UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

14 päivänä kesäkuuta 2023 (*)

[30.11.2023 annetulla määräyksellä oikaistu teksti]

Julkiset palveluhankinnat – Tarjouskilpailumenettely – Kielikoulutuspalvelujen tarjoaminen unionin toimielimille, elimille ja virastoille – Tarjoajan sijoittaminen etusijajärjestykseen – Perusteluvelvollisuus – Hyperlinkin välityksellä saatavilla olevat tarjouksen osat – Ilmeiset arviointivirheet – Harkintavallan väärinkäyttö

Asiassa T‑376/21,

Instituto Cervantes, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajanaan asianajaja E. van Nuffel d’Heynsbroeck,

kantajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään I. Herranz Elizalde,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehenään M. Ilkova,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Schalin sekä tuomarit I. Nõmm ja D. Kukovec (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 13.12.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja, Instituto Cervantes, vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan, että Euroopan komissio kumoaa 19.4.2021 tekemänsä päätöksen tehdä sopimus puitesopimusten tekemistä Euroopan unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta koskevan hankinnan (HR/2020/OP/0014) erästä 3 (espanjan kieli) ensisijaisesti CLL Centre de Langues-Allingua ‑ryhmittymän kanssa (jäljempänä CLL-ryhmittymä) ja toissijaisesti kantajan kanssa (jäljempänä riidanalainen päätös).

 Asian tausta

2        Komissio julkaisi 20.11.2020 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL 2020/S, 227-555213) julkaistulla hankintailmoituksella avoimen menettelyn mukaisesti tarjouspyynnön HR/2020/OP/0014, jonka otsikko on ”Kielikoulutusta koskevat puitesopimukset Euroopan unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja varten”. Hankinta jakautui kahdeksaan erään, joista erän 3 otsikko on ”Espanjan kielen opetus (ES)”.

3        Riidanalaista tarjouspyyntöä koskevassa tarjouseritelmässä vahvistettiin, että hankintaviranomainen valitsee sopimuspuolen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella hankintasopimuksen tekoperusteiden ollessa hinta (painotus 30 prosenttia) ja laatu (kokonaispainotus 70 prosenttia).

4        Laatua koskeva sopimuksentekoperuste koostui kahdesta perusteesta eli perusteesta 1, jonka otsikko on ”Tarjottujen kurssien laatu”, ja perusteesta 2, jonka otsikko on ”Laadunvalvonta ja työskentelyn seuranta”. Tarjouseritelmässä määrättiin erityisesti, että laadun kokonaispisteiden enimmäismäärä oli 100 pistettä.

5        Kyseiset kaksi perustetta jakautuivat kumpikin kolmeen alaperusteeseen, jotka nekin oli painotettu, seuraavasti:

Peruste nro 1: Tarjottujen kurssien laatu (70 pistettä)	Peruste nro 2: Laadunvalvonta ja työskentelyn seuranta (30 pistettä)
Alaperuste 1.1: Sisältö (30 pistettä) Alaperuste 1.2: Opetus (30 pistettä) Alaperuste 1.3: Verkkoalustat (10 pistettä)	Alaperuste 2.1: Henkilöstön valintamenetelmä (6 pistettä) Alaperuste 2.2: Laadunvalvonta (15 pistettä) Alaperuste 2.3: Menettelyn hallinnointi (9 pistettä)

6        Tarjouseritelmässä määrättiin myös, että tarjousten oli saatava vähintään vähimmäispistemäärä kustakin perusteesta ja alaperusteesta eli 70 prosenttia kyseiselle perusteelle tai alaperusteelle määritellyistä pisteistä. Tarjousten piti siis saada kokonaispistemäärä, joka oli vähintään 70 pistettä 100:sta.

7        Tarjouksen tekemistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta tarjouseritelmässä määrättiin ennen kaikkea, että tarjoukset oli jätettävä eSubmission-sovelluksen kautta.

8        Kuusi tarjoajaa, joihin kantaja kuuluu, jätti tarjouksen erästä 3.

9        Tarjousten arviointikertomus laadittiin 10.3.2021 unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 168 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Erää 3 varten esitetyt sopimuskumppanit olivat CLL-ryhmittymä etusijajärjestyksessä ensisijaisena sopimuskumppanina ja kantaja etusijajärjestyksessä toissijaisena sopimuskumppanina.

10      Tarjouseritelmästä ilmenee, että tarjoukset asetetaan parhaan hinta-laatusuhteen mukaiseen järjestykseen.

11      Tarjouspyyntöasiakirjojen mukaisesti sopimus tehdään kahden parhaaksi arvioidun tarjouksen perusteella, jotka ensinnäkin täyttävät hankinta-asiakirjoissa täsmennetyt vähimmäisvaatimukset ja ovat hankintamenettelyyn osallistumiseen kelpoisten tarjoajien tekemiä, jotka toiseksi eivät ole poissulkemistilanteessa ja jotka kolmanneksi täyttävät valintaperusteet. Sijaluku ratkaisee sen, missä järjestyksessä eräkohtaisia sopimuksia tarjotaan tarjoajille puitesopimuksen täytäntöönpanon aikana.

12      Komissio teki riidanalaisen päätöksen 19.4.2021 arviointikomitean, jäljempänä komitea, suositusten perusteella. Komissio siis päätti tehdä sopimuksen puitesopimusten tekemistä Euroopan unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta koskevan hankinnan (HR/2020/OP/0014) erästä 3 (espanjan kieli) ensisijaisesti CLL-ryhmittymän ja toissijaisesti kantajan kanssa.

13      Komissio lähetti samana päivänä kantajalle ilmoituskirjeen, jossa kerrottiin sen tuloksista menettelyn päätteeksi. Kantajalle ilmoitettiin kyseisessä kirjeessä muun muassa, että sen tarjous erästä 3 oli valittu puitesopimuksen tekemistä varten ja että se oli sijoittunut toiseksi laatuarvosanalla 82 pistettä 100:sta, tarjoushinnalla 2 670 560 euroa ja kokonaispistemäärällä 87,40 pistettä 100:sta. Kyseisen kirjeen liitteessä 1 täsmennettiin myös perustelut sen tarjouksen arvioinnille tarjouseritelmässä esitettyjen laatukriteerien perusteella. Lopuksi komissio totesi kirjeessä, että sen päätöksestä oli mahdollista nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että se noudattaa 10 päivän odotusaikaa ennen sopimuksen allekirjoittamista.

14      Saatuaan ilmoituskirjeen kantaja pyysi samana päivänä komissiota kertomaan sille parhaiten sijoittuneen tarjoajan henkilöllisyyden sekä sen tarjouksen ominaisuudet ja edut.

15      Vastauksena tähän pyyntöön komissio ilmoitti kantajalle 26.4.2021 sähköpostiviestillä puitesopimuksen tekemistä varten ensimmäiseksi sijoittuneen tarjoajan henkilöllisyyden sekä laatupistemäärän 94 pistettä 100:sta, tarjouksen hinnan (3 469 020 euroa) ja arvioinnin päätteeksi vahvistetun kokonaispistemäärän 88,89 pistettä 100:sta.

16      Edellä mainituista, 19. ja 26.4.2021 lähetetyistä viesteistä ilmenee, että laatua koskevan sopimuksentekoperusteen alaperusteiden osalta pisteet jakautuivat seuraavasti:

	CLL-ryhmittymä	Instituto Cervantes
Alaperuste 1.1	28 pistettä 30:stä	22 pistettä 30:stä
Alaperuste 1.2	27 pistettä 30:stä	21 pistettä 30:stä
Alaperuste 1.3	10 pistettä 10:stä	10 pistettä 10:stä
Alaperuste 2.1	6 pistettä 6:sta	6 pistettä 6:sta
Alaperuste 2.2	14 pistettä 15:stä	15 pistettä 15:stä
Alaperuste 2.3	9 pistettä 9:stä	8 pistettä 9:stä

17      Vastauksena kantajan 1.5.2021 esittämään pyyntöön, jossa todettiin, että toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdan vaatimusten täyttämiseksi, komissio ilmoitti 10.5.2021 sähköpostitse perustelut sille, miten CLL-ryhmittymän tarjousta oli arvioitu laatukriteerien perusteella. Kyseisen sähköpostiviestin liitteenä oli CLL-ryhmittymän jättämän tarjouksen arviointitaulukko, joka sisälsi komitean kommentit kunkin sopimuksentekoperusteen ja niiden jokaisen alaperusteen osalta sellaisina kuin ne oli esitetty tarjouseritelmässä. Mainitussa sähköpostiviestissä komissio myös sitoutui noudattamaan ennen puitesopimuksen allekirjoittamista uutta kymmenen kalenteripäivän odotusaikaa kyseisen vastauksen lähettämistä seuraavasta päivästä lukien.

18      Komissio esitti 25.5.2021 päivätyssä kirjeessään lisäselvityksiä, joissa viitattiin jo toimitettuihin tietoihin ja selvityksiin, ja ilmoitti, että odotusaika oli tällöin päättynyt.

19      Nyt käsiteltävään oikeusriitaan johtaneessa menettelyssä kantaja toimitti eSubmission-alustalle tiettyjä, tarjouksessaan kuvattua teknistä ehdotusta koskevia asiakirjoja, jotka olivat saatavilla ainoastaan tarjoukseen sisällytettyjen hyperlinkkien välityksellä. Komissio ilmoitti kantajalle 19.4.2021 toimitetussa arviointitaulukossa sekä edellä mainituissa, 10. ja 25.5.2021 päivätyissä sähköpostiviesteissä, että se oli hylännyt kyseiset tarjouksen osat eikä ollut arvioinut niitä, koska ne eivät olleet tarjouseritelmän mukaisia ja koska vaarana oli, että tarjousta voitaisiin muuttaa kyseisten hyperlinkkien välityksellä tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen. Näin ollen komissio katsoi, että ainoastaan mainittujen hyperlinkkien välityksellä saatavilla olleet asiakirjat puuttuivat (jäljempänä asiakirjojen puuttuminen).

20      Komissio allekirjoitti 7.6.2021 puitesopimuksen HR/2020/OP/0014 – erä 3 CLL-ryhmittymän kanssa etusijajärjestyksessä ensimmäisenä sopimuskumppanina. Samana päivänä komissio allekirjoitti puitesopimuksen, jonka viite oli HR/2020/OP/0014 – erä 3, kantajan kanssa etusijajärjestyksessä toissijaisena sopimuskumppanina.

 Asianosaisten vaatimukset

21      Kantaja, jota Espanjan kuningaskunta tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

23      Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2021 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten puuttumisesta sillä perusteella, että se oli nostettu liian myöhään.

24      Komissio väittää, että määräaika kanteen nostamiselle riidanalaisesta päätöksestä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 19.4.2021, päättyi 29.6.2021, mutta kanne nostettiin 2.7.2021.

25      Komissio kiistää kantajan väitteen siitä, ettei tällä ollut vielä riidanalaisen päätöksen ilmoittamisajankohtana riittäviä tietoja voidakseen nostaa kanteen.

26      Tältä osin komissio muistuttaa, että SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettu kanneaika kuuluu ehdottomiin prosessinedellytyksiin, ja sillä varmistetaan niin oikeudellisten tilanteiden selkeys kuin oikeusvarmuus ja estetään mielivaltainen kohtelu oikeudenkäytössä.

27      Tukeutuen 12.9.2013 annettuun määräykseen Ellinika Nafpigeia ja 2. Hoern v. komissio (C‑616/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:884) komissio väittää erityisesti, että oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen väitetty epäselvyys tai perustelujen puuttuminen kuuluu kyseisen toimenpiteen laillisuusvalvonnan alaan eikä kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohdan määrittämisen piiriin. Lisäksi komission mukaan kyseisestä määräyksestä ilmenee, että kanneajan alkamisajankohta on määriteltävä objektiivisesti sen tiedon perusteella, joka on saatu päätöksestä sellaisena kuin se on tehty, ottamatta huomioon subjektiivisia seikkoja, kuten väitteitä päätöksen väitetyistä puutteista.

28      Komissio kiistää näin ollen kantajan väitteen, jonka mukaan muutoksenhakuaika ei voi käynnistyä ennen kuin hankintaviranomainen on selittänyt valintansa syyt objektiivisesti ymmärrettävällä tavalla.

29      Kantaja riitauttaa komission väitteet, jotka se on esittänyt tutkimatta jättämistä koskevan oikeudenkäyntiväitteen yhteydessä, ja vaatii kyseisen väitteen hylkäämistä.

30      Tältä osin on muistettava, että SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.

31      Aluksi on todettava, että oikeuskäytäntö, johon komissio vetoaa kanteen tutkimisen edellytysten puuttumista koskevan väitteen tueksi (ks. edellä 27 kohta), joka koskee valtiontuen takaisinperintää koskevasta komission kirjeestä nostettua kannetta, ei ole tämän asian kannalta merkityksellinen, sillä tarjouskilpailumenettelyjen yhteydessä sovellettavat säännöt noudattavat erilaista logiikkaa kuin valtiontuen takaisinperintää koskevat säännöt.

