UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
20 päivänä maaliskuuta 2012
Yhdistetyt asiat T‑441/10 P–T‑443/10 P
Christian Kurrer ym.
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Nimitys – Palkkaluokan määrittäminen – Palvelukseenoton yhteydessä tapahtuvaa palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännöt – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohta – Yhdenvertaisen kohtelun periaate
Aihe: Valitukset, joissa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-126/06, Magazzu vastaan komissio, 8.7.2010 antaman tuomion, asiassa F-130/06, Sotgia vastaan komissio, 8.7.2010 antaman tuomion ja asiassa F-139/06, Kurrer vastaan komissio, 8.7.2010 antaman tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Valitukset hylätään. Christian Kurrer, Salvatore Magazzu ja Stefano Sotgia vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset
(Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 1 kohta; liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)
2. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen turvautuminen implisiittisiin perusteluihin – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)
1. Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohdan nimenomaisten ja selvien säännösten mukaan sekä toiselle ura-alueelle siirtymistä koskevassa kilpailussa että sisäisessä kilpailussa menestyneen hakijan on voitava vaihtaa ura-aluetta, mikä ei yleensä ole mahdollista avoimessa kilpailussa menestymisen perusteella.
Kyseisen säännöksen tiukasti sanamuodon mukainen tulkinta edellyttää juuri sen katsomista, että kyseinen säännös ei koske avoimessa kilpailussa menestyneitä väliaikaisia toimihenkilöitä, sillä tällaisen kilpailun perusteella ei yleensä voida ottaa henkilöä palvelukseen siten, että hän siirtyy toiselle ura-alueelle, ja että sen sanamuoto ei jätä hallinnolle lainkaan harkintavaltaa tulkita ja soveltaa sitä toisin.
Tätä arviointia ei muuta kyseisen säännöksen teleologinen ja asiayhteyttä koskeva tulkinta. Vaikka tämä poikkeuksellinen siirtymäsäännös koskee toiselle ura-alueelle siirtymistä koskevassa kilpailussa tai sisäisessä kilpailussa menestyneitä väliaikaisia toimihenkilöitä, sen tarkoituksena on kannustaa näitä toimihenkilöitä osallistumaan tällaiseen kilpailuun, jotta heidän virkamiehiksi vakinaistamiseensa yhdistyisi siirtyminen toiselle ura-alueelle. Avoin kilpailu on sitä vastoin avoin kaikille, myös unionin toimielinten ulkopuolisille hakijoille, eikä sitä ole näin ollen tarkoitettu palvelukseen ottamisen ja vakinaistamisen yhdistämiseen tällaiseen toiselle ura-alueelle siirtymiseen.
Näissä olosuhteissa ei ole mitään syytä ajatella, että lainsäätäjä olisi halunnut ulottaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun järjestelmän koskemaan väliaikaisia toimihenkilöitä, jotka ovat läpäisseet avoimen kilpailun.
(ks. 46, 48 ja 49 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 176/73, Van Belle v. neuvosto, 5.12.1974 (Kok., s. 1361, 8 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑237/00, Reynolds v. parlamentti, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑385 ja II‑1731, 101 kohta)
2. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun kahta henkilöiden luokkaa, joiden tosiseikkoja koskevissa ja oikeudellisissa tilanteissa ei ole keskeistä eroa, kohdellaan eri tavoin tai kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin. Samassa tilanteessa oleviin toimihenkilöihin on sovellettava samoja sääntöjä, ja unionin lainsäätäjän on otettava huomioon asianomaisten henkilöiden edellytyksiä tai tilanteita koskevat objektiiviset erot. Lisäksi harkintavallan käyttöä käsittävissä asioissa, kuten laadittaessa siirtymäsääntöjä sen varmistamiseksi, että siirtyminen vanhasta henkilöstösääntöjen järjestelmästä uuteen tapahtuu oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun kyseinen toimielin ryhtyy sattumanvaraiseen tai selvästi epäasianmukaiseen erotteluun, kun otetaan huomioon kyseessä olevan lainsäädännön tarkoitus.
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen valvonta koskee oikeuskysymystä, mikä merkitsee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen tarkistamaan kyseessä olevien erilaisten tapausten rinnastettavuuden. Kyseisten tapausten rinnastettavuuden asianmukaiseksi arvioimiseksi on otettava huomioon asiaa koskevan lainsäädännön tavoitteet.
Väliaikaiset toimihenkilöt, jotka ovat läpäisseet sellaisten virkojen täyttämiseksi järjestetyn kilpailun, jotka kuuluvat samaan ura-alueeseen kuin jolla nämä toimihenkilöt jo ovat, eivät ole samassa tilanteessa kuin hakijat, jotka ovat läpäisseet sellaisen kilpailun, jonka tarkoituksena on mahdollistaa siirtyminen ylemmälle ura-alueelle ja siten näiden hakijoiden ratkaiseva eteneminen urallaan. Se, että lainsäätäjä on henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 5 artiklan 4 kohdan säätäessään huolehtinut siitä, että nämä viimeksi mainitut toimihenkilöt voidaan poikkeuksellisesti nimittää koeajalla oleviksi virkamiehiksi siihen palkkaluokkaan, johon he entisellä ura-alueellaan kuuluivat, ei johda – kun otetaan huomioon lainsäätäjän tarkoitus – sattumanvaraiseen tai selvästi epäasianmukaiseen erotteluun suhteessa sellaisiin väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka on avoimen kilpailun kautta nimitetty virkamiehiksi sillä ura-alueella, jolle he jo kuuluivat.
(ks. 54–56 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑227/04 P, Lindorfer v. neuvosto, 11.9.2007 (Kok., s. I‑6767, 64 kohta); asia C‑127/07, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., 16.12.2008 (Kok., s. I‑9895, 26 kohta)
Unionin tuomioistuin: asia C‑176/09, Luxemburg v. parlamentti ja neuvosto, 12.5.2011 (Kok,. s. I‑3727, 32 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑359/07 P–T‑361/07 P, komissio v. Bertolete ym., 20.2.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑5 ja II‑B‑1‑21, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, 39, 43 kohta ja sitä seuraavat kohdat
3. Virkamiestuomioistuimen velvollisuus Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla perustella tuomiot ei merkitse sitä, että tämän tuomioistuimen tulisi esittää selvitys, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet on toteutettu, ja muutoksenhakutuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa. Tätä velvollisuutta ei voida tulkita siten, että virkamiestuomioistuimen olisi vastattava yksityiskohtaisesti jokaiseen kantajan esittämään väitteeseen, varsinkaan silloin, kun kyseessä oleva väite ei ole riittävän selvä ja täsmällinen ja kun sen tueksi ei ole esitetty riittäviä todisteita.
(ks. 72 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑150/09 P, Iride ja Iride Energia v. komissio, 21.1.2010, 42 kohta
Unionin tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑201/09 P ja C‑216/09 P, ArcelorMittal Luxemburg v. komissio ja komissio v. ArcelorMittal Luxemburg ym., 29.3.2011 (Kok., s. I‑2239, 78 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/07 P, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑35 ja II‑B‑1‑197, 34 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑248/08 P, Doktor v. neuvosto, 2.3.2010, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen