Language of document : ECLI:EU:T:2015:375

Asia T‑296/12

The Health Food Manufacturers’ Association ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kuluttajansuoja – Asetus (EU) N:o 432/2012 – Elintarvikkeita koskevat terveysväitteet – Kumoamiskanne – Sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 ja 28 artiklan rikkominen – Hyvän hallinnon periaate – Syrjintäkielto – Virheelliset arviointiperusteet – Asetus N:o 1924/2006 – Lainvastaisuusväite – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeusvarmuus – Kohtuuton siirtymäaika – Toistaiseksi ratkaisemattomien väitteiden luettelo

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 12.6.2015

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet, lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia – Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettu komission asetus kuuluu käsitteen alaan

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 432/2012)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Edellytykset – Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettu komission asetus – Kantaja, joka on esittänyt täsmällistä näyttöä sellaisten kiellettyjen väitteiden osalta, jotka vaikuttavat sen oikeudellisen asemaan – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 432/2012)

3.      Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Asiakirjanäyttö – Todistusarvo – Unionin tuomioistuinten tekemä arviointi – Arviointiperusteet

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 ja 65 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojaintressi – Tilanne, jossa kaksi kantajaa nostaa yhden ja saman kanteen – Yhden kantajan kanteen tutkittavaksi ottaminen – Tarvetta tarkastella toisen kantajan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ei ole

(SEUT 263 artikla)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Sääntelytoimet, jotka edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä – Käsite – Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettu asetus N:o 432/2012 ei kuulu käsitteen alaan

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 432/2012)

6.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 ensimmäinen ja toinen perustelukappale, 1 artikla ja 13 artiklan 1–3 kohta)

7.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sananmuodon mukainen, systemaattinen, historiallinen ja teleologinen tulkinta – Kyseisen toimen perustelujen huomioon ottaminen

8.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Tilanne, jossa komissio ylittää menettelyllisen määräajan – Vaikutus asianomaisen toimen laillisuuteen – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohta)

9.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Se, että komissio soveltaa siirtymätoimenpiteitä väitteisiin, jotka ovat toistaiseksi ratkaisematta tai joiden käsittely on kesken – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1 kohta ja 28 artiklan 5 ja 6 kohta)

10.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Sellaisiin väitteisiin, jotka ovat toistaiseksi ratkaisematta tai joiden käsittely on kesken, sovellettavien siirtymätoimenpiteiden vahvistaminen – Toistaiseksi ratkaisematta olevien väitteiden tunnistaminen viittaamalla lukuisiin internetsivustoihin – Oikeusvarmuuden periaatetta ei loukata

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 2 kohta ja 28 artiklan 5 ja 6 kohta; komission asetuksen N:o 432/2012 4 ja 11 perustelukappale)

11.    Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus – Oikeus tulla kuulluksi – Soveltumattomuus menettelyihin, jotka johtavat yleisesti sovellettavien toimien toteuttamiseen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; komission asetus N:o 432/2012)

12.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Velvollisuutta kuulla etukäteen asianomaisen alan tuottajia ja muita, joita asia koskee, ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1–3 kohta; komission asetus N:o 432/2012)

13.    Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettu asetus

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; komission asetus N:o 432/2012)

14.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite

15.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Tieteellinen riskinarviointi – Terveyden suojelun korkeaa tasoa koskeva vaatimus – Vähemmän vaativan arvioinnin toteuttamista muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien terveysväitteiden osalta ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 17 perustelukappale, 5 ja 6 artikla, 13 artiklan 1–3 kohta ja 5 kohta ja 14 artikla)

16.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 178/2002 ja asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sallittuja väitteitä koskevan yhdenmukaistetun luettelon hyväksyminen – Velvollisuutta antaa suuntaviivoja liittyen siihen tapaan, jolla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen aikoo arvioida väitteiden hyväksyntää koskevia hakemuksia, ei ole – Oikeusvarmuuden periaatetta ei loukata

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 178/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohta)

17.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 178/2002 ja asetus N:o 1924/2006 – Tieteellinen riskinarviointi – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Asetuksen N:o 1924/2006 soveltaminen erityislainsäädäntönä – Seuraukset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 30 artiklan 4 kohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 2 ja 3 kohta)

18.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Yleisviittaus muihin kannekirjelmään liitettyihin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen

(Yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

19.    Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana oleva yleinen toimi – Tarve oikeudelliselle yhteydelle kanteen kohteena oleva toimen ja riidanalaisen yleisesti sovellettavan toimen välillä

(SEUT 277 artikla)

20.    Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Valmistelevat toimet eivät kuulu käsitteen alaan – Komission julkaisema luettelo, jossa luetteloidaan terveysväitteet, joiden käsittely on edelleen kesken ja joihin sovelletaan asetuksessa N:o 1924/2006 säädettyä siirtymäjärjestelyä, on toimi, jolla ainoastaan valmistellaan lopullista päätöstä, eikä se siten kuulu käsitteen alaan

(SEUT 263 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 28 artiklan 5 ja 6 kohta)

21.    Kumoamiskanne – Oikeussuojaintressi – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Kanne, joka on omiaan hyödyttämään kantajaa – Tuleviin ja epävarmoihin tilanteisiin liittyvä intressi – Jääminen ulkopuolelle

(SEUT 263 artikla)

22.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Abstrakti lausuma – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan lopussa tarkoitettu sääntelytoimen käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia yleisesti sovellettavia toimia, lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia. Muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettua asetusta N:o 432/2012 on pidettävä sääntelytoimena.

Komissio on nimittäin antanut mainitun asetuksen käyttäen täytäntöönpanovaltaansa valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä, eikä sitä näin ollen voida pitää lainsäätämisjärjestyksessä annettuna toimena. Lisäksi asetus N:o 432/2012 on yleisesti sovellettava, koska se koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja sen sitovat oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään.

(ks. 34–37 kohta)

2.      Vaatimus siitä, että toimi koskee kantajaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan, edellyttää ensinnäkin sitä, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ja toiseksi sitä, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan riidanalaiseen lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Siltä osin kuin on kyse kanteesta, joka on nostettu muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetusta asetuksesta N:o 432/2012, kantajan on sen osoittamiseksi, että asetus koskee sitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan, yksilöitävä terveysväitteet, joita tämä asetus koskee ja jotka vaikuttavat sen oikeusasemaan. Kantajan on erityisesti osoitettava, että sillä hetkellä, kun se nosti kanteen, se käytti kaupallisessa viestinnässään tuotteidensa yhteydessä sellaisia väitteitä, jotka asetuksen N:o 432/2012 antamisen seurauksena kiellettiin. Siltä osin kuin kantaja osoittaa, että se käytti tuotteidensa myynnissä asetuksella N:o 432/2012 hylättyjä terveysväitteitä, on todettava, että asetuksen vaikutukset kohdistuvat kantajan oikeusasemaan.

Asetuksessa N:o 432/2012 ei myöskään jätetä niille, joille se on osoitettu, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin tässä asetuksessa säädetty hyväksyminen ilman muuta on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan riidanalaiseen lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Tältä osin asetus N:o 432/2012 on sen 2 artiklan sanamuodon mukaan kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(ks. 38, 40, 41 ja 44 kohta)

3.      Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus. Asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on näin ollen ensiksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys, ja huomioon on otettava erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta. Tältä osin on katsottava, että kantajan esittämien todisteiden uskottavuus on riittävästi osoitettu silloin, kun on kyse unionin tuomioistuinten nimenomaisesta pyynnöstä esitetyistä lausunnoista, jotka ovat allekirjoittaneet kantajayrityksen johtohenkilöt, joiden voidaan olettaa kykenevän antamaan täsmällisiä tietoja pyydetyistä seikoista, ja jotka on esittänyt kantajaa asiassa edustava asianajaja, jolla oikeudenkäyttöön myötävaikuttavana tahona ja itseään sitovien ammattieettisten velvoitteiden vuoksi on velvollisuus huolehtia kyseisten asiakirjojen aitoudesta ja todenmukaisuudesta.

(ks. 42 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43 kohta)

5.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua käsitettä sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, on tulkittava kyseisen määräyksen sen tavoitteen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – välttää se, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden. Jotta voidaan tarkastaa, edellyttääkö riidanalainen toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta, ja siinä tapauksessa, että kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, on tarvittaessa otettava huomioon pelkästään ne täytäntöönpanotoimenpiteet, joita toimen kyseinen osa mahdollisesti edellyttää.

Siltä osin kuin on kyse muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetusta asetuksesta N:o 432/2012, on todettava, että sitä sovelletaan määritelmänsä mukaan automaattisesti ravintolisien tuottajien yhdistyksiin eikä sen soveltaminen edellytä mitään toimenpiteitä kansallisilta viranomaisilta tai unionin viranomaisilta. Tästä seuraa, että asetus ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 46–50 kohta)

6.      Unionin lainsäätäjä on antanut elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklassa komission tehtäväksi laatia unionille muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden yhdenmukaistetun luettelon. Mainitun säännöksen sanamuodossa ei kuitenkaan täsmennetä, pitikö luettelo sallituista väitteistä laatia yhdellä kertaa vai oliko se päinvastoin mahdollista laatia useassa vaiheessa, millä komissiolle annettaisiin siten mahdollisuus lykätä sellaisten terveysväitteiden hyväksymistä, joiden arviointia joko Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisessa tai komissiossa ei ollut saatu päätökseen.

Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ja sen 1 artiklasta ilmenevät tavoitteet, mainitun asetuksen 13 artiklan 1–3 kohtaa on tulkittava niin, että siinä ainoastaan asetetaan komissiolle saavutettavaa tulosta koskeva velvoite, joka koostuu sen velvollisuudesta hyväksyä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan jäsenvaltioiden toimittamien kansallisten luetteloiden pohjalta luettelo sallituista väitteistä. Mikään tämän artiklan sanamuodossa tai asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan perustelukappaleissa ei nimittäin viittaa siihen, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut sulkea pois komission mahdollisuus laatia kyseinen luettelo vaiheittain ja ennen kaikkea täydentää tätä luetteloa sitä mukaan, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tekniset arvioinnit on saatu valmiiksi ja kun komissio itse on tarkastanut tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1–3 kohdassa jätetään päinvastoin tämän toimielimen vapaan harkinnan mukaisesti – mainitussa asetuksessa ja unionin oikeudessa vahvistettuja periaatteita noudattaen – määritettäväksi, miten nopeasti sallittujen väitteiden luettelo on laadittava. Komissiolla on tältä osin oltava laaja harkintavalta, jotta se voi tehokkaasti tavoitella sille asetettua päämäärää, kun otetaan huomioon monitahoiset tekniset arvioinnit, jotka sen on tehtävä.

Komission monitahoisella alalla tekemien arviointien perusteltavuuden valvonta unionin tuomioistuimissa nimittäin rajoittuu näin ollen sen tarkistamiseen, etteivät unionin toimielimet ole tehneet toimivaltuuksiaan käyttäessään ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai edelleen etteivät kyseiset toimielimet ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja.

(ks. 59, 60, 64, 65 ja 73 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 61–63 kohta)

8.      Vaikka pitää paikkansa, että elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan komission oli määrä hyväksyä sallittujen väitteiden luettelo kokonaisuudessaan viimeistään 31.1.2010 ja että 16.5.2012 kyseinen luettelo vahvistettiin muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetulla asetuksella N:o 432/2012 ainoastaan osittain, sellaisen säännöksen, jossa säädettäisiin eksplisiittisesti tai implisiittisesti menettelyllisten määräaikojen ylittämisen seurauksista, puuttuessa kyseessä oleva ylittäminen voi aiheuttaa sen toimen, jonka toteuttamismenettelyyn kyseessä oleva määräaika kuuluu, täydellisen tai osittaisen kumoamisen ainoastaan, jos voitaisiin osoittaa, että ilman tätä virhettä kanteen kohteena oleva toimi olisi voinut olla sisällöltään erilainen.

(ks. 71 kohta)

9.      Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 28 artiklan 5 ja 6 kohdan sanamuodosta seuraa, että siirtymätoimenpiteitä sovelletaan terveysväitteisiin, joiden käsittely on kesken ja joiden osalta komissio ei ole tehnyt päätöstä. Näin ollen riippumatta siitä, mihin kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kolmesta luokasta väitteet kuuluvat, ei ole estettä sille, että näihin väitteisiin, jotka ovat toistaiseksi ratkaisematta siihen saakka, kunnes Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi ne tai komissio tutkii ne, voidaan soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä siirtymätoimenpiteitä.

(ks. 83 kohta)

10.    Oikeusvarmuuden periaatetta – joka edellyttää, että lainsäädännön on oltava selvää ja täsmällistä ja sen vaikutusten on oltava ennakoitavissa – ei loukata sillä, että sellaisten terveysväitteiden tunnistamiseksi, jotka ovat toistaiseksi ratkaisematta ja joita voidaan edelleen käyttää elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 28 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetun asetuksen N:o 432/2012 antamisen jälkeen, asetuksen N:o 432/2012 4 ja 11 perustelukappaleessa viitataan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja komission internetsivustoihin, joilla yleisön käyttöön annetaan yhtäältä yhdistetty luettelo kaikista jäsenvaltioiden elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamien terveysväitteiden ID-tunnuksista ja toisaalta luettelo sellaisten terveysväitteiden ID-tunnuksista, jotka ovat toistaiseksi ratkaisematta, sekä luettelo ID-tunnuksista, jotka liittyvät hylättyihin terveysväitteisiin. Vaikka olisi ollut suotavaa, että komissio olisi hyväksynyt sekä toistaiseksi ratkaisemattomista väitteistä että hylätyistä väitteistä samankaltaisen luettelon kuin asetuksen N:o 432/2012 liitteenä oleva sallittujen terveysväitteiden luettelo tehdäkseen tämän tunnistamisen helpommaksi niille, joita asia koskee, se seikka, että komissio toimi nyt käsiteltävässä asiassa eri tavalla, ei riitä perusteluksi väitteelle selvyyden ja täsmällisyyden puuttumisesta tältä osin.

