EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

20 päivänä maaliskuuta 2014

Asia F‑44/13

Françoise Michel

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamies – Vahingonkorvauskanne – Palkkaus – Kolmanteen maahan määrääminen – Elinolokorvaus – Korvauksen laskeminen – Perhe-eläkkeeseen kohdistuvan veron virheellinen huomioon ottaminen – Nimittävän viranomaisen virhe – Vaatimus aiheutuneen vahingon korvaamisesta – Palkkalaskelmien lopullisuus – Vanhentumisaika, johon voidaan vedota virkamiestä vastaan – Henkilöstösääntöjen 85 artikla – Soveltamatta jättäminen – Työjärjestyksen 76 artikla – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat 

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Françoise Michel vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 25.1.2013 tehdyn Euroopan komission nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla tämä viranomainen hyväksyi vain osittain hänen valituksensa kieltäytymällä vaatimuksen viivästymisen perusteella korvaamasta kokonaan hänelle maksettavaa elinolokorvausta koskevaan laskuvirheeseen lähes kymmeneltä vuodelta liittyvää vahinkoa.

Ratkaisu:      Kanne jätetään osittain tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja hylätään osittain perusteettomana. Françoise Michel vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kanneperusteet – Nimittävän viranomaisen päätöksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, lainvastaisuus – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräaikojen ehdottomuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Palkkaukseen sovellettavien sääntöjen ymmärtämisvaikeuksiin vetoaminen vaatimuksen viivästymisen perusteena – Seikka, jota ei voida hyväksyä – Hakijan vaatimaa laskelmaa käyttäen hallinnon harkinnanvaraisesti suorittama korvaus – Perusteettoman edun palauttamista koskevan määräajan sovellettavuus – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Henkilöstösääntöjen 85 artiklan toinen kohta ja 90 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Palkkaus – Oikeus viivästyskorkoon – Edellytykset

1.      Virkamies tai toimihenkilö, joka on jättänyt riitauttamatta hänelle vastaisia toimia tekemällä ajoissa valituksen ja nostamalla sittemmin kumoamiskanteen, ei voi korjata tätä laiminlyöntiä ja saada siten uusia kanteen nostamisen määräaikoja nostamalla myöhemmin vahingonkorvauskanteen, jonka tarkoituksena on selvästi saada aikaan sama taloudellinen lopputulos kuin näistä toimista ajoissa nostetulla kumoamiskanteella olisi ollut.

(ks. 45 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑20/92, Moat v. komissio, 13.7.1993, 46 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑12/11, Hecq v. komissio, 28.9.2011, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Valituksen tekemisen ja kanteen nostamisen määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), eivätkä asianosaiset ja tuomioistuin voi määrätä niistä, ja niillä pyritään turvaamaan unionin toimielimissä oikeusvarmuus, joka on välttämätön unionin toimielinten moitteettomalle toiminnalle, välttämällä se, että unionin toimenpiteet, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi rajoittamattomaksi ajaksi, sekä välttämään kaikkea syrjintää tai mielivaltaista kohtelua oikeudenkäytössä. Mahdollisuus esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei anna virkamiehelle oikeutta jättää noudattamatta hallinnollisen valituksen esittämistä ja kanteen nostamista koskevia henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja kyseenalaistamalla epäsuorasti tällaisella myöhemmällä vaatimuksella aikaisemman päätöksen, jota ei ollut riitautettu määräajassa.

Koska kyseiset määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, sen seurauksena, että toimielin suostuu tutkimaan aineellisesti osittain myöhässä tehdyn valituksen, joka olisi siis jätettävä tutkimatta, ei voida poiketa ehdottomien määräaikojen järjestelmästä.

(ks. 46 ja 68 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 232/85, Becker v. komissio, 13.11.1986, 8 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑7/94, Adriaenssens ym. v. komissio, 29.1.1997, 27 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T‑181/97, Meyer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 24.3.1998, 31 kohta ja asia T‑414/06 P, Combescot v. komissio, 5.3.2008, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Virkamies ei voi perustella palkkansa veron laskentaperustasta esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen viivästymistä vetoamalla laskentatavan yksilöimistä ja ymmärtämistä koskeviin vaikeuksiin. Jokaisen tavanomaista huolellisuutta noudattavan virkamiehen oletetaan tuntevan henkilöstösäännöt ja erityisesti palkkaustaan koskevat säännöt.

Se, että nimittävä viranomainen on päättänyt täysin harkinnanvaraisesti suorittaa taannehtivasti asianomaiselle oikean laskelman mukaisen korvauksen, jonka myöntämisedellytykset asianomainen täytti ja joka oli aikaisemmin laskettu ottamalla huomioon riidanalainen veron laskentaperusta, ei anna asianomaiselle oikeutta vedota soveltuvin osin henkilöstösääntöjen 85 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuun viiden vuoden määräaikaan. Toimielin ei missään tapauksessa tee virkavirhettä, jos se ei kiinnitä virkamiehen huomiota etuuden laskentatapoihin. Toimielimen, jonka tehtävänä on varmistaa tuhansien eri palkkojen ja lisien maksaminen virkamiehilleen ja toimihenkilöilleen, tilannetta ei voida verrata sellaisen virkamiehen tilanteeseen, jolla on henkilökohtainen intressi hänelle kuukausittain suoritettujen maksujen tarkistamiseen.

(ks. 52–54 ja 69–73 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 44/74, 46/74 ja 49/74, Acton ym. v. komissio, 18.3.1975, 29 kohta ja yhdistetyt asiat 176/86 ja 177/86, Houyoux ja Guery v. komissio, 27.10.1987, 9 ja 14–16 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑107/92, White v. komissio, 10.2.1994, 47 kohta; asia T‑205/01, Ronsse v. komissio, 5.11.2002, 52 kohta ja asia T‑324/04, F v. komissio, 16.5.2007, 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑128/12, CR v. parlamentti, 12.3.2014, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Kun hallinnon virhe henkilöstösääntöjen säännöksen soveltamisessa tehdään sellaisten yleisten virheiden ja oikaisujen rajoissa, joita voi tapahtua kuukausipalkkojen laskemisessa joko asianomaisen virkamiehen eduksi tai päinvastoin hänen vahingokseen, on normaalia, että kun nämä virheet korjataan heti, kun ne on havaittu, virkamieheltä tai hallinnolta ei vaadita viivästyskorkoa, koska nimittävän viranomaisen vakavia virheitä koskevia poikkeustapauksia lukuun ottamatta valituksen tai kanteen seurauksena tehdyt oikaisut eivät poikkea yleisistä oikaisuista.

Joka tapauksessa viivästyskoron maksaminen summasta, jonka toimielin aikoo korvata harkinnanvaraisesti, on ajateltavissa ainoastaan, jos pääsaatava on summan osalta selvä tai ainakin määritettävissä toteen näytettyjen objektiivisten seikkojen perusteella ja jos hallinto on tämän jälkeen perusteetta viivytellyt kyseisen summan maksamisessa.

(ks. 80 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 106/76, Gelders-Deboeck v. komissio, 13.10.1977, 26–29 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑361/94, Weir v. komissio, 12.3.1996, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen