UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2020 (*)

Kieliä koskevat järjestelyt – Ilmoitus avoimesta kilpailusta hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi tarkastuksen alalla – Kielitaito – Kilpailun toisen kielen valintamahdollisuuden rajaaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin – Yhteydenpidossa käytettävä kieli – Asetus N:o 1 – Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen – Yksikön etu – Oikeasuhteisuus

Asiassa T-437/16,

Italian tasavalta, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Gentili, avvocato dello Stato,

kantajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään L. Aguilera Ruiz,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja D. Milanowska,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan ilmoitus avoimesta kilpailusta EPSO/AD/322/16 hallintovirkamiesten varallaololuetteloiden laatimiseksi tarkastuksen alalla (AD 5/AD 7) (EUVL 2016, C 171 A, s. 1),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. J. Costeira sekä tuomarit D. Gratsias (esittelevä tuomari) ja M. Kancheva,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 5.12.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO), joka perustettiin 25.7.2002 tehdyllä Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksellä 2002/620/EY (EYVL 2002, L 197, s. 53), julkaisi 12.5.2016 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta kilpailusta – EPSO/AD/322/16 – Hallintovirkamiehet (AD 5 / AD 7) tarkastuksen alalla (EUVL 2016, C 171 A, s. 1; jäljempänä riidanalainen ilmoitus). Kuten tässä ilmoituksessa täsmennetään, näistä varallaololuetteloista Euroopan unionin toimielimet, ”ensisijaisesti Euroopan komissio Brysselissä ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin Luxemburgissa”, voivat ottaa palvelukseen uusia virkamiehiä.

2        Riidanalaisen ilmoituksen johdanto-osassa ilmoitetaan myös, että kyseinen ilmoitus ja siihen liittyvät avoimia kilpailuja koskevat yleiset säännöt, jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 27.2.2015 (EUVL 2015, C 70 A, s. 1; jäljempänä yleiset säännöt), muodostavat kyseisen valintamenettelyn sitovat oikeudelliset puitteet. Siinä täsmennetään myös, että yleisten sääntöjen liitettä II, jonka otsikko on ”Hallintojohtajien kokouksen antamat yleiset ohjeet EPSOn kilpailuissa käytettävistä kielistä”, ei sovelleta kyseessä olevaan valintamenettelyyn ja että se korvataan riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevilla säännöillä.

3        Yleisten sääntöjen 1.3 kohtaan sisältyy jakso, jonka otsikko on ”Kielitaito” ja jossa todetaan seuraavaa:

”Hakijaa pyydetään kunkin kilpailun tarpeiden mukaisesti ilmoittamaan, mitä Euroopan unionin virallisia kieliä – – hän osaa. Perusvaatimuksena on Euroopan unionin yhden virallisen kielen perusteellinen taito (kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen – – taso C1) sekä toisen virallisen kielen tyydyttävä taito (viitekehyksen taso B2). Kilpailuilmoituksessa voidaan kuitenkin asettaa myös tiukempia vaatimuksia (erityisesti, kun haetaan kieliammattilaisia). Ellei kilpailuilmoituksessa erikseen toisin mainita, toiseksi kieleksi on yleensä valittava englanti, ranska tai saksa – –.

EU:n toimielinten pitkäaikaisen käytännön mukaan sisäisessä viestinnässä käytettävät kielet ovat englanti, ranska ja saksa. Ne ovat myös EU:n ulkoisessa viestinnässä ja asiakirjojen käsittelyssä tavallisimpia kieliä.

Kielet, jotka on kilpailuissa mahdollista valita toiseksi kieleksi, on määritetty toimiyksikön edun mukaisesti. Toimiyksikön edun mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään. Muussa tapauksessa toimielinten toiminta vaikeutuisi huomattavasti.

Tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jokaisen hakijan on suoritettava kokeet toisella kielellään, jonka on oltava jokin edellä mainituista kolmesta kielestä – myös tapauksissa, joissa hakijan ensimmäinen kieli on jokin näistä kielistä. Arvioimalla hakijoiden pätevyyttä tällä tavalla toimielimet voivat ennakoida hakijoiden valmiuksia suoriutua alusta alkaen työtehtävistään todellisissa työtilanteissa. Asialla ei ole vaikutusta myöhempään kielikoulutukseen, jonka tarkoituksena on henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kolmannen kielen taidon hankkiminen. – –”

4        Riidanalaisen ilmoituksen osassa, jonka otsikko on ”Hakukelpoisuus” ja jossa määritellään edellytykset, jotka hakijoiden on täytettävä hakemuksensa validointipäivänä, asetetaan erityiseksi osallistumisedellytykseksi ”vähimmäistaso C1 jossakin EU:n 24 virallisesta kielestä”, josta käytetään nimitystä kilpailun ”kieli 1”, sekä ”vähimmäistaso B2 englannin, ranskan tai saksan kielessä”. Tämän toisen kielen, josta käytetään nimitystä kilpailun ”kieli 2”, on ehdottomasti oltava muu kuin se kieli, jonka hakija on valinnut kieleksi 1.

5        Siinä täsmennetään myös, että ”hakemus on laadittava englanniksi, ranskaksi tai saksaksi”.

6        Riidanalaisen ilmoituksen samassa osassa todetaan, että ”hakijan on valittava kieleksi 2 englanti, ranska tai saksa”, että ”nämä ovat EU:n toimielinten tärkeimmät työkielet” ja että ”toimiyksikön etujen mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään ainakin yhdellä näistä kielistä”. Hakijoita kehotetaan tältä osin tutustumaan riidanalaisen ilmoituksen liitteeseen II, jonka otsikko on ”Tämän valintamenettelyn kielijärjestelyjen perustelut” ja jossa on ”lisätietoja tämän avoimen kilpailun kieliä koskevista järjestelyistä”.

7        Riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II on kuuden kappaleen pituinen johdanto-osa, jota seuraa kolme kohtaa, joista ensimmäisen otsikko on ”Perustelut kielten valintaan kutakin valintamenettelyä varten”, toisen ”Kriteerit kielten valintaan kutakin valintamenettelyä varten” ja kolmannen ”Yhteydenpidossa käytettävä kieli”.

8        Riidanalaisen ilmoituksen liitteen II johdanto-osassa todetaan seuraavaa:

”Tämän erikoisalan kilpailun tarkoituksena on ottaa palvelukseen hallintovirkamiehiä tarkastuksen alalla. Kilpailuilmoituksen kohdassa ’HAKUKELPOISUUS’ esitetyt vaatimukset ovat EU:n toimielinten keskeisten asiantuntemusta, kokemusta ja osaamista koskevien vaatimusten mukaisia ja niillä vastataan tarpeeseen varmistaa, että uudet työntekijät kykenevät työskentelemään tehokkaasti erityisesti muiden henkilöstön jäsenten kanssa.

Tämän vuoksi hakijoiden on valittava toinen kilpailussa käyttämistään kielistä tietyistä EU:n virallisista kielistä. Tämä rajoitus johtuu myös budjettiin liittyvistä ja toiminnallisista syistä sekä jäljempänä 1, 2 ja 3 kohdissa kuvatuista EPSOn valintamenetelmistä. EPSOn hallintoneuvosto on vahvistanut tämän kilpailun kielivaatimukset ottaen huomioon nämä tekijät ja muita erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät tehtävien luonteeseen tai asianomaisten EU:n toimielinten erityistarpeisiin.

Tämän kilpailun ensisijaisena tarkoituksena on laatia varallaololuettelo hallintovirkamiesten ottamiseksi Euroopan komission sekä jossain määrin myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen palvelukseen. On olennaisen tärkeää, että hallintovirkamiehet ovat heti palvelukseen astuttuaan toimintakykyisiä ja kykenevät kommunikoimaan työtovereidensa ja esimiestensä kanssa. EU:n toimielimet katsovat jäljempänä 2 kohdassa esitettyjen, kielten käyttöä EU:n valintamenettelyissä koskevien kriteerien pohjalta, että englanti, ranska ja saksa sopivat tässä kilpailussa parhaiten toisen kielen valintavaihtoehdoiksi.

Koska EU:n toimielinten henkilöstö puhuu, kääntää ja käyttää hallinnollisessa viestinnässään yleisimmin englantia, ranskaa ja saksaa, hakijan kahdesta pakollisesta kielestä vähintään yhden on oltava jokin niistä.

Lisäksi hyvän englannin, ranskan tai saksan kielen taidon katsotaan olevan olennaisen tärkeä myös silloin, kun hallintovirkamiehet analysoivat tarkastettavien tilannetta, pitävät esityksiä, käyvät keskusteluja ja kirjoittavat raportteja. Kielitaidon avulla voidaan varmistaa tehokas yhteistyö ja tiedonvaihto tarkastettavien yksiköiden ja asianomaisten viranomaisten kanssa.

Hakijoiden on käytettävä toista kilpailukieltään (englanti, ranska tai saksa) sähköisen hakemuksen täyttämiseen. EPSOn on puolestaan käytettävä näitä kieliä, kun se lähettää viestejä kaikille hakijoille, jotka ovat jättäneet validoidun hakemuksen. Samoin sen on käytettävä niitä joissakin 3 kohdassa kuvatuista kokeista.”

9        Riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Perustelut kielten valintaan kutakin valintamenettelyä varten”, todetaan seuraavaa:

”EU:n toimielimet katsovat, että päätöksen siitä, mitä kieliä kussakin valintamenettelyssä käytetään, ja erityisesti kielten valinnanvapauden rajoittamisen on perustuttava seuraaviin seikkoihin:

i)      Uusien työntekijöiden välittömän toimintakyvyn vaatimus

Uusien työntekijöiden on oltava heti toimintakykyisiä ja kyettävä hoitamaan tehtäviä, joita varten heidät on otettu palvelukseen. Näin ollen EPSOn on varmistettava, että kilpailun läpäisseillä hakijoilla on riittävät taidot kieliyhdistelmässä, jonka avulla he pystyvät hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti ja kykenevät erityisesti kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään kollegojensa ja esimiestensä kanssa.

Sen vuoksi voi olla perusteltua järjestää osa kokeista vain muutamilla työkielillä sen varmistamiseksi, että kaikki hakijat kykenevät työskentelemään niistä vähintään yhdellä riippumatta siitä, mikä on heidän ensimmäinen virallinen kielensä. Jos näin ei toimittaisi, suurena vaarana olisi, että merkittävä osa kilpailun läpäisseistä hakijoista ei pystyisi kohtuullisen ajan kuluessa hoitamaan tehtäviä, joihin heidät on palkattu. Tällöin ei myöskään otettaisi huomioon, että EU-tehtäviin hakevat henkilöt ovat selvästikin halukkaita työskentelemään sellaisen kansainvälisen hallintoelimen palveluksessa, jossa on käytettävä tiettyjä työkieliä, jotta se voi toimia kunnolla ja hoitaa sille perussopimuksissa annettuja tehtäviä.

ii)      Valintamenettelyn luonne

Joissakin tapauksissa hakijoiden kielivalikoiman rajoittaminen voi olla perusteltua myös valintamenettelyn luonteen vuoksi.

Henkilöstösääntöjen 27 artiklan mukaisesti EPSO arvioi hakijat avoimissa kilpailuissa, joissa arvioidaan hakijoiden taitoja, jotta voitaisiin paremmin ennakoida, pystyvätkö he hoitamaan tehtäviään.

Arviointikeskusmenetelmä (assessment centre) on vakioitu valintamenetelmä, jossa useat valintalautakunnan jäsenet havainnoivat hakijoita eri toimintaskenaarioissa. Arviointi suoritetaan nimittävän viranomaisen ennalta laatiman kompetenssikuvauksen perusteella. Siinä käytetään yhteistä pisteytysmenetelmää, ja päätökset tehdään yhdessä.

Arvioimalla hakijoiden taitoja tällä tavalla EU:n toimielimet voivat ennakoida todenmukaisissa olosuhteissa heidän valmiuksiaan suoriutua alusta alkaen työtehtävistään. Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että arviointikeskusmenetelmällä toteutettavat, todellisia työtilanteita simuloivat kokeet antavat parhaan kuvan suoriutumisesta tositilanteessa. Menetelmää käytetäänkin maailmanlaajuisesti. Työurien pituuden ja toimielinten sisäisen tehtävistä toiseen siirtymisen vuoksi tämäntyyppinen arviointi on ratkaisevan tärkeää, etenkin vakituisia virkamiehiä valittaessa.

Jotta voidaan varmistaa, että hakijoita arvioidaan yhdenvertaisesti ja että hakijat voivat kommunikoida suoraan arvioijien ja muiden kokeisiin osallistuvien kanssa, hakijoita arvioidaan yhteisesti samankielisessä ryhmässä. Jollei kyseessä ole sellaisen kilpailun arviointi, jossa on vain yksi pääkieli, tällainen järjestely edellyttää väistämättä, että arviointi järjestetään rajoitetulla määrällä kieliä.

iii)      Budjettiin liittyvät ja toiminnalliset rajoitteet

EPSOn hallintoneuvosto katsoo useastakin syystä, että olisi mahdotonta toteuttaa yksittäisen kilpailun arviointikeskusvaihe kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Ensinnäkin tällaisella menettelyllä olisi mittavia resurssivaikutuksia: EU:n toimielinten olisi mahdotonta täyttää henkilöstötarpeensa nykyisen talousarvion puitteissa. Menettely ei myöskään tuottaisi järkevää vastinetta EU:n veronmaksajien rahoille.

Toiseksi arviointikeskusvaiheen toteuttaminen kaikilla virallisilla kielillä edellyttäisi, että EPSOn kilpailuissa työskentelisi suuri määrä tulkkeja ja että käytettävissä olisi asianmukaiset tilat tulkkauskoppeineen.

Kolmanneksi valintalautakuntiin tarvittaisiin paljon enemmän jäseniä, jotta niissä osattaisiin kaikkia hakijoiden käyttämiä kieliä.”

10      Riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 2 kohdassa, jonka otsikko on ”Kriteerit kielten valintaan kutakin valintamenettelyä varten”, todetaan seuraavaa:

”Jos hakijoiden on valittava kilpailukielensä rajoitetusta määrästä EU:n virallisia kieliä, EPSOn hallintoneuvoston on määriteltävä tapauskohtaisesti kussakin avoimessa kilpailussa käytettävät kielet ottaen huomioon seuraavat seikat:

i)      kaikki erityiset sisäiset säännöt, jotka koskevat kielten käyttöä asianomaisissa toimielimissä tai elimissä;

ii)      erityisvaatimukset, jotka liittyvät tehtävien luonteeseen ja kyseisten toimielinten erityistarpeisiin;

iii)      asianomaisissa toimielimissä yleisimmin käytettävät kielet seuraavien seikkojen perusteella:

–        palveluksessa olevien EU:n vakituisten virkamiesten ilmoittama ja todennettu kielitaito vähintään kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen tasolla B2;

–        yleisimmät kohdekielet, joille EU:n toimielinten sisäiseen käyttöön tarkoitetut asiakirjat käännetään;

–        yleisimmät lähdekielet, joista EU:n toimielinten laatimat ulkopuoliseen käyttöön tarkoitetut asiakirjat käännetään.

iv)      kyseisten toimielinten hallinnollisessa viestinnässä käytettävät kielet.”

11      Riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 3 kohdassa, jonka otsikko on ”Yhteydenpidossa käytettävä kieli”, todetaan seuraavaa:

”Tässä kohdassa esitetään yleiset säännöt, jotka koskevat kielten käyttöä EPSOn ja hakijoiden välisessä viestinnässä. Kilpailuilmoituksessa voidaan asettaa muita erityisvaatimuksia.

EPSO ottaa asianmukaisesti huomioon hakijoiden oikeuden käyttää EU:n kansalaisina omaa äidinkieltään. Samalla EPSO kuitenkin pitää hakemuksensa validoinutta hakijaa mahdollisena tulevana EU:n virkamieskunnan jäsenenä, jota koskevat henkilöstösäännöissä vahvistetut oikeudet ja velvollisuudet. EU:n toimielimet katsovatkin, että EPSOn olisi mahdollisuuksien mukaan viestittävä hakijoiden kanssa ja annettava näille tietoa heidän hakemuksistaan kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Sen vuoksi ne EPSOn verkkosivujen osat, jotka pysyvät pitkään muuttumattomina, sekä kilpailuilmoitukset ja avointen kilpailujen yleiset säännöt julkaistaan kaikilla virallisilla kielillä.

Sähköisten hakulomakkeiden täyttämisessä käytettävät kielet määritellään kussakin kilpailuilmoituksessa. Hakulomakkeen täyttämistä koskevat ohjeet on annettava kaikilla virallisilla kielillä. Näitä sääntöjä sovelletaan siirtymäkaudella, joka tarvitaan ensimmäisen vaiheen sähköisen hakumenettelyn saamiseksi käyttöön kaikilla virallisilla kielillä.

Jotta viestintä olisi nopeaa ja tehokasta sen jälkeen, kun ehdokas on validoinut hakemuksensa, EPSOn yleisviestintä suurille hakijajoukoille tapahtuu vain osalla EU:n virallisista kielistä. Kielenä on kussakin kilpailuilmoituksessa määritetty hakijan ensimmäinen tai toinen kieli.

Hakija voi ottaa yhteyttä EPSOon millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Jotta EPSO pystyisi käsittelemään tiedusteluja tehokkaammin, hakijoita kuitenkin kehotetaan valitsemaan muutamista kielistä, joita EPSOn henkilöstö kykenee käyttämään suoraan joutumatta käännättämään viestejä.

Tietyt kokeet voidaan myös järjestää rajatulla määrällä EU:n virallisia kieliä, jotta kyetään varmistamaan, että hakijoilla on avointen kilpailujen arviointikeskusvaiheeseen osallistumista varten tarvittava kielitaito. Eri kokeiden kielet mainitaan kussakin kilpailuilmoituksessa.

