UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
24 päivänä lokakuuta 2018 (*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin 42 BELOW rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen rekisteröimätön kuviomerkki VODKA 42 – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) – Käyttö liike-elämässä – Kansallisen oikeuden soveltaminen EUIPO:ssa
Asiassa T‑435/12,
Bacardi Co. Ltd, kotipaikka Vaduz (Liechtenstein), edustajinaan aluksi asianajaja M. Reinisch, sittemmin asianajajat A. Parassina, L. Rigas ja L. Lorenc,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään aluksi P. Geroulakos, sittemmin D. Gája ja D. Walicka,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Palírna U zeleného stromu a. s., aiemmin Granette & Starorežná Distilleries a.s., kotipaikka Ústí nad Labem (Tšekki), edustajanaan asianajaja T. Chleboun,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 9.7.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 2100/2011-2), joka koskee Granette & Starorežná Distilleriesin ja Bacardin välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.9.2012 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.2.2013 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.1.2013 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.3.2013 jätetyn kantajan vastauksen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.8.2013 jätetyn EUIPO:n vastauksen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.8.2013 jätetyn väliintulijan vastauksen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen asianosaisille esittämät kirjalliset kysymykset ja unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastaavasti 13. ja 20.5.2015 jätetyt kantajan ja EUIPO:n vastaukset näihin kysymyksiin,
ottaen huomioon kantajan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.4.2015 jättämän vaatimuksen asian käsittelyn lykkäämisestä ja tätä vaatimusta koskevat EUIPO:n ja väliintulijan vastaavasti 6. ja 13.5.2015 jättämät huomautukset,
ottaen huomioon ensimmäisen jaoston puheenjohtajan (aiempi kokoonpano) 10.6.2015 antaman asian käsittelyn lykkäämistä koskevan määräyksen,
ottaen huomioon asian käsittelyn jatkamisen 10.11.2015,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.12.2015 jätetyn kantajan vaatimuksen asian käsittelyn lykkäämisestä ja EUIPO:n 7.1.2016 jättämät tätä vaatimusta koskevat huomautukset,
ottaen huomioon ensimmäisen jaoston puheenjohtajan (aiempi kokoonpano) 20.1.2016 tekemän päätöksen asian käsittelyn lykkäämisestä,
ottaen huomioon asian käsittelyn jatkamisen 20.6.2016,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.8.2016 jätetyn kantajan vaatimuksen asian käsittelyn lykkäämisestä ja EUIPO:n ja väliintulijan vastaavasti 26.8. ja 8.9.2016 jättämät tätä vaatimusta koskevat huomautukset,
ottaen huomioon ensimmäisen jaoston puheenjohtajan (aiempi kokoonpano) 12.9.2016 tekemän päätöksen asian käsittelyn lykkäämisestä,
ottaen huomioon asian käsittelyn jatkamisen 13.3.2017,
ottaen huomioon asianosaisten 16. ja 17.5.2017 jättämät vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimenpiteinä esittämiin kysymyksiin,
ottaen huomioon 7.11.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Bacardi Co. Ltd teki 26.6.2009 EU-tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna [korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)], nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 33 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Alkoholijuomat (paitsi oluet), mukaan lukien vodka, vodkapohjaiset ja vodkalla maustetut juomat”.
4 EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 14.12.2009 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 59/2009.
5 Väliintulija Granette & Starorežná Distilleries a.s., josta on tullut Palírna U zeleného stromu a.s., esitti asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 46 artikla) nojalla väitteen edellä 3 kohdassa tarkoitettuja tavaroita varten haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan.
6 Väite perustui erityisesti rekisteröimättömään tavaramerkkiin, jota käytetään Tšekissä ja Slovakiassa ”alkoholijuomia eli vodkaa” varten (jäljempänä rekisteröimätön tavaramerkki) ja joka on alla esitetty merkki:
7 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa (joista on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 4 kohta) tarkoitettuihin perusteisiin.
8 Väiteosasto hylkäsi 12.8.2011 väitteen kokonaisuudessaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 kohdan perusteella ja velvoitti väliintulijan korvaamaan väitemenettelyyn liittyvät kulut.
9 Väliintulija teki 10.10.2011 väiteosaston päätöksestä valituksen EUIPO:ssa asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.
10 EUIPO:n toinen valituslautakunta hyväksyi väliintulijan valituksen 9.7.2012 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös).
11 Ensiksi valituslautakunta palautti mieleen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa asetetut kumulatiiviset edellytykset.
12 Toiseksi valituslautakunta huomautti, että Tšekin tasavallassa 3.12.2003 annetun lain nro 441/2003 Sb. (jäljempänä Tšekin tavaramerkkilaki) 7 §:n 1 momentin g kohdassa annettiin sellaisten rekisteröimättömien tavaramerkkien haltijoille, joita käytettiin liike-elämässä ennen rekisteröintihakemuksen jättämistä ja joiden vaikutusalue oli laajempi kuin paikallinen, oikeus kieltää myöhemmät tavaramerkit, jos merkit olivat samat tai samankaltaiset ja kattoivat samankaltaiset tavarat tai palvelut.
13 Kolmanneksi valituslautakunta katsoi, että väliintulija oli käsiteltävässä asiassa osoittanut riittävällä tavalla yhtäältä, että rekisteröimättömän tavaramerkin kattamia tavaroita oli myyty eri paikoissa ainakin Tšekin alueella, ja toisaalta, että tällaista myyntiä oli tapahtunut ennen haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämistä taloudelliseen hyötyyn tähtäävän kaupallisen toiminnan yhteydessä.
14 Valituslautakunta päätteli, että oikeudet rekisteröimättömään tavaramerkkiin oli saatu sen kautta, että väliintulija oli käyttänyt sitä ”alkoholijuomia eli vodkaa” varten ennen haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää.
15 Neljänneksi valituslautakunta arvioi sitä, antoiko rekisteröimätön tavaramerkki haltijalleen oikeuden kieltää haetun tavaramerkin käyttö, ja tutki tässä yhteydessä, täyttyivätkö Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa asetetut edellytykset.
16 Tältä osin valituslautakunta korosti aivan aluksi, että kyseessä olevat tavarat oli tarkoitettu Tšekin alueella asuvalle suurelle yleisölle.
17 Tämän jälkeen valituslautakunta katsoi yhtäältä, että kyseiset tavarat olivat samoja tai hyvin samankaltaisia, ja toisaalta, että kyseiset merkit olivat kokonaisuutena samankaltaisia ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön osalta.
18 Lisäksi valituslautakunta katsoi, että rekisteröimättömän tavaramerkin luontainen erottamiskyky oli keskimääräinen.
19 Edellä esitetyn perusteella valituslautakunta päätteli, että käsiteltävässä asiassa kohdeyleisön keskuudessa oli sekaannusvaara.
20 Lopuksi valituslautakunta katsoi pääasiallisesti, ettei EUIPO:lla ollut toimivaltaa lausua kantajan väitteestä, jonka mukaan rekisteröimättömän tavaramerkin käyttö merkitsi vilpillistä kilpailua sekä sen tekijänoikeuksien loukkaamista, ja ettei tämä ei voinut sellaisenaan saattaa kyseenalaiseksi kyseisen tavaramerkin olemassaoloa ja pätevyyttä.
