EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

23 päivänä lokakuuta 2012 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – Toimielimen työntekijöiden koskemattomuuden pidättäminen tuomioistuinmenettelyssä esitettyjen suullisten ja kirjallisten lausumien osalta – Nimittäminen yksikönpäällikön virkaan – Hakemuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Sivuutetun hakijan oikeussuojan tarve – Oikeusvoima – Menettelyvirhe – Intressivertailu – Vahingonkorvauskanne – Sääntöjenvastaisuudesta aiheutunut henkinen kärsimys

Asiassa F‑44/05 RENV,

jossa on kyse alun perin EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvan kanteen palauttamisesta virkamiestuomioistuimeen,

Guido Strack, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Köln (Saksa), edustajinaan asianajajat N. A. Lödler ja H. Tettenborn,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Krämer ja B. Eggers,

vastaajana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol sekä tuomarit I. Boruta (esittelevä tuomari) ja K. Bradley,

kirjaaja: W. Hakenberg,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.1.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Käsiteltävä kanne on palautettu virkamiestuomioistuimeen unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack, 9.12.2010 antamalla tuomiolla (jäljempänä palauttamista koskeva tuomio), jolla kumottiin osittain virkamiestuomioistuimen asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, 25.9.2008 antama tuomio (jäljempänä asiassa Strack vastaan komissio annettu tuomio), jossa lausuttiin kanteesta, jolla Guido Strack vaati kumoamaan Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston päätöksen, jolla hylättiin hänen hakemuksensa Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston yksikön ”Tarjouspyynnöt ja sopimukset” yksikönpäällikön virkaan (A 5 / A 4) (jäljempänä riidanalainen virka), ja päätöksen, jolla riidanalaiseen virkaan nimitettiin A, sekä velvoittamaan Euroopan komission maksamaan vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Virallisten julkaisujen toimistoa koskevat säännökset

2        Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston organisaatiosta ja toiminnasta 20.7.2000 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, yhteisöjen tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean päätöksen 2000/459/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 183, s. 12) 1 artiklassa säädetään, että virallisten julkaisujen toimiston ”tavoitteena on varmistaa parhain mahdollisin teknisin ja taloudellisin edellytyksin sekä Euroopan yhteisöjen toimielinten vastuun alaisena kyseisten toimielinten ja niiden yksiköiden julkaisujen julkaiseminen”.

3        Päätöksen 2000/459 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Komissio toimii jäljempänä esitetyin ehdoin nimittävänä viranomaisena virkamiehille ja muulle henkilöstölle, jotka kuuluvat palkkaluokkiin A 1, A 2, A 3 ja LA 3.

– –

2. Komissio toimii nimittävänä viranomaisena muille kuin 1 kohdassa tarkoitetuille virkamiehille ja muulle henkilöstölle. Se voi siirtää nimittämisvaltuudet toimiston johtajalle.

– –

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittuihin tehtäviin liittyvät hallinnolliset menettelyt samoin kuin henkilöstöön ja erityisesti sen eläkkeisiin, sairauskassaan, työtapaturmiin, palkkoihin ja lomiin liittyvä juokseva hallinto hoidetaan samoin edellytyksin kuin Luxemburgissa [(Luxemburg)] toimivan komission muun henkilöstön vastaava hallinto.

– –”

 Säännökset, joilla säännellään avointen virkojen täyttämismenettelyä

4        Komission ylempien virkamiesten arvioinnista, valinnasta ja nimittämisestä 22.12.2000 annetussa tiedonannossa (SEK(2000) 2305/5) komission pääsihteeristö teki ehdotuksia neuvoa-antavien komiteoiden kokoonpanon, toimikauden ja menettelyjen muuttamisesta.

5        Keskijohdosta 28.4.2004 tehdyn komission päätöksen, joka julkaistiin 23.6.2004 hallinnollisissa tiedotteissa nro 73-2004 (jäljempänä 28.4.2004 tehty päätös), 2 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ”täyttääkseen viran [Euroopan unionin] virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 29 artiklan nojalla, ja 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä täsmennettyjä erikoistapauksia lukuun ottamatta, asianomainen pääjohtaja nimittää esivalintalautakunnan, johon kuuluu vähintään kolme jäsentä täytettävää virkaa vastaavasta tai sitä ylemmästä palkkaluokasta ja johtotehtävästä, ja näistä jäsenistä yksi työskentelee jossakin muussa pääosastossa kuin siinä, jossa virka on avoinna”.

6        Tämän 28.4.2004 tehdyn päätöksen 16 artiklassa todetaan, että kyseisellä päätöksellä kumotaan ja korvataan 22.12.2000 annettu tiedonanto keskijohtoon sovellettavien säännösten ja määräysten osalta. Tämä päätös tuli sen 17 artiklan mukaan voimaan 1.5.2004.

7        Virallisten julkaisujen toimisto on laatinut yksikönpäälliköiden (A 5 / A 4) palvelukseenottomenettelyä koskevan ohjeen. Ohjeessa, sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, määritellään menettelyn kulku seuraavasti:

”1. Avointa virkaa koskeva ilmoitus laaditaan.

2. Virallisten julkaisujen toimiston johtajan hyväksymä ilmoitus avoimesta virasta julkaistaan kaikissa toimielimissä. Ilmoituksessa on esitettävä täsmällinen kuvaus täytettävästä virasta ja siihen liittyvistä tehtävistä. Hakemukset lähetetään suoraan virallisten julkaisujen toimistoon.

3. Komission ’Henkilöstön ja hallinnon’ pääosasto – – nimittää esittelijän.

4. [Virallisten julkaisujen] toimiston johtaja nimittää [kolme] yksikönpäällikköä esivalintalautakuntaan.

5. Esivalintalautakunta

a)      tutkii hakemukset (muodollinen kelpoisuus)

b)      haastattelee hakijat ja arvioi heidät etukäteen määriteltyjen arviointiperusteiden mukaisesti ja

c)      laatii yksityiskohtaisen ja perustellun (kunkin hakijan vahvuudet, heikkoudet ja puutteet) kertomuksen ja aakkostetun [luettelon], jotka toimitetaan [virallisten julkaisujen] toimiston johtajalle ja esittelijälle.

6. Esittelijä toimittaa [virallisten julkaisujen] toimiston johtajalle lausuntonsa kertomuksesta [viiden] arkipäivän kuluessa siitä, kun hän on saanut esivalintalautakunnan kertomuksen.

([Virallisten julkaisujen] toimiston johtaja voi esittelijän lausunnon perusteella tarvittaessa käynnistää menettelyn uudelleen vaiheesta 5.

7. [Virallisten julkaisujen] toimiston johtaja haastattelee [luetteloon] merkityt hakijat ja kaikki muut hakijat, jotka hän haluaa haastatella. Hänen nimeämänsä yksikönpäälliköt ja johtajat voivat avustaa häntä tässä tehtävässä. Esittelijä osallistuu haastatteluihin.

8. Haastatteluista laaditaan pöytäkirja, joka toimitetaan [’Henkilöstön ja hallinnon’ pääosastolle] ja esittelijälle.

9. [’Henkilöstön ja hallinnon’ pääosasto] kuulee neuvoa-antavaa nimityskomiteaa kirjallisessa menettelyssä ja toimittaa komitean lausunnon [virallisten julkaisujen] toimiston johtajalle.

10. [Virallisten julkaisujen] toimiston johtaja tekee päätöksensä esivalintalautakunnan kertomuksen, esittelijän lausunnon, [virallisten julkaisujen] toimiston johtajan haastatteluista laatiman pöytäkirjan (vaihe 7) ja neuvoa-antavan nimityskomitean lausunnon perusteella.

11. [’Henkilöstön ja hallinnon’ pääosasto] laatii nimittämisasiakirjan.

12. [Virallisten julkaisujen] toimiston johtaja allekirjoittaa [nimittävänä viranomaisena] nimittämisasiakirjan.”

 Eläkkeelle siirtämistä ja työkyvyttömyyskorvauksen myöntämistä koskevat säännökset

8        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt, sellaisena kuin ne ovat muutettuina 22.3.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004, tulivat voimaan 1.5.2004 (jäljempänä henkilöstösäännöt tai uudet henkilöstösäännöt). Mainituilla säännöksillä korvattiin 30.4.2004 saakka sovelletut säännökset (jäljempänä vanhat henkilöstösäännöt). Henkilöstösääntöjen 53 artiklassa säädetään, että ”virkamies, jonka työkyvyttömyyslautakunta on todennut täyttävän 78 artiklassa säädetyt edellytykset, siirretään viran puolesta eläkkeelle sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona nimittävä viranomainen toteaa virkamiehen olevan lopullisesti kyvytön hoitamaan tehtäviään”.

9        Henkilöstösääntöjen 78 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehellä on liitteessä VIII olevassa 13–16 artiklassa vahvistetuin edellytyksin oikeus työkyvyttömyyskorvaukseen, kun häntä kohtaa pysyvä, täydelliseksi katsottu työkyvyttömyys, joka estää häntä hoitamasta mihinkään hänen tehtäväryhmänsä toimeen kuuluvia tehtäviä.

Mitä 52 artiklassa säädetään, sovelletaan soveltuvin osin työkyvyttömyyskorvauksen saajiin. Jos työkyvyttömyyskorvauksen saaja jää eläkkeelle ennen 65 vuoden ikää ja jos hän ei ole saavuttanut täysimääräisiä eläkeoikeuksia, häneen sovelletaan vanhuuseläkettä koskevia yleisiä sääntöjä. Myönnetty vanhuuseläke vahvistetaan sitä palkkaluokkaa ja -tasoa koskevan luokituksen mukaisen palkan perusteella, joka virkamiehellä oli työkyvyttömäksi tullessaan.

Työkyvyttömyyskorvauksen määräksi vahvistetaan 70 prosenttia virkamiehen viimeisestä peruspalkasta. – –

Jos työkyvyttömyyden syynä on – – ammattitauti – – työkyvyttömyyskorvauksen vähimmäismäärä on 120 prosenttia vähimmäistoimeentulosta. Lisäksi tällaisessa tapauksessa eläkevakuutusmaksu maksetaan kokonaan 1 b artiklassa tarkoitetun toimielimen tai viraston talousarviosta.”

10      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Ellei – – 1 artiklan 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, alle 65-vuotias virkamies, jonka työkyvyttömyyslautakunta toteaa kärsivän eläkeoikeuksien karttumisaikana pysyvästä ja täydellisestä työkyvyttömyydestä niin, ettei hän voi suorittaa mihinkään palkkaryhmänsä toimeen kuuluvia tehtäviä, vaan joutuu tämän vuoksi keskeyttämään työskentelyn – – on oikeutettu henkilöstösääntöjen 78 artiklassa tarkoitettuun työkyvyttömyyskorvaukseen.

2. – –

Asianomaisen on toimitettava vaadittavat kirjalliset todisteet ja ilmoitettava toimielimelle kaikki seikat, jotka saattavat muuttaa oikeuksia korvaukseen.”

11      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 14 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Oikeus työkyvyttömyyskorvaukseen alkaa sitä kalenterikuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona virkamies siirtyy eläkkeelle henkilöstösääntöjen 53 artiklan mukaan.

Kun entinen virkamies ei enää täytä kyseisen korvauksen saamisen edellytyksiä, hänellä on velvollisuus palata ensimmäiseen hänen palkkaluokassansa tai ryhmässänsä vapautuvaan uraansa vastaavaan toimeen edellyttäen, että hänellä on kyseiseen toimeen vaaditut taidot. Jos virkamies kieltäytyy hänelle tarjotusta toimesta, hänellä on edelleen oikeus palata samojen edellytysten mukaisesti toiseen palkkaluokassansa tai ryhmässänsä vapautuvaan uraansa vastaavaan toimeen; jos virkamies kieltäytyy toisen kerran, hänet voidaan irtisanoa viran puolesta.”

12      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 15 artiklassa todetaan, että ”jos työkyvyttömyyseläkettä saava entinen virkamies ei ole vielä täyttänyt 63 vuotta, toimielin voi vaatia häntä käymään säännöllisissä tarkastuksissa varmistaakseen, että hän yhä täyttää kyseisen korvauksen saamisen edellytykset”.

 Muut sovellettavat säännökset

13      Henkilöstösääntöjen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehen nimittämiskirjassa on mainittava päivä, jona nimitys tulee voimaan; kyseinen päivä ei voi olla aikaisempi kuin päivä, jona asianomainen aloittaa tehtävässään.”

14      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 30 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Asianosaisten edustajat, jotka esiintyvät virkamiestuomioistuimessa tai missä tahansa lainkäyttöviranomaisessa, jolta virkamiestuomioistuin on pyytänyt oikeusapua, nauttivat koskemattomuutta siltä osin kuin kysymys on asiaa tai asianosaisia koskevista suullisista tai kirjallisista lausumista.

2. Asianosaisten edustajilla on lisäksi seuraavat erioikeudet ja vapaudet:

a) mitään oikeudenkäyntiin liittyvää asiakirjaa tai muuta tallennetta ei saa etsiä tai takavarikoida. Kiistatapauksissa tulliviranomaiset ja poliisi voivat sinetöidä tällaiset asiakirjat ja tallenteet, jotka toimitetaan sen jälkeen viipymättä virkamiestuomioistuimeen, jossa ne tarkastetaan kirjaajan ja asianomaisen henkilön läsnä ollessa;

b) asianosaisten edustajilla on oikeus sellaiseen määrään ulkomaista valuuttaa, joka on tarpeen heidän tehtäviensä hoitamista varten;

c) asianosaisten edustajilla on oikeus esteettä matkustaa tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut erioikeudet, koskemattomuus ja vapaudet myönnetään yksinomaan asian käsittelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi.

4. Virkamiestuomioistuin voi poistaa koskemattomuuden, jos se katsoo, ettei asian käsittelyn asianmukainen kulku tämän vuoksi esty.”

 Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

 Asian tausta

15      Kantaja aloitti komission palveluksessa 1.9.1995, ja hänet nimitettiin virallisten julkaisujen toimistoon samasta päivästä alkaen. Hänet ylennettiin 1.1.2001 palkkaluokkaan A 6 (josta tuli 1.5.2004 uusien henkilöstösääntöjen voimaantulon myötä palkkaluokka A 10 ja 1.5.2006 alkaen palkkaluokka AD 10). Hän siirtyi 1.4.2002 virallisten julkaisujen toimistosta komission yritystoiminnan pääosastoon (PO) linjaan C 4. Kantaja siirrettiin 16.2.2003 Eurostatiin.

16      Virallisten julkaisujen toimisto julkaisi 25.3.2004 avointa virkaa koskevan ilmoituksen KOM/A/057/04 täyttääkseen riidanalaisen viran (jäljempänä avointa virkaa koskeva ilmoitus).

17      Avointa virkaa koskevan ilmoituksen III kohdassa, jonka otsikko oli ”Hakemukset”, todettiin seuraavaa:

”– –

Virkaa voivat hakea Euroopan yhteisöjen toimielinten palkkaluokkien A 4, A 5 tai A 6 ylennyskelpoiset virkamiehet, jotka katsovat omaavansa vaaditun pätevyyden.

– –”.

18      Avointa virkaa koskevan ilmoituksen IV kohdassa, jonka otsikko oli ”Valintamenettely”, todettiin, että ”valintalautakunta tutkii hakemukset ja – – laatii [luettelon] haastatteluun kutsuttavista hakijoista”.

19      B nimitettiin 31.3.2004 riidanalaisen viran täyttämiseksi aloitetun menettelyn esittelijäksi.

20      Kantaja esitti hakemuksensa riidanalaiseen virkaan 15.4.2004 päivätyllä sähköpostiviestillä.

21      Kantaja kutsuttiin 7.6.2004 päivätyllä kirjeellä haastatteluun, joka pidettiin 21.7.2004 esivalintalautakunnan jäsenten läsnä ollessa. Esivalintalautakuntaan kuuluivat virallisten julkaisujen toimiston johtaja C sekä virallisten julkaisujen toimiston yksikönpäälliköt D ja E, joista jälkimmäinen vastasi myös hallinnollisesta koordinoinnista.

22      Esivalintalautakunnan 25.6.2004 laatimassa lausunnossa täsmennetään, että vaikka kaikki hakijat olivat muodollisesti päteviä, esivalintalautakunta haastatteli ainoastaan seitsemän heistä. Samassa lausunnossa luetellaan haastattelujen perusteella luetteloon merkityt nimet aakkosjärjestyksessä: A, F, G ja H. Kolme näistä hakijoista oli tuolloin palkkaluokassa A 5 ja yksi palkkaluokassa A 4.

23      Kantaja tiedusteli E:ltä 5.7.2004 päivätyllä sähköpostiviestillä valintamenettelyn etenemisestä. E ilmoitti hänelle 6.7.2004 päivätyllä sähköpostiviestillä, ettei tietoja voitu antaa, koska valintamenettely oli vielä kesken.

24      Virallisten julkaisujen toimiston johtaja haastatteli 13.7.2004 nimittävän viranomaisen ominaisuudessaan luetteloon merkityt neljä hakijaa, ja häntä avusti B. Näiden haastatteluiden päätteeksi virallisten julkaisujen toimiston johtaja valitsi 13.7.2004 heistä A:n.

25      Nimittävän viranomaisen ja B:n allekirjoittamassa, 15.7.2004 päivätyssä kertomuksessa, jonka otsikko on ”[Nimittävän viranomaisen kertomus esivalintalautakunnan valitsemien hakijoiden haastatteluista]”, todetaan, että A ”on yksikön sujuvan toiminnan takaamisen kannalta paras hakija”.

26      Kantaja tiedusteli E:ltä uudelleen 7.9.2004 päivätyllä sähköpostiviestillä valintamenettelyn etenemisestä. Hän ei saanut vastausta viestiinsä. Kantaja väittää lähettäneensä 18.11.2004 asiasta vielä yhden tiedustelun sähköpostitse. Hallinto ei vastannut tiedusteluun.

27      Kantaja otti 22.11.2004 yhteyttä E:hen puhelimitse. Tämä ilmoitti kantajalle, että valintamenettely oli päättynyt jo jokin aikaa sitten, mutta hallinto ei ollut ilmoittanut asiasta hakijoille, joita ei valittu.

28      Kantaja vastaanotti 24.11.2004 ilmoituksen, joka oli päivätty 19.11.2004 ja jossa virallisten julkaisujen toimisto ilmoitti, ettei häntä ollut valittu tehtävään.

29      Kantaja esitti 26.11.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, jossa hän vaati yhtäältä kumoamaan nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla A nimitettiin riidanalaiseen virkaan, ja päätöksen, jolla hylättiin hänen hakemuksensa kyseiseen virkaan, sekä maksamaan hänelle vahingonkorvausta vahingosta, joka hänelle oli aiheutunut A:n lainvastaisesta nimittämisestä ja hänen hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen myöhäisestä ilmoittamisesta.

30      Nimittävä viranomainen hylkäsi 18.3.2005 tekemällään päätöksellä kantajan valituksen. Kyseinen päätös osoitettiin kantajalle 22.3.2005 päivätyllä kirjeellä, ja se annettiin hänelle tiedoksi 23.4.2005.

31      Tällä aikaa työkyvyttömyyslautakunta, jonka toiminnasta säädetään henkilöstösääntöjen 53 artiklassa, totesi 14.3.2005, että kantajaa oli kohdannut pysyvä ja täydellinen työkyvyttömyys, jonka vuoksi hän ei voinut suorittaa mihinkään palkkaryhmänsä toimeen kuuluvia tehtäviä, ja että hän joutui tämän vuoksi keskeyttämään työskentelynsä komissiossa. Työkyvyttömyyslautakunta täsmensi, että lautakunnassa oli vielä keskusteltava työkyvyttömyyden mahdollisesta yhteydestä kantajan aiempaan ammatilliseen toimintaan, kunhan tarvittavat tiedot olisivat käytettävissä.

32      Kantaja siirrettiin eläkkeelle nimittävän viranomaisen 31.3.2005 tekemällä päätöksellä, joka tuli voimaan samana päivänä, ja hänelle myönnettiin henkilöstösääntöjen 78 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti vahvistettu työkyvyttömyyskorvaus.

33      Kantaja kutsuttiin 26.10.2005 henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla lääkärintarkastukseen, joka tehtiin 14.12.2005.

34      Komissio ilmoitti 8.11.2006 päivätyllä kirjeellä kantajalle katsovansa hänelle tehdyn lääkärintarkastuksen seurauksena, että hänen terveydentilansa oli huonontunut ja että hänen terveydentilansa huonontumiseen suorassa yhteydessä olevista lääkinnällisistä hoidoista aiheutuneet kustannukset korvattaisiin hänelle henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukaisesti siihen saakka, kunnes hänen tilansa vakautuisi. Siinä täsmennettiin myös, että Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 19 artiklan nojalla kantajan oli tiedotettava hallinnolle säännöllisesti terveydentilansa kehityksestä. Kantajaa pyydettiin tämän johdosta toimittamaan hallinnolle hoitavan lääkärin lääkärintodistus. Tästä tarkennettiin, että jos hallinto ei saisi lääkärintodistusta viimeistään 8.5.2007, kantajan katsottaisiin parantuneen.

35      Komissio muistutti kantajalle 28.3.2007, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 15 artiklan mukaan toimielin voi vaatia työkyvyttömyyseläkettä saavia entisiä virkamiehiä, jotka eivät ole vielä täyttäneet 63:a vuotta, käymään säännöllisissä tarkastuksissa. Se kehotti näin ollen kantajaa toimittamaan sille lääkärintodistuksen, josta käy ilmi hänen senhetkinen terveydentilansa ja jossa todetaan, onko hänet edelleen katsottava työkyvyttömäksi.

 Oikeudenkäynti ensimmäisessä oikeusasteessa

36      Kantaja, joka oli tuolloin 40-vuotias, nosti 17.6.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati kumoamaan nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla hylättiin hänen hakemuksensa riidanalaiseen virkaan, ja päätöksen, jolla A nimitettiin samaiseen virkaan; kanne kirjattiin viitenumerolla T-225/05.

37      Komissio esitti 3.10.2005 erillisellä asiakirjalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen asiassa T-225/05 nostetussa kanteessa esitetyistä kumoamisvaatimuksista ja vahingonkorvausvaatimuksesta. Kantaja esitti 15.11.2005 huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 8.12.2005 antamallaan määräyksellä käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

38      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi 15.12.2005 antamallaan määräyksellä asian virkamiestuomioistuimeen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 3 kohdan nojalla. Kanne kirjattiin virkamiestuomioistuimen kirjaamossa viitenumerolla F-44/05.

39      Kantaja vaati 10.9.2007 virkamiestuomioistuinta muun muassa toimittamaan toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille jäljennöksen oikeudenkäynnin asiakirja-aineistosta ja tekemään kantelun komissiota vastaan asiakirja-aineistossa esivalintalautakunnan työskentelyn alkamisajankohdasta esitettyjen virheellisten toteamusten vuoksi. Kantaja vaati myös, että virkamiestuomioistuin ottaa huomioon komission toteamusten virheellisyyden, kun se tekee päätöksen vahingonkorvausvaatimuksesta. Kantaja kehotti virkamiestuomioistuinta käyttämään tässä yhteydessä täyttä harkintavaltaansa määrätäkseen komission maksamaan asianmukaisen korvauksen hänelle komission virheellisistä toteamuksista aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

40      Virkamiestuomioistuin (toinen jaosto) antoi 25.9.2008 asiassa Strack vastaan komissio tuomion, jonka tuomiolauselman 1 kohdan mukaan kanne A:n nimittämistä koskevan päätöksen kumoamisesta jätetään tutkimatta, 2 kohdan mukaan päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus riidanalaiseen virkaan, kumotaan, 3 kohdan mukaan komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle 2 000 euroa vahingonkorvausta, 4 kohdan mukaan kanne hylätään muilta osilta, 5 kohdan mukaan kantaja velvoitettiin vastaamaan puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan ja 6 kohdan mukaan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista.

41      Virkamiestuomioistuin totesi tässä tuomiossa kantajan vaatimuksesta, joka koski asiakirja-aineiston jäljennöksen toimittamista toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille ja kantelun tekemistä, ettei se voi hyväksyä vaatimusta, koska se ei kuulu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 49 kohta).

42      Kanteen kohteesta virkamiestuomioistuin täsmensi, että kantajan kumoamisvaatimusten kohteena oli katsottava olevan yhtäältä A:n nimittämisestä riidanalaisen virkaan tehty päätös ja toisaalta hakijan hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 54 kohta).

43      Kumoamisvaatimusten tarkastelun päätteeksi virkamiestuomioistuin jätti tutkimatta vaatimukset, jotka koskivat A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehdyn päätöksen kumoamista (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 80 kohta), ja hyväksyi osittain vaatimukset, jotka koskivat kantajan hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 202 kohta).

44      Virkamiestuomioistuin perusteli päätöstään jättää tutkimatta vaatimukset, jotka koskivat A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehdyn päätöksen kumoamista, toteamalla, että kantaja oli siirretty eläkkeelle ja hänelle oli myönnetty työkyvyttömyyskorvaus 31.3.2005 alkaen, joten käsiteltävän kanteen nostamisen hetkellä eli 17.6.2005 hän ei enää työskennellyt komissiossa eikä voinut enää hakea riidanalaista virkaa. Kantajan palaaminen komission palvelukseen oli toki edelleen mahdollista, mutta virkamiestuomioistuin muistutti, että kun oikeussuojan tarve, johon kantaja vetoaa, liittyy tulevaan oikeudelliseen tilanteeseen, kantajan on näytettävä toteen, että vaikutus tulevaan tilanteeseen on jo nyt varma. Kantajan palaaminen komission palvelukseen oli kuitenkin vain mahdollisuus, jonka toteutuminen oli epävarmaa. Tällaisessa tilanteessa virkamiestuomioistuin totesi, että kantajan oli esitettävä näyttöä erityisestä olosuhteesta, jonka vuoksi hänellä olisi edelleen henkilökohtainen ja olemassa oleva oikeussuojan tarve vaatia A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehdyn päätöksen kumoamista, ja koska kantaja ei ollut kyennyt esittämään tällaista näyttöä, virkamiestuomioistuin katsoi, ettei hänellä ollut oikeussuojan tarvetta vaatia A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehdyn päätöksen kumoamista. Virkamiestuomioistuin katsoi sen sijaan, että vaikka kantaja oli siirretty eläkkeelle, hänellä oli edelleen oikeussuojan tarve saada todetuksi sääntöjenvastaiseksi päätös, jolla hylättiin hänen hakemuksensa riidanalaiseen virkaan, jotta hän voisi tarvittaessa saada korvauksen vahingosta, joka hänelle on voinut aiheutua kyseisestä päätöksestä.

45      Aineellisen kysymyksen osalta virkamiestuomioistuin hyväksyi kumoamisvaatimukset, jotka kohdistuivat kantajan riidanalaiseen virkaan esittämän hakemuksen hylkäämispäätökseen, sillä perusteella, ettei esivalintalautakunnan kokoonpano ollut 28.4.2004 tehdyn päätöksen 2 artiklan 3 kohdan mukainen. Kyseisen päätöksen mukaan esivalintalautakunnassa on nimittäin oltava vähintään yksi jäsen jostakin muusta pääosastosta kuin siitä, jossa virka on avoinna. Kaikki esivalintalautakunnan jäsenet työskentelivät kuitenkin virallisten julkaisujen toimistossa (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 116 kohta), eivätkä osapuolet kiistäneet, että 28.4.2004 tehtyä päätöstä sovellettiin virallisten julkaisujen toimistoon (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 106 kohta). Virkamiestuomioistuin hyväksyi näin ollen kantajan vahingonkorvausvaatimukset osittain sillä perusteella, että häneltä oli evätty oikeus saada hakemuksensa tutkituksi lainmukaisissa olosuhteissa, ja määräsi komission maksamaan kantajalle 2 000 euron korvauksen henkisestä kärsimyksestä (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 220 kohta).

 Valituksen käsittely

46      Komissio teki 3.12.2008 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamalla kirjelmällään päävalituksen asiassa Strack vastaan komissio annetusta tuomiosta; valitus kirjattiin viitenumerolla T-526/08 P. Komission mukaan virkamiestuomioistuin oli ensimmäiseksi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että kantajalla oli oikeussuojan tarve vaatia hänen hakemuksensa hylkäämispäätöksen kumoamista, toiseksi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että kantajalle oli aiheutunut henkistä kärsimystä pelkästään sen perusteella, ettei hänen hakemustaan ollut tutkittu lainmukaisissa olosuhteissa, ja kolmanneksi esittänyt tuomiolleen riittämättömät perustelut, kun se ei ollut selittänyt, mistä syistä se katsoi, että kantajan henkistä intressiä oli loukattu.

47      Kantaja toimitti 10.2.2009 vastineensa, jossa hän esitti vastavalituksen riidanalaisesta tuomiosta. Kantajan mukaan virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei hänellä ole oikeussuojan tarvetta A:n nimityspäätöksen kumoamiseen, esitti riittämättömät perustelut, kun se jätti perustelematta näkemyksensä siitä, ettei sillä ollut toimivaltaa hyväksyä hakemusta, joka koski oikeudenkäyntiasiakirjojen jäljennöksen toimittamista toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille ja kantelun tekemistä komissiosta asiakirjoihin sisältyvien virheellisten toteamusten vuoksi, ja teki oikeudellisen virheen ratkaistessaan asian mainitulla tavalla. Kantaja moitti virkamiestuomioistuinta myös siitä, ettei se ottanut huomioon henkistä kärsimystä, joka hänelle oli aiheutunut tietyistä valintamenettelyn sääntöjenvastaisuuksista, joita hän arvosteli alkuperäisessä kanteessaan, joka johti asiassa Strack vastaan komissio annettuun tuomioon. Kantaja vaati kirjelmissään myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimittaisi toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille jäljennöksen oikeudenkäyntiasiakirjoista ja tekisi komissiosta kantelun asiakirjoihin sisältyvien virheellisten toteamusten vuoksi.

48      Palauttamista koskevassa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä hyväksyi komission päävalituksen sillä perusteella, että virkamiestuomioistuin oli tehnyt kolme oikeudellista virhettä, joista ensimmäinen liittyi siihen, että kantajan oikeussuojan tarvetta oli tarkasteltu erikseen hänen hakemuksensa hylkäämispäätöksen kumoamisen ja A:n nimittämispäätöksen kumoamisen osalta (palauttamista koskevan tuomion 46 kohta), toinen siihen, että hakemuksen hylkäämispäätöstä koskeva kumoamisvaatimus oli hyväksytty kantajan oikeussuojan tarpeen virheellisen arvioinnin perusteella (palauttamista koskevan tuomion 51 kohta), ja kolmas siihen, että virkamiestuomioistuin oli unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymistä koskevia sääntöjä tulkitessaan ja soveltaessaan hyväksynyt kantajan vahingonkorvausvaatimukset tutkimatta konkreettisesti, kuten se oli lain mukaan velvollinen tekemään, perustuiko väitetty henkinen kärsimys lainvastaisuuteen, johon hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoaminen perustui, ja voitaisiinko se näin ollen korvata kokonaisuudessaan kumoamalla kyseinen päätös (palauttamista koskevan tuomion 59 kohta).

49      Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kantajan vastavalituksen osittain. Se nimittäin katsoi, että virkamiestuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen, kun se oli jättänyt tutkimatta kanteessa esitetyt A:n nimityspäätöksen kumoamisvaatimukset sellaisten syiden perusteella, joilla ei voitu osoittaa, ettei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta päätöksen kumoamiseen (palauttamista koskevan tuomion 75 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

50      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vastavalituksen muilta osin. Se totesi, että virkamiestuomioistuin oli perustellusti katsonut, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua virkamiestuomioistuimessa vireillä olevan riita-asian osapuolen esittämästä vaatimuksesta, jossa sitä vaadittiin ensinnäkin toteamaan, että saman riita-asian toisen osapuolen menettely oikeudenkäynnin aikana voi olla rikosoikeudellisesti rangaistava teko, toiseksi päättämään, että kyseisestä toiminnasta ilmoitetaan toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille, ja kolmanneksi tekemään asiasta kantelun viranomaisille. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi kuitenkin, ettei kyseinen toteamus vaikuttanut kantajan mahdollisuuteen vaatia virkamiestuomioistuinta tälle työjärjestyksen 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuuluvien valtuuksien nojalla pidättämään virkamiestuomioistuimessa vireillä olevan riita-asian osapuolten edustajien koskemattomuuden asiaa tai asianosaisia koskevien suullisten ja kirjallisten lausumien osalta, jotta se voisi saattaa mainitun toiminnan toimivaltaisten syyttäjäviranomaisten käsiteltäväksi (palauttamista koskevan tuomion 82 kohta).

51      Kun tarkastellaan kantajan vaatimusta, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on toimitettava toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille jäljennös oikeudenkäynnin asiakirja-aineistosta ja tehtävä komissiosta kantelu, unionin yleinen tuomioistuin jätti vaatimuksen tutkimatta sillä perusteella, että virkamiestuomioistuimen päätöksiä koskevaan valitusmenettelyyn sovellettavissa määräyksissä ei määrätä oikeussuojakeinosta, jonka mukaisesti ensimmäisessä oikeusasteessa vireillä olevan oikeudenkäynnin osapuoli voisi vaatia sitä toteamaan, että oikeudenkäynnin toisen osapuolen menettely ensimmäisessä oikeusasteessa voi olla rikosoikeudellisesti rangaistava teko, ja päättämään, että se ilmoittaa kyseisestä toiminnasta toimivaltaisille syyttäjäviranomaisille (palauttamista koskevan tuomion 124 kohta).