EU:n toimielimet katsovat, että toimintayksiköiden edun, monikielisyyden periaatteen ja kielellisen syrjimättömyyden välillä vallitsee näiden järjestelyjen myötä oikeudenmukainen ja toimiva tasapaino. Kun kaikkien hakijoiden on valittava toinen kieli, joka on muu kuin heidän ensimmäinen kielensä (yleensä äidinkieli tai vastaava), varmistetaan, että heitä voidaan vertailla tasapuolisesti. – –”

12      Riidanalaisen ilmoituksen osan, jonka otsikko on ”Valintamenettely”, 1 kohdassa todetaan, että tietokoneella tehtävät monivalintakokeet eli kielellistä, numeerista ja abstraktia päättelyä koskevat kokeet, jotka muodostavat kyseisen valintamenettelyn ensimmäisen vaiheen, järjestetään kielellä, jonka kukin hakija on valinnut kieleksi 1.

13      Lisäksi kyseisen osan 3 kohdan mukaan ”pätevyyteen perustuvassa karsinnassa”, joka on riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toinen vaihe, parhaiten menestyneet hakijat kutsutaan suorittamaan kilpailun kieleksi 2 valitsemallaan kielellä arviointikeskuksen kokeet, ja tämä on kilpailun viimeinen vaihe, johon sisältyy useita kokeita, joiden tarkoituksena on arvioida hakijoiden eri kompetensseja.

II     Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

14      Italian tasavalta nosti kanteensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.8.2016 jätetyllä kannekirjelmällä.

15      Unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.9.2016 tuomion Italia v. komissio (T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495). Kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi avointa kilpailua EPSO/AD/276/14 koskevan ilmoituksen hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi (EUVL 2014, C 74 A, s. 4) ja avointa kilpailua EPSO/AD/294/14 koskevan ilmoituksen Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi tietosuoja-alalla (EUVL 2014, C 391 A, s. 1) sillä perusteella, että yhtäältä näiden kilpailujen toisen kielen ja toisaalta hakijan ja EPSO:n välisessä yhteydenpidossa käytettävän kielen valintamahdollisuuden rajoittaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin oli kieleen perustuvaa oikeudetonta syrjintää.

16      Euroopan komissio jätti vastinekirjelmän 19.10.2016.

17      Espanjan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.11.2016 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Italian tasavallan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 9.12.2016 antamallaan päätöksellä. Espanjan kuningaskunta jätti väliintulokirjelmänsä 15.2.2017.

18      Komissio teki 25.11.2016 valituksen 15.9.2016 annetusta tuomiosta Italia v. komissio (T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495), ja tämä valitus kirjattiin asianumerolla C-621/16 P.

19      Nyt käsiteltävässä asiassa jätettiin kantajan vastaus 5.12.2016 ja vastaajan vastaus 20.2.2017.

20      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 20.1.2017 asianosaisia ottamaan kantaa yhtäältä siihen, onko unionin tuomioistuimessa vireillä olevalla asialla, joka on rekisteröity numerolla C-621/16 P, merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, sekä nyt käsiteltävän asian käsittelyn mahdolliseen lykkäämiseen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan nojalla siihen asti, kunnes unionin tuomioistuimen tuomio edellä mainitussa asiassa julistetaan. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin pyysi asianosaisia esittämään huomautuksensa nyt käsiteltävän asian sekä asioiden T-401/16, Espanja v. komissio, ja T-443/16, Italia v. komissio, mahdollisesta yhdistämisestä asian käsittelyn suullista vaihetta tai käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten työjärjestyksen 68 artiklan mukaisesti. Asianosaiset vastasivat näihin pyyntöihin asetetussa määräajassa.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 21.2.2017 antamalla päätöksellä asian käsittelyä lykättiin siihen saakka, kunnes tuomio asiassa C-621/16 P julistetaan.

22      Unionin tuomioistuin antoi 26.3.2019 tuomion Espanja v. parlamentti (C-377/16, EU:C:2019:249) ja tuomion komissio v. Italia (C-621/16 P, EU:C:2019:251). Ensiksi mainitulla tuomiolla unionin tuomioistuin kumosi kiinnostuksenilmaisupyynnön Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Tehtäväryhmä I – Autonkuljettajat, EP/CAST/S/16/2016, joka oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 14.4.2016 (EUVL 2016, C 131 A, s. 1), ja kyseisen kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella laaditun tietokannan muun muassa sillä perusteella, että Euroopan parlamentti ei ollut osoittanut, että yhtäältä valintamenettelyn toisen kielen ja toisaalta hakijoiden ja parlamentin välisessä yhteydenpidossa käytettävän kielen valinnan rajaaminen vain englannin, ranskan ja saksan kieliin olisi objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltua henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisella oikeutetulla tavoitteella. Jälkimmäisellä tuomiolla unionin tuomioistuin hylkäsi komission valituksen 15.9.2016 annetusta tuomiosta Italia v. komissio (T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495). Viimeksi mainitun tuomion julistamisen jälkeen asian käsittelyä jatkettiin nyt käsiteltävässä asiassa.

23      Asianosaisia kehotettiin 3.4.2019 esittämään unionin yleiselle tuomioistuimelle huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen 26.3.2019 julistama tuomio Espanja v. parlamentti (C-377/16, EU:C:2019:249) ja sen 26.3.2019 julistama tuomio komissio v. Italia (C-621/16 P, EU:C:2019:251) olisi otettava huomioon nyt käsiteltävässä asiassa. Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

24      Koska esittelevä tuomari sijoitettiin unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanon muuttamisen yhteydessä yhdeksänteen jaostoon, nyt käsiteltävä asia jaettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti kyseiselle jaostolle.

25      Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena se yhtäältä kehotti asianosaisia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, minkä ne tekivät asetetussa määräajassa, ja toisaalta esitti niille kirjallisia kysymyksiä istunnossa vastaamista varten.

26      Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 6.11.2019 antamalla päätöksellä nyt käsiteltävä asia ja asia T-443/16, Italia v. komissio, yhdistettiin asian käsittelyn suullista vaihetta varten työjärjestyksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

27      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 5.12.2019 pidetyssä istunnossa.

28      Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja päätti 27.1.2020 antamallaan määräyksellä, että asian käsittelyn suullinen vaihe nyt käsiteltävässä asiassa ja asiassa T-443/16, Italia v. komissio, aloitetaan työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla uudelleen.

29      Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 11.2.2020 asianosaisten kuulemisen jälkeen antamalla päätöksellä nyt käsiteltävä asia ja asia T-443/16, Italia v. komissio, erotettiin käsiteltäviksi erikseen työjärjestyksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

30      Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja päätti nyt käsiteltävän asian käsittelyn suullisen vaiheen 8.3.2020 antamallaan päätöksellä.

31      Italian tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen ilmoituksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33      Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen ilmoituksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

34      Italian tasavalta vetoaa nostamansa kanteen tueksi seitsemään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomista; toinen SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä asetus N:o 1), 1 ja 6 artiklan rikkomista; kolmas SEU 6 artiklan 3 kohdan, SEUT 18 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 22 artiklan, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan sekä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista; neljäs SEU 6 artiklan 3 kohdan rikkomista ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista; viides harkintavallan väärinkäyttöä sekä ”kilpailuilmoitusten luonteen ja tarkoituksen kannalta olennaisten sääntöjen”, erityisesti henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan, 28 artiklan f alakohdan, 34 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 1 kohdan rikkomista ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista; kuudes SEUT 18 artiklan ja SEUT 24 artiklan neljännen kohdan, perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1 2 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomista ja seitsemäs SEUT 296 artiklan toisen kohdan, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan ja 28 artiklan f alakohdan ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä tosiseikkojen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.

35      On todettava, että Italian tasavalta riitauttaa kanneperusteillaan lähinnä riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun kielijärjestelyjen kahden osan laillisuuden. Se riitauttaa siten yhtäältä riidanalaisen kilpailuilmoituksen määräykset, joissa tämän kilpailun toisen kielen valinta rajataan englannin, ranskan ja saksan kieliin, ja toisaalta kyseisen ilmoituksen määräykset, jotka koskevat kieliä, joita voidaan käyttää tämän kilpailun hakijoiden ja EPSOn välisessä yhteydenpidossa.

36      Aluksi on todettava, että koska riidanalaisen ilmoituksen mukaan tietyt kokeet suoritettiin kielellä, jonka hakijat olivat valinneet kyseisen kilpailun toiseksi kieleksi, tämän toisen kielen valinnan rajoittamisen mahdollisesta lainvastaisuudesta seuraa väistämättä kilpailun kaikkien kokeiden järjestämisen lainvastaisuus.

37      Riidanalaisen ilmoituksen näistä kahdesta osasta ensin toisen ja sitten toisen laillisuus on näin ollen tutkittava esitettyjen kanneperusteiden ja asianosaisten esittämien väitteiden valossa.

A       Sen rajoituksen laillisuus, jonka mukaan hakijat voivat valita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toiseksi kieleksi ainoastaan englannin, ranskan tai saksan

38      Riidanalaisen ilmoituksen se osa, joka koskee hakijoiden kyseessä olevassa kilpailussa käyttämän toisen kielen valinnan rajaamista englannin, ranskan ja saksan kieliin, on lähinnä Italian tasavallan esittämien kolmannen ja seitsemännen kanneperusteen kohteena.

39      Kolmannen kanneperusteen mukaan kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen on vastoin SEU 6 artiklan 3 kohtaa, SEUT 18 artiklaa, perusoikeuskirjan 22 artiklaa, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklaa, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohtaa, 27 artiklan toista kohtaa ja 28 artiklan f alakohtaa sekä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohtaa. Italian tasavalta katsoo tämän kanneperusteen yhteydessä muun muassa, että tällainen rajoitus merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää ja että riidanalaisessa ilmoituksessa tältä osin esitetyillä perusteluilla ei voida osoittaa, että olisi olemassa todellisia tarpeita, jotka oikeuttaisivat sen konkreettisesti.

40      Seitsemäs kanneperuste koskee SEUT 296 artiklan toisen kohdan, asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan ja 28 artiklan f alakohdan ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla. Tämän kanneperusteen yhteydessä Italian tasavalta väittää erityisesti, että riidanalaista ilmoitusta ei ole perusteltu tai että se on puutteellisesti perusteltu, ja väittää, että kieleen perustuva syrjintä voidaan oikeuttaa ainoastaan toimiyksikön erityisiin vaatimuksiin liittyvillä syillä.

41      Espanjan kuningaskunta yhtyy Italian tasavallan esittämiin perusteluihin.

42      Edellä 39 ja 40 kohdassa esitetystä seuraa, että edellä mainituilla kanneperusteilla, jotka on syytä käsitellä yhdessä, Italian tasavalta väittää lähinnä, että perusteluvelvollisuus on laiminlyöty, ja riitauttaa mainitsemiensa säännösten perusteella niiden perustelujen asianmukaisuuden, jotka riidanalaisessa ilmoituksessa esitetään hakijoiden kyseisessä kilpailussa käyttämän toisen kielen valinnan rajoittamiselle englantiin, ranskaan tai saksaan.

1.     Riidanalaisen ilmoituksen perustelut

43      Siltä osin kuin asiassa on ensinnäkin kyse riidanalaisen ilmoituksen perustelujen mahdollisesta puuttumisesta tai mahdollisesta puutteellisuudesta, joihin seitsemännessä kanneperusteessa vedotaan, komissio kiistää Italian tasavallan väitteet. Se vetoaa erityisesti siihen, että perustelut sille, että kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinta on rajattu englannin, ranskan ja saksan kieliin, on esitetty asianmukaisesti kyseisen ilmoituksen liitteessä II ja että vastinekirjelmän liitteissä selostetut tosiseikat vahvistavat nämä perustelut. Se muistuttaa tältä osin lisäksi, että oikeuskäytännön mukaan on niin, että koska riidanalainen ilmoitus on yleisesti sovellettava toimi, sen perusteluissa voidaan tyytyä osoittamaan yhtäältä ”kokonaistilanne”, joka johti kyseisen toimen antamiseen, ja toisaalta ”yleiset tavoitteet”, joihin toimella pyritään.

44      Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan velvollisuus perustella päätökset on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Päätöksen perusteluissa ilmaistaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 79 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Kuten ilmenee riidanalaisen ilmoituksen osasta, jonka otsikko on ”Hakukelpoisuus”, sekä kyseisen ilmoituksen liitteestä II, sellaisina kuin ne on toistettu edellä 6–11 kohdassa, mainittuun ilmoitukseen sisältyy todella perustelut, joiden tarkoituksena on oikeuttaa kyseisen kilpailun toisen kielen valinnan rajoittaminen. Tarkemmin sanottuna siinä mainitaan, että tästä rajoituksesta on päätetty kyseisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 2 kohdassa määriteltyjen perusteiden vuoksi (ks. edellä 10 kohta) ja että se perustuu kolmeen syyhyn eli ensinnäkin uusien työntekijöiden välittömän toimintakyvyn vaatimukseen, toiseksi valintamenettelyn luonteeseen ja kolmanneksi budjettiin liittyviin ja toiminnallisiin rajoitteisiin. Nämä perustelut ilmoitetaan kyseisen liitteen johdanto-osassa (ks. edellä 8 kohta) ja kuvataan laajemmin samassa liitteessä olevan 1 kohdan i–iii alakohdassa (ks. edellä 9 kohta). Näin ollen tämän ilmoituksen laatijaa eli EPSOa ei voida moittia perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä. Perustelujen paikkansapitävyys on puolestaan täysin erillinen kysymys, jota tarkastellaan jäljempänä.

2.     Riidanalaisessa ilmoituksessa sille esitettyjen perusteiden perusteltavuus, että hakijat voivat valita kyseessä olevan kilpailun toiseksi kieleksi ainoastaan englannin, ranskan tai saksan

a)     Syrjinnän olemassaolo

46      Italian tasavalta väittää, että perusoikeuskirjan 22 artiklassa suojattu monikielisyyden periaate ei mahdollista kilpailun toisen kielen valinnan rajaamista vain tiettyihin virallisiin kieliin, vaan se edellyttää päinvastoin hakijoiden mahdollisuutta valita tältä osin mikä tahansa virallinen kieli. Se katsoo, että vaikka henkilöstösääntöjen tietyistä säännöksistä, erityisesti niiden liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdasta, ilmenee, että tämän toisen kielen valintaa on mahdollista rajoittaa, nämä rajoitukset eivät voi koskaan olla kaikkia kilpailuja koskeva sääntö.

47      Komissio puolestaan katsoo muun muassa, että koska riidanalaisessa ilmoituksessa määritetty kielellinen rajoitus koskee ainoastaan toista kieltä, joka kyseessä olevan kilpailun hakijoiden on valittava muun muassa arviointikeskuksessa järjestettäviin kokeisiin osallistumista varten, eikä heidän äidinkieltään tai ensimmäistä ilmoitettua kieltä, jota voidaan käyttää tietokoneella tehtävissä monivalintakokeissa, tämä rajoitus ei merkitse kieleen perustuvaa syrjintää.

48      Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Unionin toimielinten viralliset ja työkielet ovat bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kieli.”

49      On myös todettava, että 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C-566/10 P, EU:C:2012:752) 67 kohdan mukaan on niin, että vaikka asetuksen N:o 1 1 artiklassa mainitaan nimenomaisesti, mitkä ovat unionin toimielinten työkielet, sen 6 artiklassa säädetään, että toimielimet voivat antaa työjärjestyksissään yksityiskohtaiset säännöt tällä asetuksella käyttöön otettujen kielten käyttämistä koskevien järjestelyjen soveltamisesta. Kyseisen tuomion samassa kohdassa unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että toimielimet, joita oikeudenkäynnin kohteena olleet kilpailuilmoitukset koskivat, eivät olleet antaneet työjärjestyksissään tällaisia sääntöjä näistä kielten käyttämistä koskevista järjestelyistä asetuksen N:o 1 6 artiklan perusteella.

50      Tältä osin on aluksi todettava, että nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella ei voida osoittaa, että toimielimet, joita riidanalainen ilmoitus koskee, olisivat kyseisen ilmoituksen julkaisemiseen mennessä antaneet työjärjestyksissään määräyksiä, joiden tarkoituksena olisi määritellä asetuksessa N:o 1 vahvistetun kieliä koskevan yleisen järjestelyn soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Päinvastoin komission mukaan ”yksikään toimielin ei ole koskaan antanut tällaisia määräyksiä”.

51      Lisäksi henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilöstösääntöjä sovellettaessa kaikenlainen syrjintä, kuten kieleen perustuva syrjintä, on kiellettyä. Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan ”kaikkien syrjimättömyysperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen kohdistuvien rajoitusten on oltava objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltuja, ja niiden on vastattava henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita”.

52      Lisäksi henkilöstösääntöjen 28 artiklan f alakohdassa säädetään, että virkamieheksi voidaan nimittää ainoastaan henkilö, jolla on perusteellinen kielitaito yhdessä unionin kielessä ja riittävä kielitaito toisessa unionin kielessä. Kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että hakijalta edellytetään toisessa kielessä ”tehtäviensä hoitamiseen riittävää” kielitaitoa, mutta siinä ei mainita perusteita, jotka voidaan ottaa huomioon rajoitettaessa tämän kielen valitsemista asetuksen N:o 1 1 artiklassa lueteltujen virallisten kielten joukosta (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 85 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53      Tällaisia perusteita ei ilmene myöskään henkilöstösääntöjen 27 artiklasta, jonka ensimmäisessä kohdassa säädetään kielitaitoon viittaamatta, että ”palvelukseen otettaessa on pyrittävä varmistamaan, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, jotka otetaan palvelukseen unionin jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudesta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta”, ja että ”virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille”. Sama koskee kyseisen artiklan toista kohtaa, jossa todetaan ainoastaan, että ”unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti kukin toimielin voi hyväksyä asianmukaisia toimenpiteitä, jos virkamiesten kansalaisuuksien kesken on havaittu merkittävä epätasapaino, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa”, ja jossa täsmennetään muun muassa, että ”nämä asianmukaiset toimenpiteet on perusteltava eivätkä ne saa koskaan johtaa muihin kuin ansioihin perustuviin palvelukseen ottoa koskeviin perusteisiin”.