21 Näin ollen valituslautakunta yhtäältä hyväksyi valituksen ja siten rekisteröimättömään tavaramerkkiin perustuvan väitteen ja toisaalta velvoitti kantajan korvaamaan väitemenettelystä ja valitusmenettelystä aiheutuneet kulut asetuksen N:o 207/2009 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 109 artiklan 1 kohta) mukaisesti.
Asianosaisten vaatimukset
22 Kantaja vaatii kannekirjelmässä, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– hylkää haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan esitetyn väitteen
– toimittaa EUIPO:lle annettavan tuomion
– velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Luovuttuaan vastauksessaan toisesta ja kolmannesta vaatimuksesta kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
26 EUIPO väittää pääasiallisesti, ettei kantajan vaatimusta riidanalaisen päätöksen kumoamisesta voida ottaa tutkittavaksi, koska lukuun ottamatta sitä väitettä, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt virheen katsoessaan, että rekisteröimättömän merkin käyttöä koskevat todisteet olivat riittävät väitteen hyväksymiseksi, kannekirjelmä ei sisällä riittävän selviä perusteluja tai selityksiä syistä, joiden vuoksi valituslautakunnan arviointi olisi virheellinen.
27 Kantaja väittää antaneensa riittävästi selityksiä tältä osin kannekirjelmässä ja osoittaneensa, että Tšekin oikeuden mukaisesti valituslautakunnan olisi pitänyt vaatia väliintulijaa esittämään lisätodisteita rekisteröimättömän tavaramerkin jatkuvan käytön näyttämiseksi toteen.
28 Aluksi on todettava, että EUIPO arvostelee oikeudenkäyntiväitteessään esitetyn perustelun epäselvyyttä ja yleisyyttä ja sitä, ettei muita perusteluja ole esitetty sen väitteen tueksi, jonka mukaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu käyttöä liike-elämässä koskeva edellytys ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa.
29 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan nojalla kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin tämä perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (ks. vastaavasti määräys 25.7.2000, RJB Mining v. komissio, T-110/98, EU:T:2000:199, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.4.2003, Travelex Global and Financial Services ja Interpayment Services v. komissio, T-195/00, EU:T:2003:111, 26 kohta).
30 Käsiteltävässä asiassa tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat kantajan sen väitteen perustana, jonka mukaan valituslautakunta on katsonut virheellisesti, että todisteet rekisteröimättömän tavaramerkin käytöstä olivat riittäviä väitteen hyväksymiseksi, käyvät selvästi ilmi kannekirjelmästä.
31 Kannekirjelmän kohdassa B. III kantaja nimittäin väittää pääasiallisesti, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu liike-elämässä käyttöä koskeva edellytys ei täyttynyt rekisteröimättömän tavaramerkin osalta, sillä väliintulija ei ollut esittänyt näyttöä kyseisen merkin jatkuvasta, keskeytymättömästä ja nykyisestä käytöstä väiteosaston päätöksen tekopäivään, eli 12.8.2011 saakka.
32 Tällainen väite on kuitenkin riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta EUIPO voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. EUIPO:n esittämä oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.
Asiakysymys
33 Kantaja esittää pääasiallisesti kaksi kanneperustetta. Ensimmäinen koskee yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995, L 303, s. 1) 50 säännön 2 kohdan g alakohdan rikkomista. Toinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan g alakohdan rikkomista
34 Kantaja katsoo, että valituslautakunta on tehnyt virheellisen yhteenvedon asiaa koskevista tosiasioista. Sen mukaan valituslautakunta on tehnyt epätäydellisen tiivistelmän sen väiteosastossa sekä valituslautakunnassa esittämistä lausumista. Ensinnäkään Tšekin oikeutta koskevia väitteitä ja erityisesti vilpilliseen kilpailuun ja tekijänoikeuksiin liittyviä väitteitä ei ole toistettu. Edelleen riidanalaisen päätöksen 14 kohtaan sisältyvä tiivistelmä lausumista koskee yksinomaan väitteitä, jotka liittyvät 10.9.2003 rekisteröityyn tšekkiläiseen tavaramerkkiin nro 263350, johon väliintulijan väite perustui, eikä yhtäkään rekisteröimättömään tavaramerkkiin perustuvista väitteistä ole toistettu. Lopuksi kantaja väittää, että valituslautakunta on jättänyt tutkimatta väitteet, joilla pyritään osoittamaan, ettei kyseinen tavaramerkki ollut suojattu Tšekin oikeuden mukaan, koska se merkitsi vilpillistä kilpailua ja loukkasi sen tekijänoikeuksia merkkiin 42 BELOW. Tämän vuoksi se vetoaa asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan g alakohdan rikkomiseen sekä sen väitteiden, joista osa on jätetty huomiotta, riittämättömään tutkimiseen.
35 EUIPO ja väliintulija kyseenalaistavat käsiteltävän kanneperusteen perusteltavuuden.
36 Aluksi on tärkeää muistuttaa, että asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan g alakohdan mukaan valituslautakunnan päätökseen on sisällyttävä yhteenveto tosiasioista.
37 Näin ollen on tarkasteltava riidanalaisen päätöksen sisältöä sen selvittämiseksi, sisältääkö se yhteenvedon tosiasioista ja erityisesti kantajan hallinnollisessa menettelyssä esittämistä väitteistä.
38 Yhtäältä, kuten riidanalaisen päätöksen 7 kohdasta ilmenee, valituslautakunta on tehnyt erityisen yksityiskohtaisesti yhteenvedon kantajan väiteosastossa esittämistä väitteistä. Se on erityisesti riidanalaisen päätöksen 7 kohdan seitsemännessä ja kahdeksannessa luetelmakohdassa viitannut kantajan väitteisiin, jotka koskevat vilpillistä kilpailua ja tekijänoikeuksia koskevaa Tšekin oikeutta. Lisäksi se on riidanalaisen päätöksen 69 kohdassa palauttanut mieleen kantajan väitteen, jonka mukaan rekisteröimättömän tavaramerkin käyttö väliintulijan toimesta oli lainvastaista, koska se merkitsi vilpillistä kilpailua ja loukkasi kantajan tekijänoikeuksia.
39 Toisaalta, kuten riidanalaisen päätöksen 14 kohdasta ilmenee, valituslautakunta on tehnyt yhteenvedon kantajan väitteistä, jotka koskevat pääasiallisesti väliintulijan väiteosaston päätöksestä tekemän valituksen hylkäämistä. Se on palauttanut mieleen erityisesti kantajan väitteen, jonka mukaan – vaikka väliintulija piti haettua tavaramerkkiä ja rekisteröimätöntä tavaramerkkiä kokonaisuutena samankaltaisina – tämä ei voinut vedota lausuntatavan samankaltaisuuteen, kun otetaan huomioon, että sanat ”below” ja ”vodka” ääntyivät täysin eri tavalla.
40 Näin ollen valituslautakunta on tehnyt asianmukaisen yhteenvedon kaikista kantajan esittämistä väitteistä.
41 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan rikkomista
42 Kantaja väittää pääasiallisesti, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa siltä osin kuin se on päätellyt, että rekisteröimätön tavaramerkki täytti kyseisessä artiklassa asetetut edellytykset ja mahdollisti näin ollen haetun tavaramerkin rekisteröinnin estämisen.
