoimimenettelylle ominaisen nopeuden vuoksi välitoimista päättävä tuomari ei ole velvollinen järjestelmällisesti kuulemaan välitoimia hakenutta kaikista vastapuolen toimittamista tiedoista, jotka se aikoo ottaa huomioon välitoimihakemusta ratkaistessaan (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 1.12.2021, Inivos ja Inivos v. komissio, C‑471/21 P(R), EU:C:2021:984, 47 kohta).

46      Tämä ratkaisu johtuu kuitenkin sellaisen säännön puuttumisesta, jonka mukaan välitoimimenettelyssä olisi lähtökohtaisesti esitettävä kantajan vastaus ja vastaajan vastaus. Tästä ei näin ollen voida päätellä, että kun unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antaa hakijalle luvan esittää lisätietoja välitoimihakemuksensa tueksi, vastaajalla ei ole oikeutta lausua näistä seikoista, vaikka tämän määräyksen 36 ja 37 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, että hakemuksen on sisällettävä kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot ja että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 1 kohdassa taataan vastaajan oikeus esittää huomautuksensa kyseisestä hakemuksesta.

47      Toisaalta on niin, että vaikka unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi 17.12.2020 antamassaan määräyksessä Anglo Austrian AAB ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” v. EKP (C‑207/20 P(R), EU:C:2020:1057) kantajien tässä asiassa esittämän väitteen, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu, koska ei ollut mahdollista ottaa kantaa todisteeseen, joka ei ollut käytettävissä välitoimihakemuksen jättämispäivänä, on todettava, että kyseiseen määräykseen johtaneessa asiassa kyseessä ollut kontradiktorisuuden puuttuminen ei johtunut siitä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti olisi määrännyt prosessinjohtotoimesta. Lisäksi unionin tuomioistuimen varapresidentti tukeutui kyseisen väitteen hylkäämiseksi yksinomaan siihen, että kyseisen asian kantajat olivat luopuneet käyttämästä käytettävissään ollutta menettelyllistä taetta, koska ne eivät olleet pyytäneet unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä määräämään prosessinjohtotoimesta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan nojalla.

48      Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti kehotti 28.7.2023 antamallaan prosessinjohtotoimella Amazonia esittämään huomautuksia komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien kirjallisten huomautusten 109–118 kohdasta.

49      Amazon esitti tähän prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa joukon argumentteja, joilla se pyrki osoittamaan, että tiedot, jotka sen on asetuksen 2022/2065 39 artiklan nojalla ilmaistava, ovat luottamuksellisia, että näiden tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi sille merkittävää vahinkoa ja että etuja, joita tällainen ilmaiseminen vahingoittaisi, olisi suojattava.

50      Kuten komissio korostaa, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tukeutui fumus boni juris ‑edellytystä arvioidessaan valituksenalaisen määräyksen 76–78 kohdassa argumentaatioon, jossa toistetaan olennaisilta osiltaan seikat, jotka Amazon esitti 28.7.2023 toteutettuun prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa.

51      Tämä vastaus sisälsi siis asian ratkaisemisen kannalta ratkaisevia seikkoja.

52      Komissio ei kuitenkaan saanut mitään mahdollisuutta ottaa kantaa Amazonin kyseisessä vastauksessa esittämiin argumentteihin.

53      Ensinnäkin Amazonin vastaus 28.7.2023 toteutettuun prosessinjohtotoimeen annettiin 30.8.2023 tiedoksi komissiolle ilman, että tätä olisi kehotettu ottamaan kyseiseen vastaukseen kantaa.

54      Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei hyväksynyt prosessinjohtotoimen toteuttamispyyntöä, jonka komissio oli esittänyt 15.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan nojalla ja jolla pyrittiin siihen, että komissio saisi vastata tämän määräyksen 49 kohdassa tarkoitettuun Amazonin vastaukseen, jotta prosessuaalinen yhdenvertaisuus säilyisi ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi ratkaista välitoimihakemuksen täysin tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.

55      Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 24 kohdassa, että hänellä oli käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi, eikä ollut tarpeen kuulla ensin asianosaisten suullisia huomautuksia.

56      Lisäksi on niin, että koska komission huomautuksista ilmenee, että jos unionin yleisen tuomioistuimen presidentti olisi kehottanut komissiota ottamaan kantaa tämän määräyksen 49 kohdassa tarkoitettuun Amazonin vastaukseen, se olisi esittänyt lisäargumentteja osoittaakseen, että tiedot, jotka Amazonin on asetuksen 2022/2065 39 artiklan nojalla ilmaistava, eivät ole luottamuksellisia, ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että kyseisten argumenttien tutkiminen olisi voinut johtaa siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkää välitoimihakemuksen kokonaisuudessaan.

57      Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti loukkasi kontradiktorista periaatetta, joten toisen valitusperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

58      Koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentin fumus boni juris ‑edellytyksestä tekemä arviointi perustuu ratkaisevalla tavalla seikkoihin, joihin ei sovellettu kontradiktorista periaatetta, tämän periaatteen loukkaaminen riittää yksinään perusteeksi valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdan, jossa unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, kumoamiseksi siltä osin kuin Amazonilla on tämän päätöksen nojalla velvollisuus asettaa julkisesti saataville asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetty rekisteri, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Amazonin velvollisuutta koota tällainen rekisteri.

59      Kyseinen mainitun periaatteen loukkaaminen ei sitä vastoin voi johtaa kyseisen määräyksen määräysosan 2 kohdan, jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen muilta osin, kumoamiseen.

60      Kyseinen 2 kohta perustuu nimittäin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin mainitun määräyksen 55 kohdassa esittämään arviointiin, jonka mukaan Amazon ei ollut osoittanut vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaoloa, joka johtuisi Amazon Storen saattamisesta asetuksen 2022/2065 38 artiklan mukaiseksi.

61      Yhtäältä tämä arviointi perustuu saman määräyksen 35–54 kohdassa esitettyyn päättelyyn, jonka yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti ei tukeudu mitenkään seikkoihin, jotka on esitetty tämän määräyksen 49 kohdassa tarkoitetussa Amazonin vastauksessa.

62      Toisaalta toisen valitusperusteen muut osat ja muut komission valituksensa tueksi esittämät valitusperusteet eivät kohdistu näihin 35–54 kohtaan.

63      Tästä seuraa, että valitus on hylättävä siltä osin kuin siinä vaaditaan valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohdan kumoamista, eikä mainittuja muita osia ja muita valitusperusteita ole tarpeen tutkia.

 Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty välitoimihakemus

64      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tätä määräystä sovelletaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehtyihin valituksiin (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.2.2024, Mylan Ireland v. komissio, C‑604/23 P(R), EU:C:2024:117, 38 kohta).

65      Nyt käsiteltävässä asiassa on yhtäältä niin, että koska komissio on esittänyt unionin tuomioistuimessa argumentit, jotka se aikoi esittää tämän määräyksen 49 kohdassa tarkoitetussa Amazonin vastauksessa esitettyjä seikkoja vastaan, ja koska toisaalta se on valituskirjelmänsä vaatimuksissa pyytänyt unionin tuomioistuinta ratkaisemaan asian lopullisesti, välitoimimenettelylle ominaisen nopeuden perusteella on syytä lausua Amazonin esittämästä välitoimihakemuksesta siltä osin kuin se koskee riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin siinä velvoitetaan Amazon kokoamaan ja asettamaan julkisesti saataville asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetty rekisteri.