54      Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa todetaan, että kilpailuilmoituksessa voidaan täsmentää täytettävien virkojen erityisluonteesta johtuvat mahdolliset kielitaitovaatimukset. Kyseisestä säännöksestä ei kuitenkaan seuraa, että olisi yleisesti sallittua rajoittaa kilpailun toisen kielen valinta vain osaan asetuksen N:o 1 1 artiklassa mainituista virallisista kielistä (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 86 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Kaikista näistä toteamuksista ilmenee, että kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajoittaminen vain osaan kaikista virallisista kielistä on kieleen perustuvaa syrjintää, joka on lähtökohtaisesti kielletty henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 66 kohta). On nimittäin ilmeistä, että tällaisella rajoituksella suositaan osaa potentiaalisista hakijoista eli niitä, joilla on riittävä taito vähintään yhdessä nimetyistä kielistä ja jotka voivat siten osallistua kilpailuun ja tulla otetuiksi unionin palvelukseen virkamiehinä tai toimihenkilöinä, kun sen sijaan muut potentiaaliset hakijat, joilla ei ole tällaista kielitaitoa, jäävät tämän mahdollisuuden ulkopuolelle (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 91 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56      Edellä esitettyä johtopäätöstä ei voida kumota komission esittämillä väitteillä.

57      Ensinnäkin väite, jonka mukaan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toisen kielen valinnan rajoittaminen ei merkitse kieleen perustuvaa syrjintää, ”koska kilpailun kielen käytön rajoittaminen ei koske hakijoiden äidinkieltä tai ensimmäistä kieltä vaan ainoastaan toista kieltä, joka heidän on valittava”, on hylättävä tehottomana. Kieleen perustuvan syrjinnän kielto, josta säädetään henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa, ei nimittäin koske pelkästään tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden äidinkielen tai unionin virkamiesten tai toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevassa kilpailussa ilmoitetun ensimmäisen kielen käyttämistä.

58      Toiseksi on hylättävä komission väite, joka koskee hakijoiden mahdollisuutta käyttää äidinkieltään tietokoneella tehtävissä monivalintakokeissa, jolloin arviointikeskuksen kokeiden kielen on välttämättä oltava muu kieli. Minkään riidanalaiseen ilmoitukseen sisältyvän määräyksen perusteella ei nimittäin voida katsoa, että hakijat kaikissa tapauksissa suorittaisivat tietokoneella tehtävät monivalintakokeet pääkielellään (eli yleensä omalla äidinkielellään), ja vielä vähemmän, että he olisivat velvollisia tekemään niin. Mikään ei siten estä hakijaa, jonka äidinkieli on englanti, ranska tai saksa ja jolla on myös perusteellinen kielitaito jossakin toisessa näistä kolmesta kielestä, ilmoittamasta viimeksi mainittua kieltä kilpailun ensimmäiseksi kieleksi ja siten suorittamasta muita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettuja kokeita pääkielellään. Näin ollen on selvää, että hakijalla, jonka pääkieli ei ole mikään edellä mainituista kolmesta kielestä, ei ole vastaavanlaista valintamahdollisuutta. Komission esittämä esimerkki kielellistä päättelykykyä koskevasta kokeesta ei voi kyseenalaistaa tätä arviointia, koska pelkästään tämän asiakirjan perusteella ei voida sulkea pois sitä, että asianomainen hakija voi läpäistä tämän tyyppisen kokeen, jos hänellä on perusteellinen tai jopa täydellinen taito muussa kielessä kuin pääkielessään.

59      Lisäksi on totta, että 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C-566/10 P, EU:C:2012:752) 94 kohdan mukaan tavoite varmistaa, että toimielimet saavat palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, voidaan turvata paremmin silloin, kun hakijat voivat osallistua kilpailun valintakokeisiin äidinkielellään tai sillä toisella kielellä, jonka he katsovat hallitsevansa parhaiten. Toisin kuin komission kirjelmistä ilmenee, kyseisestä tuomiosta ei kuitenkaan voida päätellä, että hakijoiden toisen kielen valinnan rajoittaminen olisi perusteltua sillä edellytyksellä, että hakijat voisivat valita riidanalaisessa ilmoituksessa tarjotuista kielistä sen, jonka he hallitsevat parhaiten äidinkielensä jälkeen. Mikään ei nimittäin sulje pois sitä, että se toinen kieli, jonka kyseiset hakijat ”katsovat hallitsevansa parhaiten” edellä mainitun tuomion 94 kohdassa tarkoitetulla tavalla, voi olla jokin muu kieli kuin englanti, ranska tai saksa (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 95 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Oikeuskäytännön mukaan kaikista edellä mainituista säännöksistä seuraa kuitenkin, että yksikön etu voi olla hyväksyttävä tavoite, joka voidaan ottaa huomioon. Vaikka henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa tosin kielletään kaikenlainen kieleen perustuva syrjintä, sen 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään kuitenkin, että tätä kieltoa voidaan rajoittaa, jos rajoittaminen on ”objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu” ja vastaa ”henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita” (ks. tuomio 26.3.2019, komissio v. Italia, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 89 kohta).

61      Näin ollen laajaan harkintavaltaan, joka unionin toimielimillä on yksiköidensä järjestämisessä ja joka myös EPSOlla on sen käyttäessä nyt kyseessä olevin tavoin toimielinten sille antamaa toimivaltaa, on ehdottomasti sovellettava henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa vahvistettuja rajoja, joten kieleen perustuva erilainen kohtelu, joka seuraa kilpailun kieliä koskevan järjestelyn rajaamisesta rajalliseen määrään virallisia kieliä, voidaan hyväksyä vain, jos tällainen rajaaminen on objektiivisesti perusteltua ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Italia v. komissio, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62      Kaiken edellä todetun perusteella on niin, että koska riidanalaisen kilpailun toisen kielen valinnan rajoittaminen on kieleen perustuvaa syrjintää, joka on lähtökohtaisesti kielletty henkilöstösääntöjen 1 d artiklan nojalla (ks. edellä 55 kohta), asiassa on tutkittava, onko EPSO rajoittaessaan kyseisen valinnan englannin, ranskan ja saksan kieliin rikkonut henkilöstösääntöjen 1 d artiklaa ottamalla käyttöön oikeudettoman syrjinnän.

b)     Riidanalaisen syrjinnän oikeuttaminen

63      Italian tasavalta katsoo ensinnäkin, että hakijoiden kielitaito ei kuulu henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun pätevyyden piiriin, joten hakijoiden kielitaidon ei tulisi vaikuttaa ratkaisevasti säännöksessä tarkoitetun pätevyyden arviointiin kilpailuun sisältyvissä kokeissa, jotta nämä kokeet olisivat tehokkaita ja syrjimättömiä. Kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen edellyttäisi siten, että selostetaan ja perustellaan asianmukaisesti erityiset tarpeet, jotka konkreettisesti oikeuttavat rajaamisen, osoittamalla konkreettinen yhteys kyseisen toisen kielen ja sen erityisen tehtävän välillä, jota kyseisen kilpailun läpäisseet hakijat otetaan hoitamaan.

64      Tässä tapauksessa niiden tehtävien monipuolisuus, joita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun läpäisseet hakijat otetaan hoitamaan, edellyttää kielitaidoiltaan erilaisten henkilöiden palvelukseen ottamista. Italian tasavallan mukaan on nimittäin niin, että koska sen tarkastaminen, miten jäsenvaltiot hallinnoivat rakennerahastoja, on laaja tehtäväala, on selvää, että tämän tyyppisten tehtävien hoitaminen edellyttää unionin kielten mahdollisimman laajaa osaamista.

65      Riidanalaisessa ilmoituksessa esitetyt perustelut riidanalaisen rajoituksen oikeuttamiseksi eivät kuitenkaan liity hoidettaviin konkreettisiin tehtäviin eivätkä yksikön erityisiin vaatimuksiin.

66      Italian tasavalta väittää siten ensinnäkin, että peruste, joka koskee tarvetta saada palvelukseen kilpailun läpäisseitä hakijoita, jotka ovat välittömästi toimintakykyisiä, ei ole sellainen vaatimus, jolla voitaisiin perustella näin vakavaa kielellistä syrjintää. Tällaiseen tavoitteeseen ei nimittäin voida vedota yleisesti ja teoreettisesti, vaan se on suhteutettava hoidettaviin erityisiin tehtäviin. Näin ollen riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun kielijärjestelyjen rajoitukset voidaan hyväksyä vain, jos osoitetaan, että ilman niitä palvelukseen otettujen uusien virkamiesten on täysin mahdotonta työskennellä.

67      Mitä tulee riidanalaisessa ilmoituksessa olevaan mainintaan sisäistä viestintää koskevista vaatimuksista, ilmoituksessa ei millään tavoin osoiteta, millä tavoin sisäinen viestintä olisi olennaista vastikään palvelukseen otettujen kilpailun läpäisseiden hakijoiden erityisten tehtävien hoitamisen kannalta, eikä sitä, miksi sen pitäisi välttämättä tapahtua englanniksi, ranskaksi tai saksaksi. Italian tasavallan mukaan tällaisia vaatimuksia ei voida esittää eräänlaisena ennalta vahvistettuna yleisesti vallitsevana arvona, jolla voitaisiin aina ja kaikissa tapauksissa perustella perusoikeuksien rajoittaminen. Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että kyseiset kolme kieltä olisivat kaikkein käytetyimmät kielet unionin toimielinten sisäisessä viestinnässä.

68      Toiseksi Italian tasavalta esittää valintamenettelyn luonnetta koskevasta perusteesta, että tällaisella seikalla ei voida sellaisenaan perustella näin laajaa kielellistä syrjintää. Riidanalaisessa ilmoituksessa ei myöskään esitetä syitä, joiden vuoksi ainoastaan englannin, ranskan ja saksan kielten käyttö voisi varmistaa valintamenettelyn mahdollisimman suuren tehokkuuden.

69      Kolmanneksi ja viimeiseksi Italian tasavalta katsoo budjettiin ja toiminnallisiin rajoituksiin liittyvien syiden osalta, että luonteeltaan taloudellisilla vaatimuksilla ei voida koskaan yksinään perustella syrjintää, joka vaikuttaa perusoikeuteen. Riidanalaisen ilmoituksen liitteestä II ei missään tapauksessa käy ilmi, millaisia kustannuksia toisenlaisesta järjestelmästä aiheutuisi, eikä sitä, miksi ainoastaan järjestelmä, joka perustuu tässä tapauksessa määrättyihin kolmeen kieleen eikä esimerkiksi kolmeen muuhun kieleen, olisi talousarviota koskevien vaatimusten mukainen.

70      Komissio puolestaan korostaa, että unionin toimielimillä henkilöstöpolitiikan alalla oleva laaja harkintavalta antaa niille mahdollisuuden määritellä yksikön edun ja pätevyyden, joka palvelukseen otetuilla uusilla työntekijöillä on oltava henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja myös mahdollisuuden määrittää tavoitteet, jotka voivat oikeuttaa kielellisen rajoituksen henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.

71      Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen ilmoituksen mukaan yksikön etu edellyttää, että tässä ilmoituksessa tarkoitettujen toimielinten eli komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tehokas toiminta varmistetaan ottamalla palvelukseen välittömästi toimintakykyistä henkilöstöä, joka jonkin yleisesti käytetyn kielen osaamisen ansiosta voi helpommin integroitua uuteen ja kansainväliseen työympäristöön.

72      Komission mukaan kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin perustuu siten objektiivisiin seikkoihin eli siihen, että näitä kolmea kieltä käytetään edellä 71 kohdassa mainituissa kahdessa toimielimessä viestintäkielinä. Komissio esittää tämän väitteensä tueksi vastinekirjelmässään useita seikkoja eli yhtäältä komission ja tilintarkastustuomioistuimen hyväksymiä erilaisia asiakirjoja sekä toisaalta tilastotietoja näiden kolmen kielen erityisen laajasta käytöstä näissä toimielimissä suoritettavista tarkastustehtävistä vastaavan henkilöstön keskuudessa.

73      Komission mukaan ei voida myöskään hyväksyä sitä, että riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun tarkoituksena olisi ainoastaan tarkistaa hakijoiden pätevyys ja että tavoite arvioida henkilöstön aktiivista kielitaitoa muissa kielissä kuin äidinkielessä olisi täysin toissijainen. On päinvastoin olennaista taata tehokkaan sisäisen viestinnän edellytykset varmistamalla, että kaikilla virkamiehillä on riittävä kielitaito jossakin asianomaisissa toimielimissä viestinnässä käytettävistä kolmesta kielestä. Tästä syystä hakijasta, joka ei kykene viestimään yhdellä näistä kolmesta kielestä, ei voi tulla virkamiestä, joka on ”mahdollisimman pätevä” henkilöstösääntöjen 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

74      Komissio väittää lisäksi, että Italian tasavallan lähestymistavasta, jonka mukaan riidanalaisen kilpailun toinen kieli on voitava valita kaikkien virallisten kielten joukosta, aiheutuisi huomattavia taloudellisia kustannuksia. Kun kyseessä on työympäristö, jolle on ominaista englannin, ranskan ja saksan kielten selvästi ensisijainen asema, tämä kustannus olisi selvästi perusteeton.

75      Tällaisessa lähestymistavassa ei myöskään oteta huomioon arviointikeskuksen kokeiden erityispiirteitä. Komissio katsoo, että koska on epätodennäköistä, että valintalautakunnan jäsenet osaisivat kaikkia unionin virallisia kieliä, hakijat joutuisivat esittämään lausumansa tulkkien avulla, mikä vaikuttaisi täysin järjenvastaiselta sen tavoitteen kannalta, että käytettävissä on kilpailun läpäisseitä välittömästi toimintakykyisiä hakijoita.

76      Lisäksi komission mukaan kyseiset kolme kieltä ovat ne vieraat kielet, joita jäsenvaltioissa opiskellaan eniten ja jotka ovat Euroopassa tunnetuimpia ja joiden opiskelemista unionin kansalaiset pitävät kaikkein hyödyllisimpänä. Tämä ilmenee muun muassa eri seikoista, jotka komissio on esittänyt vastineessaan.

77      Italian tasavalta kiistää vastauskirjelmässään erityisesti komission vastineessaan esittämien seikkojen merkityksellisyyden.

78      Vastauskirjelmässään komissio pitäytyy väitteissään ja korostaa erityisesti, että sen esittämät seikat osoittavat, että väitteet ovat perusteltuja.

79      Espanjan kuningaskunta puolestaan toteaa lähinnä, että riidanalaisen kilpailun tarkoituksena on ottaa palvelukseen tarkastuksen alan hallintovirkamiehiä, jotka hoitavat tehtäviään, jotka koskevat kaikkia unionin toiminta-aloja jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa. Se katsoo näin ollen, että kilpailun läpäisseillä hakijoilla on oltava mahdollisimman monipuolinen kielitaito. Espanjan kuningaskunta katsoo komission toimittamien tietojen olevan epätäydellisiä, koska ne eivät kuvasta kaikkien toimielinten tilannetta eivätkä niiden toimielinten tilannetta, joita riidanalainen ilmoitus koskee.

1)     Riidanalaiseen ilmoitukseen sisältyvät perustelut

80      Aluksi on muistutettava, että henkilöstövalintamenettelyssä toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne arvioivat yksikön etua sekä huomioon otettavien hakijoiden pätevyyttä ja ansioita. Näin ollen ei ole poissuljettua, että yksikön etu voi edellyttää, että palvelukseen otetuilla henkilöillä on tietyllä tavalla määritelty kielitaito. Näin ollen hoidettavien tehtävien erityisluonne voi oikeuttaa palvelukseen ottamisen muun muassa tietyn kielen perusteellisen taidon perusteella (ks. tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 67 ja 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Toimielimen, joka on rajannut valintamenettelyn kielijärjestelyn vain osaan unionin virallisista kielistä, on kuitenkin osoitettava, että tällaisella rajaamisella kyetään vastaamaan niihin tehtäviin liittyviin todellisiin tarpeisiin, joita palvelukseen otettavat henkilöt tulevat hoitamaan. Lisäksi kaikki erityiset kielitaitovaatimukset on suhteutettava tähän intressiin, ja niiden on perustuttava selkeille, objektiivisille ja ennakoitavissa oleville kriteereille, joiden avulla hakijat voivat ymmärtää näiden vaatimusten syyt ja unionin tuomioistuimet valvoa niiden lainmukaisuutta (ks. tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.3.2019, Italia v. komissio, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Tässä yhteydessä unionin tuomioistuinten on arvioitava konkreettisesti säännöt, joilla vahvistetaan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kaltaisten kilpailujen kielijärjestelyt, koska ainoastaan tällaisella arvioinnilla voidaan osoittaa se, millaista kielitaitoa toimielimet voivat objektiivisesti edellyttää yksikön edun mukaisesti silloin, kun on kyse erityisistä tehtävistä, ja se, onko tähän kilpailuun osallistumiseen käytettävien kielten valinnan mahdollinen rajoittaminen objektiivisesti perusteltua ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin (ks. tuomio 26.3.2019, Italia v. komissio, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 94 kohta).

83      Unionin tuomioistuinten on paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (ks. tuomio 26.3.2019, Italia v. komissio, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      Kuten edellä 8 kohdasta ilmenee, riidanalaisen ilmoituksen liitteen II johdanto-osassa todetaan, että kyseessä olevan kilpailun tarkoituksena on laatia varallaololuettelo hallintovirkamiesten ottamiseksi Euroopan komission sekä ”jossain määrin” myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen palvelukseen. Kilpailun toisen kielen valinnan rajaamisesta englannin, ranskan ja saksan kieliin täsmennetään, että siitä on päätetty kyseisessä liitteessä olevassa 2 kohdassa määriteltyjen perusteiden mukaisesti (ks. edellä 10 kohta) sekä kolmella perusteella, jotka ovat ensinnäkin äskettäin palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden välittömän toimintakykyisyyden vaatimus, toiseksi valintamenettelyn luonne ja kolmanneksi budjettiin liittyvät ja toiminnalliset rajoitteet (ks. edellä 45 kohta).

85      Ensinnäkin budjettiin liittyvistä ja toiminnallisista rajoitteita koskevasta perustelusta on todettava, että kuten riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevan 1 kohdan iii alakohdassa todetaan, tällä perusteella voidaan enintään perustella abstraktilla tasolla niiden kielten määrän rajoittamista, jotka voidaan valita kyseisen kilpailun toiseksi kieleksi. Sitä vastoin sen perusteella ei voida määrittää, mikä näiden kielten lukumäärän on tarkkaan ottaen oltava, eikä selittää, miksi tietyt kielet olisi hyväksyttävä muiden kielten sijasta.

86      Samoin riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa käytettyjen ilmaisujen yleisluonteisuuden vuoksi budjettiin ja toiminnallisiin rajoituksiin liittyvää perustetta voidaan soveltaa paitsi kyseessä olevaan kilpailumenettelyyn myös mihin tahansa EPSOn järjestämään kilpailumenettelyyn. Kyseessä olevassa perustelussa ei näin ollen ole mitään mainintaa konkreettisista budjettiin liittyvistä ja toiminnallisista rajoitteista, joita aiheutuisi EPSOlle tai yksiköille, joita riidanalainen ilmoitus koskee, ja jotka olisivat tässä nimenomaisessa tapauksessa oikeuttaneet rajoittamaan kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan vain joihinkin kieliin. Komissio ei ole myöskään esittänyt konkreettisia seikkoja niistä eduista, joita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetulla kielijärjestelyllä olisi talousarviovarojen ja operatiivisten resurssien kannalta, eikä siitä, mitä seurauksia muunlaisen järjestelmän soveltamisesta aiheutuisi.

87      Joka tapauksessa on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan talousarvioon liittyvillä näkökohdilla ei voida perustella syrjintää (ks. tuomio 1.3.2012, O’Brien, C-393/10, EU:C:2012:110, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännön nykytilassa ei myöskään ilmene, että unionin toimielinten kustannusten alentamista koskeva tavoite voisi sellaisenaan olla unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite.

88      Näin ollen riidanalaista syrjintää ei voida oikeuttaa pelkästään riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevan 1 kohdan iii alakohdassa esitetyllä budjettiin liittyviä ja toiminnallisia rajoitteita koskevalla perusteella.

89      Vastaavat toteamukset pätevät myös riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevan 1 kohdan ii alakohdassa esitettyyn perusteeseen, joka koskee valintamenettelyn luonnetta ja erityisesti arviointikeskuksen kokeiden erityispiirteitä. Samoin kuin budjettiin liittyviä ja toiminnallisia rajoitteita koskevaa perustetta, myös kyseessä olevaa perustetta voitaisiin sen yleisen muotoilun vuoksi soveltaa mihin tahansa kilpailumenettelyyn, eikä sillä voida perustella nyt kyseessä olevan kilpailun yksilöidyssä asiayhteydessä määrättyjen kolmen kielen valintaa. Komissio ei myöskään esitä tältä osin mitään konkreettisia tietoja. Erityisesti sen esittämillä tilastotiedoilla, jotka koskevat vuosien 2010 ja 2012 välisenä aikana pidettyjen kilpailujen hakijoiden valitsemaa pääkieltä, ei ole merkitystä arvioitaessa vaatimuksia, jotka koskevat toisen kielen valintaa nyt kyseessä olevassa kilpailussa. Sama pätee tietoihin, jotka koskevat hakijoiden valitsemaa toista kieltä kilpailuissa, jotka järjestettiin vuonna 2005 eli ennen EPSOn kilpailumenettelyjen uudistamista, jolla otettiin käyttöön arviointikeskuksen kokeet.

90      Tämän perusteen ulottuvuudesta on lisäksi todettava, että – kuten riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevan 1 kohdan ii alakohdasta selvästi ilmenee – arvioimalla hakijoiden eri kompetensseja arviointikeskuksessa ”EU:n toimielimet voivat ennakoida todenmukaisissa olosuhteissa heidän valmiuksiaan suoriutua alusta alkaen työtehtävistään”. Näin ollen vaikuttaa siltä, että valintamenettelyn luonnetta koskeva peruste liittyy sanamuotonsa vuoksi todellisuudessa perusteeseen, joka koskee sitä, että palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden on oltava välittömästi toimintakykyisiä. Komissio ei ole kiistänyt tätä toteamusta, koska se katsoo kirjelmissään, että kyseessä oleva peruste on ”lisätekijä”, joka kuvastaa sitä, että toimielimet ovat valinneet valintamenetelmän, jossa jäljitellään todenmukaista työympäristöä ja keskitytään hakijoiden vuorovaikutuskykyihin kansainvälisessä ympäristössä. Samoin on todettava, että komission esittämässä 11.9.2008 päivätyssä EPSOn ohjelmassa kilpailumenettelyjen uudistuksen täytäntöön panemiseksi pyritään ennen kaikkea havainnollistamaan sitä, että välittömästi toimintakykyisen henkilöstön palvelukseen ottamista koskeva tavoite liittyy suoraan tähän uudistukseen.

91      Tästä seuraa, että budjettiin liittyviä ja toiminnallisia rajoitteita koskeva peruste tai valintamenettelyn luonnetta koskeva peruste eivät yksinään eivätkä yhdessä tarkasteltuina voi oikeuttaa sitä, että riidanalaisella ilmoituksella rajoitetaan hakijoiden mahdollisuutta valita kyseessä olevan kilpailun toinen kieli, varsinkaan kun näillä perusteilla ei voida osoittaa, miksi valinta olisi tehtävä ainoastaan kolmen tässä tapauksessa hyväksytyn kielen eli englannin, ranskan ja saksan mutta ei unionin muiden virallisten kielten joukosta. Peruste, jonka mukaan palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden on oltava välittömästi toimintakykyisiä, saattaisi sen sijaan oikeuttaa valinnan rajaamisen näihin kolmeen kieleen (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 106 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Tämän perusteen ensisijaisuus vahvistetaan sitä paitsi yleisissä säännöissä, joiden 1.3 kohdassa todetaan, että ”kielet, jotka on kilpailuissa mahdollista valita toiseksi kieleksi, on määritetty toimiyksikön edun mukaisesti. Toimiyksikön edun mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään.”

93      Palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden välittömän toimintakyvyn vaatimusta koskevan perusteen sisällöstä on todettava, että riidanalaisen ilmoituksen liitteen II johdanto-osasta ja liitteessä II olevan 1 kohdan i alakohdasta ilmenee, että jotta kyseessä olevan kilpailun hakijoiden voitaisiin katsoa olevan välittömästi toimintakykyisiä, heillä on oltava ”riittävät taidot kieliyhdistelmässä, jonka avulla he pystyvät hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti ja kykenevät erityisesti kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään kollegojensa ja esimiestensä kanssa” (ks. edellä 9 kohta). Näin ollen ”koska EU:n toimielinten henkilöstö puhuu, kääntää ja käyttää hallinnollisessa viestinnässään yleisimmin englantia, ranskaa ja saksaa, hakijan kahdesta pakollisesta kielestä vähintään yhden on oltava jokin niistä”. Lisäksi ”hyvän englannin, ranskan tai saksan kielen taidon katsotaan olevan olennaisen tärkeä myös silloin, kun hallintovirkamiehet analysoivat tarkastettavien tilannetta, pitävät esityksiä, käyvät keskusteluja ja kirjoittavat raportteja. Kielitaidon avulla voidaan varmistaa tehokas yhteistyö ja tiedonvaihto tarkastettavien yksiköiden ja asianomaisten viranomaisten kanssa” (ks. edellä 8 kohta).

94      Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon edellä 80 ja 81 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, on niin, että vaikka edellä 93 kohdassa esitetyt seikat osoittavat, että on yksikön edun mukaista, että palvelukseen otetut uudet työntekijät voivat hoitaa tehtäviään ja kommunikoida tehokkaasti heti, kun he aloittavat tehtävissään, ne eivät sellaisinaan riitä osoittamaan, että kyseessä olevat tehtävät, toisin sanoen tarkastuksen alan tehtävät riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetuissa toimielimissä, edellyttäisivät konkreettisesti englannin, ranskan tai saksan mutta ei unionin muiden virallisten kielten taitoa (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 72 kohta).

95      Palvelukseen otettujen kilpailun läpäisseiden hakijoiden tehtävien kuvaus, sellaisena kuin se on esitetty riidanalaisessa ilmoituksessa, ei kyseenalaista tätä toteamusta.

96      Riidanalaisen ilmoituksen liitteen I, jonka otsikko on ”Tehtävät”, mukaan kilpailun läpäisseiden henkilöiden tehtävänä on muun muassa ”vankan ymmärryksen ja tietämyksen muodostaminen tarkastuskohteiden toimintaprosesseista”, ”tuloksellisuuden tarkastusten, säännönmukaisuuden tarkastusten ja varainkäytön tarkastusten suorittaminen laajasti EU:n eri politiikka-aloilla ja eri toimintaprosesseissa”, ”tarkastushavaintojen, riskien ja suositusten esittäminen selkeissä ja ytimekkäissä alustavissa/lopullisissa tarkastuskertomuksissa” sekä ”neuvontapalvelujen tarjoaminen johdon pyynnöstä”. Riidanalaisen ilmoituksen liitteen II johdanto-osasta ilmenee myös, että kyseisissä tehtävissä toimivat henkilöt ”analysoivat tarkastettavien tilannetta”, valmistelevat ”esityksiä, käyvät keskusteluja ja kirjoittavat raportteja” ja tehtäviin kuuluu myös ”yhteistyö ja tiedonvaihto tarkastettavien yksiköiden ja asianomaisten viranomaisten kanssa”. Lisäksi riidanalaisen ilmoituksen osassa, jonka otsikko on ”Työtehtävät”, mainitaan, että ”tarkastajia voidaan pyytää tekemään tarkastuksia sekä EU:n jäsenvaltioissa että unionin ulkopuolisissa maissa”.

97      Kuten komissio täsmensi istunnossa vastauksena prosessinjohtotoimeen, sanalla ”tarkastettava” tarkoitetaan unionin virastojen, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tai Euroopan tietosuojavaltuutetun kaltaisia elimiä tai muita toimielimiä, kun taas ”tarkastettavalla yksiköllä” tarkoitetaan komission eri pääosastojen yksiköitä. Sen sijaan ilmaisulla ”asianomainen viranomainen” viitataan budjettivallan käyttäjiin eli Euroopan unionin neuvostoon ja parlamenttiin.

98      Pelkästään riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen tehtävien kuvauksen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista osoittaa, miten kukin niistä kolmesta kielestä, joihin kyseisen kilpailun toisen kielen valinta on rajattu, mahdollistaisi sen, että palvelukseen otetut kilpailun läpäisseet hakijat olisivat heti toimintakykyisiä. Erityisesti millään kyseisen ilmoituksen osalla ei voida osoittaa, että näitä kolmea kieltä käytettäisiin tosiasiallisesti ilmoituksen liitteessä I lueteltujen tehtävien suorittamisessa taikka esitysten valmistelussa, keskustelujen käymisessä ja raporttien laatimisessa, joihin ilmoituksen liitteen II johdanto-osassa viitataan. Mainitusta ilmoituksesta ei myöskään millään tavoin ilmene, että edellä mainittuja kolmea kieltä käytettäisiin tosiasiallisesti yhtäältä tarkastustehtäviä suorittavien hallintovirkamiesten ja toisaalta tarkastettavien, tarkastettavien yksiköiden ja asianomaisten viranomaisten välisissä suhteissa.

99      Lisäksi se, että riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettuja monia tehtäviä, joihin kuuluvat paitsi sisäistä tarkastusta koskevat toimet, myös tehtävät eri jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa, suoritetaan ”laajasti EU:n eri politiikka-aloilla ja eri toimintaprosesseissa”, viittaa pikemminkin siihen, että palvelukseen otettavan henkilöstön kielitaitoprofiilien monipuolisuus on eduksi yksikön toiminnan kannalta, vaikkakaan tämä ei sulje pois sitä, että tietyn kielen hallitseminen saattaa olla välttämätöntä.

100    Tästä seuraa, että vaikka palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden välittömän toimintakyvyn vaatimusta koskeva perustelu ymmärretään riidanalaisessa ilmoituksessa esitetyn tehtävien kuvauksen valossa, ja kun otetaan huomioon sen epämääräinen ja yleinen muotoilu ja se, ettei riidanalaisessa ilmoituksessa ole sellaisia konkreettisia tietoja, jotka voisivat tukea sitä, kyseinen peruste ei voi oikeuttaa riidanalaisen kilpailun toisen kielen valinnan rajaamista vain englantiin, ranskaan ja saksaan.

101    Näin ollen on tutkittava, voidaanko niillä eri seikoilla, jotka komissio on esittänyt tämän perusteen osalta, osoittaa, että kun otetaan huomioon täytettävien virkojen toiminnalliset erityispiirteet, kyseessä oleva rajoitus oli objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu sen vuoksi, että kyseisen kilpailun läpäisseiden hakijoiden oli oltava välittömästi toimintakykyisiä.

2)     Komission esittämät seikat

i)     Alustava huomautus

102    Komissio esittää joukon seikkoja, joista eräät liittyvät sen omaan toimintaan ja muut tilintarkastustuomioistuimen toimintaan. Näillä seikoilla komissio pyrkii osoittamaan, että englanti, ranska ja saksa ovat hallitsevassa asemassa sekä sen yksiköissä että tilintarkastustuomioistuimen yksiköissä, minkä vuoksi palvelukseen otettavien uusien työntekijöiden välitön toimintakyky edellyttää, että heillä on riittävä taito vähintään yhdessä näistä kolmesta kielestä. Lisäksi komissio esittää tiettyjä tietoja, joista sen mukaan ilmenee, että kyseiset kolme kieltä ovat ne vieraat kielet, joita jäsenvaltioissa opiskellaan eniten ja jotka ovat Euroopassa tunnetuimpia.

103    Koska Italian tasavalta katsoo, että kyseessä oleva valintamenettely koskee kaikkia toimielimiä, on todettava komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta koskevista seikoista, että riidanalaisen ilmoituksen mukaan kyseessä olevan valintamenettelyn ”pääasiallisena” tarkoituksena on laatia tarkastuksen alalla hallintovirkamiesten varallaololuetteloita, joista ”unionin toimielimet, ensisijaisesti – – komissio Brysselissä ja – – tilintarkastustuomioistuin Luxemburgissa” voivat ottaa unionin palvelukseen uusia virkamiehiä (ks. edellä 1 ja 8 kohta).

104    Vaikka riidanalaisessa ilmoituksessa käytetyt ilmaisut eivät näytä sulkevan pois mahdollisuutta ottaa unionin minkä tahansa toimielimen palvelukseen, tästä seuraa kuitenkin, että ne kaksi toimielintä, joita tämä ilmoitus pääasiallisesti koskee, ovat komissio ja tilintarkastustuomioistuin. Lisäksi vastauksena prosessinjohtotoimeen komissio totesi istunnossa, että vaikka muiden toimielinten palvelukseen ottaminen oli mahdollista, se edellytti kuitenkin, että kilpailuilmoituksessa nimetty toimielin ja se toimielin, joka aikoo ottaa asianomaisen henkilön palvelukseen, sopivat asiasta etukäteen. Komission antamien tietojen mukaan tällainen mahdollisuus jää tässä tapauksessa kuitenkin merkitykseltään vähäiseksi, koska kyseisen kilpailun läpäisseistä 72 hakijasta vain neljä on otettu muiden työnantajien palvelukseen: kolme Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ja yksi EUH:n palvelukseen.

105    Edellä esitetyn perusteella on otettava huomioon komission esittämät seikat, jotka koskevat sen omaa ja tilintarkastustuomioistuimen toimintaa, ja tutkittava niiden merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.

ii)  Komission toimintaan liittyvät seikat

–       Komission kieliä koskevaan sisäiseen käytäntöön liittyvät seikat

106    Komissio on toimittanut joukon asiakirjoja, joista sen mielestä ilmenee, että englanti, ranska ja saksa ovat komission yksiköiden käyttämät ”viestintäkielet” tai työkielet.

107    Ensinnäkin kyse on komission päätöksentekomenettelyn yksinkertaistamisesta 29.11.2000 annetusta komission puheenjohtajan tiedonannosta SEC(2000) 2071/6 sekä 29.11.2000 pidetystä komission 1552. kokouksesta 6.12.2000 laaditusta pöytäkirjan otteesta, jonka viitenumero on PV (2002) 1502 ja jolla komission jäsenten kollegio on hyväksynyt tämän tiedonannon.

108    Toiseksi komissio on toimittanut työjärjestyksensä (C(2000) 3614) (EYVL 2000, L 308, s. 26), sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisen ilmoituksen julkaisuajankohtana, sekä sen soveltamissäännöt, jotka ovat komission työjärjestyksen muuttamisesta 24.2.2010 tehdyn komission päätöksen C(2010) 1200 final liitteenä. Lisäksi se on toimittanut asiakirjan, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset” ja jota se luonnehtii ”komission puheenjohtajan toteamiksi komission päätösten tekemistä koskeviksi säännöiksi”. Komission mukaan näistä ”säännöistä” seuraa, että ”päätösehdotus, joka saatetaan jäsenten kollegion käsiteltäväksi kirjallisella menettelyllä tai suullisessa käsittelyssä tai joka koskee päätöksen tekemistä valtuutusmenettelyllä, on laadittava englanniksi, ranskaksi ja saksaksi”.

109    Lisäksi vastauksena prosessinjohtotoimiin komissio esitti myös tiettyjä asiakirjoja, jotka liittyivät edellä 108 kohdassa mainittuun asiakirjaan sisältyvien ”sääntöjen” täytäntöönpanoon, sekä ”kääntämisestä komissiossa” 20.12.2006 antamaansa tiedonantoon SEC(2006) 1489 final, jossa on liite, jossa esitetään ”kääntämistä koskevat säännöt vuoden 2006 jälkeen”.

