UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
22 päivänä joulukuuta 2022(*)
Ennakkoratkaisupyyntö – EU-tavaramerkki – Asetus (EU) 2017/1001 – 9 artiklan 2 kohdan a alakohta – EU-tavaramerkkiin perustuvat oikeudet – Käytön käsite – Sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä – Kolmansien myyjien tällä markkinapaikalla julkaisemat ilmoitukset, joissa ne käyttävät merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity – Merkin käsittäminen kyseisen ylläpitäjän kaupallisen viestinnän olennaiseksi osaksi – Ilmoitusten esitystapa ei mahdollista sitä, että kyseisen ylläpitäjän ja kolmansien myyjien tarjoukset voitaisiin erottaa selvästi toisistaan
Yhdistetyissä asioissa C-148/21 ja C-184/21,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Tribunal d’arrondissement de Luxembourg (piirituomioistuin, Luxemburg) ja Tribunal de l’entreprise francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen yritystuomioistuin, Belgia) ovat esittäneet 5.3.2021 ja 22.3.2021 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 8.3.2021 ja 24.3.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
Christian Louboutin
vastaan
Amazon Europe Core Sàrl (C-148/21),
Amazon EU Sàrl (C-148/21),
Amazon Services Europe Sàrl (C-148/21),
Amazon.com Inc. (C-184/21) ja
Amazon Services LLC (C-184/21),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Prechal, K. Jürimäe, C. Lycourgos, M. Safjan, P. G. Xuereb, D. Gratsias ja M. L. Arastey Sahún sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari), F. Biltgen, I. Ziemele ja J. Passer,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: hallintovirkamies V. Giacobbo,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.2.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Christian Louboutin, edustajinaan M. Decker, N. Decker ja T. van Innis, avocats,
– Amazon Europe Core Sàrl, Amazon EU Sàrl ja Amazon Services Europe Sàrl, edustajinaan S. Ampatziadis, H. Bälz, A. Conrad ja F. Seip, Rechtsanwälte, sekä E. Taelman, advocaat,
– Amazon.com Inc. ja Amazon Services LLC, edustajinaan L. Depypere, advocaat, R. Dupont, avocat ja T. Heremans, advocaat,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, U. Bartl ja M. Hellmann,
– Euroopan komissio, asiamiehinään É. Gippini Fournier, S. L. Kalėda ja J. Samnadda,
kuultuaan julkisasiamiehen 2.6.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa vastakkain ovat yhtäältä Christian Louboutin ja toisaalta asiassa C-148/21 Amazon Europe Core Sàrl, Amazon EU Sàrl ja Amazon Services Europe Sàrl, sekä asiassa C-184/21 Amazon.com Inc. ja Amazon Services LLC (jäljempänä yhdessä ja erotuksetta kummassakin asiassa Amazon), ja jotka koskevat sitä, että Amazonin väitetään käyttäneen ilman Louboutinin suostumusta merkkejä, jotka ovat samat kuin Louboutinin EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten EU-tavaramerkki on rekisteröity.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus 2017/1001
3 Asetuksen 2017/1001 II luvun 2 jaksossa, jonka otsikko on ”EU-tavaramerkin vaikutukset”, olevan 9 artiklan, jonka otsikko on ”EU-tavaramerkin antamat oikeudet”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. EU-tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella EU-tavaramerkkiin yksinoikeudet.
2. Rajoittamatta ennen EU-tavaramerkin hakemis- tai etuoikeuspäivää hankittujen oikeuksien soveltamista kyseisen EU-tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kaikkia kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa tunnusta tavaroita tai palveluja varten, jos:
a) tunnus on sama kuin EU-tavaramerkki, ja sitä käytetään samoja tavaroita tai palveluita varten kuin ne tavarat ja palvelut, joita varten EU-tavaramerkki on rekisteröity;
– –
3. Edellä 2 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti:
– –
b) tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten tunnusta käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen tunnusta käyttäen;
– –
e) tunnuksen käyttö liikeasiakirjoissa ja mainonnassa;
f) tunnuksen käyttö vertailevassa mainonnassa [harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 2006/114/EY [(EUVL 2006, L 376, s. 21)] vastaisella tavalla.”
Direktiivi 2004/48/EY
4 Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45, ja oikaisu EUVL 2004, L 195, s. 16) 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Kieltotuomiot”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksen toteava oikeuden päätös on tehty, toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat antaa loukkaajaa vastaan kieltotuomion, jonka tarkoituksena on kieltää loukkauksen jatkaminen. Jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, kieltotuomion noudattamatta jättämisestä voidaan tarvittaessa määrätä uhkasakko tuomion noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltotuomiota sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät teollis- tai tekijänoikeuden loukkaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10)] 8 artiklan 3 kohdan soveltamista.”
Direktiivi 2000/31/EY
5 Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL 2000, L 178, s. 1) 14 artiklan, jonka otsikko on ”Säilytys (’hosting’)”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaminen käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennettujen tietojen osalta, edellyttäen, että:
a) palvelun tarjoajalla ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai tiedoista eikä hänen tiedossaan vahingonkorvausvaatimuksen kyseessä ollen ole tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä; tai
b) palvelun tarjoaja toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon tällaisista seikoista.”