Lisäksi se seikka, että toistaiseksi ratkaisemattomia terveysväitteitä koskeva tiedonhaku on tietyn jäsenvaltion viranomaisten mielestä jossain määrin hankalaa, ei sinällään ole riittävää, jotta komissiota voitaisiin arvostella täsmällisyyden tai selvyyden puuttumisesta, koska toistaiseksi ratkaisemattomat terveysväitteet ovat haettavissa komission ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen yleisön käyttöön asettamista asiakirjoista. Vastaavasti mainittujen viranomaisten päätöksen tarjota elintarviketuottajien käyttöön apuväline ei voida katsoa osoittavan, että asetusta N:o 432/2012 rasittaisi sellainen virhe, joka voisi johtaa asetuksen kumoamiseen, vaan sitä on pikemminkin pidettävä apuvälineenä, jonka kyseiset viranomaiset ovat omasta aloitteestaan päättäneet toimivaltansa puitteissa laatia.

(ks. 86, 87 ja 89 kohta)

11.    Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan oikeuteen hyvään hallintoon sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti. Oikeus hyvään hallintoon, sellaisena kuin se ilmenee mainitusta määräyksestä, ei kuitenkaan koske yleisesti sovellettavien toimien valmistelumenettelyä. Oikeutta tulla kuulluksi hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee tiettyä henkilöä, ei nimittäin voida laajentaa koskemaan menettelyä, joka johtaa yleisesti sovellettavan toimen antamiseen.

Koska muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annettua asetusta N:o 432/2012 on pidettävä yleisesti sovellettavana toimena, perusoikeuskirjan 41 artiklaa ei voida soveltaa.

(ks. 97–99 kohta)

12.    Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1–3 kohdassa, jotka olivat oikeudellinen perusta muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetun asetuksen N:o 432/2012 antamiselle, ei säädetä, että komission pitäisi sallittujen väitteiden luettelon hyväksymismenettelyssä kuulla asianomaisen alan tuottajia ja muita, joita asia koskee. Asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 2 kohdasta nimittäin ilmenee, että ainoastaan jäsenvaltioilla oli oikeus toimittaa komissiolle kansallisia terveysväitteitä koskevia luetteloita, joiden pohjalta sallittujen väitteiden luettelo laaditaan. Näin ollen kantaja ei voi edukseen vedota siihen, että komissio olisi loukannut sille asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1–3 kohdan perusteella kuuluvaa oikeutta tulla kuulluksi siltä osin kuin kyse oli päätöksestä hyväksyä sallittujen väitteiden luettelo useassa vaiheessa.

(ks. 100 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 105 ja 110 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 113 kohta)

15.    Kun elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 17 perustelukappaletta ja 5 ja 6 artiklaa luetaan yhdessä, ilmenee, että mainitussa asetuksessa edellytetään yhtäältä, että unionin alueella voidaan käyttää ainoastaan tieteellisesti perusteltuja terveysväitteitä, ja toisaalta, että tällaiset väitteet voidaan hyväksyä ainoastaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen yhdenmukaistetun ja tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti tekemän arvioinnin perusteella. Sanottua sovelletaan myös asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettuun hyväksymismenettelyyn, jossa komissio ei voi pyytää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellistä arviointia, joka on vähemmän vaativa kuin asetuksen 13 artiklan 5 kohdan ja 14 artiklan alaan kuuluviin väitteisiin sovellettava arviointi. Tästä on todettava, että missään edellä mainituista säännöksistä ei säädetä toteutettavan tieteellisen arvioinnin osalta erilaisia edellytyksiä eri terveysväitteiden osalta sen perusteella, mitä säännöstä kuhunkin väitteeseen sovelletaan.

Lisäksi erityisosaamisen, avoimuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin perustuvien tieteellisten lausuntojen nojalla suoritettava mahdollisimman kattava tieteellinen riskinarviointi on tärkeä menettelyllinen tae, jolla pyritään varmistamaan toimenpiteiden tieteellinen objektiivisuus ja estämään mielivaltaisten toimenpiteiden toteuttaminen.

(ks. 129 ja 130 kohta)

16.    Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetussa asetuksessa N:o 1924/2006 tai elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetussa asetuksessa N:o 178/2002 ei aseteta komissiolle eikä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle minkäänlaista velvollisuutta antaa ennen asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun arviointimenettelyn aloittamista erityisiä tieteellisiä suuntaviivoja liittyen siihen tapaan, jolla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen aikoo arvioida väitteiden hyväksyntää koskevia hakemuksia. Se seikka, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on sittemmin antanut tällaisia suuntaviivoja ensimmäisistä suorittamistaan arvioinneista saamiensa kokemusten perusteella, ei voi osoittaa, että oikeusvarmuutta olisi loukattu. Päinvastoin on katsottava, että mainittujen suuntaviivojen antamisella tehostetaan oikeusturvaa erityisesti niihin, joita asia koskee, nähden.

(ks. 149 kohta)

17.    Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetulla asetuksella N:o 178/2002 ja erityisesti sen 30 artiklalla perustetusta järjestelmästä seuraa, että kyseinen asetus on tieteellisten lausuntojen antamismenettelyä koskevien vaatimusten osalta täydentävää lainsäädäntöä suhteessa elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annettuun asetukseen N:o 1924/2006 ja että sitä ei voida soveltaa sikäli kuin mainitun asetuksen kaltaiseen unionin lainsäädäntöön sisältyy terveysväitteiden hyväksymistä koskevia erityissäännöksiä.

Koska asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen voi suorittaa yhdenmukaistetun tieteellisen arvioinnin jäsenvaltioiden tämän asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamista terveysväitteiden luetteloista, on tältä osin katsottava, ettei asetuksen N:o 178/2002 30 artiklan 4 kohtaa sovelleta siltä osin kuin on kyse muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien terveysväitteiden arvioinnista eikä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen siten tarvitse aloittaa keskusteluja kansallisten viranomaisten kanssa eikä julkaista toteutettujen arviointien yhteydessä tällaisiin käytyihin keskusteluihin liittyviä asiakirjoja.

(ks. 160 ja 161 kohta)

18.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 162 kohta)

19.    SEUT 277 artiklassa määrätty mahdollisuus vedota yleisesti sovellettavan toimen lainvastaisuuteen ei muodosta itsenäistä kanneoikeutta vaan se voidaan esittää ainoastaan liitännäisvaatimuksena, mikä merkitsee sitä, että jos pääkanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty, myös lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta. SEUT 277 artiklan nojalla pääasiassa liitännäisenä muun toimen riitauttamisen yhteydessä esitetty lainvastaisuusväite voidaan lisäksi ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos riidanalaisella toimella on yhteys normiin, jonka väitettyyn lainvastaisuuteen vedotaan. Koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa jollekin asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa yleisluontoisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen hyväksi, lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi. Tästä seuraa, että yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on sovellettava suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevassa asiassa.

Tällaisen yhteyden olemassaolo on tältä osin johdettavissa muun muassa siitä toteamuksesta, että pääasiassa riidanalaisena oleva toimi perustuu olennaisesti sen toimen säännökseen, jonka laillisuus on riitautettu.

(ks. 169, 170 ja 172 kohta)

20.    SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Sen ratkaisemiseksi, onko tietyllä toimella tai päätöksellä tällaisia vaikutuksia, on tutkittava sen aineellista sisältöä. Silloin, kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, kannekelpoisia toimia ovat lähtökohtaisesti yleensä ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia.

Komission julkaisemaa luetteloa terveysväitteistä, joita voidaan edelleen käyttää asetuksen N:o 1924/2006 28 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetyn siirtymäjärjestelyn mukaisesti ja joiden käsittely on edelleen kesken odotettaessa, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi ne tai komissio tutkii ne, ei ole pidettävä kannekelpoisena toimena. Sellaisen luettelon hyväksymistä, jonka ainoana tarkoituksena on luetteloida terveysväitteet, joiden käsittely on edelleen kesken ja joihin komissio ei ole ottanut lopullisesti kantaa, voidaan pitää ainoastaan menettelyn kuluessa toteutettuna toimenpiteenä, jonka tarkoituksena on valmistella kunkin väitteen ottamista sallittujen väitteiden luetteloon tai päinvastoin sen ulkopuolelle jättämistä, mitä puolestaan on pidettävä lopullisena päätöksenä.

(ks. 201–203 kohta)

21.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 206 ja 207 kohta)

22.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 209 kohta)