52      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensimmäiseksi lopullisesti asiassa Strack vastaan komissio annetun tuomion tuomiolauselman 1, 2, 3, 5 ja 6 kohdan (palauttamista koskevan tuomion 127 kohta) ja hylkäsi vastavalituksen muilta osin. Se katsoi toiseksi, ettei se voinut lausua sen paremmin A:n nimityspäätöstä ja kantajan hakemuksen hylkäämispäätöstä koskevista kumoamisvaatimuksista, koska ei ollut käsitelty sitä, estikö A:n intressi tällaisen kumoamisen, kuin 2 000 euron vahingonkorvausvaatimuksistakaan, koska virkamiestuomioistuin ei ollut tutkinut, johtuiko kantajalle aiheutunut henkinen kärsimys sen toteamasta lainvastaisuudesta. Unionin yleinen tuomioistuin päätti tämän jälkeen palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen, jotta se lausuisi A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehdyn päätöksen ja kantajan kyseiseen virkaan tekemän hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoamisvaatimuksista sekä 2 000 euron vahingonkorvausvaatimuksista (palauttamista koskevan tuomion 128 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin päätti lopuksi, että valitusmenettelyn oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

53      Virkamiestuomioistuimen kirjaamo ilmoitti työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti 15.12.2010 päivätyillä kirjeillä kantajalle ja komissiolle, että näiden oli jätettävä kirjalliset huomautuksensa kahden kuukauden ja siihen pitkien etäisyyksien vuoksi lisätyn kymmenen päivän kuluessa siitä, kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomio oli annettu niille tiedoksi.

54      Käsiteltävä asia siirrettiin toisen jaoston käsiteltäväksi, ja sen kokoonpanossa olivat tuolloin jaoston puheenjohtaja H. Tagaras sekä tuomarit I. Boruta ja S. Van Raepenbusch. Toisen jaoston kokoonpanoa muutettiin sen jälkeen, kun jaoston puheenjohtajan toimikausi päättyi ja unionin yleisen tuomioistuimen jaostot järjestettiin uudelleen 10.10.2011.

55      Kantaja toimitti kirjalliset huomautuksensa 21.2.2011 ja komissio 12.4.2011.

56      Kantaja esitti mainittujen huomautusten lisäksi palauttamista koskevasta tuomiosta esittämissään kirjallisissa huomautuksissa useita vaatimuksia, joista ensimmäisessä hän vaati, että virkamiestuomioistuin lykkää asian käsittelyä siihen saakka, kunnes työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan korvaava uusi määräys on annettu, toisessa, että virkamiestuomioistuin pidättää komission edustajien koskemattomuuden asian Strack vastaan komissio oikeudenkäynnissä esitettyjen suullisten ja kirjallisten lausumien osalta, kolmannessa, että virkamiestuomioistuimen presidentti jäävää tuomari S. Van Raepenbuschin, ja neljännessä, että virkamiestuomioistuin myöntää kantajalle korvausta oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttomasta pitkittymisestä ja että, jos virkamiestuomioistuimen mielestä tätä vahingonkorvausvaatimusta ei voida käsitellä suoraan käsiteltävän asian yhteydessä vaan siitä on nostettava erillinen kanne, vaatimus saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

57      Näistä vaatimuksista se, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan korvaavan uuden määräyksen antamiseen asti, hylättiin toisen jaoston puheenjohtajan 8.12.2011 antamalla määräyksellä, ja se, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen presidentin on jäävättävä tuomari S. Van Raepenbusch, hylättiin puolestaan virkamiestuomioistuimen presidentin 29.9.2011 tekemällä päätöksellä.

 Oikeudellinen arviointi

58      Alustavasti on määritettävä käsiteltävänä olevan asian kohde.

59      Ensimmäiseksi on todettava, ettei vielä ole lausuttu kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on pidätettävä komission edustajien koskemattomuus asiassa Strack vastaan komissio esitettyjen suullisten ja kirjallisten lausumien osalta, eikä vaatimuksesta, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on myönnettävä kantajalle korvaus oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttomasta pitkittymisestä.

60      Lisäksi on muistettava, että koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi osan asiassa Strack vastaan komissio annetun tuomion tuomiolauselmasta ja palautti tämän jälkeen asian virkamiestuomioistuimeen, virkamiestuomioistuimelle on työjärjestyksen 113 artiklan mukaisesti annettu palauttamista koskevalla tuomiolla ratkaistavaksi kantajan asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, esittämät vaatimukset ja perusteet, lukuun ottamatta tuomiolauselman osia, joita unionin yleinen tuomioistuin ei kumonnut, ja näiden osien välttämättömän perustan muodostavia toteamuksia, sillä ne ovat lainvoimaisia.

61      Sen määrittämiseksi, mistä vaatimuksista ja kanneperusteista virkamiestuomioistuimen on lausuttava, on muistettava, että kantaja vaati asiassa Strack vastaan komissio, että virkamiestuomioistuin

–        tutustuu kantajan henkilöstösääntöjen 91 artiklan perusteella nostamaan kanteeseen

–        ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

–        kumoaa hänen hallinnollisen valituksensa hylkäämisestä 22.3.2005 tehdyn nimittävän viranomaisen päätöksen

–        kumoaa komission 19.11.2004 tekemän kielteisen päätöksen

–        kumoaa palvelukseenottomenettelyn KOM/A/057/04

–        velvoittaa komission maksamaan hänelle vahingonkorvauksena 5 000 euroa henkisestä kärsimyksestä, joka hänelle on aiheutunut valintamenettelyn lainvastaisuudesta ja hänen hakemuksensa hylkäämispäätöksen viivästymisestä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

62      Edellä mainitussa asiassa Strack vastaan komissio annetusta tuomiosta on kuitenkin implisiittisesti pääteltävä virkamiestuomioistuimen katsoneen, että vaatimukset siitä, että se tutustuu henkilöstösääntöjen 91 artiklan perusteella nostettuun kanteeseen ja ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi, ovat pelkkiä muodollisia toteamuksia, joista ei ole tarpeen lausua, koska kyseisessä tuomiossa ei lausuttu näistä vaatimuksista. Palauttamista koskeva tuomio ei vaikuta tähän toteamukseen.

63      Virkamiestuomioistuin täsmensi lisäksi asiassa Strack vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että kanteessa esitettyjen kumoamisvaatimusten kohteena oli katsottava olevan yhtäältä A:n nimittämisestä riidanalaiseen virkaan tehty päätös ja toisaalta hakijan hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös (asiassa Strack v. komissio annetun tuomion 54 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä kanteen kohteen määritelmää palauttamista koskevassa tuomiossa. Koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi palauttamista koskevassa tuomiossa asiassa Strack vastaan komissio annetun tuomion tuomiolauselman 1, 2, 3, 5 ja 6 kohdan, virkamiestuomioistuimen on kuitenkin lausuttava uudelleen kumoamisvaatimuksista ja vahingonkorvausvaatimuksista.

64      Palauttamista koskevan tuomion 46 kohdasta johtuu täsmällisemmin, että virkamiestuomioistuimen on tutkittava uudelleen kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottamisen perusteet siten, että se tällä kertaa ottaa yleisesti ja yhtenäisesti huomioon sekä kantajan oikeussuojan tarpeen A:n nimityspäätöksen kumoamiseen että hänen oikeussuojan tarpeensa hänen hakemuksensa hylkäämispäätöksen kumoamiseen.

65      Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi tältä osin palauttamista koskevan tuomion 47–51 kohdassa, ettei kantajan oikeussuojan tarvetta kumoamiseen voida päätellä siitä, että hänellä olisi intressi saada päätös todetuksi lainvastaiseksi, jotta hän voisi myöhemmin saada hyvitystä vahingosta, joka hänelle on voinut päätöksestä aiheutua. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi palauttamista koskevan tuomion 73–75 kohdassa, ettei kantajalta voitu evätä oikeussuojan tarvetta pelkästään sen perusteella, että hänet oli siirretty viran puolesta eläkkeelle työkyvyttömyyslautakunnan todettua pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla, sillä työkyvyttömyys ei ollut lopullinen.

66      Palauttamista koskevasta tuomiosta ei ilmene sen osalta, ovatko kumoamisperusteet perusteltuja, että virkamiestuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi ensimmäisen perusteen ja hylkäsi muut. Palauttamista koskevassa tuomiossa täsmennetään sen sijaan, että virkamiestuomioistuimen on selvitettävä, estääkö riidanalaiseen virkaan nimitetyn A:n intressi nimityspäätöksen ja hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoamisen (palauttamista koskevan tuomion 128 kohta).

67      Vahingonkorvausvaatimuksista on todettava, siltä osin kuin ne liittyvät muihin korvausperusteisiin kuin esivalintalautakunnan kokoonpanon sääntöjenvastaisuuteen, että virkamiestuomioistuin hylkäsi ne kaikki asiassa Strack vastaan komissio antamansa tuomion 211 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti palauttamista koskevassa tuomiossa, että kyseiset korvausvaatimukset olivat perusteettomia. Kun asiassa Strack vastaan komissio annetussa tuomiossa vahvistettu ratkaisu tuli näin lainvoimaiseksi, sitä ei voida enää tässä palauttamisen jälkeisessä vaiheessa kyseenalaistaa.

68      Siltä osin kuin vahingonkorvausvaatimukset koskevat kantajalle esivalintalautakunnan sääntöjenvastaisesta kokoonpanosta aiheutunutta henkistä kärsimystä, unionin yleinen tuomioistuin palautti ne virkamiestuomioistuimen käsiteltäviksi, jotta se tutkisi, perustuuko väitetty henkinen kärsimys mainittujen kumoamisten perusteena olevaan lainvastaisuuteen ja voidaanko se korvata kokonaisuudessaan näillä kumoamisilla (palauttamista koskevan tuomion 59 ja 128 kohta).

69      Käsiteltävässä asiassa on siis lausuttava

–        kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on pidätettävä komission edustajien koskemattomuus asiassa Strack vastaan komissio annettuun tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä esitettyjen suullisten ja kirjallisten lausumien osalta

–        vaatimuksesta, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on myönnettävä kantajalle korvaus oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttomasta kestosta

–        A:n nimityspäätöksen ja kantajan hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoamisvaatimuksista siltä osin, että selvennetään, voidaanko ne ottaa tutkittaviksi, ja jos voidaan, onko A:n intressi esteenä näiden päätösten kumoamiselle

–        vahingonkorvausvaatimuksista siltä osin kuin ne koskevat kantajalle esivalintalautakunnan sääntöjenvastaisesta kokoonpanosta aiheutunutta henkistä kärsimystä.

 Komission edustajien koskemattomuuden pidättäminen oikeudenkäynnissä esitettyjen suullisten ja kirjallisten lausumien osalta

70      Kantaja totesi menettelyssä, joka johti asiassa Strack vastaan komissio annettuun tuomioon, että kaksi komission edustajien oikeudenkäynnin aikana toimittamaa asiakirjaa olivat ristiriidassa näiden samojen edustajien vastineessaan esittämän väitteen kanssa, sillä mainitun väitteen mukaan esivalintalautakunta oli aloittanut työnsä ennen 1.5.2004, joten valintalautakuntia koskevia uusia sääntöjä ei voitu soveltaa. Kantaja esitti epäilynsä siitä, että komission edustajat olisivat syyllistyneet menettelyyn liittyvään petosyritykseen, ja vaati kirjallisissa huomautuksissaan virkamiestuomioistuinta pidättämään kyseisten komission edustajien koskemattomuuden työjärjestyksen 30 artiklan 4 kohdan nojalla. Kantajan mukaan kyseisten komission edustajien koskemattomuuden pidättäminen ei estäisi asian käsittelyn asianmukaista kulkua, sillä menettely, jossa asia oli palautettu virkamiestuomioistuimeen tuomion osittaisen kumoamisen jälkeen, oli vaiheessa, jossa osapuolet eivät enää voineet esittää väitteitä.

71      Kyseiset komission edustajat esittivät virkamiestuomioistuimen pyynnöstä 6.3.2012 päivätyillä kirjeillään kukin huomautuksia kantajan esittämästä koskemattomuuden pidättämistä koskevasta vaatimuksesta. Tämän jälkeen kantaja esitti kantansa kyseisistä huomautuksista 16.4.2012 ja komissio 26.3.2012.

72      Tästä on aluksi muistutettava, että virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 30 artiklan 1 kohdan nojalla ”asianosaisten edustajat, jotka esiintyvät virkamiestuomioistuimessa tai missä tahansa lainkäyttöviranomaisessa, jolta virkamiestuomioistuin on pyytänyt oikeusapua, nauttivat koskemattomuutta siltä osin kuin kysymys on asiaa tai asianosaisia koskevista suullisista tai kirjallisista lausumista.” Saman artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään, että koskemattomuus myönnetään ”yksinomaan asian käsittelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi” ja että virkamiestuomioistuin voi pidättää koskemattomuuden, jos ”asian käsittelyn asianmukainen kulku [ei] tämän vuoksi esty”.

73      On korostettava, että näitä määräyksiä on tulkittava Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan viidennen kohdan valossa; kyseinen kohta muodostaa näiden määräysten oikeusperustan, ja siinä määrätään, että ”asiamiehillä, avustajilla ja asianajajilla on unionin tuomioistuimessa esiintyessään työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin ne oikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat hoitaa tehtäväänsä riippumattomina”.

74      Kyseisen määräyksen tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon, että osapuolten edustajien koskemattomuus kuvastaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa sekä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklassa vahvistettua asianajajien sananvapautta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin nimittäin on todennut puolustusasianajajan sananvapaudesta rikosprosessissa, että ”asianajajilla on keskeinen asema oikeushallinnossa välittäjinä oikeussubjektien ja tuomioistuinten välillä, mikä selittää asianajajakunnan jäsenille asetetut yleiset käytännesäännöt[.] [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 10 artiklalla suojataan ilmaistujen ajatusten ja tietojen sisällön lisäksi myös niiden ilmaisutapaa[.] Asianajajan sananvapaus oikeussalissa ei ole rajaton, ja tietyt intressit, kuten tuomioistuimen arvovalta, ovat riittävän tärkeitä, jotta niillä voidaan perustella kyseisen oikeuden rajoitukset. Puolustusasianajajan – – sananvapautta voidaan rajoittaa demokraattisessa yhteiskunnassa kuitenkin – – vain poikkeuksellisesti” (asia Kyprianou v. Kypros, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2005, 173 ja 174 kohta).

75      Vaikka virkamiestuomioistuimessa käytävä menettely ei ole rikosoikeudellinen menettely, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, suojataan yleisesti asianajajien sananvapautta ja edistetään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden toteutumista käytännössä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesikin edellä mainitussa asiassa Kyprianou vastaan Kypros antamansa tuomion 175 kohdassa, että ”voidakseen luottaa oikeudenkäyttöön yleisön on voitava luottaa asianajajien kykyyn edustaa oikeussubjekteja tehokkaasti[.] Tästä seuraa, että ’varoittava vaikutus’ [joka voi olla asianajajalle määrätyllä seuraamuksella] on tärkeä huomioon otettava tekijä saatettaessa tasapainoon tuomioistuimia ja asianajajia hyvän oikeudenhoidon periaatteen mukaisesti”.

76      Lopuksi työjärjestyksen 30 artiklan tulkinnassa on otettava huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohta, jonka tavoitteena on taata perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, myös mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään (ks. oikeusavun saamista koskevasta oikeudesta asia C-279/09, DEB Deutsche Energiehandels- und Beratungsgesellschaft mbH, tuomio 22.12.2010, 45 ja 46 kohta).

77      Vaatimusta, joka koskee asian Strack vastaan komissio oikeudenkäyntimenettelyssä kyseisille komission edustajille myönnetyn koskemattomuuden pidättämistä, on siis tutkittava edellä esitetyn perusteella.

78      Ennen sen selvittämistä, onko kantajan vaatimus perusteltu, on kuitenkin tutkittava, voidaanko se ottaa tutkittavaksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi palauttamista koskevan tuomion 82 kohdassa, että kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus vaatia virkamiestuomioistuimelta koskemattomuuden pidättämistä, jotta ne voisivat saattaa asian toimivaltaisten syyttäjäviranomaisten käsiteltäväksi, mutta on katsottava, ettei kantaja ollut alkuperäisessä menettelyssä vaatinut komission edustajien koskemattomuuden pidättämistä, joten unionin yleinen tuomioistuin ei siksi myöskään lausunut palauttamista koskevassa tuomiossa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 30 artiklan ulottuvuudesta. Muutoksenhakutuomioistuin ei siksi ole myöskään tutkinut mitään virkamiestuomioistuimen tältä osin tekemää päätöstä. Näin ollen on todettava, että palauttamista koskevaa tuomiota on pidettävä pelkkänä sivuhuomautuksena, joka on esitetty vastauksena kantajan väitteeseen siitä, että virkamiestuomioistuin on syyllistynyt oikeussuojan epäämiseen todetessaan, ettei sillä ole toimivaltaa todeta, että osapuolen menettely voi olla rikosoikeudellisesti rangaistava teko.

79      Sitä vastoin on todettava, ettei työjärjestyksen 30 artiklassa ole nimenomaista mainintaa siitä, että jokin asianosaisista voi vaatia koskemattomuuden pidättämistä. Koska työjärjestyksen 30 artiklassa tarkoitetulla koskemattomuudella pyritään suojaamaan asianosaisten edustajia mahdollisilta kanteilta ja kun otetaan huomioon tämän määräyksen tarkoitus, sellaisena kuin se on edellä esitetty, virkamiestuomioistuin katsoo, että sen on lausuttava koskemattomuuden pidättämistä koskevasta vaatimuksesta ainoastaan, jos vaatimuksen esittää tuomioistuin tai toimivaltainen kansallinen viranomainen. Koska näin ei ole, virkamiestuomioistuin katsoo, ettei se voi hyväksyä asianosaisen vaatimusta koskemattomuuden pidättämisestä, sillä kyseinen vaatimus ei kuulu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan.

80      Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan esittämä koskemattomuuden pidättämistä koskeva vaatimus on siis jätettävä tutkimatta.

 Menettelyn kohtuutonta kestoa koskeva vahingonkorvausvaatimus

81      Menettelyn kohtuutonta kestoa koskeva vahingonkorvausvaatimus, jonka kantaja esitti käsiteltävässä palauttamista koskevassa menettelyssä esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, on käsitelty erillisessä määräyksessä (asia F-44/05 RENV, Strack v. komissio, määräys 7.12.2011). Virkamiestuomioistuin totesi mainitussa määräyksessä, että kantaja vetosi vaatimuksensa tueksi kolmen erillisen menettelyn eli riidanalaisen viran täyttämistä koskevan hallinnollisen menettelyn, oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kestoon.

82      Virkamiestuomioistuin katsoi, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua tuomioistuinmenettelyn kestoa koskevasta vahingonkorvausvaatimuksesta, koska väitetty vahinko ei ole aiheutunut kantajan ja komission välisessä työsuhteessa vaan asian käsittelyn väitetystä kestosta unionin tuomioistuimissa, joten se palautti asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio, 7.12.2011 antamallaan määräyksellä kantajan esittämän vahingonkorvausvaatimuksen unionin yleiseen tuomioistuimeen siltä osin kuin vaatimus liittyi tuomioistuinmenettelyn kohtuuttomaan kestoon. Kyseinen vahingonkorvausvaatimus kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa viitteellä T-670/11.

83      Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.1.2012 toimittamallaan kirjeellä, että hänen oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttoman keston vuoksi esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen katsottaisiin menettäneen kohteensa ja että asia T-670/11 poistettaisiin unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

84      Kantaja esitti 16.2.2012 valituksen asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio, 7.12.2011 annetusta määräyksestä, jolla oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttoman keston vuoksi esitetty vahingonkorvausvaatimus palautettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitus kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa viitenumerolla T-65/12 P.

85      Asia T-670/11 poistettiin unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 26.1.2012 antamalla määräyksellä.

86      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asiassa T-65/12 P, Strack vastaan komissio, 12.6.2012 antamallaan määräyksellä kantajan valituksen asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio, 7.12.2011 annetusta määräyksestä, jolla oikeudenkäyntimenettelyn kohtuuttoman keston vuoksi esitetty vahingonkorvausvaatimus palautettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska riidanalainen määräys ei ollut valituskelpoinen toimi.

87      Vahingonkorvausvaatimuksesta on todettava, siltä osin kuin se liittyy viran täyttämistä koskevan hallinnollisen menettelyn ja oikeudenkäyntiä edeltävän hallinnollisen menettelyn kohtuuttomaan kestoon, että kantaja on esittänyt vaatimuksensa tueksi väitteen, jonka mukaan komissio on tarkoituksella pitkittänyt näitä menettelyjä, kun se toteutti ilmeisen virheellisen palvelukseenottomenettelyn, kun se jätti ilmoittamatta kantajalle viipymättä menettelyn tuloksista ja kun se jätti toteuttamatta tarvittavia korjaavia toimenpiteitä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, jossa kaikki määräajat käytettiin käytännössä loppuun saakka.

88      Varsinaisesta hallinnollisesta menettelystä on muistutettava, että hyvän hallinnon periaatteen nojalla nimittävä viranomainen on velvollinen toteuttamaan hallinnolliset menettelyt kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti asia T-394/03, Angeletti v. komissio, tuomio 11.4.2006, 163 kohta).

89      Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että riidanalaisen viran täyttämistä koskeva hallinnollinen menettely aloitettiin 24.3.2004 julkaisemalla ilmoitus kyseisestä avoimesta virasta, ja se päättyi kantajan osalta 19.11.2004, jolloin hänelle ilmoitettiin, ettei häntä ollut hyväksytty virkaan. On siis todettava, että hallinnollinen menettely kesti noin kahdeksan kuukautta, mitä ei voida pitää kohtuuttomana, kun otetaan huomioon, että hakemuksia riidanalaiseen virkaan voitiin esittää 15.4.2004 saakka ja että valintamenettely käsitti neljä vaihetta, joista ensimmäisessä esivalintalautakunta tutki hakemukset luettelon laatimiseksi, toisessa nimittävä viranomainen haastatteli luetteloon kirjatut hakijat ja muut hakijat, jotka se halusi haastatella, kolmannessa kuultiin neuvoa-antavaa nimityskomiteaa ja neljännessä nimittävä viranomainen teki nimityspäätöksen.

90      Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely kesti kolme kuukautta ja 30 päivää, mikä ei ole kohtuuttoman pitkä aika. Kyseisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kesto ei lähtökohtaisesti voi olla kohtuuton, sillä henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa määrättyjen eri määräaikojen perusteella menettely voi kestää enintään 14 kuukautta ja 10 päivää, kun se aloitetaan hakemuksen johdosta, ja 10 kuukautta ja 10 päivää, kun se aloitetaan valituksen johdosta, kuten käsiteltävässä asiassa.

91      Vahingonkorvausvaatimus on siten hylättävä siltä osin kuin se koskee viran täyttämistä koskevan hallinnollisen menettelyn ja oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohtuutonta kestoa.

 A:n nimityspäätöstä ja kantajan hakemuksen hylkäämispäätöstä koskevat kumoamisvaatimukset

 Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen

–       Asianosaisten lausumat

92      Komissio väittää asiassa F-44/05 esittämässään vastineessa, jossa viitataan erillisellä asiakirjalla esitetyssä oikeudenkäyntiväitteessä esitettyihin seikkoihin, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta, koska hän ei voi mitenkään hyötyä riidanalaisten päätösten kumoamisesta. Kantaja ei nimittäin voi komission mukaan hakea riidanalaista virkaa, koska hänet oli ennen kanteen nostamista siirretty henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla viran puolesta eläkkeelle pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi.

93      Käsiteltävänä olevassa, palauttamista koskevan tuomion perusteella aloitetussa menettelyssä jättämissään kirjallisissa huomautuksissa komissio väittää, että palauttamista koskevassa tuomiossa vahvistetaan, ettei A:n nimityspäätöksen ja kantajan hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoamisvaatimuksia voida ottaa tutkittavaksi, koska kantaja ei voi hyötyä mainittujen päätösten kumoamisesta.

94      Komissio huomauttaa yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin nojautui asiassa C-198/07 P, Gordon vastaan komissio, 22.12.2008 annettuun tuomioon todetakseen, että kantajan kaltaisella virkamiehellä, jonka työkyvyttömyyslautakunta on todennut olevan pysyvästi ja täydellisesti työkyvytön ja joka on siirretty henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla viran puolesta eläkkeelle, oli oikeussuojan tarve kumoamisen osalta. Mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin täsmensi kuitenkin, ettei oikeussuojan tarvetta ole silloin, kun työkyvyttömäksi todetun virkamiehen uudelleensijoittaminen ei ole varmaa vaan ainoastaan hypoteettista. Komissio arvioi, ettei käsiteltävässä asiassa voitu päätellä, että kantaja voisi olla piakkoin taas työkykyinen, joten sen mukaan kantajalla ei ollut oikeussuojan tarvetta.

95      Toisaalta komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi palauttamista koskevassa tuomiossa, ettei kantajalla voinut olla oikeussuojan tarvetta virkamiehen virkaannimityspäätöksen kumoamiseen sellaisessa tapauksessa, jossa lainvastaisen päätöksen kumoaminen on suhteeton seuraamus virheestä, joka päätöksessä on tehty, kun otetaan huomioon virheen vakavuus ja vertaillaan kyseessä olevia intressejä. Käsiteltävässä asiassa A:n nimityspäätöksen kumoaminen olisi suhteeton seuraamus. Kyseessä olevan päätöksen sääntöjenvastaisuus ei ensinnäkään ole oikeudellinen virhe eikä ilmeinen arviointivirhe vaan pelkkä menettelyvirhe, joka on lisäksi vähäpätöinen, sillä se vaikutti esivalintalautakunnan päätökseen eikä nimittävän viranomaisen päätökseen. Oikeusvarmuuden periaate estää lisäksi A:n nimityspäätöksen kumoamisen, sillä päätöksen tekemisestä on kulunut jo yli seitsemän vuotta. Olisi myös yksikön edun vastaista aloittaa uudelleen menettely sellaisen viran täyttämiseksi, josta kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että hän voisi lähitulevaisuudessa hakea kyseistä virkaa.

96      Kantaja puolestaan katsoo voivansa hyötyä riidanalaisten päätösten kumoamisesta. Kantaja korostaa hänen hakemuksensa hylkäävästä päätöksestä, ettei häntä siirretty viran puolesta lopullisesti eläkkeelle pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi, joten on mahdollista, että hän voisi jonakin päivänä työskennellä riidanalaisessa virassa. Hän väittää A:n nimityspäätöksestä, ettei A:lla ole oikeutta jäädä riidanalaiseen virkaan, koska päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset esitettiin määräaikojen kuluessa. Kantaja katsoo, ettei komissio voi joka tapauksessa vedota A:n intressiin esittääkseen oikeudenkäyntiväitteen tämän puolesta ja että tällainen oikeudenkäyntiväite esitettäisiin myöhässä, koska komissio ei ollut esittänyt sitä virkamiestuomioistuimelle alkuperäisessä oikeudenkäynnissä esittämässään vastineessa.

–       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

97      Oikeuskäytännössä todetaan vakiintuneesti, että jotta virkamiehen tai entisen virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan nojalla nostaman kanteen, jossa vaaditaan 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hänelle vastaisen toimen kumoamista, tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyisivät, hänelle on kanteen nostamisen ajankohtana oltava syntynyt riittävän selvä ja todellinen intressi saada kyseinen toimi kumotuksi, ja tällainen intressi edellyttää sitä, että kanteen lopputulos on omiaan tuottamaan hänelle hyötyä (ks. yhdistetyt asiat T-35/05, T-61/05, T-107/05, T-108/05 ja T-139/05, Agne-Dapper ym. v. komissio ym., tuomio 29.11.2006, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja palauttamista koskevan tuomion 43 kohta). Tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä kantajan oikeussuojan tarvetta on arvioitava kanteen nostamisen ajankohtana (ks. vastaavasti asia T-147/04, Ross v. komissio, määräys 28.6.2005, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja palauttamista koskevan tuomion 44 kohta).

98      Sellaisen virkamiehen, jonka työkyvyttömyyskomitea on todennut pysyvästi ja täydellisesti työkyvyttömäksi ja joka on siirretty henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla viran puolesta eläkkeelle, tilanne kuitenkin eroaa eläkeiän saavuttaneen, irtisanoutuneen tai irtisanotun virkamiehen tilanteesta, koska kyseessä on tila, joka voi peruuntua. Virkamies, joka on mainitulla tavalla työkyvytön, saattaa jonain päivänä palata virkaansa unionin toimielimessä. Henkilöstösääntöjen 53 artiklan yleistä säännöstä on tältä osin tarkasteltava yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 13–15 artiklan kanssa. Työkyvyttömäksi todetun virkamiehen viranhoito on ainoastaan keskeytetty, ja hänen tilanteensa kehittyminen suhteessa toimielimiin riippuu siitä, jatkuuko kyseisen työkyvyttömyyden oikeuttava tilanne, mikä voidaan tarkastaa säännöllisin väliajoin (em. asia Gordon v. komissio, tuomion 46 ja 47 kohta ja palauttamista koskevan tuomion 69 kohta).

99      Lisäksi virkamies, jota kohtaa pysyvä, täydelliseksi katsottu työkyvyttömyys ja jonka paluu virkaan toimielimissä on mahdollista, säilyttää edellä 94 kohdassa esitetyssä oikeuskäytännössä tarkoitetun intressin vaatia avoimen viran täyttämistä koskevan sellaisen valintamenettelyn yhteydessä, johon hänellä on ollut oikeus osallistua, hänen hakemuksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja toisen hakijan nimittämisestä tehdyn päätöksen kumoamista voidakseen uudelleen virkaan palatessaan hakea kyseistä työtehtävää tai tällaisessa tilanteessa yksinkertaisesti välttääkseen sen, että valintamenettelyn väitetyt sääntöjenvastaisuudet toistuvat tulevaisuudessa vastaavanlaisessa menettelyssä, johon virkamies saattaisi osallistua. Tällainen oikeussuojan tarve ilmenee EY 233 artiklan ensimmäisestä kohdasta (josta on tullut SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta), jonka nojalla toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet (ks. vastaavasti asia C-362/05 P, Wunenburger v. komissio, tuomio 7.6.2007, 50 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja palauttamista koskevan tuomion 70 kohta).

100    Komissio väittää kirjelmissään, että edellä mainitussa oikeuskäytännössä ja erityisesti asiassa Gordon vastaan komissio annetussa tuomiossa edellytetään, että jotta henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla viran puolesta eläkkeelle siirretty virkamies säilyttäisi oikeussuojan tarpeen, virkamiehellä on oltava tosiasiallinen eikä pelkästään hypoteettinen mahdollisuus palata virkaan.

101    Vaikka unionin tuomioistuin huomautti edellä mainitussa asiassa Gordon vastaan komissio annetun tuomion 48 kohdassa, että ”kantajan mahdollisuus palata virkaan ei ollut pelkästään hypoteettinen vaan tosiasiallinen”, todetakseen, että tällä oli edelleen oikeussuojan tarve, vaikka hänet oli siirretty viran puolesta eläkkeelle, tämä huomautus ei tarkoita, että kyseisessä tilanteessa oleva virkamies säilyttää oikeussuojan tarpeen ainoastaan, jos on kiistatonta, että hän on kohta työkykyinen; kyseinen huomautus merkitsee ainoastaan, että virkamies säilyttää oikeussuojan tarpeen niin kauan kuin hänen virkaan palaamistaan ei ole suljettu pois. Edellä mainitussa asiassa Gordon vastaan komissio annetun tuomion 48 kohdasta ilmenee, että jotta pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi viran puolesta eläkkeelle siirretyllä virkamiehellä säilyy oikeussuojan tarve, riittää, että hänen virkaan palaamisensa on mahdollista, ja näin on niin kauan kuin pysyvää ja täydellistä työkyvyttömyyttä ei ole todettu lopullisesti. Virkamiehen oikeussuojan tarpeen toteaminen ei siis edellytä varmuutta virkamiehen virkaan palaamisesta. Kuten edellä 97 kohdassa muistutettiin, kantajan intressi saada toimi kumottua edellyttää, että kumoaminen on omiaan tuottamaan hänelle hyötyä eikä että kumoaminen tuottaa varmasti hänelle hyötyä.