43 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan mukaan rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun merkin kuin tavaramerkin haltija voi vastustaa unionin tavaramerkin rekisteröintiä, jos kyseinen rekisteröimätön tavaramerkki tai merkki täyttää neljä kumulatiivista edellytystä: sitä on käytettävä elinkeinotoiminnassa, sen vaikutusalueen on oltava laajempi kuin paikallinen, oikeuden merkkiin on oltava saatu sen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, jossa merkkiä on käytetty ennen unionin tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää, ja lopuksi merkin haltijalla on oltava oikeus kieltää tämän merkin perusteella myöhemmän tavaramerkin käyttäminen. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten jos rekisteröimätön tavaramerkki tai merkki ei täytä yhtä näistä edellytyksistä, asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun rekisteröimättömän tavaramerkin tai muiden merkkien, joita käytetään elinkeinotoiminnassa, olemassaoloon perustuva väite ei voi menestyä (ks. tuomio 12.10.2017, Moravia Consulting v. EUIPO – Citizen Systems Europe (SDC-888TII RU), T-317/16, ei julkaistu, EU:T:2017:718, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Kaksi ensimmäistä edellytystä, eli ne, jotka liittyvät kyseisen merkin käyttöön ja vaikutusalueeseen, joka ei saa olla pelkästään paikallinen, seuraavat asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta itsestään, ja niitä on näin ollen tulkittava unionin oikeuden valossa. Mainitussa asetuksessa vahvistetaan näin ollen yhtenäiset standardit, jotka koskevat merkkien käyttöä ja niiden vaikutusaluetta ja jotka ovat johdonmukaisia tällä asetuksella toimeenpannun järjestelmän perustana olevien periaatteiden kanssa (tuomio 24.3.2009, Moreira da Fonseca v. SMHV – General Óptica (GENERAL OPTICA), T-318/06–T-321/06, EU:T:2009:77, 33 kohta; tuomio 4.7.2014, Construcción, Promociones e Instalaciones v. SMHV – Copisa Proyectos y Mantenimientos Industriales (CPI COPISA INDUSTRIAL), T-345/13, ei julkaistu, EU:T:2014:614, 41 kohta ja tuomio 12.10.2017, SDC-888TII RU, T-317/16, ei julkaistu, EU:T:2017:718, 39 kohta).
45 Sitä vastoin sanamuodosta ”jos siltä osin kuin tähän merkkiin sovellettavan jäsenvaltion oikeuden mukaan” seuraa, että kaksi muuta asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa mainittua edellytystä ovat sellaisia asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä, joita edeltävistä poiketen arvioidaan kyseiseen merkkiin sovellettavassa oikeudessa vahvistettujen arviointiperusteiden mukaan. Tämä viittaus kyseiseen merkkiin sovellettavaan oikeuteen on täysin asianmukainen, koska asetuksessa N:o 207/2009 annetaan mahdollisuus vedota unionin tavaramerkkijärjestelmään kuulumattomiin merkkeihin unionin tavaramerkkiä vastaan. Näin ollen vain kyseiseen merkkiin sovellettavassa oikeudessa voidaan vahvistaa, onko se aikaisempi kuin unionin tavaramerkki ja voidaanko sen perusteella kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö (tuomio 24.3.2009, GENERAL OPTICA, T-318/06–T-321/06, EU:T:2009:77, 34 kohta ja tuomio 12.10.2017, SDC-888TII RU, T-317/16, ei julkaistu, EU:T:2017:718, 40 kohta).
46 Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, ettei rekisteröimättömän tavaramerkin vaikutusalue ole pelkästään paikallinen. Sitä vastoin kantaja katsoo, että valituslautakunta ei ole arvioinut oikein sitä, täyttyikö käyttöä liike-elämässä koskeva edellytys. Sen mukaan valituslautakunnan oli nimittäin osoitettava, että kyseistä tavaramerkkiä oli käytetty jatkuvasti siihen päivään, jona väiteosasto oli antanut päätöksensä, eli 12.8.2011 saakka. Lisäksi se moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se ole tutkinut tyhjentävästi Tšekin oikeutta, ja on siten päätellyt sellaisten kyseisen oikeuden säännösten perusteella, jotka eivät olleet merkityksellisiä käsiteltävässä asiassa, yhtäältä, että väliintulijalla oli oikeudet kyseiseen tavaramerkkiin, ja toisaalta, että kyseinen tavaramerkki antoi sille oikeuden kieltää haetun tavaramerkin käyttäminen. Lopuksi kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se on katsonut, ettei sillä ole toimivaltaa arvioida saman tavaramerkin pätevyyttä ja niin muodoin siitä, että se on hyväksynyt väitteen pätemättömän merkin perusteella.
47 Toinen kanneperuste jakautuu pääasiallisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koskee virhettä, jonka valituslautakunta on tehnyt arvioidessaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa asetettua edellytystä, joka koskee rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä liike-elämässä. Toinen osa koskee virhettä, jonka valituslautakunta on tehnyt, kun se ei ole tutkinut Tšekin oikeuden säännöksiä, jotka ovat merkityksellisiä käsiteltävässä asiassa mainitun säännöksen soveltamiseksi. Kolmas osa koskee virhettä, jonka valituslautakunta on tehnyt, kun se on todennut, ettei sillä ole toimivaltaa arvioida rekisteröimättömän tavaramerkin pätevyyttä Tšekin oikeuden vilpillistä kilpailua ja tekijänoikeuksia koskevien säännösten perusteella.
– Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa
48 Kantaja katsoo, että valituslautakunta on tehnyt virheen katsoessaan, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä liike-elämässä koskeva edellytys täyttyi käsiteltävässä asiassa. Se väittää yhtäältä, että tätä edellytystä oli arvioitava päivänä, jona väiteosasto teki päätöksensä, eli 12.8.2011, ja toisaalta, että väliintulijan oli näytettävä toteen rekisteröimättömän tavaramerkin jatkuva, keskeytymätön ja nykyinen käyttö kyseiseen päivään saakka. Se katsoo, että koska kysymys siitä, onko kyseinen tavaramerkki olemassa, riippuu kansallisesta oikeudesta, tässä tapauksessa Tšekin oikeudesta, myös tavaramerkin jatkuva olemassaolo on näytettävä toteen. Tältä osin kantaja huomauttaa, että väliintulija oli lakannut käyttämästä rekisteröimätöntä tavaramerkkiä vuoden 2011 tammikuun tienoilla ja se oli korvattu logolla VODKA 42 BLENDED.
49 EUIPO vaatii kanneperusteen tämän osan hylkäämistä. Yhtäältä unionin oikeuden mukaisesti huomioonotettava päivämäärä rekisteröimättömän tavaramerkin käytön arvioimiseksi on sen mukaan haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivä, eli käsiteltävässä asiassa 26.6.2009. Toisaalta se katsoo, että Tšekin oikeudessa säädetty rekisteröimättömän merkin jatkuvaa käyttöä koskeva edellytys ei ole merkityksellinen sen päivän määrittämiseksi, jona aikaisemman rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä on arvioitava.
