Kanne 20.9.2023 – Evroins inshurans grup v. EIOPA
(asia T-586/23)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Evroins inshurans grup AD (Sofia, Bulgaria) (edustajat: asianajajat A. Morogai, H. Drăghici ja F. Giurgea)
Vastaaja: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan Euroopan valvontaviranomaisten valituslautakunnan (jäljempänä valituslautakunta) 19.7.2023 tekemän päätöksen (BoA-D-2023-02), sellaisena kuin valituslautakunta on sitä päivittänyt 25.7.2023 (jäljempänä päätös BoA-D-2023-02), ja näin ollen
kumoamaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (jäljempänä EIOPA) 28.3.2023 antaman raportin, joka koskee Euroins Romania Asigurare - Reasigurare SA:n moottoriajoneuvojen liikennevakuutuksen vakuutussalkkuun sisältyvien jälleenvakuutuksien vakuutusteknisen vastuuvelan brutto- ja nettomääräisen arvotuksen arvioimista (raportti EIOPA-23-149; jäljempänä EIOPAn raportti), tai toissijaisesti velvoittamaan valituslautakunnan arvioimaan uudelleen kantajan tekemän valituksen EIOPAn raportista
velvoittamaan Euroopan valvontaviranomaisen ja EIOPAn korvaamaan Euroinsille tästä menettelystä aiheutuvat kustannukset.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan valituslautakunta rikkoi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1094/20101 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/138/EY2 ja valituslautakunnan menettelysääntöjä:
‒ valituslautakunta teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei EIOPAn raportti ole asetuksessa N:o 1094/2010 tarkoitettu päätös;
‒ valituslautakunta teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei EIOPAn raportti ole Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu ”päätös”;
‒ valituslautakunta ei ottanut huomioon, että direktiivin 2009/138 säännösten perusteella EIOPAlle ei ole annettu mitään erityisiä valtuuksia arvioida tai tarkastaa vakuutuksenantajan jälleenvakuutusten vakuutusteknisten vastuuvelkojen brutto- ja nettomääräisiä arvotuksia. Lisäksi yksinomaan ja ainoastaan jäsenvaltioille on annettu kansallisten valvontaviranomaisten kautta tällaisia “valtuuksia”.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan päätös BoA-D-2023-02 on tehty unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti:
‒ päätös BoA-D-2023-02 on tehty suhteellisuusperiaatteen vastaisesti: valituslautakunta ei tutkinut oliko EIOPAn raportti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, muun muassa oliko kyseinen raportti tarkoituksenmukainen ja välttämätön asetetun tavoitteen saavuttamiseksi;
‒ päätös BoA-D-2023-02 on tehty yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti pääasiassa siksi, että valituslautakunta ei ottanut huomioon sitä, toimiko EIOPA puolueellisesti ja syrjivästi hakijaa kohtaan;
‒ luottamuksensuojan periaatteen nojalla ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kantajalla on ollut perusteltu luottamus siihen, ettei EIOPA itsessään käynnistä tai toteuta arviointia;
‒ tehokkaan oikeussuojan periaate ei koske pelkästään unionin oikeuden täytäntöönpanoa vaan myös unionin oikeudessa vahvistettuja oikeuksia; oikeus saattaa asia valituslautakunnan käsiteltäväksi ei kuitenkaan toteutunut tehokkaasti, koska kyseinen valituslautakunta kieltäytyi arvioimasta asianmukaisesti EIOPAn raportin tosiasiallista luonnetta ja tarkistamasta sen todellisia vaikutuksia.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan päätös BoA-D-2023-02 on Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) vastainen.
Perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä ei noudatettu, koska kantajan oikeus tehdä valitus EIOPAn raportista valituslautakunnalle oli luonteeltaan näennäinen, eikä siten toteutunut tehokkaasti, koska valituslautakunta ei arvioinut asianmukaisesti kantajan esittämiä tosiseikkoja ja todisteita.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan tehdessään päätöksen BoA-D-2023-02 valituslautakunta käytti väärin toimivaltaansa, koska se jätti valituksen tutkimatta.
Luettaessa yhdessä tiettyjä päätöksen BoA-D-2023-02 osia tullaan siihen johtopäätökseen, että valituslautakunnan oikeudellinen päättely on jokseenkin kehämäistä ja se päättyy, ilman perusteltua syytä ja viittaamatta hyväksyttäviin todisteisiin, toteamukseen siitä, ettei EIOPAn raportti ole asetuksessa N:o 1094/2010 tarkoitettu päätös.
Viides kanneperuste, jonka mukaan antaessaan EIOPAn raportin EIOPA käytti väärin toimivaltaansa, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivissä 2009/138 ja asetuksessa N:o 1094/2010.
Käynnistämällä ja toteuttamalla jälleenvakuutusten vakuutusteknisen vastuuvelan brutto- ja nettomääräisen arvotuksen arvioinnin, EIOPA ylitti sille asetuksella N:o 1094/2010 annetun toimivallan ja lailliset valtuutensa. EIOPA toimi vastoin sille annettua lakisääteistä tehtävää, joka on valvontakäytäntöjen lähentämisen varmistaminen Euroopan unionissa.
____________
1 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 48).
1 Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL 2009, L 335, s. 1).