Kanne 18.2.2009 - Pilkington Group ym. v. komissio

(Asia T-72/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Pilkington Group Ltd (St Helens, Yhdistynyt kuningaskunta), Pilkington Automotive Ltd (Lathom, Yhdistynyt kuningaskunta), Pilkington Automotive Deutschland GmbH (Witten, Saksa), Pilkington Holding GmbH (Gelsenkirchen, Saksa) ja Pilkington Italia SpA (San Salvo, Italia) (edustajat: solicitor J. Scott, solicitor S. Wisking ja solicitor K. Fountoukakos-Kyriakakos)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Päätöksen 1 artiklan c kohta on kumottava, tai vaihtoehtoisesti 1 artiklan c kohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että Pilkington rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ennen vuoden 1999 tammikuuta

Päätöksen 2 artiklan c kohta on kumottava ja/tai sakkoa on huomattavasti alennettava, ja

komissio on velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteellaan EY 230 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan osittain komission 12.11.2008 tekemän päätöksen K(2008) 6815 (asia COMP/39.125 - Autolasi) sekä kumoamaan erityisesti päätöksen 1 artiklan c kohdan, jossa todetaan, että kantajat rikkoivat EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, koska ne osallistuivat ajalla 10.3.1998-3.9.2002 yhteisiin sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin autolasialalla ETA-alueella, tai vaihtoehtoisesti ne vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan c kohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että kantajat ovat rikkoneet EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ennen vuoden 1999 tammikuuta. Kantajat vaativat täten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta lisäksi kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan c kohdan, jossa määrätään kantajille yhteisvastuullisesti 370 miljoonan euron sakko, ja/tai alentamaan huomattavasti tätä sakkoa.

Kantajat esittävät kanteensa tueksi 11 kanneperustetta, joista kolme koskee vakavia virheitä päätöksessä tehdyssä, kilpailusääntöjen vastaista menettelyä koskevassa tosiseikkojen luonnehdinnassa, joista seitsemän koskee virheitä sakon määräämisessä ja joista viimeinen liittyy siihen, että tapauksen olosuhteiden väitetään kokonaisuudessaan oikeuttavan yhteisöjen tuomioistuimen käyttämään sillä olevaa täyttä harkintavaltaa, jotta sakkoa voidaan huomattavasti alentaa.

Kantajat väittävät ensimmäiseksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003¹, kun se arvioi virheellisesti kilpailusääntöjen vastaisten menettelyjen luonteen ja näin ollen antoi liikaa merkitystä niiden vakavuudelle. Kantajat väittävät erityisesti, että komissio arvioi merkittävässä määrin virheellisesti kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn, koska menettelyssä ei ollut kyse ennalta määrättyjen ehtojen mukaisesta täysivaltaisesta yhteistoimintajärjestelystä eikä se perustunut mihinkään markkinoiden laajuiseen tavoitteeseen.

Kantajat väittävät toiseksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003, kun se arvioi virheellisesti kantajien toteuttamien kilpailusääntöjen vastaisten menettelyjen keston ja erityisesti kun se totesi, että kantajat osallistuivat 10.3.1998 lukien yksittäiseen jatkuvaan rikkomiseen.

Kantajat väittävät kolmanneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003, kun se arvioi virheellisesti kantajien yksittäisten asemien laajuuden kilpailusääntöjen vastaisissa menettelyissä ja antoi tälle laajuudelle oleellisesti liikaa merkitystä.

Kantajat väittävät neljänneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja², kun se määräsi sakon, joka on ilmeisen kohtuuton, kun otetaan huomioon päätöksessä kuvaillun menettelyn kokonaisvaltainen luonne, ja erityisesti kun se arvioi sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 19-23 kohdan nojalla sakon laskennassa käytettäväksi merkityksellisen myynnin vakavuuden prosentiksi 16 prosenttia.

Kantajat väittävät viidenneksi, että edellä lyhyesti esitetyssä toisessa kanneperusteessa kuvaillun virheen seurauksena komissio rikkoi lisäksi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, kun se käytti kantajille määrätyn sakon perusmäärän laskennassa kerrointa 4,5 vuoden osalta.

Kantajat väittävät kuudenneksi, että komissio rikkoi lisäksi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, kun se ei ottanut huomioon kantajia koskevia merkityksellisiä lieventäviä olosuhteita, kun se määräsi kantajille asetetun sakon.

Kantajat väittävät seitsemänneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai EY 253 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003 ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, kun se ei käyttänyt asianmukaisia merkityksellisiä myyntimääriä kantajille määrätyn sakon laskemiseksi.

Kantajat väittävät kahdeksanneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003 ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, kun se määräsi kantajille sakon, joka on edellä lyhyesti esitetyissä muissa kanneperusteissa esitetyistä väitteistä riippumatta ilmeisen suhteeton, kun otetaan huomioon tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan.

Kantajat väittävät yhdeksänneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta (EY) N:o 1/2003 ja/tai sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, koska kantajille määrätty sakko on selvästi kohtuuton, kun otetaan huomion yhteisön oikeudessa komissiolle asetettu velvollisuus kohdella asianosaisia yhdenvertaisesti, kun se määrää sakkoja asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan nojalla.

Kantajat väittävät kymmenenneksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivojen 32 kohtaa, kun se määräsi kantajille sakon, joka ylittää edellä mainituissa säännöksissä asetetun rajan.

Kantajat väittävät yhdenneksitoista, että niille asetettu sakko on joka tapauksessa ilmeisen suhteeton, kohtuuton ja epäasianmukainen, ja ne väittävät täten, että yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi käyttää EY 229 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklan nojalla sillä olevaa täyttä harkintavaltaa sakon tason tarkistamiseksi ja tässä yhteydessä alentaa huomattavasti sakkoa.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

² - Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).