Language of document : ECLI:EU:F:2007:207

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

22 päivänä marraskuuta 2007

Asia F-110/06

José María Carpi Badía

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Etusijapisteet – Puutteellinen henkilökansio – Sysper 2 -nimiseen ylennystiedostoon merkittyjen etusijapisteiden huomioon ottamatta jättäminen – Tekninen vika – Ylennyskomitea A* – Ehdotettua vähäisempien etusijapisteiden myöntäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa José María Carpi Badía vaatii kumoamaan komission päätöksen, jolla hänelle myönnetään riittämätön määrä etusijapisteitä hänen ylentämisekseen vuoden 2005 ylennyskierroksella, ja päätöksen, jolla hänet jätetään ylentämättä kyseisellä ylennyskierroksella, sekä nimittävän viranomaisen 6.6.2006 tekemän päätöksen, jolla hänen valituksensa hylätään.

Ratkaisu: Euroopan yhteisöjen komission päätös, jolla José María Carpi Badíalle on myönnetty riittämätön määrä etusijapisteitä hänen ylentämisekseen vuoden 2005 ylennyskierroksella, kumotaan. Euroopan yhteisöjen komission päätös, jolla vahvistettiin vuoden 2005 ylennyskierroksella ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo ja joka julkaistiin 23.11.2005 ilmestyneissä hallinnollisissa tiedotteissa N:o 85–2005, kumotaan siltä osin kuin José María Carpi Badían nimeä ei ole mainittu kyseisessä luettelossa. Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan José María Carpi Badían oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Komission käyttöön ottama ylennysjärjestelmä – Ylennyskierroksen päättäminen toimella, joka sisältää päätöksen ylennettyjen virkamiesten luettelon vahvistamisesta ja päätöksen virkamiesten pisteiden määrän vahvistamisesta – Itsenäiset päätökset, joista voidaan nostaa erilliset kanteet tai yhdistetty kanne

(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Komission sisäisellä säädöksellä käyttöön otetussa ylennysjärjestelmässä, jossa ylennyskierros viedään päätökseen toimella, joka on siinä mielessä monitahoinen, että se sisältää kaksi erillistä nimittävän viranomaisen päätöstä eli päätöksen ylennettävien virkamiesten luettelon vahvistamisesta ja päätöksen sellaisten virkamiehille annettavien pisteiden kokonaismäärän vahvistamisesta, joihin ensin mainittu päätös perustuu. Päätös, jolla vahvistetaan pisteiden kokonaismäärä, on erillinen toimi, josta voidaan sellaisenaan valittaa ja tarvittaessa nostaa kanne henkilöstösääntöjen mukaisin oikeussuojakeinoin.

Virkamies, joka on jäänyt ylentämättä sen vuoksi, että hän on mielestään perusteettomasti saanut riittämättömästi pisteitä ylennyskynnyksen saavuttamiseksi, voi kohdistaa kanteensa samaan aikaan nimittävän viranomaisen päätökseen, joka koskee pisteiden kokonaismäärän vahvistamista, ja nimittävän viranomaisen päätökseen, jolla on vahvistettu ylennettävien virkamiesten luettelo. Vaikka nämä kaksi toimea voidaankin oikeudellisesti erottaa toisistaan ja niistä voidaan esittää erilliset kumoamisvaatimukset, on selvää, että ne liittyvät todellisuudessa läheisesti toisiinsa silloin, kun ylennys evätään, koska ylennyksen epääminen liittyy väistämättä siihen, mikä on virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärä ylennyskynnykseen nähden.

(ks. 32 ja 33 kohta)

2.      Komission käyttöön ottamassa järjestelmässä se, että virkamiehen nimi teknisen vian takia puuttuu ylennysluettelosta, jonka pääosasto on laatinut tietotekniikan avulla ja jota pääjohtaja käyttää etusijapisteiden antamisessa pääosaston virkamiehille, on ylennyskierroksen sääntöjenmukaisuutta rasittava menettelyvirhe. Jotta tämän menettelyvirheen johdosta kumottaisiin sen korjaamiseksi myöhemmin tehty päätös, jolla asianosaiselle myönnetään etusijapisteitä, mutta riittämättömästi ylennystä varten, ja päätös, jolla vahvistetaan ylennettyjen virkamiesten luettelo, on voitava osoittaa, että jos menettelyssä ei olisi tapahtunut kyseistä virhettä, päätösten sisältö olisi voinut olla erilainen.

Näin on silloin, kun asianosaisen tapausta ei ole otettu huomioon, kun pääjohtaja on vahvistanut pääosastonsa muodolliset aikomukset etusijapisteiden antamisessa, sillä tämä vahvistaminen on ratkaiseva vaihe ylennysmenettelyssä, eikä tätä sääntöjenvastaisuutta ole oikeudellisesti riittävällä tavalla korjattu, vaikka se olisi ollut mahdollista siten, että ylennyskomitea olisi myöhemmin myöntänyt riittävästi etusijapisteitä. Tällainen sääntöjenvastaisuus loukkaa asianomaisen virkamiehen etuja ja tekee ylennysmenettelystä virheellisen.

(ks. 91–95 ja 102 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 150/84, Bernardi v. parlamentti, 23.4.1986 (Kok. 1986, s. 1375, 28 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑64/94, Benecos v. komissio, 23.11.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑257 ja II‑769, 80 kohta); asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑41 ja II‑185, 53 kohta) ja asia T‑87/99, Hendrickx v. Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus, 13.7.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑147 ja II‑679, 64 kohta).