32      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että tarjouskilpailumenettelyissä SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätty määräaika kanteen nostamiselle päätöksestä, jolla tarjoajan tarjous hylätään, tai – kuten käsiteltävässä asiassa – päätöksestä, jolla tällainen tarjous on asetettu ensimmäistä heikommalle sijalle, alkaa kulua vasta perustellun päätöksen tiedoksiantamisesta edellyttäen, että tarjoaja on esittänyt pyyntönsä perustellun päätöksen saamisesta kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun se on saanut tiedon tarjouksensa hylkäämisestä tai – kuten käsiteltävässä asiassa – tarjouksensa asettamisesta ensimmäiselle sijalle asetettua tarjousta heikommalle sijalle (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2011, Evropaïki Dynamiki v. EIP, T‑461/08, EU:T:2011:494, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      On erityisesti niin, että kanneaika alkaa kulua vasta, kun parhaiten sijoittuneen tarjouksen ominaisuuksista ja eduista on ilmoitettu, sillä ensi vaiheessa annetut tiedot asianomaisen tarjoajan tarjouksen hylkäämisestä eivät sisällä minkäänlaisia tietoja parhaiten sijoittuneesta tarjouksesta (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2015, Direct Way ja Direct Way Worldwide v. Euroopan parlamentti, T‑126/13, EU:T:2015:819, 34–36 kohta ja määräys 15.11.2018, Intercontact Budapest v. CdT, T‑809/17, ei julkaistu, EU:T:2018:794, 19–24 kohta).

34      Voidakseen käyttää tehokkaasti muutoksenhakuoikeuttaan kantaja tarvitsee vähimmäismäärän tietoja, joiden perusteella se voi todeta, onko hankintaviranomaisen tekemä valinta ollut sääntöjen vastainen, tai jos pyynnön seurauksena annetut tiedot ovat edelleen puutteellisia, se voi tehdä perustelujen puutteellisuutta koskevan väitteen (ks. vastaavasti määräys 15.11.2018, Intercontact Budapest v. CdT, T‑809/17, ei julkaistu, EU:T:2018:794, 25 kohta).

35      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 19.4.2021, ainoastaan ilmoitetaan kantajalle sen tarjouksen sijoittumisesta toiseksi, kantajalle annetut pisteet ja siihen liittyvän tarjouksen arviointi (ks. edellä 13 kohta). Riidanalaiseen päätökseen ei sitä vastoin sisälly lainkaan tietoja kantajan tarjouksen edelle sijoittuneesta tarjouksesta eikä perusteluja, joista ilmenisi, mistä syistä kantajan tarjous sai huonomman sijaluvun kuin ensimmäiseksi sijoittunut. Koska riidanalaisessa asiakirjassa ei ilmoiteta parhaiten sijoittuneen tarjouksen ominaisuuksista ja eduista, kanteen nostamisen määräajan kuluminen ei edellä 32 ja 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ole voinut alkaa sen päivämäärästä.

36      Sama koskee 26.4.2021 päivättyä kirjettä, jossa komissio ilmoitti kantajalle ainoastaan tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan nimen ja sen jättämän tarjouksen hinnan, laatukriteerien perusteella saaman pistemäärän ja lopullisen arvosanan.

37      Kuten edellä 11–17 kohdasta ilmenee, kantaja sai vasta 10.5.2021 päivätyssä viestissä tietoja CLL-ryhmittymän tarjouksen ominaisuuksien arvioinnista, jolloin se saattoi käyttää tehokkaasti kanneoikeuttaan. Määräaika alkoi siis kulua 10.5.2021.

38      Siksi on todettava, että koska kanne nostettiin 2.7.2021, se on otettava tutkittavaksi, joten komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

 Asiakysymys

39      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

40      Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja kritisoi komissiota siitä, että se ei ole perustellut riidanalaista päätöstä varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska valitun tarjouksen suhteellisia etuja ei kantajan mukaan ole mahdollista saada tietoon.

41      Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on rikkonut varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohtaa tekemällä ainoastaan tarjousten erillisen vertailun tarjouseritelmään nähden sen sijaan, että se olisi vertaillut niitä myös tekniseltä kannalta.

42      Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen sulkiessaan pois ne tarjouksen osat, jotka olivat saatavilla tarjoukseen sisällytetyn hyperlinkin välityksellä.

43      Kantaja vetoaa tämän jälkeen neljänteen kanneperusteeseen, joka on toissijainen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden. Kyseinen kanneperuste jakautuu kolmeen osaan:

–        ensimmäisessä osassa kantaja vetoaa perustelujen puuttumiseen tarjouksensa yksilöllisen arvioinnin yhteydessä, sillä suurelta osin myönteisten kommenttien ja annetun pistemäärän välinen korrelaatio ei sen mielestä ole ymmärrettävissä, sekä ilmeiseen arviointivirheeseen, koska arvioinnin ja annetun pistemäärän välinen yhteys on epälooginen alaperusteiden 1.1 ja 1.2 yhteydessä

–        toisessa osassa kantaja vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, sillä komissio antoi asiakirjojen puuttumiselle suhteettoman suuren merkityksen

–        kolmannessa osassa kantaja tarkastelee tätä samaa väitetysti suhteetonta vaikutusta avoimuusperiaatteen näkökulmasta ja väittää, että komissio on luonut uuden jälkikäteisarviointia koskevan säännön.

44      Viidennessä ja viimeisessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa julkisia hankintoja koskevan oikeuden perusperiaatteiden (sopimusten kilpailuttaminen mahdollisimman laajasti, avoimuus ja yhdenvertaisuus) sekä varainhoitoasetuksen 160 artiklan ja 167 artiklan 3 kohdan rikkomiseen, sillä komissio teki kaikista eristä sopimuksen saman tarjoajan eli CLL-ryhmittymän kanssa.

45      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin tarkoituksenmukaiseksi tutkia ensimmäisen kanneperusteen yhdessä neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan kanssa siltä osin kuin ne liittyvät perusteluvelvollisuutta koskevaan kysymykseen. Tämän jälkeen käsitellään neljännen kanneperusteen ensimmäistä, toista ja kolmatta osaa sekä lopuksi kolmatta, toista ja viidettä kanneperustetta, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta.

 Ensimmäinen kanneperuste ja neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, jotka koskevat perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

46      Ensimmäisessä kanneperusteessaan ja neljännen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa kantaja kritisoi komissiota siitä, ettei tämä ole toimittanut varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja riittäviä perusteluja, jotka koskevat yhtäältä tarjousten suhteellisten etujen vertailevaa arviointia ja toisaalta kantajan tarjouksen yksilöllistä arviointia. Kantaja keskittyy arviointiperusteeseen 1, ”Tarjottujen kurssien laatu”, ja tarkemmin alaperusteiden 1.1, ”Sisältö”, ja 1.2, ”Opetus”, osalta tehtyihin arviointeihin.

47      Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja kritisoi komissiota ensinnäkin siitä, että ilmoitetuissa perusteluissa ei yksilöidä selvästi CLL-ryhmittymän tarjouksen ominaisuuksia ja etuja, koska yhtäältä CLL-ryhmittymän tarjouksen ja kantajan tarjouksen arvioinnissa tuli esiin ominaisuuksia, jotka ovat olennaisilta osiltaan samanarvoisia tai varsin lähellä toisiaan, jopa samanlaisia tai samankaltaisia tai peräti parempia kantajan tarjouksen osalta, kun taas toisaalta kantajan tarjouksen pisteytys sitä vastoin merkitsee merkittäviä laatueroja.

48      Tältä osin komission esittämissä perusteluissa ei kantajan mukaan osoiteta merkittävää laadullista puutetta arviointiperusteen olennaisen osan suhteen tai laadullisten puutteiden kasautumista siten, että kantajan tarjous olisi voitu perustellusti arvioida tuskin tyydyttäväksi. Samaten se, että komitea jätti tietyt kantajan tarjoukseen sisältyvät asiakirjat arvioimatta sillä perusteella, että ne olivat saatavilla hyperlinkkien välityksellä, ei kantajan mukaan myöskään selitä merkittävää eroa pisteytyksessä, koska kyseistä täsmennystä arviointitaulukossa ei ole pidettävä erottelevana tekijänä ja se koskee vain tarjouksen rajallisia osatekijöitä, nimittäin harjoitusten sisältöä.

49      Siltä osin kuin neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kantaja väittää toiseksi, että kyseessä olevien alaperusteiden yhteydessä annettu erittäin alhainen arvosana ei vaikuta yhtenäiseltä komission tekemän arvioinnin kanssa, joka sellaisenaan on pääosin erittäin myönteinen kunkin osatekijän kohdalla, joista kyseiset alaperusteet muodostuvat. Komission esittämistä perusteluista ei tältä osin ole kantajan mielestä tunnistettavissa sellaista erityistä laadullista puutetta, jolla pisteiden merkittävä vähentäminen olisi perusteltavissa.

50      Kantaja kiistää sen, että asiakirjojen puuttuminen voisi merkitä laadullista puutetta, jolla pisteiden vähentäminen voitaisiin selittää. Se huomauttaa yhtäältä, että alaperusteen 2.3 osalta arvioinnissa mainitaan myös asiakirjojen puuttuminen samanlaisin sanamuodoin kuin alaperusteen 1.1 osalta, mutta että tarjouksen arviointia heikennettiin tämän alaperusteen osalta vain hieman yli kymmenesosalla (8:aan pisteeseen 9:stä). Toisaalta kantaja väittää, että komissio on 1.1 ja 1.2 alaperusteiden yhteydessä pitänyt asiakirjojen puuttumista erityisen merkittävänä puutteena, joka sen mielestä jo yksin oikeuttaa tarjouksen kielteisen arvioinnin, koska komissio ei kantajan mukaan voi selittää asiakirjojen puuttumisen erilaisia vaikutuksia muihin alaperusteisiin eikä muiden heikkojen tai kielteisten seikkojen suhteellista vaikutusta alaperusteiden 1.1 ja 1.2 pisteytykseen.

51      Kantaja väittää tältä osin, että komission tekemä arviointi on jaettu osiin kunkin alaperusteen osalta kuvatun tekijän ja osatekijän osalta. Kantaja väittää erityisesti, että asiakirjojen puuttuminen on vaikuttanut vain yhteen niin alaperusteen 1.1 kuin 1.2 osalta yksilöidyistä osatekijöistä, joten sillä on väitetysti vähäinen vaikutus. Kantaja katsoo, että vaikka alaperusteisiin liittyviä tekijöitä ja niiden osatekijöitä ei painotettaisi, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että niillä voisi olla huomattavan erilainen suhteellinen painoarvo tarjousten arvioinnissa ilman, että tästä olisi ilmoitettu hankinta-asiakirjoissa. Lisäksi kantaja pitää sitä tarjoajien oikeutettujen odotusten pettämisenä. Asiakirjojen puuttumisen vaikutusta ei kantajan mielestä kuitenkaan voida edelleenkään määrittää, koska ei ole mahdollista ymmärtää, onko sillä ollut vaikutusta tarjouksen kaikkiin osiin vai joihinkin niistä.

52      Kantaja väittää lisäksi, että sen tarjous sai alaperusteiden 1.3, 2.1, 2.2 ja 2.3 osalta arviot, jotka sanamuodoiltaan vastasivat tai olivat samankaltaisia kuin alaperusteiden 1.1 ja 1.2 osalta annetut arvioinnit. Sen tarjous sai kuitenkin näiden neljän alaperusteen osalta maksimipistemäärän tai lähes maksimipistemäärän.

53      Espanjan kuningaskunta, joka väliintulijana tukee kantajan vaatimuksia, yhtyy täysin kantajan väitteisiin.

54      Neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan osalta Espanjan kuningaskunta väittää lisäksi, että on mahdotonta tietää, mistä täsmällisistä syistä tietty määrä pisteitä on vähennetty, koska ”tiettyjä asiakirjoja” ei ole arvioitu.

55      Espanjan kuningaskunta alleviivaa sitä, että perustelujen mielivaltaisuuden kätkevä avoimuuden puute merkitsee sitä, että on mahdotonta tietää ensinnäkin, mitä hyperlinkkien kautta saatavilla olevien tarjousasiakirjojen nimenomaisia seikkoja komissio ei ole arvioinut; toiseksi, missä määrin näitä seikkoja ei löydy tehdystä tarjouksesta; ja kolmanneksi, miksi se, että verkkoharjoitusten sisältöön ei ole mahdollista päästä käsiksi, tosiasiassa merkitsee pisteiden menettämistä. Toisin sanoen on mahdotonta tietää, miksi kantajaa rangaistaan vähentämällä alaperusteen 1.1 osalta 8 pistettä vaikkapa 5 tai 12 pisteen sijasta.