50 Väliintulija katsoo, että väitettä, jonka mukaan rekisteröimätöntä tavaramerkkiä ei ole käytetty vuodesta 2011 lähtien, ei ole esitetty väitemenettelyn yhteydessä eikä EUIPO näin ollen voinut ottaa sitä huomioon asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 95 artiklan 2 kohta) mukaisesti. Lisäksi se väittää, että ainoa kysymys, jolla on merkitystä, on kysymys siitä, käyttikö se kyseistä tavaramerkkiä väitteensä jättämispäivänä tai viimeistään todisteiden EUIPO:lle esittämisen määräajan päättyessä.
51 Aivan aluksi on todettava, että kantaja vaati, että todisteet rekisteröimättömän tavaramerkin käytöstä, jotka väliintulija on toimittanut vastauskirjelmänsä liitteenä, on jätettävä tutkimatta. Kantaja totesi, että nämä todisteet oli esitetty ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa. EUIPO ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa samalla tavalla kuin kantaja, että väliintulijan vastauskirjelmässään toimittamat todisteet oli jätettävä tutkimatta. Sitä vastoin väliintulija väitti, että sen unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät todisteet voidaan ottaa tutkittavaksi, ja jätti asian joka tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen harkittavaksi.
52 Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artikla) tarkoitettu EUIPO:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta. Tuosta säännöksestä seuraa, että sellaisiin tosiseikkoihin, joihin osapuolet eivät ole vedonneet EUIPO:n elimissä, ei enää voida vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pannussa oikeudenkäynnissä ja että unionin yleinen tuomioistuin ei voi tutkia uudelleen tosiseikkoja siinä ensimmäistä kertaa esitettyjen todisteiden valossa. EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta on nimittäin arvioitava niiden tietojen valossa, joita sillä on voinut olla päätöstä tehdessään (tuomio 18.7.2006, Rossi v. SMHV, C‑214/05 P, EU:C:2006:494, 50–52 kohta; tuomio 18.12.2008, Les Éditions Albert René v. SMHV, C‑16/06 P, EU:C:2008:739, 136–138 kohta ja tuomio 16.1.2014, Optilingua v. SMHV – Esposito (ALPHATRAD), T-538/12, ei julkaistu, EU:T:2014:9, 19 kohta).
53 Käsiteltävässä asiassa väliintulija esitti vastauskirjelmänsä liitteessä laskuja, joilla pyrittiin osoittamaan sen tavaramerkin jatkuva käyttö Tšekin alueella vuodesta 2007 alkaen väiteosaston päätöksen tekopäivään saakka, tai jopa tämän päivän jälkeen.
54 On kuitenkin kiistatonta, että nämä todisteet esitettiin ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kun otetaan huomioon edellä 52 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, ne on siis jätettävä tutkimatta.
55 Tämän jälkeen on korostettava, että valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa, että merkityksellinen ajanjakso, johon rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä koskevien todisteiden oli pääasiallisesti liityttävä, oli ”sama tai aikaisempi kuin riidanalaisen hakemuksen jättämispäivä, eli 26.6.2009”. Valituslautakunta päätteli lisäksi riidanalaisen päätöksen 39 kohdassa, että väliintulija oli saanut oikeuden kyseiseen tavaramerkkiin ”ennen [Euroopan unionin] tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättämispäivää”.
56 On todettava, että kantaja ei kiistä käsiteltävässä asiassa sitä, että rekisteröimätöntä tavaramerkkiä on käytetty elinkeinotoiminnassa Tšekin tasavallassa vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana, eli ennen haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää.
57 Sitä vastoin kantaja väittää, että valituslautakunnan olisi pitänyt vaatia väliintulijaa esittämään todisteet rekisteröimättömän tavaramerkin jatkuvasta, keskeytymättömästä ja nykyisestä käytöstä väiteosaston päätöksen tekopäivään, eli 12.8.2011 saakka. Tässä yhteydessä se väittää, ettei väliintulija ole esittänyt mitään näyttöä rekisteröimättömän tavaramerkin käytöstä vuosien 2010 ja 2011 osalta. Lisäksi se väittää, että väliintulija oli lakannut käyttämästä kyseistä tavaramerkkiä vuoden 2011 tammikuun tienoilla.
58 Kantajan esittämät väitteet ohjaavat määrittämään päivän, jona valituslautakunnan oli arvioitava asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa asetettua käyttöä liike-elämässä koskevaa edellytystä.
59 Edellä 43 ja 44 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua ensimmäistä edellytystä, eli rekisteröimättömän merkin käyttöä liike-elämässä koskevaa edellytystä, on tulkittava unionin oikeuden valossa.
60 Merkin, johon väitteen tueksi vedotaan, liike-elämässä käyttöä koskevaan edellytykseen on lisäksi sovellettava samaa ajallista kriteeriä, josta säädetään nimenomaisesti asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a alakohdassa siltä osin kuin on kyse oikeuden saamisesta mainittuun merkkiin, eli päivää, jona unionin tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty (tuomio 29.3.2011, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, C‑96/09 P, EU:C:2011:189, 166 kohta ja tuomio 4.7.2014, CPI COPISA INDUSTRIAL, T-345/13, ei julkaistu, EU:T:2014:614, 47 kohta).
61 Valituslautakunta ei siis ole tehnyt virhettä arvioidessaan rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä koskevaa edellytystä päivänä, jona haetun tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty.
62 Lopuksi on todettava, että kantajan väitteet eivät voi kumota tätä päätelmää.
63 Kantaja väittää pääasiallisesti, että valituslautakunnan olisi pitänyt vaatia väliintulijaa osoittamaan rekisteröimättömän tavaramerkin jatkuva käyttö, koska Tšekin oikeudessa ja erityisesti Nejvyšší soudin (ylin tuomioistuin, Tšekki) 19.4.2012 antamassa tuomiossa (nro 23 Cdo 3412/2010) oli asetettu tämä vaatimus.
64 Tältä osin on erotettava toisistaan käyttöä elinkeinotoiminnassa koskeva edellytys, jota arvioidaan unionin oikeuden valossa, kuten edellä 44 kohdassa on todettu, ja asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu edellytys, joka koskee oikeuden saamista rekisteröimättömään merkkiin ja jota arvioidaan sen jäsenvaltion oikeuden valossa, jossa merkkiä käytettiin ennen EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättämispäivää, kuten edellä 45 kohdassa on korostettu.
65 Käsiteltävässä asiassa sillä tosiseikalla, että Tšekin oikeudessa asetetaan rekisteröimättömän merkin olemassaolon edellytykseksi näyttö sen jatkuvasta käytöstä, ei ole mitään vaikutusta siihen päivään, jona rekisteröimättömän tavaramerkin käyttöä on arvioitava ja joka edellä 60 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on päivä, jona EU-tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty.
66 Kantajan väite on näin ollen hylättävä.
67 Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä väitteitä, joiden mukaan rekisteröimätöntä tavaramerkkiä ei ollut käytetty jatkuvasti siltä osin kuin rekisteröimätöntä tavaramerkkiä oli muutettu tammikuussa 2011 lisäämällä sana ”blended” merkin loppuun. Ei ole myöskään tarpeen ottaa kantaa väliintulijan väitteisiin, joilla pyritään kyseenalaistamaan kyseisen tavaramerkin käyttöä koskevan näytön puuttumista vuodesta 2011 lukien koskevan väitteen tutkittavaksi ottaminen.
