Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof te Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 13.11.2023 – Electricity & Water Authority of the Government of Bahrain ym. v. Prysmian Netherlands BV ym.

(Asia C-672/23, Electricity & Water Authority of the Government of Bahrain ym.)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof te Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Electricity & Water Authority of the Government of Bahrain, GCC Interconnection Authority, Kuwait Ministry of Electricity and Water ja Oman Electricity Transmission Company SAOC

Vastapuolet: Prysmian Netherlands BV, Draka Holding BV, Prysmian Cavi e Sistemi Srl, Pirelli & C. SpA, Prysmian SpA, The Goldman Sachs Group Inc., ABB BV, ABB Holdings BV, ABB AB, ABB Ltd, Nexans Nederland BV, Nexans Cabling Solutions BV, Nexans Participations SA, Nexans SA ja Nexans France SAS

Ennakkoratkaisukysymykset

a) Onko Bryssel I a -asetuksen1 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu läheinen liittymä olemassa

i)    yhtäältä kanteen, joka on nostettu sellaista perusvastaajaa (jäljempänä myös ankkurivastaaja) vastaan, jolle komission kartellipäätös ei ole osoitettu, mutta jonka katsotaan olevan alaspäin kohdentuvassa vastuussa unionin oikeudessa määrätyn kartellikiellon todetusta rikkomisesta yksikkönä, jonka väitetään muodostavan eurooppalaisessa kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityksen (jäljempänä yritys), ja

ii)    toisaalta sellaisen kanteen välillä, joka on nostettu

a)    sellaista kanssavastaajaa vastaan, jolle kyseinen päätös on osoitettu, ja/tai

b)    sellaista kanssavastaajaa vastaan, jolle päätös ei ole osoitettu ja jonka osalta väitetään, että se kuuluu oikeudellisena yksikkönä yritykseen, joka on päätöksen mukaan julkisoikeudellisesti vastuussa unionin oikeudessa määrätyn kartellikiellon rikkomisesta?

Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä,

a)    onko ankkurivastaaja, jonka katsotaan olevan alaspäin kohdentuvassa vastuussa, ainoastaan omistanut ja hallinnoinut osakkeita kartellin aikana,

b) – jos neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a alakysymykseen vastataan myöntävästi – onko ankkurivastaaja, jonka katsotaan olevan alaspäin kohdentuvassa vastuussa, osallistunut kartellin kohteena olevien tavaroiden tuotantoon, jakeluun, myyntiin ja/tai toimitukseen ja/tai kartellin kohteena olevien palvelujen tarjoamiseen,

c)    onko kanssavastaaja, jolle päätös on osoitettu, merkitty päätökseen

i)    kartellin tosiasialliseksi osallistujaksi – siinä merkityksessä, että se on tosiasiallisesti osallistunut todettuun sääntöjenvastaiseen sopimukseen tai sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin taikka

ii)    oikeudellisena yksikkönä, joka muodostaa yrityksen, jonka katsotaan olevan julkisoikeudellisessa vastuussa unionin oikeudessa määrätyn kartellikiellon rikkomisesta,

d)    onko kanssavastaaja, jolle päätös ei ole osoitettu, tosiasiallisesti tuottanut, jaellut, myynyt ja/tai toimittanut kartellin kohteena olevia tavaroita ja/tai palveluja,

e)    kuuluvatko ankkurivastaaja ja kanssavastaaja samaan yritykseen vai eivät,

f)    ovatko kantajat suoraan tai välillisesti ostaneet tai ottaneet vastaan toimituksina tavaroita ja/tai palveluja ankkurivastaajalta ja/tai kanssavastaajalta?

b) Onko ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a alakysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, onko ennakoitavissa, että asianomainen kanssavastaaja haastetaan kyseisen ankkurivastaajan kotipaikan tuomioistuimeen? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ennakoitavuus erillinen arviointiperuste Bryssel I a -asetuksen 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa? Onko ennakoitavuus lähtökohtaisesti olemassa, ottaen huomioon unionin tuomioistuimen 6.10.2021 antaman tuomion Sumal (C-882/19, EU:C:2021:800)? Missä määrin ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a alakysymyksessä mainitut olosuhteet a–f vaikuttavat esillä olevassa tapauksessa sen ennakoitavuuteen, että kanssavastaaja haastetaan ankkurivastaajan kotipaikan tuomioistuimeen?

Onko tuomioistuimen toimivallan määrittämisessä otettava huomioon myös ankkurivastaajaa vastaan nostetun kanteen menestymismahdollisuus? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, riittääkö sen toteaminen, ettei etukäteen voida sulkea pois kanteen hyväksymisen mahdollisuutta?

a) Sisältääkö unionin oikeudessa vahvistettu jokaiselle kuuluva oikeus vahingonkorvaukseen unionin oikeudessa määrätyn kartellikiellon todetun rikkomisen johdosta oikeuden nostaa kanne ETA-alueen ulkopuolella aiheutuneesta vahingosta?

b) Onko (siviilioikeudellisissa) kartellivahinkoasioissa sovellettava tai voidaanko niissä soveltaa kilpailuoikeudessa hyväksyttyä olettamaa, jonka mukaan emoyhtiöillä (joille on määrätty sakko) on ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiöiden taloudelliseen toimintaan (Akzo Nobel -oikeuskäytännössä hyväksytty olettama)?

c) Täyttääkö väliyhtiönä toimiva holding-yhtiö, joka ainoastaan hallinnoi ja omistaa osakkeita, Sumal-oikeuskäytännössä vahvistetun toisen vaatimuksen (sellaisen taloudellisen toiminnan harjoittaminen, jolla on konkreettinen yhteys siihen rikkomiseen, josta emoyhtiön on katsottu olevan vastuussa)?

a) Voivatko Bryssel I a -asetuksen 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet eri vastaajat olla (yhdessä) ankkurivastaajana?

b) Nimetäänkö alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin Bryssel I a asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa suoraan ja välittömästi, eikä kansallista oikeutta sovelleta?

c) Jos neljännen ennakkoratkaisukysymyksen a alakysymykseen vastataan kieltävästi – eli että vain yksi vastaaja voi olla ankkurivastaaja – ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksen b alakysymykseen vastataan myöntävästi – eli että Bryssel I a -asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa nimetään suoraan alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin, eikä kansallista oikeutta sovelleta,

onko Bryssel I a -asetuksen 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa mahdollista siirtää asia sisäisesti vastaajan kotipaikan tuomioistuimeen samassa jäsenvaltiossa?

____________

1 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1).