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
6 Louboutin on ranskalainen luksuskenkien ja -käsilaukkujen suunnittelija, jonka tunnetuin tuote on naisten korkokengät. Hän on 1990-luvun puolivälistä lähtien värjännyt korkokenkiensä ulkopohjan punaisella värillä, jonka koodi on Pantone 18-1663TP.
7 Tämä korkokenkien pohjaan lisätty väri on rekisteröity Benelux-tavaramerkkinä Belgian kuningaskunnan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan Haagissa 25.2.2005 allekirjoittaman teollis- ja tekijänoikeuksia (tavaramerkit ja mallit) koskevan Benelux-maiden välisen yleissopimuksen nojalla. Sama tavaramerkki on rekisteröity 10.5.2016 lukien EU-tavaramerkiksi (jäljempänä kyseessä oleva tavaramerkki).
8 Amazon ylläpitää verkkokauppasivustoja, joilla myydään erilaisia tavaroita, joita se tarjoaa sekä suoraan omissa nimissään ja omaan lukuunsa että myös välillisesti tarjoamalla sähköisen markkinapaikan kolmansille myyjille. Näiden kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla myytäväksi tarjoamien tuotteiden lähettämisestä voivat huolehtia joko viimeksi mainitut itse tai Amazon, joka varastoi tällöin näitä tuotteita jakelukeskuksissaan ja lähettää niitä ostajille omista varastoistaan käsin.
9 Amazonin internetsivustoilla näytetään säännöllisesti myynti-ilmoituksia kengistä, joissa on punainen pohja, ja Louboutin väittää, että nämä ilmoitukset koskevat tuotteita, jotka on laskettu liikkeeseen ilman hänen suostumustaan.
Asia C-148/21
10 Louboutin vetosi 19.9.2019 kyseessä olevan tavaramerkin tuottamien yksinoikeuksien loukkaamiseen ja nosti Amazonia vastaan kanteen tribunal d’arrondissement de Luxembourgissa (piirituomioistuin, Luxemburg), joka on asiassa C-148/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Louboutin vaatii, että Amazon saatetaan vastuuseen kyseessä olevan tavaramerkin loukkaamisesta, että Amazonia kielletään sakon uhalla käyttämästä merkkejä, jotka ovat samat kuin tavaramerkki, elinkeinotoiminnassa koko unionin alueella lukuun ottamatta Benelux-aluetta, ja että Amazon velvoitetaan suorittamaan korvaus kyseessä olevista luvattomista käytöistä aiheutuneista vahingoista.
11 Louboutinin kanne perustuu asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaan. Louboutin väittää, että Amazon on ilman hänen suostumustaan käyttänyt merkkiä, joka on sama kuin kyseessä oleva tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, koska Amazon on paitsi julkaissut tällaisella samanlaisella merkillä varustettuja tuotteita koskevia mainoksia verkkokauppasivustoillaan myös varastoinut, lähettänyt ja toimittanut näitä tuotteita. Louboutinin mukaan kyseinen käyttö on luettava Amazonin syyksi, koska Amazon on osallistunut aktiivisesti kyseessä olevan merkin käyttöön ja koska tavaramerkkioikeutta loukkaaviin tavaroihin liittyvät mainokset ovat osa Amazonin omaa kaupallista viestintää. Näin ollen Amazonia ei voida pitää pelkkänä internetsivustojen ylläpitäjänä tai neutraalina välittäjänä, koska se tarjoaa kolmansille myyjille apua erityisesti niiden tarjousten esittämisen optimoimiseksi.
12 Amazon väittää, ettei sen syyksi voida lukea merkin, joka on sama kuin kyseessä olevan tavaramerkki, käyttöä. Se vetoaa useisiin unionin tuomioistuimen tuomioihin, jotka on annettu asioissa, jotka koskivat sähköisen markkinapaikan ylläpitäjiä, kuten eBay-yhtiötä, ja väittää, ettei myöskään sen voida tällaisen markkinapaikan ylläpitäjänä katsoa olevan vastuussa siitä, että sen sähköistä markkinapaikkaa käyttävät kolmannet myyjät ovat käyttäneet merkkiä, joka on sama kuin kyseessä oleva tavaramerkki. Amazon väittää, että sen verkkokauppasivustoihin sisältyvien markkinapaikkojen toimintatapa ei eroa merkittävästi muiden markkinapaikkojen toimintatavasta ja että sen logon sisällyttäminen kolmansien myyjien ilmoituksiin ei merkitse sitä, että nämä ilmoitukset olisivat Amazonin omia ilmoituksia. Amazonin mukaan sen kolmansille myyjille tarjoamat liitännäispalvelut eivät myöskään oikeuta pitämään kolmansien myyjien ilmoituksia osana Amazonin omaa kaupallista viestintää. Se, että palvelun tarjoaja luo tarvittavat tekniset edellytykset merkin, joka on sama kuin suojattu tavaramerkki, käytölle ja saa korvauksen tästä palvelusta, ei Amazonin mukaan merkitse sitä, että tämä palvelujen tarjoaja itse käyttäisi kyseistä merkkiä.
