Valitus, jonka EVH GmbH on tehnyt 1.3.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-53/21, EVH GmbH v. Euroopan komissio, 20.12.2023 antamasta tuomiosta

(Asia C-171/24 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: EVH GmbH (edustajat: I. Zenke, Rechtsanwältin ja T. Heymann, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, E.ON SE ja RWE AG

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan yleisen unionin tuomioistuimen 20.12.2023 antaman tuomion EVH GmbH v. komissio (T-53/21) ja kumoamaan E.ON/innogy -keskittymästä 17.9.2019 annetun Euroopan komission päätöksen (asia M.8870, EUVL 2020, C 379, s. 16)

toissijaisesti ja joka tapauksessa palauttamaan asian T-53/21 unionin yleiselle tuomioistuimelle ratkaisun antamista varten

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna kantajalle asiassa T-53/21 edustajien palkkioista ja matkakuluista aiheutuneet kustannukset.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu viiteen kanneperusteeseen.

Unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin tulkinnut virheellisesti unionin oikeutta eli SEUT 101 artiklaa ja sulautuma-asetuksen¹ 21 artiklan 1 kohtaa. Se on virheellisesti jättänyt soveltamatta SEUT 101 artiklaa sulautuma-asetuksen 21 artiklan väitetyn estävän vaikutuksen perusteella, jättänyt ottamatta huomioon kantajan esittämät todisteet E.ONin ja RWE:n välisestä kartellista ja rikkonut kantajan menettelyllisiä oikeuksia jättäessään huomiotta kantajan esittämät tosiseikat.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että hallinnolliset menettelyt M.8870, M.8871 ja B8-28/19 eivät kuuluneet yhteen ainoaan keskittymään, vaikka ne olisi pitänyt tutkia yrityskeskittymien valvontamenettelyssä, ja se on näin toimiessaan rikkonut sulautuma-asetuksen 3 artiklaa. Yhtäältä 16,67 prosentin omistusosuus, joka RWE:llä on E.ONissa, on jätetty huomiotta. Toisaalta sulautuma-asetuksen 3 artiklassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 20 perustelukappaleen kanssa, tarkoitettu keskittymän käsite on jätetty huomiotta.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on myös rikkonut sulautuma-asetuksen 2 artiklaa määritellessään markkinat virheellisesti, arvioidessaan virheellisesti keskittymästä aiheutuvia seurauksia ja talousennusteita sekä luokitellessaan sitoumukset virheellisesti.

Neljänneksi valituksenalaiseen tuomioon liittyy ilmeisiä virheellisyyksiä tai siinä on vääristetty tosiseikkoja, ja valittaja on jättänyt niitä koskevan oikaisupyynnön.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin on asettanut liiallisia näyttöä koskevia velvoitteita vaatiessaan useaan otteeseen ilmeisiä arviointivirheitä koskevan näytön osalta, että kantajan olisi esitettävä muiden kuin komission suorittamien tutkimusten tulokset ja toimitettava laskennallinen näyttö niistä konkreettisista johtopäätöksistä, joihin komissio olisi päätynyt, jos se olisi suorittanut asianmukaisen tutkimuksen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on loukannut todistustaakan jakoa koskevia periaatteita hylätessään kantajan pyynnön saada tutustua menettelyä koskevaan asiakirja-aineistoon.

____________

¹     Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus; jäljempänä sulautuma-asetus) (EUVL 2004, L 24, s. 1).