– Toisen kanneperusteen toinen osa
68 Väliintulija totesi väitteensä yhteydessä pääasiallisesti, että rekisteröimätön tavaramerkki antoi sille oikeuden vastustaa haetun tavaramerkin käyttöä Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan sekä Tšekin kauppalain, sellaisena kuin se otettiin käyttöön Tšekin lailla nro 513/1991 Sb., 44, 46. 47 ja 53 §:n perusteella
69 Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa säädetään seuraavaa:
”Haettua merkkiä ei rekisteröidä rekisteriin, jos merkin rekisteröintiä vastustaa (jäljempänä väite) virastoon jätetyllä väitteellä
– –
g) sellaisen samoja tai samankaltaisia tavaroita ja palveluja varten olevan rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin haltija, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, jos tämä merkki on sama tai samankaltainen kuin haettu merkki, jos oikeudet tähän merkkiin on saatu ennen rekisteröintihakemuksen jättämispäivää.”
70 Tšekin kauppalain 44 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Vilpillinen kilpailu on sellaista käyttäytymistä kaupallisessa kilpailussa tai kauppasuhteissa, joka on hyvien kilpailutapojen vastaista ja joka on omiaan aiheuttaman vahinkoa muille kilpailijoille, kuluttajille tai muille asiakkaille. Vilpillinen kilpailu on kielletty.”
71 Tšekin kauppalain 46 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Tavaroiden ja palvelujen harhaanjohtava merkintä
(1) Tavaroiden tai palvelujen harhaanjohtava merkintä on tavaroiden ja palvelujen merkitsemistä tavalla, joka luo markkinoilla virheellisen vaikutelman maasta, alueesta tai paikasta, josta siten merkityt tavarat tai palvelut ovat peräisin, tai antaa virheellisen vaikutelman siitä, että ne ovat peräisin tietyltä tuottajalta tai että niillä on tiettyjä ominaisuuksia tai tietty laatu. – –
– –”
72 Tšekin kauppalain 47 §:ssä säädettiin tapauksista, joissa on sekaannusvaara muun muassa erityismerkin käytön johdosta.
73 Tšekin kauppalain 53 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Henkilöt, joiden oikeuksia vilpillinen kilpailu loukkaa tai uhkaa loukata, voivat pyytää sitä, joka loukkaa heidän oikeuksiaan, pidättäytymään tällaisesta käyttäytymisestä tai lopettamaan tilanteen, joka loukkaa heidän oikeuksiaan. – –”
74 Kantaja väittää, että valituslautakunta on tehnyt virheen siltä osin kuin se ei ole selvittäessään sitä, täyttyivätkö asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, tarkastellut tyhjentävästi Tšekin oikeuden käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä säännöksiä, vaikka sillä oli tähän velvollisuus. Kantajan mukaan valituslautakunta tutki, antoiko rekisteröimätön tavaramerkki haltijalleen oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö, yksinomaan Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan perusteella, vaikka valituslautakunnan olisi pitänyt suorittaa tämä tarkastelu niiden edellytysten perusteella, jotka on asetettu Tšekin kauppalain vilpillistä kilpailua koskevassa 44 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä.
75 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
76 Tässä yhteydessä on todettava, että valituslautakunta ei ole käsiteltävässä asiassa tutkinut, oliko rekisteröimätön tavaramerkki suojattu Tšekin kauppalain 44 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaisesti, vaikka väliintulija oli yhtäältä perustanut väitteensä nimenomaan näihin säännöksiin ja kantaja oli toisaalta nimenomaan todennut, että Tšekin tavaramerkkilain säännökset eivät olleet merkityksellisiä.
77 Kantajan osalta tämä tutkimuksen tekemättä jättäminen vaikuttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuteen lähinnä sen vuoksi, että EUIPO:lla oli velvollisuus tutkia Tšekin oikeutta laajasta näkökulmasta sen määrittämiseksi, antoiko rekisteröimätön tavaramerkki väliintulijalle oikeuden kieltää myöhempi tavaramerkki, ja näin ollen, täyttyivätkö asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa asetetut edellytykset käsiteltävässä asiassa. Sen mukaan tämä velvollisuus seuraa selvästi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdasta, EUIPO:ssa käytäviä menettelyjä koskevista ohjeista, sellaisena kuin niitä sovellettiin riidanalaisen päätöksen tekopäivänä (jäljempänä EUIPO:n ohjeet), ja 29.3.2011 annetusta tuomiosta Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar (C‑96/09 P, EU:C:2011:189).
78 Ensiksi on hyödyllistä huomata, että sellaisten mitättömyysvaatimusten osalta, jotka perustuvat kansallisen oikeussäännön nojalla saatuun aikaisempaan oikeuteen, on jo todettu tehtävien jaosta mitättömyysvaatimuksen esittäjän, EUIPO:n toimivaltaisten elinten ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä, että asetuksen N:o 2868/95 37 säännössä säädetään, että vaatimuksen esittäjän on toimitettava ne tiedot, jotka osoittavat, että se voi sovellettavan kansallisen lain nojalla vedota kansallisen oikeuden mukaan suojattuun aikaisempaan oikeuteen. Tällä säännöllä asetetaan vaatimuksen esittäjälle velvollisuus esittää EUIPO:lle paitsi todisteet, jotka osoittavat, että sen sovellettaviksi vaatimien kansallisten säännösten mukaan edellytykset sille, että tämä voi kieltää EU-tavaramerkin käytön aikaisemman oikeuden perusteella, täyttyvät, myös todisteet kyseisten säännösten sisällöstä (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 49 ja 50 kohta; tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 34 kohta ja tuomio 5.4.2017, EUIPO v. Szajner, C‑598/14 P, EU:C:2017:265, 35 kohta).
79 Toiseksi erityisesti EUIPO:n velvollisuuksista unionin tuomioistuin on todennut, että kun EU-tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus perustuu kansallisen oikeuden säännössä suojattuun aikaisempaan oikeuteen, on ensinnäkin EUIPO:n toimivaltaisten elinten tehtävänä arvioida, millainen auktoriteetti ja merkitys niillä seikoilla on, jotka hakija on esittänyt asianomaisen säännön sisällön osoittamiseksi. Lisäksi on todettava, että koska EUIPO:n toimivaltaisten elinten päätös voi johtaa tavaramerkin haltijalle myönnetyn oikeuden menettämiseen, tällaisen päätöksen merkitys edellyttää välttämättä, että päätöksen antavan elimen tehtävänä ei ole pelkästään hyväksyä kansallista oikeutta sellaisena kuin mitättömyysvaatimuksen esittäjä on sen esittänyt (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 51 kohta; tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 35 ja 43 kohta ja tuomio 5.4.2017, EUIPO v. Szajner, C‑598/14 P, EU:C:2017:265, 36 kohta).
80 Kolmanneksi asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen harjoittamaan täyttä laillisuusvalvontaansa EUIPO:n sen arvioinnin osalta, joka koskee tietoja, jotka mitättömyysvaatimuksen esittäjä on esittänyt niiden kansallisen oikeuden säännösten sisällön osoittamiseksi, joissa säädettyyn suojaan hän vetoaa (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 52 kohta; tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 36 kohta ja tuomio 5.4.2017, EUIPO v. Szajner, C‑598/14 P, EU:C:2017:265, 37 kohta).