13 Asiassa C-148/21 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Amazonin ylläpitämien verkkokauppasivustojen toimintatapa muodostuu siitä, että samalle tuoteryhmälle kootaan yhteen sekä tämän yhtiön omat ilmoitukset että näiden internetsivustojen sähköisellä markkinapaikalla toimivien kolmansien myyjien ilmoitukset. Kyseinen toimintatapa eroaa tältä osin toimintavasta, joka on muilla yhtiöillä, kuten eBaysta tai Rakutenista, jotka ainoastaan ylläpitävät sähköistä markkinapaikkaa ja näin ollen julkaisevat ainoastaan kolmansien myyjien ilmoituksia harjoittamatta itse mitään tuotteiden myyntitoimintaa. Amazon ei kuitenkaan ole ainoa, joka on ottanut käyttöön tämän ”hybridimuotoisen” liiketoimintamallin. Cdiscount-yhtiön kaltaiset toimijat vastaanottavat myös kolmansien myyjien tuotteita oman tuotevalikoimansa rinnalle.
14 Näin ollen on määritettävä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti 12.7.2011 annetun tuomion L’Oréal ym. (C-324/09, EU:C:2011:474) perusteella, voiko Amazonin sähköisten verkkokauppasivustojen tällainen toimintatapa johtaa siihen, että näiden sivustojen ylläpitäjän katsotaan käyttävän merkkiä, joka on sama kuin kyseessä oleva tavaramerkki, koska sen kaupalliseen viestintään sisältyy kolmansien myyjien mainoksia, joissa näytetään tällainen merkki.
15 Kyseinen tuomioistuin pohtii vielä sitä, voiko yleisön käsityksellä sähköisen markkinapaikan sisältävien verkkokauppasivustojen ylläpitäjän aktiivisesta osallistumisesta ilmoitusten julkaisemiseen olla merkitystä.
16 Lopuksi kyseinen tuomioistuin pohtii, onko tällaisen ylläpitäjän katsottava käyttävän merkkiä, joka on sama kuin suojattu tavaramerkki, kun se ottaa vastatakseen tällä merkillä varustettujen tavaroiden lähettämisestä. Unionin tuomioistuin ei lausunut tästä seikasta 2.4.2020 antamassaan tuomiossa Coty Germany (C-567/18, EU:C:2020:267), koska kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa lähettämisestä vastasi ulkopuolinen palveluntarjoaja.
17 Tässä tilanteessa Tribunal d’arrondissement de Luxemborg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1 Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että merkin, joka on sama kuin tavaramerkki, käyttö [internet]sivustolla näytetyssä mainoksessa voidaan lukea sivuston ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden syyksi sen vuoksi, että kyseinen sivusto sisältää sekoituksen ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden omia tarjouksia ja kolmansien myyjien tarjouksia, jolloin mainokset sisältyvät ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden omaan kaupalliseen viestintään?
Vahvistaako tällaista sisältymistä se, että
– mainokset näytetään sivustolla yhdenmukaisella tavalla
– ylläpitäjän ja taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden omat mainokset ja kolmansien myyjien mainokset näytetään tekemättä eroa niiden alkuperän mukaan, mutta ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden logo näytetään selvästi kolmansien internetsivustojen mainosotsikoissa, jotka ovat pop-up-muodossa
– ylläpitäjä tai taloudellisesti sidoksissa olevat yksiköt tarjoavat kolmansille myyjille täyden palvelun, johon kuuluu avustaminen mainosten laadinnassa ja myyntihintojen määrittämisessä, tavaroiden varastointi ja niiden lähettäminen
– ylläpitäjän ja taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden sivusto on suunniteltu sillä tavoin, että se esiintyy tiettyjen verkkokaupan osioiden ja sellaisten tunnusmerkkien muodossa, kuten ’eniten myydyt’, ’kysytyimmät’ tai ’eniten tarjotut’, tekemättä ensi näkemältä ilmeistä eroa ylläpitäjän ja taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden omien tavaroiden ja kolmansien myyjien tavaroiden välillä?
2) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että merkin, joka on sama kuin tavaramerkki, käyttö verkkokauppasivustolla näytetyssä mainoksessa on lähtökohtaisesti luettava sivuston ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden syyksi, jos tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen internetin käyttäjän näkökulmasta tämä ylläpitäjä tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on toiminut aktiivisesti mainoksen tekemisessä tai jos tämä mainos ymmärretään osaksi ylläpitäjän omaa kaupallista viestintää?
Vaikuttaako tällaiseen käsitykseen:
– se, että tämä ylläpitäjä ja/tai taloudellisesti sidoksissa olevat yksiköt ovat erilaisten tavaroiden, mukaan lukien mainoksessa mainittujen tavaroiden tuoteryhmä, laajalti tunnettuja jakelijoita
– tai se, että näin näytetyssä mainoksessa on ylätunniste, jossa esitetään kyseisen ylläpitäjän tai taloudellisesti sidoksissa olevien yksiköiden palvelumerkki, joka on laajalti tunnettu jakelijan tunnuksena
– tai vielä se, että tämä ylläpitäjä tai nämä taloudellisesti sidoksissa olevat yksiköt tarjoavat samanaikaisesti tähän ilmoitukseen nähden samaan tuoteryhmään kuin mainostettu tavara kuuluvien tavaroiden jakelijoiden perinteisesti tarjoamia palveluja?
3) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että samalla merkillä kuin tavaramerkki varustetun tavaran lähettäminen loppukuluttajalle elinkeinotoiminnassa ilman tavaramerkin haltijan suostumusta on lähettäjän syyksi luettavaa käyttöä ainoastaan, jos lähettäjä on tosiasiallisesti tietoinen merkin asettamisesta tavaraan?
Onko tällainen lähettäjä kyseisen merkin käyttäjä, jos se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on ilmoittanut loppukuluttajalle huolehtivansa lähettämisestä sen jälkeen, kun se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on varastoinut tavaran tässä tarkoituksessa?
Onko tällainen lähettäjä kyseisen merkin käyttäjä, jos se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on etukäteen aktiivisesti myötävaikuttanut tällä merkillä varustetun tuotteen mainoksen näyttämiseen elinkeinotoiminnassa tai rekisteröinyt loppukuluttajan tilauksen tämän mainoksen yhteydessä?”
Asia C-184/21
18 Louboutin vetosi 4.10.2019 kyseessä olevan tavaramerkin tuottamien yksinoikeuksien loukkaamiseen ja nosti tribunal de l’entreprise francophone de Bruxellesissa (Brysselin ranskankielinen yritystuomioistuin, Belgia) Amazonia vastaan kyseisen tavaramerkin loukkaamista koskevan kanteen, jossa hän vaati, että Amazonin on lopetettava mainitun tavaramerkin käyttö ja korvattava tästä käytöstä aiheutunut vahinko, ja vetosi pääasiallisesti samoihin perusteluihin, joihin hän vetosi tukeakseen vaatimusta, jonka hän esitti asiassa C-148/21 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.
19 Amazon sitä vastoin väittää yhtäältä, että se, että se julkaisee sähköisiin verkkokauppasivustoihinsa sisältyvillä sähköisillä markkinapaikoilla kolmansien myyjien ilmoitukset kengistä, joiden väitetään loukkaavan tavaramerkkioikeutta, ja toisaalta se, että se ottaa vastatakseen näiden jalkineiden lähettämisestä, ei merkitse sitä, että kyseinen yhtiö käyttäisi kyseessä olevaa tavaramerkkiä.
20 Asiassa C-184/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetun riita-asian ratkaisemiseksi on ensinnäkin selvitettävä, missä olosuhteissa tavaramerkkioikeutta loukkaavan merkin käyttö kolmannen myyjän myyntitarjouksessa voidaan lukea sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjän syyksi, ja toiseksi, onko – ja missä olosuhteissa – se, miten yleisö mieltää kyseisen tarjouksen, otettava huomioon sen toteamiseksi, että tällainen käyttö voidaan lukea ylläpitäjän syyksi, sekä kolmanneksi, merkitseekö – ja tarvittaessa, missä olosuhteissa – se, että Amazon ottaa vastattavakseen merkillä, joka on sama kuin tavaramerkki, varustetun tavaran lähettämisestä ostajalle, sellaisenaan tavaramerkin käyttötoimea, joka voidaan lukea kyseisen yhtiön syyksi asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla.
21 Tässä tilanteessa Tribunal de l’entreprise francophone de Bruxelles on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että merkin, joka on sama kuin tavaramerkki, käyttö verkkokauppasivustolla näytetyssä mainoksessa on lähtökohtaisesti luettava sivuston ylläpitäjän syyksi, jos tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen internetin käyttäjän näkökulmasta tämä ylläpitäjä on toiminut aktiivisesti mainoksen tekemisessä tai jos tällainen internetin käyttäjä voi katsoa mainoksen osaksi ylläpitäjän omaa kaupallista viestintää?
Vaikuttaako tällaiseen käsitykseen:
– se, että tämä ylläpitäjä on erilaisten tavaroiden, mukaan lukien mainoksessa mainittujen tavaroiden tuoteryhmä, laajalti tunnettu jakelija
– tai se, että näin näytetyssä mainoksessa on ylätunniste, jossa esitetään kyseisen ylläpitäjän palvelumerkki, joka on laajalti tunnettu jakelijan tunnuksena
– tai vielä se, että tämä ylläpitäjä tarjoaa samanaikaisesti tähän ilmoitukseen nähden samaan tuoteryhmään kuin mainostettu tavara kuuluvien tavaroiden jakelijoiden perinteisesti tarjoamia palveluja?
2) Onko [asetuksen 2017/1001] 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että samalla merkillä kuin tavaramerkki varustetun tavaran lähettäminen loppukuluttajalle elinkeinotoiminnassa ilman tavaramerkin haltijan suostumusta on lähettäjän syyksi luettavaa käyttöä ainoastaan, jos lähettäjä on tosiasiallisesti tietoinen merkin asettamisesta tavaraan?
Onko tällainen lähettäjä kyseisen merkin käyttäjä, jos se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on ilmoittanut loppukuluttajalle huolehtivansa lähettämisestä sen jälkeen, kun se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on varastoinut tavaran tässä tarkoituksessa?