110    Italian tasavalta kiistää näiden asiakirjojen merkityksellisyyden ja katsoo lähinnä, että ne koskevat ainoastaan komission jäsenten kollegion toimintaa mutta eivät osoita millään tavalla, että komission yksiköt käyttäisivät englantia, ranskaa ja saksaa viestintäkielinä. Lisäksi se katsoi istunnossa, että tiedonantoa SEC(2006) 1489 final on pidettävä uutena seikkana ja että se on näin ollen jätettävä liian myöhään esitettynä tutkimatta.

111    Komissio puolestaan katsoo, että edellä 107–109 kohdassa mainittuja asiakirjoja sovelletaan kaikkien sen hyväksyttäviksi tulevia säädöksiä koskevien ehdotusten laatimiseen, mikä merkitsee väistämättä sitä, että ”säädösehdotuksen laatijoina ovat komission yksiköt”. Koska komission puheenjohtaja on työjärjestyksen soveltamissääntöjen perusteella vahvistanut säännöt, joiden mukaan viestintäkielet eli ”kielet, joilla säädösehdotukset on saatettava jäsenten kollegion hyväksyttäviksi”, ovat englanti, ranska ja saksa, tällaisilla säännöillä on ”väistämätön vaikutus niiden yksiköiden työhön, joiden on laadittava asiakirjat näitä kieliä käyttäen”. Edellä 109 kohdassa mainitusta tiedonannosta komissio väitti istunnossa, että sen avulla voidaan täydentää komission vastausta unionin yleisen tuomioistuimen sille osoittamiin prosessinjohtotoimiin, minkä vuoksi sitä ei pidä jättää liian myöhään esitettynä tutkimatta.

112    Tältä osin on ensinnäkin todettava, että tiedonannon SEC(2000) 2071/6 osalta komissio viittaa kyseisen tiedonannon 2.2 kohtaan, jossa sen mukaan rajataan ”työkielten” lukumäärä kolmeen.

113    On kuitenkin todettava, että tiedonannon SEC(2000) 2071/6 tarkoituksena on lähinnä arvioida komission jäsenten kollegion eri päätöksentekomenettelyjä, sellaisina kuin niistä määrättiin komission työjärjestyksessä, sellaisena kuin se oli voimassa tiedonannon antamisajankohtana, ja ehdottaa niiden yksinkertaistamista. Tiedonannon 2.2 kohdassa todetaan tällaisessa asiayhteydessä ja tarkoin määrättyyn menettelytyyppiin eli kirjalliseen menettelyyn viittaamalla, että ”asiakirjat on lähetettävä komission kolmella työkielellä”, niitä kuitenkaan nimeämättä. Vaikka tämä viittaus sisältää ilmaisun ”työkielet”, se ei yksin riitä osoittamaan, että englanti, ranska ja saksa olisivat ne kielet, joita kaikki komission yksiköt tosiasiallisesti käyttävät päivittäisessä työssään.

114    Lisäksi tiedonannon SEC(2000) 2071/6 muut jaksot heikentävät tämän viittauksen ulottuvuutta.

115    Yhtäältä tiedonannon SEC(2000) 2071/6 2.2 kohdasta ilmenee, että valtuutusmenettelyllä, jossa komissio voi valtuuttaa yhden tai useamman jäsenensä tekemään päätöksiä komission nimissä ja vastuulla, tehtävä päätös ”esitetään yhdellä ainoalla työkielellä ja/tai todistusvoimaisina versioina”.

116    Toisaalta tiedonannon SEC(2000) 2071/6 5.2 kohdassa, jonka otsikko on ”Kieliä koskevien järjestelyjen yksinkertaistaminen”, korostetaan komission käännöstoimen pääosaston (PO) roolia, jonka mukaan se on ”täysimääräisesti mukana päätöksentekomenettelyssä”. Siinä täsmennetään muun muassa, että ”yksi merkittävimmistä syistä kirjallisten menettelyjen ja valtuutusmenettelyjen aloittamisen tai loppuun saattamisen viivästymiseen on käännösten saaminen, mukaan lukien juristi-lingvistien tarkistamat tekstit”, minkä vuoksi kyseisten asiakirjojen toimittaminen ajoissa käännöstoimen pääosastolle on välttämätöntä.

117    Edellä esitetty huomioon ottaen tiedonannon SEC(2000) 2071/6 perusteella ei voida tehdä hyödyllisiä johtopäätöksiä englannin, ranskan ja saksan tosiasiallisesta käytöstä komission yksiköiden päivittäisessä työssä eikä varsinkaan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa.

118    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa muilla asiakirjoilla, joita komissio ehdottaa käytettäviksi tiedonannon SEC(2000) 2071/6 arvioinnin perusteina, eli komission työjärjestyksellä, sen soveltamissäännöillä sekä asiakirjalla, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset” (ks. edellä 108 kohta).

119    Komission työjärjestyksestä on heti aluksi todettava, ettei siinä ole määräyksiä kielistä, joita työjärjestyksen I luvussa tarkoitettujen elinten eli komission jäsenten kollegion, komission puheenjohtajan ja komission pääsihteerin on käytettävä, eikä työkielistä, joita työjärjestyksen II luvussa tarkoitettujen komission yksikköjen on käytettävä. Vain työjärjestyksen 17 artiklassa, joka koskee komission hyväksymien säädösten varmentamista, mainitaan pelkästään, että tämä tapahtuu ”todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä”, joilla kyseisen artiklan 5 kohdan mukaan tarkoitetaan ”unionin kaikkia virallisia kieliä, kun kyseessä on yleisesti sovellettava säädös, ja muun säädöksen osalta niiden kieliä, joille säädös on osoitettu”.

120    Komission istunnossa antamien tietojen mukaan on kuitenkin otettava huomioon komission työjärjestyksen 6 ja 12–14 artikla sekä näiden artiklojen soveltamissäännöt. Komission mukaan juuri näiden soveltamissääntöjen perusteella laadittiin asiakirja, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”.

121    Komission työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”puheenjohtaja vahvistaa kunkin komission kokouksen esityslistan”, ja sen 4 kohdassa määrätään, että ”esityslista ja tarvittavat asiakirjat toimitetaan komission jäsenille soveltamissääntöjen mukaisesti vahvistetulla tavalla”.

122    Komission työjärjestyksen 12–14 artikla koskevat muita päätöksentekomenettelyjä kuin sen 8 artiklassa tarkoitettua suullista käsittelyä, ja niissä määrätään kirjallisesta menettelystä, valtuutusmenettelystä ja toimivallansiirtomenettelystä. Erityisesti kirjallisen menettelyn osalta työjärjestyksen 12 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”ehdotus on annettava kirjallisesti tiedoksi kaikille komission jäsenille edellytyksin, jotka komissio on vahvistanut soveltamissääntöjen mukaisesti”.

123    Kaikkia edellä 122 kohdassa mainittuja komission työjärjestyksen määräyksiä selvennetään 24.2.2010 annetuilla komission työjärjestyksen soveltamissäännöillä.

124    Komission työjärjestyksen 6 artiklan soveltamissääntöihin sisältyy 6-4 kohta, jonka otsikko on ”Asiakirjojen toimittaminen ja jakelu sekä kieliä koskevat järjestelyt” ja jossa määrätään seuraavaa:

”6-4.3 Komission kokouksessa käsiteltävät asiakirjat toimitetaan komission jäsenille:

–        puheenjohtajan vahvistamilla kielillä ottaen huomioon komission jäsenten vähimmäistarpeet

–        sekä sillä kielellä tai niillä kielillä, jotka ovat tarpeen erityisesti asiakirjan voimaan saattamiseksi ja sen tiedoksiantamiseksi niille, joille se on osoitettu,

– –

6-4.5 Virallinen toimittaminen muille yhteisön toimielimille ja/tai julkaiseminen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä edellyttää, että tekstit ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.

6-4.6 Puheenjohtaja ratkaisee tilanteet, joissa edellä – – 6-4.3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt edellytykset eivät täyty. Puheenjohtaja voi tapauksen mukaan päättää siirtää kysymyksen myöhemmin pidettävän kokouksen esityslistalle.

Siirtäminen on pakollinen, jos erityisesti toimen voimaan tulemiseksi ja sen tiedoksiantamiseksi niille, joille se on osoitettu, tarvittava kieliversio tai kieliversiot eivät ole käytettävissä toimen antamisajankohtana.”

125    Lisäksi komission työjärjestyksen 12 artiklan soveltamissääntöihin sisältyy 12–13 kohta, jonka otsikko on ”Kirjallisten menettelyjen kieliä koskevat järjestelyt” ja jossa määrätään seuraavaa:

”12-13.1 Kirjallisessa käsittelyssä toimitetut asiakirjat toimitetaan komission jäsenille:

–        puheenjohtajan vahvistamilla kielillä ottaen huomioon komission jäsenten vähimmäistarpeet. Puheenjohtaja ratkaisee poikkeustapaukset (kuten muun muassa vakavat kriisitilanteet, luonnonkatastrofit tai muut erityistilanteet), joissa ne eivät asianmukaisesti perusteltujen syiden vuoksi voi olla saatavilla

–        sekä sillä tai niillä kielillä, jotka ovat tarpeen, jotta asiakirja tulee voimaan tai se annetaan tiedoksi niille, joille se on osoitettu

– –

12-13.3 Virallinen toimittaminen muille yhteisön toimielimille ja/tai julkaiseminen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä edellyttää, että tekstit ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.”

126    Komission työjärjestyksen 13 ja 14 artiklaa yhteisesti koskevista soveltamissäännöistä on lisäksi todettava, että 13/14–4 kohdassa, jonka otsikko on ”Kieliä koskevat järjestelyt valtuutuksessa tai toimivallansiirrossa”, määrätään seuraavaa:

”13/144.1 Annetun toimivallan käyttämiseksi asiakirjojen on oltava saatavilla tapauksen mukaan seuraavina kieliversioina:

–        asiakirjan voimaan tullessa tarvittava kieli tai kielet;

–        asiakirjan tiedoksiantamiseksi niille, joille se on osoitettu, tarvittava kieli tai kielet;

–        kieli tai kielet, jonka puheenjohtaja on vahvistanut ottaen huomioon komission jäsenten vähimmäistarpeet tai toimen antamiseen liittyvät tarpeet muissa tapauksissa

– –

13/14-4.3 Virallinen toimittaminen muille yhteisön toimielimille ja/tai julkaiseminen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä edellyttää, että tekstit ovat saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.”

127    Siltä osin kuin on lopuksi kyse asiakirjasta, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, komission mukaan sen pääasiallisena tarkoituksena on tarkentaa edellä 124–126 kohdassa toistettuja komission työjärjestyksen soveltamissääntöjen määräyksiä. Kyseisessä asiakirjassa viitataan muun muassa ”menettelykielten” käyttämiseen, ja tämä käsite on komission perusteluista ilmenevin tavoin ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kieliä, joilla säädösehdotuksen sisältö pystytään ymmärtämään, jotta komission jäsenten kollegio tai, tapauksen mukaan, valtuutettu elin hyväksyy sen. Kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että ”menettelykielet” ovat englanti, ranska ja saksa ja että niiden käyttö vaihtelee päätöksentekomenettelyn tyypin mukaan.

128    Siltä osin kuin on kyse suullisesta käsittelystä ja kirjallisesta menettelystä, asiakirjassa, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, todetaan, että ehdotus säädökseksi ja sen liitteet toimitetaan komission jäsenille kolmella menettelykielellä ja tarvittaessa niillä kielillä, jotka ovat tarpeen kyseisen asiakirjan voimaan saattamiseksi tai tiedoksiantamiseksi. Siinä täsmennetään myös, että tällaisen toimen antamisen jälkeen muut kieliversiot, joita julkaiseminen tai toimittaminen unionin muille toimielimille mahdollisesti edellyttää, on toimitettava mahdollisimman nopeasti.

129    Valtuutusmenettelyn ja toimivallansiirtomenettelyn osalta asiakirjasta, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, ilmenee, että elin, jolle toimivalta on siirretty, voi hyväksyä säädöksen antamisen yhden ainoan menettelykielen perusteella mutta että tarvittaessa myös kyseisen säädöksen voimaantulon tai tiedoksi antamisen edellyttämät muut kieliversiot on asetettava saataville. Kyseisessä asiakirjassa todetaan lisäksi samoin kuin suullisen käsittelyn ja kirjallisen menettelyn osalta, että muut kieliversiot, joita julkaiseminen tai toimittaminen unionin muille toimielimille mahdollisesti edellyttää, on toimitettava mahdollisimman nopeasti.

130    Lisäksi asiakirjassa, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, todetaan, että komission puheenjohtaja voi tietyin edellytyksin sallia tapauskohtaisesti tai pysyvästi poikkeuksia niiden menettelykielten lukumäärästä, joita on käytettävä päätöksentekomenettelyn aloittamisessa tai sekä tällaisen menettelyn aloittamisessa että toimen hyväksymisessä.

131    Asiakirjassa, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, täsmennetään erityisesti pysyvien poikkeusten osalta, että ne voidaan tiettyjen toistuvien asioiden osalta sallia pääsihteerin lähettämällä tai puheenjohtajan kabinetin lähettämillä virallisilla muistioilla. Esimerkkinä tästä kyseisessä asiakirjassa mainitaan poikkeukset, jotka koskevat päätöksiä tai tiedonantoja, joita annetaan muun muassa kirjallisessa menettelyssä useilla aloilla, joita ovat rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen SEU 29 artiklan perusteella, vakautusväline, ulkosuhteet, valtiontukia koskevat yksittäispäätökset, kartellien, määräävän markkina-aseman väärinkäytön ja keskittymien alalla toteutettavat täytäntöönpanotoimenpiteet sekä kansainvälisten elinten kanssa tehtyjen puitesopimusten allekirjoittaminen.

132    Tältä osin on todettava, että kun edellä 107 ja 108 kohdassa mainittuja asiakirjoja tarkastellaan kokonaisuutena, niitä ei voida pitää asetuksen N:o 1 6 artiklassa tarkoitettuina komission työjärjestyksessä annettuina yksityiskohtaisina sääntöinä kyseisellä asetuksella vahvistettujen kieliä koskevien yleisten järjestelyjen soveltamisesta. Kuten komissio on täsmentänyt vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen sille nyt käsiteltävässä asiassa osoittamiin prosessinjohtotoimiin, nämä asiakirjat ainoastaan osoittavat tässä toimielimessä vakiintunutta pitkäaikaista hallinnollista käytäntöä, jonka mukaan englantia, ranskaa ja saksaa käytetään kielinä, joilla asiakirjojen on oltava saatavilla niiden esittämiseksi jäsenten kollegion hyväksyttäviksi.

133    Komissio täsmensi erityisesti asiakirjan, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, luonteesta, että se oli ote ”toiminnallisten menettelyjen käsikirjasta” eli sen pääsihteeristön yksiköiden laatimasta sisäiseen käyttöön tarkoitetusta sähköisestä oppaasta, jonka tarkoituksena oli muun muassa kodifioida kyseinen hallinnollinen käytäntö. Tämän oppaan hyväksymispäivän ja ajallisen soveltamisen osalta komissio tyytyi viittaamaan komission pääsihteerin 11.2.2013 pääjohtajille ja yksikönpäälliköille lähettämään tiedonantoon SEC(2003) 153, joka koskee mainitun oppaan päivittämistä ja sen levittämistä komission intranetsivustolla.

134    Vaikka oletettaisiin, että komission vastinekirjelmänsä mukana toimittama versio olisi ollut riidanalaisen ilmoituksen julkaisupäivänä voimassa ollut versio, asiakirjaa, joka on ote ”toiminnallisten menettelyjen käsikirjasta”, ei voida pitää komission työjärjestyksen soveltamissääntöjen 6-4.3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, 12‑13.1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 13/14-4.1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuna komission puheenjohtajan päätöksenä kollegion käsiteltäviksi saatettavien asiakirjojen kielten vahvistamisesta. Minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei myöskään voida katsoa, että komission puheenjohtaja saati sen jäsenten kollegio olisi virallisesti hyväksynyt kyseisen asiakirjan.

135    Komissio on vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen sille nyt käsiteltävässä asiassa osoittamiin prosessinjohtotoimiin myöntänyt yleisellä tasolla, ettei ole ollut olemassa sisäistä päätöstä, jolla olisi vahvistettu työkielet komissiossa.

136    Näiden alustavien täsmennysten jälkeen on todettava, että koska komission toimittamien asiakirjojen ainoana tarkoituksena on määritellä komission eri päätöksentekomenettelyissä tarvittavat kielet, niillä ei voida perustella kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan rajaamista englannin, ranskan ja saksan kieliin, kun otetaan huomioon riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen virkojen toiminnalliset erityispiirteet.

137    Tarkemmin sanottuna näistä asiakirjoista tai varsinkaan muista asiakirja-aineistoon sisältyvistä seikoista ei ilmene, että komission ja erityisesti sen jäsenten kollegion päätöksentekomenettelyjen ja niiden tehtävien, joita riidanalaisen kilpailun läpäisseet hakijat voivat hoitaa, eli edellä 96 kohdassa mainittujen tarkastustehtävien välillä olisi välttämätön yhteys. Vaikka nimittäin oletettaisiin, että tietyn toimielimen jäsenet käyttävät neuvotteluissaan yksinomaan tiettyä kieltä tai tiettyjä kieliä, ilman lisäselityksiä ei voida olettaa, että palvelukseen otettu uusi virkamies, joka ei hallitse mitään näistä kielistä, ei kykenisi välittömästi tekemään hyödyllistä työtä kyseisessä toimielimessä (tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 121 ja 122 kohta (ei julkaistu)). Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse hyvin erityisistä tehtävistä, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään läheistä yhteyttä komission jäsenten kollegion työskentelyyn.