56      Komissio kiistää sekä kantajan että Espanjan kuningaskunnan väitteet ja toteaa, että ensimmäinen kanneperuste ja neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

57      Tältä osin on todettava, että kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan lähinnä, ettei ole mahdollista ymmärtää, mitkä ovat ne CLL-ryhmittymän teknisen ehdotuksen nimenomaiset osiot, joiden perusteella sen tarjous arvioitiin kantajan tarjousta paremmaksi.

58      Lisäksi siltä osin kuin neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kantaja väittää, että ei ole mahdollista ymmärtää huomattavan pistevähennyksen ja sen tarjouksen varsin myönteisen arvioinnin välistä yhteyttä eikä varsinkaan sitä, missä määrin asiakirjojen puuttuminen tosiasiassa merkitsee pisteiden menettämistä.

59      Kantaja ja Espanjan kuningaskunta väittävät lisäksi lähinnä, että riittämättömät perustelut ovat esteenä komission tekemän arvion oikeudelliselle valvonnalle.

60      Nyt esillä olevassa asiassa on unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä tutkia, ovatko komission esittämät perustelut riittävät.

61      Aluksi on todettava, että asianosaisten kesken on riidatonta, että arviointitaulukkoihin sisältyy perustelut. Tältä osin on huomattava, että kantaja myöntää vastauskirjelmänsä 11 kohdassa voivansa epäilemättä ymmärtää, että sen tarjous arvioitiin heikommaksi useiden sopimuksentekoperusteiden osalta.

–       Väite, jonka mukaan ei ole mahdollista saada tietää valitun tarjouksen suhteellisia etuja

62      Aluksi on tärkeätä esittää ne oikeuskäytännön periaatteet, jotka koskevat komission perusteluvelvollisuuden laajuutta julkisten palveluhankintojen alalla, ja toiseksi on selvitettävä, onko komissio soveltanut näitä periaatteita asianmukaisesti nyt käsiteltävässä asiassa.

63      Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa, jossa unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, unionin oikeusjärjestyksessä annettujen takeiden noudattamisella hallinnollisissa menettelyissä on erityisen perustavanlaatuinen merkitys. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus perustella päätöksensä riittävästi (tuomio 17.9.2015, Ricoh Belgium v. neuvosto, T‑691/13, ei julkaistu, EU:T:2015:641, 33 kohta ja tuomio 10.2.2021, Sophia Group v. Euroopan parlamentti, T‑578/19, ei julkaistu, EU:T:2021:77, 162 kohta).

64      Sitä vastoin ei voida vaatia, että hankintaviranomainen toimittaa tarjoajalle, jonka tarjousta ei ole valittu, yhtäältä sen tarjouksen hylkäämisperusteiden lisäksi pikkutarkan yhteenvedon siitä, millä tavoin sen tarjouksen jokainen yksityiskohta on otettu huomioon tarjousta arvioitaessa, ja toisaalta valitun tarjouksen ja hylätyn tarjoajan tarjouksen pikkutarkan vertailun valitun tarjouksen ominaisuuksien ja suhteellisten etujen ilmoittamisen yhteydessä (tuomio 3.5.2018, EUIPO v. European Dynamics Luxembourg ym., C‑376/16 P, EU:C:2018:299, 57 kohta; tuomio 14.10.2020, Close ja Cegelec v. Euroopan parlamentti, C‑447/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:826, 37 kohta ja tuomio 6.10.2021, Global Translation Solutions v. komissio, T‑404/20, ei julkaistu, EU:T:2021:654, 126 kohta).

65      Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi 5.3.2019 antamansa tuomion Eurosupport – Fineurop support v. EIGE (T‑450/17, ei julkaistu, EU:T:2019:137) 50 kohdassa, tarjouksen saaman pistemäärän, jonka perusteella se asetetaan paremmuusjärjestykseen, on lähtökohtaisesti kuvastettava arvioijien kommenteissaan toteamia vahvuuksia ja heikkouksia. Hankintaviranomaista ei kuitenkaan voida vaatia osoittamaan sekä heikkouksia että vahvuuksia. Erityisesti 15.10.2013 annetun tuomion European Dynamics Belgium ym. v. EMA (T‑638/11, ei julkaistu, EU:T:2013:530) 49 kohdasta voidaan päätellä, että komission ei välttämättä tarvitse esittää täsmällisiä kielteisiä kommentteja, vaan riittää, että valitsematta jäänyt tarjoaja pystyy ymmärtämään, miksi valittu tarjous on valitsematta jäänyttä parempi.

66      Tämän perusteella unionin tuomioistuinten on voitava tarkistaa tarjouseritelmien ja sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen perustelujen perusteella, mikä suhteellinen painoarvo sopimuksenteon erilaisilla teknisillä perusteilla ja teknisillä alaperusteilla on arvioinnissa eli kokonaispisteiden laskemisessa sekä kullekin näistä perusteista tai alaperusteita annettujen pisteiden vähimmäis- ja enimmäismäärä (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑629/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:617, 21 ja 29 kohta ja tuomio 27.4.2016, European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO, T‑556/11, EU:T:2016:248, 250 kohta).

67      On erityisesti katsottu, että komission on lähtökohtaisesti tehtävä selkoa pisteiden antamisesta alaperusteiden alaosien tasolla silloin, kun eritelmässä määrätään näiden alaosien erityisestä numeerisesta painotuksesta (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑629/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:617, 29 kohta ja tuomio 27.4.2016, European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO, T‑556/11, EU:T:2016:248, 250 kohta).

68      Kantajalle tiedoksi annetuista komitean kommenteista on siten yhtäältä voitava päätellä sen ja valitun tarjoajan toisiinsa verrattuna saamien pisteiden määrä eriteltynä kaikilta kohdin alaperusteittain sekä kunkin alaperusteen painoarvo kokonaisarvioinnissa ja toisaalta saatava kunkin sopimuksentekoperusteen osalta selitys siihen, minkä alaperusteiden perusteella komissio on pitänyt kyseessä olevan valitun tarjoajan tai kantajan tarjousta parhaana (tuomio 4.10.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑629/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:617, 21 ja 29 kohta ja tuomio 27.4.2016, European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO, T‑556/11, EU:T:2016:248, 250 ja 251 kohta).

69      Onkin selvitettävä näiden oikeuskäytännön periaatteiden valossa, onko komissio noudattanut perusteluvelvollisuuttaan tässä asiassa.

70      Ennen arviointitaulukkojen tarkastelua on ensinnäkin tutkittava tarjouseritelmän merkityksellisiä määräyksiä. Puitesopimus koskee tässä asiassa unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta. Perusteen 1, ”Tarjottujen kurssien laatu”, osalta eritelmässä määrätään, että tarjoajan on esitettävä case-tehtävän pohjalta kuvaus hankintaviranomaista varten suunnitellusta vakiokurssista. Laatua arvioidaan laadullisten alaperusteiden perusteella, joita sovelletaan case-tehtävään esitettyyn vastaukseen, joka tarjoajien on toimitettava tarjouksensa mukana.

71      Alaperuste 1.1, ”Sisältö”, käsittää neljä alakohtaa, jotka komitean on otettava huomioon arvioinnissa. Ensimmäinen alakohta, ”A. Tavoitteet”, koskee muun muassa kysymyksiä, jotka liittyvät kurssin aiheena oleviin taitoihin ja siihen, missä määrin tarjotun kurssin tavoitteet liittyvät erityisiin osaamisvaatimuksiin. Toisella alakohdalla, ”B. Kohderyhmä”, pyritään selvittämään, missä määrin tarjottu kurssi vastaa kohderyhmän tarpeita. Kolmannella alakohdalla, ”C. Sisällön jäsentäminen”, tarkoitetaan lähinnä sisällön jakamista hallittaviin osioihin sekä niiden etenemisjärjestyksiä ja sisältöä. Neljäs ja viimeinen alakohta ”D. Oppimateriaalien laatu” tarkoittaa erityisesti sitä, missä määrin oppimateriaalit vastaavat tavoitteita sekä ovat aikuisille suunniteltuja ja virheettömiä. Kuhunkin alakohtaan siis kuuluu joitain osatekijöitä eli tietoja, jotka on otettava huomioon arvioinnissa.

72      Alaperuste 1.2, ”Opetus”, puolestaan sisältää kolme kuvailevaa alakohtaa. Ensimmäisen alakohdan, ”A. Opettajien tehtävä”, tarkoituksena on määrittää opettajien myönteiset ominaisuudet. Toisella alakohdalla, ”B. Arviointi”, tarkoitetaan muun muassa sitä, missä määrin rakentavat kommentit ja jatkuva arviointi ovat osa opetusta. Viimeinen alakohta, ”C. Metodologia” koskee erityisesti sitä, missä määrin opetusmenetelmä on yhteistoiminnallinen ja kommunikatiivinen ja edistääkö se sitoutumista opetettavana olevaan kieleen.

73      Muut perusteet ja alaperusteet, joita nyt käsiteltävä kanne ei koske, ovat yhtäältä alaperuste 1.3, ”Verkkoalustat”, joka koskee tarjoajien tarjoamien verkko-oppimisalustojen toimintaa ja hyödyllisyyttä, ja toisaalta peruste 2, ”Laadunvalvonta ja työskentelyn seuranta”, joka jakautuu kolmeen alaperusteeseen eli 2.1 ”Henkilöstön valintamenetelmä”, 2.2 ”Laadunvalvonta” ja 2.3 ”Menettelyn hallinnointi”.

74      Toiseksi on tarkasteltava komission 19.4. ja 10.5.2021 päivättyjä kirjeitä, jotka lähetettiin kantajalle sen pyydettyä lisätietoja tarjouksensa hylkäämisestä, sen ratkaisemiseksi, onko se voinut edellä 62–68 kohdassa esitettyjen periaatteiden valossa tosiasiallisesti ymmärtää oman tarjouksensa ja CLL-ryhmittymän tarjouksen vahvuudet ja heikkoudet alaperusteiden 1.1 ja 1.2 yhteydessä.

75      Tarkasteltaessa ensinnäkin alaperustetta 1.1, ”Sisältö”, kantaja sai 22 pistettä 30:stä. Kantajan tarjousta luonnehditaan hyväksi ja odotusten mukaiseksi useimmilta näkökohdiltaan. CLL-ryhmittymä sai puolestaan 28 pistettä 30:stä. Sen tarjouksen kuvaillaan olevan erinomainen ja ylittävän odotukset useimpien näkökohtien, myös erittäin tärkeiden ja merkityksellisten näkökohtien osalta.

76      Kurssin tavoitteiden osalta komitea katsoi, että CLL-ryhmittymän tarjous oli parempi kuin kantajan tarjous, ja sen kuvaillaan sisältävän ”erittäin relevantin luettelon sosiokulttuurisista teemoista”. Sisällön jäsentelyn kannalta komitea katsoi, että CLL-ryhmittymän tarjous oli parempi, koska siinä esitettiin erittäin hyvä sisällön etenemisjärjestys, johon sisältyi etäopiskelua lähiopetuksen vahvistamiseksi ja valmistelemiseksi. Komitean mukaan myös case-tehtävässä varmistetaan ”asianmukainen” tasapaino teorian ja käytännön välillä. Lisäksi komitea korosti, että case-tehtävän vastaukseen sisältyi innovatiivisia elementtejä. Tämän jälkeen komitea totesi, että tuntisuunnitelma oli varsin yksityiskohtainen ja rakenteeltaan hyvin selvä. Lopuksi komitea totesi, että kurssimalli oli erittäin asiaankuuluva. Sen sijaan oppimateriaalien laadusta komitea totesi ainoastaan, että ne vastasivat hankintaviranomaisen odotuksia ja sisälsivät verkko-osuuden, jossa oli ”paljon” lisämateriaaleja.

77      Vastaavasti komitea totesi kantajan tarjouksen osalta, että se sisälsi asianmukaisen kuvauksen erityyppisistä oppimateriaaleista ja että kantaja tarjosi verkossa saatavilla olevaa käsikirjaa, jonka kautta pääsi myös useita materiaaleja sisältävälle verkkoalustalle. Komitean mukaan kantaja mainitsi myös useita digitaalisia välineitä itseopiskelun edistämiseksi. Muiden oppimateriaalien osalta komitea katsoi, ettei se voinut arvioida hakijan tarjouksessa sähköisessä muodossa olevien oppimateriaalien sisältöä.

78      Myös kohderyhmää koskevan osatekijän suhteen kantajan tarjousta kuvaillaan CLL-ryhmittymän tarjousta myönteisemmin, sillä arviointitaulukosta ilmenee, että tarjouksessa käytetään kohderyhmää vastaavia arvoja ja että sitä käytetään tiettyjen aiheiden sekä kulttuuri- ja yhteiskunta-aiheiden opettamiseen. Lisäksi on huomattava, että kantajan tarjousta pidetään sisällön jäsentämisen osalta heikompilaatuisena, sillä siinä esitetään sisällöstä ”lyhyt mutta selkeä” kuvaus kasvokkain pidettävien oppituntien osalta. Lisäksi komitea totesi, että itseopiskelun sisältöä ei ollut esitetty ja että se havaitsi innovatiivisia elementtejä ”siellä täällä”. Opetusvälineiden laadun osalta komitea totesi lopuksi, että se ei ollut voinut arvioida hyperlinkkien kautta saatavilla olevien harjoitusten sisältöä. Se kuitenkin totesi, että konseptiin sisältyi luettelo itseopiskelua edistävistä digitaalisista välineistä.

