Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 11.3.2021 – GM v. Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym.

(asia C-159/21)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Valittaja: GM

Vastapuolet: Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság, Alkotmányvédelmi Hivatal ja Terrorelhárítási Központ

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko menettelydirektiivin1 11 artiklan 2 kohtaa, 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 2 kohtaa, 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sekä 45 artiklan 1 ja 3–5 kohtaa tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artikla huomioon ottaen siten, että mikäli kyseessä on jokin kyseisen direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa luetelluista kansalliseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvasta poikkeustapauksesta, kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa kansalliseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan hylkäävän päätöksen tai suojeluaseman poistamista koskevan päätöksen tehneellä jäsenvaltion viranomaisella ja tietojen luottamuksellisuudesta päättäneellä asiantuntijaviranomaisella on velvollisuus huolehtia siitä, että asianomaiselle turvapaikanhakijalle, pakolaiselle tai toissijaisen suojeluaseman saaneelle ulkomaalaiselle tai hänen lakisääteiselle edustajalleen taataan joka tapauksessa oikeus tutustua tällaisiin syihin perustuvan päätöksen perusteena oleviin luottamuksellisiin tai turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja oikeus käyttää näitä tietoja päätöstä koskevassa menettelyssä siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen vetoaa siihen, että tietojen luovuttaminen on ristiriidassa kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden kanssa?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, miten on ymmärrettävä tällaisen päätöksen perusteena olevien luottamuksellisten syiden osalta niiden ”olennainen sisältö” menettelydirektiivin 23 artiklan 1 kohtaa ja 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa, perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla huomioon ottaen?

Onko määrittelydirektiivin2 14 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 17 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä menettelydirektiivin 45 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3–4 kohtaa ja sen johdanto-osan 49 perustelukappaletta tulkittava siten, että niiden vastaiseksi on katsottava sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman poistaminen tai tällaisen aseman epääminen voidaan tehdä sellaisen päätöksen nojalla, jota ei ole perusteltu ja jossa todetaan yksinomaan kansallisen turvallisuuden vaarantuminen tälle perusteluja esittämättä vain automaattisella viittauksella asiantuntijaviranomaisen ehdottomaan ja velvoittavaan lausuntoon?

Onko menettelydirektiivin johdanto-osan 20 ja 34 perustelukappaletta, 4 artiklaa, 10 artiklan 2 kohtaa, 3 kohdan d alakohtaa ja määrittelydirektiivin 14 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 17 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että niiden vastaiseksi on katsottava sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella tällainen asiantuntijaviranomainen suorittaa aseman poissulkemisperusteiden tutkinnan ja tekee asiaratkaisun menettelyssä, joka ei ole menettelydirektiivin ja määrittelydirektiivin aineellisten ja menettelyllisten säännösten mukainen?

Onko määrittelydirektiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sen vastaiseksi on katsottava sellaiseen olosuhteeseen tai rikokseen perustuva suojelun poissulkeminen, joka oli tiedossa ennen tällaisen aseman tunnustamista koskevan lainvoimaisen tuomion antamista/päätöksen tekemistä mutta jota ei katsottu poissulkemisperusteeksi pakolaisasemaa eikä toissijaista suojelua myönnettäessä?

____________

1 Eräiden kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).

2 Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle, 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).