66      Tätä varten on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomari voi näin ollen lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasian kanteesta annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimet on evättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava keskenään kysymyksessä olevia intressejä (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.2.2024, Mylan Ireland v. komissio, C‑604/23 P(R), EU:C:2024:117, 40 kohta).

 Fumus boni juris

 Lausumat

67      Osoittaakseen, että kyseessä on fumus boni juris, Amazon vetoaa kolmeen pääasian kanteen tueksi esittämäänsä perusteeseen.

68      Amazon esittää näistä perusteista kolmatta koskevassa argumentaatiossaan, joka on tutkittava aluksi, asetuksen 2022/2065 39 artiklaa koskevan lainvastaisuusväitteen, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 7, 16 ja 17 artiklan rikkomiseen.

69      Amazon väittää tältä osin, että kyseisessä 39 artiklassa säädetty velvollisuus julkaista kaikkien saatavilla olevassa rekisterissä yksityiskohtaisia tietoja Amazon Storessa esitetyistä mainoksista loukkaa vakavasti perusoikeuskirjan 7 artiklaa ja liikesalaisuuksien suojaa koskevaa yleistä periaatetta. Kun näiden tietojen strateginen luonne otetaan huomioon, niiden ilmaisemisvelvollisuus haittaa Amazonin liiketoimintaa ja rikkoo siten perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklaa.

70      Amazon täsmentää, että vaikka tietyt mainituista tiedoista on tosiaankin ilmaistava unionin oikeuden eri toimien nojalla, näin ei ole etenkään niiden tietojen osalta, jotka koskevat ajanjaksoa, jona tietty mainos on esitetty, tai saavutettujen palvelun vastaanottajien lukumäärää. Kaiken lisäksi on niin, ettei kyseisissä unionin toimissa velvoiteta ilmaisemaan tietoja koko yleisölle vaan ainoastaan mainosten vastaanottajille.

71      Amazon väittää yhtäältä, että asetuksen 2022/2065 39 artiklan soveltaminen ei ole asianmukaista, kun otetaan huomioon verkossa toimivien markkinapaikkojen ja muiden erittäin suurten verkkoalustojen väliset erot. Toisaalta unionin lainsäätäjä olisi Amazonin mielestä voinut saavuttaa tavoitteet, joilla on tarkoitus ehkäistä ennalta riskiä sellaisesta laittomasta mainonnasta tai manipulointi- ja disinformaatiotekniikoista, joilla on todellinen ja ennakoitavissa oleva kielteinen vaikutus kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen, kansalaiskeskusteluun, poliittiseen osallistumiseen ja yhdenvertaisuuteen, Amazonin oikeuksia vähemmän loukkaavalla vaihtoehtoisella ratkaisulla velvoittamalla se ainoastaan siihen, että se asettaa järkevästi jäsennellyn rekisterin vain sääntelyviranomaisten ja hyväksyttyjen tutkijoiden saataville.

72      Komissio katsoo, että Amazonin esittämä kolmas kanneperuste ei voi kohtuudella arvioituna menestyä.

73      Ensinnäkin tältä perusteelta selvästi puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nimittäin SEUT 277 artiklaan perustuva asetuksen 2022/2065 39 artiklaa koskeva lainvastaisuusväite voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos kyseinen 39 artikla on riidanalaisen päätöksen oikeusperusta tai jos sillä on välitön oikeudellinen yhteys kyseiseen päätökseen. Näin ei kuitenkaan ole. Erityisesti se, että asetuksen 2022/2065 III luvun 5 jakson säännöksiä sovelletaan Amazoniin vasta sen jälkeen, kun komissio on antanut riidanalaisen päätöksen kaltaisen päätöksen, jossa se nimetään kyseistä asetusta sovellettaessa erittäin suureksi verkkoalustaksi tai erittäin suureksi verkossa toimivaksi hakukoneeksi, ei riitä muodostamaan suoraa oikeudellista yhteyttä kyseisten säännösten ja kyseisen päätöksen välillä. Päinvastaisen ratkaisun seurauksena sitä paitsi kyseiset säännökset eivät enää olisi suoraan täytäntöönpanokelpoisia. Kaiken lisäksi on niin, että kun riidanalaisen päätöksen ja mainitun asetuksen 39 artiklan välillä olevan yhteyden luonne otetaan huomioon, kyseisen artiklan lainvastaisuus ei olisi omiaan johtamaan kyseisen päätöksen kumoamiseen.

74      Toiseksi Amazon ei ole millään tavoin perustellut väitettään, jonka mukaan asetuksen 2022/2065 39 artiklalla loukataan sen perusoikeuksia. Näin ollen välitoimihakemus ei sisällä mitään argumenttia, joka osoittaisi, että tiedot, jotka Amazonin on asetuksen 2022/2065 39 artiklan mukaan ilmaistava, ovat luottamuksellisia. Amazon ei etenkään ole osoittanut, että vain rajallinen määrä henkilöitä on tietoinen kyseisistä tiedoista, että niiden ilmaiseminen on omiaan aiheuttamaan sille vakavaa vahinkoa ja että etuja, joita tietojen ilmaiseminen voi loukata, on objektiivisesti arvioiden suojattava.

75      Joka tapauksessa on niin, etteivät kyseiset tiedot ole luottamuksellisia, koska Amazonilla jo on muiden unionin oikeuden toimien nojalla velvollisuus asettaa suurin osa niistä julkisesti saataville. Komissio viittaa tältä osin paitsi asetukseen 2022/2065 myös direktiiveihin 2000/31 ja 2005/29 sekä asetuksiin 2016/679 ja 2019/1150. Osa näistä tiedoista voidaan lisäksi saada kaupallisesta tarjonnasta tai mainosmittauksista ja markkinoilla tarjolla olevista data-analyyseistä.

76      Kolmanneksi komissio väittää, että Amazonin tekemä erottelu verkossa toimivien markkinapaikkojen ja muiden erittäin suurten verkkoalustojen välillä ei ole perusteltu asetuksen 2022/2065 tavoitteiden kannalta.

 Arviointi

77      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan fumus boni jurisia koskeva edellytys täyttyy, jos ainakin jokin välitoimien hakijan pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa siltä, että sille ilmeisesti on vakavasti otettava perustelu. Asia on näin erityisesti silloin, kun jokin näistä perusteista osoittaa, että on olemassa monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä, joiden ratkaisu ei ole ilmeinen ja edellyttää siis perusteellista tarkastelua, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa vaan joka on tehtävä pääasian oikeudenkäynnissä, tai jos asianosaisten välinen näkemystenvaihto osoittaa, että on olemassa merkittävä oikeudellinen erimielisyys, jonka ratkaisu ei ole ilmeinen (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑619/21 R, EU:C:2022:413, 188 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Asianosaiset ovat eri mieltä ensinnäkin Amazonin esittämän kolmannen kanneperusteen, joka koskee asetuksen 2022/2065 39 artiklan lainvastaisuutta, tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä.

79      SEUT 277 artiklan mukaan ”asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta”.

80      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä artikla on ilmaisu yleisestä periaatteesta, jolla annetaan asianosaiselle tälle osoitetun päätöksen kumoamiseksi oikeus riitauttaa liitännäisesti sellaisten soveltamisalaltaan yleisten toimien pätevyys, jotka ovat tällaisen päätöksen perustana (tuomio 16.3.2023, komissio v. Calhau Correia de Paiva, C‑511/21 P, EU:C:2023:208, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa soveltamisalaltaan yleisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen yhteydessä, toimen, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on välillisesti tai välittömästi oltava sovellettavissa kanteen kohteena olevaan tapaukseen (tuomio 16.3.2023, komissio v. Calhau Correia de Paiva, C‑511/21 P, EU:C:2023:208, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Unionin tuomioistuin on yksittäistapauksia koskevista päätöksistä nostettujen kumoamiskanteiden yhteydessä katsonut, että lainvastaisuusväitteen kohteena voivat pätevästi olla yleisesti sovellettavan toimen säännökset, jotka ovat mainittujen päätösten perustana tai joilla on välitön oikeudellinen yhteys tällaisiin päätöksiin (tuomio 16.3.2023, komissio v. Calhau Correia de Paiva, C‑511/21 P, EU:C:2023:208, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83      Välitön oikeudellinen yhteys voi johtua muun muassa siitä, että säännös, jonka lainvastaisuuteen vedotaan lainvastaisuusväitteellä, on osa riidanalaisen päätöksen perusteluja, ja näin on myös silloin, kun päätöksen muodolliset perustelut eivät koske sitä (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2023, komissio v. Calhau Correia de Paiva, C‑511/21 P, EU:C:2023:208, 52 kohta).

84      Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että lainvastaisuusväite, joka on esitetty yleisesti sovellettavasta toimesta, jonka soveltamistoimi riidanalainen yksittäistapausta koskeva päätös ei ole, on jätettävä tutkimatta (tuomio 16.3.2023, komissio v. Calhau Correia de Paiva, C‑511/21 P, EU:C:2023:208, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85      Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että asetuksen 2022/2065 39 artikla ei ole riidanalaisen päätöksen oikeusperusta.

86      Tämän määräyksen 82 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että lainvastaisuusväite voidaan esittää mistä tahansa yleisesti sovellettavan toimen säännöksestä, jolla on välitön oikeudellinen yhteys riidanalaiseen päätökseen, vaikka kyseinen säännös ei olisikaan kyseisen päätöksen oikeudellinen perusta.

87      Amazon väittää nyt käsiteltävässä asiassa, että asetuksen 2022/2065 39 artiklan ja riidanalaisen päätöksen välillä on riittävän välitön oikeudellinen yhteys, koska kyseistä artiklaa sovelletaan Amazon Storeen kyseisen päätöksen antamisen johdosta, mistä se päättelee pääasiallisesti, että kyseinen artikla ja mainittu päätös ovat osa yhtä ainoaa oikeudellista järjestelmää, jonka lainmukaisuuden Amazon pyrkii kyseenalaistamaan.

88      Lähtökohtaisesti ei voida sulkea pois sitä, että tällaisesta yhteydestä voitaisiin katsoa, kuten komissio väittää, ettei se ole riittävän välitön Amazonin esittämän lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisen oikeuttamiseksi, kun otetaan huomioon muun muassa se, ettei ole väitetty eikä osoitettu, että kyseinen yhteys merkitsisi sitä, että asetuksen 2022/2065 39 artikla voidaan yhdistää riidanalaisen päätöksen taustalla oleviin syihin tai jopa sen perusteluihin.

89      Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole vielä määrittänyt, voidaanko tällaista yhteyttä pitää tämän määräyksen 82 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna ”välittömänä oikeudellisena yhteytenä”.

90      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi SEUT 277 artiklaa on tulkittava siten, ettei saman oikeudellisen järjestelmän eri osatekijöiden välille tehdä keinotekoista jakoa (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 76 kohta).

91      Tässä yhteydessä asetuksen 2022/2065 39 artiklan ja riidanalaisen päätöksen välillä olevan oikeudellisen yhteyden luonteen arviointi SEUT 277 artiklan soveltamiseksi on monitahoinen oikeuskysymys, jonka ratkaisu ei ole ilmeinen, joten se edellyttää perusteellista tarkastelua.

92      Toiseksi on niin, että jos kolmannen kanneperusteen katsottaisiin täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset, tämän perusteen tutkiminen edellyttäisi, että pääasian käsittelevä tuomioistuin määrittää, onko asetuksen 2022/2065 39 artikla yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä perusoikeuskirjan 7, 16 ja 17 artiklan mukainen.

93      Amazonin fumus boni juris ‑edellytyksestä esittämien argumenttien arvioimiseksi on aluksi tutkittava kyseinen kanneperuste siltä osin kuin se koskee perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklan väitettyä rikkomista.

94      Perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.

95      Perusoikeuskirjan 16 artiklassa puolestaan määrätään, että elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.

96      Asetuksen 2022/2065 39 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, että näiden säännösten soveltaminen Amazoniin velvoittaisi tämän asettamaan julkisesti saataville rekisterin, joka sisältää erilaisia tietoja erittäin suurilla verkkoalustoilla esitetyistä mainoksista. Näitä tietoja ovat muun muassa mainoksen sisältö, henkilö, jonka puolesta mainos esitetään, ajanjakso, jonka ajan mainos esitettiin, tiettyjen vastaanottajien kohdentamisessa käytetyt tärkeimmät parametrit, erittäin suurilla verkkoalustoilla julkaistu kaupallinen viestintä tai saavutettujen palvelun vastaanottajien kokonaismäärä.

97      Koska näistä tiedoista yhdessä tarkasteltuina ilmenee yksityiskohtaisia tietoja Amazonin kaikesta toiminnasta verkkomainonnan alalla, mukaan lukien sen asiakassuhteet tai toteutettujen kaupallisten viestintäkampanjoiden täsmälliset yksityiskohdat, lähtökohtaisesti ei voida sulkea pois sitä, että asetuksen 2022/2065 39 artiklassa asetettujen velvoitteiden voidaan, kuten Amazon väittää, katsoa rajoittavan Amazonin perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklaan perustuvia oikeuksia, eikä tällaisen alustavan päätelmän tekemiseksi ole tarpeen, että Amazon esittää lisäargumentteja kyseisten tietojen luottamuksellisuuden osoittamiseksi.

98      Asia tosin olisi toisin, jos olisi katsottava, kuten komissio väittää, että tiedot, jotka Amazon on asetuksen 2022/2065 39 artiklan nojalla velvollinen ilmaisemaan, ovat todellisuudessa jo julkisesti saatavilla kyseisen artiklan soveltamisesta riippumatta.

99      Tältä osin vaikuttaa tosiaankin siltä, että osa näistä tiedoista on ilmaistava muiden unionin oikeuden säännösten nojalla.

100    Erityisesti on todettava ensinnäkin, että direktiivin 2000/31 6 artiklan b alakohdan ja asetuksen 2022/2065 26 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla vaikuttaa siltä, että henkilön, jonka puolesta mainos esitetään, henkilöllisyys on ilmaistava. Toiseksi komissio näyttää lähtökohtaisesti väittävän perustellusti, että tiettyjen vastaanottajien kohdentamisessa käytetyt tärkeimmät parametrit on ilmaistava asetuksen 2016/679 15 artiklan 1 kohdan b ja h alakohdan, asetuksen 2019/1150 5 artiklan 1 kohdan ja asetuksen 2022/2065 26 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Lopuksi ei voida sulkea pois sitä, että kaupallisen viestinnän julkaiseminen erittäin suurella verkkoalustalla ilmoittamatta siitä asianomaiselle kuluttajalle voidaan katsoa sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi direktiivin 2005/29 5 artiklan 5 kohdan ja liitteessä I olevan 11 kohdan nojalla.

101    Komission argumentaatiosta tai laajemmin unionin tuomioistuimen varapresidentin käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että kaikki asetuksen 2022/2065 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja erityisesti ajanjakso, jonka ajan mainos esitetään, tai saavutettujen palvelun vastaanottajien kokonaismäärä olisi ilmaistava kyseisen 39 artiklan soveltamisesta riippumatta. Sitä paitsi on todettava, että komissio väittää ainoastaan, että suurin osa kyseisistä tiedoista kuuluu tällaisten ilmaisemisvelvollisuuksien piiriin, ja ettei se siis väitä näin olevan kaikkien kyseisten tietojen osalta.

102    Lisäksi se, että tietojen ilmaiseminen vain asianomaiselle käyttäjälle tai koko yleisölle on perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklaa sovellettaessa luonteeltaan vastaavaa, on hyvin uusi ja melko monitahoinen kysymys.

103    Lisäksi on huomattava, että vaikka komissio väittää, että asetuksen 2022/2065 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaavia tietoja voidaan Amazonin osalta saada kaupallisista tarjouksista käsin, se ei esitä mitään näyttöä tällaisen väitteen tueksi.

104    Siltä osin kuin kyse on väitteestä, jonka mukaan tällaisia tietoja voitaisiin kerätä markkinoilla tarjolla olevien mainosmittarien ja data-analyysien perusteella, tällainen väite ei asianomaisia tietoja koskevien lisätäsmennysten puuttuessa riitä osoittamaan, ettei Amazon olisi kyseisen asetuksen 39 artiklan nojalla velvollinen asettamaan julkisesti saataville tietoja, jotka ovat tällä hetkellä luottamuksellisia.

105    Lisäksi komission argumentti, jonka mukaan Amazon oli velvollinen osoittamaan, että kyseessä olevien tietojen ilmaiseminen on omiaan aiheuttamaan sille vakavaa vahinkoa ja että etuja, joita kyseinen ilmaiseminen voi loukata, on objektiivisesti arvioiden suojattava, merkitsee perusoikeuskirjan merkityksellisten määräysten sellaista tulkintaa, joka ei ensi näkemältä ilmene kyseisten määräysten sanamuodosta eikä myöskään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Pääasian käsittelevän tuomioistuimen on näin ollen arvioitava tällaisen argumentin perusteltavuus.

106    Niinpä välitoimista päättävä tuomari ei voi todeta osoitetun riittävän ilmeisesti, että tiedot, jotka Amazonin on asetuksen 2022/2065 39 artiklan nojalla ilmaistava, eivät ole luottamuksellisia ja että kyseisen 39 artiklan soveltaminen Amazoniin ei siis johtaisi niiden oikeuksien rajoittamiseen, jotka sillä voi olla perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklan nojalla.

107    Tällainen kyseisten oikeuksien rajoittaminen voisi kuitenkin osoittaa asetuksen 2022/2065 39 artiklan lainvastaisuuden vain, jos kyseinen rajoitus ei olisi perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

108    Tämän määräyksen mukaan perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklassa tunnustetun kaltaisten oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos näistä rajoituksista säädetään lailla, jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä ja jos ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

109    Arviointi, joka on tehtävä sen selvittämiseksi, täyttyvätkö nämä edellytykset nyt käsiteltävässä asiassa, edellyttää kuitenkin, että otetaan huomioon eri tekijöitä, kuten se, missä määrin kaikkien asetuksen 2022/2065 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen julkaiseminen myötävaikuttaa unionin lainsäätäjän tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen, miten vakavasti perusoikeuskirjan 7 ja 16 artiklassa vahvistettuja oikeuksia rajoitetaan tai se, onko mahdollisesti olemassa näitä oikeuksia vähemmän loukkaavia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

110    On siis niin, että vaikka unionin lainsäätäjälle olisi tältä osin myönnettävä laaja harkintavalta, kysymys siitä, ylittikö se tämän harkintavallan rajat antaessaan asetuksen 2022/2065 39 artiklan, merkitsee selkeiden ennakkotapausten puuttuessa merkittävää oikeudellista erimielisyyttä, jonka ratkaisu ei ole ilmeinen.

111    Edellä esitetyn perusteella ei voida todeta – välitoimista päättävän tuomarin suoritettavaksi kuuluvan pintapuolisen tarkastelun jälkeen ja lausumatta Amazonin esittämän kolmannen kanneperusteen perusteltavuudesta, mikä kuuluu yksinomaan pääasian käsittelevän tuomioistuimen tehtäviin –, että tältä kanneperusteelta on ensi näkemältä katsottava puuttuvan vakavasti otettava perustelu.

112    Tästä seuraa, että fumus boni juris ‑edellytys täyttyy, kun asetuksen 2022/2065 39 artiklaa koskevaan lainvastaisuusväitteeseen perustuvat argumentit otetaan huomioon.

 Kiireellisyys

 Lausumat

113    Osoittaakseen kiireellisyysedellytyksen täyttyvän Amazon väittää, että asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin asettaminen julkisesti saataville aiheuttaisi sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

114    Ensinnäkin tämän rekisterin asettaminen julkisesti saataville pakottaisi Amazonin ilmaisemaan luottamuksellisia tietoja Amazonista ja sen mainostajista. Se toteaa erityisesti, että kyseisessä rekisterissä ilmoitetaan kohdentamisparametrit, joita Amazon voi toimittaa, ja niiden asiakkaiden lukumäärä, jotka näillä parametreilla voidaan saavuttaa. Näiden tietojen ilmaisemisen seurauksena Amazonin kilpailijoilla säilyisi tieto tehokkaimmista strategioista ja teknologioista. Lisäksi kyseisten tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi Amazonin mainoskumppaneita paljastamalla niiden strategiat. Amazonin mainontatoiminta heikkenisi siten vakavasti ja peruuttamattomasti.

115    Asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin asettaminen julkisesti saataville myös pienentäisi peruuttamattomasti Amazonin markkinaosuuksia sekä sen yleisen vähittäismyyntitoiminnan että sen mainostoiminnan osalta. Kyseisen rekisterin asettaminen julkisesti saataville saisi nimittäin kolmannet myyjät poistumaan Amazon Storesta ja saisi ne epäröimään mainostamista Amazon Storessa. Lisäksi Amazon Storessa mainoksia esittävien operaattoreiden kilpailijat pystyisivät kopioimaan ja toisintamaan tehokkaimpia mainontastrategioita. Pitkällä aikavälillä kyseisen rekisterin asettaminen julkisesti saataville saattaa vaikuttaa kuluttajien kokemuksiin vähentämällä mainontaa ja etäännyttämällä myyjät Amazon Store ‑alustalta.

116    Amazonille aiheutuva vahinko ei myöskään olisi pelkästään taloudellinen, eikä sen määrää voitaisi määrittää yksinomaan taloudelliselta kannalta. Sen kilpailuaseman heikkeneminen voisi siten johtaa negatiivisen palautekierteen syntymiseen. Lisäksi olisi todennäköisesti mahdotonta laskea täsmällisesti sitä erityistä vaikutusta, joka asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin asettamisella julkisesti saataville olisi, erityisesti siltä osin kuin tällainen saataville asettaminen merkitsisi luottamuksellisten tietojen ilmaisemista.

117    Komissio katsoo, että Amazon ei ole osoittanut kiireellisyyttä koskevan edellytyksen täyttyvän nyt käsiteltävässä asiassa.

118    Amazon tyytyy esittämään useimmiten konditionaalissa väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä ja jotka eivät liity toisiinsa. Amazon ei myöskään ole toimittanut tietoja, jotka osoittaisivat, että sen väittämä vahinko olisi riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa. Lisäksi se, että Amazonilla on vaikeuksia näyttää toteen, että sille aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne on perusteltu, ei ole omiaan osoittamaan, ettei vahingon määrää voitaisi määrittää.

119    Amazon ei ole myöskään osoittanut, että fumus boni juris ‑edellytys täyttyy niiden tietojen luottamuksellisuuden osalta, jotka sen olisi sisällytettävä asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytettyyn rekisteriin. Komission mukaan vasta tämän edellytyksen täyttyessä välitoimista päättävän tuomarin on kiireellisyysedellytyksen arvioimiseksi oletettava, että tietyt tiedot ovat luottamuksellisia. Joka tapauksessa on niin, etteivät nämä tiedot ole luottamuksellisia.

 Arviointi

120    Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on turvata annettavan lopullisen ratkaisun täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista suojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tämän asianosaisen on näytettävä toteen, ettei se voi odottaa pääasian ratkaisua joutumatta kärsimään tällaista vahinkoa. Vaikka tämän vahingon olemassaolon osoittamiseksi ei ole tarpeen vaatia, että vahingon syntyminen ja välitön uhka on näytetty toteen ehdottoman varmasti, ja vaikka on riittävää, että kyseinen vahinko on riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa, välitoimia hakeneen asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että tällainen vahinko on odotettavissa (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 16.7.2021, Symrise v. ECHA, C‑282/21 P(R), EU:C:2021:631, 40 kohta).

121    Ensinnäkin Amazonin väitteestä, jonka mukaan asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin asettaminen julkisesti saataville johtaa sen markkinaosuuksien pienenemiseen ja aiheuttaa siten sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, on muistutettava, että kun välitoimia hakeva asianosainen vetoaa markkinaosuuksiensa menettämiseen, sen on osoitettava, että rakenteelliset tai oikeudelliset esteet estävät sitä hankkimasta takaisin huomattavaa osaa kyseisistä markkinaosuuksista, jos sen pääasiassa nostama kanne lopulta hyväksytään (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.2.2024, Mylan Ireland v. komissio, C‑604/23 P(R), EU:C:2024:117, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122    Vaikka Amazon tosiaankin väittää, että kyseisen rekisterin saataville asettamisesta johtuvat markkinaosuuksien menetykset ovat peruuttamattomia, se ei välitoimihakemuksessaan vetoa sellaisiin erityisiin esteisiin, jotka estäisivät sitä hankkimasta kyseisiä markkinaosuuksia takaisin siinä tapauksessa, ettei sillä riidanalaisen päätöksen kumoamisen johdosta enää myöhemmin olisi velvollisuutta koota kyseistä rekisteriä verkossa.

123    Amazon tosin viittaa tältä osin myös tiettyihin välitoimihakemuksensa liitteessä esittämänsä asiantuntijalausunnon kohtiin, joista ilmenee, että Amazonin voisi olla vaikeaa saada alustaltaan lähteneet myyjät palaamaan sille, koska nämä olisivat voineet tottua käyttämään toista alustaa ja voisivat haluta säilyttää tällä viimeksi mainitulla alustalla hankkimansa asiakassuhteet.

124    On kuitenkin todettava yhtäältä, että kyseisessä asiantuntijalausunnossa esitetään vain olettamuksia arvioimatta niiden toteutumisen todennäköisyyttä. Toisaalta kyseinen asiantuntijalausunto ei sisällä mitään näyttöä tai mitään viitettä, jotka olisivat omiaan osoittamaan, että mainittujen oletusten toteutuminen on tosiaankin todennäköistä.

125    Näin ollen ei voida katsoa, että Amazon olisi osoittanut sellaisten rakenteellisten tai oikeudellisten esteiden olemassaolon, jotka estäisivät sitä riidanalaisen päätöksen kumoamistapauksessa hankkimasta takaisin huomattavaa osaa markkinaosuuksista, jotka se olisi mahdollisesti menettänyt asetettuaan asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin julkisesti saataville. Tästä seuraa, ettei se ole missään tapauksessa osoittanut, että tämän rekisterin asettamisesta saataville mahdollisesti johtuvat markkinaosuuksien menetykset aiheuttaisivat sille korjaamatonta vahinkoa.

126    Siltä osin kuin on toiseksi kyse luottamuksellisten tietojen ilmaisemista koskevista argumenteista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhtäältä silloin, kun välitoimien hakijan mukaan tiedot, joiden julkaisemisen tämä pyrkii estämään väliaikaisesti, ovat liikesalaisuuksia, ja toisaalta silloin, kun tällainen väite täyttää fumus boni juris ‑edellytyksen, välitoimista päättävä tuomari on kiireellisyysedellytystä tutkiessaan lähtökohtaisesti velvollinen olettamaan, että kyseiset tiedot ovat liikesalaisuuksia (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 12.6.2018, Nexans France ja Nexans v. komissio, C‑65/18 P(R), EU:C:2018:426, 21 kohta).

127    Koska tämän määräyksen 96–105 kohdasta ilmenee, että Amazonin väite, jonka mukaan ainakin osa asetuksen 2022/2065 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista on luottamuksellisia, täyttää fumus boni juris ‑edellytyksen, kiireellisyysedellytyksen arvioimiseksi on oletettava, että kyseisen säännöksen soveltaminen johtaa luottamuksellisten tietojen ilmaisemiseen.

128    Komission argumentti, jonka mukaan kyseessä olevat tiedot eivät ole luottamuksellisia, ei näin ollen voi johtaa päätelmään, jonka mukaan viimeksi mainittu edellytys ei täyty.

129    Tässä asiayhteydessä on todettava, että vaikka Amazon väittää, että vahingon, joka aiheutuu asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin asettamisesta julkisesti saataville, määrää ei voida määrittää yksinomaan taloudellisesti, se ei kuitenkaan ole osoittanut, miten kyseisen rekisterin asettaminen saataville aiheuttaisi sille aineetonta vahinkoa.

130    Amazon vetoaa sitä vastoin selvästi kyseisen rekisterin saataville asettamisesta seuraavaan taloudelliseen vahinkoon, joka johtuu sekä kolmansien myyjien haluttomuudesta julkaista mainoksia Amazon Storessa, mikä voi lopulta johtaa siihen, että osa näistä myyjistä poistuu kyseiseltä alustalta, ja siihen, että Amazonin kilpailijat saavat tietoja strategioista, joita voidaan toteuttaa niiden kilpailuaseman parantamiseksi.

131    Kun otetaan huomioon niiden täsmällisten kaupallisten tietojen moninaisuus, joita asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytettyyn rekisteriin voi sisältyä, mainostajien intressi siihen, että ne voivat toteuttaa mainontakäytäntöjä, joita niiden kilpailijat eivät voi helposti toistaa, ja etu, jonka Amazonin kilpailijat voivat saada kattavasta pääsystä tällaisin kaupallisiin tietoihin, kyseisen rekisterin julkisesti saataville asettamisesta aiheutuvaa vahinkoa on pidettävä niin vakavana kuin välitoimien määrääminen edellyttää (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 10.9.2013, komissio v. Pilkington Group, C‑278/13 P(R), EU:C:2013:558, 47 kohta).

132    Vahingon korjaamattomuudesta on muistutettava, että taloudellista vahinkoa ei voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana, koska rahamääräisellä korvauksella voidaan pääsääntöisesti saattaa vahinkoa kärsinyt henkilö asemaan, jossa hän oli ennen vahingon aiheutumista. On kuitenkin todettava, että tällaista vahinkoa voidaan pitää korjaamattomana, jos sen suuruutta ei voida määrittää (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio C‑162/15 P(R), EU:C:2016:142, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133    Epävarmuutta taloudellisen vahingon korvaamisesta mahdollisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä ei kuitenkaan voida itsessään katsoa seikaksi, jonka perusteella tällainen vahinko olisi katsottava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetuksi korjaamattomaksi vahingoksi. Välitoimimenettelyn vaiheessa on näet väistämättä epävarmaa, voidaanko taloudellinen vahinko saada myöhemmin korvatuksi sellaisen mahdollisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, joka voidaan nostaa riidanalaisen toimen kumoamisen jälkeen. Välitoimimenettelyn tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata tällaista korvauskannetta epävarmuuden poistamiseksi, koska sen ainoa päämäärä on taata pääasiassa – tässä tapauksessa kumoamisvaatimusta koskevassa asiassa –, johon välitoimi liittyy, annettavan lopullisen ratkaisun täysimääräinen tehokkuus (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:C:2016:142, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

134    Asia on sitä vastoin toisin silloin, kun jo välitoimista päättävän tuomarin arvioinnissa on selvää, ettei väitettyä vahinkoa voida – kun otetaan huomioon sen luonne ja todennäköinen aiheutumistapa – yksilöidä eikä sen suuruutta määrittää asianmukaisesti, ja kun sitä ei näin ollen voida käytännössä saada korvatuksi korvauskanteen avulla. Asia voi olla näin muun muassa silloin, kun on kyse erityisten kaupallisten ja luottamuksellisten tietojen julkaisemisesta (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:C:2016:142, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

135    Tässä yhteydessä on todettava, että vahinko, joka Amazonille voi aiheutua sen liikesalaisuuksien julkaisemisesta, olisi sekä luonteeltaan että laajuudeltaan erilainen sen mukaan, ovatko henkilöt, jotka saisivat ne tietoonsa, sen asiakkaita, kilpailijoita, rahoitusanalyytikkoja tai suurta yleisöä. Olisi nimittäin mahdotonta todeta kaikkien julkaistut tiedot tosiasiallisesti tietoonsa saaneiden henkilöiden lukumäärä ja ominaisuus ja näin arvioida seurauksia, jotka tietojen julkaisemisella olisi voinut olla Amazonin kaupallisiin ja taloudellisiin etuihin (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:C:2016:142, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

136    Tällainen epävarmuus, joka vallitsee myös nyt käsiteltävässä asiassa, on omiaan osoittamaan, että taloudellinen vahinko, johon on vedottu, on korjaamaton (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:C:2016:142, 96 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 1.3.2017, EMA v. MSD Animal Health Innovation ja Intervet international, C‑512/16 P(R), EU:C:2017:149, 113–118 kohta).

137    Näin ollen on katsottava Amazonin osoittaneen, että väitetty vahinko on luonteeltaan vaaditun kaltainen. Kiireellisyysedellytys siis täyttyy.

 Intressivertailu

 Lausumat

138    Amazon väittää, että sen intressit saada riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätyksi ovat tämän päätöksen välittömään täytäntöönpanoon liittyviä muita intressejä suuremmat kolmesta syystä.

139    Ensinnäkin välitoimien epääminen heikentäisi riidanalaisen päätöksen tulevan kumoamisratkaisun tehokkuutta, koska Amazonille saattaa aiheutua korjaamatonta vahinkoa jo ennen kuin tällainen kumoamisratkaisu voidaan antaa. Asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin julkisesti saataville asettamisen yhteydessä ilmaistut tiedot olisivat siten lopullisesti menettäneet luottamuksellisuutensa. Tällainen kumoamisratkaisu ei myöskään mahdollistaisi sellaisten kolmansien myyjien paluuta Amazon Storeen, jotka olisivat jo lähteneet tältä alustalta.

140    Toiseksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen johtaisi ainoastaan siihen, että vallitseva tilanne säilyy pääasian ratkaisuun saakka.

141    Kolmanneksi on niin, että muut asetuksessa 2022/2065 säädetyt toimenpiteet, joita sovelletaan siinäkin tapauksessa, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään, ovat riittäviä unionin lainsäätäjän tavoittelemien päämäärien saavuttamiseksi. Kyseisen asetuksen 39 artiklaa ei näin ollen voida pitää asetuksen perustavanlaatuisena sääntönä, koska siinä säädettyjä velvollisuuksia ei sovelleta valtaosaan välityspalveluista.

142    Komission mielestä Amazonin esittämät syyt eivät yksittäin tai yhdessä tarkasteltuina riitä päätelmään, jonka mukaan intressivertailu puoltaa haettujen välitoimien määräämistä. Ensinnäkään korjaamattoman vahingon aiheutuminen ei ole ratkaiseva argumentti vaan lähtökohta, josta välitoimista päättävä tuomari vertailee intressejä. Toiseksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä ei säilytetä vallitsevaa tilannetta. Tällaisen lykkäyksen määrääminen johtaisi päinvastoin siihen, että Amazoniin sovellettaisiin useiden vuosien ajan järjestelmää, joka poikkeaisi muihin erittäin suuriin verkkoalustoihin sovellettavasta järjestelmästä. Kolmanneksi unionin lainsäätäjä on säätänyt tällaisia alustoja koskevasta erityisestä järjestelmästä juuri sen vuoksi, että asetuksessa 2022/2065 säädetyt yleiset velvoitteet eivät riitä torjumaan kyseisten alustojen aiheuttamia systeemisiä yhteiskunnallisia riskejä, kuten useat viimeaikaiset esimerkit osoittavat. Näiden riskien torjumiseksi on kiireellisesti taattava kyseisen erityisjärjestelmän soveltaminen, kuten muun muassa kyseisen asetuksen 93 artiklan 2 kohta osoittaa.

 Arviointi

143    On ilmeistä, että useimmissa välitoimimenettelyissä sekä täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen hyväksymisellä että sen hylkäämisellä voi olla tietyssä määrin tiettyjä lopullisia vaikutuksia, ja välitoimista päättävän tuomarin, jonka käsiteltäväksi on saatettu täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, tehtävänä on punnita kuhunkin mahdolliseen ratkaisuun liittyviä riskejä. Tämä merkitsee konkreettisesti sitä, että on muun muassa tutkittava, meneekö välitoimia hakeneen asianosaisen intressi siihen, että riitautetun toimen täytäntöönpanoa lykätään, kyseisen toimen välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle. Kyseisessä tutkinnassa on määritettävä se, voitaisiinko kyseisen toimen mahdollisella kumoamisella pääasian ratkaisevassa tuomioistuimessa muuttaa sen välittömän täytäntöönpanon aiheuttama tilanne, ja toisinpäin, missä määrin täytäntöönpanon lykkääminen olisi omiaan estämään riidanalaisella toimella tavoiteltujen päämäärien saavuttamisen siinä tapauksessa, että pääasian kanne hylätään (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 24.5.2022, Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja, C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413, 248 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Ensinnäkin haettujen välitoimien määräämiseen liittyvästä intressistä on korostettava, että mahdollinen ratkaisu, jolla riidanalainen päätös kumotaan, ei menettäisi vaikutustaan, jos välitoimihakemus hylättäisiin ja jos Amazon siis olisi velvollinen asettamaan asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin välittömästi julkisesti saataville.

145    Tiedot, jotka tässä rekisterissä julkaistaisiin riidanalaisen päätöksen kumoavaa ratkaisua odotettaessa, tosin käytännössä menettäisivät lopullisesti luottamuksellisuutensa, koska niitä ei enää voitaisi saada pois kolmansien tiedosta.

146    Kyseisen asetuksen 39 artiklan 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että mainittua rekisteriä on päivitettävä jatkuvasti siltä osin kuin rekisterin on sisällettävä mainitun asetuksen 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot koko sen ajan, jolloin asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tarjoaja esittää niillä mainosta, ja yhden vuoden ajan sen jälkeen, kun mainos viimeksi esitettiin sen verkkorajapinnoilla.

147    Tästä seuraa, että mikäli riidanalainen päätös kumotaan, Amazon ei enää ole velvollinen kokoamaan kyseisessä 39 artiklassa edellytettyä rekisteriä. Se ei siis enää ole velvollinen säilyttämään verkossa tietoja Amazon Storessa esitetyistä mainoksista eikä myöskään ilmaisemaan tietoja mainoskampanjoidensa kehityksestä tai uusista mainoskampanjoista. Kyseinen kumoaminen olisi siis omiaan takaamaan mainostajille houkuttelevamman liiketoimintaympäristön paluun ja mahdollistamaan sen, että Amazon voi kehittää uusia strategioita mainostoimintaansa harjoittaessaan ilman, että sen kilpailijat voisivat tutustua niihin kyseisen rekisterin kautta.

148    Riidanalaisen päätöksen kumoamisella siis säilytettäisiin Amazonin intressi ja todellinen tehokkuus, vaikkei välitoimia määrättäisikään. Tällainen tilanne erottaa nyt käsiteltävän asian niistä asioista, joissa unionin tuomioistuin on kyseessä olleiden intressien punnintaa arvioidessaan nojautunut ratkaisevasti siihen, että johonkin päätökseen tai raporttiin sisältyneiden tietojen ilmaiseminen poistaisi lopullisesti kaiken vaikutuksen sen päätöksen mahdolliselta kumoamiselta, jolla kyseiset tiedot määrättiin ilmaistaviksi (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:C:2016:142, 105 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 1.3.2017, EMA v. PTC Therapeutics International, C‑513/16 P(R), EU:C:2017:148, 136 kohta).

149    On kuitenkin niin, että – kuten Amazon väittää ja tämän määräyksen 126–137 kohdasta ilmenee – ilman välitoimien määräämistä on todennäköistä, että sille aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ennen kuin riidanalainen päätös mahdollisesti päätetään kumota.

150    Tätä seikkaa ei kuitenkaan voida sellaisenaan pitää ratkaisevana, koska kyseessä olevien intressien vertailun tarkoituksena nimenomaan on arvioida, onko riidanalaisen päätöksen välittömään täytäntöönpanoon liittyvien intressien huomioon ottaminen omiaan oikeuttamaan haettujen välitoimien epäämisen huolimatta hakijan intresseille aiheutuvasta vahingosta, jota riski vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutumisesta sille merkitsee (ks. vastaavasti määräys 12.7.1996, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑180/96 R, EU:C:1996:308, 90–92 kohta; unionin tuomioistuimen presidentin määräys 11.4.2001, komissio v. Cambridge Healthcare Supplies, C‑471/00 P(R), EU:C:2001:218, 120 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 8.4.2014, komissio v. ANKO, C‑78/14 P-R, EU:C:2014:239, 40 kohta).

151    Tätä arviointia varten on korostettava, että vaikka kiireellisyysedellytyksen tarkastelusta ilmenee, että Amazonille voi tosiasiallisesti aiheutua vakavaa ja korjaamatonta taloudellista vahinkoa, jos välitoimia ei määrätä, sen esittämistä seikoista ei ilmene, että asetuksen 2022/2065 39 artiklan soveltaminen Amazon Storeen pääasiassa annettavaa ratkaisua odotettaessa johtaisi Amazonin olemassaolon tai pitkän aikavälin kehityksen vaarantumiseen.

152    Ensinnäkään ei ole väitetty eikä varsinkaan osoitettu, että Amazon olisi vaarassa lopettaa toimintansa ilman välitoimien määräämistä.

153    Toiseksi tämän määräyksen 121–125 kohdasta ilmenee, ettei Amazon ole osoittanut merkittävän ja pysyvän markkinaosuuksien menettämisen riskin olemassaoloa tilanteessa, jossa Amazon Storeen olisi sovellettava asetuksen 2022/2065 39 artiklaa sen välitoimihakemuksen tutkintapäivän ja pääasian ratkaisun antamispäivän välisenä ajanjaksona.

154    Lopuksi välitoimihakemuksesta ilmenee, että Amazonin mainostoiminnastaan saamat tulot ovat vain seitsemän prosenttia sen kokonaistuloista. Näin ollen mainosstrategioiden kehittämismahdollisuuksien rajoittaminen, joka voisi seurata asetuksen 2022/2065 39 artiklan soveltamisesta, vaikuttaisi suoraan vain rajalliseen osaan Amazonin toiminnasta, koska ei ole osoitettu, että tällaisen rajoituksen välilliset vaikutukset Amazonin muihin toimintoihin olisivat merkittäviä.

155    Toiseksi riidanalaisen päätöksen välittömään soveltamiseen liittyvästä intressistä on korostettava, että asetus 2022/2065 on keskeinen osa unionin lainsäätäjän digitaalialalla kehittämää politiikkaa. Kyseisellä asetuksella pyritään tämän politiikan yhteydessä erittäin tärkeisiin tavoitteisiin, koska sen tarkoituksena on, kuten sen johdanto-osan 155 perustelukappaleesta ilmenee, edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja varmistaa turvallinen, ennustettava ja luotettava verkkoympäristö, jossa suojellaan asianmukaisesti perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

156    Komissio ei tosin ole väittänyt eikä varsinkaan osoittanut, että sellaisten välitoimien määrääminen, joiden vaikutuksesta Amazon Storeen ei sovellettaisi asetuksen 2022/2065 39 artiklaa pääasian kanteen ratkaisemiseen saakka, olisi omiaan estämään lopullisesti kyseisten tavoitteiden saavuttamisen.

157    On kuitenkin korostettava, että tiettyjen kyseisessä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden soveltamatta jättäminen johtaa siihen, että mainittujen tavoitteiden kattava toteuttaminen lykkääntyy mahdollisesti useilla vuosilla. Kyseinen soveltamatta jättäminen aiheuttaa siis riskin siitä, että perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia uhkaavan verkkoympäristön annetaan mahdollisesti jatkua tai kehittyä.

