Asia C‑87/12

Kreshnik Ymeraga ym.

vastaan

Ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration

(Cour administrativen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Kolmansien maiden sellaisten kansalaisten oleskeluoikeus, jotka ovat unionin kansalaisen, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, perheenjäseniä – Perusoikeudet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 8.5.2013

1.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan – Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmansien valtioiden kansalaisia – Edellytys – Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen – Direktiiviä 2003/86 ei sovelleta unionin kansalaisen perheenjäseniin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohta ja 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2003/86 3 artiklan 3 kohta)

2.        Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – Unionin kansalainen, joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen – Soveltamisalaan kuulumisen edellytys – Sellaisten toimenpiteiden soveltaminen, joiden vaikutuksesta unionin kansalainen ei tosiasiassa voi käyttää pääosaa unionin kansalaisen asemaan perustuvista oikeuksista – Arviointiperuste – Toimenpiteet, joiden vaikutuksesta unionin kansalainen joutuu lähtemään unionin alueelta – Oleskeluoikeuden epääminen hänen perheenjäseniltään, jotka ovat kolmansien valtioiden kansalaisia – Seikka, joka ei riitä sen osoittamiseen, ettei unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää pääosaa mainituista oikeuksista

(SEUT 20 ja SEUT 21 artikla)

3.        Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen – Oleskeluoikeuden epääminen unionin kansalaisen perheenjäseniltä, jotka ovat kolmansien valtioiden kansalaisia – Tilanne, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan – Arviointi Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta – Kansalliselle tuomioistuimelle kuuluva arviointi

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta)

1.        Oikeudesta perheenyhdistämiseen annettua direktiiviä 2003/86 ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annettua direktiiviä 2004/38 ei ole sovellettava kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat oleskeluoikeutta muuttaakseen sellaisen unionin kansalaisen luokse, joka on heidän perheenjäsenensä, joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaisena ja joka on aina oleskellut unionin kansalaisena jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

(ks. 33 kohta)

2.        SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio epää kolmannen maan kansalaiselta oleskelun alueellaan, kun tämä kansalainen haluaa oleskella siellä sellaisen perheenjäsenensä kanssa, joka on Euroopan unionin kansalainen, joka asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, ja joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaisena, kunhan tällainen epääminen ei merkitse sitä, ettei asianomainen unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen aseman perusteella.

Tässä yhteydessä pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltion kansalaiselle voisi taloudellisista syistä tai perheen yhtenäisyyden säilyttämiseen unionin alueella liittyvistä syistä olla suotavaa, että hänen perheenjäsenensä, jotka eivät ole jäsenvaltion kansalaisia, voivat oleskella hänen kanssaan unionin alueella, ei sinänsä voida katsoa, että unionin kansalaisen olisi pakko lähteä unionin alueelta, jos tällaista oikeutta ei myönnetä.

(ks. 38 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)

3.        Kun unionin kansalaisen perheenjäsenten, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, tilannetta ei säännellä Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetussa direktiivissä 2004/38 eikä myöskään oikeudesta perheenyhdistämiseen annetussa direktiivissä 2003/86 ja kun siitä, että jäsenvaltio epää oleskeluoikeuden unionin kyseisen kansalaisen perheenjäseniltä, ei seuraisi, ettei viimeksi mainittu tosiasiassa voisi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen aseman perusteella, tällainen epääminen ei ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, joten kyseisen epäämisen yhdenmukaisuutta perusoikeuksien kanssa ei voida tutkia perusoikeuskirjassa annettujen oikeuksien kannalta.

Tällaisella toteamuksella ei oteta ennalta kantaa siihen, onko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, jonka sopimuspuolia kaikki jäsenvaltiot ovat, määräysten valossa toteutettavan tutkinnan perusteella niin, ettei oleskeluoikeutta voida evätä pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevilta kolmansien maiden kansalaisilta.

(ks. 42–44 kohta)