79      Kuten ilmenee edellä 75–78 kohdasta, jotka koskevat alaperustetta 1.1,”Sisältö”, on huomattava, että komitea korosti niin CLL-ryhmittymän tarjouksen myönteisempiä puolia kuin kantajan tarjouksen heikkouksia tai puutteita.

80      Tarkasteltaessa ensinnäkin alaperustetta 1.2, ”Opetus”, on muistettava, että kantaja sai 21 pistettä 30:stä. Sen tarjous todetaan hyväksi ja odotusten mukaiseksi. CLL-ryhmittymä sai 27 pistettä 30:stä. Sen tarjousta kuvaillaan erinomaiseksi ja odotukset ylittäväksi useilta osin, ja lisäksi se sisältää muitakin täydentäviä ja tärkeitä tekijöitä.

81      Opettajien tehtävän osalta komitea totesi, että CLL-ryhmittymän tarjouksessa heidän roolinsa on ”erityisen” hyvin määritelty ja selkeä. Opettajien on tarkoitus käyttää suoria ja välillisiä keinoja, jotta osallistujat oppisivat käyttämään kieltä itsenäisesti. Lisäksi opettajan on tarkoitus luoda asianmukaiset edellytykset turvalliselle oppimiskokemukselle. Arviointia koskevasta osatekijästä komitea totesi, että CLL-ryhmittymä takasi jatkuvan arvioinnin ”erittäin ammattimaisesti” ja määritteli ”erittäin hyvin” arviointimenetelmät, jotka olivat ”erittäin” asiaankuuluvia ja asianmukaisia.

82      Arvioinnin osalta komitea totesi lisäksi, että kantajan tarjouksessa oli vain yksi muita tarjouksia parempi tekijä, nimittäin se, että jatkuva arviointi ja jatkuva palaute ”mahdollistavat sisällön mukauttamisen oppijoiden tarpeisiin” motivaation ja kielen itsenäisen käyttämisen ”ohjaamiseksi ja edistämiseksi”. Komitea totesi kuitenkin, että kantajan tarjouksessa menetelmät oli määritelty ”niukasti” ja että ne olivat vain ”asiaankuuluvia ja asianmukaisia”. Lisäksi komitea totesi, että koulutuksia koskevat lopulliset yhteenvetoarvioinnit ja arviointiperusteet oli esitetty verkkoversiona, joten ne eivät olleet arvioitavissa. Menetelmiä koskevan viimeisen tekijän osalta arviot ovat identtiset lukuun ottamatta kantajan tarjousta koskevaa huomautusta, jonka mukaan ”tarjoaja kuvailee oppimismenetelmiä yksityiskohtaisesti”.

83      On todettava, että vaikka alaperusteita 1.1 ja 1.2 koskevat arvioinnit ovat suppeat, edellä 65 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on ensinnäkin mahdollista ymmärtää, että CLL-ryhmittymän tarjouksella on useita ominaisuuksia, jotka ylittävät edellä 76 ja 81 kohdassa esitetyt kantajan tarjouksen ominaisuudet. Toiseksi on mahdollista saada tietoon hakijan tarjouksen laatutaso, joka on alhaisempi. Lopuksi ei voida jättää huomiotta sitä, että asiakirjojen puuttuminen, joka koskee kielikurssin tärkeää osaa eli harjoituksia, on esitetty kantajan tarjouksen heikkona kohtana, joka johti pisteiden menettämiseen. Näin ollen on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan on mahdotonta saada selville valitun tarjouksen suhteellisia etuja.

84      Samasta syystä on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan komissio ei olisi yksilöinyt täsmällisesti sitä yksityiskohtaista teknistä ehdotusta, joka sen mukaan oikeuttaa ”erinomaisen” arvioinnin ja erottaa yhden tarjouksen toisesta.

85      Koska komitea totesi valitun tarjouksen laadullisesti paremmaksi useilta kohdin, on tältä osin hylättävä myös se kantajan väite, jonka mukaan asiakirjojen puuttuminen oli ainoa syy siihen, että komissio piti parempana CLL-ryhmittymän tarjousta.

–       Komissio on väitetysti velvollinen tekemän selkoa asiakirjojen puuttumisen vaikutuksesta pisteiden vähentämiseen

86      Seuraavaksi on tutkittava neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sitä, että asiakirjojen puuttumisen vuoksi vähennettyjen pisteiden täsmällistä määrää on mahdotonta tietää.

87      Tältä osin on ensin hylättävä viittaus oikeuskäytäntöön, johon kantaja vetoaa 5.3.2019 annetun tuomion Yellow Window v. EIGE (T‑439/17, ei julkaistu, EU:T:2019:136, 73 ja 74 kohta) ja 5.3.2019 annetun tuomion Eurosupport – Fineurop support v. EIGE (T‑450/17, ei julkaistu, EU:T:2019:137, 49 ja 50 kohta) perusteella ja jonka mukaan yhtäältä vahvuuksia ja heikkouksia erittelevien kommenttien ja toisaalta kyseisten perusteiden ja alaperusteiden osalta annettujen pisteiden on oltava yhteydessä toisiinsa. Nämä viittaukset oikeuskäytäntöön eivät nimittäin ole merkityksellisiä, sillä ne koskevat käsillä olevasta asiasta poikkeavia erityisiä olosuhteita. Kyseiset viittaukset koskevat erityisesti tilannetta, jossa arviointikomitean kommenteista ei käy selvästi ilmi, onko samainen puuttuminen ollut perusteena pisteiden vähentämiseen sen nimenomaisen perusteen tai alaperusteen perusteella, jonka osalta vähennys on tehty, mistä ei selvästikään ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa, sillä asiakirjojen puuttumisen ja siltä osin tehdyn arvioinnin välillä on yhteys.

88      Samoista syistä on hylättävä myös viittaus oikeuskäytäntöön, johon kantaja vetoaa ja joka perustuu 27.4.2016 annettuun tuomioon European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO (T‑556/11, EU:T:2016:248), jonka mukaan yksityiskohtaisten kielteisten kommenttien ja pisteiden vähentämisen välinen vastaavuus on selitettävä silloin, kun hankintaviranomainen on yhtäältä hankintasopimuksen ehtojen yhteydessä täsmentänyt sovellettavat sopimuksentekoperusteet ja alaperusteet sekä huomioon otettavat tekijät tai seikat ja toisaalta esittänyt yksityiskohtaiset arviot siitä, millä tavoin tarjous täyttää nämä perusteet, alaperusteet tai tekijät.

89      Myöskään tällä oikeuskäytännöllä ei ole merkitystä, koska sen taustalla olevat tosiseikat eroavat nyt käsiteltävän asian tosiseikoista. Käsiteltävänä olevassa asiassa hankintaviranomainen on ilmoittanut kantajalle kaikki sille annetut pisteet alaperusteittain eriteltyinä sekä yksityiskohtaiset kommentit. Sitä vastoin aiemmassa asiassa hankintaviranomainen yhtäältä oli soveltanut matemaattista kaavaa jakamalla pisteen murto-osia alaperusteittain tai alakohdittain ja antamalla tältä osin yksityiskohtaisia kielteisiä arvioita, mutta toisaalta se ei ollut ilmoittanut kantajan ja voittaneiden tarjoajien saamia pistemääriä ja niiden jakautumista alaperusteittain.

90      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että – kuten komissio perustellusti toteaa vastauksensa 56 ja 57 kohdassa – tarjouseritelmässä ei vahvisteta painotusta kunkin alaperusteen kuvaukseen kuuluvien eri osatekijöiden välillä, koska kyse ei ole erikseen arvioitavista ”alaperusteiden alaperusteista”, vaan kunkin alaperusteen sisällön kuvauksesta. Tästä seuraa, että loppujen lopuksi ei ole tarpeen nimetä jokaiselle arvioinnissa esitetylle myönteiselle tai kielteiselle kommentille annettua erityistä painoarvoa, vaan kantajan on pikemminkin voitava ymmärtää syyt, joiden perusteella komissio on antanut sen tarjoukselle sen kustakin alaperusteesta saaman arvosanan, minkä kantaja pystyikin tekemään.

91      Näin ollen on katsottava, että komitea on ilmoittanut valitun tarjouksen suhteelliset edut kunkin alaperusteen osalta ja että komissiota ei voida käsillä olevassa tapauksessa vaatia antamaan tietty painoarvo jokaiselle myönteiselle tai kielteiselle kommentille, joka liittyy tiettyihin kuvaileviin alakohtiin.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen on väitetysti mahdotonta harjoittaa valvontaa kyseisen arvioinnin suhteen

92      Lopuksi on tarkasteltava kantajan väitettä, joka lähinnä koskee edellä 88 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön perustuvia periaatteita, ja Espanjan kuningaskunnan väitettä, sellaisena kuin se on esitetty edellä 55 kohdassa ja jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi harjoittaa valvontaansa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen valossa.

93      Espanjan kuningaskunta väittää ensinnäkin, että komission tekemän arvioinnin tuomioistuinvalvonta on mahdotonta, koska väitetysti epätarkkoja ilmaisuja, kuten ”tietyt sisällön osat” tai ”tietyt tarjouksen osat”, on käytetty toistuvasti ja tarkoituksellisesti ja koska perustelut ovat laajemmassa tarkastelussa liian lyhytsanaisia.

94      Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuinten velvollisuus valvoa, onko toimielinten päätökset tehty mielivaltaisesti, ei riitä, että vain todetaan, että kantaja on tosiasiallisesti voinut ymmärtää, että sen tarjouksen jonkin osan hylkääminen on vienyt siltä mahdollisuuden tulla valituksi sopimuspuoleksi, kuten komissio lähinnä väittää ensimmäiseen kanneperusteeseen antamassaan vastauksessa. Perustelujen on päinvastoin oltava asiaankuuluvat ja johdonmukaiset, jotta unionin tuomioistuimet voivat tutkia niiden perusteltavuuden.

95      Ensinnäkin on muistutettava edellä 83 kohdassa todetun, että arviot eivät ole identtisiä, vaan niissä on lyhyydestään huolimatta selviä ja yksiselitteisiä eroja, jotka osoittavat valitun tarjouksen suhteelliset edut.

96      On myös huomattava, että teknisille ehdotuksille annettujen pisteiden välinen merkittävä, 12 pisteen ero ei myöskään puolla laajempaa perusteluvelvollisuutta, kuten ilmenee 17.9.2015 annetusta tuomiosta Ricoh Belgium v. neuvosto (T‑691/13, ei julkaistu, EU:T:2015:641, 63 kohta) ja 14.12.2017 annetusta tuomiosta European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. parlamentti (T‑164/15, ei julkaistu, EU:T:2017:906, 50 kohta).

97      Lopuksi on myös muistutettava, että varainhoitoasetuksen aikaisemman 113 artiklan 2 kohdassa, joka vastaa varainhoitoasetuksen nykyisen 170 artiklan 3 kohtaa, edellytetään, että hankintaviranomainen ilmoittaa hylätylle tarjoajalle sen tarjouksen hylkäämisen todelliset syyt. Esitettyjen perustelujen on lisäksi vastattava arviointimenettelyn todellista kulkua. Perustelut, joista ei käy ilmi tarjouksen hylkäämispäätöksen todellinen peruste ja jotka eivät anna täsmällistä kuvaa siitä, miten hylätty tarjous on arvioitu, eivät ole avoimia eivätkä täytä varainhoitoasetuksen aikaisemman 113 artiklan 2 kohdassa säädettyä perusteluvelvollisuutta (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2008, Evropaïki Dynamiki v. unionin tuomioistuin, T‑272/06, EU:T:2008:334, 42 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.9.2015, Ricoh Belgium v. neuvosto, T‑691/13, ei julkaistu, EU:T:2015:641, 39 kohta).

98      Tältä osin kantaja ja Espanjan kuningaskunta eivät ole osoittaneet, että perustelut eivät vastaisi arviointimenettelyn todellista kulkua. Samoin on muistutettava, kuten edellä 83 kohdassa todetaan, että riidanalaisessa päätöksessä esitetään perustelut sen todellisen perustan määrittämiselle.

99      Näin ollen on hylättävä kantajan ja Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan kyseessä olevat perustelut estävät tuomioistuinvalvonnan.

100    Toiseksi kantaja, joka korostaa kunkin alaperusteen jakamista alakohtiin ja alaosiin, väittää, että komissio ei voinut antaa tarjouksen jollekin osalle huomattavan erilaista suhteellista painoarvoa tarjousten arvioinnissa ilman, että tästä erityisestä painoarvosta olisi mainittu tarjouseritelmässä. Kantaja väittää, että komissio on siksi pettänyt tarjoajien oikeutetut odotukset siten, että tarjouksen jonkin osan erityinen painotus on voinut vaikuttaa tarjouksen arviointiin ilman, että siitä olisi ilmoitettu mainituissa asiakirjoissa.

