Asia T-119/06

Usha Martin Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Polkumyynti – Muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonti – Sitoumuksen rikkominen – Suhteellisuusperiaate – Asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Suhteellisuus – Lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönotosta annettu asetus

(EY 5 artiklan kolmas kohta; neuvoston asetus N:o 384/96)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Hintasitoumus – Sitoumus, joka koskee kertomusten ja sitoumuslaskujen toimittamista – Sitoumus, jota elinkeinonharjoittaja rikkoo

(EY 5 artiklan kolmas kohta; neuvoston asetus N:o 384/96)

1.      EY 5 artiklan kolmanteen kohtaan kirjatun suhteellisuusperiaatteen mukaan yhteisön säännöstön lainmukaisuuden edellytyksenä on, että säännöstössä käyttöön otetuilla keinoilla voidaan toteuttaa kyseisellä säännöstöllä lainmukaisesti tavoitellut tavoitteet ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, koska silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava.

Kun kyse on yhteisen kauppapolitiikan kaltaisesta alasta, jolla yhteisön lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, joka perustuu siihen, että sille on perustamissopimuksessa annettu poliittisluonteisia tehtäviä, toteutettu toimenpide voidaan kuitenkin katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton niiden päämäärien saavuttamiseen, joita toimivaltaisen toimielimen on tavoiteltava. Yhteisön lainsäätäjällä tällä alalla oleva laaja harkintavalta vastaa sitä laajaa harkintavaltaa, joka vakiintuneessa oikeuskäytännössä myönnetään yhteisöjen toimielimille niiden ryhtyessä perusasetusten nojalla polkumyynnin vastaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin.

Tästä seuraa, että sen valvonnan, jota tuomioistuin harjoittaa polkumyynnin vastaisten suojatoimenpiteiden alalla, on rajoituttava koskemaan sitä, ovatko yhteisön lainsäätäjän antamat säännökset ilmeisen soveltumattomia tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(ks. 44–47 kohta)

2.      Peruuttaessaan sitoumusta koskeva hyväksyntänsä siksi, että kyseinen viejä on laiminlyönyt velvollisuutensa toimittaa neljännesvuosittainen kertomus asianomaisen tuotteen myynneistä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, ja laatia sitoumuslasku tuotteista, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, komissio ei ole loukannut suhteellisuusperiaatetta. Sitoumuksen rikkominen ja valvontaa koskevan yhteistyövelvollisuuden laiminlyönti riittää näet antamaan komissiolle oikeuden peruuttaa sitoumusta koskeva hyväksyntänsä ja ottamaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli sitoumukseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vahvistettujen seikkojen perusteella sillä edellytyksellä, että kyseinen tutkimus on päätetty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaan lopulliseen määritykseen ja että kyseisellä viejällä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan. Sitoumuksen rikkominen sellaisenaan riittää myös siihen, että hyväksyntä peruutetaan. Vaikka suhteellisuusperiaatetta sovelletaan sen arvioimiseen, onko polkumyyntitullien määrä asianmukainen, kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko, sitä ei sitä vastoin sovelleta näiden tullien tosiasiallista käyttöön ottamista koskevaan kysymykseen. Sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen merkitsee kuitenkin sitä, että toimielin määrää lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta viejäyhtiön asianomaiselle tuonnille. Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 8 artiklan 9 kohdan nojalla tästä siis seuraa, että yksilöllisen polkumyyntitullin määrää, joka on määritelty sitoumukseen johtaneessa tutkimuksessa vahvistettujen seikkojen perusteella, sovelletaan yhtiön asianomaiseen tuontiin, ja tämä vastaa näin ollen näiden tullien tosiasiallista käyttöön ottamista. Tästä seuraa, ettei sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen laillisuutta voida riitauttaa sellaisenaan suhteellisuusperiaatteen valossa.

(ks. 51–55 kohta)