Valitus, jonka Euroopan investointipankki on tehnyt 2.2.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-370/20, KL v. Euroopan investointipankki, 24.11.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-68/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan investointipankki (EIP) (edustaja: asianajaja G. Faedo, I. Zanin)

Muu osapuoli: KL

Vaatimukset

EIP vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

ottaa valituksen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-370/20 antaman tuomion

mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että asia on ratkaisukelpoinen, hyväksyy EIP:n ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

velvoittaa KL:n korvaamaan kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

EIP esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste, joka jakautuu neljään osaan, koskee työkyvyttömyyttä koskevien EIP:n sisäisten sääntöjen ja määräysten virheellistä tulkintaa.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee työkyvyttömyyttä sellaisena kuin se on määriteltynä EIP:n henkilöstöön sovellettavaa eläkejärjestelmää koskevan siirtymäsäännöstön (jäljempänä eläkejärjestelmää koskeva säännöstö) 46-1 artiklassa ja EIP:n hallinnollisten säännösten 11.1. artiklassa. Katsoessaan, että mainituissa artiklassa tarkoitettua työkyvyttömyyden käsitettä on tulkittava siten, että se koskee EIP:n työntekijää, jonka EIP:n perustama työkyvyttömyyslautakunta on todennut kyvyttömäksi palaamaan tehtäviinsä tai vastaaviin tehtäviin tässä elimessä, unionin yleinen tuomioistuin on ottanut EIP:n sisäisten sääntöjen sanamuodon ja sisällön huomioon vääristyneellä tavalla ja omaksunut tulkinnan, joka on ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa, joka työkyvyttömyyseläkkeellä on sosiaalisena suojelutoimenpiteenä.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on jättänyt EIP:n perustamien työkyvyttömyyslautakuntien toimivallan ulkopuolelle mahdollisuuden lausua EIP:n työntekijän kyvystä työskennellä sen ulkopuolella yleisillä työmarkkinoilla.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut eläkejärjestelmää koskevan säännöstön 46-1 artiklaa ja hallinnollisten säännösten 11.1 artiklaa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 78 artiklaa koskevan analogiapäätelmän perusteella.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole hyväksynyt EIP:n kannattamaa tulkintaa eläkejärjestelmää koskevan säännöstön 51-1 artiklasta ja kun se ei ole tulkinnut mainittua artiklaa yhdessä eläkejärjestelmää koskevan säännöstön 46-1 artiklan kanssa.

Toinen valitusperuste, joka jakautuu kahteen osaan, koskee tosiseikkojen huomioon ottamista kahdella tapaa vääristyneellä tavalla.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että työkyvyttömyyslautakunnan asiakirjat, joita kaikki kyseisen lautakunnan jäsenet eivät olleet allekirjoittaneet, olivat oikeudellisesti sitovia.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti työkyvyttömyyslautakunnan lausunnon sisällön, kun se on katsonut työkyvyttömyyslautakunnan todenneen, että kantaja oli kyvytön hoitamaan tehtäviään EIP:ssä, vaikka kaikissa lomakkeissa, jotka kaikki mainitun lautakunnan jäsenet olivat allekirjoittaneet, todettiin, että kantaja ei ollut työkyvytön.

____________