Onko tällainen lähettäjä kyseisen merkin käyttäjä, jos se itse tai taloudellisesti sidoksissa oleva yksikkö on etukäteen aktiivisesti myötävaikuttanut tällä merkillä varustetun tuotteen mainoksen näyttämiseen elinkeinotoiminnassa tai rekisteröinyt loppukuluttajan tilauksen tämän mainoksen yhteydessä?”
22 Asiat C‑148/21 ja C‑184/21 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 16.4.2021 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat kysymyksillään, joita on syytä tarkastella yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sellaisen verkkokauppasivuston, johon sisältyy sen ylläpitäjän omien myyntitarjousten lisäksi sähköinen markkinapaikka, ylläpitäjän voidaan katsoa itse käyttävän merkkiä, joka on sama kuin toisen EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, kun kolmannet myyjät tarjoavat kyseisellä markkinapaikalla tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita myytäväksi ilman kyseessä olevan tavaramerkin haltijan suostumusta. Ne pohtivat erityisesti sitä, onko tältä osin merkitystä sillä, että kyseinen ylläpitäjä käyttää internetsivustollaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti ilmoitukset tavaroista, joita se myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa, sekä ilmoitukset kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla tarjoamista tavaroista, sillä, että se näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja sillä, että se tarjoaa kolmansille myyjille niiden tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluina tukea tarjousten esittämisessä ja samalla markkinapaikalla tarjottujen tavaroiden varastointi- ja lähetyspalveluja. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat myös sitä, onko mahdollisesti otettava huomioon kyseisen internetsivuston käyttäjien käsitys.
24 Asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan EU-tavaramerkin rekisteröinti antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka on sama kuin tämä tavaramerkki, samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity.
25 Tässä yhteydessä on todettava aluksi, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”käyttää” ei ole määritelty kyseisessä asetuksessa.
26 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kolmatta osapuolta ilman hänen suostumustaan käyttämästä merkkiä, joka on sama kuin kyseinen tavaramerkki, kun tämä käyttäminen tapahtuu elinkeinotoiminnassa samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity ja kun se aiheuttaa tai voi aiheuttaa haittaa tavaramerkin tehtäville, joihin kuuluvat muun muassa tavaramerkin keskeinen tehtävä eli asianomaisen tavaran tai palvelun alkuperän takaaminen kuluttajille (ks. vastaavasti tuomio 3.3.2016, Daimler, C-179/15, EU:C:2016:134, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että ilmaisu ”käyttää” merkitsee sen tavanomaisen merkityksen mukaan aktiivista toimintaa sekä käytön muodostavan toimen suoraa tai välillistä hallintaa, ja se on todennut, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 3 kohdassa, jossa luetellaan esimerkinomaisesti käyttömuodot, jotka tavaramerkin haltija voi kieltää, mainitaan yksinomaan kolmannen osapuolen suorittamia aktiivisia toimia (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joihin kyseisen 9 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan kuuluu tavaramerkkioikeutta loukkaavien tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten.
28 Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on palauttanut mieleen, että asetuksen 2017/1001 9 artiklalla pyritään antamaan EU-tavaramerkin haltijalle laillinen väline, joka mahdollistaa sen, että hän voi kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä tavaramerkkiä millään tavoin ilman hänen suostumustaan, ja näin saada kyseisen käytön lakkaamaan. Kuitenkin vain sellainen kolmas osapuoli, joka suoraan tai välillisesti hallitsee käytön muodostavaa toimea, kykenee tosiasiallisesti lopettamaan käytön ja siis noudattamaan mainittua kieltoa (tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Lisäksi unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että se, että kolmas osapuoli käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkin haltijan tavaramerkki, asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, edellyttää vähintäänkin sitä, että tämä kolmas osapuoli käyttää merkkiä omassa kaupallisessa viestinnässään. Henkilö voi siis antaa asiakkaidensa käyttää tavaramerkkien kanssa samoja tai samankaltaisia merkkejä käyttämättä itse kyseisiä merkkejä (tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Unionin tuomioistuin on siten katsonut sähköisen markkinapaikan ylläpitäjän osalta, että tämä itse ei käytä tavaramerkkien kanssa samoja tai samankaltaisia merkkejä sähköisellä markkinapaikalla esitettävissä myyntitarjouksissa, vaan tämän tekevät yksinomaan myyjät, jotka ovat sen asiakkaita, koska sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä ei käytä tätä merkkiä omassa kaupallisessa viestinnässään (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, EU:C:2011:474, 102 ja 103 kohta ja tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 40 kohta).