102    Kokonaisen vastauksen antamiseksi komission väitteeseen unionin yleinen tuomioistuin täsmensi palauttamista koskevassa tuomiossa, että pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla viran puolesta eläkkeelle siirretyllä virkamiehellä ei ole oikeussuojan tarvetta ainoastaan erityistapauksissa, joissa kyseisen virkamiehen konkreettisen tilanteen tarkastelu osoittaa, että hän ei enää koskaan kykene palaamaan tehtäviinsä toimielimessä, kun otetaan huomioon esimerkiksi hänen työkyvyttömyystilanteensa tarkastelusta vastaavan työkyvyttömyyslautakunnan päätelmät, joiden mukaan työkyvyttömyyteen johtanut sairaus on luonteeltaan pysyvä eikä uusi lääkärintarkastus ole siis tarpeen, tai kun otetaan huomioon asianomaisen virkamiehen ilmoitukset, joiden mukaan hän ei enää missään tapauksessa palaa tehtäviinsä toimielimessä (palauttamista koskevan tuomion 71 kohta).

103    Käsiteltävässä asiassa työkyvyttömyyslautakunta on todennut kantajan pysyvästi ja täydellisesti työkyvyttömäksi ja siirtänyt hänet viran puolesta eläkkeelle henkilöstösääntöjen 53 ja 78 artiklan nojalla. Hänen tilansa saattoi kuitenkin peruuntua, ja hallinto muistutti kantajaa 28.3.2007 siitä, että se saattoi vaatia työkyvyttömyyseläkettä saavia entisiä virkamiehiä, jotka eivät olleet vielä täyttäneet 63:a vuotta, käymään säännöllisissä tarkastuksissa (tämän tuomion 35 kohta). Asiakirja-aineiston perusteella ei myöskään voida osoittaa, että siitä päivästä lähtien, jona kantaja siirrettiin viran puolesta eläkkeelle, olisi välittömästi ollut kiistatonta, ettei hän koskaan enää palaisi tehtäväänsä. Lääketieteellisen lautakunnan tehtävänä on joka tapauksessa asianmukaisella hetkellä antaa lausunto siitä, voiko kantaja palata tehtäväänsä, ja koska tällainen arviointi on lääketieteellinen, ei hallinto voi ottaa ennalta kantaa lautakunnan tulevan päätöksen sisältöön. On siis todettava, että kantaja voi edelleen hakea riidanalaista virkaa ja että hänellä on näin ollen oikeussuojan tarve saada kumottua sekä A:n nimityspäätös että hänen hakemuksensa hylkäämispäätös, jotka ovat käsiteltävässä asiassa erottamattomat (jäljempänä riidanalaiset päätökset).

104    Nyt esillä olevassa palautuksen jälkeisessä asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa komissio väittää lisäksi, ettei kantajalla ole intressiä riitauttaa riidanalaisia päätöksiä, sillä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hän ei voisi saada kumottua virkamiehen tai toimihenkilön nimityspäätöstä.

105    On kuitenkin todettava, että oikeuskäytännössä on jo useaan otteeseen hyväksytty kolmannen osapuolen virkamiehen tai toimihenkilön nimityspäätöksestä esittämien kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen (ks. esim. asia T-494/04, Neirinck v. komissio, tuomio 14.11.2006, 66 ja 67 kohta) ja että unionin tuomioistuimet ovat kolmannen kanteen johdosta jo kumonneet useita virkamiesten tai toimihenkilöiden nimityspäätöksiä (ks. esim. asia 29/74, Dapper v. parlamentti, tuomio 23.1.1975, 16 kohta ja asia T-351/99, Brumter v. komissio, tuomio 20.7.2001, 97 kohta).

106    Kun kumottava toimi on virkamiehen tai toimihenkilön etujen mukainen, mikä on asian laita nimityspäätöksen osalta, tuomioistuimen on selvitettävä, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tehdystä sääntöjenvastaisuudesta (asia 24/79, Oberthür v. komissio, tuomio 5.6.1980, 13 kohta ja asia T-68/91, Barbi v. komissio, tuomio 10.7.1992, 36 kohta), mutta tämä tuomioistuimen velvollisuus ei vaikuta kumoamisvaatimuksen esittäneen kolmannen osapuolen oikeussuojan tarpeeseen (ks. vastaavasti asia F-46/07, Tzirani v. komissio, tuomio 22.10.2008, 38 kohta).

107    Yhtäältä kyseinen tuomioistuin voi tutkia sen, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tehdystä sääntöjenvastaisuudesta, vasta sen jälkeen, kun riidanalaisen päätöksen laillisuus on tutkittu, minkä yhteydessä otetaan huomioon todetun virheen vakavuus (em. asia Tzirani v. komissio, tuomion 38 kohta).

108    Vaikka toisaalta päätöksen kumoaminen olisi suhteeton seuraamus todetusta virheestä, kantaja voi hyötyä päätöksestä esittämistään kumoamisvaatimuksista, sillä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että sääntöjenvastaisen päätöksen kumoaminen on suhteeton seuraamus, ei estä sitä, että tuomioistuin voi hyväksyä vaatimukset mutta kehottaa hallintoa ratkaisemaan riita-asian tasapuolisesti (asia C-242/90 P, komissio v. Albani ym., tuomio 6.7.1993, 13 kohta ja asia F-5/08, Brune v. komissio, tuomio 29.9.2010, 18 kohta) tai jopa myöntää kantajalle viran puolesta korvauksen tapahtuneesta sääntöjenvastaisuudesta (em. asia Oberthür v. komissio, tuomion 13 ja 14 kohta ja asia F-53/08, Bouillez ym. v. neuvosto, tuomio 5.5.2010, 90 kohta).

109    Edellä esitetyn perusteella mikään komission riidanalaisten päätösten kumoamisvaatimusta koskevan oikeudenkäyntiväitteensä tueksi esittämä väite ei ole perusteltu. Oikeudenkäyntiväite on siis jätettävä tutkimatta.

 Kumoamisvaatimusten perusteltavuus

110    Kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee 28.4.2004 tehdyn päätöksen rikkomista siltä osin kuin siinä vahvistetaan tiettyjä esivalintalautakunnan kokoonpanoa koskevia sääntöjä, toinen uusien henkilöstösääntöjen 11 a artiklan ja 22 a artiklan 3 kohdan rikkomista, kolmas ilmeistä arviointivirhettä, neljäs uusien henkilöstösääntöjen 25 artiklan rikkomista ja viides hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.

111    Virkamiestuomioistuin totesi asiassa Strack vastaan komissio annetussa tuomiossa, että 28.4.2004 tehdyn päätöksen rikkomista koskeva kanneperuste oli hyväksyttävä, koska tämän käsiteltävässä asiassa sovellettavan päätöksen 2 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että esivalintalautakuntaan kuuluu vähintään kolme jäsentä täytettävää virkaa vastaavasta tai sitä ylemmästä palkkaluokasta ja johtotehtävästä ja että jäsenistä yksi työskentelee toisessa pääosastossa, ja koska käsiteltävässä asiassa kaikki esivalintalautakunnan jäsenet työskentelivät virallisten julkaisujen toimistossa. Muut kanneperusteet se sen sijaan hylkäsi perusteettomina.

112    Unionin yleinen tuomioistuin ei hylännyt palauttamista koskevassa tuomiossa virkamiestuomioistuimen ratkaisua, joka koski kantajan esittämien kumoamisperusteiden perusteltavuutta. Virkamiestuomioistuimen asiassa Strack vastaan komissio antamassa tuomiossa esitetystä kumoamisperusteita koskevasta ratkaisusta tuli siis lainvoimainen (asia T-237/00, Reynolds v. parlamentti, tuomio 8.12.2005, 46 kohta). Sitä ei näin ollen voida kyseenalaistaa käsiteltävän asian palauttamisen jälkeen. Peruste, joka koskee 28.4.2004 tehdyn päätöksen rikkomista, on siis hyväksyttävä, ja muut perusteet on hylättävä.

113    Ennen sen selvittämistä – kuten palauttamista koskevassa tuomiossa edellytetään –, estääkö A:n intressi riidanalaisten päätösten kumoamisen, on huomautettava, että komissio väittää huomautuksissaan, ettei 28.4.2004 tehdyn päätöksen rikkominen voi johtaa riidanalaisten päätösten kumoamiseen, sillä virheellä ei ollut merkittävää vaikutusta kyseisten riidanalaisten päätösten perusteltavuuteen useista syistä. Esivalintalautakunta on ensinnäkin pelkkä neuvoa-antava elin, joten sen kokoonpanoon liittyvä virhe ei vaikuttanut merkittävästi riidanalaisiin päätöksiin. Toiseksi esivalintalautakuntaan kuuluvat henkilöt oli nimetty tuolloin sovellettujen sääntöjen mukaisesti, ja lautakunnan kokoonpanon muuttamisesta 28.4.2004 tehtyä päätöstä ei sovellettu taannehtivasti, joten ei voitu olettaa, että tästä seurannut lautakunnan kokoonpanon sääntöjenvastaisuus olisi voinut vaikuttaa A:n nimityspäätökseen. Kolmanneksi A:n nimityspäätös oli asianmukainen, koska virkamiestuomioistuin totesi, ettei A:n nimityspäätöstä rasittanut ilmeinen arviointivirhe, eikä unionin yleinen tuomioistuin kiistänyt toteamusta.

114    Tästä on todettava, että esivalintalautakunnan lausuntoon vaikuttanut virhe voidaan samaistaa menettelyvirheeseen, sillä esivalintalautakunta ei harjoita nimittävälle viranomaiselle kuuluvia valtuuksia vaan on ainoastaan neuvoa-antava elin. Kuten edellä mainituissa komission väitteissä kuitenkin muistutetaan, menettelyvirhe voi johtaa riidanalaisten päätösten kumoamiseen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä virhettä (ks. erityisesti asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, 48 kohta). Kantajan ei sen sijaan edellytetä osoittavan, että toimi olisi väistämättä ollut erilainen, jos kyseinen menettelyvirhe ei olisi rasittanut sitä, ja riittää, ettei ole täysin suljettu pois, että hallinto voisi tehdä erilaisen päätöksen, jotta laillisuuteen liittyvän ulkoisen virheen olemassaolo voi johtaa kyseisen toimen kumoamiseen (ks. arviointikertomuksesta, joka laadittiin ilman arvioijan kanssa etukäteen käytyä keskustelua, asia F-4/10, Nastvogel v. neuvosto, tuomio 13.9.2011, 94 kohta).

115    Sitä, kyseenalaistaako komissio väitteellään oikeusvoiman, ei ole tarpeen selvittää, koska virkamiestuomioistuin katsoi asiassa Strack vastaan komissio annetussa tuomiossa, että esivalintalautakunnan sääntöjenvastainen kokoonpano oli perusteena kantajan hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoamiselle, ja koska unionin yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä arviota palauttamista koskevassa tuomiossaan, ja näin ollen on riittävää todeta komission edellä mainitun väitteen hylkäämiseksi, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jos esivalintalautakunnan kokoonpano olisi ollut säännönmukainen eli jos siinä olisi ollut ainakin yksi jäsen, joka ei ollut virallisten julkaisujen toimiston palveluksessa, kyseisen lautakunnan lausunto olisi ollut erilainen ja että nimittävä viranomainen olisi sen perusteella valinnut riidanalaiseen virkaan jonkun muun hakijan.

