VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)
6 päivänä maaliskuuta 2008
Asia F-46/06
Carina Skareby
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2004 arviointikierros – Tavoitteet – Perusteluvelvollisuus – Ilmeinen arviointivirhe
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Carina Skareby vaatii pääasiallisesti yhtäältä kumoamaan urakehitystään koskevan arviointikertomuksen ajanjaksolta 1.1.–31.12.2004 ja toisaalta komission velvoittamista suorittamaan vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta ammatillisesta, aineellisesta ja aineettomasta vahingosta
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen – Alustavan urakehitystä koskevan kertomuksen antaminen tiedoksi
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Velvollisuus asettaa saavutettavat tavoitteet – Laajuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen liian myöhään
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet
5. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvosanojen ja huomautusten välisen johdonmukaisuuden välttämättömyys
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
6. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
7. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet
1. Komission ulkomaanedustusta koskevien komission yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklan 1 kohdan kuudennen alakohdan mukaan toisen arvioijan ja vahvistajan viimeistelemä urakehitystä koskeva kertomus annetaan tiedoksi toimenhaltijalle. Kyseisissä yleisissä täytäntöönpanosäännöissä ei säädetä alustavan urakehitystä koskevan kertomuksen toimittamisesta asianomaiselle toimenhaltijalle lopullista urakehitystä koskevaa kertomusta aikaisemmassa vaiheessa.
Virkamies ei siis voi tukeutua alustavan urakehitystä koskevan kertomuksen ja kyseistä vertailuajanjaksoa koskevan urakehitystä koskevan kertomuksen vertailuun vaatiakseen urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista sillä perusteella, että kyseisiin asiakirjoihin sisältyvät arvioinnit poikkeavat toisistaan, koska alustavan urakehitystä koskevan kertomuksen antaminen tiedoksi ei kuulu kyseisen urakehitystä koskevan kertomuksen varsinaiseen laatimismenettelyyn. Arvioijien ei siis tarvitse tehdä urakehitystä koskevassa kertomuksessa selkoa niistä syistä, joiden vuoksi arviointeja on muutettu suhteessa alustavaan urakehitystä koskevaan kertomukseen.
(ks. 54 ja 58 kohta)
2. Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten komission täytäntöönpanosäännösten 8 artiklan 5 kohdan neljännestä alakohdasta seuraa, että hallintoviranomaisten on asetettava toimenhaltijalle saavutettavat tavoitteet ja arviointiperusteet. Kyseisen säännöksen mukaan jokaisen arviointikauden alussa arvioijan ja toimenhaltijan välillä käytävässä muodollisessa keskustelussa on paitsi käsiteltävä kyseisen toimenhaltijan suorituksia kuluvaa vuotta edeltävän vuoden ajanjaksolle 1.1.–31.12. ajoittuvan vertailuajanjakson aikana, myös asetettava tavoitteet vertailuajanjaksoa seuraavalle vuodelle. Asetetut tavoitteet muodostavat vertailupohjan tehokkuuden arvioinnille.
(ks. 64 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/06, Sundholm v. komissio, 13.12.2007 (31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
3. Urakehitystä koskevaa kertomusta ei voida kumota, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, pelkästään siitä syystä, että se on laadittu liian myöhään. Vaikka viive urakehitystä koskevan kertomuksen laatimisessa saattaa antaa asianomaiselle virkamiehelle oikeuden korvaukseen, se ei voi vaikuttaa urakehitystä koskevan kertomuksen pätevyyteen eikä näin ollen olla sen kumoamisen perusteena.
(ks. 75 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑278/01, Den Hamer v. komissio, 7.5.2003 (Kok. H., s. I‑A‑139 ja II‑665, 32 kohta); yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1865, 96 kohta) ja T‑110/04, Sequeira Wandschneider v. komissio, 7.3.2007 (39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
4. Sillä, että kantaja on esittänyt toimielimen päätöksen perusteluiden puuttumista tai puutteellisuutta koskevan väitteen liian myöhään, ei ole merkitystä, koska yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia sellaisen oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevan kanneperusteen viran puolesta ja ne ovat siihen jopa velvollisia. Kantaja ei voi menettää oikeuttaan vedota tähän väitteeseen sillä perusteella, ettei hän ole esittänyt sitä aikaisemmassa vaiheessa.
(ks. 96 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑166/95 P, komissio v. Daffix, 20.2.1997 (Kok., s. I‑983, 24 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑153/95, Kaps v. yhteisöjen tuomioistuin, 21.5.1996 (Kok. H., s. I‑A‑233 ja II‑663, 75 kohta) ja asia T‑171/05, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 (Kok. H., s. II‑A‑2‑999, 31 ja 32 kohta).
5. Urakehitystä koskeva kertomus ei ole ilmeisen epäjohdonmukainen vaikka jokin kriittinen huomautus olisi ristiriidassa sen tiettyihin osiin sisältyvän myönteisen arvion kanssa. Ei nimittäin voida pitää ilmeisen epäjohdonmukaisena sitä, että virkamiehen työn korkea laatu tunnustetaan yleisesti mutta samalla tuodaan esiin tiettyjä heikkouksia tai vaikeuksia.
(ks. 103 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑155 ja II‑A‑2‑735, 94 kohta).
6. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata arvioitavan henkilön arvioinnista vastaavien henkilöiden arviointia omalla arvioinnillaan. Yhteisöjen toimielimillä on näet laaja harkintavalta, kun ne arvioivat virkamiestensä työtä. Virkamiehistä urakehitystä koskevissa kertomuksissa esitetyt arvosanat jäävät tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, sillä valvonta koskee vain mahdollisia muotovirheitä, hallinnon tekemiä arviointeja rasittavia ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä sekä mahdollista harkintavallan väärinkäyttöä.
(ks. 119 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983 (Kok., s. 1789, 23 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑33/91, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 10.12.1992 (Kok., s. II‑2499, 43 kohta) ja asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑101 ja II‑465, 70 kohta).
7. Menettelyn väärinkäyttö on ainoastaan yksi harkintavallan väärinkäytön muoto, ja harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että riidanalainen toimenpide on tehty muiden kuin henkilöstösääntöjen sovellettavien säännösten mukaisten päämäärien saavuttamiseksi.
Tältä osin ei riitä, että väitteiden tueksi vedotaan tiettyihin seikkoihin vaan tämän lisäksi on myös esitettävä riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka voivat osoittaa näiden väitteiden paikkansapitävyyden vähintäänkin todennäköiseksi, eikä silloin, kun tällaisia seikkoja ei esitetä, osapuolen esittämien toteamusten aineellista oikeellisuutta voida asettaa kysymyksen alaiseksi.
(ks. 156 ja 157 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑111/99, Samper v. parlamentti, 5.7.2000 (Kok. H., s. I‑A‑135 ja II‑611, 64 kohta) ja asia T‑152/00, E v. komissio, 19.9.2001 (Kok. H., s. I‑A‑179 ja II‑813, 69 kohta).