31 Pelkästään merkin käytön edellyttämien teknisten edellytysten luominen ja korvauksen saaminen tästä palvelusta ei nimittäin merkitse sitä, että palvelun tarjoaja itse käyttäisi kyseistä merkkiä, vaikka se toimii oman taloudellisen intressinsä mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tästä samasta näkökulmasta unionin tuomioistuin katsoi 2.4.2020 antamansa tuomion Coty Germany (C-567/18, EU:C:2020:267) 45 ja 53 kohdassa lähinnä, että kun sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä tarjoaa varastointipalveluja tällä markkinapaikalla toimiville kolmansille myyjille siten, että se varastoi tavaramerkkioikeutta loukkaavia tavaroita näiden kolmansina osapuolina olevien myyjien puolesta olematta kuitenkaan tietoinen siitä, että kyseessä olevat tavarat loukkaavat tavaramerkkioikeutta, ja pyrkimättä itse tarjoamaan varastoimiaan tavaroita tai saattamaan niitä markkinoille, tämä ylläpitäjä ei käytä merkkejä, jotka on merkitty varastoituihin tavaroihin, vaan tämän tekevät ainoastaan kyseiset myyjät.
33 On kuitenkin korostettava, että vaikka kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse samasta sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjästä eli Amazonista, kyseisessä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka yksin on toimivaltainen tekemään tarvittavat tosiseikkoja koskevat toteamukset, oli todennut yksiselitteisesti, että kyseinen ylläpitäjä ei ollut tietoinen siitä, että kyseisillä tavaroilla loukattiin tavaramerkkioikeutta, se ei ollut itse tarjonnut kyseisiä tavaroita myyntiin eikä saattanut niitä markkinoille, eikä sillä ollut myöskään aikomusta toimia tällä tavalla. Kyseinen tuomioistuin totesi myös, että ulkopuoliset palveluntarjoajat olivat huolehtineet kyseisten tavaroiden lähettämisestä (ks. tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 9, 30 ja 47 kohta).
34 Sen enempää edellä mainitussa asiassa kuin 12.7.2011 annetussa tuomiossa L’Oréal ym. (C-324/09, EU:C:2011:474), johon Amazon vetoaa ja joka mainitaan tämän tuomion 30 kohdassa, unionin tuomioistuimelta ei kysytty, mikä vaikutus on sillä, että kyseessä olevaan verkkokauppasivustoon sisältyy sähköisen markkinapaikan lisäksi kyseisen sivuston ylläpitäjän omia myyntitarjouksia.
35 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat nimenomaan, mikä vaikutus tällä seikalla on ja mikä merkitys tällaisessa yhteydessä on annettava kyseessä olevan sivuston käyttäjien käsitykselle sekä muille olosuhteille, kuten sille, että ylläpitäjä käyttää internetsivustollaan julkaistujen myyntitarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti omia ja kolmansien myyjien ilmoituksia ja näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja sille, että se tarjoaa kyseisille kolmansille myyjille niiden tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluja, kuten tukea niiden ilmoitusten esittämisessä sekä niiden tuotteiden varastointi- ja lähetyspalveluja.
36 Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat erityisesti sitä, voidaanko tällaisissa olosuhteissa katsoa, että kolmannen myyjän lisäksi myös sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä mahdollisesti käyttää omassa kaupallisessa viestinnässään merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, joten sen voidaan katsoa olevan vastuussa tämän tavaramerkin haltijan oikeuksien loukkaamisesta asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, kun kyseinen kolmas myyjä tarjoaa kyseisellä markkinapaikalla myytäväksi tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita.
37 Tältä osin on täsmennettävä, että tämä kysymys tulee esiin riippumatta siitä, voidaanko tällaisen ylläpitäjän roolia – siltä osin kuin se mahdollistaa sen, että toinen talouden toimija voi käyttää tavaramerkkiä – mahdollisesti tarkastella muiden oikeussääntöjen, kuten direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 2004/48 11 artiklan ensimmäisen virkkeen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, Coty Germany, C-567/18, EU:C:2020:267, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Vaikka onkin ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten asiana lopulta arvioida kummassakin pääasiassa, onko Amazon sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjänä käyttänyt merkkiä, joka on sama kuin kyseessä oleva tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää näille tuomioistuimille sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka voivat olla niille hyödyllisiä (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Berlin Chemie A. Menarini, C-333/20, EU:C:2022:291, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Tämän tuomion 29 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta yrityksen ”kaupallisesta viestinnästä” on todettava, että – kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 55 ja 56 kohdassa –sillä tarkoitetaan yleensä kaikkia yrityksen ulkopuolisille henkilöille suunnattuja viestinnän muotoja, joiden tarkoituksena on yrityksen liiketoiminnan ja tavaroiden tai palvelujen myynnin edistäminen tai tällaisen toiminnan harjoittamisesta ilmoittaminen. Sen, että tällainen yritys käyttää merkkiä omassa kaupallisessa viestinnässään, edellytyksenä on näin ollen, että kyseinen merkki näyttää ulkopuolelta tarkasteltuna olevan erottamaton osa kaupallista viestintää ja kuuluvan kyseisen yrityksen toimintaan.
40 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että tilanteessa, jossa palvelun tarjoaja käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin toisen tavaramerkki, sellaisten tavaroiden myynnin edistämiseen, joita jokin sen asiakkaista pitää kaupan tämän palvelun avulla, kyseinen palvelun tarjoaja käyttää itse tätä merkkiä, kun käyttö toteutetaan tavalla, jolla kyseisen merkin ja palvelun tarjoajan tarjoamien palvelujen välille luodaan yhteys (tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C‑324/09, EU:C:2011:474, 92 kohta ja tuomio 15.12.2011, Frisdranken Industrie Winters, C-119/10, EU:C:2011:837, 32 kohta).
41 Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että tällainen palvelujen tarjoaja ei itse käytä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin toisen tavaramerkki, kun sen tarjoama palvelu ei ole luonteeltaan sellainen, että se olisi rinnastettavissa palveluun, jolla pyritään tällä merkillä varustettujen tavaroiden myynnin edistämiseen, eikä sillä luoda yhteyttä tämän palvelun ja mainitun merkin välille, koska kyseinen palvelujen tarjoaja ei ole kuluttajan nähtävissä, jolloin hänen palvelujaan ei voida mitenkään yhdistää mainittuun merkkiin (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2011, Frisdranken Industrie Winters, C-119/10, EU:C:2011:837, 33 kohta).
42 Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että tällaisesta yhteydestä on kyse silloin, kun sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä mainostaa –internetin indeksointipalvelun avulla ja toisen tavaramerkkiä vastaavan avainsanan perusteella – tällä tavaramerkillä varustettuja tavaroita, joita sen asiakkaat myyvät sen sähköisellä markkinapaikalla. Tällainen mainonta saa nimittäin tällä avainsanalla hakuja suorittavien internetin käyttäjien keskuudessa aikaan ilmeisen mielleyhtymän kyseisten tavaramerkeillä varustettujen tuotteiden ja sen mahdollisuuden välillä, että niitä voidaan hankkia mainitun markkinapaikan kautta. Juuri tästä syystä tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kyseiseltä ylläpitäjältä tällainen käyttö, kun se loukkaa tavaramerkkioikeutta siksi, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen internetin käyttäjä ei voi mainoksen perusteella saada selville tai voi sen perusteella vain hankalasti saada selville, ovatko kyseiset tuotteet peräisin tavaramerkin haltijalta tai tähän taloudellisesti sidoksissa olevasta yrityksestä vai kolmannelta (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, EU:C:2011:474, 93 ja 97 kohta).
43 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 58, 59 ja 72 kohdassa – sen määrittämiseksi, käyttääkö sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä itse merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki ja joka näkyy kolmansien myyjien tällä markkinapaikalla tarjoamia tavaroita koskevissa ilmoituksissa, on arvioitava, mieltääkö kyseisen internetsivuston tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä yhteyden kyseisen ylläpitäjän palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille.
44 Tällaisen analyysin merkityksellisyyttä ei saata kyseenalaiseksi Amazonin ja Euroopan komission kirjallisissa huomautuksissaan esittämä väite, jonka mukaan unionin tuomioistuimen nykyisessä oikeuskäytännössä ei ole otettu huomioon käyttäjien käsitystä.
45 On totta, että unionin tuomioistuin ei ole maininnut 12.7.2011 antamansa tuomion L’Oréal ym. (C-324/09, EU:C:2011:474) 102 ja 103 kohdassa, jonka sisältö on palautettu mieleen tämän tuomion 30 kohdassa, nimenomaisesti sähköisen markkinapaikan käyttäjän, joka on kyseisen kaupallisen viestinnän vastaanottaja, käsitystä.
46 Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että unionin tuomioistuin olisi sulkenut pois sen, että sähköisen markkinapaikan käyttäjien käsitys otetaan huomioon merkityksellisenä seikkana ratkaistaessa, käytetäänkö kyseistä merkkiä tämän markkinapaikan ylläpitäjän omassa kaupallisessa viestinnässä.
47 Mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä oleva internetsivusto käsitti nimittäin ainoastaan sähköisen markkinapaikan, mutta siihen ei sisältynyt kyseisen sivuston ylläpitäjän omia myyntitarjouksia.
48 Näin ollen sen määrittämiseksi, voidaanko mainoksen, jonka sähköisen markkinapaikan sisältävällä verkkokauppasivustolla toimiva kolmas myyjä on julkaissut kyseisellä sivustolla ja jossa käytetään merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, katsoa olevan erottamaton osa mainitun internetsivuston ylläpitäjän kaupallista viestintää, on selvitettävä, voidaanko tällä mainoksella luoda yhteys kyseisen ylläpitäjän tarjoamien palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille sillä perusteella, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä saattaa luulla, että juuri mainittu ylläpitäjä myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa tuotetta, jota varten kyseessä olevaa merkkiä käytetään.
49 Tässä käsiteltävän asian olosuhteiden kokonaisarvioinnissa erityistä merkitystä on etenkin sillä tavalla, jolla mainokset esitetään sekä erikseen että kokonaisuudessaan kyseessä olevalla internetsivustolla, samoin kuin kyseisen ylläpitäjän tarjoamien palvelujen luonteella ja laajuudella.
50 Ensinnäkin näiden ilmoitusten esitystavasta on muistutettava, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa unionin lainsäädännössä säädetään tarpeesta avoimeen mainontaan internetissä (tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, EU:C:2011:474, 95 kohta). Sähköisen markkinapaikan sisältävällä verkkokauppasivustolla esitetyt ilmoitukset on näin ollen esitettävä siten, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä voi helposti erottaa toisistaan kyseisen internetsivuston ylläpitäjän tarjoukset ja toisaalta siihen sisältyvällä sähköisellä markkinapaikalla toimivien kolmansien myyjien tarjoukset (ks. analogisesti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, EU:C:2011:474, 94 kohta).
51 Se, että sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä käyttää verkkosivullaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti omia ilmoituksiaan ja kolmansien myyjien ilmoituksia ja näyttää sekä internetsivustollaan että kaikissa näissä ilmoituksissa, mukaan lukien kolmansien myyjien tarjoamia tuotteita koskevat ilmoitukset, oman laajalti tunnettu jakelijan logonsa, voi vaikeuttaa tällaisen selkeän erottelun tekemistä ja täten antaa tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle käyttäjälle vaikutelman, että juuri kyseinen ylläpitäjä myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa myös kolmansien myyjien tarjoamia tavaroita. Näin ollen silloin, kun nämä tavarat on varustettu merkillä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, tällainen yhtenäinen esitystapa on omiaan luomaan käyttäjien näkökulmasta tarkasteltuna yhteyden tämän merkin ja kyseisen ylläpitäjän tarjoamien palvelujen välille.
52 Erityisesti silloin, kun verkkokauppasivuston ylläpitäjä liittää eri tarjouksiin, jotka ovat peräisin siltä itseltään tai kolmansilta, tekemättä eroa niiden alkuperän välillä, maininnan, kuten ”eniten myydyt”, ”kysytyimmät” tai ”eniten tarjotut”, erityisesti edistääkseen tiettyjä näistä tarjouksista, tällainen esitystapa on omiaan vahvistamaan tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen käyttäjän mielikuvaa siitä, että kyseinen ylläpitäjä myy näin markkinoituja tuotteita omissa nimissään ja omaan lukuunsa.
53 Toiseksi niiden palvelujen, joita sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä tarjoaa kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita kyseisellä markkinapaikalla tarjoaville kolmansille myyjille – kuten muun muassa käyttäjien näitä tavaroita koskevien kysymysten käsittelyä tai tavaroiden varastointia, lähettämistä ja palautusten hallinnointia koskevat palvelut – luonne ja laajuus ovat samoin omiaan antamaan tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle käyttäjälle mielikuvan siitä, että kyseinen ylläpitäjä myy näitä tavaroita omissa nimissään ja omaan lukuunsa, ja täten luomaan käyttäjien näkökulmasta tarkasteltuna yhteyden kyseisten palvelujen sekä näissä tavaroissa ja kyseisten kolmansien myyjien ilmoituksissa näkyvien merkkien välille.
54 Esitettyihin kysymyksiin on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen verkkokauppasivuston, johon sisältyy sen ylläpitäjän omien myyntitarjousten lisäksi sähköinen markkinapaikka, ylläpitäjän voidaan katsoa itse käyttävän merkkiä, joka on sama kuin toisen EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, kun kolmannet myyjät tarjoavat kyseisellä markkinapaikalla tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita myytäväksi ilman kyseessä olevan tavaramerkin haltijan suostumusta, jos kyseisen internetsivuston tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä mieltää yhteyden kyseisen ylläpitäjän palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille; näin on erityisesti silloin, kun, ottaen huomioon kaikki kyseessä olevalle tilanteelle ominaiset seikat, tällainen käyttäjä voi saada mielikuvan siitä, että juuri kyseinen ylläpitäjä myy tällä merkillä varustettuja tavaroita itse omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Tältä osin merkitystä on sillä, että kyseinen ylläpitäjä käyttää internetsivustollaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti ilmoitukset tavaroista, joita se myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa, sekä ilmoitukset kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla tarjoamista tavaroista, sillä, että se näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja sillä, että se tarjoaa kolmansille myyjille kyseisellä merkillä varustettujen tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluja, erityisesti näiden tavaroiden varastointi- ja lähetyspalveluja.
Oikeudenkäyntikulut
55 Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioin käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
sellaisen verkkokauppasivuston, johon sisältyy sen ylläpitäjän omien myyntitarjousten lisäksi sähköinen markkinapaikka, ylläpitäjän voidaan katsoa itse käyttävän merkkiä, joka on sama kuin toisen EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, kun kolmannet myyjät tarjoavat kyseisellä markkinapaikalla tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita myytäväksi ilman kyseessä olevan tavaramerkin haltijan suostumusta, jos kyseisen internetsivuston tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä mieltää yhteyden kyseisen ylläpitäjän palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille; näin on erityisesti silloin, kun, ottaen huomioon kaikki kyseessä olevalle tilanteelle ominaiset seikat, tällainen käyttäjä voi saada mielikuvan siitä, että juuri kyseinen ylläpitäjä myy tällä merkillä varustettuja tavaroita itse omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Tältä osin merkitystä on sillä, että kyseinen ylläpitäjä käyttää verkkosivullaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti ilmoitukset tavaroista, joita se myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa, sekä ilmoitukset kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla tarjoamista tavaroista, sillä, että se näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja sillä, että se tarjoaa kolmansille myyjille kyseisellä merkillä varustettujen tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluja, erityisesti näiden tavaroiden varastointi- ja lähetyspalveluja.
Allekirjoitukset