81 Lisäksi on todettava, että koska kansallisen oikeuden soveltamisella voidaan kyseessä olevassa menettelyllisessä asiayhteydessä evätä EU-tavaramerkin haltijalta tämän oikeudet, on välttämätöntä, että unionin yleinen tuomioistuin voi – sovellettavasta kansallisesta oikeudesta todisteina esitettyjen asiakirjojen puutteista huolimatta – harjoittaa tosiasiassa tehokasta valvontaa. Tätä varten on siis voitava tarkistaa esitettyjen asiakirjojen lisäksi niiden oikeussääntöjen, joihin mitättömyysvaatimuksen esittäjä on vedonnut, sisältö, soveltamisedellytykset ja ulottuvuus. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman laillisuusvalvonnan on täytettävä tehokkaan oikeussuojan periaatteen vaatimukset (tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 44 kohta ja tuomio 5.4.2017, EUIPO v. Szajner, C‑598/14 P, EU:C:2017:265, 38 kohta).
82 On tärkeää korostaa, että EUIPO:n ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta on toteutettava se edellytys huomioon ottaen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 tehokkaan vaikutuksen – eli EU-tavaramerkin suojan varmistamisen – takaamista (tuomio 27.3.2014, SMHV v. National Lottery Commission, C‑530/12 P, EU:C:2014:186, 40 kohta ja tuomio 5.4.2017, EUIPO v. Szajner, C‑598/14 P, EU:C:2017:265, 39 kohta).
83 Väitevaatimuksista, jotka perustuvat kansallisen oikeussäännön mukaiseen aikaisempaan oikeuteen, on todettava, että edellä 78–82 kohdassa esitettyjen kaltaiset seikat voidaan ottaa huomioon todistustaakan ja asianosaisten, EUIPO:n toimivaltaisten elinten ja unionin yleisen tuomioistuimen välisen tehtävien jaon osalta.
84 Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että väitteen tekijän on osoitettava, että rekisteröimätön tavaramerkki tai kyseessä oleva merkki kuuluu sen jäsenvaltion oikeuden, johon on vedottu, soveltamisalaan ja että sen nojalla voidaan kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö (tuomio 29.3.2011, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, C‑96/09 P, EU:C:2011:189, 190 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 20.4.2005, Atomic Austria v. SMHV – Fabricas Agrupadas de Muñecas de Onil (ATOMIC BLITZ), T-318/03, EU:T:2005:136, 33 kohta).
85 Lisäksi EUIPO:n asiana on tutkia, täyttyvätkö esitetyt rekisteröinnin hylkäämisen perusteet väitemenettelyssä. Tässä yhteydessä sen on arvioitava tosiseikkojen, joihin on vedottu, paikkansapitävyys ja asianosaisten esittämien seikkojen todistusvoima. Sitä voidaan vaatia huomioimaan muun muassa sen jäsenvaltion kansallinen oikeus, jossa aikaisempi merkki, johon väite perustuu, on suojattu. Tässä tapauksessa sen on selvitettävä viran puolesta tässä tarkoituksessa hyödyllisiksi katsominsa keinoin kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen kyseisen rekisteröinnin hylkäämisen perusteiden soveltamisedellytysten ja erityisesti esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esitettyjen asiakirjojen todistusvoiman arvioimiseksi (tuomio 20.4.2005, ATOMIC BLITZ, T-318/03, EU:T:2005:136, 34 ja 35 kohta).
86 On hyödyllistä todeta, että kantajan mainitsemien EUIPO:n ohjeiden C osan ”Väitemenettely” 4 jakson ”Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut oikeudet” 5.3.6 kohdasta ilmenee seuraavaa:
”On tarpeen osoittaa abstraktilla tavalla, että [rekisteröimättömät merkit] voivat olla sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan turvaamistoimenpiteen kohteena myöhempiä tavaramerkkejä vastaan [ja että] on myös tarpeen osoittaa, että kyseessä olevassa asiassa kieltomääräyksen saamisen edellytykset täyttyvät (suojan laajuus), jos tavaramerkkiä, joka on riidanalaisen [EU-]tavaramerkkiä koskevan hakemuksen kohteena, käytettäisiin kyseessä olevalla alueella.
Ensimmäinen kysymys (abstraktinen suoja) ratkaistaan yleensä käyttämällä liitteenä olevaa luetteloa, johon sisältyvät aikaisemmat sovellettavat oikeudet.
Toinen kysymys on myös ratkaistava sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti. – –”.
87 EUIPO:n ohjeiden 5.3.6 kohdan mukaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa on siis yhtäältä osoitettava, että asianomaisen jäsenvaltion oikeudessa annetaan suojaa rekisteröimättömille merkeille, ja toisaalta, että kansallisessa lainsäädännössä tässä tarkoituksessa asetetut edellytykset täyttyvät.
88 On lisättävä, että EUIPO:n ohjeiden saman C osan 4 jakson 5.4 kohdassa täsmennetään seuraavaa:
”– – tiettyyn väitteeseen tai seuraukseen nojautuvan osapuolen tehtävänä on esittää virastolle esitettyjen vaatimusten tukemiseksi välttämättömät väitteet, tosiseikat ja perustelut.
– –
Oikeudellisten seurausten vahvistamiseksi välttämättömien tosiseikkojen osalta, esimerkiksi maine tai todellinen käyttö, asetuksen N:o 207/2009 74 artiklan [1 kohdan] yleistä periaatetta sovelletaan alusta alkaen.
Nämä tosiseikat liittyvät seuraavan kaltaisiin näkökohtiin:
– – –
– Suojan laajuus (merkkien ja tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuus, sekaannusvaara) (kansallinen normi).
– Virasto tarkastelee 8 artiklan 4 kohdan nojalla sovellettavaa jäsenvaltioiden oikeutta tosiseikkoja koskevana kysymyksenä. Virasto ei voi määrittää viran puolesta ja täsmällisesti, mikä on 8 artiklan 4 kohdan yhteyteen kuuluvia oikeuksia koskeva lainsäädäntö kaikissa jäsenvaltiossa. Tämän näkökohdan tarkastelu tosiseikkoja koskevana kysymyksenä, jota asianosaisen, joka vetoaa kyseiseen oikeuteen, on tuettava todisteilla, on niiden arviointiperusteiden mukaista, joita jäsenvaltioiden tuomioistuimet soveltavat vieraan valtion oikeutta koskevissa asioissa kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien periaatteidensa mukaisesti.
– Siten oikeudellisten kysymysten, eli yksittäistapauksessa sovellettavien eri kansallisten oikeuksien sääntöjen ja normien osalta virasto pyytää yleensä väitteen tekijää toimittamaan tarvittavat todisteet, jotta se voi ratkaista asian.
– Ainoastaan siinä tapauksessa, että virasto on aikaisemmin vahvistanut nämä seikat esimerkiksi sisällyttämällä ne liitteenä olevaan luetteloon, tällainen näyttö ei ole tarpeen. Menettelyn osapuolilla on kuitenkin oikeus esittää todisteita, jotka osoittavat, että luetteloon sisältyvät tai viraston muutoin vahvistamat tiedot eivät ole enää oikeita tai eivät ole enää ajan tasalla.