101    Ensinnäkin on alkuun hylättävä kantajan väite, joka koskee sen oikeutettujen odotusten väitettyä loukkaamista ja jonka tueksi kantaja ei esitä minkäänlaista selitystä tai selvitystä.

102    Siltä osin kuin on kyse siitä, onko komissio painottanut erityisesti tarjouksen jotain osaa ilmoittamatta siitä etukäteen tarjouseritelmässä, on vastaavasti todettava ainoastaan, että alakohtien painoarvoa ei ole määritetty kyseessä olevassa tarjouseritelmässä. Näin ollen kantaja ei voi vedota perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sen vuoksi, että komissio ei ole selventänyt, minkä painoarvon se on antanut jollekin tarjouksen osalle. Tarjouseritelmän mukaisissa alakohdissa nimittäin esitetään kuvailevasti ainoastaan ne teknisen ehdotuksen näkökohdat, jotka komitea on ottanut huomioon kokonaispistemäärän antamisessa, eikä niiden erityistä painoarvoa jonkin alaperusteen yhteydessä. Näin ollen on hylättävä väite, joka koskee avoimuuden puuttumista pisteiden antamisessa alaperusteiden alakohtien tasolla.

103    Vaikka komissio onkin implisiittisesti myöntänyt kantajan tämän kannan perusteltavuuden toteamalla, että kyseiset asiakirjat olivat tärkeitä, ja huomauttamalla lisäksi, että asiakirjojen puuttumisella ei ollut samaa vaikutusta muiden alaperusteiden yhteydessä, on muistutettava, että edellä 64 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan komission ei voida edellyttää selittävän, miten se on arvioinut tarjouksen kunkin osatekijän.

104    Näin ollen ensimmäinen kanneperuste ja neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomina siltä osin kuin ne koskevat perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

 Neljännen kanneperusteen loppuosa, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä siksi, että arvioinnin ja alaperusteiden 1.1 ja 1.2 yhteydessä annetun pistemäärän välinen yhteys on epälooginen ja epäsuhtainen eikä se ole avoin

105    Siltä osin kuin neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan loppuosa koskee ilmeistä arviointivirhettä, kantaja väittää, että arvioinnin ja annetun pistemäärän välillä ei ole loogista yhteyttä komission alaperusteiden 1.1 ja 1.2 yhteydessä tekemien arvioiden osalta, jotka ovat kantajan mukaan suurelta osin myönteisiä.

106    Neljännen kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että väitetyn asiakirjojen puuttumisen vaikutus alaperusteiden 1.1 ja 1.2 perusteella annettuihin pisteisiin on epäsuhteessa arvioinnissa käytettyihin sanamuotoihin.

107    Yhtäältä kantaja esittää, että sen tarjouksen arviointi on käytetyin sanamuodoin ilmaistuna varsin myönteinen alaperusteen 1.1 jokaisen neljän alakohdan osalta. Toisaalta kantaja väittää, että kyseisen alaperusteen pistemäärä, 22 pistettä 30:stä, ylittää hädin tuskin 70 prosentin kynnysarvon eli vähimmäislaatuvaatimuksen, huolimatta teknisestä ehdotuksesta annetuista valtaosin myönteisistä arvioista, joiden mukaan tekninen ehdotus näin ollen ylittää vähimmäisvaatimuksen.

108    Näyttäisikin siltä, että arvion ja kyseiselle alaperusteelle annettujen pisteiden välistä eroa perustellaan yksinomaan asiakirjojen puuttumisella ja osittaisella vaikutuksella, joka sillä on saattanut ollut tiettyjen teknisten ehdotusten tarkistamiseen. Kantaja toteaa kuitenkin, että se ei voi käsittää, miten asiakirjojen puuttuminen voisi lopulta heikentää korkean laadun tyydyttäväksi, sillä se koskee vain teknisen ehdotuksen havainnollistavia osia, ja sitä paitsi kyseinen ehdotus sai myönteisen arvion alaperusteen 1.1 kahden alakohdan arvioinnissa.

109    Tämän jälkeen kantaja esittää saman käsityksen koskien alaperustetta 1.2, jonka kolmea osatekijää on sen mukaan myös arvioitu myönteisesti, sillä asiakirjojen puuttuminen koskee vain yhtä näistä kolmesta osasta. Vaikka kyseinen asiakirjojen puuttuminen voi teknisesti vaikuttaa kolmannekseen painotuksesta ja vaikka tämän osan arviointi on kantajan mukaan valtaosin myönteinen, tarjous oli kuitenkin saanut 21 pistettä 30:stä, mikä on vähimmäiskynnys enintään tyydyttävälle tekniselle ehdotukselle.

110    Neljännen kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, että komissio on loukannut avoimuusperiaatetta, koska hankinta-asiakirjoissa ei ole kerrottu erityisen painoarvon antamisesta sille arviointiperusteen osalle, jota asiakirjojen puuttuminen koskee.

111    Espanjan kuningaskunta yhtyy kantajan väitteisiin, jotka koskevat neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan loppuosaa, kuten edellä 55 kohdassa on esitetty.

112    Komissio kiistää nämä väitteet ja katsoo, että neljäs kanneperuste on hylättävä.

113    Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että kantaja on muuttanut neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan, joka alun perin koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ilmeistä arviointivirhettä koskevaksi väitteeksi. Kantaja nimittäin väittää kannekirjelmässään, että arvioinnin ja annetun arvosanan välistä loogista yhteyttä ei ole perusteltu riittävästi. Toisaalta se väittää vastauskirjelmässään, että arvioinnin ja annetun arvosanan välisen yhteyden epäjohdonmukaisuus on ilmeinen arviointivirhe. Tämän kantaja on vahvistanut istunnossa unionin yleisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen johdosta.

114    Vastauskirjelmässä esitetyn neljännen kanneperusteen ensimmäiseen osaan liittyvän uuden väitteen tutkittavaksi ottamisen osalta on selvitettävä, laajennetaanko sillä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kannekirjelmässä aiemmin suoraan tai välillisesti esitettyä perustetta, jolla on siihen läheinen yhteys. Oikeuskäytännön mukaan uuden argumentin pitäminen aikaisemmin esitetyn kanneperusteen tai väitteen laajentamisena edellyttää sitä, että tällainen argumentti on riittävän läheisessä yhteydessä kannekirjelmässä alun perin esitettyihin kanneperusteisiin tai väitteisiin siten, että sen voitaisiin katsoa seuranneen oikeudenkäyntimenettelyssä käydyn näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä (ks. tuomio 13.7.2022, Delifruit v. komissio, T‑629/20, EU:T:2022:448, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että uusi väite liittyy läheisesti neljännen kanneperusteen toiseen osaan, joka koskee kysymystä arvioinnin ja pisteiden antamisen välisestä yhteydestä, sekä laajasti tarkasteltuna myös kolmanteen kanneperusteeseen, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä. Väite on siksi otettava tutkittavaksi.

116    Neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan perusteltavuudesta on muistutettava, että edellä 83 kohdassa on todettu, että komissio oli selittänyt sekä CLL-ryhmittymän tarjoukseen liittyvät edut ja ominaisuudet että kantajan tarjouksen puutteet. On siis osoitettu, että asiakirjojen puuttuminen ei ollut ainoa puute, jolla perusteltiin pisteiden menettämistä kantajan tarjouksen arvioinnissa. Koska komissio mainitsi kantajan tarjouksessa useita puutteita, tehtyä pisteiden vähennystä ei siten voida pitää ilmeisen epäjohdonmukaisena havaittuihin puutteisiin nähden. Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä siltä osin kuin se koskee ilmeistä arviointivirhettä.

117    Neljännen kanneperusteen toisesta ja kolmannesta osasta on lisäksi muistutettava, että – kuten edellä 90 kohdasta ilmenee – tarjouseritelmässä ei määrätty kunkin alaperusteen tai kunkin alaperusteen osatekijän erityisestä numeerisesta painotuksesta.

118    Tarjouksen jollekin osatekijälle annettu erityinen merkitys ja pisteiden antaminen kunkin alaperusteen alaperusteelle tai alaperusteen osatekijälle kuuluu komission laajaan harkintavaltaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voi sellaisenaan tutkia tietyille osatekijöille jonkin alaperusteen Desifroit yhteydessä annettua painoarvoa, vaan se voi ainoastaan tutkia, onko osoitettu, että kyseessä on ilmeinen arviointivirhe. Käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole osoittanut tällaista virhettä, sillä edellä 83 ja 90 kohdassa todettiin, että komission osoittama asiakirjojen puuttuminen koski kielikurssin tärkeää osaa ja saattoi perustellusti johtaa pisteiden vähentämiseen ilman, että olisi osoitettu, että kyseinen pisteiden vähentäminen olisi ilmeisen virheellinen. Onkin todettava, että neljännen kanneperusteen toinen ja kolmas osa on hylättävä.

119    Näin ollen neljännen kanneperusteen loppuosa on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, koska hyperlinkin välityksellä saatavilla olevat tarjouksen osat on hylätty

120    Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja kritisoi komissiota ilmeisen arviointivirheen tekemisestä sen hylätessä tarjouksen ne osat, joihin oli mahdollista tutustua hyperlinkin kautta.

121    Kantaja väittää ensinnäkin, että se saattoi tallentaa eSubmissioniin hyperlinkin kautta saatavissa olevia tarjouksen osia, koska yhtäältä on niin, että kyseessä oleva eritelmän määräys ei sisältänyt nimenomaista kieltoa siitä, ja koska toisaalta hyperlinkkien käyttö helpottaa teknisen ehdotuksen toimivuuden ja kaikkien sen tarjoamien mahdollisuuksien hahmottamista.

122    Toiseksi kantaja huomauttaa, että kyseinen sääntö ei ole selkeä, joten se oli voinut perustellusti katsoa, että tarjoukseen integroidun hyperlinkin kautta saatavilla oleva asiakirja otetaan huomioon, joten kantaja väittää, että komission olisi pitänyt pyytää sitä perustelemaan kyseinen menettely ja, jos komissio olisi katsonut sen hyödylliseksi, pyytää sitä täydentämään tarjoustaan.

123    Kantaja katsoo tältä osin ensinnäkin, että tarjouksen muuttamisen vaara, jonka perusteella komissio päätti olla arvioimatta tiettyjä asiakirjoja, oli hypoteettinen. Kantajan mukaan on teknisesti mahdollista osoittaa, ettei kyseisiin asiakirjoihin ole tehty mitään muutoksia, koska ne kaikki oli lukittu niiden jättöpäivänä. Käyttääkseen tosiasiallisesti harkintavaltaansa komission olisi kantajan mielestä pitänyt tutkia, oliko riidanalaisia tarjouksen osia muutettu, tai tiedustella siltä, minä ajankohtana hyperlinkin kautta saatavilla ollut tarjouksen osa oli jätetty alustalle, analogisesti sen käytännön kanssa, jota sovelletaan epätarkkoihin tai epätäydellisiin tarjouksiin, sen sijaan, että se oletti kantajan toimineen vilpillisesti. Kantaja vetoaa tältä osin oikeuskäytäntöön, jonka mukaan hankintaviranomainen voi vaatia sellaisen asiakirjan toimittamista, jonka olemassaolo ennen tarjouksen jättämiselle asetettua päivämäärää ”voidaan objektiivisesti todeta”.

124    Toiseksi kantaja huomauttaa, että eräässä aiemmassa hankintamenettelyssä, joka koski kielikokeiden järjestämistä (viite HR/2020/OP/0004), johon se oli myös osallistunut ja jonka yhteydessä tarjousasiakirjojen jättämistä koskevat vaatimukset oli muotoiltu samalla tavalla, tarjousten arvioinnista komission puolesta vastaava komitea oli hyväksynyt hyperlinkkien käytön kantajan tarjouksessa. Koska päätös sopimuspuolen valinnasta annettiin kantajalle tiedoksi ennen määräaikaa, joka oli asetettu tarjousten jättämiselle tämän oikeusriidan kohteena olevan sopimuksen tekemiseksi, kantaja katsoo voineensa perustellusti katsoa, että komissio hyväksyisi tarjoukseen sisältyvän hyperlinkin. Kantaja katsookin, että tämän hankintasopimuksen tekemisessä omaksuttu päinvastainen toimintatapa on pettänyt sen oikeutetut odotukset ja on mielivaltainen.

125    Kantaja väittää lisäksi, että komission argumentti, jossa vedotaan tarjousten jättämistä koskeviin sääntöihin tarjouksen tiettyjen osien hylkäämisen perustelemiseksi, on esitetty jälkikäteen, koska siihen viitataan ensimmäisen kerran 25.5.2021 päivätyssä kirjeessä.

126    Kyseinen eSubmission-sovelluksen käyttöön liittyvä tarjousten jättämistä koskeva sääntö onkin kantajan mielestä toimiva ainoastaan tarjousten mutta ei asiakirjojen poissulkemismekanismina. Näin ollen riidanalaisiin tarjousten osiin on kantajan mielestä sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia vaatimuksia eikä tällaista poissulkemisjärjestelmää.

127    Voidakseen osoittaa, että kantajan perusteltu virhe esiintyi myös muilla tarjoajilla, kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan komission esittämään tietoja ensinnäkin siitä, missä määrin muut erän 3 ja muiden hankintaerien tarjoajat toimittivat asiakirjoja samalla menettelyllä osana tarjouksiaan, ja toiseksi, millä tavoin komissio suhtautui tällaiseen virheeseen kyseisten arviointien yhteydessä.

128    Kantaja on myös toimittanut tämän menettelyn asiakirja-aineistossa kuvakaappaukset kaikista hyperlinkin kautta saatavilla olevista tarjousasiakirjoista ominaisuuksineen.

129    Espanjan kuningaskunta yhtyy kantajan väitteisiin ja esittää lisäksi uutta näyttöä.

130    Ensinnäkin Espanjan kuningaskunta esittää uusia tosiseikkoja, joiden perusteella se väittää, että tarjouseritelmään ei sisältynyt nimenomaista tai implisiittistä kieltoa käyttää hyperlinkkejä.

131    Espanjan kuningaskunta katsoo ensimmäiseksi, että koska komissio oli muualla tarjouseritelmässä sallinut hyperlinkkien käytön, erityisesti tarjouksen allekirjoittajalle annettuihin valtuuksiin tutustumisen ja ISBN-koodilla (International Standard Book Number) rekisteröidyssä asiakirjassa olevien seikkojen osalta, sen olisi pitänyt nimenomaisesti sulkea pois niiden käyttö asiakirjojen toimittamisessa eSubmission-sovelluksen kautta.

132    Espanjan kuningaskunta huomauttaa toiseksi, että hyperlinkin käyttöä eSubmission-järjestelmän kautta toimitetussa asiakirjassa ei voida rinnastaa siihen, että asiakirjaa ei olisi toimitettu lainkaan, mikä käy ilmi erityisesti siitä, että komissio on päässyt tutustumaan hyperlinkkien kautta saatavilla olevien asiakirjojen sisältöön, vaikka se onkin katsonut, että asiakirjoja ”ei ollut toimitettu”.

133    Espanjan kuningaskunta toteaa kolmanneksi, että komissio on epäjohdonmukainen ja toimii vastoin omaa menettelyään. Sen mukaan komissio ensinnäkin sisällyttää sopimusasiakirjoihin luontevasti kymmeniä hyperlinkkejä, mutta on yllättynyt siitä, että tarjoajat käyttävät samaa tekniikkaa. On myös huomattava, että hankintaviranomaisen tavoitteisiin kuuluu työskentelymenetelmien mukauttaminen niiden tarkoituksen mukaan joustavasti ja jatkuvasti kehitettävällä tavalla hyödyntämällä verkostojen etuja. Lopuksi se toteaa, että alaperusteen 1.3 arvioinnin yhteydessä komissio on arvioinut kyseisen alustan käytettyään hyperlinkkiä, vaikka tämä verkko-oppimisalusta ei olekaan käytettävissä eSubmission-sovelluksen kautta.

134    Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio loukkasi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei pyytänyt kantajaa osoittamaan, että tämä ei ollut muuttanut tarjoustaan, vaan se ainoastaan hylkäsi kyseessä olevat asiakirjat.

135    Komissio kiistää sekä kantajan että Espanjan kuningaskunnan väitteet ja katsoo, että kolmas kanneperuste on hylättävä.

136    Tältä osin on todettava, että kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää lähinnä, että se saattoi toimittaa tiettyjä tarjoukseen kuuluvia asiakirjoja hyperlinkkejä käyttäen ja että komission on otettava nämä asiakirjat huomioon.

137    Ensimmäiseksi on ratkaistava, saattoiko kantaja tarjouseritelmän mukaisesti toimittaa tiettyjä osia tarjouksestaan käyttämällä hyperlinkkejä, jotka johtivat asiakirjaan, joka oli saatavilla tarjoajan hallinnassa olevalla internetsivustolla.

138    Tarjouseritelmän sivulla 79 määrätään, että ”tarjoukset on jätettävä eSubmission-sovellusta käyttäen tarjouspyynnössä ja eSubmission-järjestelmää koskevassa käytännön oppaassa annettuja ohjeita noudattaen”. Siinä todetaan myös, että teknisessä ehdotuksessa ”on annettava kaikki tarvittavat tiedot”, jotta voidaan arvioida, onko se tarjouseritelmän ja sopimuksentekoperusteiden mukainen.

139    Se, että hankintaviranomainen käyttää jättää-verbiä ja ilmaisua ”sovellusta käyttäen”, merkitsee niin sanamuodon kuin asiayhteyden kannalta sitä, että tarjous on ladattava suoraan eSubmission-alustalle ja että ainoastaan tämän menettelyn mukaisesti saadut asiakirjat kuuluvat kyseiseen tarjoukseen. Tästä seuraa, että hyperlinkkejä, sellaisina kuin ne on esitetty kantajan tarjouksessa, ei voida hyväksyä, koska ne eivät täytä edellä mainittua, tarjouseritelmässä asetettua vaatimusta. Komissiota ei siis voida kritisoida siitä, ettei se ottanut huomioon kyseisten hyperlinkkien välityksellä saatuja asiakirjoja.

140    On täsmennettävä, että tämä lähestymistapa vastaa eSubmission-sovelluksen tavoitetta, joka on tarjousten tekemisen helpottaminen suojatun sovelluksen kautta.

141    Tarjousten jättämisellä tämän suojatun sovelluksen kautta voidaan myös varmistaa varainhoitoasetuksen 160 artiklan 1 kohdassa säädetyn tarjoajien tasapuolisen kohtelun periaatteen noudattaminen, koska siten taataan, että hankintaviranomaiselle toimitetut asiakirjat pysyvät sen valvonnassa. Kyseisen sovelluksen käyttämisellä estetään näin riski sellaisten asiakirjojen muuttamisesta, jotka ovat saatavilla vain hyperlinkin kautta ja joita ei siis ole ladattu suoraan eSubmission-sovellukseen.

142    Tässä yhteydessä on huomattava, että kohtuullisen valistunut ja tavanomaisen huolellinen tarjoaja ymmärtää, että sen on jätettävä tarjouksensa asetetussa määräajassa, jonka jälkeen tarjousta ei enää voi muuttaa. Näin ollen tällainen tarjoaja ei voi päätellä kyseessä olevasta tarjouseritelmästä, että sen tarjoukseen olisi sallittua sisällyttää hyperlinkkejä, jotka johtavat asiakirjaan, joka on saatavilla sen hallinnassa olevalla internetsivustolla. Tällaista menettelytapaa ei nimittäin sallita tarjouseritelmässä, eikä se myöskään takaa sitä, etteikö kyseisiä asiakirjoja voitaisi muuttaa tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen.

143    Koska hyperlinkkien sisällyttäminen kantajan tarjoukseen ei ollut sallittua, komissiolla ei myöskään ollut velvollisuutta tarkistaa, oliko kyseisiä asiakirjoja muutettu, eikä hyväksyä niitä.

144    Lisäksi on joka tapauksessa todettava, että kyseiset asiakirjat olivat tarjoajan hallinnassa olevalla internetsivustolla ja että kantajan esittämillä todisteilla pyritään osoittamaan, että kyseessä olevia asiakirjoja ei ole muutettu, eikä sitä, ettei niitä ollut mahdollista muuttaa. On erityisesti todettava, että kantajan esittämät lausunnot tai kuvakaappaukset asiakirjojen ominaisuuksista tai mahdollisuus ottaa huomioon todistus, johon Espanjan kuningaskunta vetoaa kirjelmissään, eivät ole omiaan osoittamaan, että kyseessä olevat asiakirjat olivat komission valvonnassa eivätkä siksi muutettavissa. Sama koskee kantajan tietotekniikasta vastaavan henkilön esitystä istunnossa, jossa myös hän korosti, että kyseisiä asiakirjoja oli mahdollista muuttaa mutta että jokaisesta muutoksesta olisi jäänyt jälki tietojärjestelmään.

145    Edellä 133 kohdassa esitetystä Espanjan kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan komissio on toiminut epäjohdonmukaisesti ja omien toimenpiteidensä vastaisesti, on huomattava, että kun otetaan huomioon se, että kantaja sai enimmäispistemäärän alaperusteesta 1.3, tällä komission väitetyllä virheellä ei voi olla minkäänlaista vaikutusta käsiteltävässä asiassa. Lisäksi on todettava, että kantaja ei ole riitauttanut kyseistä alaperustetta. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

146    Toiseksi on huomattava, että edellä 143 kohdassa esitettyä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, jonka mukaan kyse on asiakirjasta, joka ”voidaan objektiivisesti todeta” ja jonka mukaan komission olisi siis pitänyt pyytää kantajaa toimittamaan uudelleen asiakirjat, jotka olivat saatavilla hyperlinkkien kautta.

147    Tältä osin on huomattava, että kantajan mainitsemassa 10.10.2013 annetussa tuomiossa Manova (C‑336/12, EU:C:2013:647) viitataan mahdollisuuteen korjata tai täydentää tarjousta pelkän selvennyksen tekemiseksi tai ilmeisten oikeinkirjoitus- tai laskuvirheiden korjaamiseksi. Esillä olevassa asiassa ei ole kyse asiakirjojen selventämisestä tai korjaamisesta vaan asiakirjojen toimittamisesta uudelleen, ja niitä olisi sitä paitsi voitu muuttaa tällä välin. On erityisesti huomattava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei tarjoaja yleensä saa toimittaa sellaisia tarjouseritelmässä vaadittuja asiakirjoja, joita ei ole toimitettu tarjousten jättämiselle asetetussa määräajassa (tuomio 11.5.2017, Archus ja Gama, C‑131/16, EU:C:2017:358, 36 kohta). Kun otetaan huomioon kyseinen oikeuskäytäntö, komissiolla ei siitä syystä ollut velvollisuutta pyytää kantajaa toimittamaan uudelleen asiakirjat, jotka oli asetettu saataville hyperlinkkien kautta.

148    Kolmanneksi on tarkasteltava kantajan väitteitä, jotka koskevat sen perustellun luottamuksen loukkaamista. Kantaja ei ensinnäkään ole osoittanut, että komissiolta olisi saatu yhtäpitävät vakuuttelut, jotka mahdollistaisivat hyperlinkkien käytön. On joka tapauksessa niin, että taloudellinen toimija ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, jos annetut vakuuttelut eivät ole sovellettavien oikeussääntöjen mukaisia (ks. tuomio 7.10.2015, Accorinti ym. v. EKP, T‑79/13, EU:T:2015:756, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 24.1.2017, Nausicaa Anadyomène ja Banque d’escompte v. EKP, T‑749/15, ei julkaistu, EU:T:2017:21, 81 kohta). Kantajan väitteet luottamuksensuojan loukkaamisesta on näin ollen hylättävä.

149    Neljänneksi, siltä osin kuin kyse on perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kuulluksi tulemista koskevan oikeuden väitetystä loukkauksesta, johon Espanjan kuningaskunta vetoaa väliintulokirjelmässään, on todettava, että perusoikeuskirjaa sovelletaan myös julkisiin hankintamenettelyihin (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2014, Kamino International Logistics ja Datema Hellmann Worldwide Logistics, C‑129/13 ja C‑130/13, EU:C:2014:2041, 28–31 kohta). Tarjoajalle on nimittäin annettava mahdollisuus esittää tarkoituksenmukaisella tavalla näkemyksensä seikoista, joiden perusteella hallintoviranomaiset aikovat tehdä päätöksensä. Tämä oikeus on varmistettu tarjouksen jättämisajankohtana sekä tarjoajan mahdollisuudella pyytää selvennyksiä tarjouseritelmän määräyksiin. Näin ollen se, että ei ole säädetty tarjousten arvioinnin jälkeisistä vaiheista lisäselvitysten antamista varten, ei voi merkitä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan rikkomista. Tästä syystä on hylättävä väite kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisesta.

150    Kuten edellä 127 kohdassa on todettu, kantaja on lisäksi pyytänyt unionin yleistä tuomioistuinta toteuttamaan asian selvittämistoimen. Pyyntöön ei kuitenkaan ole syytä suostua, koska se ei ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 3 kohdan mukaan tarpeen oikeusriidan ratkaisemiseksi, kuten ilmenee ennen kaikkia edellä 139–142 kohdasta. Espanjan kuningaskunnan esittämästä asian selvittämistoimia koskevasta pyynnöstä on sitä vastoin todettava, että työjärjestyksen 88 artiklan mukaan Espanjan kuningaskunta ei väliintulijana voi esittää tällaista pyyntöä, koska se mahdollisuus on varattu ainoastaan asianosaisille. Kyseiseen pyyntöön ei siksi ole syytä suostua.

