VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2010
Asia F-17/08
Andrzej Wybranowski
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Suullisen kokeen arvostelu – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/60/06 – Perustelut – Valintalautakunnan toimivalta – Hakijoiden arviointi
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Wybranowski vaatii virkamiestuomioistuinta pääasiallisesti kumoamaan 20.12.2007 tehdyn päätöksen, jolla hänet jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon avoimessa kilpailussa EPSO/AD/60/06.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Arviointiperusteiden määrittäminen ja niiden painottaminen
(Henkilöstösääntöjen liite III)
2. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arvioiminen
(Henkilöstösääntöjen liite III)
3. Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla sekä liitteessä III oleva 6 artikla)
1. Kilpailun valintalautakunnalla on laaja harkintavalta työssään. Tästä syystä se voi määrittää arviointiperusteet, kun niistä ei määrätä kilpailuilmoituksessa tai määrittää arviointiperusteiden painotuksen, kun kilpailuilmoituksessa määrätään arviointiperusteista, muttei niiden painottamisesta.
(ks. 32 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 34/80, Authié v. komissio, 26.2.1981 (Kok., s. 665, 14 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑115/89, González Holguera v. parlamentti, 13.12.1990 (Kok., s. II‑831, julkaistu otteina, 53 kohta) ja asia T‑291/94, Pimley-Smith v. komissio, 14.7.1995 (Kok. H., s. I‑A‑209 ja II‑637, 48 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑127/07, Coto Moreno v. komissio, 11.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑295 ja II‑A‑1‑1563, 47 kohta)
2. Kun on kyse sellaisten henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioinnista kuin hakijoiden ”soveltuvuus”, ”motivaatio” ja ”kyvyt”, valintalautakunta voi – kun otetaan huomioon sen laaja harkintavalta – ottaa huomioon jokaista hakijaa erikseen koskevia tekijöitä, kuten työkokemuksen tai erityisen kielitaidon.
Niiden hakijoiden tosiasiallista tilannetta, joiden työkokemus ja kielitaito ylittävät kilpailuilmoituksessa vaaditun, ei voida verrata muiden hakijoiden tilanteeseen, ja siltä osin kuin ensiksi mainittujen parhaat arvosanat eivät ole seurausta sellaisen perusteen lisäämisestä, josta ei ole määrätty kilpailuilmoituksessa, vaan siitä, että otetaan huomioon hakijoiden kyky täyttää ilmoitetut perusteet, tällainen arviointi ei ole pelkästään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista vaan sen edellyttämää. Muun kuin kilpailuilmoituksessa vaaditun kokemuksen ja kielitaidon huomioon ottaminen ei näin ollen ole syrjivää.
(ks. 54–56 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 40/86, Kolivas v. komissio, 16.6.1987 (Kok., s. 2643, 11 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑267/03, Roccato v. komissio, 26.1.2005 (Kok. H., s. I‑A‑1 ja II‑1, 41 kohta) ja asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005 (Kok. H., s. I‑A‑75 ja II‑341, 25 kohta)
3. Virkamiehelle vastaisen päätöksen perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoitus on yhtäältä, että henkilölle, jota asia koskee, toimitetaan riittävästi tietoja siten, että hän voi arvioida, onko päätös perusteltu ja onko sellaisen kanteen nostaminen tarkoituksenmukaista, jolla riitautetaan päätöksen lainmukaisuus, ja toisaalta, että tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.
Kun on kyse kilpailun valintalautakunnan päätöksistä, perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen sen kanssa, että valintalautakunnan työskentely on salaista. Tästä periaatteesta on määrätty henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa, ja sillä varmistetaan valintalautakunnan työskentelyn riippumattomuus ja objektiivisuus, kun kaikenlainen toimielinten, asianomaisten hakijoiden tai kolmansien suunnalta tuleva ulkopuolinen valintalautakunnan työskentelyyn liittyvä puuttuminen ja painostus on suljettu pois.
Valituslautakunnan päätös, jolla hakijaa ei hyväksytä kokeisiin, johtuu hakemuksesta, hakijan hakulomakkeesta, kilpailuilmoituksessa määritellyistä tai valintalautakunnan täsmentämistä objektiivisista arviointiperusteista. Vaikka valintalautakunta voi kyseen ollessa tällaisista päätöksistä ja kilpailusta, johon osallistuu useita hakijoita, ilmoittaa ensivaiheessa pelkästään perusteet ja valinnan tulokset, sillä on tämän jälkeen velvollisuus toimittaa sitä vaativille hakijoille henkilökohtainen selvitys, jossa täsmennetään syyt siihen, ettei heitä ole hyväksytty osallistumaan kilpailuun.
Päätös, jolla valintalautakunta toteaa hakijan epäonnistuneen kokeessa, on sitä vastoin ilmaus vertailevasta arvioinnista, jonka valituslautakunta suorittaa. Kun otetaan huomioon se, että valituslautakunnan työskentely on salaista ja että sillä on laaja harkintavalta kilpailun kokeiden tulosten arvioinnissa, sille ei voida asettaa velvollisuutta täsmentää hakijan riittämättöminä pidettyjä vastauksia tai selittää, minkä vuoksi näitä vastauksia pidettiin riittämättöminä, kun se perustelee hakijan epäonnistumista kokeessa. Eri kokeissa saatujen arvosanojen ilmoittaminen on siten lähtökohtaisesti riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille.
Se, että valituslautakunnan työskentely on salaista ja että sillä on laaja harkintavalta, ei kuitenkaan merkitse, että ne kilpailun hakijat, jotka sitä vaativat, eivät voi tarvittaessa saada tiedoksi suullisessa kokeessa saamiaan arvosanoja kilpailuilmoituksessa mainituista arviointiperusteista.
Kun hakija on vaatinut tietojen ilmoittamista, perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi tarpeelliset tiedot on lähtökohtaisesti ilmoitettava ennen henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetun määräajan päättymistä. Valituslautakunta voi kuitenkin täydentää tuomioistuimessa alun perin annettuja tietoja tehden näin perusteluiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen tarkoituksettomaksi, jos kantajalle on ennen kanteen nostamista annettu alustavat perustelut.
(ks. 94, 95 ja 97–100 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok., s. 2861, 27 kohta); asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996 (Kok., s. I‑3423, 24, 30 ja 31 kohta) ja asia C‑150/03 P, Hectors v. parlamentti, 23.9.2004 (Kok., s. I‑8691, 39 kohta)
Ensimmäisen asteen tuomioistuin: em. asia González Holguera v. parlamentti, 43 kohta; asia T‑55/91, Fascilla v. parlamentti, 21.5.1992 (Kok., s. II‑1757, 35 kohta); asia T‑71/96, Berlingieri Vinzek v. komissio, 6.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑339 ja II‑921, 79 kohta); asia T‑53/00, Angioli v. komissio, 23.1.2003 (Kok. H., s. I‑A‑13 ja II‑73, 82 kohta); asia T‑72/01, Pyres v. komissio, 25.6.2003 (Kok. H., s. I‑A‑169 ja II‑861, 70 kohta) ja asia T‑233/02, Alexandratos ja Panagiotou v. neuvosto, 17.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑201 ja II‑989, 30 ja 31 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑73/06, Van Neyghem v. komissio, 13.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑441 ja II‑A‑1‑2515, 78 kohta)