116    Edellä esitetystä seuraa, että 28.4.2004 tehdyn päätöksen rikkomista koskeva kanneperuste johtaa lähtökohtaisesti riidanalaisten päätösten kumoamiseen. Kuten edellä tämän päätöksen 106 kohdassa muistutetaan, on niin, että kun kumottavasta päätöksestä on hyötyä kantajan sijasta toiselle virkamiehelle, kuten käsiteltävässä asiassa, tuomioistuimen on kuitenkin selvitettävä etukäteen, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tapahtuneesta sääntöjenvastaisuudesta (em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, tuomion 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117    Tästä on muistutettava, että seuraukset, joita unionin tuomioistuimet johtavat palvelukseen ottamista varten järjestetyn kilpailun seurauksena tehtyjen päätösten sääntöjenvastaisuudesta, eivät ole samoja, kun on kyse varallaololuettelon laatimista varten järjestettyjen kilpailujen seurauksena tehdyistä päätöksistä ja tietyn viran täyttämiseksi nimittämismenettelyllä järjestetyn kilpailun seurauksena tehdyistä päätöksistä. Varallaololuettelon laatimista varten järjestetyn kilpailun tapauksessa kaikkien yksittäisten päätösten, joiden nojalla kunkin kilpailun läpäisseen hakijan nimi on merkitty kyseiseen luetteloon, kumoaminen on lähtökohtaisesti suhteeton seuraamus (em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, tuomion 83 kohta). Unionin tuomioistuimet tutkivat sitä vastoin tietyn viran täyttämistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun päätteeksi tehdyt päätökset tapauskohtaisesti ja ottavat samalla huomioon tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden luonteen sekä osapuolten intressit.

118    Kun kyse on – kuten käsiteltävässä asiassa – tietyn viran täyttämistä varten järjestetyssä sisäisessä kilpailussa tapahtuneesta menettelyvirheestä, tuomioistuimet tutkivat, onko kyseinen virhe vaikuttanut ainoastaan kantajan hakemuksen tutkimiseen vai onko se rasittanut kaikkien hakemusten tutkimista. Ensin mainitussa tapauksessa on katsottava, ettei menettelyvirheen perusteella voida kumota hyväksytyn hakijan nimityspäätöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuimet vertailevat intressejä kanteen nostamisen hetkellä (ks. vastaavasti em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, tuomion 85 kohta).

119    Tätä varten tuomioistuimet ottavat ensiksi huomioon kantajan intressin virheettömään valintamenettelyyn, ja tämän jälkeen virheellisen valintamenettelyn päätteeksi nimitetyn virkamiehen intressin ja sen, että hän on voinut vilpittömin mielin luottaa hänen nimittämisestään tehdyn päätöksen laillisuuteen. Lopuksi tuomioistuimet tarkastelevat yksikön etua eli muun muassa laillisuusperiaatteen noudattamista, lainvastaisen päätöksen kumoamisen vaikutuksia talousarvioon, lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanovaikeuksia, yksikön jatkuvuuden mahdollista vaarantumista ja sosiaalisen ilmapiirin mahdollista heikentymistä toimielimessä (ks. analogisesti em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, tuomion 87 ja 89 kohta).

120    Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että se, että komissio rikkoi esivalintalautakunnan kokoonpanoa koskevia sääntöjä, vaikutti kaikkien riidanalaisen virkaan esitettyjen hakemusten tutkimiseen. On siis suoritettava intressivertailu.

121    Virkamiestuomioistuin toteaa tästä, että kantajan intressi saada riidanalaiset päätökset kumottua on merkittävä. Jos riidanalaisen päätökset kumotaan, komission on nimittäin aloitettava uudelleen hakemusten tutkiminen esivalintalautakunnan lausunnon vaiheesta niiden tietojen perusteella, jotka sillä oli käytettävissään sillä hetkellä, kun esivalintalautakunnalta pyydettiin lausuntoa, minkä vuoksi ei ole suljettu pois, että – toisin kuin esivalintalautakunnan 25.6.2004 antamassa lausunnossa todettiin – kantaja voi olla yksi kyseisen lautakunnan valitsemista hakijoista tai jopa riidanalaiseen virkaan valittu henkilö, joka näin ollen ylennetään avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaisesti palkkaluokkaan A 4 tai A 5. Jos kantaja valittaisiin riidanalaiseen virkaan, hallinto ei voisi nimetä häntä siihen taannehtivasti, sillä henkilöstösääntöjen 3 artiklassa säädetään nimenomaisesti, ettei nimittämiskirjassa voida mainita aikaisempaa päivää kuin päivä, jona asianomainen aloittaa tehtävässään, mutta tällaisessa tilanteessa kantaja kuitenkin hyötyy kanteestaan, sillä hallinnon on korvattava hänelle vahinko, joka hänelle on aiheutunut siitä, ettei häntä nimitetty sinä päivänä, jona hänet olisi pitänyt nimittää, jos todettua virhettä ei olisi tapahtunut.

122    Vaikka nimittävä viranomainen ei ole velvollinen jatkamaan valintamenettelyä, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se voi tehdä tällaisen päätöksen ainoastaan objektiivisten, riittävien ja kyseisen menettelyn aloittamisen hetkellä tuntemattomien syiden perusteella (ks. vastaavasti asia F-113/07, Šimonis v. komissio, tuomio 14.4.2011, 90 kohta). Vaikka käsiteltävässä asiassa olisi katsottava, että tällaiset syyt ovat olemassa, kantajan intressiä riidanalaisten päätösten kumoamiseen ei voida kieltää, sillä tällaisessa tilanteessa hallinnon on korvattava hänelle menetetty mahdollisuus hänen hakemuksensa asianmukaiseen tutkimiseen esivalintalautakunnassa kesäkuussa 2004.

123    Virkamiestuomioistuin toteaa virheellisen valintamenettelyn päätteeksi nimetyn virkamiehen A intressistä, ettei hän voi vedota nimityksensä voimassa pysyttämistä koskevaan perusteltuun luottamukseen siksi, että riidanalaiset päätökset riitautettiin kanteen nostamiselle asetetun määräajan kuluessa, vaikka niiden tekemisestä onkin jo kulunut kahdeksan vuotta (em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, tuomion 88 kohta). Tällaisessa tilanteessa A oli nimittäin tietoinen siitä, että hänen nimityksensä vahvistuu lopullisesti vasta, jos kantajan kannetta ei oteta tutkittavaksi.

124    On todettava, että A:n nimityspäätös on joka tapauksessa menettänyt merkityksensä, sillä asianosaisten istunnossa esittämien tietojen mukaan hän ei enää ole riidanalaisessa virassa, ja henkilöstösääntöjen 3 artiklan säännösten vuoksi hallinto ei voi nimetä kyseiseen virkaan taannehtivasti toista hakijaa edes siinä tapauksessa, että mainittu päätös kumottaisiin.

125    Virkamiestuomioistuin toteaa vielä yksikön edusta, että riidanalaisten päätösten kumoaminen varmistaisi laillisuusperiaatteen täyden merkityksen ja ettei komissio ole osoittanut, että riidanalaisten päätösten kumoaminen aiheuttaisi erityisiä hankaluuksia.

126    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaiset päätökset on kumottava, koska esivalintalautakunnan kokoonpano oli sääntöjenvastainen, koska ei voida sulkea pois, että lautakunnan lausunto olisi ollut erilainen, jos sen kokoonpano olisi ollut sääntöjenmukainen, ja koska A:n intressi ei ole esteenä kumoamiselle.

 Vahingonkorvausvaatimukset, jotka koskevat kantajalle esivalintalautakunnan sääntöjenvastaisesta kokoonpanosta aiheutunutta henkistä kärsimystä

127    Kantaja väittää, että hänelle on aiheutunut vahinkoa siitä, että esivalintalautakunnan kokoonpano oli sääntöjenvastainen.

128    On kuitenkin muistettava, että virkamiehen riitauttaman hallintoviranomaisen toimen kumoaminen on sellaisenaan asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota kyseiselle virkamiehelle on voinut aiheutua, jollei tämä osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka ei perustu kumoamiseen johtaneeseen sääntöjenvastaisuuteen ja jota ei ole mahdollista kokonaan hyvittää tällä kumoamisella. Tällainen on tilanne ensinnäkin silloin, kun kumottuun päätökseen sisältyy sellainen selvästi kielteinen arvio kantajan kyvyistä, joka saattaisi loukata häntä, toiseksi, kun sääntöjenvastaisuus on erityisen vakava, ja kolmanneksi, kun kumoamisella ei ole tehokasta vaikutusta eikä se näin ollen voi olla asianmukainen ja riittävä hyvitys kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota riidanalaisesta toimesta on aiheutunut (asia F-66/10, AQ v. komissio, tuomio 12.5.2011, 105, 107 ja 109 kohta).

129    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että henkinen kärsimys, johon kantaja vetoaa, on aiheutunut komission menettelystä päätöksenteon yhteydessä. On kuitenkin todettava, että edeltävässä kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteiden mukaan riidanalaisten päätösten kumoaminen on riittävä hyvitys kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota kantajalle on voinut aiheutua, koska ensinnäkin kyseisiin päätöksiin ei sisälly sellaista kielteistä arviota kantajan kyvyistä, joka häntä saattaisi loukata, koska toiseksi kyseinen sääntöjenvastaisuus ei ole niin vakava, että se oikeuttaisi erilliseen korvaukseen, vaikka kantaja onkin voinut tuntea sääntöjenvastaisuuden vuoksi turhautumista ja kokea, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, ja kolmanneksi riidanalaisten päätösten kumoaminen ei ole menettänyt tehokasta vaikutustaan, sillä ei ole täysin suljettu pois, että kantaja voisi tulla nimitetyksi riidanalaiseen virkaan.

130    Edellä esitetystä seuraa, että vahingonkorvausvaatimukset siltä osin kuin ne koskevat kantajalle esivalintalautakunnan sääntöjenvastaisesta kokoonpanosta aiheutunutta henkistä kärsimystä on hylättävä perusteettomina.

 Oikeudenkäyntikulut

131    Unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa Strack vastaan komissio annetun tuomion tuomiolauselman 5 ja 6 kohdan, jossa kantaja velvoitettiin vastaamaan puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan ja jossa komissio velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista (ks. palauttamista koskevan tuomion 127 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin totesi palauttamista koskevassa tuomiossaan, että oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin. Virkamiestuomioistuimen on siis tässä tuomiossa määrättävä menettelyn eri vaiheissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

132    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

133    Edellä esitettyjen perustelujen perusteella komissio on suurimmaksi osaksi hävinnyt asian. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan nimenomaisesti pyytänyt, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack ja asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio ja korvaamaan kantajalle näissä samoissa asioissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavan koskemattomuuden pidättämistä koskeva vaatimus asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, jätetään tutkimatta.

2)      Vahingonkorvausvaatimus viran täyttämistä koskevan hallinnollisen menettelyn kohtuuttoman keston takia ja oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohtuuttoman keston takia hylätään perusteettomana.

3)      A:n nimittämistä koskeva päätös ja 19.11.2004 tehty Euroopan yhteisöjen komission päätös, jolla hylättiin Guido Strackin hakemus Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston ”Tarjouspyyntöjen ja sopimusten” yksikönpäällikön virkaan, kumotaan.

4)      Kanne hylätään muilta osin.

5)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack ja asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio, ja se velvoitetaan korvaamaan Strackille samoissa asioissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Rofes i Pujol Boruta       Bradley

Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä lokakuuta 2012.

W. Hakenberg       M. I. Rofes i Pujol

kirjaaja       jaoston puheenjohtaja

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.