138    Komission toimittamista asiakirjoista ei myöskään ilmene, että komission yksiköt käyttäisivät kaikkia ”menettelykieliksi” kutsuttuja kolmea kieltä päivittäisessä työssään. Lisäksi tiedonannosta SEC(2000) 2071/6 ilmenee (ks. edellä 116 kohta), että tämän toimielimen käännöstoimi osallistuu ”täysimääräisesti” päätöksentekomenettelyyn. Kyseisessä tiedonannossa mainitaan myös käännösten, mukaan lukien juristi-lingvistien tarkistamat tekstit, saamiseen tarvittava aika sekä tarve toimittaa kyseiset asiakirjat ajoissa käännöspalveluille. Nämä viittaukset antavat siten ymmärtää, että yksikkö, joka laatii asiakirjan versiot tarvittavilla menettelykielillä toimitettaviksi kollegion jäsenille, ei ole kyseisen asiakirjan laatimisesta aineellisesti vastuussa oleva yksikkö vaan käännöstoimen pääosasto, ja että asiakirjan sisällöstä vastaava yksikkö huolehtii vain käännetyn tekstin tarkistamisesta. On nimittäin vaikea kuvitella, että jokin tähän pääosastoon kuulumaton yksikkö voisi vaatia kaikkia henkilöstöönsä kuuluvia toimittamaan kolme kieliversiota asiakirjoista, jotka on saatettava kollegion hyväksyttäviksi.

139    Lopuksi on todettava, että koska kellään virkamiehellä ei ole velvollisuutta osata tyydyttävästi kaikkia riidanalaisessa ilmoituksessa vaadittuja kolmea kieltä, on yhtä vaikea kuvitella, että säädösehdotuksen laatiminen sen kollegiolle toimittamiseksi vaadittavina kieliversioina jaettaisiin säädösehdotuksen laatimisesta vastaavaan yksikköön kuuluvan yhtä monen virkamiehen kesken. Tätä on vielä vaikeampi kuvitella siksi, ettei ole mitään takeita siitä, että jokaisen yksikön palvelukseen otettaisiin virkamiehiä, joilla on riittävä taito kaikissa näissä kolmessa kielessä.

140    Edellä esitettyä arviointia ei voida kyseenalaistaa väitteillä, jotka komissio perustaa tiedonantoon SEC(2006) 1489 final. Komission mukaan kyseisestä asiakirjasta ja erityisesti sen liitteestä, jonka otsikko on ”Kääntämistä koskevat säännöt vuoden 2006 jälkeen”, ilmenee, että sisäiseen käyttöön tarkoitetuista asiakirjoista vaaditaan vain käännös englanniksi, ranskaksi ja saksaksi mahdollisen todistusvoimaisen kielen lisäksi. Lisäksi komissio katsoo mainitun tiedonannon osoittavan, että käännöstoimen pääosastoa lukuun ottamatta komission muut yksiköt joutuvat toimittamaan henkilöstönsä kielitaitoon turvautuen käännöksiä, joista käytetään nimitystä ”harmaat” käännökset.

141    Tältä osin on yhtäältä todettava, että tiedonannon SEC(2006) 1489 final sisältö ei kumoa vaan päinvastoin vahvistaa edellä 138 ja 139 kohdassa esitetyn arvioinnin. Kyseisen tiedonannon liitteessä ”Kääntämistä koskevat säännöt vuoden 2006 jälkeen” nimittäin mainitaan englanti, ranska ja saksa ainoastaan kohdekielinä, joille tietyt asiakirjaryhmät on käännettävä, mutta niissä ei millään tavoin määritellä niiden lähdekieltä. Lisäksi suurin osa tässä liitteessä tarkoitetuista asiakirjaryhmistä edellytetään käännettäväksi kaikille virallisille kielille, ja kääntäminen ainoastaan englannin, ranskan ja saksan kielille on itse asiassa poikkeus.

142    Toisaalta väitettä, joka koskee ”harmaiden” käännösten tekemistä, ei tue mikään seikka, joka koskisi tällaisten käännösten täsmällistä osuutta komissiossa tuotettujen käännösten kokonaismäärästä. Vaikka tiedonannon SEC(2006) 1489 final 2.2 kohdassa todetaan, että on ”erittäin vaikeaa arvioida näiden käännösten määrää luotettavien indikaattorien puuttuessa”, sen 3.1 kohtaan sisältyy kuitenkin vuotta 2007 koskeva arvio, jonka mukaan käännöstoimen pääosaston tuottamat käännökset olisivat 1 700 000 sivua, kun taas ”harmaita” käännöksiä olisi 100 000 sivua. Koska viimeksi mainittu luku koskee kuitenkin komission kaikkia muita yksikköjä paitsi käännöstoimen pääosastoa, on täysin selvää, että ”harmaiden” käännösten määrä on hyvin vähäinen verrattuna käännöstoimen pääosaston yksin tuottamaan määrään. Lopuksi on ennen kaikkea todettava, että mikään asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka ei osoita, että kyseiset ”harmaat” käännökset tehtäisiin juuri edellä mainituille kolmelle kielelle.

143    Näissä olosuhteissa ja ilman, että olisi tarpeen lausua kyseisen asiakirjan tutkittavaksi ottamisesta, on katsottava, että tiedonannolla SEC(2006) 1489 final ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.

144    Joka tapauksessa ja riippumatta siitä, onko komission päätöksentekomenettelyjen ja riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen erityisten tehtävien välillä yhteys, on todettava, että komission toimittamat asiakirjat eivät suinkaan osoita kolmen ”menettelykielen” yksinomaista käyttöä niissä tarkoitetuissa menettelyissä.

145    Yhtäältä nimittäin asiakirjasta, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, ilmenee, kun sitä luetaan komission työjärjestyksen soveltamissääntöjen valossa, että vaikka päätöksentekomenettelyn aloittaminen edellyttää pääsääntöisesti säädösehdotuksen toimittamista kaikilla kolmella menettelykielellä, tällä ei rajoiteta mahdollisuutta käyttää vain yhtä kieltä valtuutusmenettelyssä ja toimivallansiirtomenettelyssä. Tästä huolimatta on niin, että asianomaisen säädöksen luonteesta johtuvien vaatimusten vuoksi säädösehdotuksen hyväksyminen voi edellyttää tai edellyttää välttämättä, että ehdotus on käytettävissä myös yhtenä tai useampana muuna kieliversiona tai silloin, kun kyseinen toimi on tarkoitus julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai toimittaa se muille toimielimille, kaikilla unionin virallisilla kielillä.

146    Toisaalta, kuten asiakirjasta, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, niin ikään ilmenee, hyväksymismenettelyn aloittamisessa tai jopa säädösehdotuksen hyväksymisessä käytettävien menettelykielten lukumäärästä voidaan poiketa (ks. edellä 130 kohta).

147    Asiakirjassa, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, todetaan erityisesti edellä 131 kohdassa mainituista pysyvistä poikkeuksista esimerkiksi, että valtiontukia koskevat yksittäispäätökset tehdään jollakin menettelykielellä, ”yleensä englanniksi tai ranskaksi”. Muilla aloilla, joita tämän tyyppinen poikkeus koskee, komission pääsihteerin lähettämissä muistioissa, jotka komissio on toimittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle vastauksena prosessinjohtotoimiin, sallitaan se, että säädösehdotukset esitetään vain yhdellä menettelykielellä. On kuitenkin todettava, että näissä muistioissa ei yksilöidä niitä kolmea menettelykieltä, joita voidaan konkreettisesti käyttää, minkä vuoksi niistä ei voida tehdä hyödyllisiä johtopäätöksiä.

148    Ei pidä myöskään unohtaa, että asiakirjan, jonka otsikko on ”Päätöksentekomenettelyistä johtuvat kielelliset vaatimukset”, mukaan on aina mahdollista sallia tiettyä säädösehdotusta koskeva yksittäinen poikkeus kieliä koskevista järjestelyistä ja että näin on siitä riippumatta, mistä päätöksentekomenettelystä on kyse.

149    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komission toimittamat asiakirjat eivät osoita, että riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toisen kielen valinnan rajoittamisella kyettäisiin vastaamaan yksikön todellisiin tarpeisiin, eikä siten osoittavan, että tässä ilmoituksessa tarkoitettujen virkojen toiminnalliset erityispiirteet huomioon ottaen yksikön etu edellyttäisi, että palvelukseen otetut uudet henkilöt ovat heti toimintakykyisiä.

–       Tarkastustehtäviä suorittavan komission henkilöstön käyttämiä kieliä koskevat seikat

150    Komissio on toimittanut kaksi liitettä, jotka sisältävät henkilöstöasioiden pääosaston keräämiä tilastotietoja sen eri yksikköihin kuuluvien tarkastustehtäviä suorittavien virkamiesten ja toimihenkilöiden käyttämistä kielistä. Komission mukaan nämä liitteet osoittavat, että englanti, ranska ja saksa ovat ne kolme kieltä, joita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen kaltaisia tehtäviä suorittavat hallintovirkamiehet käyttävät työkielinä tai viestintäkielinä.

151    Italian tasavalta katsoo, että asianomaisen henkilöstön kielitaitoa koskevien tietojen perusteella ei voida tehdä päätelmiä asianomaisten yksiköiden sisäisen viestinnän todellisesta tilasta. Sen sijaan ainoa merkityksellinen seikka on se, mitkä ovat viestinnän pääkieli tai ‑kielet eli kielet, jotka mahdollistavat tehokkaan viestinnän eri kieliä äidinkielenään puhuvien henkilöiden välillä.

152    Ensinnäkin on todettava, että liitteessä, jonka otsikko on ”Englannin, saksan ja ranskan kielet tarkastuksen alalla toimivan komission henkilöstön käyttäminä viestintäkielinä 30.9.2016”, luetellaan ensimmäistä, toista ja kolmatta kieltä koskevat tiedot, jotka tarkastuksen alalla sisäisen tarkastuksen, ulkoisen tarkastuksen ja tilintarkastuspolitiikan johtamisen (policy officers) tehtävissä hallintovirkamiehinä työskentelevät virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt, yhteensä noin 430 hallintovirkamiestä, ovat ilmoittaneet.

153    Asianomaisten henkilöiden kieltä 1 eli selvästikin äidinkieltä koskevien tietojen mukaan (ks. tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 134 kohta (ei julkaistu)) kolme useimpien henkilöiden ilmoittamaa kieltä ovat ranska (68 henkilöä), hollanti (53 henkilöä) ja englanti (46 henkilöä) ja näiden jälkeen muun muassa espanja (31 henkilöä) sekä saksa (26 henkilöä) ja italia (26 henkilöä).

154    Kieltä 2 koskevien tietojen mukaan kolme useimpien henkilöiden ilmoittamaa kieltä ovat englanti (312 henkilöä), ranska (72 henkilöä) ja saksa (14 henkilöä) ja näiden jälkeen muun muassa italia (7 henkilöä), espanja (5 henkilöä) ja hollanti (4 henkilöä). Näin ilmoitettujen kielten taidon tason osalta komissio täsmensi istunnossa, että oli pidettävä kiistattomana, että se vastaa kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen (ERCR) tasoa B2, mikä osoittaa siten ”riittävän” taidon.

155    Kieltä 3 koskevien tietojen osalta ranska (184 henkilöä), englanti (51 henkilöä) ja saksa (49 henkilöä) ovat kolme useimpien henkilöiden ilmoittamaa kieltä, ja kolme seuraavaa kieltä ovat espanja (29 henkilöä), hollanti (25 henkilöä) ja italia (8 henkilöä). Istunnossa komissio, jolta unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli asiaa, ei kyennyt esittämään täsmennyksiä kielenä 3 ilmoitettujen kielten taidon tasosta.

156    Lisäksi on todettava, että kuten liitteestä, jonka otsikko on ”Englannin, ranskan ja saksan kielet tarkastuksen alalla toimivan komission henkilöstön käyttäminä viestintäkielinä 30.9.2016” ilmenee, siinä olevat tiedot kuvaavat kielitaitoa ajankohtana, joka on ollut myöhempi kuin riidanalaisen ilmoituksen julkaisemisajankohta 12.5.2016. Kun otetaan huomioon näiden kahden päivämäärän välisen ajan lyhyys, näiden tietojen voidaan kuitenkin katsoa kuvaavan yleisesti kielitaidon tasoa ilmoituksen julkaisemisen ajankohtana. Näin ollen tämä on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko riidanalaisessa ilmoituksessa mainittu peruste, jonka mukaan palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden on oltava heti toimintakykyisiä, perusteltu.

157    On kuitenkin todettava, että kyseiset tiedot ovat ainoastaan komissiossa tarkastustehtävissä toimivien hallintovirkamiesten kielitaitoa koskeva luettelo. Näin ollen niiden perusteella ei yksinään eikä yhdessä edellä 106–149 kohdassa tarkasteltujen asiakirjojen kanssa voida todeta, mitä viestintäkieltä tai ‑kieliä tosiasiallisesti käytetään niiden yksikköjen, joilta tiedot ovat peräisin, päivittäisessä työssä, tai mikä kieli tai mitkä kielet ovat välttämättömiä riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Näiden tietojen perusteella ei siten voida todeta, minkä kielen tai kielten tyydyttävä taito tekisi riidanalaisessa kilpailuilmoituksessa tarkoitetun kilpailun läpäisseistä henkilöistä välittömästi toimintakykyisiä hallintovirkamiehiä.

158    Samoista syistä komission esittämillä täydentävillä tiedoilla, jotka koskevat tarkastuksen alalla työskentelevän tehtäväryhmään AST ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmään kuuluvan komission henkilöstön kielitaitoa, ei voi olla merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.

159    Lisäksi on muistutettava, että kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajaamista vain osaan virallisista kielistä ei voida pitää objektiivisesti perusteltuna ja oikeasuhteisena, kun näihin kieliin kuuluu sellaisen kielen lisäksi, jonka osaaminen on toivottavaa tai välttämätöntä, muita kieliä, jotka eivät anna kilpailun mahdollisesti läpäiseville hakijoille mitään erityistä etua verrattuna johonkin muuhun viralliseen kieleen. Jos vaihtoehdoksi sille ainoalle kielelle, jonka osaamisesta on etua palvelukseen otetulle uudelle virkamiehelle, hyväksytään muita kieliä, joiden osaamisesta ei ole etua, ei ole olemassa mitään pätevää syytä olla hyväksymättä myös kaikkia muita virallisia kieliä (tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 140 kohta (ei julkaistu)).

160    Vaikka siis olisi katsottava, että palveluksessa olevan henkilöstön kielitaito voi osoittaa, että palvelukseen otetun uuden työntekijän pitäisi hallita kieltä, jonka käyttö kyseisen henkilöstön keskuudessa on erityisen laajaa, jotta hän voisi välittömästi toimia sisäisessä viestinnässä, komission tässä tapauksessa esittämillä tiedoilla ei voida perustella sitä, että riidanalaisella ilmoituksella rajoitettiin kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valintaa.

161    Kieleksi 1 ja kieleksi 2 ilmoitettuja kieliä koskevien tietojen tarkastelu nimittäin osoittaa (ks. edellä 153 ja 154 kohta), että ainoastaan englannin kielen tyydyttävästä taidosta voidaan katsoa olevan etua kyseisen kilpailun mahdollisesti läpäiseville hakijoille. Näiden tietojen perusteella ei sitä vastoin voida selittää, miksi hakija, jolla on esimerkiksi perusteellinen italian kielen taito ja tyydyttävä saksan kielen taito, voisi olla välittömästi toimintakykyinen sisäisen viestinnän osalta, kun taas hakija, jolla on perusteellinen italian kielen taito ja tyydyttävä hollannin tai espanjan kielen taito, ei voisi olla samassa merkityksessä välittömästi toimintakykyinen.

162    Lisäksi kieltä 3 koskevista tiedoista on täsmennettävä, että vaikka niiden sisältö ei millään tavoin muuta edellä 161 kohdassa esitettyä arviointia, niitä ei missään tapauksessa voida ottaa huomioon. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdasta nimittäin seuraa, että kyky työskennellä kolmannella kielellä on edellytys ensimmäiselle ylennykselle virkamiehen palvelukseen ottamisen jälkeen. Tässä tapauksessa komission toimittamasta liitteestä ei kuitenkaan mitenkään ilmene, että kaikki siinä tarkoitetut virkamiehet olisivat jo osoittaneet kykenevänsä työskentelemään kolmannella kielellä tai että he olisivat saaneet ensimmäisen ylennyksensä. Mainittu liite ei myöskään koske pelkästään virkamiehiä vaan myös väliaikaisia ja sopimussuhteisia toimihenkilöitä, eikä näihin toimihenkilöihin sovelleta samaa henkilöstösääntöjen mukaista ylennysjärjestelmää (ks. vastaavasti sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 58 kohta).

163    Tästä seuraa, että tarkastuksen alalla toimivan komission henkilöstön kielitaitoa koskevilla tiedoilla ei voida oikeuttaa kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan rajoittamista sitä varten, että palvelukseen saataisiin kilpailun läpäisseitä hakijoita, jotka ovat välittömästi toimintakykyisiä.

164    Toiseksi komissio esittää asiakirjan, joka sisältää sen sisäisestä tarkastuksesta vastaavalta yksiköltä kerättyjä tietoja, joista ilmenee, että kyseisen yksikön konsultoinnit muiden komission yksiköiden kanssa tapahtuvat ainoastaan englanniksi ja ranskaksi, kun taas lopulliset tarkastuskertomukset hyväksytään ainoastaan englannin kielellä.

165    Koska tämä asiakirja ei sisällä mitään seikkaa, joka voisi osoittaa, että saksaa käytetään työkielenä tai viestintäkielenä asianomaisissa yksiköissä, sitä ei voida pitää merkityksellisenä tämän oikeusriidan ratkaisun kannalta.

iii)  Tilintarkastustuomioistuimen toimintaan liittyvät seikat

166    Komissio esittää kolme tilintarkastustuomioistuinta koskevaa liitettä, joista kaksi ensimmäistä koskee tiettyjä kyseisessä toimielimessä sovellettavia kielivaatimuksia ja kolmas sen henkilöstön kielitaitoa. Nämä asiakirjat ovat komission mukaan omiaan osoittamaan, että tilintarkastustuomioistuimen yksiköiden käyttämät viestintäkielet ovat englanti, ranska ja saksa.