151    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka koskee varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohdan rikkomista

152    Toisessa kanneperusteessaan kantaja kritisoi komissiota varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohdan rikkomisesta, koska se ei ole vertaillut tietyistä eristä erikseen tehtyjä CLL-ryhmittymän tarjouksia kilpaileviin tarjouksiin laatukriteerien perusteella eli vertailemalla niiden teknisiä ehdotuksia. Kantajan mielestä komissio ei siis ole käyttänyt harkintavaltaansa tehokkaasti.

153    Kantaja huomauttaakin, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole lainkaan eroa CLL-ryhmittymän erää 3 ja erää 4 koskevan tarjouksen ominaisuuksien arvioinnin välillä, vaikka ensin mainittu koskee espanjan kielen ja jälkimmäinen ranskan kielen opetusta, ja että nämä arvioinnit ovat sanasta sanaan täysin identtiset kaikkien perusteiden osalta. Kantaja väittää, että komissio on jättänyt vertailematta CLL-ryhmittymän tarjouksen objektiivisia ominaisuuksia tai arvoja kilpailevien tarjousten ja erityisesti kantajan tarjouksen laatuun tai arvoihin tarjouksen ominaisuuksien ja suhteellisten etujen tunnistamiseksi selittämättä, millä tavoin CLL-ryhmittymän tarjous oli kantajan tarjousta parempi.

154    [30.11.2023 annetulla määräyksellä oikaistu teksti] Kantaja väittää, että velvollisuus vertailla kustakin erästä jätettyjä teknisiä ehdotuksia keskenään ilmenee yhtäältä julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) johdanto-osan 90 perustelukappaleesta ja toisaalta tarjouseritelmän 4.2 artiklasta, jonka mukaan tekniset ehdotukset on jätettävä erikseen kustakin erästä ja arviointi suoritetaan erikseen, jos tarjous koskee useita eriä. Kantaja katsoo lisäksi, että komission toimintatapa merkitsi käytännössä tarjousten vetämistä pois kilpailun piiristä. Lopuksi kantaja vetoaa oikeuskäytäntöön, jossa edellytetään tarjousten tosiasiallista vertailua.

155    Kantaja väittää, että tämän velvollisuuden nojalla CLL-ryhmittymän tarjouksen suhteellisen arvon pitäisi välttämättä vaihdella erästä toiseen. Kun otetaan huomioon ensinnäkin, että CLL-ryhmittymän jokainen tekninen ehdotus oli kantajan mukaan arvioitu erikseen kunkin erän osalta, ja toiseksi, että kantajan tarjous erästä 3 oli sen mukaan erilainen kuin muiden erien osalta tehdyt tarjoukset, CLL-ryhmittymän tarjouksen arvioinnin ja pisteytyksen, jotka perustuvat vertailuun muiden tarjousten kanssa kunkin erän osalta, kuuluisi näin ollen vaihdella erästä toiseen. Arvioinnin pitäisi joka tapauksessa vaihdella myös siltä osin kuin kutakin erää arvioi eri komitea.

156    Tältä osin kantaja kiistää väitteen, jolla komissio vetosi CLL-ryhmittymän tarjouksen arvioinnin yhdenmukaisuuteen sulkeakseen pois päätöksensä mielivaltaisuuden. Kantaja väittää tältä osin, että kyse on komitean työn vääristymisestä ja näin ollen epäkohdasta.

157    Tämän perusteella kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa komission esittämään yhtäältä menetelmän, jonka komitea valitsi tarjousten arvioimiseksi, ja toisaalta sen jäsenten tekemät arvioinnit CLL-ryhmittymän tarjouksen osalta kaikista eristä ja kantajan tarjouksesta.

158    Espanjan kuningaskunta yhtyy kantajan väitteisiin. Lisäksi kantaja esittää väitteitä tarjousten vertailevasta tarkastelusta, mutta sen arviointimenetelmän näkökulmasta, jota komissio käytti kantajan tarjouksen alaperusteiden 1.1, 1.3 ja 2.3 arvioinnissa. Kantajan mukaan mainittu menetelmä on erilainen kuin se, jota käytettiin yhtäältä muihin alaperusteisiin ja toisaalta CLL-ryhmittymän tarjouksen samojen alaperusteiden 1.1, 1.2 ja 2.3 arvioinnissa.

159    Espanjan kuningaskunta väittää tästä, että komissio on loukannut syrjintäkieltoa ja hyvää hallintoa koskevia periaatteita. Espanjan kuningaskunnan mukaan komissio on yhtäältä arvioinut kielteisesti eräitä kantajan tarjouksen sisällön osatekijöitä arvioimatta samoja osatekijöitä CLL-ryhmittymän tarjouksessa ja toisaalta arvioinut myönteisesti tiettyjä seikkoja CLL-ryhmittymän tarjouksessa esittämättä arviota samoista seikoista, jotka sisältyivät myös kantajan tarjoukseen.

160    Näin ollen Espanjan kuningaskunta vaatii unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan, luettuna yhdessä saman työjärjestyksen 88 artiklan 2 kohdan kanssa, mukaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaisi komission esittämään todisteena kannekirjelmän liitteenä A.22 olevan, CLL-ryhmittymän tarjouksen laadullista arviointia vastaavan asiakirjan alaperusteiden 1.1 ja 1.2 täydellisen arvioinnin sen osoittamiseksi, että komissio on arvioinut tiettyjä CLL-ryhmittymän esittämiä digitaalisia välineitä arvioimatta kantajan esittämiä digitaalisia välineitä.

161    Komissio kiistää sekä kantajan että Espanjan kuningaskunnan väitteet ja katsoo, että toinen kanneperuste on hylättävä.

162    Tältä osin on todettava, että kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan lähinnä, että komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa vertailla keskenään CLL-ryhmittymän teknistä ehdotusta ja kantajan omaa teknistä ehdotusta, ja Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio ei ole käyttänyt samaa menetelmää arvioidessaan kantajan tarjouksen ja CLL-ryhmittymän tarjouksen tiettyjä alaperusteita.

163    Ensimmäiseksi onkin selvitettävä, onko hankintaviranomainen rikkonut varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohtaa, koska näyttää siltä, että se on lähinnä vertaillut tarjouksia keskenään niiden kokonaispistemäärän perusteella, mikä kertoo ”parhaan hinta-laatusuhteen” tavoittelusta.

164    Aluksi on todettava, että varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että hankintaviranomainen määrittää kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen vertailemalla muun muassa kunkin tarjouksen hinta-laatusuhteita. Tällainen vertailu tarkoittaa tarjousten teknisten ominaisuuksien vertailua hankintaeritelmässä mainittujen arviointiperusteiden kannalta.

165    Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole mitään syytä katsoa, etteikö komissio olisi noudattanut vaatimusta, jonka mukaan ”kokonaistaloudellisesti edullisin” tarjous on nimettävä objektiivisin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen pyrkimyksenä taata tarjousten suhteellisen arvon objektiivinen vertailu. Komitea arvioi CLL-ryhmittymän tarjouksen tarjouseritelmässä esitettyjen teknisten sopimuksentekoperusteiden suhteen aivan samoin kuin se arvioi kantajankin tarjouksen.

166    Tältä osin on korostettava, että toisin kuin kantaja väittää vedotessaan erän 3 ja erän 4 osalta tehtyjen arviointien yhdenmukaisuuteen, se, että taulukoissa on samanlaiset arvioinnit kahdesta eri erästä (ranska ja espanja), ei millään tavalla osoita sitä, etteikö komissio olisi verrannut valitun tarjouksen objektiivisia ominaisuuksia tai objektiivisia arvoja kilpailevien tarjousten laatuun tai arvoon kyseisissä kahdessa erässä. Komitean näistä kahdesta erästä tekemien arviointien samankaltaisuus voi selittyä sillä, että kyse on samantyyppistä palveluhankintaa koskevista eristä, ja sillä, että CLL-ryhmittymän kummankin erän kohdalla tarjoamien palvelujen sisältö voi olla sama.

167    Lisäksi edellä 83 kohdassa on todettu, että kilpailevien tarjousten teknisissä ehdotuksissa on tiettyjä eroja, jotka saattoivat antaa aiheen erilaisiin arviointeihin siitä, onko tarjouksilla mahdollista yltää parhaaseen hinta-laatusuhteeseen.

168    Komissiota ei siksi voida kritisoida yhtäältä siitä, että se ei vertaillut teknisiä ehdotuksia keskenään, ja toisaalta siitä, että se ei noudattanut varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohdan vaatimuksia vertaillessaan tarjouksia.

169    Toiseksi on tarkasteltava Espanjan kuningaskunnan väitteitä, jotka koskevat kantajan ja CLL-ryhmittymän väitetysti erilaista kohtelua niiden tarjousten arviointimenetelmän soveltamisessa.

170    Samalla kun muistutetaan, että arviointitaulukon ei tarvitse olla tyhjentävä selvitys kustakin komitean huomioon ottamasta teknisen ehdotuksen yksityiskohdasta, on tutkittava, onko komissio arvioinut CLL-ryhmittymän ja kantajan tarjousta syrjivästi.

171    Ensinnäkin Espanjan kuningaskunta huomauttaa, että alaperusteen 1.1 mukaisten harjoitusten sisällön arvioinnin osalta komissio ei arvioinut CLL-ryhmittymän tarjouksen sisältämien harjoitusten sisältöjä, vaan ainoastaan sisältöjen etenemisjärjestystä todeten, että niihin osoitetut resurssit vastasivat hankintaviranomaisen odotuksia. Kantajan tarjouksen osalta väliintulija huomauttaa, että komission olisi lisäksi pitänyt arvioida harjoitusten sisältö, mutta komission todettua lopulta, ettei se voinut arvioida verkkoharjoituksia tarjouksen muuttamisriskin vuoksi, se oli ainoastaan ilmoittanut, että erityyppisten resurssien asianmukainen kuvaus on olemassa, arvioimatta, vastasivatko ne hankintaviranomaisen odotuksia.

172    Tältä osin on todettava, että arvioidessaan kyseessä olevia kahta tarjousta komissio noudatti yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaatetta. Komissio nimittäin arvioi yhtäältä CLL-ryhmittymän tarjoukseen sisältyviä opetusmateriaaleja ja toisaalta se ei voinut arvioida kantajan tarjoukseen sisältyvien opetusmateriaalien sisältöä, koska kyseessä oleva sisältö oli sen saatavilla ainoastaan sellaisen hyperlinkin kautta, joka johti kantajan hallinnassa olevalle verkkosivustolle, mikä merkitsi riskiä tarjouksen muuttamisesta. Näin ollen kyse ei ole kahdesta vertailukelpoisesta tilanteesta, jotka edellyttävät yhdenvertaista kohtelua.

173    Komissio ei myöskään arvioinut erikseen CLL-ryhmittymän tarjouksessa esitettyä itseopiskelusisältöä, vaikka se kantajan tarjouksen osalta totesi, että itseopiskelun sisältöä ei ollut täsmennetty.

174    Tältä osin on muistutettava, että – kuten edellä 165–168 kohdassa on todettu – teknisiä ehdotuksia verrattiin tarjouseritelmään ja komissio vertaili teknisiä ehdotuksia keskenään. Tältä osin komissio totesi tosiasiallisesti, että kantajan tarjouksessa oli itseopiskelua koskeva puute. Tässä asiassa on todettava, että kantajan tarjous arvioitiin laadultaan CLL-ryhmittymän tarjousta heikommaksi, koska siinä ei ole täsmennetty itseopiskelua. Näin ollen komissio ei ole tältä osin rikkonut varainhoitoasetuksen 167 artiklan 4 kohtaa.

175    Espanjan kuningaskunta väittää lisäksi, että komissio ei alaperusteen 1.2 yhteydessä arvioinut erikseen CLL-ryhmittymän tarjouksen osalta koulutusta koskevien lopullisten yhteenvetoarviointien sisältöä ja arviointiperusteita, vaikka se kantajan tarjouksen osalta esitti kielteisen arvion sen vuoksi, ettei se voinut arvioida näitä samoja seikkoja, sillä ne olivat saatavilla hyperlinkkien kautta.

176    Tältä osin on muistutettava, että sikäli kuin toisessa asianomaisista tarjouksista oli tiettyjä ominaisuuksia, joita toisessa ei ollut, komissio ei arvioinut näitä kahta tarjousta syrjivästi, koska se yhtäältä viittasi kyseiseen puutteeseen kantajan tarjouksessa, mutta toisaalta ei esittänyt täsmällisempiä huomautuksia samoista seikoista CLL-ryhmittymän tarjouksessa.

177    Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että arvioidessaan alaperustetta 1.2 komissio arvioi kantajan tarjouksessa esitettyjä oppimismenetelmiä, mutta ei nimenomaisesti tehnyt tällaista arviointia CLL-ryhmittymän tarjouksen arvioinnissa.