– – –”
89 Käsiteltävässä asiassa on näin ollen tutkittava, onko valituslautakunta sen valossa, mitä osapuolet ovat ilmoittaneet unionin yleiselle tuomioistuimelle, ottanut huomioon merkitykselliset kansalliset säännökset ja onko se arvioinut asianmukaisesti niiden perusteella asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan soveltamisedellytyksiä.
90 Kun kyse on aikaisempaa oikeutta koskevasta todistustaakasta ja tällaisen oikeuden merkityksestä, kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja arvostelee rekisteröimättömän tavaramerkin osalta valituslautakuntaa siitä, että se on rajoittunut tarkastelemaan Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohtaa eikä ole näin ollen tutkinut, täyttikö kyseinen tavaramerkki suojan saamisen edellytykset Tšekin kauppalain 44 §:n ja sitä seuraavien pykälien perusteella. Kantajan mukaan valituslautakunta ei tarkistanut, oliko väliintulija viimeksi mainittujen pykälien mukaisesti todella sellaisen rekisteröimättömän oikeuden haltija, joka antaa sille oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö.
91 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että EUIPO:n ohjeiden C osan 4 jakson liitteessä olevassa luettelossa mainitaan niiden kansallisten oikeuksien joukossa, jotka katsotaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan mukaisiksi aikaisemmiksi oikeuksiksi, Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohta. Tšekin kauppalain 44 §:ää ja sitä seuraavia pykäliä ei sitä vastoin mainita kyseisessä luettelossa.
92 Kantajalla oli todistustaakka, koska sen tarkoituksena oli riitauttaa se, että Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohta voisi luoda oikeuden rekisteröimättömiin tavaramerkkeihin. Sen oli myös osoitettava – koska se aikoi vedota siihen – että oikeus rekisteröimättömiin tavaramerkkeihin oli Tšekin oikeudessa vahvistettu muissa säännöksissä kuin Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa ja nimenomaan Tšekin kauppalain 44 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä, jotka koskevat vilpillistä kilpailua ja tekijänoikeuksien loukkaamista.
93 On tärkeää lisätä, että siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen oli selvitettävä myös viran puolesta hyödyllisiksi katsominsa keinoin kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jos tällaiset tiedot olivat tarpeen kyseisen rekisteröinnin hylkäämisen perusteiden soveltamisedellytysten ja erityisesti esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esitettyjen asiakirjojen todistusvoiman arvioimiseksi, prosessinjohtotoimenpiteitä osoitettiin erityisesti kantajalle niitä Tšekin oikeuden säännöksiä koskevien tietojen saamiseksi, joihin se vetosi, ja jotta se toimittaisi kokonaisuudessaan erityisesti Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohtaa koskevan kommentaarin (Horáček, R. a kol. Práva na označení (zákon o ochranných známkách a zákon o ochraně označení původu a zeměpisnych označení) Komentář – Praha, C.H.Beck 2004), josta se oli lainannut otteen kannekirjelmässään, sekä sen kannekirjelmässään myös mainitsemien useiden kansallisten tuomioistuinten ratkaisujen täydellisen version.
94 Asiakirjoihin sisältyvistä seikoista ja osapuolten antamista vastauksista ei kuitenkaan ilmene, että valituslautakunta olisi tehnyt mitään virhettä katsoessaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan soveltamisen osalta yhtäältä, että Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan mukaisesti liike-elämässä käytettyjen rekisteröimättömien tavaramerkkien, joiden vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltijoilla on oikeus vastustaa uusien tavaramerkkien rekisteröintiä, jos merkit ovat samoja tai samankaltaisia ja jos ne kattavat samat tai samankaltaiset tavarat tai palvelut, ja toisaalta, että Tšekin kauppalain säännöksillä, joihin käsiteltävässä asiassa vedottiin, ei ollut merkitystä, sillä vilpillistä kilpailua ja tekijänoikeuksien loukkaamista koskevat kysymykset, joita ne koskivat, eivät kuuluneet EUIPO:n toimivaltaan.
95 Ensinnäkin Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan mukaan tšekkiläisen tavaramerkin rekisteröintiä voi vastustaa ”sellaisen samoja tai samankaltaisia tavaroita ja palveluja varten olevan rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin haltija, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, jos tämä merkki on sama tai samankaltainen kuin haettu merkki, jos oikeudet tähän merkkiin on saatu ennen rekisteröintihakemuksen jättämispäivää”.
96 Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa määritellään siis edellytykset, joiden nojalla rekisteröimätön tavaramerkki voi estää myöhemmän tavaramerkin rekisteröinnin.
97 Kun kysymys on siitä, onko valituslautakunta voinut riidanalaisen päätöksen 25 ja 30 kohdassa perustellusti ottaa huomioon, että rekisteröimättömien tavaramerkkien oli oltava saatu liike-elämässä käytön kautta ennen rekisteröintihakemuksen jättämispäivää, ja onko se voinut kyseisen päätöksen 39 kohdassa voinut suorittaa analyysin todisteista määrittääkseen, oliko oikeus rekisteröimättömään tavaramerkkiin saatu väliintulijan harjoittaman käytön seurauksena, on muistutettava, että EUIPO:n ohjeiden C osan 4 jakson liitteen mukaan rekisteröimättömän tavaramerkin suojan perustana on Tšekin tasavallan oikeuden osalta Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohta.
98 Vaikka kantaja on kannekirjelmässä väittänyt, että EUIPO:n ohjeet eivät olleet sitovia, tämä ei voi saattaa kyseenalaiseksi sitä tosiseikkaa, että Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa annetaan suojaa rekisteröimättömille merkeille siltä osin kuin siinä vahvistetaan nimenomaisesti niiden haltijoille oikeus vastustaa myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiä, eikä sitä seikkaa, että Tšekin tasavallassa käyttö liike-elämässä on välttämätön edellytys oikeuksien saamiseksi rekisteröimättömään merkkiin, mikä johtuu kyseisestä säännöksestä.
99 Osapuolten esittämien asiakirjojen ja vastausten valossa ei käy ilmi, että valituslautakunta olisi tehnyt virheen katsoessaan, että Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa annetaan suojaa rekisteröimättömille merkeille ja että mainitusta säännöksestä johtui, että oikeus rekisteröimättömään merkkiin, jonka vaikutusalue oli laajempi kuin paikallinen, saatiin käyttämällä merkkiä liike-elämässä ennen myöhempää tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen jättämistä.
100 On tärkeää lisätä, että vastustamalla myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiä aikaisempien merkkien oikeuksien haltijat pyrkivät saamaan tehokasta suojaa kyseisen tavaramerkin kaikkea tulevaa käyttöä vastaan.
101 Kuten kantaja on kannekirjelmässään perustellusti todennut, Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdassa annetaan voimassa olevan aikaisemman oikeuden haltijalle mahdollisuus riitauttaa tavaramerkkihakemus ennen sen rekisteröintiä, sen sijaan, että sen olisi saatettava asia tuomioistuimen ratkaistavaksi tavaramerkin lainvastaisen käytön toteamiseksi ja tavaramerkin julistamiseksi mitättömäksi kyseisen lain 31 §:n 2 momentin mukaisesti.
