Yhdistetyt asiat T‑174/12 ja T‑80/13

Syrian Lebanese Commercial Bank SAL

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Vaatimusten mukauttaminen – Määräaika – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Puolustautumisoikeudet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 4.2.2014

1.      Tuomioistuinmenettely – Päätös tai asetus, jolla korvataan riitautettu toimi oikeudenkäynnin aikana – Uusi seikka – Uusien vaatimusten tutkittavaksi ottaminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta; neuvoston päätös 2013/109/YUTP)

2.      Kumoamiskanne – Määräajat – Alkamisajankohta – Toimi, jossa johonkin henkilöön tai yhteisöön kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä – Tiedonanto asianomaiselle julkaisemisella Euroopan unionin virallisessa lehdessä – Tiedon saaminen toimesta julkaisupäivänä – Vaatimusten mukauttamista koskeva pyyntö, jonka mukaan kyseinen julkaiseminen on kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohta – Tutkittavaksi ottaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohta)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa perustelut asianomaiselle tiedoksi samaan aikaan kuin annetaan tälle vastainen toimi tai heti sen jälkeen – Perustelujen puuttumista ei voida korjata oikeudenkäyntimenettelyn aikana

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston päätökset 2011/782/YUTP ja 2012/739/YUTP; neuvoston asetukset N:o 36/2012, N:o 55/2012 ja N:o 1117/2012)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa perustelut asianomaiselle tiedoksi samaan aikaan kuin annetaan tälle vastainen toimi tai heti sen jälkeen – Rajat – Unionin ja jäsenvaltioiden turvallisuus tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitaminen – Päätös, joka on tehty asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen ulottuvuuden – Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston päätökset 2011/782/YUTP ja 2012/739/YUTP; neuvoston asetukset N:o 36/2012, N:o 55/2012 ja N:o 1117/2012)

5.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Perusteluvelvollisuus – Kanneperuste, joka on erillinen aineellista lainmukaisuutta koskevasta kanneperusteesta

(SEUT 263 artiklan toinen kohta)

6.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista vastuussa olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Tällaisen yhteisön hallussa tai määräysvallassa olevan yhteisön asema – Tytäryhtiö, joka on kyseisten toimenpiteiden kohteena olevan emoyhtiön hallussa siinä määrin, että emoyhtiöllä on määräysvalta tytäryhtiön yhtiökokouksessa – Omistussuhteen riittävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohta)

7.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista vastuussa olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Tällaisen yhteisön hallussa tai määräysvallassa olevan yhteisön asema – Ilmeinen omistussuhde emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välillä – Se, että kolmannen maan keskuspankki valvoo tytäryhtiön toimintaa –Vaikutuksettomuus

(Neuvoston asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 1 kohta)

8.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa olevien tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttäminen – Asianomaisilla ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen tällaisten toimenpiteiden toteuttamista – Oikeudet, jotka taataan unionin tuomioistuinten harjoittamalla tuomioistuinvalvonnalla ja mahdollisuudella järjestää kuuleminen kyseisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen – Velvollisuus antaa asianomaisille tiedoksi niitä vastaan puhuvat seikat – Ulottuvuus

(SEU 6 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 47 artikla; neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP 21 artiklan 2 ja 3 kohta, neuvoston päätöksen 2012/739/YUTP 27 artiklan 2 ja 3 kohta ja neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP 30 artiklan 2 ja 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 2 ja 3 kohta)

9.      Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista vastuussa olevien tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttäminen – Puolustautumisoikeudet – Asianomaisia vastaan puhuvien seikkojen antaminen tiedoksi – Myöhempi päätös, jossa henkilön nimi on pysytetty kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa – Kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta ei ole loukattu

(Neuvoston päätökset 2012/739/YUTP, 2013/109/YUTP ja 2013/255/YUTP; neuvoston asetukset N:o 1117/12 ja N:o 363/13)

10.    Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Menettely, joka koskee merkitsemistä kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon – Menettely, jossa taataan perusoikeuksien kunnioittaminen – Oikeudellisen perustan valinta – SEUT 215 eikä SEUT 75 artikla – Hyväksyttävyys

(SEUT 75 artikla ja SEUT 215 artiklan 2 ja 3 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 2011/273/YUTP; neuvoston asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 2–4 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 51–54 kohta)

2.      Sillä, onko unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan, kun rajoittavia toimenpiteitä sisältävän toimen antaminen on annettu asianomaiselle tiedoksi julkaisemalla ilmoitus, on ratkaiseva merkitys arvioitaessa, oliko vaatimusten mukauttamista koskeva pyyntö esitetty ennen kuin määräaika asetukseen kohdistettavan kanteen nostamiselle päättyi, kun määräaika lasketaan kyseisen ilmoituksen julkaisemisesta.

Tässä yhteydessä on todettava, että kun neuvosto ei pysty antamaan tointa tiedoksi erikseen ja siksi korvaa tällaisen tiedoksi antamisen julkaisemalla ilmoituksen, ilmoitus on toimi, josta asianomaiset voivat saada tiedon vain lukemalla Euroopan unionin virallisen lehden. Työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdassa määrätyn 14 päivän määräajan tarkoituksena on taata asianomaisille riittävä aika kanteen nostamiseksi julkaistuista toimista ja näin ollen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden noudattaminen, sellaisena kuin tästä oikeudesta nykyään määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Koska työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdassa määrätään virallisessa lehdessä julkaistuihin toimiin kohdistuvien kanteiden nostamiselle 14 päivän lisämääräaika, tätä työjärjestyksen määräystä on sovellettava analogisesti myös silloin, kun kanneajan kulumisen aloittava tapahtuma on kyseisiä toimia koskeva ilmoitus, joka on samaten julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Samat syyt, joiden vuoksi on ollut perusteltua myöntää julkaistuja toimia koskeva 14 päivän lisämääräaika, pätevät nimittäin myös julkaistuihin ilmoituksiin, päinvastoin kuin erikseen suoritettaviin tiedoksi antamisiin.

On lisäksi todettava, että jos katsottaisiin, ettei kyseistä työjärjestyksen määräystä voitu soveltaa käsiteltävän asian olosuhteissa, oikeussubjektit olisivat epäedullisemmassa tilanteessa kuin siinä tapauksessa, ettei velvollisuutta erikseen suoritettavaan tiedoksi antamiseen olisi olemassa. Viimeksi mainitussa vaihtoehdossa pelkkä rajoittavia toimenpiteitä sisältävien tointen julkaiseminen olisi nimittäin riittänyt aloittamaan kanneajan kulumisen, ja kanneaikaan olisi sisältynyt työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukainen 14 päivän lisämääräaika.

(ks. 63–66 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 75 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 76, 77, 131, 132 ja 144 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86 kohta)

6.      Jos sellaisen yhteisön varat jäädytetään, jonka on todettu tukevan Syyrian hallintoa, on olemassa huomattavan suuri vaara, että mainittu yhteisö ryhtyy sitä koskevista toimenpiteistä aiheutuvan vaikutuksen kiertämiseksi painostamaan hallussaan tai määräysvallassaan olevia tai sille kuuluvia yhteisöjä. Näiden yhteisöjen varojen jäädyttäminen on näin ollen tarpeellista toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei mainittuja toimenpiteitä kierretä, sekä tähän soveltuvaa. Lisäksi on niin, että kun oikeushenkilö on sellaisen toisen henkilön hallussa, jonka osalta ei ole epäilyjä siitä, että rajoittavien toimenpiteiden on koskettava sitä, siinä määrin, että kyseisellä toisella henkilöllä on määräysvalta mainitun oikeushenkilön yhtiökokouksessa, rajoittavien toimenpiteiden on koskettava myös kyseistä oikeushenkilöä tämän ainoan omistussuhteen perusteella, kunhan toimissa, joilla rajoittavat toimenpiteet on hyväksytty, säädetään toimenpiteiden soveltamisesta oikeushenkilöihin, jotka ovat tällaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo olevien oikeushenkilöiden hallussa tai määräysvallassa.

Se, että neuvosto merkitsee henkilön rajoittavissa toimenpiteissä tarkoitettujen henkilöiden luetteloihin ja pysyttää sen niissä kyseisen henkilön enemmistöosakkaan henkilöllisyyden vuoksi, ei nimittäin liity kyseisen henkilön itsenäiseen toimintaan, joka olisi rajoittavista toimenpiteistä annettujen tointen säännösten vastaista, vaan siihen, keitä henkilön osakkaat ovat, ja siten siihen, että henkilöllä on yhteys emoyhtiöönsä.

(ks. 101, 102, 104, 108, 123, 144 ja 169 kohta)

7.      Se, että kolmannen maan keskuspankki valvoo rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön toimintaa, ei saata tällaisen henkilön ja sen emoyhtiön välistä omistussuhdetta kyseenalaiseksi. Keskuspankin valvonta ja toimenpiteet koskevat nimittäin henkilöllä maassaan olevia varoja. Neuvoston toimenpiteet sitä vastoin koskevat vain varoja, joita henkilöllä on tai voi olla unionissa, ja toimia, joita se haluaa toteuttaa näillä varoilla. Tällainen henkilö ei myöskään voi kyseenalaistaa sen tarkoituksenmukaisuutta, että se on merkitty neuvoston hyväksymissä Syyriaan kohdistettavissa rajoittavissa toimenpiteissä tarkoitettujen henkilöiden luetteloihin ja pysytetty niissä, vetoamalla siihen, että kolmannen valtion kansallinen viranomainen valvoo sen toimia, mukaan lukien toimia, joilla on yhteys unioniin.