178    Tämä väite ei voi menestyä, koska se todellisuudessa merkitsisi kantajan entistäkin suotuisampaa kohtelua ja koska se kantajan tarjouksen osalta on myönteinen huomautus. Näin ollen on todettava, ettei kyseessä ole ollut syrjivä kohtelu.

179    Kolmanneksi väliintulija väittää, että digitaalisia aktiviteetteja ja resursseja koskevan alaperusteen 1.1 arvioinnin yhteydessä komissio mainitsi ja arvioi CLL-ryhmittymän tarjouksessa esitetyt digitaaliset välineet ja totesi, että kyseiset opetusresurssit vastasivat hankintaviranomaisen odotuksia. Kantajan tarjousta arvioidessaan komissio sitä vastoin totesi ainoastaan, että tarjoukseen sisältyi luettelo monista muista itseopiskeluun kannustavista digitaalisista välineistä, mainitsematta tai arvioimatta niitä.

180    Tältä osin on todettava, että komission toteamus kantajan tarjouksessa esitetyistä digitaalisista välineistä on itse asiassa myönteinen huomautus, joka vastaa sen toteamusta CLL-ryhmittymän tarjouksesta. Kyse ei siis ole syrjivästä kohtelusta.

181    Neljänneksi Espanjan kuningaskunta totesi alaperusteessa 1.1 tarkoitetusta sisällön jäsentämisestä, että komissio oli kuvaillut CLL-ryhmittymän tarjousta yksityiskohtaiseksi ja rakenteeltaan erittäin selkeäksi mutta kyseen ollessa kantajan tarjouksesta, joka myös sisälsi tällaisen ohjelman, alaperusteen 1.1 laadullinen arviointi ei sisältänyt mainintaa tai arviota mainitusta kurssiohjelmasta.

182    Tältä osin on huomattava, että toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio totesi kantajan tarjouksesta, että siinä esitettiin lyhyt mutta selkeä kuvaus kurssin sisällöstä, mikä ei ole yhtä myönteinen huomautus kuin CLL-ryhmittymän tarjouksen kohdalla. Näin ollen on todettava, että komissio on kyllä arvioinut molemmat tarjoukset.

183    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseessä olevia kahta tarjousta ei ole kohdeltu eri tavoin, sillä Espanjan kuningaskunnan mainitsemat erot kuvastavat mainittujen tarjousten välillä esiintyviä eroja.

184    Lisäksi on todettava, että kantaja on pyytänyt unionin yleistä tuomioistuinta toteuttamaan asian selvittämistoimen. Pyyntöön ei kuitenkaan ole syytä suostua, koska se ei ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 3 kohdan mukaan tarpeen tämän oikeusriidan ratkaisemiseksi, kuten ilmenee erityisesti edellä 168–183 kohdasta. Espanjan kuningaskunnan esittämästä asian selvittämistoimia koskevasta pyynnöstä on sitä vastoin todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan mukaan Espanjan kuningaskunta ei väliintulijana voi esittää tällaista pyyntöä, koska se mahdollisuus on varattu ainoastaan asianosaisille. Kyseiseen pyyntöön ei siksi ole syytä suostua.

185    Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee hankintalainsäädännön perusperiaatteiden loukkaamista

186    Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessaan, että tehdessään kielikoulutuksia koskevan hankintasopimuksen kaikista eristä yhden ainoan palveluntarjoajan eli CLL-ryhmittymän kanssa komissio ei ottanut huomioon julkisia hankintoja koskevan säännöstön tavoitetta, jonka mukaan unionin toimielinten julkiset hankinnat on avattava mahdollisimman laajalle kilpailulle ja pienille ja keskisuurille yrityksille on annettava mahdollisuus osallistua tällaisiin hankintamenettelyihin.

187    Se muistuttaa, että unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että hankintaviranomainen ei saa keinotekoisesti rajoittaa kilpailua. Kyseessä on oikeudellinen velvoite, joka on johdettavissa yleisistä oikeusperiaatteista, joita hankintaviranomaisen on noudatettava.

188    Kantaja väittääkin, että harkintavaltaa on käytännössä käytetty sopimuksen tekemiseksi kaikista hankintaeristä CLL-ryhmittymän kanssa.

189    Yhtäältä kantaja toistaa toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyn väitteen, jonka mukaan komissio ei ole soveltanut CLL-ryhmittymän tarjouksiin vertailumenettelyä kilpailevien tarjousten kanssa, joten se on kiertänyt hankintasopimuksen tekemismenettelyä.

190    Toisaalta kantaja väittää, että komission epätavallinen käytäntö, jossa CLL-ryhmittymän tarjouksia arvioidaan yhtenäisesti ja lähes yhdenmukaisesti antamalla enimmäispainotus kahdelle kolmasosalle perusteista päinvastoin merkitsee harkintavallan käyttämättä jättämistä tai peräti laatukriteerien jättämistä huomiotta.

191    Lisäksi kantaja väittää, että nykyään komission käytäntönä on olla jakamatta hankintasopimuksia eriin ja että jos ne jaetaan eriin, tehdä sopimus kaikista eristä yhden ainoan toimijan kanssa. Kantaja nostaa erityisesti esiin tarjouspyynnöt, jotka koskivat kielikokeiden järjestämispalveluja, joista tehtiin sopimus yhden ainoan toimijan kanssa, kielikokeiden järjestämistä etänä koskevia palveluja, jotka sisältyivät yhteen ainoaan erään, ja Erasmus+-ohjelman puitteissa verkossa annettavia kielitukipalveluja, joita ei myöskään jaettu eri kielieriin. Kantaja väittää näiden tapausten perusteella, että komissio pyrkii nykyään keskittämään kielten alalla esiintyvien tarpeidensa täyttämisen yhdelle ainoalle palveluntarjoajalle.

192    Espanjan kuningaskunta tukee tätä valittajan esittämää kanneperustetta lähinnä menettelyllisestä näkökulmasta.

193    Espanjan kuningaskunta katsoo erityisesti, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitettu hyvän hallinnon periaate sekä avoimuutta ja objektiivisuutta koskeva yleinen periaate tarjousten arvioinnissa julkista hankintaa koskevassa menettelyssä vaativat, että arvoarvostelmia edellyttävä arviointi suoritetaan ennen matemaattisen kaavan soveltamiseen perustuvia arviointeja ja erillään niistä.

194    Espanjan kuningaskunta katsoo tältä osin, että koska komission toteuttamassa arviointimenettelyssä tehdään samanaikaisesti arvoarvostelmia edellyttävä arviointi (teknisen ehdotuksen arviointi) ja automaattinen arviointi (taloudellinen tarjous), se ainakin näyttäisi antavan hankintaviranomaiselle tilaisuuden tuntea – vaikkapa tiedostamattaan – houkutusta mukauttaa arvoarvostelmiin perustuvaa arviointia, jotta siitä tulisi ratkaiseva.

195    Koska ei ole takeita siitä, että tekninen ehdotus on arvioitu ennen taloudellista tarjousta ja siitä erillään, ja koska komissio ei esitä yksityiskohtaisia tietoja kunkin alaperusteen jokaisen osatekijän painotuksesta, Espanjan kuningaskunnan mukaan hankintaviranomaisen voidaankin edelleen epäillä vaikkapa tiedostamattaan suosineen kalleinta tarjousta jo pelkästään sen yleisen ennakkokäsityksen vuoksi, jonka mukaan laadukkaammat tuotteet ovat yleensä kalliimpia.

196    Komissio puolestaan kiistää kantajan ja Espanjan kuningaskunnan väitteet ja katsoo, että viides kanneperuste on hylättävä.

197    Tältä osin on huomattava, että kantaja väittää viidennessä kanneperusteessaan lähinnä, että tehdessään kielikoulutuksia koskevan hankintasopimuksen kaikista eristä yhden ainoan palveluntarjoajan eli CLL-ryhmittymän kanssa komissio sovelsi virheellisesti käytäntöä, joka sai sen jättämään huomiotta julkisia hankintoja koskevan säännöstön tavoitteen, jonka mukaan unionin toimielinten hankintasopimukset on avattava mahdollisimman laajalle kilpailulle.

198    Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan silloin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin kyseisen toimielimen esittämien päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 15.5.2008, Espanja v. neuvosto, C‑442/04, EU:C:2008:276, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 8.7.1999, Vlaamse Televisie Maatschappij v. komissio, T‑266/97, EU:T:1999:144, 131 kohta ja tuomio 13.1.2004, Thermenhotel Stoiser Franz ym. v. komissio, T‑158/99, EU:T:2004:2, 164 kohta).

199    Näin ei ole nyt esillä olevassa asiassa.

200    Ensinnäkin hankintamenettelyjen tavoitteesta on muistutettava, että varainhoitoasetuksen 160 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki sopimukset on kilpailutettava mahdollisimman laajasti.

201    Samoin tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka tavoitteena on edistää julkiseen hankintaan osallistuvien yritysten välisen terveen ja toimivan kilpailun kehittyminen, edellyttää sitä, että kaikilla tarjoajilla on samat mahdollisuudet tarjoustensa ehtojen laatimisessa, ja näin ollen sitä, että tarjouksille on asetettu samat ehdot kaikkien kilpailijoiden osalta (tuomio 29.4.2004, komissio v. CAS Succhi di Frutta, C‑496/99 P, EU:C:2004:236, 110 kohta).

202    Näiden seikkojen perusteella on todettava, että hankintaviranomaista ei voida estää tekemästä sopimusta kaikista hankintaeristä saman tarjoajan kanssa, jos tämän tarjoukset ovat kokonaistaloudellisesti edullisimmat kaikkiin muihin tarjoajiin nähden ja jos tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on noudatettu, jotta varmistetaan terve ja tehokas kilpailu kyseiseen hankintaan osallistuvien välillä.

203    Näin ollen on todettava, että kantaja ei ole esittänyt sellaista näyttöä, joka voisi tukea sen väitteitä siitä, että riidanalaisen hankintamenettelyn tavoitetta ei ole saavutettu.

204    Toiseksi asiakirja-aineistosta ei millään tavoin ilmene, että komissio olisi pyrkinyt muuhun tarkoitukseen kuin arvioimaan kyseisiä kahta tarjousta tähän tarkoitukseen saamiensa valtuuksien mukaisesti. Kantaja ei myöskään esitä konkreettisia todisteita sen osoittamiseksi, että komissio olisi suosinut jotain osapuolta.

205    Kolmanneksi on myös hylättävä kantajan väite siitä, että laadulliset perusteet oli jätetty huomiotta. Hankintaviranomaisen ei voida olettaa toimineen vilpillisesti tarjouksen arvioinnissa, sillä tästä ei ole esitetty näyttöä.

206    Neljänneksi on todettava, että kantajan esittämillä, muihin tarjouskilpailumenettelyihin perustuvilla todisteilla ei selvästikään ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska kullakin menettelyllä on omat ominaispiirteensä.

207    Espanjan kuningaskunta väittää tämän kanneperusteen yhteydessä, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitettu hyvän hallinnon periaate edellyttää teknisen ehdotuksen laadun arviointia ennen hinnan arviointia, koska muutoin voitaisiin aina epäillä hankintaviranomaisen suosineen kalleinta tarjousta.

208    Tältä osin on ensinnäkin todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt näyttöä tai todisteita, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että komissio olisi ensin arvioinut hinnan ja sen jälkeen tarjousten laadun ja lopuksi suosinut CLL-ryhmittymän tarjousta. Toiseksi on huomattava, että velvollisuus arvioida teknisen ehdotuksen laatu ennen hinnan arviointia ei käy ilmi varainhoitoasetuksen säännöksistä eikä oikeuskäytännöstä. Kolmanneksi on todettava, että Espanja ei ole esittänyt merkityksellistä näyttöä osoittaakseen, että se, ettei tarjouksia arvioitu kahdessa vaiheessa, olisi johtanut tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

209    On syytä hylätä myös perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista koskeva väite. Tässä yhteydessä on muistutettava, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettu puolueettomuuden vaatimus käsittää kaksi näkökohtaa. Yhtäältä kyse on jonkin elimen työntekijöiden subjektiivisesta puolueettomuudesta, jonka mukaan yhdelläkään asianomaisen elimen työntekijällä ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, koska oletuksena on puolueettomuus, kunnes toisin osoitetaan, ja toisaalta kyse on objektiivisesta puolueettomuudesta, jonka mukaan kyseisen elimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. analogisesti tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 54 kohta ja tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta). Tässä asiassa on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei yhtäältä ole vedonnut komitean jäsenten subjektiiviseen puolueellisuuteen eikä se toisaalta ole osoittanut, että se, ettei ollut velvollisuutta arvioida teknisen ehdotuksen laatua ennen hinnan arviointia, mitä unionin lainsäätäjä ei sitä paitsi ole tarkoittanut, olisi johtanut nimenomaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen tässä tapauksessa. Onkin todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole pystynyt osoittamaan, että tältä osin on olemassa perusteltu epäily.

210    Näin ollen viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

211    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

212    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

213    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Instituto Cervantes vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Schalin Nõmm Kukovec

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä kesäkuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.