Asia T-331/09

Novartis AG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin TOLPOSAN rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansainvälinen sanamerkki TONOPAN – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arviointi – Yleisön tarkkaavaisuusaste

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus – Arviointiperusteet – Tavaroiden toisiaan täydentävä luonne

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Kohdeyleisön tarkkaavaisuuden tasosta yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran arvioinnissa kyseessä olevien tavaroiden keskivertokuluttajien katsotaan olevan tavanomaisesti valistuneita sekä kohtuullisen tarkkaavaisia ja huolellisia. On myös syytä ottaa huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuuden taso voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan.

Farmaseuttisten tuotteiden osalta on todettava, että lääketieteen ammattilaiset ovat erityisen tarkkaavaisia, kun he määräävät lääkkeitä. Loppukuluttajien osalta on silloin, kun farmaseuttisia tuotteita myydään ilman reseptiä, oletettava, että nämä tuotteet kiinnostavat kuluttajia, jotka ovat kohtuullisen valistuneita, tarkkaavaisia ja huolellisia, koska nämä tuotteet vaikuttavat heidän terveyteensä, ja etteivät nämä kuluttajat todennäköisesti sekoita toisiinsa mainittujen tuotteiden erilaisia muunnelmia. Vaikka lisäksi oletettaisiin, että lääkärin määräys on pakollinen, kuluttajat ovat erityisen tarkkaavaisia, kun kyseisiä tuotteita määrätään, kun otetaan huomioon, että ne ovat farmaseuttisia tuotteita. Näin ollen voidaan katsoa, että tavanomaisesti valistuneet ja kohtuullisen tarkkaavaiset ja huolelliset keskivertokuluttajat kiinnittävät erityistä huomiota lääkkeisiin, myydäänpä niitä lääkärin määräyksestä tai ilman.

(ks. 23 ja 26 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden ja palvelujen luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseisten tavaroiden jakelukanavat.

Tavaroilla on lääkkeinä sama luonne (farmaseuttiset valmisteet), sama tarkoitus tai käyttötarkoitus (ihmisten terveydellisten ongelmien hoito), ne on tarkoitettu samoille kuluttajille (lääketieteen ammattilaiset ja potilaat) ja niitä varten käytetään samoja jakelukanavia (pääsääntöisesti apteekit). Tämä johtopäätös perustuu kyseisten tavaroiden kuulumiseen samaan yleiseen tavararyhmään eli lääkkeisiin. Kyse on kuitenkin hyvin laajasta ryhmästä, joka sisältää tavaroita, jotka voivat olla erilaisia. Näin ollen sillä perusteella, että lääkkeet kuuluvat samaan tuotteiden yleisryhmään, voidaan todeta vain vähäinen samankaltaisuus kaikkien lääkkeiden välillä.

Koska edellä huomioon otettujen tekijöiden avulla ei voida erottaa lääkkeiden eri alaryhmiä toisistaan, lääkkeiden samankaltaisuuden asianmukaiseksi arvioimiseksi on otettava huomioon muita tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat erityisesti lääkkeiden kilpaileva ja toisiaan täydentävä luonne sekä niiden tarkoitus ja erityinen käyttötarkoitus (erityisten terveydellisten ongelmien hoito). Näitä tekijöitä huomioon otettaessa lääkkeen käyttöaiheella on ratkaiseva merkitys.

Tämä lääkkeiden erityisyys on jo otettu huomioon oikeuskäytännössä, jonka mukaan on niin, että sikäli kuin kuluttaja etsii ennen kaikkea tavaraa tai palvelua, joka voi vastata hänen erityistarpeisiinsa, asianomaisen tavaran tai palvelun käyttötarkoitus on ensisijaisen tärkeä hänen tehdessään valintaansa. Näin ollen on niin, että sikäli kuin kuluttajat soveltavat tarkoitusta tai käyttötarkoitusta koskevaa kriteeriä ennen ostosten tekemistä, se on ensisijaisen tärkeä kriteeri tavaroiden tai palvelujen alaryhmän määrittelyssä. Terapeuttisen tuotteen tarkoitus ja käyttötarkoitus ilmaistaan sen käyttöaiheella.

Se seikka, että sama kuluttaja voi käyttää kyseisiä tuotteita samaan aikaan, ei ole riittävää niiden katsomiseksi toisiaan täydentäviksi. Toisiaan täydentävät tavarat tai palvelut ovat nimittäin tavaroita tai palveluita, joiden välillä on läheinen yhteys siinä mielessä, että toinen tavara on välttämätön tai tärkeä toisen tavaran käytön kannalta, joten kuluttajat voivat ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden kahden tavaran valmistuksesta tai kahden palvelun tarjoamisesta.

(ks. 30, 35–37 ja 41 kohta)

3.      Kohdeyleisön, joka koostuu lääketieteen ammattilaisista ja itävaltalaisista ja espanjalaisista loppukuluttajista, keskuudessa ei ole yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa seuraavien merkkien välillä: sanamerkki TOLPOSAN, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu seuraaville tuotteille: ”Tolperisonia sisältävät lääkkeet, jotka rentouttavat lihaksia; tolperisonia sisältävät eläinlääkevalmisteet, jotka rentouttavat lihaksia”, jotka kuuluvat Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 5, ja sanamerkki TONOPAN, joka on rekisteröity aikaisemmin kansainväliseksi tavaramerkiksi, joka on voimassa Itävallassa ja Espanjassa, seuraaville tuotteille: ”kipulääkkeet, jotka lievittävät kipua, erityisesti päänsäryn ja migreenin hoitoon”, jotka kuuluvat samaan luokkaan, kun otetaan yhtäältä huomioon, että kyseiset tuotteet ovat vain vähäisessä määrin samankaltaisia ja kyseiset tavaramerkit ovat keskimääräisen samankaltaisia, ja toisaalta, että kohdeyleisö on tavanomaista tarkkaavaisempi.

(ks. 29, 32 ja 58 kohta)