158    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa Amazonin argumentilla, jonka mukaan kyseinen riski vältettäisiin soveltamalla Amazon Storeen kyseisessä asetuksessa kaikille välityspalveluille asetettuja velvoitteita.

159    Asetuksen 2022/2065 johdanto-osan 75 ja 76 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että unionin lainsäätäjä on katsonut sellaisen arvioinnin päätteeksi, jonka kyseenalaistaminen ei ole välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä, että erittäin suurilla verkkoalustoilla on suuri merkitys digitaalisessa ympäristössä ja että ne voivat aiheuttaa yhteiskunnallisia riskejä, jotka eroavat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan pienempien alustojen aiheuttamista riskeistä.

160    Erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan 95 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjän mielestä erittäin suurten verkkoalustojen käyttämät mainontajärjestelmät aiheuttavat erityisiä riskejä ja edellyttävät enemmän julkista ja viranomaisvalvontaa.

161    Ei siis voida katsoa – ylittämättä välitoimista päättävän tuomarin tehtävä sillä, että sivuutetaan unionin lainsäätäjän tekemät arvioinnit, joiden virheellisyyttä ei ole osoitettu –, että vain niiden velvoitteiden, jotka asetuksella 2022/2065 asetetaan kaikille välityspalveluille, soveltaminen Amazon Storeen olisi omiaan korvaamaan tyydyttävällä tavalla kyseisen asetuksen 39 artiklasta johtuvien velvoitteiden soveltamisen kyseiseen alustaan.

162    Unionin lainsäätäjä on kuitenkin kiinnittänyt erityistä huomiota kyseisen asetuksen mahdollisimman nopeaan soveltamiseen erittäin suuriin verkkoalustoihin. Mainitun asetuksen 92 artiklasta ja 93 artiklan 2 kohdasta ilmenee siten, että vaikka kyseistä asetusta sovelletaan vasta 17.2.2024 alkaen, sitä voidaan soveltaa ennenaikaisesti erittäin suuriin verkkoalustoihin.

163    On vielä korostettava, että toisin kuin Amazon väittää, haettujen välitoimien määrääminen ei johtaisi yksinomaan vallitsevan tilanteen säilymiseen ennallaan. Riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä ei nimittäin olisi seurauksia asetuksessa 2022/2065 säädettyjen yleisten velvoitteiden soveltamiselle kaikkiin välityspalveluihin eikä myöskään vain erittäin suuria verkkoalustoja koskevien velvoitteiden soveltamiselle muihin alustoihin kuin Amazoniin, jotka komissio on nimennyt sellaisiksi kyseisen asetuksen 33 artiklan 4 kohdan nojalla. Tästä seuraa, että tällainen täytäntöönpanon lykkääminen olisi omiaan muuttamaan kilpailutilannetta digitaalialalla tavalla, josta unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt, koska Amazoniin sovellettaisiin eri järjestelmää kuin sovelletaan muihin tämän alan toimijoihin, joilla unionin lainsäätäjän määrittelemien kriteerien perusteella on Amazoniin verrattavissa olevia ominaispiirteitä.

164    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että unionin lainsäätäjän puolustamat intressit ovat nyt käsiteltävässä asiassa ensisijaisia suhteessa Amazonin aineellisiin intresseihin, joten intressivertailu puoltaa välitoimihakemuksen hylkäämistä.

165    Näin ollen välitoimihakemus hylätään siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin tässä päätöksessä Amazon velvoitetaan kokoamaan ja asettamaan julkisesti saataville asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetty rekisteri.

 Amazonin toissijaisesti esittämä vaatimus

 Lausumat

166    Amazon vaatii, että jos valitus hyväksytään, unionin tuomioistuin myöntää sille asetuksen 2022/2065 39 artiklassa edellytetyn rekisterin kokoamista ja julkisesti saataville asettamista koskevan velvollisuuden noudattamiseksi 28 päivän määräajan muutoksenhakumenettelyn päättävän tuomion antamispäivästä lukien. Se väittää, että tällainen määräaika on tekniseltä kannalta tarpeen kyseisen velvollisuuden noudattamiseksi.

 Arviointi

167    Ensinnäkin Amazonin toissijaisesti esittämästä vaatimuksesta ei voida katsoa, että se voitaisiin esittää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 174 artiklan nojalla, koska kyseisessä määräyksessä määrätään, että vastineessa voidaan vaatia valituksen hyväksymistä, hylkäämistä tai tutkimatta jättämistä kokonaan tai osittain.

168    Koska työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että valittaja ei voi täydentää ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiään vaatimuksia, tällaista oikeutta ei voida myöskään antaa vastapuolelle tätä koskevan nimenomaisen määräyksen puuttuessa.

169    Amazon ei ollut ensimmäisessä oikeusasteessa esittämissään vaatimuksissa vaatinut unionin yleiseltä tuomioistuimelta mitään määräaikaa siinä tapauksessa, että sen välitoimihakemus hylättäisiin.

170    On siis niin, että jos Amazonin toissijaisesti esittämä vaatimus olisi ymmärrettävä esitetyn ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten täydentämiseksi, se olisi hylättävä siltä osin kuin se on uusi vaatimus (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.3.2023, Xpand Consortium ym. v. komissio, C‑739/22 P(R), EU:C:2023:228, 20 kohta).

171    Tällaista uutta vaatimusta ei myöskään voida pitää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan nojalla tehtynä välitoimihakemuksena, koska työjärjestyksen 160 artiklan 4 kohdassa asetetaan tällaisen hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi se, että hakemus esitetään erillisellä asiakirjalla (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.3.2023, Xpand Consortium ym. v. komissio, C‑739/22 P(R), EU:C:2023:228, 21 kohta).

172    Tästä seuraa, että Amazonin toissijaisesti esittämä vaatimus on tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen takia jätettävä tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

173    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee asian lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

174    Muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on muistutettava yhtäältä, että kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Amazonin velvoittamista korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja koska Amazon on hävinnyt asian, Amazon on velvoitettava vastaamaan omista muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

175    Toisaalta työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Niinpä parlamentti ja neuvosto vastaavat omista muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

176    Välitoimimenettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on todettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaisesti komission ja Amazonin oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:

1)      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 27.9.2023 antaman määräyksen Amazon Services Europe v. komissio (T‑367/23 R, EU:T:2023:589) määräysosan 1 kohta kumotaan.

2)      Valitus hylätään muilta osin.

3)      Välitoimihakemus hylätään siltä osin kuin sillä vaaditaan 25.4.2023 annetun komission päätöksen C(2023) 2746 final, jossa Amazon Store nimetään erittäin suureksi verkkoalustaksi digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta 19.10.2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös) 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti, täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin kyseisen päätöksen nojalla Amazon Store on velvollinen kokoamaan ja asettamaan julkisesti saataville kyseisen asetuksen 39 artiklassa edellytetyn rekisterin.

4)      Amazon Services Europe Sàrl:n vaatimus siitä, että jos valitus hyväksytään, sille myönnetään 28 päivän määräaika mainontarekisterin kokoamista koskevan velvollisuuden noudattamiseksi, hylätään.

5)      Amazon Services Europe Sàrl vastaa omista muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

6)      Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

7)      Ensimmäisessä oikeusasteessa pidetystä välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.