167    Italian tasavalta kiistää näiden liitteiden merkityksellisyyden ja väittää, että kaksi ensimmäistä liitettä koskevat ainoastaan tilintarkastustuomioistuimen jäsenten kokousten valmistelua ja kulkua, kun taas kolmannen liitteen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä kielistä, joita käytetään kyseisen toimielimen yksiköissä viestintäkielinä.

–       Tilintarkastustuomioistuimen kieliä koskevaan sisäiseen käytäntöön liittyvät seikat

168    Ensinnäkin komissio esittää asiakirjojen kääntämistä tilintarkastustuomioistuimen jäsenten, tarkastusryhmien ja hallintoasioiden komitean kokouksia varten koskevista säännöistä 25.5.2004 tehdyn tilintarkastustuomioistuimen päätöksen 22/2004 (jäljempänä päätös 22/2004). Vastauksena prosessinjohtotoimiin komissio vahvisti istunnossa, että tätä päätöstä sovellettiin riidanalaisen ilmoituksen julkaisemispäivänä ja että se oli sitä paitsi edelleen voimassa, esittämättä tältä osin kuitenkaan lisätietoja.

169    Siltä osin kuin päätöstä 22/2004 sovellettiin tosiasiallisesti kyseisenä päivänä, on todettava, että sen 1 artiklan mukaan ”tilintarkastustuomioistuimen asiakirjojen kielet/linkkikielet ovat englanti ja ranska”.

170    Päätöksen 22/2004 2 artiklan mukaan ”kaikki käännöspyynnöt on toimitettava tietokonepohjaisessa käännöspyyntöjärjestelmässä (Artemis)”.

171    Päätöksen 22/2004 4 artiklassa täsmennetään seuraavaa:

”Kaikki alkuperäiset asiakirjat laaditaan jollakin asiakirjojen kielellä. Tästä säännöstä voidaan poiketa vain silloin, kun asiakirjoissa on laajoja osia, joiden laatimiseen on osallistunut useampi kuin yksi yksikkö – –. Ensimmäisen käännöksen toimittamisen jälkeen asiakirjasta tulee yksikielinen.”

172    Aluksi on todettava, kuten Italian tasavalta perustellusti huomauttaa, että päätöksellä 22/2004 ei voi olla merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska siihen ei sisälly mitään seikkaa, joka koskisi saksan käyttämistä työkielenä tai viestintäkielenä tilintarkastustuomioistuimen yksiköissä.

173    Joka tapauksessa on todettava, että päätöksen 22/2004 aineellinen soveltamisala rajoittuu ”asiakirjojen kääntämiseen tilintarkastustuomioistuimen, tarkastusryhmien ja hallintoasioiden komitean kokouksia varten”. Toisin kuin komissio väittää, kyseisestä päätöksestä ei näin ollen voida tehdä hyödyllisiä johtopäätöksiä kaikkien tilintarkastustuomioistuimen yksiköiden käyttämistä työkielistä tai viestintäkielistä.

174    Lopuksi on todettava, että vaikka erityisesti päätöksen 22/2004 2 ja 4 artiklasta ilmenee, että kaikki alkuperäiset asiakirjat laaditaan jollakin asiakirjojen kielistä ja ne toimitetaan tämän jälkeen kääntämistä varten tilintarkastustuomioistuimen asianomaiselle yksikölle, tästä ei ole mahdollista päätellä kyseisen toimielimen käännöspalvelun työpanoksen konkreettista laajuutta. Kyseisessä päätöksessä ei etenkään täsmennetä, huolehtiiko asiakirjan laatimisesta toisella asiakirjojen kielellä se yksikkö, joka on vastuussa tämän asiakirjan laatimisesta ensimmäisellä kielellä, vai käännöspalvelu. Näin ollen tästä päätöksestä ei voida tehdä hyödyllistä johtopäätöstä tilintarkastustuomioistuimen yksiköiden ja erityisesti yksiköiden, joiden palvelukseen riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun läpäisseet hakijat mahdollisesti otetaan, käyttämistä työkielistä tai viestintäkielistä (ks. edellä 138 kohta).

175    Toiseksi komissio esittää tilintarkastustuomioistuimen jäsenille 11.11.1983 lähetetyn tilintarkastustuomioistuimen entisen presidentin muistion, joka koskee simultaanitulkkausta tilintarkastustuomioistuimen kokouksissa. Tähän muistioon on liitetty yhtäältä 12.10.1982 pidetyn rajoitetun istunnon pöytäkirja, joka koskee tilintarkastustuomioistuimen istuntojen tulkkausjärjestelyjä, ja toisaalta presidentin samana päivänä jäsenille lähettämä muistio, joka koskee tilintarkastustuomioistuimen istuntojen tulkkausta ja käytännön järjestelyjä.

176    Komission mukaan 12.10.1982 päivätyssä muistiossa selostetaan tilintarkastustuomioistuimen istuntojen simultaanitulkkauksessa ”yleisesti sovellettavaa järjestelmää”. Tämän järjestelmän mukaan kullakin jäsenellä on mahdollisuus esittää lausumansa omalla kielellään, jolloin tulkkaus tapahtuu kaikille kyseiseen kokoukseen osallistuvien jäsenten kielille. Kyseistä järjestelmää on lievennetty ottamalla käyttöön ”osittain kevennetty” järjestelmä, joka hyväksyttiin yksimielisesti samana päivänä pidetyssä istunnossa, johon edellä 175 kohdassa mainitussa pöytäkirjassa viitataan. Tämän järjestelmän, jonka on tarkoitus pysyä voimassa ”yleisesti sovellettavan järjestelmän” sijasta niin kauan kuin tilintarkastustuomioistuimen jäsenet ovat siitä yksimielisiä, mukaan tulkkaus tapahtuu ”riittävälle määrälle sellaisia kieliä, joita jokainen jäsen ymmärtää”. Kuten 11.11.1983 päivätystä muistiosta ilmenee, kyseistä järjestelmää yksinkertaistettiin entisestään tilintarkastustuomioistuimen jäsenten yhteisellä sopimuksella, jotta kukin jäsen voisi esittää lausumansa valintansa mukaan joko saksaksi, englanniksi tai ranskaksi siten, että se simultaanitulkataan näistä kahdelle muulle kielelle. Komission mukaan tämän ”kevyen” tulkkausjärjestelmän käyttöönoton ”ainoana tavoitteena [oli] vastata tilintarkastustuomioistuimessa tuolloin vallinneeseen tosiasialliseen tilanteeseen ottaen huomioon [silloisten] jäsenten erilaiset kielelliset taidot ja kunkin hyvä tahto”. Kuten komissio täsmensi istunnossa, tätä ”kevyttä” järjestelmää sovelletaan edelleen.

177    On todettava, että edellä 175 ja 176 kohdassa mainittujen asiakirjojen perusteella ei voida määrittää, mikä tai mitkä ovat ne työkielet tai viestintäkielet, joita käytetään yksiköissä, joiden palvelukseen riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun läpäisseet hakijat otetaan, vaan ne koskevat ainoastaan tulkkausjärjestelmää tilintarkastustuomioistuimen jäsenten kokouksissa.

178    Lisäksi on todettava, että näiden asiakirjojen, jotka koskevat tilintarkastustuomioistuimen jäsenten kokouksissa sovellettavaa tulkkausjärjestelmää, kohde eroaa selvästi päätöksen 22/2004 kohteesta, sellaisena kuin se on selostettu edellä 173 kohdassa. Näin ollen on hylättävä komission väite, jolla se pyrkii lähinnä osoittamaan, että muun muassa 11.11.1983 päivätyn muistion vaikutuksesta saksa olisi määritelty ”asiakirjojen kieleksi/linkkikieleksi” englannin ja ranskan lisäksi, jotka kaksi kieltä olivat kyseisen myöhemmän päätöksen mukaan ainoat asiakirjojen kielet/linkkikielet.

179    Vaikka oletettaisiin, että 11.11.1983 päivätty muistio kuvastaa käytäntöä, jota nykyäänkin noudatetaan tulkkauksessa tilintarkastustuomioistuimen jäsenten kokouksissa, on kuitenkin niin, että kuten tämän muistion sanamuodosta suoraan ilmenee, tällainen tosiasiallinen tilanne perustuu näiden jäsenten yhteiseen sopimukseen sekä kunkin jäsenen ”hyvään tahtoon” eli seikkoihin, jotka voivat muuttua milloin tahansa.

180    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission tilintarkastustuomioistuimen sisäisestä kieliä koskevasta käytännöstä esittämillä asiakirjoilla ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.

–       Tilintarkastustuomioistuimen henkilöstön käyttämiä kieliä koskevat seikat

181    Lisäksi komissio esittää taulukon, jonka otsikkona on ”Tilintarkastustuomioistuimen työtehtävissä 30.9.2016 toimivan henkilöstön puhumat kielet”, josta sen mukaan ilmenee, että englanti, ranska ja saksa ovat yleisempiä kyseisen henkilöstön toisena ja kolmantena kielenä puhumia kieliä.

182    Italian tasavalta kiistää tämän asiakirjan merkityksellisyyden ja esittää muun muassa, että siinä ainoastaan luetellaan tilintarkastustuomioistuimen henkilöstön kielitaito ja että lisäksi se on laatimistapansa vuoksi täysin käsittämätön.

183    Tältä osin on todettava, että tämä taulukko sisältää tietoja, jotka ”tarkastajat”, tehtäväryhmään AD kuuluvat virkamiehet sekä kaikki tilintarkastustuomioistuimen virkamiehet ovat ilmoittaneet ensimmäisen, toisen ja kolmannen kielen taidostaan.

184    Siitä riippumatta, että nämä tiedot koskevat tilannetta 30.6.2016 (ks. edellä 156 kohta), on todettava, että kun otetaan huomioon taulukon tiedot, jotka koskevat ”tarkastajia” (303 henkilöä) eli hallintovirkamiehiä, joiden tehtävien voidaan olettaa vastaavan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettuja tehtäviä, mutta kolmatta kieltä koskevat tiedot jätetään huomiotta (ks. edellä 162 kohta), englannin on ilmoittanut ensimmäiseksi kieleksi 14 henkilöä ja toiseksi kieleksi 228 henkilöä, ranskan vastaavasti 39 ja 45 henkilöä ja saksan 30 ja 19 henkilöä. Seuraavia kieliä olivat muun muassa espanja (24 ja 3 henkilöä) ja italia (22 ja 3 henkilöä), kun taas puolan oli ilmoittanut ensimmäiseksi kieleksi 30 henkilöä.

185    On kuitenkin todettava, että samoin kuin komission toimittamat sen omaa henkilöstöä koskevat tiedot (ks. edellä 157 kohta), myös mainittuun taulukkoon sisältyvät tiedot ovat vain yhteenveto tilintarkastustuomioistuimen eri virkamiesryhmien kielitaidosta. Näin ollen niiden perusteella ei yksinään eikä yhdessä edellä 168–180 kohdassa tarkasteltujen asiakirjojen kanssa voida todeta, mitä viestintäkieltä tai ‑kieliä tosiasiallisesti käytetään niiden yksikköjen, joilta tiedot ovat peräisin, päivittäisessä työssä, tai mikä kieli tai mitkä kielet ovat välttämättömiä riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Näiden tietojen perusteella ei siten voida todeta, minkä kielen tai kielten tyydyttävä taito tekisi riidanalaisessa kilpailuilmoituksessa tarkoitetun kilpailun läpäisseistä henkilöistä välittömästi toimintakykyisiä.

186    Joka tapauksessa näiden tietojen perusteella voidaan enintään todeta, että ainoastaan englannin kielen tyydyttävästä taidosta voidaan katsoa olevan edellä 159 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua etua kyseisen kilpailun mahdollisesti läpäiseville hakijoille. Näiden tietojen perusteella ei sitä vastoin voida selittää, miksi hakija, jolla on esimerkiksi perusteellinen italian kielen taito ja tyydyttävä saksan kielen taito, voitaisiin katsoa välittömästi toimintakykyiseksi sisäisen viestinnän osalta, kun taas hakijaa, jolla on perusteellinen italian kielen taito ja tyydyttävä espanjan kielen taito, ei voitaisi katsoa samassa merkityksessä välittömästi toimintakykyiseksi.

187    Näin ollen komission esittämillä tilintarkastustuomioistuimen henkilöstön kielitaitoa koskevilla tiedoilla ei voida oikeuttaa kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valinnan rajoittamista sitä varten, että palvelukseen saataisiin kilpailun läpäisseitä hakijoita, jotka ovat välittömästi toimintakykyisiä.

188    Edellä 106–187 kohdassa suoritetun tarkastelun perusteella on todettava, että komission omien yksikköjensä ja tilintarkastustuomioistuimen yksiköiden osalta esittämät seikat eivät tue riidanalaisessa ilmoituksessa esitettyä perustetta, jonka mukaan palvelukseen otettujen hallintovirkamiesten on oltava välittömästi toimintakykyisiä.

iv)  Seikat, jotka koskevat englannin, ranskan ja saksan yleisyyttä Euroopassa puhuttuina ja opiskeltuina vieraina kielinä

189    Komissio väittää, että kilpailumenettelyn järjestämiseen liittyviä eri intressejä vertailtaessa huomioon otettaviin seikkoihin kuuluu se, mitä kieliä unionin virkamiehiksi pyrkivät henkilöt eli ”nuoret unionin kansalaiset” eniten opiskelevat toisena kielenään.

190    Väitteidensä tueksi komissio esittää ensinnäkin Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) raportin, joka on julkaistu Statistics in Focus ‑nimisessä julkaisussa nro 49/2010. Tästä kertomuksesta ilmenee yhtäältä, että englanti on ”selvästi eniten opiskeltu vieras kieli [Euroopassa] kaikilla koulutustasoilla ja sitä seuraavat ranska, saksa, venäjä ja vähäisemmässä määrin espanja”, ja toisaalta, että ”englannin mielletään olevan [Euroopassa] selvästi parhaiten osattu vieras kieli, jonka jälkeen tulevat saksa, venäjä, ranska ja espanja”.

191    Toiseksi komissio esittää kesäkuussa 2012 julkaistun erityiskertomuksen Eurobarometri nro 386, josta se päättelee, että Euroopassa eniten puhuttu kieli on saksa, ”koska sitä käyttää 16 prosenttia unionin koko väestöstä – – ja koska kolme vierasta kieltä, joita eniten opiskellaan ja puhutaan Euroopassa toisena kielenä, ovat tässä järjestyksessä englanti, ranska ja saksa, joita puhuu vastaavasti 38, 12 ja 11 prosenttia unionin väestöstä”.

192    Kolmanneksi komissio liittää kirjelmiinsä Eurostatin 25.9.2014 päivätyn lehdistötiedotteen nro 144/2014, joka koskee vuonna 2012 alemman keskiasteen koulutuksessa eniten opiskeltuja kieliä, ja päättelee tästä, että kyseiset kolme kieltä ”vaikuttavat olevan Euroopan unionin kansalaisten, toisin sanoen niiden, jotka ovat hakijoina henkilöstösääntöjen 28 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa kilpailumenettelyissä, eniten opiskelemia kieliä Euroopassa”.

193    Tältä osin on todettava, että kyseiset tilastotiedot koskevat kaikkia unionin kansalaisia eli myös niitä, jotka eivät ole vielä täysi-ikäisiä, joten niiden ei voida olettaa kuvaavan totuudenmukaisesti niiden henkilöiden kielitaitoa, jotka ovat mahdollisia hakijoita riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetussa kilpailussa (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 142 kohta (ei julkaistu)).

194    Sitä paitsi ainoa seikka, jonka nämä tilastotiedot osoittavat, on se, että niiden mahdollisten hakijoiden määrä, joiden asemaan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toisen kielen valinnan rajoittaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin vaikuttaa, on pienempi kuin se olisi siinä tapauksessa, että valinta olisi rajattu joihinkin muihin kieliin. Tämä seikka ei kuitenkaan riitä perusteeksi johtopäätökselle, jonka mukaan tämä rajoitus ei olisi syrjivä, sillä se, että niiden henkilöiden mahdollisesti vähäinen lukumäärä, joiden asemaan asia saattaa vaikuttaa, ei voi olla tässä yhteydessä pätevä peruste (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 143 kohta (ei julkaistu)).

195    Näillä tiedoilla saattaisi olla enintään mahdollista osoittaa kyseisen rajoituksen oikeasuhteisuus, mikäli rajoituksen olisi todettu vastaavan riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen yksikköjen tarpeeseen saada palvelukseensa kilpailun läpäisseitä hakijoita, jotka ovat välittömästi toimintakykyisiä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 144 kohta (ei julkaistu)), tai vastaavan vaatimuksiin, jotka johtuvat budjettiin liittyvistä tai toiminnallisista rajoitteista. Kuten erityisesti edellä 91 ja 188 kohdassa on kuitenkin todettu, komissio ei ole osoittanut, että tämä rajoitus olisi tosiasiallisesti perusteltavissa tällaisilla seikoilla.

196    Näistä syistä edellä 190–192 kohdassa mainitut tilastotiedot eivät voi yksinään eivätkä yhdessä muiden asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen, kuten edellä 89 kohdassa mainittujen seikkojen kanssa, oikeuttaa kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valintamahdollisuuden rajoittamista englannin, ranskan ja saksan kieliin.

197    Näin ollen on pääteltävä, että kaikista edellä esitetyistä syistä se, että hakijoiden mahdollisuus riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun toisen kielen valitsemiseen rajataan englannin, ranskan ja saksan kieliin, ei ole objektiivisesti perusteltu eikä oikeassa suhteessa tavoiteltuun ensisijaiseen tavoitteeseen eli välittömästi toimintakykyisten hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseen. Lisäksi ja edellä 85–91 kohdassa esitettyjen toteamusten mukaisesti kyseessä olevaa rajoitusta ei voida perustella myöskään budjettiin liittyviä ja toiminnallisia rajoitteilla koskevilla syillä eikä valintamenettelyn luonteeseen liittyvillä syillä, vaikka niitä tarkasteltaisiin yhdessä sen perusteen kanssa, joka koskee tarvetta ottaa palvelukseen välittömästi toimintakykyisiä hallintovirkamiehiä.