102 Oikeus vastustaa myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiä Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan mukaisesti käsittää myös implisiittisesti mutta välttämättä oikeuden vastustaa kyseisen tavaramerkin käyttöä.
103 Toiseksi siitä kysymyksestä, onko Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohdan lisäksi olemassa muita säännöksiä, joissa annettaisiin rekisteröimättömän merkin haltijoille mahdollisuus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö sen rekisteröinnin jälkeen, kuten Tšekin kauppalain 44 § ja sitä seuraavat pykälät, ja onko valituslautakunta tehnyt virheen jättäessään tutkimatta, täyttyivätkö kyseisissä pykälissä asetetut oikeuden saamista rekisteröimättömään tavaramerkkiin koskevat edellytykset käsiteltävässä asiassa, on todettava, että osapuolten toimittamien todisteiden avulla ei voida osoittaa, että valituslautakunta olisi tehnyt virheen katsoessaan, että viimeksi mainitut pykälät koskivat kysymyksiä, jotka eivät kuuluneet EUIPO:n toimivaltaan.
104 Tšekin kauppalain 44 § ja sitä seuraavat pykälät koskevat nimittäin vilpillistä kilpailua, harhaanjohtavia tavaramerkkejä ja tekijänoikeuksien loukkaamista eikä toimitetuista Tšekin tavaramerkkilain 7 §:n 1 momentin g kohtaa koskevista asiakirjoista seuraa, että tätä viimeksi mainittua säännöstä olisi luettava yhdessä kyseisten pykälien kanssa siitä huolimatta, että mainitun kauppalain 47 § koskee tapauksia, joissa on sekaannusvaara.
105 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valituslautakunta ei ole tehnyt virhettä arvioidessaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan soveltamisen edellytyksiä Tšekin oikeuden säännöksiin nähden.
– Toisen kanneperusteen kolmas osa
106 Kantaja väittää, että haetun tavaramerkin kohteena olevaa merkkiä on käytetty Tšekin tasavallassa ennen väliintulijan rekisteröimätöntä tavaramerkkiä, joka tämän vuoksi muodostaa kantajan vahingoksi tehdyn vilpillisen kilpailutoimen sekä loukkaa sen tekijänoikeuksia, eikä merkki niin muodoin ole pätevä Tšekin oikeuden perusteella. Tässä yhteydessä se moittii valituslautakuntaa pääasiallisesti siitä, että se on hyväksynyt väitteen ja todennut, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia, kuten sitä vaadittiin tekemään, oliko rekisteröimätön tavaramerkki pätevä Tšekin oikeuden perusteella. Tältä osin kantaja arvostelee valituslautakuntaa siitä, että se on todennut, että kantajan asiana oli osoittaa, että väliintulijan oikeus ei ollut pätevä tai että siihen ei voitu vedota kantajaan nähden. Kantajan mukaan on nimittäin väliintulijan tehtävänä osoittaa, että sen oikeudet perustuvat kansalliseen oikeuteen, ja EUIPO:n tehtävänä on tutkia niiden pätevyys.
107 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
108 Oikeuskäytännöstä seuraa, että jotta väitteen tekijä voi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan perusteella estää EU-tavaramerkin rekisteröimisen, edellytetään ja riittää, että sinä ajankohtana, jona EUIPO tarkastaa, että kaikki väitteen edellytykset ovat täyttyneet, on mahdollista vedota sellaisen aikaisemman oikeuden olemassaoloon, jota ei ole todettu pätemättömäksi lopulliseksi tulleella tuomioistuimen päätöksellä (tuomio 29.3.2011, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, C‑96/09 P, EU:C:2011:189, 94 kohta).
109 Näin ollen, vaikka EUIPO:n pitää siis silloin, kun se ottaa kantaa 8 artiklan 4 kohtaan perustuvaan väitteeseen, ottaa huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden tuomioistuinten ratkaisut, jotka koskevat vaadittujen aikaisempien oikeuksien pätevyyttä tai luokittelua, varmistautuakseen siitä, että kyseisillä oikeuksilla on edelleen mainitussa säännöksessä edellytetyt vaikutukset, sen tehtävänä ei ole kuitenkaan korvata toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten arviointia omalla arvioinnillaan, eikä asetuksessa N:o 207/2009 sille myöskään anneta tällaista toimivaltaa (tuomio 29.3.2011, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, C‑96/09 P, EU:C:2011:189, 95 kohta).
110 Sitä paitsi kansallisen tavaramerkin pätevyyttä ei voida riitauttaa unionin tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä vaan ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa vireille pannussa mitätöintimenettelyssä (ks. tuomio 13.12.2007, Xentral v. SMHV – Pages jaunes (PAGESJAUNES.COM), T-134/06, EU:T:2007:387, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka EUIPO:n tehtäviin kuuluukin väitteen tekijän esitettäväksi kuuluvan näytön perusteella tarkistaa, onko kansallinen tavaramerkki, johon on vedottu väitteen tueksi, olemassa, sen tehtäviin ei kuulu ratkaista tämän tavaramerkin ja toisen tavaramerkin välistä ristiriitaa kansallisella tasolla, sillä tällaisen ratkaisun tekeminen kuuluu kansallisten viranomaisten toimivaltaan (tuomio 21.4.2005, PepsiCo v. SMHV – Intersnack Knabber-Gebäck (RUFFLES), T-269/02, EU:T:2005:138, 26 kohta ja tuomio 13.12.2007, PAGESJAUNES.COM, T-134/06, EU:T:2007:387, 36 kohta).
111 Näin ollen niin kauan kuin aikaisempi kansallinen tavaramerkki on todellakin suojattu, aikaisemman kansallisen rekisteröinnin tai muun aikaisemman oikeuden olemassaololla ei ole merkitystä EU- tavaramerkkihakemusta vastaan nostetussa väitemenettelyssä, vaikka haettu EU-tavaramerkki onkin sama kuin rekisteröintiä hakevan yrityksen aikaisempi kansallinen tavaramerkki tai sama kuin jokin muu oikeus, joka on aikaisempi kuin se kansallinen tavaramerkki, johon väite perustuu (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2007, PAGESJAUNES.COM, T-134/06, EU:T:2007:387, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
112 Millään perusteella ei voida päätellä, että tällaisia huomioita ei voitaisi soveltaa käsiteltävän asian kaltaisessa asiassa, jossa väite perustuu aikaisempaan kansalliseen rekisteröimättömään tavaramerkkiin.
113 Tässä asiayhteydessä valituslautakunta ei ole tehnyt virhettä todetessaan riidanalaisen päätöksen 69 kohdassa, ettei se ollut toimivaltainen arvioimaan rekisteröimättömän tavaramerkin pätevyyttä ja näin ollen ottamaan kantaa siihen, oliko väliintulija mahdollisesti loukannut kantajan tekijänoikeuksia tai oliko vilpillinen kilpailutoimi mahdollisesti suoritettu sen vahingoksi.
114 Näin ollen valituslautakunta ei ole tehnyt virhettä katsoessaan pääasiallisesti, että kantajan tehtävänä oli näyttää toteen, että rekisteröimätön tavaramerkki oli pätemätön, esittämällä tarvittaessa lopullisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja tai hallinnollisia päätöksiä, joissa on todettu näin.
115 Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
116 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
117 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Bacardi Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2018.
Allekirjoitukset