(ks. 116–122 kohta)

8.      Se, että puolustautumisoikeuksia ja erityisesti oikeutta tulla kuulluksi rajoittavista toimenpiteistä noudatetaan, ei edellytä, että unionin viranomaisten on ennen kuin henkilö tai yhteisö ensimmäisen kerran merkitään luetteloon, jossa määrätään rajoittavista toimenpiteistä, annettava merkitsemisen perusteet tiedoksi asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle. Tällainen ennalta ilmoittaminen olisi nimittäin omiaan vaarantamaan unionin viranomaisten määräämien, varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden tehokkuuden. Jotta tällaisten toimenpiteiden tavoitteet saavutettaisiin, toimenpiteillä on niiden luonteen vuoksi oltava yllättävä vaikutus, ja niitä on sovellettava välittömästi alkavin vaikutuksin. Neuvosto ei siten ole velvollinen kuulemaan rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevaa henkilöä ennen kuin tämä ensimmäisen kerran merkitään näissä toimenpiteissä tarkoitettujen henkilöiden luetteloihin. Tässä yhteydessä mahdollisuus, että tällainen henkilö kääntyy neuvoston puoleen saatuaan tiedoksi merkitsemisensä rajoittavissa toimenpiteissä tarkoitettujen henkilöiden luetteloihin, riittää varmistamaan henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen. Asianomaisilla ei myöskään ole oikeutta tällaiseen kuulemiseen sen enempää asiaa koskevan lainsäädännön kuin puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen perusteella. Merkitystä on sitä vastoin sillä, että henkilö on pystynyt siitä lähtien, kun se merkittiin rajoittavissa toimenpiteissä tarkoitettujen henkilöiden luetteloihin, käyttämään puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan esittämällä neuvostolle ja unionin yleiselle tuomioistuimelle syyt, joiden perusteella se katsoo, ettei kyseinen merkitseminen ole oikeutettua.

(ks. 137–140, 145 ja 147 kohta)

9.      Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden alalla kyseisten toimenpiteiden yllättävää vaikutusta koskevaan argumenttiin ei lähtökohtaisesti voida vedota pätevästi, kun kyse on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta annettaessa myöhempiä toimia, joilla kantajan nimi on pysytetty rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa.

On kuitenkin niin, että oikeus tulla kuulluksi ennen sellaisten tointen antamista, joissa on pysytetty rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo oleviin henkilöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, edellyttää, että neuvosto on ottanut huomioon näitä henkilöitä vastaan puhuvia uusia seikkoja.

Kun henkilö on käyttänyt mahdollisuutta tulla kuulluksi tiettyjen myöhempien toimien antamisesta lähettämällä neuvostolle kirjeen, johon tämä on vastannut vasta henkilön nostettua kanteen kyseisistä toimista, sillä, että neuvoston olisi pitänyt kuulla kyseistä henkilöä ennen mainittujen toimien antamista, ei ole vaikutuksia, kun neuvosto on pysyttänyt henkilön nimen kyseessä olevissa luetteloissa ottamatta henkilön osalta huomioon mitään uutta seikkaa.

(ks. 148–154 kohta)

10.    Vaikka parlamentin osallistuminen lainsäädäntömenettelyyn ilmentää unionissa perustavanlaatuista demokratian periaatetta, jonka mukaan kansalaiset osallistuvat vallankäyttöön kansanedustuslaitoksen välityksellä, SEUT 75 ja SEUT 215 artiklan välinen ero parlamentin osallistumisessa johtuu Lissabonin sopimuksen laatijoiden tekemästä valinnasta antaa parlamentille rajallisempi rooli yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvassa unionin toiminnassa.

Tässä yhteydessä ei pidetä unionin oikeuden vastaisena mahdollisuutta toteuttaa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden perusoikeuksiin suoraan vaikuttavia toimenpiteitä sellaisen menettelyn avulla, johon parlamentti ei voi osallistua, koska velvollisuus kunnioittaa perusoikeuksia koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin kaikkia toimielimiä, elimiä ja laitoksia. Lisäksi SEUT 215 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan tässä artiklassa tarkoitetut toimet sisältävät tarvittavat säännökset oikeusturvasta. Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 442/2011 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 36/2012 kaltainen toimi voidaan näin ollen antaa SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla, kunhan se sisältää takeita asianomaisten henkilöiden perusoikeuksien kunnioittamisesta.

Tässä tapauksessa asetus N:o 36/2012 sisältää tarvittavat säännökset perusoikeuksien suojan turvaamiseksi, koska erityisesti sen 32 artiklan 2–4 kohdassa neuvosto velvoitetaan perustelemaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön merkitseminen tähän asetukseen sisältyvien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, antamaan luetteloon merkitseminen tiedoksi kyseisille henkilöille suoraan tai julkaisemalla ilmoitus ja antamaan näille mahdollisuus huomautusten tekemiseen, tarkastelemaan päätöstään uudelleen, jos esitetään konkreettista uutta näyttöä tai tehdään huomautuksia, ja tarkastelemaan luetteloita uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään 12 kuukauden välein.

(ks. 161–163 kohta)