198    Tällaisen rajoituksen periaatteellista oikeuttamista ei nimittäin voida puolustaa vain viittaamalla siihen, että asetuksen N:o 1 1 artiklassa määritellään useita kieliä unionin virallisiksi kieliksi ja työkieliksi, ja siihen, että tämän johdosta on tarpeen valita sisäisen viestinnän kieleksi tai viestintäkieleksi pienempi määrä kieliä tai jopa vain yksi kieli. Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdan ja 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan on lisäksi esitettävä objektiiviset perusteet tietyn kielen tai tiettyjen kielten valitsemiselle ja kaikkien muiden kielten poissulkemiselle (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 156 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).

199    Nimenomaan tätä EPSO, joka laati riidanalaisen ilmoituksen, ja komissio, joka on vastaajana unionin yleisessä tuomioistuimessa, eivät ole tehneet.

200    Näin ollen Italian tasavallan kolmas ja seitsemäs kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen ilmoitus on kumottava siltä osin kuin siinä rajataan kyseessä olevan kilpailun toisen kielen valintamahdollisuus englannin, ranskan ja saksan kieliin.

201    Lisäksi on huomautettava, että todettu lainvastaisuus merkitsee myös väistämättä riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun viimeisen vaiheen tietyissä kokeissa käytettävän kielen rajoittamisen lainvastaisuutta (ks. edellä 13 kohta).

B       Riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun hakijoiden ja EPSOn välisessä yhteydenpidossa käytettävien kielten valinnan rajaamisen laillisuus

202    Italian tasavallan esittämä kuudes kanneperuste koskee riidanalaisen ilmoituksen osaa, jossa rajataan kyseessä olevan kilpailun hakijoiden ja EPSOn välisessä yhteydenpidossa käytettävien kielten valintamahdollisuutta. Tämä kanneperuste perustuu SEUT 18 artiklan ja SEUT 24 artiklan neljännen kohdan, perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen N:o 1 2 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen.

203    Italian tasavallan mukaan näissä määräyksissä ja säännöksissä vahvistetaan jokaisella unionin kansalaisella oleva oikeus kääntyä toimielinten puoleen millä tahansa unionin kielellä ja saada vastaus tällä samalla kielellä, ja käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva rajoitus loukkaa tätä oikeutta. Se vetoaa 27.11.2012 annettuun tuomioon Italia v. komissio (C-566/10 P, EU:C:2012:752) ja katsoo, että kilpailumenettelyssä käytetty kieli ei suinkaan ole pelkkä sisäiseen organisaatioon liittyvä kysymys, vaan se on osa asianomaisen kansalaisen ja unionin perustuslaillista suhdetta. Näin ollen kilpailun kielenä on oltava kansalaisen eli hakijan kieli, koska hakija ei vielä kuulu unionin henkilöstöön.

204    Italian tasavalta toteaa lisäksi, että riidanalainen ilmoitus on selvästi puutteellisesti perusteltu, koska siinä ei oteta lainkaan kantaa niihin syihin, joiden vuoksi hakemuksen laatimiskielten valinnan rajaaminen on perusteltua.

205    Espanjan kuningaskunta yhtyy Italian tasavallan esittämiin perusteluihin.

206    Komissio puolestaan toteaa, että 27.11.2012 annetun tuomion Italia v. komissio (C-566/10 P, EU:C:2012:752) kohdat, joihin Italian tasavalta vetoaa, eivät ole merkityksellisiä nyt käsiteltävässä asiassa, koska niissä käsitellään ainoastaan kilpailuilmoitusten julkaisukieltä.

207    Komissio toteaa joka tapauksessa, että riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun osalta on tehtävä ero sen mukaan, koskeeko tiedonanto yleisiä ja abstrakteja kysymyksiä vai onko se luonteeltaan erityinen siten, että sen tarkoituksena on saada tieto hakijan intressistä saada työpaikka unionin virkamiehenä, mihin sisältyy muun muassa hakemuksen tekeminen.

208    Ensimmäisessä tapauksessa hakijoilla olisi mahdollisuus ilmoittaa kaikkien unionin kielten joukosta vähintään kaksi kieltä, joilla he haluavat saada EPSOn vastaukset. Näin ollen asetuksen N:o 1 säännösten rikkomista koskevat väitteet eivät komission mukaan voi menestyä tältä osin. Komissio on tässä tarkoituksessa esittänyt yhteydenottolomakkeen, jonka EPSO oli antanut hakijoiden käyttöön internetsivustollaan, sekä tiedot kielistä, joilla tämä yksikkö oli antanut vastauksia riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun yhteydessä esitettyihin kysymyksiin tai pyyntöihin.

209    Jälkimmäisessä tapauksessa hakijoiden on käytettävä kilpailun toista kieltä, joka on valittava ainoastaan englannin, ranskan tai saksan joukosta. Tällainen rajoitus on perusteltavissa henkilöstösääntöjen 28 artiklan f alakohdalla, jossa kahden unionin kielen osaaminen asetetaan virkamiesten palvelukseen ottamisen edellytykseksi, mutta myös hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksella. Lisäksi tällä rajoituksella vastataan yksikön intressiin, joka kohdistuu siihen, että tämän tyyppinen viestintä tapahtuu nopeasti ja tehokkaasti, että sitä hallinnoivat yhdenvertaisesti kilpailun valintalautakunta, jonka jäsenten työkielissä on aina kolme edellä mainittua kieltä, sekä EPSO, ja ettei se aiheuta huomattavaa rasitusta EPSOn resurssien hallinnoinnin kannalta.

210    Ensinnäkin Italian tasavallan väittämästä perustelujen puutteellisuudesta on todettava, että kuten riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevasta 3 kohdasta ilmenee, viestinnässä käytettävien kielten, mukaan lukien hakemuksen jättökielet, rajaaminen on perusteltu lähinnä ”nopean ja tehokkaan viestinnän tarpeella” sekä tarpeella ”vertailla [hakijoita] yhdenmukaisin perustein” (ks. edellä 11 kohta). Näin ollen Italian tasavallan väite, joka koskee perustelujen puuttumista, on hylättävä.

211    Syrjinnän olemassaolosta ja sen mahdollisesta oikeuttamisesta on tämän jälkeen muistutettava, että asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa, joka vastaa pääosin SEUT 24 artiklan neljättä kohtaa ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 4 kohtaa, edellytetään, että jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön unionin toimielimille osoittamat asiakirjat laaditaan millä tahansa kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitetulla virallisella kielellä lähettäjän valinnan mukaan ja että toimielimen vastaus on laadittava samalla kielellä. Koska näille henkilöille kuuluva oikeus valita unionin virallisista kielistä kieli, jota he käyttävät yhteydenpidossa toimielimiin, on keskeinen osa unionin kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamista, jonka merkityksestä muistutetaan SEU 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa ja perusoikeuskirjan 22 artiklassa, tämä oikeus on perustavanlaatuinen (ks. tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 36 kohta).

212    Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin velvollisuudesta kunnioittaa kielellistä monimuotoisuutta ei kuitenkaan voida johtaa yleistä oikeusperiaatetta, jolla jokaiselle taataan oikeus siihen, että kaikki asiakirjat, jotka saattavat vaikuttaa hänen etuihinsa, on kaikissa tilanteissa laadittava hänen äidinkielellään ja jonka mukaan toimielimet ovat velvollisia käyttämään kaikissa tilanteissa kaikkia virallisia kieliä ilman, että tähän voidaan myöntää poikkeuksia (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

213    Unionin tuomioistuin on katsonut unionin henkilöstövalintamenettelyjä koskevassa erityisessä asiayhteydessä, että toimielimille ei voida asettaa velvollisuuksia, jotka menevät pidemmälle kuin henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa säädetyt vaatimukset (ks. tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

214    Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdasta ja 6 kohdan ensimmäisestä virkkeestä seuraa, että vaikka ei ole suljettu pois, että yksikön edulla voidaan perustella kilpailun toisen kielen valinnan ja myös hakijoiden ja EPSOn välisessä viestinnässä käytettävän kielen tai kielten valinnan rajoittamista vain pieneen määrään virallisia kieliä, joiden osaaminen unionissa on yleisintä, tällaisen rajoituksen on kuitenkin ehdottomasti perustuttava sekä kilpailun hakijoiden että unionin tuomioistuinten objektiivisesti tarkistettavissa oleviin seikkoihin, joilla voidaan perustella kielitaitoa koskevat vaatimukset, joiden on oltava oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Italia v. komissio, C-621/16 P, EU:C:2019:251, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

215    Tältä osin on todettava, että riidanalaisen ilmoituksen liitteen II johdanto-osan mukaan ”hakijoiden on käytettävä toista kilpailukieltään (englanti, ranska tai saksa) sähköisen hakemuksen täyttämiseen. EPSOn on puolestaan käytettävä näitä kieliä, kun se lähettää viestejä kaikille hakijoille, jotka ovat jättäneet validoidun hakemuksen” (ks. edellä 8 kohta).

216    Lisäksi riidanalaisen ilmoituksen liitteessä II olevassa 3 kohdassa todetaan, että ”hakija voi ottaa yhteyttä EPSOon millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Jotta EPSO pystyisi käsittelemään tiedusteluja tehokkaammin, hakijoita kuitenkin kehotetaan valitsemaan muutamista kielistä, joita EPSOn henkilöstö kykenee käyttämään suoraan joutumatta käännättämään viestejä” (ks. edellä 11 kohta).

217    Vaikka viimeksi mainitun tyyppisen viestinnän osalta ei edellä 208 kohdassa mainittujen komission esittämien seikkojen perusteella ilmene, etteivät hakijat voineet olla yhteydessä EPSOn kanssa valitsemallaan virallisella kielellä, on todettava, että sekä hakemuksen jättämisen että ”[viestien lähettämisen] kaikille hakijoille, jotka ovat jättäneet validoidun hakemuksen”, oli tapahduttava yksinomaan englanniksi, ranskaksi tai saksaksi. Näin ollen ja samoista syistä, jotka on esitetty edellä 51–55 kohdassa riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun kokeiden toisen kielen osalta, tällainen rajoitus merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää, joka on lähtökohtaisesti kielletty henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa.

218    Tätä rajoitusta ei myöskään voida hyvittää sillä edellä 217 kohdassa mainitulla seikalla, että hakijoilla on mahdollisuus olla yhteydessä EPSOon valitsemallaan virallisella kielellä muista kyseessä olevaan valintamenettelyyn liittyvistä seikoista (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2019, Espanja v. parlamentti, C-377/16, EU:C:2019:249, 48 kohta).

219    Tämän rajoituksen tueksi esitettyjen perusteiden, jotka perustuvat lähinnä nopeaa ja tehokasta viestintää koskevaan tarpeeseen ja hakijoiden yhdenmukaisen vertailun tarpeeseen (ks. edellä 210 kohta), pätevyyden osalta on todettava, etteivät ne yksinään voi olla perusteena niiden kielten määrän rajoittamiselle abstraktisti, joita voidaan käyttää hakemuksen laatimisessa ja EPSOn kaikille osallistumisedellytykset täyttäville hakijoille lähettämissä viesteissä. Kuten komissio itse pääosin myöntää vastinekirjelmänsä 148 kohdassa, näillä perusteluilla voidaan sitä vastoin oikeuttaa yhteydenpidossa käytettävien kielten rajaaminen englantiin, ranskaan ja saksaan vain, jos hakijat voivat näiden kielten tyydyttävän osaamisen ansiosta olla heti toimintakykyisiä, kun otetaan huomioon hoidettavien tehtävien luonne ja yksikön todelliset tarpeet.

220    Kuten edellä 197 kohdassa on todettu, näin ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävässä tapauksessa.

221    Lisäksi komission väite, joka perustuu budjettiin liittyviin rajoitteisiin, on hylättävä samoista syistä kuin edellä 85–88 kohdassa on esitetty. Kun otetaan huomioon edellä 106–188 kohdassa tehty analyysi, joka koskee komission omaa ja tilintarkastustuomioistuimen toimintaa koskevia seikkoja, on samoin hylättävä komission väite, jonka mukaan kilpailun valintalautakuntaan kuuluvien virkamiesten työkielet ovat ”aina” englanti, ranska tai saksa.

222    Edellä esitetyn perusteella Italian tasavallan esittämä kuudes kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen ilmoitus on näin ollen kumottava siltä osin kuin siinä rajoitetaan hakijoiden ja EPSOn välisessä viestinnässä käytettävien kielten valinta ainoastaan englantiin, ranskaan ja saksaan.

223    Näin ollen nyt käsiteltävä kanne on hyväksyttävä ja riidanalainen ilmoitus on kumottava kokonaisuudessaan, eikä Italian tasavallan esittämiä muita kanneperusteita ole tarpeen tutkia.

224    On nimittäin todettava, että riidanalaisen ilmoituksen mukaisten kielijärjestelyjen todetut lainvastaisuudet vaikuttavat edellä 36 kohdassa selostetuin perustein kyseessä olevaan valintamenettelyyn kokonaisuudessaan ja aiheuttavat siten kyseisen ilmoituksen kumoamisen kokonaisuudessaan (ks. vastaavasti määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 130 kohta).

225    Riidanalaisen ilmoituksen kumoamisen vaikutuksista on todettava, että istunnossa Italian tasavalta, jolta unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli asiaa tältä osin, katsoi, että tästä oli tehtävä johtopäätökset kumoamalla myös kyseisen kilpailun perusteella laaditut varallaololuettelot. Kun nimittäin otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö vuodesta 2012 lähtien, näiden luetteloiden pysyttämiseen ei voi syntyä perusteltua luottamusta. Espanjan kuningaskunta yhtyy Italian tasavallan kantaan.

226    Komissio väitti vastauksena, että toisin kuin 26.3.2019 annetulla tuomiolla Espanja v. parlamentti (C-377/16, EU:C:2019:249) ratkaistussa asiassa, jossa Espanjan kuningaskunta oli nimenomaisesti vaatinut kyseisellä tuomiolla kumotun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella laaditun tietokannan kumoamista, nyt käsiteltävässä asiassa Italian tasavalta ei voi vaatia kyseessä olevan kilpailumenettelyn päätteeksi laadittujen varallaololuetteloiden kumoamista, koska se ei ole esittänyt kannekirjelmässään tätä koskevia vaatimuksia. Lisäksi komission mukaan valintamenettely, josta oli kyse edellä mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa, oli paljon joustavampi kuin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva menettely, joten tämän viimeksi mainitun valintamenettelyn kaikkien tulosten kumoaminen olisi täysin perusteetonta.

227    Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon ja että sitä, onko kanne perusteltu, on tarkasteltava ainoastaan tällaisten vaatimusten kannalta (ks. tuomio 25.2.2016, Musso v. parlamentti, T-589/14 ja T-772/14, ei julkaistu, EU:T:2016:101, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siten kantaja ei lähtökohtaisesti voi esittää asian käsittelyn aikana uusia vaatimuksia tai laajentaa jo esitettyjen vaatimusten kohdetta, mikä merkitsisi oikeusriidan kohteen muuttamista (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1965, Krawczynski v. komissio, 83/63, EU:C:1965:70, s. 785), paitsi jos työjärjestyksen 86 artiklan, joka koskee kanteen tarkistamista, soveltamisen edellytykset täyttyvät. Kuten nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, näin ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa.

228    Näin ollen siltä osin kuin Italian tasavallan istunnossa esittämää kannanottoa voidaan pitää sellaisena, että sillä pyritään kyseessä olevan kilpailumenettelyn päätteeksi laadittujen varallaololuetteloiden kumoamiseen, tällainen vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska se ei täytä edellä 227 kohdassa mainittuja edellytyksiä.

229    Joka tapauksessa on muistutettava, että SEUT 266 artiklan mukaan toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava tuomion, jolla kyseinen toimi on kumottu, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että tällaisen tuomion noudattamiseksi ja sen täytäntöön panemiseksi kokonaisuudessaan asianomaisen toimielimen on noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa, myös sen antamiseen johtaneita perusteluja, jotka ovat sille tarvittava tuki, koska ne ovat välttämättömät määritettäessä tuomiolauselman täsmällistä sisältöä (ks. tuomio 14.6.2016, komissio v. McBride ym., C-361/14 P, EU:C:2016:434, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

230    Syistä, jotka vastaavat 26.3.2019 annetun tuomion Espanja v. parlamentti (C-377/16, EU:C:2019:249) 83–87 kohdassa esitettyjä syitä, riidanalaisen ilmoituksen kumoamisella ei kuitenkaan voi olla vaikutusta mahdollisiin palvelukseenottoihin, jotka on jo tehty kyseessä olevan valintamenettelyn päätteeksi laadittujen varallaololuetteloiden perusteella, kun otetaan huomioon niiden hakijoiden perusteltu luottamus, joille on jo tarjottu virkaa sen perusteella, että heidät on merkitty kyseisiin luetteloihin (ks. vastaavasti määräys 5.9.2019, Italia v. komissio, T-313/15 ja T-317/15, ei julkaistu, EU:T:2019:582, 131 kohta).

 Oikeudenkäyntikulut

231    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut Italian tasavallan vaatimusten mukaisesti.

232    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunnan on siten vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ilmoitus avoimesta kilpailusta EPSO/AD/322/16 hallintovirkamiesten (AD 5/AD 7) varallaololuetteloiden laatimiseksi tarkastuksen alalla kumotaan.

2)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Italian tasavallan oikeudenkäyntikulut.

3)      Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Costeira Gratsias Kancheva

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2020.

Allekirjoitukset

Sisällys

*      Oikeudenkäyntikieli: italia.